Pennun valinta

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Intsi02

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 4.12.2004 17:04

"Sain vaikutelman, ettei Intsi ole kovin tyytyväinen omaan valintaansa. "

NO ÄLÄ! Olisitko sinä tyytyväinen 71-senttiseen mastodonttiin, jolla on huulet kuin vihikoiralla, silmäluomet leikattu ektropiumin ja entropiumin takia ja joka on allerginen? ;D

Kaikki nuo mainitsemani vältettävät viat eivät koske Intoa, vaan puhuin yleisemmin. Intolla on oikein komea parta, juuri sopiva karva. Se ei myöskään ole arka.

On totta, että valinnanvaraa ei siinä pentueessa ollut, mutta satuinpa olemaan uroslistalla ykkösenä ja sain ottaa sen urospennun, jolla ei ollut alapurentaa ja joka silloin mielestäni näytti olevan ok. Pointtini olikin, että virheistä oppii, ja varmasti jatkossa osaan kiinnittää huomiota sellaisiin virheisiin, joita en Inton kohdalla huomannut (esim. löysä nahka kaulan ympärillä).

Tiedän joidenkin ihmettelevän sitä, että tuon niin usein esiin koirani virheitä. Minä taas ihmettelen sitä, että niitä oman koiran virheitä vähätellään ja piilotellaan (puhun nyt yleisesti, en kenestäkään erityisesti). Inton silmäleikkaukset, atopia ja allergia olisivat jääneet yksin minun tietooni, jollen olisi niistä oma-aloitteisesti kertonut. Yhtä hyvin kerroin eilen jalostustoimikunnalle myös hyvät uutiset: lonkat olivat eläinlääkärin arvion mukaan A epävirallisissa kuvissa ja selkä ok. Mielestäni näistä asioista pitää kertoa avoimesti, vaikka se sitten laskisi oman koiran tai sen pentuesisarusten jalostusarvoa.

Ja lopuksi disclaimer: Inton ongelmat eivät varmastikaan johdu siitä, että yhdistelmä olisi ollut huono tai joku olisi tehnyt jotain väärin. Luontoäiti nyt vain teki muuten hyvään pentueeseen yhden hauskan kepposen. Kaikesta huolimatta koirassa on kuitenkin myös hyviä ominaisuuksia ja se varmasti tulee täyttämään sen tehtävän mitä varten se on otettu, nyt kun allergia toivottavasti saadaan joltisestikin kuriin.

veijo toimela

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 5.12.2004 12:53

Kyynistä tai ei, joka tappauksessa jos harrastajille (varsinki uusille) luohan kuva, että jos otat KVA-parista pennun, saat taatusti hyvän mettästyskoiran joka vielä melekosella varmuuella tullee pärjäämhän kokkeissa...luulen, että tuossa kohassa mennee monilla homma ns. munille.

Sitä tarkotin, ja Jouni tais tuola toisella threadilla kirjotella, että tuo yllä oleva kyllä hyvä perusta pentuuhen valinnalle, mutta ohjaajalla uskon kuitenki edelhen olevan suuren merkityksen siinä, miten se koira alakaa pellaamhan tositoimissa. Ja tarkotan tässä mettästystä. Ja kuten kaikki tietää, niin koesääntöjen mukhan mettästäminenki on sitä kaikkein nautinnollisinta. Net ei mishän tappauksessa poissulije toisiihan, vaikka joskus vähän semmostaki on ollu luettavissa rivien välistä - lienee tämmösten meikäläisen tasoa koeohjaajia, joilla ei koirat sitten pellaa sielä parhaille palkinnoille =o) Pelimiehet/-naiset pärjää myös sielä, eli harjaantumista vaatii myös noihin kokkeishin osallistuminen.

Mutta loppupeleissä uskon kuitenki siihen, että suurin osa pettymyksistä tullee siinä vaiheessa, kun on koira saatu istumhan ja tulemhan pihalla luokse ja sitten pitäs lähtiä sen kans methän/pellolle ja hurtta on korvaton kun riisthan sattuu törmäämhän (tai eihän se tömää kun löytää net). Ja sitten kysythänki ohjaajalta sitä lehemän hermoa, ettei pillaa riistaintoa vaan tavalla tai toisella sais sen jalostettua oikiihan suunthan...ja sehän ei onnistu muuten kuin toistoilla, väitän minä.

Tämä laji ei ole vaikia, ellei siitä tehe semmosta. Eikä se pennun valinta ole vaikiaa, ellei siitä tehe semmosta. Yksinkertasia asioita, jotka vain saatava sen oman parin kans toimimhan haluamalhan tavalla. Ja se ei onnistu pelekästhän kotipihalla.

tököttäjä

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja tököttäjä » 5.12.2004 20:44

Se on kuule Veijo semmonen juttu että ei kaikki koirat pelaa vaikka olis minkälainen noita peräsimessä,liikaakin kuulee juttua että kyllähän se jase ku se on niin ja niin kova pelimies.Pelimies tekee tusina koirastakin jonkulaisen mutta huippua ei tuu jos koiralla ei oo myötäsyntysiä lahjoja siihen sanon minä...........

veijo toimela

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 5.12.2004 21:22

Sitäpä justhin tarkotinki sillä, että jonkulainen "seula" on hyvä tehä ennen sitä, mistä pentuuestä haluaa sen oman mettäkaverin: sehän on selevä, että jos minkhän näköstä "meriittiä" koiralla ei ole ns. virallisilta rintamilta, tai sitten et ole päässy näkemhän koiria tositoimissa (kaikkihan eivät käsittääkseni hyviäkhän mettästyskoiria kokheissa käytä), niin hankala niistä on etukäthen tietää mitä tullee, tai ainaki se on enemmän herrashan kuin yllä luetelluilla riteereillä.

Eli tuossa itte justhin tököttäjä tuitki meikäläisen näkemystä; kyllä siitä soholostaki ohjaaja tekkee jonkulaisen mettäkaverin mutta vähemmän ossaava ohjaaja melekosella varmuuella ei. Saattaa vielä pilata hyvän aihionki =o)

Intsi02

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 4.2.2005 15:25

Täytyypä palata aiheeseen vielä, kun löysin jutun, jonka olen joskus kirjoittanut koirani muinaisille www-sivuille. Kyseessä on jenkkiläisen Delmar Smithin ajatuksia pennun valinnasta. Suomennos on omani, ja tekstin seassa hakasuluissa olevat kommentit nekin ovat minun.

Mitäs tuumaatte näistä Smithin ajatuksista?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kuinka valita pentu?

”Towsey oli yksi niistä, siitä tuli kolminkertainen USA:n mestari. Se ei ollut kelvannut kenellekään. Holiday Brittkin oli maan mestari, sekään ei ollut kelvannut kenellekään. Myös Baconrind Rex oli hylkiöpentu. Voisin luetella paljonkin kansallisesti tunnettuja koiria. Ihmiset olivat valinneet omansa ja jättäneet ne jäljelle. Näin siis valitsen omani: katson vain mitä on jäljellä ja eikun menoksi!”

Kuulostaa hurjalta, mutta näin kuuluisa yhdysvaltalainen koirien kouluttaja ja kasvattaja Delmar Smith valitsee pennun. Rotumääritelmistä ehkä viis, tärkeintä on kasvattaa koiria, joiden käyttöominaisuudet ovat kohdallaan, ts. koiria, jotka kestävät käytännön metsästystä sekä fyysisiltä että henkisiltä ominaisuuksiltaan.

Miten se siis tehdään? Smith kehottaa kiinnittämään pennun valinnassa huomiota seuraaviin asioihin:

Korkea häntä. Koirien kasvatuksessa tulisi pyrkiä korkeaan häntään, koska sillä tavalla koiran takaosan lihaksiin saadaan 1-1,5 tuumaa lisää lihasta. Tämä taas antaa koiralle lisää ulottuvuutta ja työntövoimaa. Mitä korkeammalle koiran häntää voi daan työntää (niskan suuntaan siis), sen ulottuvammat koiran takajalat ovat.

Jalat. Tervelonkkaiset vanhemmat ovat tärkeä asia. [Lisäksi Smith puhuu sivun verran jalkojen anatomiasta muutenkin, mutta teksti on sen verran vaikeaselkoista, että täytyy odottaa pätevämpää kääntäjää…]

Tiukat ja tukevat tassut. Koirat juoksevat anturoilla ja varpailla. Varpaiden pitää olla suhteellisen kiinteästi yhdessä ja myös pysyä sellaisina iskun vaikutuksesta. Levällään olevat varpaat menevät helposti rikki, takertuvat johonkin tai nyrjähtävät. Levällään olevat varpaat jättävät arat anturat paljaiksi. Isoihin väleihin menee helposti piikkejä ja kiviä.

”Metsästä päivä väljävarpaisella koiralla ja seuraavana aamuna sinulla on raajarikko koira”, Delmar Smith sanoo. Sellaisista tassuista puuttuu iskunvaimentimet niin sanotusti, ja polvet ja kyynärpäät joutuvat kovemmalle rasitukselle. Lisäksi koiralla olisi hyvä olla korkea kipukynnys, joka on perinnöllinen ominaisuus.

Kynnet korkealla. Jos koiralla on matalalta alkavat kynnet ja sen varvas sattuu osumaan kiveen, kynnet voivat murtua. Näillä koirilla on usein kynsiongelmia.

Mustat anturat. Smithin mukaan tummat, pigmentoituneet tassut ovat kestävämmät kuin vaaleat, joiden iho helposti rasituksessa kuoriutuu pois.

Tilaa sydämelle. Koiran rinta ei saa olla mikään kyyhkynrinta, koska silloin rintakehä ei pysty laajenemaan Laajentuminen taas on välttämätöntä silloin kun koiralle tulee kuuma. Jos koiran rintakehä ei laajene, koiran on pakko keskeyttää työskentely siksi aikaa että sen elimistö viilenee.

Pää, korvat, kulmakaaret ja aivot ja mitä muuta vielä… Koiran pään on oltava korkealla, 45 asteen kulmassa pään ja selän yhteenliittymässä. Niin pää pysyy ylhäällä, mikä on hyödyllissä peitteisessä maastossa. Silmiin ja nenään ei mene niin helposti pölyä ja siemeniä. Korkeapäinen koira näkee myös maahan laskeutuvan parven helpommin.

Korvien tulisi olla terhakat, ei liian roikkuvat. Kunnon kulmakaaret tarvitaan suojaamaan silmiä. Silmissä pitäisi olla tummat luomet, koska niihin ei juurikaan tule kasvaimia [samoin vilkkuluomien olisi hyvä olla pigmentoituneet, säästää monelta murheelta! suom. huom.]

Iso pää kertoo isoista aivoista, jotka Smithin mukaan taas kertovat koiran älykkyydestä ja koulutettavuudesta. Koulutettavuus on perinnöllinen ominaisuus.

Lisäksi hampaiden tulee olla suorat ja purennan oikea, varsinkin nartulla. ”Jos narttu on ylä- tai alapurentainen, se voi vahingossa tappaa pennun, kun puree napanuoraa poikki. Se lävistää navan ja pentu vuotaa kuiviin”, Smith perustelee. [no hei haloo! kuka nyt teettää pentuja purentavikaisella nartulla!? suom. huom.]

Lapojen tulisi olla suorat ja oikein suhteessa jalkoihin. Kun vetää linjan sä´ästä alaspäin, sen pitäisi osua lavan keskelle. Oikeanlaiset lavat tuovat voimaa.

Ja koiran karvapeite. Ota nahasta kiinni selkärangan kohdalta ja liikuttele sitä joka suuntaan. Nahan pitäisi antaa myöden ja selvästi. Sillä tavalla se ei vahingoitu esimerkiksi piikkilanka-aidoissa. [tätä ajatusta en kyllä ihan ymmärrä… ja muutenkin olen eri mieltä: löysä kaulanahka voi tuoda mukanaan myös löysät silmäluomet, mikä ei koskaan ole hyvä]

Kivesten tulisi olla tiukat, niiden ei kuulu heilua puolelta toisella ja aiheuttaa koiralle kipua. Kuten aurinkolasejakaan, koiralla ei käytetä kalukukkaroa. Ja mitä pidempi selkä, sitä pidemmälle koira ulottaa jaloillaan.

Ja vielä pari sanaa hengityksestä. Henkeä haukkova koira ei pysty metsästämään kuumalla ilmalla. Koirat haistavat vain sisääntuloilmasta, ja linnuista tuleva hajuvana ei aina ole kovin leveä. Henkeä haukkova koira voi siis juosta vanan ohi huomaamatta sitä. Tasaisesti hengittävä koira taas saa hajua jokaisella hengenvedolla.

Riistainto ja koulutettavuus. Näitä tarvitaan, koira kun (D. Smithin sanoin) luotiin maan päälle, jotta se menisi pellolle, väijyisi saalistaan, lähestyisi ja hyökkäisi – ja saisi lopulta syötävänsä. Tällä tavalla sen on tarkoitus siis ”ansaita elantonsa”.

”Sitten tulee ihminen ja haluaa, että koira osoittaa hänelle linnun, haluaa koiran seisovan siinä paikallaan, haluaa itse kävellä eteenpäin [tämä siis jenkeissä, meillä koira tekee avanssin! suom. huom.] ja karkottaa linnun, haluaa ampua sen itse ja koiran pitää se markkeerata. Lisäksi ihminen odottaa koiran muistavan, mihin parvi laskeutuu, jotta koira voi viedä hänet parven luo, kuten haluaa koiran myös noutavan ammutun linnun ja luovuttavan sen käteen… toimivan siis vastoin kaikkia vaistojaan, jotka käskevät koiraa syömään sen linnun itse… ja lopulta ihminen siis syö linnun.”

Eli koiran näkökulmasta kaikki, mitä ihminen tekee, on väärin. Siksi koiralla tulee olla sen luonteinen, että se on koulutettavissa tekemään ihmisen hyväksi sen mitä se normaalisti tekisi itsensä hyväksi.

Smithin näkemyksen mukaan pienen pennun luonteesta ei pysty päättelemään paljonkaan, vaan koiran kyvyt ja luonne käyvät ilmi vasta sen kasvaessa. Hän neuvoo pelaamaan varman päälle ja valitsemaan pentu huippuyhdistelmästä ja kokeneelta, hyvämaineiselta kasvattajalta. Smith sanoo saman pentueen pentujen olevan yleensä varsin samantasoisia, joten ei muuta kuin valitsemaan pentu ja menoksi!

Lähde: Tarrant, Bill: Best Way to Train Your Gun Dog – The Delmar Smith Method. Crown Publishers, New York 1977

Intsi02

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 7.2.2005 19:20

Kukaan ei jaksanut lukea noin pitkää sepustusta? :D

Petteri_N

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 7.2.2005 19:53

Ko. heppu ei taida olla ihan yliopistotason tutkija? On tuolla muutamia niin hauskoja perusteluja...

Intsi02

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 7.2.2005 20:04

Ei ole yliopistoa käynyt, mutta on kyllä käynyt pitämässä jotain kursseja opiskelijoille. Kaverin motto on "All I know a horse learned me" (todellakin näillä sanoilla!)

Mitä kohtia Smithin perusteluista pidit hauskoina?

Petteri_N

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 7.2.2005 21:41

No esim. kohdat iso pää ja pysty hännän asento (voi myös yhtä hyvin kieliä lyhyestä lantiosta). Tummat luomet --> ei kasvaimia (onkohan tästäkin tehty tutkimus...), tummat tassut, tilaa sydämelle (keuhkoistako viis?) jne., jne.

Kuulostaa mutulta melko pitkälle nuo kriteerit, joten voivat siten olla hyvinkin toimivia pennun valintakriteereinä. Mutullahan näiton ennenkin valittu, kellään tuskin lienee tieteellistä pohjaa valinnoille... Minä ainakin luotan mutuun, joskus saa hyviä koiria, joskus parempia :-D

Ihan hyvä pätkä. Ainahan näistä jotain kostuu.

[%sig%]

Viestiä muokattu (07.02.05 22:03)

Intsi02

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 8.2.2005 07:14

Niinpä. Ja muiden jämistäkö aina saa hyvän koiran? Tuskin!

Edit: kaivoinpa kirjan esille pitkästä aikaa ja lueskelin sitä. Teksti on paikoitellen aika hilpeää: "You´ve got to be dumb to understand animals. Take me, I´m probably the most mentally retarded man on earth. That´s why I made it. To train like a pro you gotta think like a dog."

Pelottavaa... ;o mutta varmaan tuossa on tottakin. :)

[%sig%]

Viestiä muokattu (08.02.05 07:50)

Seppo Lehtovirta

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 8.2.2005 08:21

Kyllä se Intsi vain on niin, että hyvä ohjaaja saa hyvän koiran vaikka toisten "jämistäkin"

Mielestäni tuokin tukee esittämääni väitettä, että lähes jokainen pentu on metsästysperimältään riittävän hyvä kunhan se saa itselleen ymmärtävän ja osaavan ohjaajan (ei kouluttajaa). Kouluttamallahan nämä koirat yleensä juuri pilataan, tosin syy epäonnistumiseen yleensä pyritään etsimään koirasta tai sen perimästä.

Intsi02

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 8.2.2005 08:37

Seppo: mutta onhan siellä jämissä kuitenkin niitä, joilla on noita Smithin luettelemia rakenteellisia vikoja. Ei kaikki jämä ole priimaa. Ja vaikka koiralla olisi kuinka hieno pään sisältö, käytännön metsästäminen ei onnistu, jos koira ei siihen fysiikaltaan pysty. Nimim. Kokemusta on.

veijo toimela

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 8.2.2005 09:09

Nyt meni Sepon ajatukset justhin kohilhen omien (joskin vielä meleko vähäsen kokemuksen) ajatusten kans.

Eilen jutelthin iltasella yhen harrastajan kans, ja keskustelu meni "roturasismiksi" ;o) (hällä lyhytkarvasia) ja todethin, että ainaki näillä ns. valtaroduilla on varmasti mettästysperimät sen verran kohilhan, että kuhan net vain saa mettää/peltoa ja riistakosketuksia niin niillä pystyy varmasti mettästämhän.

Siitä sitten ajatusten juoksu lähti lenthon ja tuli äänhenki sanottua, että joskus kun ei ole kahta koiraa jo valmhiksi, niin vois ottaa jonku ns. pienrodun tai vähemmän mettästyskäytössä olevan seisovan rodun kuitenki (mitähän seki sitten tarkottaa) ja kattoa, että kun sen kans muutaman vuojen kulukis jängän reunoja ja tuntureitten kylykiä, niin tulisko siitä mettästyskoiraa...?

Se kyllä toethin yhteisymmärryksessä, että vähimmäisvaatimus on kuitenki se, että koira seisoo "opettamatta". Sitäku ei voi opettaa =o) Joskus taettu kalistella peistä siitäki, että koira joko seisoo tai sitten se ei seiso...välimuotoja ei taia olla. Eri asia on sitten nämä (omakohtasia kokemuksia), jotka seisahtavat ja sitten menhän...ennenku saavat määräkokemusta siitä, miten toimithan, että isäntä ampuu ja saa sotkia parran verhen. Tai turvan, kun on kyse muistaki ku karkkareista ;o)

mauri harju

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja mauri harju » 8.2.2005 09:22

Terve Veijo puhut asiaa. Turpa vaan vähän särähti. Ravureilla se on arki-
päivää mutta koirilla olen usein kuullut puhuttavan kuonosta, jopa karkkareilla. Leikki leikkinä mutta kun koiraa viitsii rallata tarpeeksi paljon
niin kyllä yleensä saa koiran jolla voi metsästää ja melko hyvinkin vielä.
Heikkis-Risto käsittelee asiaa hienosti Sompion videossa ja puhuu muutenkin asioista niiden oikeilla nimillä kuten rehelliset Lapin miehet
yleensäkin tekevät.

Seppo Lehtovirta

Re: Pennun valinta

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 8.2.2005 09:38

Niin kuin huomasit, (ainakin Veijo huomasi) puhuin lähinnä metsästysperimästä.

Oma lukunsa on, kuinka paljon koiran rakenteeseen voidaan vaikuttaa oikealla ruokinnalla ja liikunnalla, silläkin on merkitystä.

Kaikesta huolimatta tällaisia puhtaasti periytyviä rakenteellisia vikoja ja sairauksia on, mutta eiköhän se prosenttuaalisesti kuitenkin ole aika vähäistä, varsinkin niiden koirien osalta joita ei voida käyttää vikansa tai sairautensa vuoksi metsästykseen.

Mielestäni jalostus on silloin onnistunut kun koiraa voidaan käyttää täysipainoisesti metsästykseen, ei kaikista koirista tarvitse, tai voi tulla huippuyksilöitä tai edes jalostuskoiria. Mehän jalostamme metsästyskoiria.

Vastaa Viestiin