Hyppiminen ja näykkiminen

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
_nanna_

Hyppiminen ja näykkiminen

Viesti Kirjoittaja _nanna_ » 30.1.2008 10:41

Hei.

Täällä on 6kk uros karkkarin omistaja. Nyt tarvittaisiin pienoiseen ongelmaan ratkasua. Miten sais kitkettyä tuon hyppimisen ja näykkimisen pois kun ollaan lenkillä? Näin siis protestoidaan milloin mistäkin. Milloin se on sitten vastaantuleva koira tai mikä tahansa mistä nyt voi mieltään osottaa. Pentu on muuten ihan mallikas villi viikari. Syö ruoan vasta luvan saatuaan, kulkee ovista viimeisenä, tottelee hyvin peruskäskyjä. Ulkona irti ollessa tulee luokse käskystä, ei karkaa, pysyy kokoajan lähettyvillä/näköetäisyydellä. Kokeiltu on jos jonkinmoista tyyliä että tuo paksukallonen ymmärtäis lopettaa mutta mikään ei näytä tehoavan.
Jospa täältä saisi uusia vinkkejä...

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 30.1.2008 12:14

Taitaa yleisin keino olla että omistaja kääntyy poispäin koirasta ja kieltäytyy yhteistyöstä ja koiran huomionhakemisesta. Voi auttaa koiralle joka oikeasti vaan hakee sitä huomiota noin, mutta koira joka käyttää tuota keinoa ainoastaan komennellakseen omistajaa voi tuosta poispäin kääntymisestä ainoastaan villiintyä. Silloin otetaan käyttöön napakat käskyt ja koira pyöräyteään ihan eri suuntaan kuin mistä tuo ärsyke tulee. Jos koira oikeasti tulee ihan iholle niin poskinahoista napakka ote ja pyöräytys selälleen. Odotetaan että koira rauhoittuu eikä kommentoida mitään. Tosin vastaankävelevä villakoiran omistaja voi tehdä ilmoituksen lähimmälle viranomaiselle.... :roll: Eli kannattaa valita nuo harjoittelupaikat sellaisiksi että voit olla sen koiran kanssa ihan tosissasi (en nyt tarkoita mitään piilossa mätkimistä jne.) eikä tarvitse pelätä että asiasta ymmärtämättömät tulisi tuosta kommentoimaan. Usein ihmiset eivät ilkeä kieltää koiriaan julkisilla paikoilla ja siitäpä se sitten lähteekin, totella (ja tottelemisen vaatiminen) kun pitäisi kaikissa tilanteissa yhtälailla.

Parempi tosiaan ottaa koiralta nuo huonot käytöstavat ajoissa pois kun odottaa että se ihan oikeasti lähtee käsistä.

Vastaavissa tapauksissa olen itse saanut koiran rauhoittumaan omalla rauhallisella käytökselläni ja pikkuhiljaa ärsykkeiden lisäämisellä. Siinä vaiheessa kun koira alkaa uhmaamaan ihmistä (vasten loikkiminen, näykkiminen, rähjääminen) mennään siihen tienpintaan yhdessä rauhoittumaan. Ja taas mennään. :lol Ei huutoa, ei remmistä riuhtomista, ei koiran mätkimistä, vaan rauhallisin elein etenemistä ja rauhallista kehumista kun menee hyvin.
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Avatar
Petri Koivisto
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 65
Liittynyt: 29.3.2007 11:18
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Petri Koivisto » 30.1.2008 12:37

jeps. Päättäväisyys on tarkeetä. Ja jos käytät kovaa kättä ni muista sitte kolikon toinen puoli. Ja huomiota kannattaa vähentää ihan yleisestikki. Kaikki huomio pois. Omalle ainaki autto ihan yleispätevästi.

_nanna_

Viesti Kirjoittaja _nanna_ » 30.1.2008 13:04

Miestäni se kyllä tottelee. Ei tarvitse kuin vähän ärähtää ni johan ollaan nöyrää poikaa. Tosiaan asiaahan ei auta yhtään että mieheni tekee reissuhommia joten se on pitkiä aikoja paikalla ja pois. Heti kun jäädään koiran kanskahdestaan ni alkaa parin kolmen päivän protestointi rumba. Siinä sitä sitten taas taistellaan. Alussa tepsi selän kääntö ja huomioimattomuus mutta nyt itse piru on ruvennut näykkimään. Ja sitä kun on hankala olla enää huomioimatta.
Pitää koitaa yleisesti vähentää huomiota ja toivoa että se sentään tepsis.

Ari K

Viesti Kirjoittaja Ari K » 30.1.2008 14:27

Kyllä tuo siltä kuullostaa, että koira kuvittelee olevansa laumajärjestyksessä sinun yläpuolellasi tai ainakin omaavansa mahdollisuuksia sinne nousemiseen. Susihukkasella oli tuossa ihan hyviä neuvoja.

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 30.1.2008 14:35

Ei ole muuten ainut seisoja joka harrastaa moista. Tunnen aika monta (naista) jotka ihan syystäkin sitten vihaavat miehiensä koiria. Ukko on pois kotoa niin johan alkaa emännän komentelu. Seisojat osaa olla kyllä tosi sikoja.

Tosi paljon vaan treeniä noihin asioihin, muista että jokainen käsky saatetaan loppuun asti, turhia käskyjä ei yhtään ja tärkeimpänä: kun sinä komennat koiraa, ei miehesi puutu ja anna koiralle sitä viimeistä käskyä jota pitää totella.

Tutuilla oli koira joka tahallaan sulki miehen tyttöystävän esim. makuuhuoneeseen tai vessaan eikä päästänyt pois, makasi oven edessä ettei tämä pienikokoinen naisihminen päässyt kulkemaan :roll: Loppujen lopuksi koira oli se joka joutui lähtemään. Eli kannattaa pitää pintansa eikä antaa koiran hyppiä nokille. :lol:
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 30.1.2008 15:13

Ukko on pois kotoa niin johan alkaa emännän komentelu. Seisojat osaa olla kyllä tosi sikoja.
Höh, jonkunhan se ukon paikka on otettava. :wink:
Kuva

~Piia~

heh...

Viesti Kirjoittaja ~Piia~ » 30.1.2008 16:32

Täällä on vähän vastaavia ongelmia koiran kanssa. Asun viikot Treella opiskelujen takia. Kun matkusta viikonlopuksi kotiin niin saan ottaa perusjutuistakin välillä koiran kanssa yhteen ja koira yrittää esimerkiksi ajaa minut pois sohvalta vaikka ei saa itse edes mokomalle jalallaan astua. :)

Yleensä otan poikaa niskasta kiinni ja "tavutan" maihin. Sitten se taas muistaa että enpäs mä ollutkaan se lauman seuraavaksi kovin jätkä. Aika tiukkana on saanut olla.

Avatar
Petri Koivisto
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 65
Liittynyt: 29.3.2007 11:18
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Petri Koivisto » 31.1.2008 12:27

Tohon näppimiseen vois olla hyvä keino napakka läsäytys kuonoon. Ei mikään armoton oikea suora eikä mikään hyssyttely hipasu vaan silleen että kunnolla läsähtää kuonossa ja sen jälkeen ei mitään huomiota. tässä tapauksessa siitä on vaan haittaa että rupeaa palkkaamaan koiraa sen jälkeen.
Mulle ainaki yks mun "idoli" ( :) ) näissä koira hommissa neuvo että oma koira ei koskaan saa purra omistajaa eli sille tulee tehä selväks heti pentuna että jos jotain puree ni se ei ainakaan oo omistaja. ja toi läppäsy homma toimii ku tekee sen tarpeeks napakasti.

Eero Suokonautio

Viesti Kirjoittaja Eero Suokonautio » 31.1.2008 14:54

Koira on vasta 6 kk. Jos sitä näkkimistä ei saada pois nyt, niin vuoden päästä ollaan kusessa. Käytät mitä keinoa tahansa, niin vie homma loppuun saakka, äläkä salli mitään luistamisia. Susihukkasella oli hyviä ohjeita. Jos pystyt, niin järjestä tilanteita, joissa ärsykkeen määrä pikkuhiljaa kasvaa. Jos tulee epäonnistumisia, niin taaksepäin reilusti ja onnistumisia helpommista tilanteista. Hullun mainetta ei saa pelätä! :P

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 31.1.2008 15:39

Juu kaupungin kaduilla on sen puoleen huono harjoitella kun vastaantulijat saattavat vetää omia johtopäätöksiään jos olet juuri koiraasi kopistelemassa niskavilloista... :shock:

Muistan kauhulla tanskandoggivainaatani joka oli hyvin herkkä komentamiselle, ja kerran sen muristessa vastaantulevalle haukkuvalle koiralle nappasin sitä ajatuksissani niskavillasta ja ärähdin ei... Tanskandoggi kirkui suoraa huutoa ja heittäytyi maihin ja osoitti syyttävällä tassulla minua, koiraansa julmasti pahoinpitelevää omistajaa... :? Kylläpä hiukan hävetti, ja ne vastaantulijoiden ilmeet... :oops:
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

_nanna_

Viesti Kirjoittaja _nanna_ » 31.1.2008 17:41

Kiitos kaikille vinkeistä sillä ne on näyttänyt jo vähän tepsivän. :D Nyt on tullut valittua syrjäisiä polkuja missä ei ole syyttäviä katseita. Eipä tarvinnut sen kummemmin ärsykkeitä keksiä kunnes alkoi jo pomottaminen. Muutaman kerran siinä sai näyttää että kuka tässä määrää ja harvinaisen helpollahan tuo luovutti(olin nimittäin kuvitellut jo paljon pahempaa). Tuskin tässä vielä ihan selvillä vesillä ollaan mutta hyvää vauhtia sinnepäin menossa. :roll:

tiipiie

Viesti Kirjoittaja tiipiie » 25.3.2008 21:35

Itselleni tuli vuosi sitten kodinvaihtaja, joka myös yritti ottaa komennon minulta.
Automaattisesti, enempää ajattelematta toimin kuin entistenkin koirieni kanssa, läppäys kuonoon ( ei niin että hajurauhaset halkee) ja tiukka HYI.

Ei tarvinnut monta kertaa sitä tehdä, ku näykkiminen loppui.

Viimeviikolla yritti pitkästä aikaa,kun komento nukkumaan ei miellyttänyt. Kääntyi jo ja lonksutti leukojaan, tiukka tuiotus riitti pysäyttämään liikkeen.

Vastaa Viestiin