324 Korthalsingriffoni
Alkuperämaa Ranska
Rodun on kehittänyt hollantilainen Edward K. Korthals 1860-70- luvuilla. Korthals työskenteli kuitenkin Ranskassa ja FCI onkin kirjannut rodun ranskalaiseksi. Tarkkaan ei tiedetä millaisia risteytyksiä Kortahals käytti. Oletettavasti hänellä oli useammanlaisia kanakoiria kuten lyhytkarvaisia saksanseisojia, münsterinseisojia ja muita tämän tyyppisiä koiria, joita oli runsaasti Saksassa tuohon aikaan. Korthals halusi seisovan metsästyskoiran, joka olisi myös hyvä jäljestäjä ja vesityöskentelijä.

Rotua käytetään lähes yksinomaan käytännön metsästykseen. Se on hyvin määrätietoinen jäljestäjä ja seisoja. Sillä on erikoinen kyky "mitata etäisyyksiä" ja sen ilmeikäs ja vaihteleva seisonta kertoo selkeästi paikan, jonne metsästäjän on tähdättävä. Se ei kaihda piikikkäämpiäkään tiheikköjä etsiessään linnun piilopaikkaa. Hyvänä uimarina se noutaa saaliin viisaasti ja kokeneesti syvästä ja kylmästäkin vedestä. Vanhoissa kirjoissa griffonia kuvataan vanhenevan herrasmiehen metsästyskoiraksi.

Rotu on levinnyt suurimpaan osaan Manner-Eurooppaa ja Amerikassa ja Englannissa rodun harrastajia on myös jonkin verran. Rodun kanta on kuitenkin pieni, rekisteröintilukuja ei ole tiedossa. Ranskassa ja Italiassa griffonien harrastus on kuitenkin laajinta. Suuria maakohtaisia eroja ei ole. Suomen kanta on tällä hetkellä 10 koiraa. Ensimmäinen koira on rekisteröity suomessa 1996. Sen jälkeen on rekisteröity tämän 7 pentua 1998 ja yksi Hollannin tuonti ja vuonna 1999 on tuotu kaksi koiraa, toinen Ranskasta ja toinen Amerikasta.

Korthasingriffoni on energinen, rohkea ja kestävä, omistajaan syvästi kiintyvä mannermainen seisova lintukoira, intohimoinen metsästyskoira, joka on erinomainen jäljestäjä ja noutaja.