vanhat viestit

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
Jyrki

vanhat viestit

Viesti Kirjoittaja Jyrki » 20.5.2002 08:44

Koulutusvinkkejä - PERUSOPETUS

--------------------------------------------------------------------------------
Saksanseisojakerhon keskustelualue: Keskustelualue: Koulutusvinkkejä - PERUSOPETUS
--------------------------------------------------------------------------------
Lisääjä aloitteleva Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 15.33:

Millä ihmeellä saan tuon seisojani seuraamaan nätisti vierellä? Hirveätä vetämistä koko homma. Olen yrittänyt kohta kaikki konstit!!

Lisääjä erkki Tiistai, 03.Huhtikuu, 2001 - klo 17.53:


Asian tiimoilta on monta koulukuntaa. Äärimmäisyydet ovat piikkipannan käyttö ja toisessa päässä pysähtyminen aina kun koira vetää. Koira oppii kuulemma ettei matka etene jos se vetää. Noutajaporukat käyttävät paljon tuota jälkimmäistä mutta monet myöntävät sen olevan hidas ja työläs tapa viedä viesti koiran kaaliin.

Itse hoidin asian nykäisemällä kunnolla aina kun koira veti. Teräksinen täyskuristuspanta ja suutarilla vartavasten teetetty kunnon rasvanahkahihna auttavat asiassa. Pidä panta riittävän ylhäällä kaulalla niin saat nykäisyyn tarvittavan tehon. Hihnan ja pannan pitää olla kävellessä aina löysällä. Vetoon pitää puuttua heti. Aloitin seuraamisharjoittelun heti kun pentu tuli taloon eli 9 viikkoisena.

Lisääjä Tepa Keskiviikko, 04.Huhtikuu, 2001 - klo 14.27:


Meillä kyllä seuraaminen meni aika hyvin perille ihan vaan makupaloilla ja houkuttelulla. Sitten kun pentu tajuaa mitä siltä vaaditaan, mutta ei vaan halua totella voi käyttää terävää nykäisyä ym. keinoja. Seuraaminen siis sujuu, mutta jos on hihnassa "vapaana" saa koko ajan kielää vetämästä, mutta se onkin mielestäni vähän eri asia olla vätämättä tai seurata käskyn alla...

Lisääjä sisu Keskiviikko, 04.Huhtikuu, 2001 - klo 20.49:


eikun kettinkiä vaan ja repimään sivulle, tartteehan se nyt kolmekuukautisen paraatimarssia osata.

Lisääjä Jyrki Leskinen Torstai, 19.Huhtikuu, 2001 - klo 08.07:


Lisävalaistusta saat tähän ja vähän muihinkin osa-alueisiin tulemalla torstaisin 3.5. alkaen kello 18:30 Jyväskylän vanhan betonivalimon kentälle (Seppälässä). Sisä-Suomen metsästysseura aloittaa tuolloin tottelevaisuuskoulutukset. Kaikki ovat tervetulleita rotuun tai seuroihin katsomatta.

Lisääjä Rami (Rami) Torstai, 19.Huhtikuu, 2001 - klo 11.39:


Voisikos joku ajantasalla oleva ystävällinen henkilö kertoa jokos Tampereen sudulla on tottelevaisuuskoulutus alkanut vai onko alkamassakaan (Pirkanmaan kanakoiraharrastajat ry.)?

Lisääjä hari Torstai, 19.Huhtikuu, 2001 - klo 19.59:


On alkanut huhtikuun alussa. Otappa yhteyttä Pirkanmaan Kanakoiraharrastajien hallituksen jäseniin niin saat tarkemmat ohjeet.

Lisääjä hari Torstai, 19.Huhtikuu, 2001 - klo 20.32:


Tarkennus edelliseen. Toko torstaisin klo 18.30 Hervannan ammattikoulun parkkipaikalla.

Lisääjä Rami (Rami) Perjantai, 20.Huhtikuu, 2001 - klo 20.48:


Kiitos tiedosta!

Lisääjä Milla Torstai, 10.Toukokuu, 2001 - klo 12.01:


Saanko koirastamme pois epäluuloisuuden vieraita kohtaan. Se haukkuu karvat pystyssä meille tulijat ja metsäretkillä tapaamamme ihmiset. Eikä tahdo lopettaa käskystä, tuntuu kun se ei kuulisi mitään. Tiellä ja yleisillä paikoilla se ei räyhää ja kotioloissa koira on kiltti ja tottelevainen. Löytyykö keinoa vai tuleeko koirastamme vahtikoira.

Lisääjä kyselijä Torstai, 10.Toukokuu, 2001 - klo 14.06:


Mikä rotu? Uros vai narttu? Minkä ikäinen?

Lisääjä sisu Torstai, 10.Toukokuu, 2001 - klo 14.40:


unohda Milla koko asia, tuo puffailu on ihan yleistä ja iän myötä koira saa itseluottamiusta eikä sen tarvitse ottaa yliotetta asiaan haukkumalla.

Lisääjä seuraa johtajaa Torstai, 10.Toukokuu, 2001 - klo 14.57:


koira voi olla epävarma kun ei ole ketään laumanjohtajaa, mutta voi olla muitakin syitä.

esim. pitkiä aikoja yksin, innostettu pentuna,
perinnöl, jokin psykotraumaattinen kokemus etc.

Lisääjä milla Torstai, 10.Toukokuu, 2001 - klo 22.39:


Rotu on lyhytkarvainen saksanseisoja ja ikä vuosi ja 2 kk, narttu. Lohdullista kuulla että paha tapa saattaa hävitä iän myötä, mutta kiusallista se on (varmaan myös koiralle) ja tahtoisinpa tehdä asian eteen kaiken voitavan.Yksin koira ei juuri ole joutunut olemaan, pentuna on kyllä paljon leikitty kun perheessä on lapsia.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Perjantai, 11.Toukokuu, 2001 - klo 08.01:


Milla, hakeuduppa tottelevaisuuskoulutukseen, ei niinkään tottelevaisuuden takia, vaan sieltä saattaa löytyä joku kokeneempi harrastaja joka osaa sanoa nähtyään koiran käyttäytymisen, mikä on sen ongelma ja miten se korjataan.
Näkemättä koiraa ja sen käyttäytymistä, on aika vaikea lähteä sanomaan mikä perimmiltään aiheuttaa sen käyttäytymisen ko. tavalla,ja mitä pitäisi tehdä sen korjaamiseksi.
Kirjoituksesi perusteella veikkaisin että sille on nuoruudessa sattunut joku traumaattinen kokemus vieraan ihmisen kanssa.
Minua lähinnä huolestuttaa tässä se, että se nostaa karvat pystyyn kohdatessaan vieraan tietyssä tilanteessa, seisojanhan pitäisi käyttäytyä luottavaisesti ihmisiä kohtaan.
Onneksi koirasi on nuori joten ongelma on luultavasti korjattavissa.
Voihan se tietenkin poistua myös iän myötä, mutta silti varmistuisin sinuna asiasta koska jos koira pääsee vanhemmaksi eikä ongelma poistukkaan, on se aina vaikeampi korjata.
Älä silti turhaan huolestu, ongelma saattaa olla pienikin ja helposti korjattavissa kun löytää jonkun jolla on "avaimet" ko. ongelmaan.
Esim. Pertti Peipolla on palveluskoira tausta, hänellä saattaisi olla vankempaa tietoa koiran käyttäytymis ongelmista, kaivoin hänen puhelinnumeronsa tuolta toiselta sivulta 0400-501842, kysyppä häneltä.
Toivottavasti koirasi ongelmaan löytyy ratkaisu.

Lisääjä Kalevi Yrttiaho Perjantai, 11.Toukokuu, 2001 - klo 10.11:


Hyvä Seppo, Sinä olet mielestäni esimerkillisesti ottanut asioihin kantaa kiihkoilematta mihinkään suuntaan. Esittämilläsi asioilla on realistinen pohja ja neuvosi ovat selkeät, jatka samalla linjalla. Minulla on vankka käsitys siitä, että Suomenmaassa kanakoirista tietoa ja opastusta haluava saa vaikkapa näin netin sivuilla. Sisulla on hyviä metodeja tarjolla ongelmaan kuin ongelmaan, ne täytyy vain osata soveltaa itse kukanenkin oman koiransa kohdalla. Sisu on muuttanut pointterileiriin ja Hän sen myötä arvostelee näitä kylmäverisiä "työkoneita", joka Hänelle sallittakoon. Asioita voi esittää monella tavalla, eikä pidä olla kenenkään niin
"herkkähipiäinen" että ottaa nämä viestit henkilökohtaisena vinoiluna. Keskustelijoitten tulisi ymmärtää ja käyttää niitä termejä, jotka ovat yleisesti käytössä koko maassa niin ei tulisi minkäänlaisia väärinkäsityksiä kommunikoidessa. Hyvää kesää ja tuloksellista koiran kouluttamista kaikille niin vasta-alkajille kuin kokeneemmillekin ohjaajille.

"Kieppi"

Lisääjä sisu Perjantai, 11.Toukokuu, 2001 - klo 12.36:


heh heh, no enhän minä seisojaa mihinkään ole hylännyt ja Uman jälkeen tulee varmasti uusi seisoja muonavahvuuteen, seisojan yleiskäyttöominaisuuksia ei mikään koirarotu pysty voittamaan, joten pidetään urheilukoirat ja lintuspesialistit erillään näistä työkoneista eli seisojista.
haluan vain saada ihmisille selväksi että vaikka pointteri pisteleekin tunturissa sellaisella vaudilla ja laajuudella mihin seisojat eivät pysty eikä tarvitsekkaan, niin sillä samalla koiralla onnistuu lepikoissa tiukka lehtokuppien haku ja metsästys, ainakin tolla uroksella mutta saas nähdä miten tolla mustalla kun jo nyt päästelee niin että hirvittää vaikka ikää on vasta alle 4 kk, siinä sitä on haastetta ja senjälkeen näkee saako todella itsenäisen ja tulisen koiran hakemaan niinkuin itse haluaa, juuri sillai ettei se kuuluisa tyyli ja tempperamentti kärsi, ja rehellinen selonteko vuoden jälkeen tulee koiran kyvyistä niinkuin ennenkin. se kirjoitus mikä koirammelehdessä oli pyrkimisestä johonkin täydellisyyteen tuntuu sellaiselta mikä tarvii koittaa saavuttaa, mutta aina on metsästys silti pääasia.
kaikkeen koiran toimintaan ja huonoihin ominaisuuksiin ei löydy keinoa korjata, ja silloin joko hyväksyy oman koiransa puutteet tai vaihtaa uuteen, niinkuin Sepon arvostelema ja nuo 1:n saama edellinen koirani jolla on tietyt puutteet mitä en sulata ja siksi vaihdoin sen tuohon pointteripoikaan juuri Pertin kanssa, hauska homma sekin kun Peiposta tuli puhe, koiralla on eväät käyttövalioksi asti ja niin Pertti siittä sen saakin, mutta mulle itselle on tärkeämpää koirassa jotkin muut pienet asiat jotka tekevät metsästysken niskakarvat pystyyn saavaksi touhuksi, tai yksinkertaisesti tempperamentti ja äly jolla koira uskaltaa välillä uhmata jopa isäntäänsä ja kuitenkin tehdä asiat tulisesti oikein, tai edes nautittavaksi pikku puutteineen jotka raakaavat vaikka siittä voi ykkösestä.
samaa sanon kuin herrat yllä, jotta älkää ottako kirjoituksiani pilkunpäälle, olen silti aina vilpittömästi auttanut muita jotka apua ovat tarvinneet ja halunneet sillä olen itsekkin sitä pyytäessäni saanut, kaikilla meillä useita koiria omistaneilla on omia hyviä keinoja ja pikku kikkoja muistissa miten juuri sellainen koira saatiin kasaan, muttta sellaisille neuvojille jotka ovat saaneet yhden loistavan koran ja eivät ymmärrä että koira on aivan itse oppinut ja metsästää vain sen lahjakkuuden avulla, en anna pennin pyörylän arvoa heidän neuvoilleen koska he eivät edes itse ymmärrä mistä on kysymys, ja miksi koira on ollut niin hyvä.
en myöskaään arvosta väkisin tehtyä ja kokeissa juoksevaa koiraaa ja isäntää, sillä löytää se sokea kanakin joskus jyvän, tämän asian me kaikki kokeneet tiedämme ja huomaamme.
itsekritiikki ja rehellisyys omasta koirasta on kaiken perusta ja etenkin jos jalostaa koiria, silloin se on tärkein asia.
sanon tämän nyt etukäteen vaikka tekis mieli odottaa jonkun vastaavan että mulle ainakin on koira joku plää plää lässyn lässyn kaveri ja on julmaa ajatteela koiraa työkaluna, mutta jolleivat meidän edeltäjämme olisi olleet vieläkin julmempia ja kouluttaneet ja valinneet siistoskoiria haulikko kädessä, niin ei meillä olisi näin hyviä koiria, se on julma totuus ja siittä kaikkien on syytä pitää kiinni jos meinaamme metsästää toimivilla koirilla, muutoin mitään rotua ei olisi edes syntynyt.

ps.enkä viitsinyt korjailla kirjoitusvirheitä

Lisääjä sisu Perjantai, 11.Toukokuu, 2001 - klo 13.11:


tai mitäs tässä kun tarinapäälle sattui niin jos puhutaan vaikka nyt niistä voi1:tä, niin Uman kohdaalla se oli kaksi kertaa luokkansa paras ja en vain viitsinyt vehdata niiden kokeiden kanssa kun se paukkunouto oli sillai kun se oli ja eräskin tuomari sitä hakemalla haki ja kun ei saanut niin keksi muuta jotta sen kakkosen sai aikaiseksi, johon ei porukka voinut kuin päätään pyörittää, ja kuitenkin pääasia oli koiran kohdalla muille saada toimivia koiria, mummulla on kultainen ja äidillä on kultainen ja niin sekin saa kun Pertti hoitaa hommansa, siinä sitä narttulinjaa josta on vain Tammirantaa kiittäminen, ja tietysti niitäkin jotka viitsivät kokeissa ja näyttelyissä käydä.
mutta sen sanon että täytyy olla todella rautainen koira jolla onnistuu täysipainoinen metsästys ja silti se pystyy joka kokeessa sääntöjen määräämiin rajoihin.
linnuthan tälläinen huippu koira hoitelee vasurilla eikä niissä ole ikinä kokeessa ongelmia mutta se ykkönen kaatuu johonkin muuhun ja yleisimmin paukkuunhan se kaatuu, joka osoittaa vain että koiralla metsästetään ja en minä ainakaan halua menettää luolasta karkuun pykivää kettua sentakia, pyssy paukkuu ja koira huutaa ja ottaa kiinni samaan aikaan, tai kyyhkypassissa jossa kaverukset tykittää ja koira halkee omaan tahtiin, on sitä tärkeämpääkin tekemistä, vaikkapa vahdata taivaalle, kuin koiralle paikallakomentoa toistella.

eli touhussa tarttee ottaa itselleen linja jonka pitää, omani on, huonot riistankäsittelijät ja lepsut mielistelijät roskakoriin ja tuliset vaikkakin pikku puutteita kokeissa omaavat remmiin.
vaikkakin kieppi tulla vinoili kuumista niin siellä se ykkösen saanti on niin älyttömän vaikeata, kun siinä on se toinenkin samaan aikaan ja haun tulee olla jotain mitä ei ymmärrä ennenkin siellä kentällä joutuu sitä itse jännittämään, ja sitten kun se kaikki napsahtaa kohdalleen niin ei tarvita kuin se että suomeksi sanottuna yli innokasta koiraa alkaa panettaan ja homma kaatuu siihen vaikka kaikki sinä päivänä olisi muuten kuin elokuvasta, ei se koiraa sen huonommaksi metsästäjäksi tee, sillä vaan ei saa ykköstä kun se koskee toiseen koiraan jonka säännöt kieltää, kamalampi olisi jos koira ei pystyisi käsitteleen lintuja, mitä sellaisella tekisi, ei mitään, mutta tuollaisella saa riistaa.
no taas tuli innostuttua pölöttään, toivottavasti kukaan ei näe vaivaa, jatkan jos halua on niin neuvojen antamista, snmukaan mita koiria tunnen.

Lisääjä Kieppi Perjantai, 11.Toukokuu, 2001 - klo 15.32:


Niin saattaahan se ykkönen mennä, kun suvunjatkamisvietti voittaa metsästyshalun. Muuten Sisu taas joka sana totta mitä kirjoitit. METSÄSTYSKOIRAT ovat metsästyskoiria rotuun tai sukupuoleen katsomatta silloin kun ne hommansa hoitaa. Olen itse metsästänyt monenlaisilla ja eri käyttötarkoituksiin soveltuvilla roduilla ja se on täyttymys kun koira toimii siten kuten sen odotetaankin toimivan.

Ps. Tiedä tuosta tyylistä, laatu ratkaisee.

Lisääjä Väisänen T Tiistai, 12.Kesäkuu, 2001 - klo 11.19:


Nonniin,laitetaan eholle sitte,kokeneemmat valaskoon asiaa...eli tuosta "tokosta".Minkä ihmeen takia koiran tarttee osata nuita toko-temppuja jos mielii KAER-kokeisiin??Eikö koiralle oo kuitenkin tärkeämpää että varsinainen mets.toiminta eli haku,seisonta jne. oo se osa-alue joka kuuluu koiran hoitaa käytännön metästyksessä eikä maahanmenojen ja luoksetulojen tekeminen kesken metästyksen sormea heilauttamalla tai käsillä huitomalla??
Ja samaan vauhtiin oon ihmetelly myös tuota vesityötä.Eikö tärkeintä oo yleensäkki noudon osalta että saalis/haavakko tulee isännälle varmasti,tuli se sitte vaikka jalkoihin??Onhan se tietenki esteettisempää kun istuen luovutetaan suoraan käteen mutta eikö perusperiaate oo jo tuolloin täyttyny ku saalis on noudettu??
Metästyskoiraksi oon kyllä tuon seisojan laittanu,en niinkää temppukoiraksi...

Lisääjä Väisänen T Tiistai, 12.Kesäkuu, 2001 - klo 11.46:


Ja tarkennuksena vielä väärinkäsitysten välttämiseksi..eli onko nuo "temput" loppujen lopuksi niin välttämättömiä kun yleisesti annetaan ymmärtää?Vai eikö koira ns.tajua että kun esim. luokse komennetaan vaikka luovin venymisen(pituus) vuoksi tai suunnan vaihdon yms. takia että sillon tullaan,eikä tarvi ottaa ensin maahanmenoja tai muitakaan "hienouksia"....

Lisääjä kyläkyllä Tiistai, 12.Kesäkuu, 2001 - klo 11.47:


jostain ne erot on löydettävä koiristakin ja se ei kummosta viitseliäisyyttä vaadi tuo koulutus.

eihän semmosta koiraa ookkaan joka ei noutas...
(mitä nyt jotku englantilaiset)--->provo

Lisääjä maatta Tiistai, 12.Kesäkuu, 2001 - klo 11.57:


Jos koira tuo vesikokeessa linnun, mutta tiputtaa sen jalkoihin, tulee pisteitä muistaakseni 4/5. Ei mitenkään huonosti siis. Ajattele kuitenkin asiaa käytännön metsästyksen kannalta. Mitä tapahtuu, jos koira tiputtaa haavakon? Tulee vain ylimääräistä säheltämistä, kun lintu yrittää karkuun, ja koira saa noutaa sen uudelleen.

Jos perusasiat ovat kunnossa, ovat ne ns. hienostelut, eli maahanmenot, hienot luovuttamiset, seuraamiset yms., hienosäätämistä jotka tekevät erinomaisesta koirasta täydellisen (vaikkei täydellistä koiraa olekaan). Itse linnun saamisen kannalta niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä, mutta ne tuovat sen oman hienoisen lisänsä jo muutenkin hienoon harrastukseen.

Lisääjä Kieppi Tiistai, 12.Kesäkuu, 2001 - klo 12.04:


Mielestäni ei lintukoiran tarvitse mitään sirkustemppuja oasta, en ole edes niin ehdottoman tottelevaisuuden kannallakaan, kohtuullinen tottelevaisuus riittää. Muutama käsky " Ei", Tänne","Nouda" jne,nämäkö on hanskassa, niin eiku syö... metälle. Kyllä noudon saattaminen loppuun, elikkä käteen, kuuluu peruskoulutuksen asioihin, kuten "maatta" aivan oikein yllä perusteli

Lisääjä sisu Tiistai, 12.Kesäkuu, 2001 - klo 15.17:


paitsi että metsästyskoira ei ikinä maailmassa laske elävästä linnusta kuin kerran elämässään irti, kyllä oppii pitämään.

Lisääjä sisu Tiistai, 12.Kesäkuu, 2001 - klo 15.18:


ei edes pointteri viitaten provoon.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Tiistai, 12.Kesäkuu, 2001 - klo 15.35:


Kotona annettu tapakasvatus on parasta ja tuloksellisinta tottelevaisuuskoulutusta, se myöskin hellästi ja kuitenkin päättäväisesti annettuna myös lujittaa koiran ja ohjaajan suhteita ja luottamusta, eli selkokielellä sanottuna parantaa parin yhteistyötä.

Tuskin koirasi luovit ovat liian laajoja, siltä kannatta ottaa vain tiedotustaipumus esiin ennemmin kuin rajata hakulaajuutta.

Millään "tokotempuilla" ei kannata koiran metsästystä ruveta häiritsemään, jos sen teet kokeissa niin tuomari luultavasti jossakin vaiheessa sinua siitä ojentaa.

Lisääjä Vääräleuka Torstai, 14.Kesäkuu, 2001 - klo 00.33:


Kyllä hyvin tehty tottelevaisuuskoulutus on onnistuneen metsästyskoulutuksen vankka perusta. Ja saattaapi niitä käsimerkkejä tarvita metsälläkin, kerran meni koirani listimään kissaa erään talon takapihalle ja porukat oli etupihalla, kovasti vielä mets.vastaista väkeä, eikä passannut ruveta huutelemaan koiraa sieltä pois. Pieni vihellys ja käsimerkki ja homma oli selvä. ps. mitäpä sitä koiraa muuten luovien välillä kutsutaan pois???

Lisääjä Vääräleuka Torstai, 14.Kesäkuu, 2001 - klo 00.59:


Mitäs mieltä väki on siitä, että koe-suorittena arvioitaisiin koiran suhtautuminen petoeläimiin, eli saadakseen koiran jalostusrekisteriin, olisi sitä käytettävä kokeessa, jossa arvioitaisiin em. taipumus esim. 1= pelkää,,2= ei välitä,, 3= on kiinnostunut,ei agressivinen,, 4= haukkuu,,5= yrittää käydä kiinni. Arvostelun suorittaisi luolakoira-tuomari esim. luolakoira-kokeiden yhteydessä häkissä olevalle eläimelle. Rotujärjestöjen yhteistyöllä tälläinen koe olisi mahdollista saada aikaan. Em. arviointi palvelisi jalostusta, kun sentään kyseessä on monipuolisuus-koira. Vaan tässäkin sohvakoirien omistajat lyö pirusti hanttiin, vai??????

Lisääjä Seppo Lehtovirta Torstai, 14.Kesäkuu, 2001 - klo 10.31:


Tämä "tottelevaisuuskoulutuksesta" käytävä keskustelu on sellaista "hyvää päivää, kirvesvartta" tyyliin käytävää keskustelua joten siihen ei kannata pahemmin enää palailla. Jokaisella on sen suhteen vapaat kädet oman koiransa kanssa.

Meillä kokeissa arvostellaan petoeläin työskentely sellaisen kohdalle satuessa, pienpedot vain ovat yleensä hämärä tai yö eläimiä joten niitä harvemmin kohdalle sattuu normaalin metsästyksen tai kokeiden yhteydessä, joskus kuitenkin.
Jalostusrekisteri hommassa kyse on siitä mihin suuntaan koiriamme halutaan jalostaa, tähän asti niitä on jalostettu seisovina lintukoirina, joilla on muitakin hyviä ominaisuuksia joita voidaan tarvittaessa hyödyntää, eikä mielestäni ole tarvista muuttaa jalostuksen suuntaa. Minun mielestäni voitaisiin tietenkin jalostus kynnystä nostaa nartulla esimerkiksi avo I:seen, mutta se on vain minun mielipiteeni ja ehdottomasti vain minun. Petotyöskentely on juuri tälläinen lisä avu koiralla jota voidaan tarvittaessa tai haluttaessa hyödyntää.

5= Seisoja on lisäksi "Fiksu" koira, ainakaan minun koirani ei hampaitaan häkin kylkeen telo, asia on täysin eri jos petoeläin on vapaana.
4=Ei se myöskään hauku jo kiinisaatua ja häkkiin teljettyä eläintä.

Tuntuu joskus siltä etteivät ohjaajat todellakaan tiedä minkälainen koira heillä on käsissään, sanon edelleen että mikäli koira ei toimi kunnolla joka osaalueella, on vika yleensä talutushihnan toisessa päässä, ei jalostuksessa.

Lisääjä Adolf Torstai, 14.Kesäkuu, 2001 - klo 11.05:


Ihan kannatettavaa kaikki mikä turvaa metsästyksellisyyttä kunhan "monipuolisuus" ei korvaa puutteellisia seisojaominaisuuksia. Nykyisin fasukokeissa alkaa olla vallalla käytäntö missä testataan pelkästään koiran kyky tehdä riistatyötä. Opas tietää missä linnut on ja opastaa sesselin seisontapaikkaan muutaman metrin tarkkuudella. Onko meilläkin tulevaisuudessa monipuolisuuskoirat -jotka selviytyvät hienosti jäljestyksestä, noudoista kissintapoista yms. ja osaavat seisoakin jos jotain eteen sattuu, haku vaan sattuu olemaan persiistä, mutta mitäs siitä kun on hyvä opas.....

Lisääjä Kieppi Torstai, 14.Kesäkuu, 2001 - klo 11.40:


Kokeen tulee olla metsästyksen kaltainen tapahtuma. Adolf on varmaankin kokenut muutaminen määrättyjen koepaikkojen kohdalla juuri tämän epäkohdan, jossa aamulla viedään linnut maastoon ja asetellaan "määrättyihin" paikkoihin koirien "löydettäväksi". Ylituomarilla on oikeus (ja siihen on löydyttävä rohkeutta) keskeyttää koe, jos alueelle irtilaskettu riista ei omaa pakoviettiä, toisinsanoen ei vastaa käyttäytymisellään luonnonlintua. Toisaalta on erittäin hyviä ja hyvin järjestettyjä peltokokeita, linnut ovat lisääntyneet maastossa ja näinollen ne omaavat luonnonlinnun käyttäymismallin. Mielestäni nämä ensinmainitut koepaikat ovat "tuloksen" tekopaikkoja, joilla ei ole mitään tekemistä metsästyksen tai metsästyksenkaltaisen tapahtuman kanssa. Seisojaharrastajien keskuudessa vähätellään näitä koepaikkoja, mikä on aivan oikein, mutta kaikesta kritiikistä huolimatta näihinkin kokeisiin löytyy koiria ja koiranohjaajia. Tulin ehkä tallanneeksi jonkun kokeenjärjestäjän varpaille, mutta toivon tästä asiasta syntyvän asiallisen ja asiapitoisen keskustelun.

Lisääjä LaHe Torstai, 14.Kesäkuu, 2001 - klo 20.18:


Hyvä kalevi !
Nostan hattua korkealle edellisen johdosta.
Todella harvinaista suoraselkäistä puhetta tuomarismieheltä ja ihan julkisesti. Totta on että koepaikat ja linnut ovat täsmälleen niin hyviä kuin kokeeseen osallistujat (maksajat) hyväksyvät.

Lisääjä kaaleppi Torstai, 14.Kesäkuu, 2001 - klo 21.54:


Hyvä kaima ! Onhan täällä pohjoisessa lehdenlähdön jälkeen syys-lokakuun vaihteessa saatu Avo I vähän eri suoritus kuin nuo ylläolevat fasujutut.Tarkoitan,että riistatyöt tehdään esim.teerillä.Silloin voidaan puhua jo hyvästä koirasta,toki onnellakin on osansa.

Lisääjä Vääräleuka Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 00.17:


Taitaa Sepon koira olla niitä ykkösen koiria,,,
ja saletti on, että ootpa miten hyvä kouluttaja tahansa, niin et perimän puutteita koulutuksella korjaa, oli luulot miten suuret tahansa. Yleensäkkin näkyypi olevan perinnöllisten ominaisuuksien julkisuuteen tuonti meleko vastenmielinen juttu erräille. Olisipa niistä kuitenkin joillekkin pennun ottajille jottain hyötyä, met muuthan ossaamma lukia rivienkin välistä....

Lisääjä Seppo Lehtovirta Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 00.46:


Olen joskus esittänyt ajatuksen että meidän pitäisi kierrättää etelän ja pohjoisen tuomareita, jotta molemmille kertyisi kokemusta koko maan alueella, tunturilapista aina Upinniemeen asti tapahtuvasta metsästyksestä. Mielestäni se on sellainen asia johon voisi uhrata jopa kerhonkin rahoja, voisi se ainakin avartaa näkemyksiä.

Hyvän koiran tarvitsee toimia kaikilla linnuilla, myös fasaanilla. Itse pidän metsäkanalinnun käsittelyä koiralle jopa helpompana ja ainakin mielekkäämpänä kuin fasaania joka monasti tarvitsee riittävän röyhkeän koiran painautuakseen.

Koesäännössämme oleva istutusaika, kolme viikkoa ennen pidettävää koetta, on vain tällainen kosmeettinen sääntö, sillä jos maastoon istutetaan "patavalmiita" lintuja, eivät ne siellä kolmessa viikossa kuntoudu se on aivan varma.

Kanahaukan rauhoittamisen jälkeen, ainakaan meillä ei onnistu metsästys luonnon linnuilla saati kokeiden pito, niitä ei yksinkertaisesti selviä riittävästi yli talven pesiväksi kannaksi tuottamaan poikasia, koska kanahaukat jäävät istutusalueille talvehtimaan.
Paras tapa saada luonnon fasaaneita syksyksi, on istuttaa keväällä jo munitettuja kanoja, siinäkin on se ongelma että ne voidaan laskea maastoon vasta kun niistä on ensin saatu hyöty munien muodossa tarhurille, ja se taas johtaa siihen että poikaset kehittyvät myöhemmin kuin luonnonvaraisilla linnulla.

Fasaanin tarhaus kanakoira harrastusta varten onnistuu kyllä melko hyvin, ja linnuista on saatavissa hyvän höyhenpeitten, hyvän lentokyvyn ja riittävän pakokynnyksen omaavia lintuja, niitä ei vain silloin voida kasvatta ahtaissa, orrettomissa ja matalissa tarhoissa, joten niiden kasvattaminen on hieman kalliimpaa kuin mihin yleensä on totuttu. niiden kasvattaminen myös vaatii enemmän paneutumista asiaan.

Esitinkin kerran että avattaisiin oma keskustelu aiheensa fasaanin tarhauksesta, koska moni joutuu itse kasvattamaan lintunsa ja kokemusta sitä tarvitaan lintuja ostaessakin, halvasta hankinnasta näissä hommissa yleensä modostuu tuloksiltaan kallein vaihtoehto.

Yleensäkin tämä koehomma on hyvin monipiippuinen asia, sillä koiramäärä etelässä on iso ja kokeita pitäisi olla paljon, ei vain tahdo olla riittävästi sopivia alueita.
Pudotuksia pitäisi ehdottomasti saada nykyistä enemmän jotta metsästyksellisyys toteutuisi, se taas johtaa vääjäämättä istutusalueilla lintutiheyden lisäämiseen ja koemaksun korotuspaineeseen.
Ja jotta koe kannattaisi myös järjestäjälle pitää koiramäärä päivää kohti olla melko iso, yleensä kahdeksan koiraa.
Samalla alueella järjestetään myös yleensä koe kahtena päivänä eli yleensä lauantaina ja sunnuntaina ja parhailla alueilla vielä jopa kolme kertaa syksyn aikana tai ehkä jopa useamminkin.

Mistään syystä johtuen ei kokeen järjestäjälle kuitenkaan voi antaa anteeksi huonoja lintuja.

Hakualueita meillä ei koskaan tule olemaan samanlaisia kuin lapuan peltoaukeat tai Lapin tunturit, täällä me useasti puurramme lähes pusikkohaussa.

Itse en järjestä kokeita syystä, että en tällä hetkellä kykenisi järjestämään kunnon koealuetta kuin kahdelle tai kolmelle koiralle, mutta katsoin kuitenkin asiakseni tuoda esille näitä etelän kaer kokeiden järjestäjien "päänsärkyjä" jotta saisimme hieman laajemman näkökulman asioihin.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 10.02:


"Vääräleualle" Minulla ei ole AVO I:sen narttua jonka ilmoittaisin jalostusrekisteriin tai jota käyttäisin jalostukseen, jos tätä tarkoitit. Tulen tulevaisuudessa pysymään vakaasti uroslinjalla.

Koulutuksesta minä puhun juuri tapauksissa, joissa koiralle joudutaan nimenomaan opettamaan jotain jota se ei osaa. Ja kun koiralle opetetaan jotain jota sillä ei ole perimässään, sitä se ei tule periyttämään jälkeläisiinsä. Tästä asiasta puhuttiin aikanaan porissa pidetyssä vuosikokouksessa. Meillä on ohjaajia jotka menestyvät koiralla kuin koiralla, koska heillä on kyky paikata koiran perimässä olevat pienet puutteet. Sopeuttamisesta ja ohjaamisesta puhun kun "kaivamme esiin koiran perinnäisiä taipumuksia, ja sopeutamme niitä omaan metsästykseemme.

Koiran perimä on juuri se asia jota minä pyrin varjelemaan, enkä pilaamaan sitä liiallisella koulutuksella. Juuri taitamattomalla ja yliaktiivisella koulutuksella yleensä pilataan koiran perimän mukana tulevia koiran perinnäisiä taitoja. Löydät "Sisunkin" teksteistä maininnan lukkoon koulutetuista osa-alueista joista hän ei erityisemmin pidä eikä tälläistä "kouluttajaa" korkealle arvosta, silloin on kyse juuri siitä että koiraa on taitamattomasti koulutettu ja pilattu sen perimän mukana tulleita taipumuksia. Jos olet lukenut tekstejä näiltä sivuilta, niin olet varmaan havainnut että olen sanonut koiralla olevan melko valmiin kortin umpiluussaan, sillä tarkoitan juuri koiran perimää, siellä on meidän ihannoimamme riistatyö ja riistan käsittely ja muut toiminnot melko valmiina, niin myös petotyöskentely, kunhan niiden vain annetaan tulla esiin kouluttamatta niitä lukkoon.

Pennun hankkijoille on etua siitä että koiran perimä on kyetty säilyttämään sitä kouluttamalla pilaamatta, silloinhan koirasta näkyy se mikä se on, eikä se mikä siitä on koulutettu, koska koulutettu ominaisuus ei periydy myöskään pentuihin.

"Rivien välistä lukutaito" on juuri se mitä kaivataan koska kaikkea asiaa mitä haluaa kertoa, ei millään saa mahtumaan eikä osaa laittaa itse tekstiin, eikä nuo "kirjailijan lahjatkaan" tunnu kovin hyvät olevan.
Täytyy vain sanoa omista teksteistään niinkuin "Sisukin" "oho olipas ihmeellinen kirjoitus". Toivottavasti sen kuitenkin joku ymmärtää.

Jos vielä tästä tottelevaisuudesta yrittäisin sanoa niin minä pyrin sitomaan sen lauman toimintoihin ja sääntöihin ja teen sen hiljalleen vaivihkaa pennun kanssa muun toiminnan ohella kotona, jolloin kun se on sidottu lauman sääntöihin ja toimintoihin, silloin se toimii missä tahansa minne lauma siirtyy, jos se taas opetetaan jossakin kentällä muiden koirien kanssa yhtäaikaa säännöllisesti ja aina samassa paikassa saatetaan tottelevaisuus sitoa tiettyyn paikkaan tai tietynlaiseen tapahtumaan jolloin se toimii ainoastaan siellä eikä seuraa mukana, silloin siitä on tullut koiralle harrastusmuoto tai päätyö, jota suoritetaan vain tietyissä oloissa.
Tähän kotona suoritettuun "tapakasvatukseen" kuuluu ilman muuta suusanalliset käskyt, vihellysmerkit ja käsimerkit. En myöskään ole ehdottoman tottelevaisuuden kannalla, koira saa iän ja ajan myötä vapauksia kunhan periaate toteutuu.

En tiedä tulinko vieläkään ymmärretyksi, mutta tulihan yritettyä.

Lisääjä silmätauki Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 10.29:


Muutamaa etelän koetta nähneenä en voinut olla kommentoimatta. Vapauteen lasketut linnut eivät takuulla ole olleet luonnonlintuja parhaimmillaan. Maastot ovat olleet niin pusikkoisia, että hausta ei ole voinut saada kokonaisvaltaista kuvaa. Lisäksi lyhyelti pyrähtäneet linnut saattoi paikallistaa sen verran tarkasti, että koiran saantia riistatyölle saattoi ohjaillen helpottaa.
Silti näissä kokeissa voidaan antaa koirille ykkösiä. Ei noista kokeista hääppöinen kuva jäänyt. Kokeilla ja kokeilla on omat painonsa, valitettavasti.

Lisääjä sisu Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 12.00:


no minä ymmärsin sepon tarinan ainakin juuri niinkuin ´kuuluukin.

ei nyt aleta mollaamaan fasaania, olen aivan samaa mieltä siitä että teeri on paljon helpompi lintu koiralle kuin esimerkiksi fasaani täällä missä ne ovat luonnossa syntyneitä ja kasvaneita, koiran tarvii olla todella röyhkeä ja erittäin taitava että se saa pysähtymään linnun, uskokaa pois, huvittaa katsella kun kukko huomaa että koira pääsee irti niin jumalaton maantiekiitäjä on liikkellä, juoksee kilometrin pellolta asutusalueelle jos vain kerkiää, siinä KAIKKI koirat jotka, vaikka ovatkin ollet hyviä metsässä, ovat ihan pihalla, seisoo ja ei seiso katselee ja kurkii isäntää että tuu nyt apuun.
vedän nyt taas tuo potterin tähän joka on luonnon lapsi ainakin osaksi kun rodulla tarttee olla pieniä erivapauksia, niin metsässä ja tunturissa se on kokoajan häntä jäykkänä, mutta talvella etenkin siitä huomaa kuinka tuskautunut se välillä on fasaanikukkojen kanssa kun ei pysy puskassa niin ei pysy, siltä puuttui ainakin viimetalvena vielä se lopullinen röyhkeys joissakin tapauksissa, varsinkin kun lintu lähtee juoksemaan näkyvillä hangenpäällä, vanha koira syöksyy siinä vaiheessa täysillä kohti ja jarruttaa oikeaalla hetkellä jolloin fasu painautuu vadelmapuskaan, kumma homma sekin miksei lähde lentoon.

noihin tarhalintukokeisiin ei siis luonnon fasaania saa sotkea ollenkaan, oletteko olleet luonnon viiriäisillä?? meillä on välillä niitäkin, verrattuna kasvatettuun treenilintuun kuulkaa perunamaalla viipeltävää viiriäistä ei ikinä metsässä kolunsa käynyt koira löydä, lyön siitä vetoo koska vaan.
tuo perunamaa on noin 300- 800 metriä, jossa on kyllä tekemistä fasaanienkin seisontaan saamisessa, on muuten vasemmankäden homma löytää tuonkokoisesta suosta riekkopoikue verrattuna fasaaneihin.

Lisääjä Kieppi Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 13.28:


En tarkoittanutkaan avauksessani luonnossa syntyneitä ja kasvaneita fasaaneja, vaan niiden "tuloksen" tekopaikkojen koelintuja. Kuten aikaisemmin kirjoitin peltolinnuilla ja "peltolinnuilla" on ero kuin yöllä ja päivällä. Enkä missään tapauksessa ole esittänyt tai väittänyt, että fasaanikukko tai toisinaan myös kana olisi helppoja nakkeja seisojalle. Avaukseni koski nimenomaan näitä istutuslintuja, jotka viedään koepäivän aamuna tai edellisenä päivänä maastoon.
Luonnollisesti tulee ja on tullutkin "peltospesialisteja", samoin kun on tullut osaavia koiria metsämaastoon. Käyttöhän se on joka ratkaisee mihin koira oppii tai erikoistuu
Ps. minä muuta tiedä kuin,että metsästyskoira on metsästyskoira myöskin pellolla. Olkoon vaikka viiriäisiä.

Lisääjä tauno Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 13.52:


yhdyn edelliseen, varsinkin tuo viimeinen "totuus"

Lisääjä silmätsiltiauki Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 14.17:


Tarhassa tai luonnossa varttuneella fasanilla on huima ero. Jälkimmäinen on paha koiralle kuin koiralle. Mutta jalostukseen kelvoittavan koesuorituksen kun voi tehda "linnuilla" tai
LINNUILLA.

Lisääjä sisu Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 14.22:


jos vain metsästyskoira tarkoittaa sellaista jolla metsästetään maamme kaikissa olosuhteissa, kokemusta eri olosuhteista tarvii koiralle saada jotta jokainen riista hoituu mallikkaasti.

Lisääjä sisu Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 14.35:


uskokaa vaan luonani käy koiria kylässä ohireissuillaan useinkin, juuri näitä metsäkoiria.
kerran erään kanssa oikein tehtiin virallinen testi, laskettiin tämä vieras koira ensin isoon vesijättö ja pakettimaahan irti, heinä oli tälläistä miehenmittaista tonne vyötäröön, lepikkoa ja pari lettorantaista puroakin. sinnikkäästi koira yritti rämpiä siellä, mutta tuloksettomasti jonka jälkeen pistettiin alueelle tuttu koira irti, ja kyllä niitä vaan alkoi sieltä löytyä.
tarkoitan tällä sitä että vaikka koira olisi omilla metsämaastoillaan kuinka hyvä tahansa, niin sellainen maasto joka on erittäin vaikea, vaatii jonkin aikaa ennekuin koira oppii löytämään sieltä linnut, saatikka saamaan kiinni sen karkuunluikkivan ja välillä vesistöjäylittävän supin, kyllä näin on näreet.
samaan hengenvetoon voi sanoa että koira jota treenataan jossain parkanon istuta-ja ongi pläntillä ei kyllä ensimmäisellä reissullaan tunturissa löydä kuin korkeintaan höyheniä.

Lisääjä tauno Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 15.25:


hyvä mettäkoira = hyvä peltokoira

huono mettäkoira = huono peltokoira

hyvä peltokoira = huono mettäkoira

huono peltokoira = huono koira


tämä on taunon oma mielipide ja tarkoittaa että, kun metsäkoira viedään ensimmäisen kerran pellolle tai peltokoira....jne. elekääkä hyvät miehet suuttuko.

poistumpa tästä takavasemmalle l viikonloppuja

Lisääjä Seppo Lehtovirta Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 18.57:


Siitä varmaan voimme sopia että lintu joka käyttäytyy normaalisti, eli kuin villi lintu, on hyvä lintu, oli se sitten luonnossa kasvanut tai taskussa kasvatettu. Ja hyvä metsästyskoira toimii linnulla kuin linnulla ja paikassa kuin paikassa.

Tämä fasaani asia tuntuu monelle olevan melkeinpä uskon asia, sitä ei kannata enempää hämmentää, ja jokainen voi arvostella vain sitä mitä on itse nähnyt ja kokenut.

Mikäli linnuilla ei ole normaalia pakokynnystä, tai lentokyky on puutteellinen, on tuomarin tehtävä keskeyttää koe, aivan niin kuin "Kieppi" sanoi.

Olen itse monasti "saarnannut" näistä istutettavista heikkokuntoisista linnuista, sillä vain ei yleensä ole toivottua vaikutusta, näin myös leviää tämä uskomus istutuslinnun huonoudesta eli istutuslintu mikä istutuslintu.
Ja tosi asiahan on, että huonoilla linnuilla pilataan monasti hyvä koira ja joskus myös koe.

Lisääjä sisu Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 20.17:


lähteekö tauno rahanpäälle erittäin hyvän peltokoiran kanssa metsään kilpaa metsästämään teeriä ja metsoja, saat vielä valita itsellesi koiran ja määrätä rahasumman.
hyvä peltokoira = hyvä metsäkoira

Lisääjä VIKKE NILO Perjantai, 15.Kesäkuu, 2001 - klo 21.26:


kuka p-keleen tauno on menny istuttaan teeriä mun metästysmaille kun on jääny niitä koiran suuhusuuhu avanssista!TÄH!

Lisääjä sisu Lauantai, 16.Kesäkuu, 2001 - klo 07.32:


lol

Lisääjä vikke nilo Lauantai, 16.Kesäkuu, 2001 - klo 20.04:


lol:on ykspiippunen kahen näreen välissä?vai onko se lyhenne jostakin?esim.latasinoikkeeltalonkalta. tai jos seonkin binäärilukuja?kerro !

Lisääjä sisu Sunnuntai, 17.Kesäkuu, 2001 - klo 13.07:


laughing out loud
käytetään nettislangissa kun lukija purskahtaa nauruun, röhönauru taas kirjoitetaan isolla

Lisääjä Veijo Toimela alias toimeve Keskiviikko, 18.Heinäkuu, 2001 - klo 10.55:


Perusopetusta eli ei, mutta millähän tavalla tuli nyt pilattua koiraa...

nyt kun ei viitti tuonne methän mennä rymyämmään, niin kaivelinpa tuossa varastoa kolutessa vavan siipinhen näkösille. Koira heti juonessa mukana. Aikasemmin ollu tilanne se, että hyvin seisoo ja joskus käskystä lähteeki tällekki värkille, mutta nyt sitten ihan pirruilleshan tein niin, että kun "hyökyili perhän" kun vähän siipeä liikhautti, niin juoksutin kovvaa kyytiä siiven perässä. Eihän se väsyny, mutta hoksas vishin, että tyhymää hommaa, koskapa heitti hölökyilemästä.

No, sittenpä yllätyin, kun taas laitoin siiven maahan ja koira teki mihin sitä on satoja vuosia jalostettu. Mutta kun liikutin vähän siipeä, niin koirahan vain seuras "hiipimällä" ja kun siipi pysähty, niin koira samoin. Ja tätä sitten olis kait voinu tehä vaikka kuinka kauan.

Mutta kas kummaa...ei ennään "aja" käskystä liikahtanukkaan...mikähän nyt niksahti? Piti pershelle nätisti potkasta, että sai ajamhan ylös, ja lopetinki sitten siihen.

Lisääjä sisu Keskiviikko, 18.Heinäkuu, 2001 - klo 13.30:


ei meinaa mitään, se alkoi kyttäämään saalista, käy joskus fasaanien kanssa samalla tavalla, jolloin koira avansseeraa metsässä kuin tykin suusta seisoessaan lintuja, ja samana päivänä fasaaneille mentäessä painuu niin kiinni lintuihin että avansseeraa vasta tietäessään saavansa linnun kiinni, kumma homma sekin. joten älä huoli veikko pieni, syssyllä lintuja ketoon vaan, niin koira alkaa pelittään niinkuin metsästyskoiran kuuluu.

Lisääjä jp Perjantai, 03.Elokuu, 2001 - klo 07.34:


antakaa neuvoja! olen hankkimassa itselleni lyhytkarvaista saksanseisojaa metsästys tarkoitukseen. koiraa minulla ei ole ennen ollut, joten neuvot ja ohjeet olisi tarpeen. mitkä olisi tärkeitä asioita ottaa huomioon ennen ja jälkeen pennun ostoa?

Lisääjä Jyrki Perjantai, 03.Elokuu, 2001 - klo 08.30:


Hyvä JP olet tekmässä oikeaa valintaa. Itse menisin ensin kirjatoon ja lainaisin seuraavat teokset:
- Otto Remel:Kuinka koulutan kanakoiran
- Tuomo Karsikas:Kanakoiran koulutusopas
Sitten etsisin käsiini vielä Saksanseisojakerhon koulutusoppaan (itse löysin sen divarista). Lukemalla nämä teokset saat varmasti hyvän käsityksen asiasta.
Pennun varttuessa soittaisin oman alueen aluekouluttajalle ja kyselisin mahdollisista harjoituksista yms. tapahtumisista.
Saksanseisojakerhoon kannattaa ehdottomasti liittyä. Saat tätä kautta lisää tietoa toiminnasta ja harrastuksesta.

Lisääjä sisu Perjantai, 03.Elokuu, 2001 - klo 08.58:


niin ja ennenkaikkea ettei osta ensimmäistä mikä eteen tulee, se on kaiken perusta, paitsi ellei se ole "SE" koira.

Lisääjä erkki Perjantai, 03.Elokuu, 2001 - klo 09.19:


Jyrkiä täydentäen; soita ja keskustele esimerkiksi jalostusneuvoja Seppo Koivulan kanssa millaista materiaalia rotuun on suunnitteilla. Varmista, että mahdollinen pentusi on täysin tervetaustainen. Etsi parasta. Ne hyvät maksavat saman verran kuin muutkin ja lopultakin koiran hankintahinta on vain murto-osa sen kokonaiskustannuksista.

Lisääjä vikke nilo Perjantai, 03.Elokuu, 2001 - klo 10.46:


erkin lausetta korjatakseni:etsi parasta., niin silloin kannattaisi kääntyä kkss pentuvälitykseen

Lisääjä Veijo Toimela Perjantai, 03.Elokuu, 2001 - klo 12.37:


...ja kun olet lukenut teoksia, jututtanut alan immeisiä, käyny kattomassa koiria (myös erirotusia), lukenu esimerkiksi vesan mettästyssivuilta kaikkien loistavasti toimivista, älykkäistä, mettästysvalmhista koirista, katellu jopa viteoita koirien toiminnasta...

...tee tämän jälkhen vielä kerran syvä itsetutkiskelu ja mieti mitä ja mihin tarkotukshen, minkälaishin olosuhteishin olet mettäkaveria ottamassa. Ja sen ku olet teheny ja päätät ottaa ja löyät sen oman koiran, voit olla satavarma, että ensimmäisen seisovan koiran omistajana olet teheny hyvän valinnan. Sano muut mitä tahansa.

Neuvoja varsinaishen yhteistyön opettelhun löytyy sitten niin palijon, ku kehtaa kysyä - joukosta löytyy ommiin tarkotukshinki käypiä sopivan suodattimen läpi ku kuuntelee ja lukkee.

Lisääjä epäilevä juutas Perjantai, 03.Elokuu, 2001 - klo 17.46:


tiedottavatko jalostusneuvojat/pentuvälittäjät koirien taustoilla olevista sairauksista 100 %:lla varmuudella???

Lisääjä sisu Perjantai, 03.Elokuu, 2001 - klo 22.56:


no Seppo ainakin, muista en tiedä.

Lisääjä vikke nilo Lauantai, 04.Elokuu, 2001 - klo 12.48:


tosiasia on etteivät pentuvälittäjät ja jalostusneuvojat tiedä juurikaan muista vioista kuin lonkkavioista senverran hyvin kasvattajat niitä vikoja pimittää, niistä ei puhuta ja siinä tehdäänkin sitten erinomainen palvelus jalostukselle.jalostusneuvojien pitäisi päästä katsomaan pentueita mutta se on varmaan mahdoton toteuttaa.kasvattajien pitäisi muuttaa asennetta ja jakaa sitä tietoa muille ettei pistetä vahinkoa kiertämään sillä eihän niissä ole kasvattajien geeneistä kyse.

Lisääjä Väisänen T Lauantai, 04.Elokuu, 2001 - klo 17.28:


Pikkusen juttua alottelijan näkökulmasta... nimittäin ensimmäinen seisoja talossa ja sitähä sitte tietysti pitää kouluttaa.Luonnollista,eikö vaan...mutta auta armias ku vanhempi seisojaharrastaja jonka käsien läpi on monet koirat kulkenu näki sen yhteispelin millä eteenpäin mentiin niin laitto välittömästi koiran lomalle "koulutuksesta" ja ohjaajan ottamaan rennosti.Ja kas kummaa...koira on sen jälkeen ikäänkuin itsestään näyttäny että "kato,mä osaan tämmösenki jutun"...tai sitte mulla on vaan helvetin viisas pentu.
Ei oo sen jälkeen ollu tarvetta kouluttaa...

Lisääjä Seppo Lehtovirta Sunnuntai, 05.Elokuu, 2001 - klo 13.11:


Näinhän se on, "kouluttaminen" pitäisi aloittaa vasta kun on todettu että koiralla on selviä puutteita jollakin osa-alueella, ja ensin pitäisikin ottaa selville mitä asioita koiralla on myötäsyntyisesti hallinnassa ja joita sille ei myöskään silloin tarvitse (eikä saa) "kouluttaa".
Onnittelen, olet ilmeisesti saanut otteen "villakoiran" ytimestä ja siitä sinun on kiittäminen tätä vanhempaa harrastajaa.

Lisääjä Heikki Sunnuntai, 05.Elokuu, 2001 - klo 15.42:


Kysymykseni ei liity varsinaisesti perusopetukseen, mutta kai tätä voi ihmetellä tälläkin palstalla. Toisin sanoen koirani on nuori voittajaluokassa ensimmäistä vuotta (toivottavast) kilpaileva. Ongelmaksi näyttää muodostuvan jälkityö. Koira on ilmavainuinen vetelee avalla vähänaikaa hakukuvioa ja tuo linnun halukkaasti isännälle !!!! Eli kysymys mitä teen.

Lisääjä vikke nilo Sunnuntai, 05.Elokuu, 2001 - klo 18.42:


minkähän takia lehtovirta ohitti komenttini

Lisääjä vikke nilo Sunnuntai, 05.Elokuu, 2001 - klo 18.44:


opeta aina jälki myötätuuleen

Lisääjä vikke nilo Sunnuntai, 05.Elokuu, 2001 - klo 19.26:


perusopetus------..niin petaa kuin pelaa.
metsästysopetus:vaistoista ja lahjoista kiinni,seisoo tai ei mutta on linnuista kiinnostunut sen lopulta saa seisomaan jos on ohjaajalla haluja, korjaan kiinnostusta.
petokäyttäytyminen:tähän vaikuttaa koiran perintötekijät,koira joka on varustettu pehmeillä palikoilla ja joka ei kykene ottamaan pienpetoa eli karhua puienempiä otuksia hengiltä ei ole mikään saksanseisoja ,saksanseisoja on nimenomaan
jalostettu monipuolisuuskoiraksi.itse metsästän ympäri vuoden kaikkea luvallista riistaa eikä tulisi mieleenkään pitää niin pehmeitä koiria kuin lehtovirta ja opetusneuvot ovat kyllä erinomaisesti kerrottu ihan kuin kirjasta luettu ,kiva kun jollain on viitseliäisyyttä auttaa aloittelijoita,tästä kaikki kunnia niille,sepolle myös,mutta kaikille terveiset että
alan miehiltä toivoisi näille sivuille hiukan jämäkämpää otetta,kyse ei ole mistään tessuista vaan kaikkien metsästyskoirien monitoimikoirasta.
paljo en ole viittinyt puuttua keskustelupalstoille mutta nyt aattelin vähän pitkään seuranneena aukoa päätä.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Sunnuntai, 05.Elokuu, 2001 - klo 20.05:


Vikke Nilo, en ohittanut kommenttiasi.
Sain vasta asennettua uuden koneeni, kun entinen oppi seisomaan, mutta ei suostunut enää etenemään, joten olin poissa vähän aikaa kuvioista ja luonnollista oli kommentoida viimeisintä viestiä.
Ei kommenttiisi myöskään ole mitään kommentoitavaa, se on pelkkää asiaa, rehellisyys kunniaan, se parhaiten palvelee jalostusta.

Heikki.

Jäljen-vetoluoveihin huomattavasti lisää leveyttä ja jäljestä "ylipitkä", jolloin sitä ei luovimalla voi löytää. Niin kuin Vikke sanoi ja niinkuin myös luultavasti teet, jälki myötätuuleen ja älä alkuun vedä jälkeä viittäkymmentä metriä suoraan tuulen mukaan tässä tapauksessa, vaan lyhempi matka, jolloin koiran on heti alussa lähdettävä "nokkansa perään". Ilmavainu koira luovii myötätuuleen jäljen yli muutamia metrejä kalastellessaan hajua.
Ja viimeinen vetoluovi riittävän pitkälle sivulle, (tässä tapaukseesa reilusti ylipitkälle) "ohjekirjan mukaan" jolloin voidaan todeta koiran kyky seurata jälkeä.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Sunnuntai, 05.Elokuu, 2001 - klo 21.46:


Vikke. Mielestäni kannanottosi ei suinkaan ole mitään "pään aukomista" vaan pitkälti asiaa.
Perus opetukseen sanoisin, että kyse on ohjaajan taidoista olla pilaamatta koiraansa, ei ohjaajan haluista tai kiinnostuksesta, seisoja seisoo jos sille annataan siihen mahdollisuus.
Pienpetokäyttäytyminen: Minä en anna koirilleni (joita käytän jalostukseen) lupaa tappaa pienpetoja, ja karhuja ne eivät vielä ole onneksi tavanneet, vaikka niitäkin seudulla tiettävästi asustaa. (olisi mielenkiintoista nähdä miten ne käyttäytyvät suurpetojen kanssa)
Saksanseisoja on jalostettettu monipuolisuuskoiraksi nimenomaan synnyinmaassaan Saksassa, ja vielä ymmärrettävistä syistäkin. Suomessa me käytämme sitä seisovana koirana, lähinnä lintujen ja pienriistan metsästykseen, sekin ymmärrettävistä syistä. Me emme täällä Pohjolassa tule metsästämään samalla tavalla seisojallamme kuin sillä sen syntyperämaassa metsästetään, vielä pitkään aikaan, toivottavasti. Kuitenkin sen monipuolisuus on hyödynnettävissämme, jos niin tarvitaan ja halutaan.

Lisääjä sisu Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 10.54:


kyllä Seppo metsästetään, itseasiassa moni ja kaikki kaverini metsästävät näillä niinkun nikke ja minä, ja olen samaa mieltä myöskin siittä jos seisojani ei käy välittömästi kissaan, supiin, mäyrään, kettuun, minkkiin kiinni ja ilman lupaa on sillä puutteelinen metsästysvietti jolloin pääsee takuulla sellaiseen paikkaan jossa ei petotyöskentely ole omistajalle tärkeää, mutta jalostukseen ei minulla ole tuollaiselle koiralle käyttöä, ja tuo asia ei ole tottelevaisuuskysymys, itsellani on ollut pari tuollaista seisojaa, ja voin vakuutta ettei ne paljon ole kyselleen lupia, ei mikään mahti maailmassa pidättele koiraa jolla on kova petoviha, ja se menee ja sen täytyy mennä kaiken edelle.

Lisääjä sisu Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 10.59:


ja niille jotka ovat aloittelijoita, petotyöskentelyllä, jäniksien ajamisilla, jäljittämisellä ei ole mitään tekemistä lintujen seisomisien kanssa, niinkuin joskus luultiin, päinvastoin moni koira on hyvinkin herkkä ja hyvä käsitteleen lintuja vaikka silmät pullistelee päästä pedon hajuilla.

ps, venäjällä metsästetään karhuja seisojilla, ja voin vakuuttaa näkemistäni kuvista ettei ne seiso karhua, komeesti ikenet näkyy, niinkuin virkaveljellään saksanmetsästysterrierillä jota myöskin kuulemma on hommaaan käytetty, tosin kertakäyttötavaraa karhuhommissa.

Lisääjä jukka rouhiainen Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 12.19:


Mielenkiinnolla olen lukenut kirjoittelua keskustelupalstalla ja vakiovastaajille tunnustus avoimesta aktiivisuudesta ja kysymyksiin paneutumisesta !!

Lisäisin keskusteluun muutamia havaintoja saksanmetsätysterrierin ja saksanseisojan (lk)luonteiden eroistaja yhtäläisyyksistä. Molempia kasvattaneena tiedän kummankin rodun alkuperämaassaan jalostetun monipuolisiksi metsästysroduiksi. Terriereillä käyttökokseisiin kuuluu ajokoe yhtäläisenä osana kuin luonne- ja luolatestit. Niitä todellakin käytetään suurristan, lähinnä villisikojen ajometsästykseen laumana. Tuolloin niistä helposti tulee kertakäyttötavaraa. Saksanmetsästysterrierillä on halu käydä MINKÄ TAHANSA riistan kimppuun ja yrittää päihittää se. Kova luonne, tai sitten luonteen kovuus sanelee taistellanko hamaan loppuun saakka vai tuleeko itsesuojeluvaisto esiin taistelusta luopumisena. Tässä kohdin on pidettävä selkeä ero: seisojalle halu käydä kiinni pienpetoihin on suosittava ominaisuus, peto työstekentelun kovuus taasen rajoitettu tai rajoitettavissa. Terrierien puolelta tiedän, että liika kovuus vie väistämättä koulutettavuutta, kun silmät riistatilanteissa kääntyvät päässä viettien noustessa pintaan.

Lisääjä sisu Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 14.21:


tarkoitatko tilannetta jossa isäntä on tullut paikalle kun koira on nujertanut supin, joo silloin tietty koiran kuuluu käskystä irroittaa otteensa, mutta jos supi yrittää luikkia heti karkuun, ei koira saa kääntää katsettaan isäntään ja kysyä mitäs nyt tehdään, eikä liioin kilometrin päässä se lähde hakemaan isätää jos supin saa kiinni, henki pois ja supi matkaan.
ymmärsin kyllä mitä tarkoitit kirjoituksellasi ja yhdyn siihen, tiettyä eroa niillä on näin kolmen sakun ja neljän seisojan näkökulmasta, niiden jotka ovat pitempään pysyneet, mutta silti molemmat ovat yleiskoiria, molemmat ovat hyviä noutajia ja keskitasoisia ajureita, saku kylläkin pystyy talvella ihan tuntien ajoon. seisoja tekee pidemmän ajon vain kun se lasketaan haavoittuneen jäniksen jäljille, senverran fiksumpi kaiketi se on jotta ymmärtää ettei tätä luovuteta.

ps.laskee se sakukin otteensa irti kun huomaa että kiinni on ukolla ja pysyy.

Lisääjä sisu Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 14.34:


asiasta muuten kun puhuttiin, oon näiden meidän säädöstemme takia aivan tuttuuntunut kun ei koiralla kuin koiralla saa metsästää, luulis olevan aivan sama, pääasia kun käyttää koiraa jolloin ristan talteensaaminen on moniverroin varmempaa, lisäätyvien kauriskantojen takia tarttee siirtyä mäyräkoiraan, vaikka luulis olevan ihan sama ajaako sitä saku vai jokusen sentin matalempi mäyris, kun vielä tietää miten tuokin sääntö tehtiin, ei voi olla olematta katkera.

Lisääjä jukka rouhiainen Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 15.41:


En tarkoittanut erityisesti mitään yhtä tilannetta, vaan halusin tuoda esiin periaate-eron . Halu käydä kiinni pienpetoon on terrierille vaatimus, seisojalle hyvin suotava. Kovuus on koiran halu lopettaa pienpeto. Terrierin liika kovuus voi johtaa nahkan turmelemiseen tai huonommalla tottelevaisuuskoulutuksella saaliin omimiseen. Täysikasvuisen terrierin kohdalla koulutuskeinot ovat vähissä, jos laumanjohtajuutta ei ole tehty selväksi pentuaikana. Se ei silloin hellitä naapurin villakoirasta ennen hengenlähtöä. Seisoja fiksumpana oivaltaa (tai tulisi oivaltaa)kuolleen supin isännälle viemisen. Tietysti noutokoulutus auttaa !! Mielestäni seisojan kohdalla tulee arvioida halukkuus petotyöskentelyyn, ei niinkään kovuutta. Matala ärsytyskynnys, voimakas halu petotyöskentelyyn ja suuri kovuus eivät liene nykyseisojalle tavoiteltavin ominaisuuspaketti. Ei tuntuisi mukavalta saada onnittelukortteja naapureilta koiran kuoleman jälkeen, niinkuin eräälle tuntemalleni sakun omistajalle kävi. Koira kun oli pitänyt huolen lähinaapuruston lemmikeistä. Monipuolisuus metsästyskoiralle on jalsotuksellisesti tavoiteltava etu, jolloin halutut ominaisuudet voidaan nostaa esiin kunkin koiranomistajan omia tarpeita tukemaan.

Lisääjä sisu Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 17.20:


no joo, ihan näin.
tuosakin on ero koirilla, siis riistakovuudessa ja sitten "siviilikovuudessa"
riistakova koira tulee hyvin toimeen muiden koirien kansa mutta riistalle osoittaa kovuutensa, minä kutsun sitä tervepäisyydeksi, myöskin tietyssä vaiheessa sen tulee tajuta pakittaa.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Maanantai, 06.Elokuu, 2001 - klo 23.36:


Sisu. En tarkoittanut tuolla aiemmin tapaa jolla te metsästätte pienpetoja, vaan yleensä linnun ja pienristan metsästystä, jossa rodun syntyperämaassa on eroja meidän metsästystapaamme verraten.

Saatamme joskus hamassa tulevaisuudessa ehkäpä olla samassa tilanteessa kuin Saksalaiset ovat nyt, kun alueemme pirstoutuvat loma-asutuksen, asutuksen ja väkimäärän kasvaessa sekä metsästyksen vastaisuuden lisääntyessä.

Monipuolisuden hyödyntämisellä vastaavasti tarkoitin juuri esimerkiksi teidän tapaanne metsästää.

Lisääjä juhasotka Tiistai, 07.Elokuu, 2001 - klo 13.01:


Edelliseen sen verran että meillekkin on löytänyt tiensä, KK-mäykky, Hiidenloukon Hekla alias: Ella.
On meinaan ton sakemannin edestä niin monta kertaa kettu ja supi livahtanut luolaan, louheeseen että pelkkään ....een hankin luolaporan. Tosin tuloksekkaaseen metsästykseenhän siitä ei ole vielä pariin vuoteen, mutta sitten!!:P

Lisääjä jp Keskiviikko, 08.Elokuu, 2001 - klo 21.59:


JYRKI. kiitokset neuvoista, kirjat on kohta puoliin luettu ja kyseisestä rodusta on tullut aikaisempaa kokemusta katsoen, paljon enemmän tietoa. mutta yks asia askarruttaa, kun nuissa kirjoissa niin "kovasti" sanotaan että ss ei sopisi ensimmäiseksi koiraksi. niin mitähän ne oikeen mahtaa sillä tarkoittaa.

kiitoksen myös muille nouvoja antaneille!!!!!!!!!

Lisääjä sisu Torstai, 09.Elokuu, 2001 - klo 13.58:


unohda sellaset kirjoitukset ja ajatukset ja hommaa se koira, vuoden päästä et enään ilman koiraa viitsisi edes mennä metsälle.
otat koiran tietyiltä kasvattajilta jotka osaavat valita sinulle pentueesta sellaisen ns. helpon pennun ja homma etenee.

Lisääjä eka koira Maanantai, 20.Elokuu, 2001 - klo 11.16:


Hei vaan kaikille, Koirani lk (4kk), kun ulkoilutan sitä niin pidän irti sitä mutta se löytää kaikki mahdolliset paskat suuhunsa ja kun moitin sitä siitä ja yritän saada tuomaan löytönsä minulle se lähtee pois päin ja syö löytönsä loitommalla. Onko tästä haittaa tulevaa nouto ja peruskoulutus aikoja ajatellen. Muuten hirveän helppo pentu ja omistajaansa kiintynyt.

Lisääjä Väisänen T Maanantai, 20.Elokuu, 2001 - klo 22.05:


Ainaki tuolla mun (5kk) jäi pois ihan itestään nuihin aikoihin.Ja tänään seiso haavakot ukolle mallikkaasti että täällä on,tuu hae pois.Ja ensimmäinen kuuma lintu(telkkä) melkein tuli jalkoihin vaan ei vielä ihan.Tästä jatketaan.
Ei tarvi enää mainita ku sana etsi niin alkaa tapahtuun...
Mutta pakko oli avata pennun kunniaksi yks lapin kulta..

Lisääjä eppu Tiistai, 21.Elokuu, 2001 - klo 11.45:


Nyt olisi sellainen tilanne, että kaikenlaiset vinkit olisivat tervetulleita aiheesta, kuinka saan saksanseisojastani oivan metsäkoiran.

Koira on nyt 12 viikkoa vanha ja todella lahjakas ja viisas. Mitä nyt pitäisi tehdä vahvistaakseni kaikkia hyviä ominaisuuksia ja mitä pitäisi olla tekemättä?

Eli kuinka aloittaa koiran opettaminen (luontainen taipumus on siis erittäin vahva) metsäkoiraksi? Mitä apuvälineitä tarvitsen siipien ja maalaisjärjen lisäksi?

Lisääjä Seppo Lehtovirta Tiistai, 21.Elokuu, 2001 - klo 11.46:


Koirahan on vielä hyvin nuori, toden näköisesti se vain monipuolistaa vatsansa bakteerikantaa jota se ei kykene nykyajan hygieenisillä ruuilla tekemään, yleensä varsinkin ketun jätökset ovat "kysyttyä tavaraa". Minä en ainakaan olisi kovin innokas ottamaan luovutuksia "pökäleillä". Muista koiran madotus ajoittain. "Käytäytymismalli" oletettavasti katoaa iän myötä, älä turhaan huolehdi.

Lisääjä eppu Tiistai, 21.Elokuu, 2001 - klo 13.21:


Nyt sitten löysinkin niitä ohjeita roppakaupalla tuolta toisen aiheen sivuilta. Mutta eihän lisäoppi tietenkään ojaan kaada.

Meillä pentu on seissyt toista koiraa kahdeksan viikkoisesta, mutta sittemmin alkanut vaanien hiipimään. Onko seisonta nyt sitten hukkunut?

Siipi siis ei olisi enää hyvä muuta kuin nouto esineenä. Noutoa ja esineen pitoa ollaan harjoiteltu pikku kapulalla ja sillä siivellä. Kaveri kun pakkaa välillä unohtamaan että sillä mitään suussa olikaan ja kantaa tavaroita pitkiäkin aikoja.

Missäpäin Pirkanmaalla olisi paikkoja, jonne voisin pikku koiraa viedä tipejä katselemaan? Ja olisiko joku halukas opastamaan miten tulisi käytännössä toimia?

Hiukan on uusavuton olo, kun en omalla toiminnallani haluaisi pilata koiraa, joka muuten vaikuttaa hyvältä.

Jänistä pentu ainakin vielä arastelee. Mutta kissat kiinnostaa.

Istuminen käskystä ja luoksetulo ovat aika mukavasti toimineet, koira suorastaan hakee kontaktia!

Sekavasti ilmaistuna kaikki murheet ja ilot yhdessä!?!

Lisääjä hari Tiistai, 21.Elokuu, 2001 - klo 13.46:


Epulle:
Pirkanmaalta löytyy Pirkanmaan Kanakoiraharrastajat ry. Meillä on koulutus tilaisuuksia pitkin vuotta. Lisätietoja saat kerhon puheenjohtajalta johanna.hirvimies@jippii.fi. tai 040 7093923.
Lisäksi Mäntässä on aluekouluttaja Sami Salo sami.salo@saunalahti.fi. häneltä voit myös tiedustella koiran/ohjaajan koulutukseen liittyvistä asioista.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Tiistai, 21.Elokuu, 2001 - klo 13.58:


Ei seisontataipumus pennultasi ole mihinkään hukkunut. Otappa yhteys Korkeilan Pekkaan, ( on kirjoittanut sivuille nimellä Hari ), klikkaamalla nimimerkkiä saat esille hänen sähköpostiosoitteensa, sitäkautta saat ehkä tietoja tulevista harjoituspaikoista ja Pirkanmaan kanakoirakerhosta ja pääset muutenkin hieman sisään tähän kanakoiraporukkaan ja sen toimintaan.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Tiistai, 21.Elokuu, 2001 - klo 14.00:


Se siitä, toiset vain ovat nopeampia

Lisääjä eppu Torstai, 30.Elokuu, 2001 - klo 14.09:


Taas tarvitsisin viisaammilta apua! Mitä haittoja voi olla makupalan käytöstä palkkiona tottelevaisuuskoulutuksessa?

Lisääjä sisu Torstai, 30.Elokuu, 2001 - klo 14.58:


koira lihoo

Lisääjä eppu Perjantai, 31.Elokuu, 2001 - klo 08.52:


mutta eikö sitä voi vähentää sitten norm. ruuasta! Siis muuta haittaako ei ole?

Olen toisen koirani kouluttanut makupalalla, vaikkei se mikään kovin ahne kaveri olekaan
(setteri). Eli sillä nyt ei ainakaan noita paino ongelmia ole. Muutamat ihmiset vaan ovat sanoneet, että makupalojen jakelu ei ole oikea tapa kouluttaa koiraa. Kai sitä tietenkin ihminen saa kouluttaa miten haluaa, mutta olisiko siitä jotain oikein haittaa tuollaisesta?! En ole itse huomannut.

Nyt ss pentu on ahne kun mikä, makupala motivoijana on mitä parhain, mutta onko siitä jotain suurempaa harmia kun tuo sisun mainitsema?

Lisääjä Peikko Perjantai, 31.Elokuu, 2001 - klo 09.58:


No asioiden opettamisessa se se kyllä on hyyvä, mutta se että riittääkö niin pelkästään annettu tottelevaisuus riistatilanteessa. Itte käytän hyvinki pennulle, jotta saan sen tekemään jotain ja ymmärtämään mitä käsky tarkottaa. Sitten alkaa vasta sen TOTTELEVAISUUDEN kouluttaminen ja sen vaatiminen.

Lisääjä maatta Perjantai, 31.Elokuu, 2001 - klo 10.49:


Minullakin on sellainen kutina, että käskyn opettamisen aikana makupalalla on helppo saada koira tekemään niin kuin haluaa. Luoksetulo sujuu alussa aina, kun koira tietää, että saa makupalan. Koiraa pystyy helposti ohjailemaan, kun vie makupalaa sinne, minne haluaa koiran menevän ("seuraa", "sivulle"). Koira on kuitenkin samanlainen kuin alokas: jos asiaa ei ole opetettu, ei voi vaatia sen osaamista.

Sitten kun koira tietää, mitä käsky tarkoittaa, sen on toteltava riippumatta siitä, tuleeko makupalaa vai ei.

Lisääjä Maaria Perjantai, 31.Elokuu, 2001 - klo 10.58:


No mulla on juuri se ongelma nyt pennun kanssa, että tietää tasan tarkkaan 'tänne' käskyn merkityksen, mutta tulee tykö vaan kun huvittaa. Eli mitä keinoja olisi saada luoksetulosta nopea ja ehdoton. Onko se vaan mentävä takapakkia ja otettava alusta, remmin ja sitten pidemmän liinan kanssa, ja sitten vasta taas koittaa niin, että koira on vapaana? Olisko ns. heittoketjun käytöstä apua? Osaisiko joku neuvoa kuinka heittoketjua käytetään oikein? Sisätiloissa koira tietysti tottelee aivan erilailla kuin ulkona, tulee kyllä tykö kummasti kun ruokakupin kanssa pyytää...

Lisääjä eppu Perjantai, 31.Elokuu, 2001 - klo 11.54:


Meillä ei koiralle ilmoiteta etukäteen tuleeko sitä namia vai ei! Kannattaa aina tulla itse katsomaan tuleeko namia vai kehuja ja rapsutusta!

Lisääjä Peikko Perjantai, 31.Elokuu, 2001 - klo 12.22:


Ongelma on siis siinä, ettei koira pidä sinua pomona jota tulee totella. Pienelle pennnulle heittoketju on liian raju menetelmä, naru on ainakin konsti jolla saat vedettyä koiran luoksesi halusipa se tai ei. Pikku hiljaa edeten ja koiralle käskijä selväksi tehden...

Lisääjä Maaria Perjantai, 31.Elokuu, 2001 - klo 12.45:


No juu, kiitoksia. Ei sitten muuta kuin narun kanssa harjoittelemaan...

Lisääjä sisu Perjantai, 31.Elokuu, 2001 - klo 15.25:


suunnillen kaikki pennut aluksi tulevat kyykkyyn menemällä ja houkuttelemalla luokse, sitten pikkusen vanhempana niiden keksiessä miten mukavaa on vapaana pelmuutella ne eivät annakkaan kiinni vaan pistävät vauhtia isännän kutsuessa, siittä nyt ei tartte välittää sillä ei se sitä kauaa tee, paras kun ei huutele paljon perään ettei käsky koe inflaatiota.
Peikon narutemppu on paras, teen sen pennulle selväksi, että kun käsky käy kannattaa tulla tai jokin vetää ukon tyko niin että maa pöllyää, siinä ei koira kerkiä juoksuaskelia ottaan vaan tulee latanaan, muutaman kerran jälkeen koira suorastaan säntää tykö kun pilli soi.
jokatapauksessa tuo pennun luoksetulemattomuus menee ohi, mutta jos se pulivuotiaana maastossa ei anna kiinni, niin silloin on jotain jäänyt tekemätttä isännän puolelta, ja koira pitää pellenä omistajaansa = suhteet ei ole kunnossa.

Lisääjä sisu Perjantai, 31.Elokuu, 2001 - klo 15.35:


jaa mistäkö tiedän, no kun on ollu joka kevät pentu tässä talossa viimeiset 8 vuotta, ja taitaa taas ens keväänä olla uusi seisoja, heh
nyt pellolle pistään linnut tiukoille

Lisääjä sisu Perjantai, 31.Elokuu, 2001 - klo 21.41:


kehutaan näin yleisesti Juhanin Jimmyn jälkeläistä.
eipä paljon helpommin homma voi käydä, niinkuin lintuhommien osalta.
koiralla hyvä peruskoulutus ja nyt puolitoistavuotiaana tänään ensikertaa kunnolla linnuille, joita löytyi useita poikueita, eikä hommaan mennyt kuin klo 16-19 välinen aika, lopputuloksena avanssista lintu lentoon jota koira koekielellä seuraa rauhallisesti katseellaan, olispa ollut huominen päivämäärä, niin poks ketoon olis tullut, vaikka yleensä toteutan kuulemaani papin sanontaa, jos kanakoira toimii moitteetomasti, on sille suotava pudotus.....oli vuodenaika mikä hyvänsä.

Lisääjä juuso Keskiviikko, 19.Syyskuu, 2001 - klo 09.41:


Minulla on 1,5 vuotias saksanseisoja narttu, älykäs, kaunis, nopea, itsenäinen ja erittäin energinen. Upea koira, mutta isännällä on vaikeuksia asemansa saavuttamisessa.Koirani on oppinut karkailemaan. Kun päästän sen pihalle, hetken se pysyy ja sitten livahtaa pensaan tai rakennuksen nurkan taa ja sen jälkeen sitä ei näy eikä se ole kuulevinaan mitään. Pihalla on paljon rakennuksia , pensaita ja puita ja asumme metsänkeskellä, joten tilaisuus karkaamiseen löytyy helposti. Takaisin tultuaan puolen tai tunnin päästä, se on niin nöyrää koiraa ja näyttää kyllä tietävän että tuli tehtyä väärin. Olen opettanut rajoja pitkä liina maata laahaten koiran perässä ja silloin pysytään pihalla. Miten karkailutilanteessa tulisi toimia? Pitääkö karkaavaa koiraa rangaista, missä vaiheessa ja miten. Karkureissulta sitä ei tavoita millään, ja sen kotiin tullessa on liian myöhäistä, vai kuinka? En olisi koskaan uskonut koulutuspantojen tai pihavahtien alkavan kiinnostaa, mutta olisiko niistä apua tällaisessa tilanteessa.Olisiko kellään tietoa tai kokemusta, jolla asian saisi korjattua?

Lisääjä Lassi Hed Torstai, 20.Syyskuu, 2001 - klo 12.04:


Ainoa tehokas tuntemani keino on seurata koiraa siten että huomaa mitä kautta se yleensä pihalta poistuu. Kun tiedät mistä se reissuilleen livahtaa päästät koiran normaalisti pihalle vapaaksi ja luikit vaivihkaa koiran huomaamatta se pakoreitin varrelle odottelemaan karkulaista,esim. rakennuksen kulman taakse. Kun karkulainen huomaa ettei isäntää näykkään pihalla,se päättää lähteä reissuilleen. Koira lähtee karkumatkalleen ja sinä olet nurkantakan sitä odottelemassa,kun koira sitten ilmaantuu eteesi niin aloitat armottoman moittimisen " minnekkäs sinä olet menemässä " Jatka moittimista koiran perässä kävellen niin kauan kuin se on palannut luvalliselle alueelleen. Pari kertaa kun saat tällä tavalla koirasi yllätettyä,niin sille tulee sellainen luulo että tuo isäntä perkele on aina vastassa kun hän yrittää karkuteille. Tämä toimi ainakin minulla hyvin,mutta toisilla yksilöillä se voi vaatia useamman yllätyksen karkureissun alkumatkalla.

Lisääjä aloittelija Perjantai, 12.Lokakuu, 2001 - klo 10.54:


Olisiko hyviä neuvoja? Koirani lkss N 5kk. saavuttaa juuri murrosikää ja luoksetulo on sujunut hyvin tähän asti, nyt meinaa muut hajut viedä suurimman huomion eikä tänne käsky saa heti vastausta vaan kun aikansa on huudellut ja ottanut askeleita pois päin saattaa se tullakkin. Pitäskö kuletella hihnassa? vai jankata tänne käskyä?

Lisääjä sisu Perjantai, 12.Lokakuu, 2001 - klo 15.30:


anna juosta, mitä sitä kokoajan keskeytteleen kivaa hommaa, kyllä sen aika kun se kuuntelee tulee jahka etenette yhteisellä uralla.
heh, en saa pikkupointteria 1/2 tuntiin kiinni kun irti lasken, on sillä niin kivaa, paitsi kun s

Jyrki

Re: vanhat viestit 2

Viesti Kirjoittaja Jyrki » 20.5.2002 08:45

anna juosta, mitä sitä kokoajan keskeytteleen kivaa hommaa, kyllä sen aika kun se kuuntelee tulee jahka etenette yhteisellä uralla.
heh, en saa pikkupointteria 1/2 tuntiin kiinni kun irti lasken, on sillä niin kivaa, paitsi kun se löytää linnun, enkä ole yhtään huolissaan, päinvastoin, hyvä kun baana maittaa.

Lisääjä aloittelija Torstai, 25.Lokakuu, 2001 - klo 11.57:


Hei, Pitääkö Keski-Suomen metsästysseura vielä tottelevaisuuskoulutusta jyväskylässä seppälänkankaalla?

Lisääjä sannu Maanantai, 26.Marraskuu, 2001 - klo 13.33:


Heippa hei!
Kuinkas tuota tulisi opettaa koiraa pienpedoille? Tulisiko koiran seisoa pikku minkki yms? Olisiko aiheesta kirjallisuutta tms voisiko joku viisaampi minulle kertoa saloja tähän suuntaan?!

Lisääjä Lassi Hed Tiistai, 27.Marraskuu, 2001 - klo 12.29:


Totuta koira viemällä se loukussa olevan esim. minkin luo. Jos koiralla on tarvittava petoeläin kovuus se alkaa ärhentelemään loukussa olevalle otukselle. Kun loukkuun saatu otus asianmukaisesti on lopetettu,sen voi antaa koiralle retuutettavaksi,mikäli ei halua `ehjää nahkaa´. Mikäli em. kovuutta ei koiralla ole,se perääntyy loukussa olevan otuksen luota. Jos koiralla ei synnynnäisesti ole tätä ns. petoeläin kovuutta,niin sitä ei kyllä valitettavasti voi opettaa. Jos sillä taas on pe-kovuutta sitä voi lisäksi yrittää vahvistaa ohjaamalla koiraa tilanteisiin jossa sillä on mahdollisuus kohdata VAPAANA oleva VILLI pienpeto. Tämä onnistuu esim. jäljittämällä lumenaikaan koiran kanssa minkkiä tms. pienpetoa tai ilta- ja aamuhämärissä kiretelemällä alueilla joissa esiintyy supeja. Yksi tapa on myös ottaa seisoja mukaan luolajahtiin,jossa sen tehtävänä on toimia luolan jonkin kulkuaukon vahtina ja ottaa kiinni mahdolliset karkuun pyrkivät asukit.

Jahka tuolta tuo SISU palaa näppäimistön ääreen,niin se voi kertoa tarkemmin miten seisojaa voi kouluttaa ja käyttää pienpeto hommissa. Saattaapi olla tälläkin hetkellä koiriensa kanssa vaikka supin jäljillä...

Lisääjä Antti Torstai, 13.Joulukuu, 2001 - klo 10.51:


No niin, taasen ois alottelija vinkkien tarpeessa. Nyt kun viimein löysin koiralle reenuu maastoja missä on lintuja, niin alettiin työskentelemään tiedotuksen kanssa.

En oo vielä ihan kunnon tilanteeseen päässy, mutta idea olis se, että kun koira saa linnut piikkiin oottelen niin kauan (vaikka maaliman tappiin) kauempana piilossa, että koiralla rupee pää pyöriin, että tuleeko se ukko vai ei, heti kun pää pyörii, nin kaks lyhyttä pilliin ja toivotaan parasta. Samalla kyllä saattaa käydä niin, että linnut liukuu alta pois, enkä tiedä mitä koira sillon tuumaa.

Onkelma on se, että syksyn aikana koira ei tahtonu irrota millään seisonnalta ja olin varmaan itse liian malttamaton kun pyrin tiputukseen. Pari kertaa koira tiedotti, mutta molemmilla kerroilla kyseessä oli pyy.

Eli nyt hyviä vinkkejä ja mielipiteitä onko mulla lähestymistapa onkelmaan oikea? Niin ja se koira, bretoni 1v7kk

Lisääjä jussi järvinen Torstai, 13.Joulukuu, 2001 - klo 21.42:


Mä olen lähtenyt kovalla äänellä marssimaan päinvastaseen suuntaan koirasta jos ei irtoa tiedotukseen. Enkä ole palannut sinne seisonalle jos koira ei irtoa isännälle ajan kanssa eikä käskystä pillillä. Enkä ole mennyt tiedotukselle jos koira menee liian lujaa, eli ei odota isäntää. Näissäkin tapauksissa olen jäänyt paikalleen tai kääntynyt ympäri ja marrssinut äänekkäästi pois päin koirasta. Edellytyksenä on tietenkin että koira tietää että isäntää tarvitaan että saadaan riista reppuun. Meidän kaikilla koirilla on homma toiminut jossain vaiheessa noilla periaatteilla. Konstit on tietenkin monet mutta faktaa on että maltti on valttia. Näin kuitenkin ollaan saatu meidän koirat tiedottamaan ilman pilliä ja tiedotus irtoaa muutamien minuuttien päästä kun koira on havainnut riistaa. Joskus kun linnut ovat päättänee olla herkällä päällä eivätkä suvaitse odotella koiran seisonnan edessä meikäläistä niin koirat rupeaa tiedottamaan tuoreelle jäljelle. Mennään sitten koiran kanssa yhdessä riistalle välillä pitkiäkin matkoja välillä vai satakin metriä.Riistasta riippumatta nämä meidän luffet ainankin toimii näin. On se sitten pyy,fasaani, metto tai mikä tahansa, vaikka naapurin kissa.
J.Katajamaan Frigga tiedotti hienosti ketulle ja kettu kesti tiedotuksen. Uskoisin homman olevan pitkälti meidän ihmisten korvienvälissä, että ymmärretään koiriemme liikkeistä ja eleistä mitä se millonkin on hommaamassa.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Perjantai, 14.Joulukuu, 2001 - klo 11.10:


Minä yleensä pyrin nuoren koiran kanssa pääsemään sen seisonnasta näköetäisyydelle, koiran tietämättä.
Siitä on hyvä tarkkailla koiran toimintaa ja tarvittaessa ensimmäisellä kerralla avittaa irtoamista jos tarvetta esiintyy, yleensä ne kuitenkin irtoavat itsekseen ja aina paremmin mitä nuorempana niille antaa siihen mahdollisuuden.

Jos nimen omaan haluat vahvistaa käsitystäsi koiran toiminnasta, niin tarkkailu on paras tapa siihen. Siinä sivutuotteena syntyy sitä luottamusta koiraan jota monasti perätään.

Moni ohjaaja hylkää koiransa ensimmäisen tiedotuksen, hoputamalla sitä vain hakuun kun se tulee isäntänsä luokse kesken "haun"? Koirahan on hyvin sopeutuvainen lauman sääntöihin, ja jos sen tiedotusta ei hyväksytä ensimmäisellä kerralla kun se sitä esittää, se tuskin sitä monta kertaa tarjoaa. Tällaisessa tapauksessa irtoamista luultavasti joudutaan avittamaan.

Lumikelillä tiedotuksen saaminen peltoalueilla saattaa olla hankalaa, ellei alueella ole risukasoja tai muita suojia joiden alle linnut voivat turvallisin mielin piiloutua, hangella peltolinnulla ei suojavärityksestä ole paljon apua. Tätä asiaa voi onneksi avittaa esim. peittämällä matalia puskia oljilla.

Mielestäni olet aivan oikeilla jäljillä, etkä ilmeisesti ihan ummikkona asiaan ole ryhtynytkään, ja onhan takana kertomasi mukaan jo pari "harjoituskerttaakin".
Mitä rauhallisempi ohjaaja, sitä varmempi koira.

Lisääjä Jan Kankkonen Perjantai, 14.Joulukuu, 2001 - klo 17.07:


Olet varmasti hyvää vauhtia saamassa itsellesi tiedottavan koiran. Olen varta vasten opettanut pari koiraa tiedottamaan ja ainakin niillä seuraavat "kuviot" ovat johtaneet hyvään lopputulokseen.
- ennen tätä vaihetta koiran tulee mielestäni osata käsitellä riistaa luotettavasti.
- olen tarkkaillut koiraa niin kuin Seppo tuossa mainitsi jostain kauempaa sen tietämättä.
- ensimmäiset kerrat olen viheltämällä kutsunut koiran seisonnalta odoteltuani 10-15 minuuttia.
- em. homma kun on ruvennut onnistumaan niin olen hyvistä "tarkkailuasemista" odottanut koiraa viheltämättä sitä, aikaa on alkuun mennyt jopa yli 20 minuuttia. Ajat lyhenevät kuitenkin nopeasti.
- olen alussa kaikin keinoin pyrkinyt pudottamaan jokaisesta onnistuneesta tiedotuksesta. Mielestäni tämä on selvästi vahvistanut koiran toimintaa.

Kannattaisi varmasti seuraavaksi kokeilla josko koira irtoaisi viheltämättä. Tiedotusten onnistumisprosentti saatta tällöin myös kasvaa kun koira saa itse päättää milloin on hyvä hetki irrota.

Lisääjä Kieppi Perjantai, 14.Joulukuu, 2001 - klo 20.12:


Hyviä neuvoja kaikki ja toteuttamiskelpoisia, tuo Janin haluama pudotus, varsinkin ensimmäisten tiedotusten tapahduttua, opettaa koiraa kaiken parhaiten tässä "harjoituksessa".

Lisääjä Antti Lauantai, 15.Joulukuu, 2001 - klo 20.40:


Tota pudotusta määkin mietin, että varmaan ois hieno palkkio koiralle, jos ja kun se nyt sitten tiedottaa, muttakun eipäs sitä nytten lintuja ennää ammutakkaan. Jospa se kuiteskin hokais homman idean ilman sitä tiputustakin. Koira kyllä osaa mielestäni lintuja käsitellä, saa ne piikkiin kiitettävästi, että olis hyvä aika opetella sitä tiedotusta.

Mutta jatkamme näillä neuvoilla...kiitoskia vaan.

Lisääjä heikki mäkelä Perjantai, 04.Tammikuu, 2002 - klo 08.31:


Haluaisin "kuulla" mielipiteitänne, miten "valmistatte" koiranne A 1-2 päivän kokeeseen/metsästysreissun. B viikon tai useamman metsästysreissuun?Kysymys on lähinna ravinnon ja liikunnan määrästä ja laadusta.

Lisääjä smn Perjantai, 04.Tammikuu, 2002 - klo 22.52:


Missähän on SISU ollut kun ei ole palannut kertomaan pienpetojuttuja?

Meillä pikku koira on seisonut kissaa lupaavasti(?!) ja fasullekin seisonta on löytynyt. Jänis-jussi säikytti pennun noin 10-viikkoisena ja vieläkin (7kk) puput on vähän pelottavia! Mutta kiinnostavia.

Kuinka tästä tulisi edetä, jotta saadaan kaikki hyvät ominaisuudet koirassa säilymään?

Lisääjä Seppo Lehtovirta Lauantai, 05.Tammikuu, 2002 - klo 12.03:


Heikille:
Koiraa, joka voitaisiin hetkellisesti ladata lyhytkestoiseen käyttöön pienellä vaivalla vähän niinkuin esim. puhelimen akku, ei tietääkseni ole vielä jalostettu ja toivottavasti ei onnistuta jalostamaankaan.
Jos koira puhkeaa päivän tai kahden kokeessa, on se todella rapakunnossa. Koiran saama hakuaika kokeessa on siksi pieni, ja jakautuu useampaan erään, että sen kuntoa ei kyetä kokeessa määrittämään muuta kuin ainoastaan mahdollinen rapakunto.

Näillä sivuilla keskusteltiin aikanaan koiran kunnon kasvattamisesta eli juoksutuksesta, joten löydät siihen vastauksia selaamalla entisiä kirjoituksia.

On selvää, että raskasta työtä tekevä koira tarvitsee vahvinta mahdollista ravintoa. Itse autan koiraa kestämään paremmin useamman päivän metsästysreissun antamalla sille päivän aikana pieniä paloja puhdasta suolatonta läskiä + mahdollisen saaliin sydämmen ja maksan.

Aamulla ennen metsästystä tai liikuntaa koiralle voi antaa vain vähän vahvaa ruokaa pari kolme tuntia ennen liikunnan aloitusta. Pääateria annetaan koiralle vasta liikunnan jälkeen jotta ei aiheutettaisi koiralle vatsalaukun kiertymää.

Ammattinsa puolesta parhaan vastauksen esittämääsi kysymykseen voisi antaa Peltosen Martti.

Lisääjä Heikki Sarvikivi Lauantai, 05.Tammikuu, 2002 - klo 12.54:


Kaimalle (ja muillekin):
Kannattaa tutustua MTT:n tutkimukseen "Aktiivikoirien ruokinta ja harjoitus". Tutkija Riitta Kempe on kirjoittanut aiheesta muutakin. Tietoa löytyy MTT:n kotisivuilta tutkimusarkistosta.
Tutkimus tehtiin pääasiassa rekikoirilla, joten rasitukset ovat hyvinkin vertailtavissa. Rekikoirilla jopa paljon kovemmat kuin meidän seisojillamme.

Lisääjä jarmoka Lauantai, 05.Tammikuu, 2002 - klo 13.39:


Sapuskan hyväksi käyttö on kait aikalailla yksilökohtaista, ihan kuin ihmisilläkin. itse olen päätelly seuraavanlaiseen ruokintaan läpi metsästyskauden: aamulla ennen mettälle lähtöä ei mitään, tai korkeintaan -jos on enempi kuin kaksi tuntia aikaa -kaurapuuron jämät. Mettässä ainoastaan makupalat ja tietysti yhteenkuuluvaisuuden nimissä kyrsä ja leivät jaetaan ristillisesti.
Illalla jahdin päätyttyä runsaaseen lämpöseen veteen turvotettuna normaali päiväannos, "lentobensaa", muutaman tunnin päästä ennen yöpuulle menoa samanlainen satsi. Lepopäivinä saman suuruiset annokset aamuin ja illoin. Koirani siis syövät metsästyskauden läpi kaksinkertaisen määrän lepokauteen verrattuna ja hyvälaatuista valkuaispitoista tavaraa. Hyvin ovat jaksaneet koko kauden eikä ole tulleet Miina Äkkijyrkän vastustajat syyttämään eläinrääkkäyksestä laihuuden vuoksi.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Sunnuntai, 06.Tammikuu, 2002 - klo 18.51:


Kävin tutustumassa Heikin mainitsemaan tutkimus materiaaliin MMT:n sivuilla. Ihan mielenkiintoista luettavaa ja vahvistaa vain omia käsityksiä koiran aktiivikauden ruokinnasta. Käykäähän lukemassa.

Ainoa mihin kiinnitin huomiota oli vetokoirien vähäinen liikunta testissä, 4 x 11km viikossa. Myös matkavauhti oli minulle yllättävän hiljainen 10,5km/40min, Saksanseisojalle tämä on lönkyttelyvauhtia. Mutta ovathan koiratkin eri kokoisia ja jalostettu eri tarkoituksiin. Toinen on kehitetty vetämään taakkaa ja toinen kulkemaan pitkiä matkoja vauhdilla ilman taakkaa ja useampana peräkkäisenä päivänä.

Pidemmällä metsästysreissulla minä sekoitan tuohon Jarmon "lentobensaan" lisäksi kuivalihaa ja läskiä. Ymmärrän hyvin mitä Jarmo tarkoittaa tuolla "yhteenkuuluvaisuuden" nimissä jaettavilla eväillä, mutta olen itse vain todennut, että puhdas läski antaa koiralle enemmän potkua ja kestävyyttä varsinkin pitkäaikaisessa rasituksessa.

Pitäisi joskus laittaa hyvin liikkuvalle seisojalle GPS:ä kaulapantaan ja katsoa paljonko se liikkuu täyden metsästyspäivän aikana. Veikkaisin, että sen liikkuma päivämatka yllättäisi monen kokeneemmankin harrastajan, se varmaan saisi myös harrastajat ymmärtämään koiran liikunnantarpeen paremmin.

Lisääjä heikki mäkelä Maanantai, 07.Tammikuu, 2002 - klo 08.31:


Hyvä.Kiitos kommenteista.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Lauantai, 09.Maaliskuu, 2002 - klo 16.38:


No, onko seisojaporukka kehittänyt itselleen pihkatulpan ja käynyt kevätlevolle kun on turinat loppuneet??
Nyt olisi ainakin aloittelevilla seisojaihmisillä hyvä rako tuoda mahdolliset ongelmat ja muut kysymykset harrastuksen tiimoilta pureskeltavaksi, varsinkin kun sivuille on tullut enemmän kokeneita harrastajia kuin oli alussa.
Jos ujostuttaa niin asialliset kysymykset voi tietenkin esittää nimimerkin takaa, sen sijaan kysymyksiin vastaajilta toivoisin edelleen omalla nimellä esiintymistä ja asiallista asioihin suhtautumista, se takaa sivuille ainakin jonkinlaisen tason ja antaa myös uskottavuutta ohjeisiin ja vastauksiin.
Aloittelijoiden kannattaa selata myös aikaisemmat kirjoitukset, sieltäkin voi löytyä joitakin vastauksia ongelmiin, mutta tuskin sielläkään vielä kaikkia ongelmia on käsitelty.
No niin, ujous pois harrastusta aloittelevat ja seisojan hankintaa suunnittelevat tulevat harrastajat,käyttäkää vanhempien harrastajien ”luppoaika” hyödyksenne.
Muistakaa myös tyydyttää koiranne liikunnan tarve, nyt pidetään pohjakuntoa yllä aina kun sää sallii.

Lisääjä LkssU Sunnuntai, 10.Maaliskuu, 2002 - klo 21.08:


No kun tuo Seppo herätteli keskustelua, niin kysyisin teiltä kokeneet kouluttajat, mitä mieltä olette ns sähköpannan käytöstä. Rohkeasti vaan tekin kokeneet kouluttajat käsi sydämmelle ja antakaa kommentit. Onko kyseinen laite kielletty? Luin jostakin, että amerikoissa ei muuten koulutetakkaan tottelevaisuutta, kuin sähköpannalla.
Joskus on kyllä tehnyt mieli kokeilla kyseistä laitetta, kun on omaa jukuripäätä kouluttanut. Huutanut ja juossut olen jukuripäisen riiviön perässä. Jopa "remmiapeliakin" olen kyllä joskus antanut. Houkutus napinpainallukseen on näin ollen ollut suuri. Kyseistä laitetta en ole koskaan edes nähnyt, mutta huhupuheiden mukaan sellaisiakin apuvälineitä olisi kai jossain tarjolla.

Lisääjä K.Kauhanen Maanantai, 11.Maaliskuu, 2002 - klo 01.05:


on kielletty, ja senverran jenkkien tavasta metsästää kanakoirilla, että koira ei saa nostaa lintuja eikä edes seurata juoksemalla pakenevia lintuja, eli seisojat ovat puhtaita jälkiseisojia joidenka omistajat eivät ikinä ole varmoja seisooko koira lintua vai jo karkuun juosseiden lintujen hajuaja, ja moiseen päädytään helpostikkin käyttämällä sähköpantaa väärin, taito senkin käytössä on tarpeellinen.

Lisääjä sama Maanantai, 11.Maaliskuu, 2002 - klo 01.08:


ai, kysymys olikin kokeneille kouluttajille, mää vaan kouluttelen noita koiria, enkä kahta samanlaista ole vielä saanut, joten kokemusta ei ole miten taatusti saa soivan pelin koirasta.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Maanantai, 11.Maaliskuu, 2002 - klo 09.55:


Tästä aiheestakin käytiin aikanaan keskustelua ja silloin sähköpannan käyttö melko selkeästi tuomittiin ja sen käyttö on myös kielletty.

Tuon "riiviöpäisen jukuripään" perässä juokseminen ja huutaminen ei ehkä ole ollut oikea ratkaisu, joissakin tapauksissa aivan toiseen suuntaan juokseminen auttaa paremmin, tosin enhän tiedä mistä hommasta on tuolloin ollut kysymys.
Olenkin joskus sanonut että kannattaa "puhaltaa peli poikki" ja jättää koira ilman minkäänlaista palautetta, jolloin sille ei muodostu mielikuvaa siitä tekikö se oikein vai väärin. Tämä silloin kun eteen tulee ongelma jota ei siltä seisomalta osaa ratkaista, sitten vain mietitään perinpohjaisesti lääkkeet valmiiksi ennen kuin viedään koiran uudelleen samaan tilanteeseen.
Koira on laumasielu joten sen käyttäytymiseen kannattaa paneutua tältä kannalta ja pyrkiä hallitsemaan sitä, ja sen käyttäytymistä, tältä perustalta.
Onko mahdollista että olet kyseisessä tilanteessa osallistunut koiran muodostamaan leikkiin lähtiessäsi jahtaamaan sitä, sillä koirathan keskenään käyvät kisaa milloin mistäkin risusta ja kapulasta juuri tällä tyylillä.
Riittävän kokeneeksi en minäkään itseäni laske, mutta onhan tässä jo jotain tullut opittua ajan myötä kun on ollut hyvät opettajat, eli nuo koirat.
Jokainen koira on yksilö, ja jokaisen sielunelämä on opittava erikseen, mutta perusasiat pysyvät laumaeläimellä samana, eli jotakin pysyvääkin asiassa on.

Mutta itse varsinaiseen kysymykseen, en missään tilanteessa hyväksy ko. laitteen käyttöä.

Pieni tarkennus tuon Karin esittämän asian pohjalta, jälkiseisoja on koira joka seisoo jo nimensä mukaan maajäljeltä, eli linnun kulku-uralta tulevaa hajua, ei siis suoraan linnun ruumiista irtoavaa hajua, joten sen yleensä huomaa jo siitä että seisonta ei kohdistu suoraan tuuleen josta se voisi saada suoraan linnun ruumiista tulevan hajun. Tämä mielestäni on seikka johon tuomariemme tulisi kiinnittää enemmän huomiota riistatyössä jotta pääsisimme tulevaisuudessa eroon ko. ongelmasta.
Kontaktiseisojankin seisontakynnys voidaan madaltaa kouluttamalla, jolloin se ei enää kykene naulaamaan tai toisin sanoen piikkaamaan lintujaan vaikka se seisonnan muodostaisikin kontaktihajun perusteella.

Lisääjä tyhmeliini Maanantai, 11.Maaliskuu, 2002 - klo 15.11:


Missä on määritelty sähköpannan
käyttökielto?
Onko se kerhomme säännöissä vai missä?
luulin sen
olevan sallittua kun sitä tuntuvat monet
tuomarismiehetkin yleisesti käyttävän...

Lisääjä erkki Maanantai, 11.Maaliskuu, 2002 - klo 15.29:


Sähköpanta on kielletty eläinsuojelulaissa. Sähköpantaan liittyvä teksti löytyy 12. pykälästä.

Lisääjä LkssU Maanantai, 11.Maaliskuu, 2002 - klo 16.00:


Virisihän se keskustelu. Tämä asia taitaa olla vähän samanlainen juttu, kuin tuo douping tuolla hiihtopuolella. Se on kiellettyä, mutta kaikki huiput sitä tuntuu käyttävän:-))
Sen tiedän minäkin, että esim. poroista vieroittaminen tapahtuu usein sähköpantaa apuna käyttäen. Saa kuulemma lainaksikin jostain paliskunnista pyytämällä.
Jotenkin se on arveluttavaa käyttää, mutta kun siitä saattaisi olla hyötyä, jos sitä käytetään oikein. Varsinkin tilanteessa,jossa koira toistuvasti ryntää lintujen perään ammuttaessa.
Olen huomannut kyseisissä tilanteissa, että koira kuulee kiellot ja vihellykset, mutta riistavietti on niin suunnattoman voimakas, että mitkään komennot eivät tunnu auttavan. Olen koittanut narukonstit, ketjunheittämiset jne. Narukaulassa ei tapahdu mitään ryntäilyä, mutta kun sitä ei ole, niin koira tietää, että nyt taas saa hiukan pinkaista pitkään avanssiin. Avanssi on kyllä raju, sutimisjäljet jää aina:-)). Mikä siis neuvoksi, jos ei sähköpantaa saisi käyttää??

Lisääjä erkki Maanantai, 11.Maaliskuu, 2002 - klo 16.07:


"Se on kiellettyä, mutta kaikki huiput sitä tuntuu käyttävän:-))"

Ne joiden tiedän käyttävän, eivät todellakaan ole huippuja. Ehkä tämä otokseni ei sitten ole edustava, mene ja tiedä. Näkemäni perusteella on kyseessä enemmänkin sellaisia "sieltä yli, mistä aita matalin, tässä ja nyt" tyyppisiä ohjaajia.

Lisääjä Veijo Toimela Maanantai, 11.Maaliskuu, 2002 - klo 16.51:


Itte huomasin viime syksynä, että kun tarpheksi monta kertaa ampu ohi, niin vähinthän sille viiennelle linnulle koira karautti perhän; arveli vishin, ettei perkele noita muuten saa. Siis muuten ku kiini juoksemalla...

Ei ole kyllä mullekhan tullu kukkaan kehumhan, että koiran olis saanu pellaamhan sähköpannalla...vaikka rehellisesti sanottuna joskus on tullu mielhen, että saakeli ku sellanen olis: koiraa oli heleppo (tai sanothan että helpompi) kouluttaa vielä silloin, kun sen sai juoksemalla kiini...ja ku oma vauhti ei ennään riitä, niin sitten pittääki jo keksiä, että miten tuon kans sais yhteistyön pellaamhan haluamalhan tavalla.

Onko muuten tietoa, onko olemassa "linjoja/sukuja" joissa oikein reiphaita perhänmenijöitä, vai onko se vain yksilöllinen/koulutuksellinen tekijä, eli jotku mennee ja toiset taas tokenee kertanykäsystä?

Lisääjä Risto Maanantai, 11.Maaliskuu, 2002 - klo 19.13:


Kyllä luulisin parin viimisen koiran pohjalta että nuorena annettu hyvä/kova tottelevaisuus koulutus ja siihen liittyen tai sitä kautta tulee koiralle halu palvella isäntää. Kyllä se korvaa sähköpannan, jotkut puhuvat sellaisia juttuja että osa koirista on niin kovia perään meniöitä että pelkkä tottelevaisuuskoulutus ei riitä. Voi olla mutta miksi se sähkö sitten auttaa? herää kysymys koska sehän on vain käskyn jatke. Jälkeen päin voi kai kysyä onko se tot.koulutus ollu sittenkään tarpeeksi hyvä, jos pantaa pitää käyttää. Yksi aikaisemmista koiristani jäi eka vuoden aikana vähälle tot. koulutukselle ja koiran seisomaan saaminen oli jo kauhea homma puhumattakaan paukkunoudon pois saaminen. Tänä päivänä uskon vahvasti eka vuoden aikana tehtyyn työhön, vahva luonteinen koira itsenäistyy nopeasti ja siten karkaa käsistäkin nopeasti uskoisin ainakin itsellä näin käyneen.

Lisääjä LkssU Maanantai, 11.Maaliskuu, 2002 - klo 22.13:


Siis sähköä ei koiralle tottelevaisuuskoulutuksessa, ei riistatilanteessa ei peräänmenossa. Tämä asia lienee harvinaisen selvää..sillä onhan se kiellettyäkin. Edellä kertomaani tilanteeseen toivoisin kuitenkin neuvoja ja ohjeita, kuinka "pitkälle" mennyt avanssi sitten korjataan. Muut kommervenkit kyllä hoituu ihan leikiten. Ei noudossa, ei vesityössä eikä jäljessäkään ole moittimista. Tiedotuskin onnistuu. Ainoastaan, silloin kun avanssi on annettu ja olen itse jäänyt sen ratkaisevan 5 m koiran jälkeen, niin silloin mennään ja lujaa. Ei siinä auta huuto ei narut eikä ketjujen viskominen. Sähkö voisi auttaa, kun näkee koiran 100 m päässä kaikesta kielloista huolimatta kiihdyttävän vauhtiaan laskeutuvan fasaanikukon perään. No monesti se kukkopoika on näin pataankin saatu.

Niin tällä kyseisellä koissulla ollaan noustu voittajaluokkaan, mutta silloin jaksoin itse juosta koiran rinnalla ja huutaa sitä paikalla komentoakin. Ei se niin metsästykselliseltä tilanteelta kyllä näyttänyt,mutta 90 pistettä kuitenkin ja AVO 1.Ei mennyt perään sillä kertaa.

Lisääjä jussi järvinen Tiistai, 12.Maaliskuu, 2002 - klo 00.27:


Omille koirilleni en ole antanut sähköä, mutta muutamalle muulle kyllä. Saariselällä oli töissä eräs tytär jolla koirat tykkäsi kovastikkin poronlihasta. Tässä tapauksessa kerta annos sähköä riitti ja koirilla ruokvalio vaihtui. Uskoisin itsekkin turvautuvani sähköön jos käsissäni olisi koira jonka intohimona on porot. Voisi kysyä onko koiraan kohdistuvalla väkivallalla eroa , onko se sähköä vai muuta ruumillista kuritusta ? Edellyttäen että vaitoehdot on koiran lopetus. Sähkössä on se hyvä homma että koira ei kohdista kipua isäntään.
En missään nimessä puolusta sähkön antamista koiralle, mutta se on vaihtoehto muitten joukossa. Joillekkin meistä välillä vain osuu semmoisia koiria että mikään ei vain auta.
Enkä usko että kenellekkään olisi oikotie onneen kouluttaa koiransa tottelvaiseksi sähköllä. Taitaisi olla vastassa sitten muut ongelmat . Kyllä tuolla jo aikaisemmin mainitut pennun kunnollinen koulutus kaikin puolin on kaiken a ja o. Ei kannata edes harkita sähköä mihinkään pikku virheisiin .

Lisääjä 307 (307) Tiistai, 12.Maaliskuu, 2002 - klo 07.52:


Eipä ole tarvinnut antaa lisävirtaa koiralle - hyvä niin. Minä olisin sitä mieltä, että se on se ihan vihon viimeinen keino "montun reunalla", mikäli koira on sellainen yksilö ettei sitä pidättele mikään, jos kohteena on esim. sitten poro tai joku muu hyötyeläin. Juuri niinkuin Jussi tuossa aiemmin kuvasi. Metästyskoulutuksessa en kyllä käyttäisi ko. keinoa. Jotenkin hommasta menisi fiilis pois koko hommasta, mikäli koira saisi aina virtaa kun on omasta mielestä maailman parhaan asian kanssa tekemisissä. Linnunkäryllä kait tuollainen kanakoira on herkimmillään eikä siihen pidä tuollaisia aseita käyttää.

No mitenkä sitten...

Minua viisaamat ja kokeneemmat kertoivat, että anna ajaa... kyllä se ajatus rupeaa umpiluussakin itämään ettei noita juoksemalla kiinni saa. Tilanteita vaan paljon koiralle. Pitää vain varmistaa, että ne linnut tosiaan osaa lentää ja lähteä tarpeeksi hyvin. Metsälinnut ovat tässä mielessä kiitollisimpia koulutuskohteita. Ne eivät jää jalkoihin pyörimään. Tilanteiden määrä/päivä vaan tahtoo väkisellä jäädä aika vähäiseksi ainakin näin Keski-Suomen korkeudella.

Lisääjä kaaleppi Tiistai, 12.Maaliskuu, 2002 - klo 08.12:


Sehän se ongelma onkin se tilanteiden määrä.Vähäisiä tilanteita ei kestäisi hukata ainakaan täällä pohjoisempana.Itse luotan kyllä vielä opetusköyteen,jos peräänmenohaluja alkaa ilmaantumaan.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Tiistai, 12.Maaliskuu, 2002 - klo 11.52:


Kun on kyseessä vanha koira jolle jo on muodostunut omat rutiinit joihin myös tässä ko. tapauksessa peräänmeno kuulu, on ongelman korjaaminen aina isompi asia.
Koiran on vaikea ymmärtää lauman säännöissä tapahtuvia muutoksia, siitähän koiran karvoista katsottuna on kyse, siksi lauman säännöt tulisi laatia hyvin selkeiksi koiralle jo nuorena, jolloin se on huomattavasti vähätöisempää ja helpompaa.
Myöskin vaikka koiralle saataisiinkin uudet säännöt vietyä perille, niin joskus tiukassa paikassa tämä vanha toimintamalli pyrkii esiin vaistomaisesti, aivan kuin jos meidän pitäisi opetella ajamaan manuaalivaihteisen auton jälkeen automaattivaihteisella, kaikki menee hyvin kun mitään yllättävää ei tule vastaan, mutta kun tulee tiukka paikka jossa et ehdi ajatella vaan toimit vaistojesi varassa, vasen jalka toimii automaattisesti ja äkkipysäys on tosiasia.

Lähtisin tilanteessa liikkeelle uudelleen ehdollistamisesta, eli ehdollistetaan koira menemään maahan linnun lentoonlähtöäänistä, toisin sanoen ensimmäisestä siiven iskusta, aivan samoin kuin se ehdollistetaan menemään maahan käsimerkistäkin. Tässä tapauksessa maahan meno opetetaan preussilaisella täsmällisyydellä ja nopeudella, näin saadaan ehkä katko tähän tärkeään kohtaan eli linnun lentoon lähdön alkuun. Lentoonlähtöäänet voi myös äänittää jolloin niitä voi käyttää hyväksi myös sisätiloissa. Tämän alkuvaiheen jälkeen olisi ehdottomasti hyväksi jos olisi käytettävissä yksi orsilla varustettu ja korkea tarha jossa homma hiottaisiin loppuun ( otetaan mukaan näkökontakti ) ja toimintamallista muodostettaisiin uusi rutiini koiralle.
Tarvitaan tietenkin myös muutama hyvä, lähes villi lintu. Näin saadaan monta tilannetta aikaiseksi yhden päivän aikana. Toimintoa pitää myös vahvistaa riittävästi, eli tarhalla käydään lähes joka päivä ja riittävän kauan.
Monasti näissä tilanteissa suuremmaksi ongelmaksi muodostuu ohjaajan asenteiden ja rutiinien muuttaminen, kuin itse koiran, sillä niiden pitäisi muuttua nimenomaan koiran kannalta katsottuna uskottavasti.

Perään menevällä koiralla ei saa metsästää paikassa jossa lintujen elinpiiri on ruokinnalla tai muulla konstilla saatu pieneksi, tai linnut ovat huonokuntoisia, kummassakaan tilanteissa ne eivät lennä kauaksi. Näissä paikoissa koira juuri ilmeisesti on tottunut saamaan linnusta kopin ja metsästäminen tällaisessa paikassa vain vahvistaa ko. käyttäytymismallia.
Jos koira on jo hyvin vanha niin kannattaisi ehkä harkita sen siirtämistä pelkästään metsästyskäyttöön ja aloittaa puhtaalta pöydältä uuden koiran kanssa ja käyttää omaksi opiksi koettu homma. Tietenkin erittäin hyvän opin saa myös korjaamalla koiran toiminnot.

Luonnossa tällaisen koiran olisi joko opittava nopeasti tai se poistuisi muonavahvuudesta ( oppii yleensä nopeasti kun kyse on ravinnosta ) sen sijaan me sitkeästi jalostamme myös tämän linjan koiria, ihmisiä kun olemme.
En ongelmaan paneudu tässä yksityiskohtaisemmin koska en tunne koiraa enkä ohjaajaa ( kysehän on heidän muodostamastaan tiimistä ) ja tekstistä tulisi myös tulisi myös helposti pitkä kuin kaiman tilastoista.
Antakaa harmaiden aivosolujen työskennellä riittävästi harrastuksessa esiintyvien ongelmien ja niiden ratkaisujen parissa ja pyrkikää asettumaan sinne koiran karvoihin ja zoomailkaa ja ratkokaa asioita sieltä näkövinkkelistä.

Sähköpannan käytöstä sanoisin että emme me voi noudattaa lakeja vain silloin kun ne ovat meidän kannaltamme edullisia, yhteiskunta luo säännöt jonka mukaan meidänkin on kyettävä elämään, tuntuu se sitten oikeudenmukaiselta tai ei.

Lisääjä Santtu Tiistai, 12.Maaliskuu, 2002 - klo 12.35:


Ajattelinpa itsekin lisätä listalle kysymyksen uutena harrastajana. Onko kenelläkään kokemusta ns.sitruunapannasta haukunrajoittimena? Ongelmia aiheuttaa kkss urospentu, ikää 6kk, joka kotiin yksin jäädessään "pistää ranttaliksi". Muun tuhoamisen lisäksi se ulvoo ja vinkuu niin että naapurit häiriintyvät. Yksin se ei onneksi joudu olemaan päivittäin, mutta silloin tällöin sen on kuitenkin yksin jäätävä. Vanhemman koiran jäädessä pennun seuraksi se on hiljaa, mutta yksin ei. Onkohan siis sitruuna- tai pippuripannasta apua tälle "luupäälle"? Muita vinkkejä? Kokeiltu on pitkää lenkkiä ennen yksin jääntiä, odottamista oven takana (alkuajan pentu on kyllä hiljaa), leluja, herkkuja jne.

Lisääjä Kilu Tiistai, 12.Maaliskuu, 2002 - klo 14.14:


On sitä minullakin omakohtaisia kokemuksia sähköpannan (ei ollut vielä silloin kiellettyä)käytöstä. Joskus 80-luvun puolivälin paikkeilla silloinen koirani alkoi nelivuotiaana laukottaan poroja (aikaisemman elinkaarensa aikana ei edes yrittänyt)aikani huuettua ja kepitettyä koiraa niin huomasin autuaaksi tekevän koulutusvälineen nm. sähköpannan. Valepanta kaulaan pariksi viikoksi ja sitten poroille. Tietenkin se kaivo kisuran kohta ajettavaksi ja täräytettiin sähköllä ja ajo loppui kuin naulan kantaan, ei myöhemminkään ollut yritystä kun oli vale- tai oikea panta kaulassa, mutta annas olla, heti kun kumpikaan pannoista ei ollut kaulassa niin koiralla poron ajo päällä. Ko. tapauksessa koira yhdisti koulutuspannan ja tuskan, mutta silloin kun ei ollut pantaa se kaiketi "kuvitteli" ajohommelin olevan luvallista. Tämä yksilö oli sellainen minuutin parin pöläyttäjä, mutta olishan se ollut kallis tikki kun se syksyllä olisi ettotokan hajoittanut. Elikkä sanomani tässä on omien kokemusten pohjalta, ettei vanhalta, vanhemmmalta koiralta, joka on päässyt oppimaan jotain ei toivottuja temppuja, on aika vaikea ottaa pois näitä ominaisuuksia.

Lisääjä 307 Tiistai, 12.Maaliskuu, 2002 - klo 14.29:


Pidä koirallesi niin sanottu "yksin kotona kurssi". Kestää yhden viikonlopun ja minulla se ainakin toimi.
Alku: käsketään koira omalle pedille ja mennään viereiseen huoneeseen -> koira pysyy petillä -> tullaan ja kiitetään koiraa (näitä muutama kerta)

Sitten: koira pedille -> mennään ulos noin 1 min. jos ei mitään kuulu -> kiitä koiraa. Jos möykkä alkaa heti torutaan hieman (ei mitään suurempia elkeitä ettei mene lukkoon) ja koira pedilleen -> hommaa toistetaan niin että se pysyy hiljaa sen ensimmäisen ajan. -> aikaa pidennetään esim 5min ->10 min, puolituntia jne...muista kiittää aina kun se on ollut kunnolla.
Saattaahan olla ettei koira kokoaikaa pedillään pysy eikä pidäkkään, mutta homman juoni selviää sille helpommin näin.

tällä tavalla pitäisi tuollainen normaali eroahdistus hoitua.

Lisääjä Take Keskiviikko, 13.Maaliskuu, 2002 - klo 08.05:


Santun kysymyksen johdosta haluaisin kommentteja ja kokemukseen perustuvaa tietoa vanhemman opetetun koiran käytöstä muuhunkin tilanteeseen kuin yksinoloon kotioloissa.
Omaa pentukoiraani kouluttaessa huomasin saman asian, että emästä oli suuri apu moneen tilanteeseen. Opittiin olemaan siivosti sisätiloissa ja myös tarhassa viihdyttiin erinomaisesti. Nyt on aika kulunut niin pitkään, että emää ei enää ole ja pennusta on tullut kokenut toimiva metsästykoira, joka osaa olla siivosti, vaikka jättäisi hotellin sviittiin yksin.
Muistan myös paljon tilanteita, että emän kautta opittiin hakukuviot ja seisontakin. Ensin säestämällä ja sitten ihan oma-aloitteisesti.
Kyseisiä tilanteita syntyi, kun kuljetin pentua mukana treenatessani emää. Annoin emän hakea normaalisti helppokulkuista peltomaastoa, jossa oli näkyvyyttä. Kun näin emän seisovan selvästi havaittavssa paikassa, niin vein pennun lähemmäksi.Pentu alkoi säestää jo 50 m päästä ja kun päästin sen irti se hiipi nätisti emänsä viereen. Joskus tein sitten niin alueilla missä ei ollut riistaa, että päästin pennun mukaan hakuun.Tavoitteena hakukuvion opettaminen. Tämän tein aina vastatuuleen. Aluksi pentu juoksi emänsä perässä minkä kerkisi. Ohjailin ihan normaalisti pillillä emää aina luovien päässä. Tätä ei kauaa tarvinnut harjoitella, kun pentu jätti emänsä seuraamisen ja alkoi itse hakea. Sen havaitsin, että aluksi pelkästään yksin oli haku pennulla jaloissa pyörimistä, mutta kun päästi emän mukaan niin taas mentiin. Lopulta jätin emän kotiin ja mentiin vain pennun kanssa kokeileen opittuja juttuja. Ei tarvinnut montakaan kertaa käydä, kun haku alkoi sujua ihan oikeaoppisesti.

Siihen Santun ongelmaan palatakseni. Uskoisin, että ongelmat häviää pikkuhiljaa, kun koirasi kasvaa ja itsenäistyy. Hiukan tämä pentuvaihe kysyy kärsivällisyyttäsi, mutta varmasti tilanne normalisoituu. Edellinen kirjoittaja antoi hyviä neuvoja.

Lisääjä Seppo Lehtovirta Keskiviikko, 13.Maaliskuu, 2002 - klo 19.59:


Menivätten varmaan jatkamaan kevätlepoaan nuo muut, eivät ehkäpä jaksaneet pinnistää pihkatulppaa irti, joten kerron yhden tapauksen omalta kohdaltani vanhemman koiran käytöstä nuoremman opastuksessa.
Penska on nyt 8kk ikäinen. Tuossa reilu kuukausi pari sitten ajattelin, että voisin laittaa noudon alkeet kuntoon. Noo, tietenkin lähdettiin aluksi siitä, että pistettiin penska istumaan ja kokeiltiin sen omat valmiudet ( kylmällä linnulla ), palkkioksi oli varattu savupalvattua peuran lihaa muutama nökäre. Penska pysyi rauhallisesti paikallaan, istuen, lintua heitettäessä, ja lähti luvan saatuaan iloisesti liikkeelle. Kun se pääsi linnulle, se haisteli ja tonki sitä kuonollaan ja katsoi minua vähän niin kuin että hei tuu tänne tääll on ötökkä, mitä sä siellä toljotat. Tässä kohden päätin hieman oikaista ja hain isäpapan istumaan penskan viereen uuden noutosuorituksen aluksi (pennun oman isäpapan tietenkin!!!) ja homma uusiksi, noutokomennolla sukulaiset mennä paukkasivat linnulle, jonka vanhempi, tietenkin, toi ja luovutti ja sai myös näyttävästi palkkion ( vain linnun tuonut tietenkin palkittiin), sama uusiksi pari kertaa ja sitten annoin penskalle 5m etumatkan, eli laitoin sen 5m isäpapan eteen istumaan, heitto, odotus, ja hetken kuluttua noutolupa, penska pystyi nippa nappa pitämään etumatkansa, nappasi linnun suuhunsa, ympäri ja kiireesti ukon luo, sylkäisi noutokohteen jalkoihini ja katsoi siihen tyyliin, että anna tänne se lihanpala. Sen se sai, ja hyvän kokoisen ensimmäisestä kerrasta, sekä roimat kehut. Tässä muodostelmassa tehtiin nouto vielä pari kertaa ja sitten vietiin isukki pois ja kokeiltiin ilman apuvoimia, ja toimi, niin kuin toimii vieläkin. Tässä vaiheessa en vie noutoa pidemmälle, tämä riittää kunnes kesällä päästään itse linnuille ja saadaan riistatyön muut osat haarukkaan. Aikaa noudon alkeiden omaksumiseen tällä laiskanmiehen koulutusviikolla kului 10 –15min, joten luppoaikaakin jäi.

Yleisesti ottaen vain emo saattaisi yrittää opastaa pentujaan jollakin tapaa, muuten mielestäni voimme vain yrittää hyödyntää koiran synnynnäistä laumakäyttäytymistä joissakin tilanteissa oikopolkuna.

Tuohon ”eroahdistukseen” sanoisin, että se kannattaa hoitaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kuntoon, siitä saattaa tulla muutoin hyvin ikävä ongelma ja myös kallis, jos se pahaksi äityy, on noloa ja arvokastakin jos majapaikan sisustus voidaan sen vierailun jäljiltä lapioida jätesäkkeihin.
Pykälää vaille .308:in ohjeet ovat kyllä sellaisia joilla minäkin olen koirani opettanut aikanaan asumaan ja olemaan kaupungissakin. Sitkeyttä sinnikkyyttä ja malttia.
Katsoin tuossa yhtä ohjelmaa, jossa pahaksi äitynyt tilanne korjattiin antamalla koiralle iso ja paksu kuminen lelu, jossa oli reikä keskellä, ja sinne reikään tungettiin jotain maukasta tahnaa tai kinkkua sisälle, ja koira jätettiin puuhastelemaan sen kanssa yksikseen vähäksi aikaa kerrallaan, kunnes se vähitellen tottui yksin oloon.

Lisääjä kari K Torstai, 14.Maaliskuu, 2002 - klo 09.45:


mä tekisin sillai ton peräänmenevän koiran kanssa etten antaisi sitä avanssia, vaan jos koira laskee seisonnalle eikä ryntää heti lintujen päälle huomattuaan isännän tulevan, niin kävellen ohi, ja jos ei meinaa linnut nousta niin sitten vasta pyytäisin koiraa avittan nostossa, nyt olis myös helpompi kontrolloida koiran peräänmeoa, koska tuo 5 metrin rajakaan ei ylittyisi, ainakin metsästys olisi helpompaa tuollai, ja saattaisi pitemmänpäälle loppua turha rytäily lintujen peräänkin, luulis ainakin.
sitten toisalta se hulluna koiran retuuttelu ja huuto tuossa peräänmenovaiheessa on suht turhaa, jos sitä ei tosiaan ole sillon jo saatu pois kun sen aika on ollut, eli pentuna, turhia luimisteluja ja kyttäilyja omistajan ja koiran välillä syntyy metsällä, kun homman tulis olla kivaa yhteiseloa, niin niin, aattelisin myös tuota sähköä, mutta taiten.
meinaan eläinsuojelulaki tosiaan kieltää sähkön, mutta turpaan saa vetää niinpaljon kuin tykkää, onko se nyt sitten parempaa koiranpitoa...hä ?

Lisääjä LkssU Torstai, 14.Maaliskuu, 2002 - klo 17.01:


Pitääpä kokeilla seuraavalla kerralla Karin neuvoa ja ottaa ise se avanssi. Sen olen montakin kertaa huomannut, että törmäys ei aiheuta peräänmenoa. Jää hyvin hölmönä ja nolona katsoon lintujen menoa. Lapissa riekoilla se voi mennä peräänkin, kun on näkyväisyyttä kilometri tolkulla. Kävipä kerran niinkin tässä viime syksynä fasaanijahdissa, että saatiin tilanne päälle ison valtaojan varteen. Oja oli pojiaanmyöten kuiva ja kasvanut ihan peittoon horsmaa. Avansiista tulisesti sinne ojanpohjalle pudoten ja rintapää vastapäiseen penkkaan. Hiukan koissu huusi ja fasaani meni menojaan. Itsekkin siinä säihähdin tapahtunutta, joten jäi ampumatta. Vähänaikkaa siinä tutkailtiin paikkoja, mutta mitään kolhua kummempaa ei onneksi sattunut. Tästä opittiin hiukan. Seuraavilla kerroilla olisin saanut taas ykköset koetilanteessa, sillä koira oli paikallaan, kun linnut lähti. Taisi onnistua viisikin kertaa sen viikon aikana. Mutta kun ilmeisesti kipu hellitti rintapäässä niin oppi unohtui ja ongelma palautui entiselleen. Se näissä tilanteissa on hauskaa, ettei avanssia tartte suksutella eikä tömistellä. Se sähkö voisi pilata hyvän avanssin ja siksi en ole siihen turvautunut.

Lisääjä Kari O Kauhanen Torstai, 14.Maaliskuu, 2002 - klo 19.02:


niin, se on vähän hankala homma toi peräänmeno, toisalta hiukan huonommalla avanssilla tuo metsästys onnistuu ihan hyvin, riekoilla ja metsänlinnuilla varsinkin kivasti, fasaanit ojissa ovat hankalia taasen, mutta peräänmeno pilaa niin pirun paljon ampumatilaisuuksia, joten senpuolesta..tiedä sitten, mutta kyllä ne upeet avanssit sittenkin ovat homman suola, jota en kyllä itsekkään haluaisi pilata, varsinkin sellainen joka lähtee matkankin päästä esimerkiksi pyille, mutta koiran nenästä näkee että lujaa mennään suoraan kohti lintuja, ja viimeinen vitonen ilmassa lintujen kimmppuun, ai että.

Lisääjä Risto Torstai, 14.Maaliskuu, 2002 - klo 21.14:


Mielestäni eteneminen on vaalittava ominaisuus joka metsästyksellä on pilattavissa helposti, mutta kun ei purista liipasinta ennenkuin koira on edennyt niin se oppii että nou tipu jos ei tuuppaa lintua. Huomaa vain tuolla kentillä että monet ampuu vaikka koira ei ole edennyt tai ei ole kerennyt edetä kun linnut lähtee ja isäntä pudottaa äkkiäkös koira oppii ettei hänen tarvi kun tököttää niin kyllä se siitä tipahtaa. On varmaan niitäkin koiria jotka ovat ns. umpi tököttäjiä ja eteneminen on niukkaa nuoresta asti. Mutta sitäkään ominaisuutta ei kannata ruokkia ampumalla ennen kun on avanssin saanu. Päivällä kun toinen hulmuistani ruuttasi kiirunan lentoon hyvin määrätietoisesti niin kyllä siinä vanhemman r-työt kalpenee ja himmenee yhtäaikaa. Päivän sana vaalikaa etenemistä.

Lisääjä Junnu Maanantai, 18.Maaliskuu, 2002 - klo 08.25:


Onko teillä ollut koirissanne ns. varhaiskypsiä tai päinvastoin myöhäisheränneitä? Ja toinen kysymys. Onko havaittu koiria jotka eivät opi seisontaa lainkaan?

Lisääjä KOK Maanantai, 18.Maaliskuu, 2002 - klo 10.35:


molemman sorttisia on ollut enkä ole kuullut etteikö koira olisi lainkaan seisonut riistalle, sellaisia tumpuloita jotka seisovat jotenkuten kyllä on nähty, niillä ei oikeen metsästys onnistu, ainakaan sillai että se olisi kivaa.
jos sattuu saamaan tuollaisen myöhemmin heräävän koiran, on sen vieminen linnuille turhaa, ja itseasiassa vahingollista, se kun ei niitä seiso, oppii vaan törmäilemään ja karkoittamaan, ja kun asiasta ei oikeen voi olla vihainenkaan, se kun ei itse voi sille mitään ettei linnun haju saa aivoissa toivottua reaktiota aikaiseksi, niin koiralle tulee kuva ettei se nyt niin tärkeätä tuo seisominen olekkaa ja sellainen viimeinen silaus ja tarkkuus linnunotossa tulee puuttumaan aina, ainakin minun mielestä, tiedä sitten olenko väärässä, mutten itse kyllä pidä kauaakaan myöhäisherännäisiä koiria.

Lisääjä J Maanantai, 18.Maaliskuu, 2002 - klo 12.09:


oma kkssu ei ensin meinannut seistä, mutta kun sai riittävästi tipuja kuononsa eteen, niin alko toimia

weimari

Re: vanhat viestit

Viesti Kirjoittaja weimari » 24.5.2002 11:10

Meillä on tossa vuos ja 4 kk ikänen weimari narttu jossa sattuu oleen duracellparisto. Hakee lujaa ja laajasti löytää riistan seiso suht hyvin mutta noston jälkeen perään tuhatta ja sataa. Siis erittäin "kuuma" koira. Menettää yleensä kuulon rusakon ajossa tai jos löytyy jotain mielenkiintoista, tottis kentällä toimii hyvin joskin malttamaton.
Koira siis ei pysy käsissä. Koska on aika heittää pyyhe kehään ton metsästyspuolen kanssa? Siis milloin mielestänne koira on "liian" vanha ?

Heikki Pöllänen

Re: vanhat viestit

Viesti Kirjoittaja Heikki Pöllänen » 24.5.2002 22:41

Ennen vanhaan, siis noin 60-luvulla, oli vallalla selvä näkemys, ettei seisojasta voi odottaa kunnon metsästyskoiraa ennen kuin se on noin 3-vuotias. Nykyisinhän odotetaan jo aivan kaikkea 1,5 vuotiailta koirilta. Eli aikaa sinullakin on. Kyllä koirat yleensä asettuvat pahimmasta huimuudestaan parin ikävuoden jälkeen. Peräänmenoon ja ajamiseen sinun pitää pikkuhiljaa kehittä konsteja. Tinkimätön tottelevaisuus erilaisissa tilanteissa auttaa ellei aivan hullusta ajurista ole kysymys. Siinä ohesa annahan ajan kulua...

pylly

ketun paska

Viesti Kirjoittaja pylly » 29.5.2005 13:22

eikö löytyisi ketun paskasta kuvaaa???

Vastaa Viestiin