Pennun valinta

[Tintti]

Olemme ottamassa ensimmäistä koiraa itsellemme.
Haluaisinkin kysellä teiltä, että mihin kiinnittää huomiota pennun valinnassa.
Millä perustein olette itse valinneet koiranne ja mihin erityisesti kiinnittää huomiota pennussa.

[%sig%]

[Ari K]

Ensin kannattaa miettiä mitä luonteenpiirteitä/muita piirteitä koirastaan haluaa löytyvän ja esittää nämä toivomukset sitten kasvattajalle.

Tätä perustelen sillä, että vaikka pentulaatikkoa käy pari kolmekin kertaa tuijottelemassa, ei pentujen todellisista luonteista saa selville puoliakaan siitä, minkä pentujen kanssa päivittäin pelaava kasvattaja tietää. Kasvattaja voi sitten kertoa näkemyksensä siitä, mikä pentu teille olisi sopiva, jonka pohjalta te sitten voitte lähteä valintaanne pohtimaan.

Tämä tietysti edellyttää suoraselkäisyyttä kasvattajalta (toivottavasti itsestäänselvyys).

[Kasper]

Me etsimme ensin sopivaa yhdistelmää ja tutustuimme vanhempien tietoihin netin kautta. Sieltä löytyivät vanhempien tulokset näyttelyissä ja kokeissa sekä esim lonkkakuvausten tiedot. Sitten sovimme kasvattajan kanssa tapaamisesta ja kävimme tutustumassa pentujen emoon, joka luonteeltaan vaikutti ihanteelliselta metsäkaverilta. Seuraavaksi pohdimme kumpaa sukupuolta olevan pennun haluaisimme. Kasvattajan kanssa yhdessä valitsimme pennun, joka tuntui sopivan meille parhaiten. Meille päätyi pentueen keskimmäinen, ei se vilkkain eikä rauhallisin. Ja tyytyväisiä olemme olleet!

[jussi järvinen]

Jos on jo tehnyt päätöksen hankkia koira kyseisestä rodusta ja kyseisestä yhdistelmästä, niin antaisin kasvattajalle tarkan kuvauksen minkä oloista perheenjäsentä olen hakemassa. Ja antaisin kasvattajan valita kuvausten kaltainen pentu tai lähinnä kuvausta oleva.
Kasvattaja istuu sen koko kahdeksanviikkoa siellä paskankeskellä pentujen kanssa ja on varmasti henkilö, joka parhaiten tietää mikä kusirunttu on minkäkinlainen.

[allun isäntä]

nyt kyllä osu ja uppos...kyllä se kasvattaja tietää...

[Intsi02]

No kyllä taatusti valitsen itse pennun - ja kärsin sitten sen valinnan seuraukset kuin nainen. ;D No ei vaan, kasvattajalta toki voi saada vinkkiä pentujen luonteenpiirteistä ja muistakin ominaisuuksista. Ja kokeneella kasvattajalla on usein aika hyvää silmää sille, mistä pennusta tulee minkälainenkin.

Itselläni on lisäksi lista ominaisuuksista, joita en seuraavalla karkkarilla toivo olevan:
- arkaa pentua en ottaisi ikinä
- pigmentoitumaton vilkkuluomi => auringosta yms. ärtyvät, herkät silmät? (ei kylläkään välttämättä!)
- löysää nahkaa kaulan ympärillä => löysät silmäluomet myöhemmin?
- lapikkaat kokoa 50, ranteissa selvästi suuremmat kasvupatit kuin muilla pennuilla => saat 71-senttisen mastodontin
- koira näyttää 7-viikkoisena hyväkarvaiselta karkkarilta, on pentueen komein partakin => vuoden päästä se on varsinainen TURSALE, näyttää enemmän griffonin ja villakoirapointterin risteytykseltä kuin saksanseisojalta. En tykkää.

Niin, ja aina kannattaa tietysti toivoa, että on siellä varauslistalla suht. korkealla, että edes PÄÄSEE valitsemaan...

[jussi järvinen]

no jaa......

[Lehtonen Risto]

Hyvä Jussi oon justihin sun kans samaa mieltä, kyllä kasvattaja näköö asioota mitä ei uuden pennun ostaja näe sinä pienenä hetkenä jona on pentulaatikon ääres.

Ainaki niiren jokka ensimmäästä seisojaa halajaa
Kannattaa kuunnella kasvattajaa, niinkun jussi erellä kertoo.

Pennuusta näköö periaattees aika palio, aiva rääppöönä, vaikkei sitä kukaa uskokkaa, eikä se vähäpätöösin ja heikkoon oo aina huonoon.

[%sig%]

[Kelmi]

Ei taidolla vaan... TUURILLA!

[veijo toimela]

Olen Kelmin kanssa samoilla linjoilla; ensikertalaisena ei palijon tienny eikä osannu kattoa pennuista muutaku että onpa mukavan olosia ja vilikhaja. Kasvattaja kertoili niitä näitä (tarkotan, että asiaa sano, mutta eihän sitä siinä vaiheessa mithän tajunnu voi-luokasta, kaer-tuloksista, serteistä mva:sta jne jne). Sitten vain mutu-periaathella yks vielä varraamattomista valithin ja eiku koira kyythin.

Toisen koiran kans yhtä tieteellisesti; ensimmäinen joka ei pelänny ja tuli nuuskimhan, niin siinähän se oli.

Paskat mithän luomia, karvanpittuutta, korvan pyöreyttä tai muutakhan tullu kateltua, enkä ehkä kattele seuraavastakhan. Eikä taia itellä riittää siihen myöskhän kyky. Tunne peliin ja se on siinä.

Suurimman osan koiran mettästysominaisuuksistahan tullee sitten itte kuitenki omalla toiminnalla joko kehitettyä tai pilattua...eli se parin yhteistoiminta ja sen edellytykset/perusthet rakenneltua pikkuhilijaa erehysten ja onnistumisten kautta.

Se toki on sanottava, että etukätteen kasvattajan ja pentuuhen (emän ja isän) kattominen tietysti on se lähtökohta ja kun sen valinnan olet teheny, niin luultavimmin saat sitä mitä tillaat.

Kasvattajia on turha syyttää jos homma ei vörki. Toiset tietysti auttaa ensikertalaista enempi ja toisilla taas mahollisuuksia/kykyä siihen vähemmän, mutta niinku aina sanonu, niin tästä "kerhosta" kyllä apua saa ken haluaa. Kuhan muistaa suodattaa soppelisti.

Lyhyesti voisin sanoa, että jos haluat mettästyskoiran ota mettästyskoira. Siitä kait se valinta lähtee. Ja jos taas et mettästyskoiraa hae, niin loistavia vaihtoehtoja on varmasti muissa roduissa.

[Marko Koivula]

Vinkki jonka kuulin on varmaan yhtä toimiva kun muutkin.

1.Otetaan pennut samaan valoiseen huoneeseen.
2. Tuodaan huoneen keskelle iso saavi ja annetaan pentujen tutustua siihen.
3. Laitetaan pennut sinne saaviin.
4. Sammutetaan valot.
5. Sekoitetaan parikertaa ja otetaan pentu joka sattuu jäämään käteen..
6. Takaan että tulee yhtä hyvä kuin viikkoja tuijottamalla.

Kunhan luonne on kohdalla ?

[veijo toimela]

...niin ettei käy niin että sieltä saavista nousee se, joka ¤*#prkl&#* puri sinua käthen ja jäi roikkumhan kun vetäsit händyä hätäsesti pois =o)

[Heikki Pöllänen]

Hieman kyynistä näkökohtaa tuohon pentujen valintaan. Siihen ohjaavia juttuja on toivottu jäsenlehteenkin, saattaa joskus tullakin. Tosiasiahan on kuitenkin, että oli valintajärjestys mikä hyvänsä, niin kaikki pennut menevät jollekin, eli tasan sama jalostusmateriaali on kentällä joka tapauksessa. Toivottavaa tietenkin olisi, että jalostustoimintaa vakavasti suunnittelevat saisivat/osaisivat valita parhaat koirat. Ja niinhän kokeneet harrastajat usein osaavatkin. Mutta pitäisikö taito opettaa kaikille? (vähän niin kuin työttömille järjestettävät työnhakukurssit; työtilaisuudet eivät lisäänny mutta kurssitetut ehkä pääsevät muita paremmin töihin. Entäs kun kaikki on kurssitettu?)

Muistelen että joskus ennen vanhaan kasvattajat jopa karsivat ylisuurista pentueista osan omatoimisesti taatakseen emän ravinnon riittävyyden ja huolenpidon.. Näin ei nykyisin tapahdu, vaan viimeinenkin rääpäle saadaan lääketieteen keinoin, jos ei muuten, myyntikuntoon.

Arkuus näkyy mielestäni pennusta jo pienenä. Sellaista ei pidä ottaa eikä kasvattajan kenellekään antaa kertomatta asiasta.

[Anne-Mari]

Sain vaikutelman, ettei Intsi ole kovin tyytyväinen omaan valintaansa. Ko. pentueessahan oli tasan kaksi urosta, jolla toisella oli siinä vaiheessa alapurenta joka korjaantui normaaliksi hampaiden vaihduttua. Pentueen suurin oli luovutusiässä narttu. Parranalut jokaisella ja arkoja ei pentueessa ollut. Pennunvalinta on aina, palkituista ja terveistä vanhemmista huolimatta, myös tuurinkauppaa. Ja yllätyksiäkin voi tulla.

[sisu]

heh, kun kato ottaa POINTTERIN, niin ei oo lapikkaat isot, ei roiku nääs ylimääräset nahat eikä karvoitus ole järin tuuhee.
=menee pieneen tilaan
=kiree pakkaus
=ei sotkeennu joka paikka
=syä vähän