Koiran oppiminen ja siihen vaikuttavat asiat

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
HMH

Koiran oppiminen ja siihen vaikuttavat asiat

Viesti Kirjoittaja HMH » 13.11.2007 10:57

Koiran oppimiseen vaikuttavia asioita, pentulaatikosta kohti ihmislauman jäsenyyttä


Jäin tuossa pohtimaan koiranpennun oppimista ja siihen vaikuttavia seikkoja ym. Oppiminenhan alkaa pennulla jo heti syntymästä. Tuolloin kun silmät eivät vielä ole auenneet, oppimisen apuna on aistimukset kuulolla ja keholla ympäristöstä sekä sisäiset tuntemukset, kuten nälkä ja vilu. Vastasyntynyt osaa emän sekä toisten pentujen ääntelyjen sekä näistä huokuvan (?) lämmön avulla suunnistaa sokeana toisten joukkoon ja syömään, myös täysin pimeässä tilassa.

Pennulle alkaa muodostua ensimmäisiä toimintamalleja elämässä tarvittavista taidoista jo ensimmäisten elinpäivien tapahtumista. Emän suoma turva on pennun elämälle ensimmäinen ehto (ruoan, lämmön ja hoivan lisäksi) kohti tasapainoista aikuisuutta. Toiset pennut antavat seuraa sekä kisailut ja leikit opettavat pennulle koiramaailman sääntöjä, elämässä tarvittavia eleitä ja ilmeitä, pureminen hampaiden käyttöä, jne. Alle neliviikkoisena pentu ei vielä tarvitse hampaita varsinaiseen syömiseen, mutta oppii käyttämällä niitä toisiin pentuesisaruksiin ja emään, kuinka kovaa missäkin tilanteessa sopii purra. Jos pentu puree toista pentua tai emää liian kovaa, tämä ilmoittaa siitä äänellä sekä puremalla takaisin. Siten pentu myös oppii jo pienestä pitäen erilaisten ääntelyiden merkityksen.


Kasvattajan merkitys

Kasvaessaan pentu tarvitsee entistä enemmän myös kasvattajan huomiota jotta se voi parhaalla tavalla sopeutua osaksi ihmismaailmaa. Ruoan antamisen lisäksi kasvattajan tulisi mahdollisimman paljon myös seurustella pentujen kanssa, silitellä, jutella ja leikkiä. Antaa pennuille positiivinen mielikuva ihmisestä jotta sen sopeutuminen osaksi ihmislaumaa sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Olla johtaja, siitäkin huolimatta että emä on yhä pienelle pennulle se tärkein olento. Oikein toimimalla kasvattaja antaa pennulle ensimmäiset oppitunnit ihmislauman säännöistä.

Liikkuminen ulkona kehittää pennun motoriikkaa ja tasapainoa, vahvistaa luustoa ja lihaksistoa, antaa lisää virikkeitä sekä, tilaa temmeltää pentuesisarusten kanssa on entistä enemmän.


Ärsykkeet - posotiivisia vai negatiivisia sekä unen merkitys ärsykkeiden lakattua vaikuttamasta

Pennun elämään on käytännössä koko sen elämän ajan jo kuuluneet erilaiset ärsykkeet, joiden voimakkuus ja pennun tuntema mielikuva ärsykkeestä vaikuttavat asian oppimiseen. Ärsyke voi olla vaikkapa lasten meteli, joka hetkittäin erittäin terävänä ja korkeanakin saattaa stressata pentua. Jos meteliin ei kuitenkaan liity isoja negatiivisia tuntemuksia, (melu jatkuu taukoamatta useita tunteja aivan pentukopan vieressä, melun keskeltä lentää jotain isoa ja pelottavaa pentukoppaan = lasten viskomat lelut, pentuja retuutellaan ympäri taloa, jne…), ei sen hetkellinen stressaava vaikutus kuitenkaan vaikuta pentuun negatiivisesti. Edellytyksenä on kuitenkin, että pennun mentyä nukkumaan ei sen unta sovi katkaista. Voimakkaat stressaavat ärsykkeet yhdistettynä häirittyyn, liian vähäiseen uneen, heikentävät pennun oppimiskykyä, aiheuttavat turhaa stressiä joka jatkuessaan pitkään vaikuttaa myös pennun henkiseen tasapainoon, keskittymiskykyyn, ym. Edelleen ärsyke voi olla esimerkiksi taloon saapunut vieras. Pentu on jo tottunut kasvattajan hajuun, ääneen, kehonkieleen, eleisiin ja tapaan lähestyä ja kosketella pentua. Vieraan ihmisen vieras haju, eleet, ääni ja olemus ovat pennulle uusi hetkellinen ärsyke jo opitun ulkopuolelta. Se miten pentu suhtautuu vieraaseen ihmiseen, riippuu pitkälle tavasta jolla sitä lähestytään, sille jutellaan ym. Normaali terve ja utelias pentu tuskin vierastakaan hätkähtää, se saattaa korkeintaan hetken katsoa vierasta ja miettiä että Kukahan tuo nyt on. Pennun saama positiivinen mielikuva kasvattajan oleilusta pentujen kanssa rohkaisee jo sen verran, että pentu uskaltaa vierasta lähestyä mikäli tämä ei käyttäydy täysin kasvattajasta poikkeavalla tavalla (vaikkapa iso ja parrakas mies kumartuu suoraan pentulaatikon ylle jota kasvattaja, vaalea ja hento ihminen ei ole kertaakaan tehnyt).

Ärsykkeitä tulee sitä enemmän, mitä vanhemmaksi pentu kasvaa. Muuttaessaan kasvattajan luota uuteen kotiin kaikki on uutta ja outoa. Ei ole emää eikä toisia pentuja turvana. Emän ja kasvattajan vastuut ruoan, juoman, lämmön, huolenpidon, turvan, ym. antajana on nyt uudella omistajalla. Kasvattajan sekä silloisen ympäristön tarjoamat positiiviset mielikuvat siellä tavatuista ärsykkeistä ovatkin nyt yksi keskeinen asia pennun sopeutuessa uuteen ympäristöön sekä uusiin ihmisiin, kuin myös täysin vieraisiin koiriin.

Tässä hieman pohjaa koiran oppimisesta pentuajalta siten, kuin itse asiaa ymmärrän. Jäin vain tuossa miettimään, että mitä kaikkea uuden omistajan tarvitsee koiramaailman säännöistä tietää pystyäkseen tarjoamaan pennulle mahdollisimman johdonmukaisen, turvallisen ja miellyttävän ympäristön kasvaa ja kehittyä, sekä ollakseen pennulle riittävän oikeudenmukainen, mutta myös hellä, rakastava ja turvallinen johtaja?

Saattaa asiat tuossa edellä esitetyissä ajatuksissa katkeilla ja hyppiäkin, mutta jospa siitä selvän saisi.

Vastaa Viestiin