Koiran kohtaaminen ja haukkuminen!!

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
Emma

Viesti Kirjoittaja Emma » 1.4.2007 18:45

Pitäis joskus pyytää erästä ihmistä joka on tutkinut aihetta kirjoittamaan artikkeli koirien vs susien käyttäytymisestä, ne kun eivät ole edes samalla planeetalla. Silti ihmiset aina vetoavat susien käyttäytymiseen. Esim. koirien kyky muodostaa susien kaltaisia laumoja on käytännössä olematon. Tämä ei ole minun keksintöni vaan ihan tutkittu juttu, jaksais joskus kaivaa niitä artikkeleita omista kätköistä niin olis antaa ihan viittauksiakin.
Onko kukaan koskaan miettinyt tarvitseeko se oma koira edes selättämistä vai tekeekö porukka sitä ihan vain varmuuden vuoksi tai koska sitä nyt vaan on tehty iät ja ajat?
Meinaan mun turrikat kyllä heittäytyvät selälleen ihan ilman käsiksi käymistä. Se ei mielestäni ole pelkästään alistumista vaan myös suuri luottamuksen osoitus. Ja luottamukseen pohjautuu myös susilauma, jos siihen nyt taas halutaan vedota ;)

Ja taas saan tietysti suojautua mätien tomaattien sateelta :lol:

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 1.4.2007 19:13

Onko kukaan koskaan miettinyt tarvitseeko se oma koira edes selättämistä vai tekeekö porukka sitä ihan vain varmuuden vuoksi tai koska sitä nyt vaan on tehty iät ja ajat?
Ootko sinä nyt emma ollenkaan lukenut näitä viestejä? Nähtävästi et.
Kuva

olavi peura
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 64
Liittynyt: 18.2.2006 14:17

Viesti Kirjoittaja olavi peura » 1.4.2007 19:46

Nyt puhutaanki erakko likimain samaa kieltä. Johdonmukaisuus on avain asia, ja se ettet ala jankuttamaan. Sitä en kuitenkaan allekirjoita, että koiran kanssa painiminen johtaa epäjohdonmukaisuuteen. Painihommat on aina painihommia ja kun ne loppuu niin loppuu. Ei käskeminen ja leekaaminen ole sama asia. Jos sie käsket koiraa noutamaan ei se ole sitä leekaamista, vaan suoritus pitää vaatia silloin kun se jo osataan.

Ei kai loppujen lopuksi ole kyse kuin koiran "fiiliksien" säätelystä. Oikein meni hyvä meininki, pertseelleen män surkia homma. Mitä tuohon kukanenkin käyttää on tietysti eri asia. Vaikka minun nykyiselle sesselle ei oikein kestä kiitoksia makupaloista huolimatta jaella (tohkeentuu liikaa), väitän että se nuorelle koiralle on hyvä tapa opettaa sillä pääsee nopeasti ja vaivattomasti jonkinlaisiin tuloksiin. Koiran oppiessa pitää vaan siirtyä rohkeasti vaatimaan. Minä kritisoin lähinnä sitä selätyksen uskomatonta voimaa, johon en usko. Teistä en tiedä vaan kun tuolla maailmalla kulkee niitä jotka repii koiraa korvasta, heittelee selälleen vähän väliä, ja ainoana keinona. Homma vaan jatkuu ja jatkuu vaikka näkee että mikään ei muutu miksikään.

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 1.4.2007 21:46

Porukat taitaa puhua tästä selättämisestä eri tasoilla. Osalle se tuntuu olevan ihan konkreettista asiaa, kun taas osa tarkoittaa enempikin sellaita "henkistä" selätystä.
Jos johtajuus on kunnossa niin olen aika vakuuttunut siitä että aika harvoin taitaa tulla sellainen tilanne eteen että koiraan on tosiaan käytävä käsiksi ja nujerrettava se viskaamalla permantoon. Ja jos näin käy niin silloin mielestäni ei enää olla niitä oikeudenmukaisia johtajia, jotka ansaistevat koiransa kunnioituksen, vaan tehdään pikemminkin hallaa hyvälle yhteistyölle. Johdonmukaisuus koulutuksessa, koiran oppimisen tason huomioiminen ja erityisesti kehumisen oikea-aikaisuus johtavat yleensä parhaaseen tulokseen. Hyvin monesti huomaa että koiralta kyllä osataan vaatia asioita, mutta se kehuminen ja kiitos suoritetuista tehtävistä jää sitten antamatta. Enkä nyt tarkoita sitä että aletaan vuolaasti sanallisesti joka kerta kiittelemään koiraa, vaan edes jotenki osoitetaan koiralle että JES, tää homma meni putkeen. Siis onnistumisten kautta voittoon. :)

Tommi Väisänen

Viesti Kirjoittaja Tommi Väisänen » 2.4.2007 07:21

riippuen täysin koirasta

Emma

Viesti Kirjoittaja Emma » 2.4.2007 08:45

Petteri_N kirjoitti:
Onko kukaan koskaan miettinyt tarvitseeko se oma koira edes selättämistä vai tekeekö porukka sitä ihan vain varmuuden vuoksi tai koska sitä nyt vaan on tehty iät ja ajat?
Ootko sinä nyt emma ollenkaan lukenut näitä viestejä? Nähtävästi et.
Olen Petteri lukenut nämä viestit, oikeesti :)

Minäpä muotoilen asian uudestaan. Hyvä lauman rakenne saavutetaan taatusti ilman koiran nakkaamista permantoon (laintakseni Hilua). Niin sitä tässä ihmettelin, että miksi ihmiset harrastavat koiran selättämistä (kun sitä nyt kuitenkin jotkut tekevät ihan konkreettisesti) kun ne samaiset ihmiset varmasti saavuttaisivat oikeanlaisen lauman järjestyksen ilmankin? Ja toisaalta jos koira ei kunnoita omistajaansa niin ei välttis saavuteta hevon kukkua nakkaamalla se koira permantoon, päinvastoin voi olla että menee viimeisetkin luottamuksen ja kunnioituksen rippeet.
Kiitos Hilulle hyvästä teksistä.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 2.4.2007 13:24

Tuolla aikaisemmin esimerkiksi Mervi sanoi melko selvästi sen mitä itsekin olen yrittänyt toitottaa. Kun koiran kanssa kasvetaan pennusta lähtien, niin hommat lutviintuvat itsekseen, eikä koiraa oikeastaan tartte edes kouluttaa. Mettästyskoiraksikaan ei juuri tartte treenata kun vaan on hajulla mitä mahdollisuuksia koiralle milloinkin pitää tarjota, sekin on vaan kasvamista, ei kouluttamista. Ei silloin tarvita selättämistä, suihkepulloa, sähkö-/pippuripantoja, motivointipatukoita, niksujanaksuja, makkaranpaloja eikä mitään muitakaan kommervenkkejä. Pelkkää johdonmukaisuutta ja suhteen luomisen taitoa. Se johdonmukaisuus ei kyllä jokaisen koiran kohdalla aina tarkoita pelkkää palkkiota ja kehuja, vaan joskus negatiivistakin palautetta. Rakkautta ja rajoja.

En ole missään vaiheessa puhunut koiran viskaamisesta selälleen. Heti ensimmäisessä viestissä puhuin vain koiran niskaan tarttumisesta ja sen painamisesta kenttään. Tämä nyt on sitten mielletty hyvinkin brutaaliksi ja ilman muuta yhteistyötä heikentäväksi teoksi. Perusteita ei ole vaan oikeen kuulunut, vaan asia on ollut jonkinlainen itsestään selvä kausaliteetti. Minusta se ei sitä ole, jos toiminta on johdonmukaista ja koira saadaan ymmärtämään miksi palkkio tai pakote tulee. Samaisessa viestissä puhuin myös siitä toisesta puolesta, eli positiivisesta palautteesta ja kontaktin vahvistamisesta. Kappas kun jeesustelun lomassa koko juttu on päässyt unohtumaan.

Edelleen ihmetyttää, miten esim. suihkepullolla naamalle ruikkiminen suunnattomasti kehittää sitä suhdetta, mutta niskaan tarttuminen vetää alaspäin kuin Magneettimäki? Eiköhän sellainen ohjaajan käytös kyrsi sitä koiraa ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa negatiivinen palaute? Onko tästä tehty koirille jonkinlainen haastattelututkimus?
Jos johtajuus on kunnossa niin olen aika vakuuttunut siitä että aika harvoin taitaa tulla sellainen tilanne eteen että koiraan on tosiaan käytävä käsiksi ja nujerrettava se viskaamalla permantoon.
Niinpä, mutta...

Mielestäni tiipien tapauksessa se johtajuus ei ole kunnossa, ja kun kyseessä on aikuinen koira, niin tilanne on erilainen kuin pennun kanssa, jolloin näihin asioihin kasvetaan. Toisekseen en ole missään vaiheessa keskustelua puhunut, että koiraan tarttuminen olisi jotenkin jokapäiväinen perustoimenpide. Tämä pointti ei nyt toistosta huolimatta näy menevän perille, huoh.

Ilpon kanssa on juteltu asiasta puhelimitse ja syy koiran käytökseen lienee hänelle selvä.
Kuva

Emma

Viesti Kirjoittaja Emma » 2.4.2007 15:12

Petteri_N kirjoitti: Edelleen ihmetyttää, miten esim. suihkepullolla naamalle ruikkiminen suunnattomasti kehittää sitä suhdetta, mutta niskaan tarttuminen vetää alaspäin kuin Magneettimäki? Eiköhän sellainen ohjaajan käytös kyrsi sitä koiraa ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa negatiivinen palaute? Onko tästä tehty koirille jonkinlainen haastattelututkimus?
Ei suihkepullon käyttö ole yhtään sen parempi tai huonompi kun mikään muu keino. Ehdotin sitä vain sen takia, että tiipie kertoi joutuvansa kukkahattujen vihakohteeksi jos käy koiraan kiinni julkisesti. Suihkupullon käyttö on jostain syystä hyväksytty koiran rankaisukeino jopa kukkahattujen mielestä ilmeisesti sen takia, että vesisuihke on koiralle epämiellyttävä mutta ei aiheuta kipua. Fyysinen pakote voi taas satuttaa jos on kovakourainen. Vain ja ainoastaan tämän takia ehdotin suihkepulloa vaihtoehdoksi fyysiselle pakotteelle julkisilla paikoilla jos kokee ympäristön pahat katseet ongelmaksi.
Parempi mielestäni olisi, kuten itsekin ehdotin, tarttua tilanteeseen kun se sattuu päälle ja fyysisesti rauhoittaa koira pitämällä siitä kiinni. Ja siihen samaan lauseeseen erehdyin lisäämään, etten ymmärrä selättämistä ja siitäkös se haloo sitten nousikin :roll:
Ja eiköhän se riitä tästä.

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 2.4.2007 15:36

Tuli vaan mieleen että minä miellän aina parhaaksi koulutusmenetelmäksi toisen koiran mallin. Jos omistat suht perusfiksun vanhemman koiran ja nuorempi tulee siihen sakkiin niin aika helpolla se omistaja siinä pääsee kun nuorempi apinoi vanhempaa. Ja toimii muuten niin hyvässä kuin pahassakin, toinen opettaa toiselle nanosekunnissa myös ne negatiiviset älynväläykset :twisted:
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 2.4.2007 16:49

Petteri_N kirjoitti:Tuolla aikaisemmin esimerkiksi Mervi sanoi melko selvästi sen mitä itsekin olen yrittänyt toitottaa. Kun koiran kanssa kasvetaan pennusta lähtien, niin hommat lutviintuvat itsekseen, eikä koiraa oikeastaan tartte edes kouluttaa. Mettästyskoiraksikaan ei juuri tartte treenata kun vaan on hajulla mitä mahdollisuuksia koiralle milloinkin pitää tarjota, sekin on vaan kasvamista, ei kouluttamista. Ei silloin tarvita selättämistä, suihkepulloa, sähkö-/pippuripantoja, motivointipatukoita, niksujanaksuja, makkaranpaloja eikä mitään muitakaan kommervenkkejä. Pelkkää johdonmukaisuutta ja suhteen luomisen taitoa. Se johdonmukaisuus ei kyllä jokaisen koiran kohdalla aina tarkoita pelkkää palkkiota ja kehuja, vaan joskus negatiivistakin palautetta. Rakkautta ja rajoja.

.
Juuri näinhän sen pitäisi mennä. Olen Petterin kanssa samaa mieltä.

Olen kyllä joutunut itsekin "selättämään" joskus joitakin koiristamme, olisikohan ollut joku nuori uros joka halusi kokeilla murkkuiän huumassaan kumpi oikein asioista päättääkään. koira vai emäntä. Mutta tämän näkisin kuuluvan enempi siihen johtajuuteen. Asiat pitää tehdä kerralla selväksi ja keskittyä sitten koiran kouluttamiseen tai ohjaamiseen sillälailla että koiran luottamus ja kunnioitus ohjaajaansa säilyy. Jatkuva taistelu johtajuudesta ei varmastikaan edesauta koiran oppimista tai luo sellaista hyvää suhdetta isännän ja koiran välille jota vaikkapa metsästyksessä tarvitaan.

olavi peura
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 64
Liittynyt: 18.2.2006 14:17

Viesti Kirjoittaja olavi peura » 2.4.2007 21:05

No mitä ihmettä me täällä tinkaamme jos kaikki kerran on kuitenkin samaa mieltä?? Olkaa nyt toista mieltä ees malliksi.

tiipiie

Viesti Kirjoittaja tiipiie » 2.4.2007 23:22

kiittää hän monista hyvistä neuvoista ja vihjeistä.
Koira siis kuusivuotias narttu, ja ollut meillä kaksi kuukautta. Oli monttuun menossa, mutta kun minulta kysyttiin ja kiltti väitettiin olevan niin otin riesakseni.
Ongelma yksi. Juuri tuo vetäminen joitakin koiria kohti ja kamala huuto.
Siinä olemme edistyneet. Enää raivotaan vain niille jotka aloittavat haukkumisen.
Ongelma kaksi. Vaikka luoksetulo liinassa täydellinen, niin karkailun mestari. Kun pääsee karkuun, ovelta, aidan yli, aidan ali, tai muuten, niin ei tule takaisin.
Ohjekirjassa joka tuli mukana väitettiin että tulee pillin äänen kuulessa.
Ei tullut, sillä ekana viikolla juoksin pitkin tannerta pilliin puhaltaen t.paita päällä paljain jaloin 20asteen pakkasessa.
Onneksi jäi leikkimään vastaan tulleen koiran kanssa.
Kuitenkin pitäisi saada sitä juoksutettua, painonhallinnan ja liikunnan takia.

Ongelma kolme ( jos se nyt on ongelma) koira nousee halimaan/alistamaan/astumaan minua. Siinä olen tokaissut EI ja vetänyt niskanahasta alas, nyt menee alas jo pelkästä ei sanasta.

Edistystä on tapahtunut. Ruokaa ei tartte varastaa, sitä saa riittävästi. Ja kupista voi syödä ihan rauhassa.Ei hotkita, ja mennä kärkkymään toisen kupille

Pelottavassa tilanteessa koira tulee nojaamaan jalkoihini, joten ehkä jonkinlainen luottamus kasvamassa.

Pihan ohikulkijoita ei tartte enää haukkua.

Joku kirjoitti tuosta matkimisesta. Nii-ih, huipputokoilijaseropini on alkanut seisojan avuksi ulvoa, kun seisoja huutaa :cry:

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 3.4.2007 07:55

Mitä luulet tiipie, selviääkö / olisiko selvinnyt tuon kanssa paremmin kiittämällä sitä aina kun se tekee oikein ja jättämällä kiellot ja pakon pois?

Haetaan tässä nyt hieman empiiristä aineistoa...
Kuva

tiipiie

Viesti Kirjoittaja tiipiie » 3.4.2007 08:39

Vaikka namipaarin suljinkin ohitustilantees, jos koira käy riehumaan, niin kyllä aina muistan kiitellä hyvästä suorituksesta, ja namitkin tarjotaan onnellisen ohituksen jälkeen.
Mikäli huomion kiinittäminen nameilla ei onnistu, niin en tunge niitä enää kuonoon.
Tiukassa paikassa käännymme yksinkertaisesti toiseen suuntaan, ja jatkamme matkaa.
Joka kerta kun koira tulee pihassa luokseni, taputan/silitän sitä ja sanon - hyvä tyttö-
Tuo takajaloille nouseminen minua vastaan voi olla myös hyvänmielen osoitus, mutta sitä ei meillä hyväksytä.
En tiedä mitä Petteri_N nyt hakee, mutta älä huoli, minä olen varmaankin enemmän liian pehmeä koiran kanssa kuin kova.
Meillä on aina sisään tullessaki kovat kiittelysessiot, jos lenkki on mennyt hyvin.

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 3.4.2007 10:01

Ei pidä myöskään unohtaa, että yksi vaikuttavimmista tekijöistä koiran sosiaaliseen käyttäytymiseen on se, mitä koira aistii ohjaajansa mielentilasta. Epävarmuus, hermostuneisuus, jännittäminen, pelko jne. heijastuvat myös koiran reaktioihin kohtaamistilanteissa. Itsepsyykkauksellakin voidaan päästä pahimmista solmukohdista eteenpäin. :)
Kuva

Vastaa Viestiin