Mitä Sun seisojanalku osasi 6-kk iässä...

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Chris

Mitä Sun seisojanalku osasi 6-kk iässä...

Viesti Kirjoittaja Chris » 22.10.2006 12:38

Eli semmoinen aihe, mitä kenenkin puolivuotias ss-pentu osasi siinä iässä ja mitä sen mielestäsi pitäisi jo osata, toivottavasti vastauksia ja näkemyksiä tulee runsaasti, uskon, että kyseinen aihe kiinnostaisi monia, varsinkin siitä olisi rutkasti apua ainakin ensikertalaiselle...kiitos etukäteen ! :wink:

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 22.10.2006 17:42

Seitenkuisena osasi sen verran, että sille pystyi huoletta pudottamaan lintuja.
Kuva

j-p

Viesti Kirjoittaja j-p » 22.10.2006 18:28

Itsellä nyt seitsemän kuinen kkss uros.

Ei puhettakaan, että voisi tiputtaa.
Vasta alkoi haku aukeamaan kun toista viikkoa metsässä kuljettiin. Tarkemmin sanottuna hakukin aukesi (tai ainakin se menee suht. itsenäisesti laajemmalla kuviolla) kun koira oli mukana jänispassissa (komennettuna paikalleen) ja kun jänis 2 kertaa tuli passiin sen naaman eteen. TIlanne oli just niin älytön kuin miltä se kuulostaa. Koira otti kunnon jänisajot pari kertaa ja sen jälkeen sitä ei enää paljon pelottanut liikkua metsässä yksin. Luulin että siitä tuli nenä maassa menevä jäniskoira, mutta ei onneksi.

Yhden seisonnan on todistetusti teerelle ottanut. Tämä tuon jänisepisodin jälkeen. Ongelma on peräänmeno. Ennen ja jälkeen jänisepisodin. Ei mitään rajaa. Eikä auta huutamiset. Ne kun kaikuna takaisin tulee. Perään mennään niin törmätessä (n krt) kuin avanssin jälkeenkin (1krt) . Pitää vaan päästä toppaamaan narusta ja komentaan paikkaa...

Tottista treenattu ja siinä koiralla on malttia ja tuntuu oppi menevän perille todella hyvin. Kisoihin mennään heti kun ikää on riittävästi.
Noudot suorittaa maalta ja vedestä noutoesineellä. Linnulla sitä on treenattu tosi vähän, mutta pikkasen sillä on taipumusta mutustaa. Pitäisi saada jostain varis tai joku muu vastaava treenikapula.

Ai niin, hauska videon pätkä jänisjahdista löytyy täältä.. käykääpäs kurkkaamassa.

http://www.giron.fi/kuvia/jahtikuvia2006.htm

Markus Pekkinen
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 22
Liittynyt: 26.11.2005 09:51

Viesti Kirjoittaja Markus Pekkinen » 23.10.2006 19:26

Osaa pilli-ja käsimerkit mutta ei aina vielä tottele ehdottomasti.
Noutaa maalta ja vedestä mutta pudottaa luovutuksessa.
Hakee kuvioiden vastatuuleen mutta suppeasti.
Seisoo ja käskystä nostaa mutta ei vielä pysähdy.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 23.10.2006 19:55

Unohtu ihan jostain syystä sanoa, että edellinen ei osannu oikein mitään. Puluja seisoi remmissä. Vaan niin tuli mettäkoira siitäkin :-)
Kuva

Nemo

Viesti Kirjoittaja Nemo » 23.10.2006 20:36

Meillä oltiin seitsemänkuisena vielä ihan vihreitä, kun ensimmäinen seisoja on kyseessä. Seisoi kyllä fasaania jo silloin, viettiin linnulle ja haettiin tilanteita. Nyt poika on 1,5v ja ensimmäiset tiputukset tehtiin 2 viikkoa sitten :D Ei kannata hätiköidä, perusopit ensin kuntoon. Jokainen koira on yksilö.

Jokainen etenee omalla aikataulullaan koiran kanssa, koiran osaamisen mukaan, mutta nuorena kannattaa opettaa, mitä vanhemmaksi koira tulee sitä vaikeammin se asiat oppii (kokemuksen syvä rintaääni...) :)

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 23.10.2006 21:13

Miulla on ollu koirat vallan kehnoja nuorena (isäntä aivan onneton koulija), mutta JO tuossa 6-8 vuotisena on metätyskin alkanut luonnistua, l. vaikeuksien kautta voittoon. Ja loppu onkin sitten yhtä juhlaa! (nimim. Mitä ei nuorena opi, sen voi vanhana oivaltaa...)
Kuva

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 24.10.2006 07:54

mutta JO tuossa 6-8 vuotisena on metätyskin alkanut luonnistua, l. vaikeuksien kautta voittoon. Ja loppu onkin sitten yhtä juhlaa! (nimim. Mitä ei nuorena opi, sen voi vanhana oivaltaa...)
Tottatosiaan! Meikäläisen 7,5 vuotias eunukki alkoi näin nuorella iällä tänä syksynä tiedottamaan. En tiedä mikä on loksahtanut kohdilleen, mutta tekee sen niinkuin olis aina osannut :shock: Ilmentää hienosti ja vie melkein taluttamalla ukon linnuille. Wanhat kokeneet koirat on metsästyksen suola :)
Kuva

Lumo

Viesti Kirjoittaja Lumo » 24.10.2006 08:12

Täysi hulikaani... Roikkui housunpuntissa, haukkui kaikkea mikä vastaan tuli ja ärräsi ruokakupilla. Ei mitään merkkejä seisovasta lintukoirasta :lol: . Onneksi aika kultaa muistot :D

Minna R

Viesti Kirjoittaja Minna R » 24.10.2006 08:39

J-P:llä ollu kyllä kamera oikeassa paikassa oikeaan aikaan, olipa hauska videonpätkä :D

Teppo Sirkiä
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 37
Liittynyt: 24.10.2006 12:30
Paikkakunta: Nuorgam

Viesti Kirjoittaja Teppo Sirkiä » 24.10.2006 13:31

Eipä ole kun vasta yhdestä karkkarista kokemusta, ja parista brotonista.
Jokainen on ollu oma yksilönsä, ja olen yrittänyt toimia sen mukaan kiirehtimättä ja opettelemalla lukemaan koiraani mahdollisiman hyvin.

Thunturilla ei tainnut olla kun muutama seisonta ekana syksynä ollessaan 6kk, nouti maalta mut ei vedestä (tosin tais olla jo yläperän järvet jäässä), seuraavana keväänä sain jonkun hyvän Rt:n ja muutaman tiputuksen. Haku oli tässä vaiheessa avutonta piiperrystä ja linnun käsittelykin onnistu parhaiten koiran ajautuessa linnuille.
Mut seuraava syksy toi mukanaan omatoimisen tiedotuksen, haku ja riistankäsittely valkenivat koiralle ja kun itse oppi koiraansa lukemaan homma on vain parantunut ainakin jonkin verran. :D

Vanhemman brotonin ura alkoi melkein samoin.
Nuorempi taas oli varhais kypsä 8kuisena mahtavia riistatöitä tiputuksineen, tuulen käyttöä ja hakua vaikka muille jakaa, mutta sieltäkin tullaan alaspäin että heilahtaa.
Siihenkään ei tarvittu seuraavana syksynä kun yks rääpäle joka jää suuhun etenemisestä, jästipää, kovat korvat ja hullu riistainto.

Noviisi ohjaajan kannattaa maltaa mielensä nuoren koiran kanssa vaikka kuinka polttelis, jos muutaman seisonnan saa ekana syksynä ja jos pentu toimii riistatöissä oikein niin tipua kenttään(muutamia) niin hyvä tulee, kyllä se pieni herne siellä talven aikana selvittää mistä hommassa kyse!

Mielummin antaa pennulle aikaa kasvaa ja värkää jotakin muuta
ja opettelee lukemaan koiraansa mahdollisimman hyvin ja nopeasti! :)

Tero Kumpulainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 59
Liittynyt: 17.1.2006 18:48

Viesti Kirjoittaja Tero Kumpulainen » 25.10.2006 06:42

Tuo oli hyvä mitä Teppo tuossa edellä kertoi, että jokainen koira on yksilö eikä niitä kannata verrata toisiinsa. Aloittelijalla (=itsekin) on usein turhan kiire niiden koiruuksiensa ja varsinkin metsästyksen kanssa ja tällöin ei kyllä saada muuta kuin hallaa aikaiseksi. Näin ainakin itselläni.

Mulla on nyt toinen pentu kasvamassa tuon toisen vasta kolme ja puolivuotiaan rinnalla ja täytyy tällä pienen pienellä kokemuksella sanoa, että kovin on erilaiset sesset. Vanhempaa kouluttelin kiireisesti kun se tuntui niin pirun nopeasti oppivan yhtä ja toista. Viiskuisena jo veteli hirvee vauhti päällä metässä, mutta täysin vailla järkee. Siis tuskin se aktiivisesti riistaa etsi, mutta vauhti oli kyllä kovaa. Tämä nuorempi ei nyt puolivuotiaana tahdo irrota saappaan juuresta 50 metriä etemmäksi. Vanhempi oppi seisomishommia vasta junkkarin jälkeen alkutalvesta ja ensimmäiset tiputukset tehtiin 2 ja puoli vuotiaana. Tää nuorempi tökötti eka kerran 14 viikon iässä. Sen jälkeen seisontoja harvakseltaan. Joku jo kerkes tuomita, että liian aikaisin vien koiraa riistatilanteisiin, mutta oikeesti olin vain tutustuttamassa pentua metsään, kun sattui löytämään lehtokurpan ja seistä tökötti sitä hetken. Vanhemman kanssa tehtiiin noutoja vedestä ja maalta alle puolivuotiaana ja tottista hierottiin paljon. Tää nuorempi ottaa hanakasti kiinni damiin ja lintuun, mutta enpä tuota ole vielä koulutellut noutoon. Lähinnä vähän tutustuttanut ja pienellä houkutuksella saanut tuomaan ne minulle, eteen tiputtaen. Osaa istua ja maata ruokakupin edessä ja makupaloilla lahjoessa, mutta korvat kyllä hävis, kun riekot eestä siivitti :wink:

Kattellaan nyt ihan rauhassa tuon pennun kanssa. Kasvakoon nyt ensin ja viettäköön hulvatonta lapsuuttansa. :D

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 25.10.2006 07:53

Niinpä. Vähän sitä yritin tuossa edelläkin ilmaista, että mitään kaavaa ei ole. Toisaalta ei pidä pitää kiirettä, muttei myöskään jarrutella, jos koira näyttää edistyvän ja omaavan rahkeita jo nuorena. Joillekin jotkut asiat tulevat vain kertauksen, ajan ja kasvamisen kautta, toiset tuntuvat osaavan ja kasvavan mettäkoiraksi hetkessä.
Kasvakoon nyt ensin ja viettäköön hulvatonta lapsuuttansa
Oppia ikä kaikki, sanoo vanha kansa. Mielestäni koirallakaan ei ole mitään tiettyä vähäpätöisempää ikäjaksoa, joka on vain elettävä pois ennen kuin siitä tulee metsästyskoira. Koiran lapsuus valmistaa aikuisuuteen ja on aivan yhtä arvokas ja hyödynnettävissä oleva jakso kuin se "aikuisuuskin". Suhtautuminen koiraan ja sen tekemisiin, on tietenkin sovitettava sen mukaan. Hulvaton lapsuus on oppimista ja kasvamista, sitä se on ihmisellekin. Leikki on lapsen työtä.
Kuva

Heikki Sarvikivi
REPPUKOIRA!
Viestit: 257
Liittynyt: 25.11.2005 15:50
Paikkakunta: Kanakoiraharrastuksen kehto

Viesti Kirjoittaja Heikki Sarvikivi » 27.10.2006 06:51

:?:
Viimeksi muokannut Heikki Sarvikivi, 7.10.2013 15:01. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Jukka Rouhiainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 59
Liittynyt: 25.11.2005 17:00
Paikkakunta: Muurame

Viesti Kirjoittaja Jukka Rouhiainen » 27.10.2006 11:53

On totta, että monta hyvää lähtöä on pilattu liialla kiireellä. Niin linnun kuin koirankin :( .
Kysyin kerran, vielä seisojaa omistamatta kokeneemmältä ystävältäni, mikä on tärkein seikka seisojan kanssa touhutessa, jos vain yksi mainitaan? Pienen mietinnän jälkeen vastaus oli "koiran lukeminen". Vuosien myötä olen oppinut asian näin olevan. Vaikka asian sisäistämiseen kuluikin pari koiraa :wink: . Siksi minulla ei ole juuri kerrottavaa, mitä koirani osasivat puolivuotiaina.

Mutta tiedän, mitä seuraava koirani OSAA puolivuotiaana:
- istua omaehtoisesti, kun dami tai lintu lentää
- istua pillistä kaikissa tilanteissa
- noutaa niin, ettei sille ole epäselvää kenelle noudetaan
Lisäksi haluan koirani ymmärtävän johtajuuteni oikeudenmukaiseksi ja johdonmukaiseksi. Jos vielä onnistun rakentamaan kontaktin(~yhteistoiminta) vahvaksi, olemme valmiit kaikkiin taistoihin, joihin seisojan kanssa voi joutua tai mennä :lol:. Yllä olevan myötä olen oppinut lukemaan koiraani riittävästi, vaikka emme toki vielä tuossa iässä valmiita ole !! :idea:
Jukka Rouhiainen
________________
Koirat tekevät sitä, mitä niille opetetaan. Ongelmana on, ettemme tiedä, mitä oikeastaan olemme opettaneet.

Vastaa Viestiin