eka näyttely tulossa - IIK!

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
KK Saksanseisoja *vuh*

eka näyttely tulossa - IIK!

Viesti Kirjoittaja KK Saksanseisoja *vuh* » 27.12.2004 19:16

Ajattelimme tässä ilmoittaa alle 1v. hauvelimme näyttelyyn -05 vuonna...
Meistä vähän tuntuu siltä, että kun asustelemme "maalla" ja täällä ei paljoa muita koiria tapaile (eikä yleisissä koirapuistoissa paljoa ole käyty) että se pelkää toisia koiria näyttelyssä tai sitten sekoaa täysin. Olisiko kenelläkään hyviä ehdotuksi, miten voisi treenata näyttelyyn (ensimmäiseen)? Että se kulkisi nätisti eikä hyppisi ja haukkuisi toisille koko ajan?

Olemme jo harjoitelleet aika urakalla rinkiä ja hiukan kolmiotakin monilla eri nopeuksilla... Nopeassa se on kuin vanha konkari, mutta kävellen se vain katselee taakseen vaikka sitä on yritetty estää...

Miten esittämistä voisi opettaa? Hauva ei suostu siihen että sen taka jalkoja siirrellään eikä sille sovi että sen häntää pidellään tai että sen päätä yritetään pitää ylhäällä... Siis se ei pidä sen "muotoilemisesta".
Neuvoja miten se oppisi "vääntelyyn" ja "muotoiluun"?

Ja sitten hampaiden näyttö... Neuvoja kuinka harjoitella? Vieraatkin ovat yrittäneet, mutta ei millään hyvillä tuloksilla :(

Ja sitten vielä semmoinen kysymys, että kannattaisiko mennä mätsäreihin harjoittelemaan ja vasta jos siellä pärjää hyvin niin kokeilisi virallisiin näyttelyihin? (tarkoitin hyvällä pärjäämisellä sitä, että se kulkee hyvin ja ehkä saisin jotakin nauhojakin, siis vaikka pun4:kin olisi ihan tarpeeksi hyvä... tai sitten joku sininen nauha).


Kiitos kaikista avuista :)

[%sig%]

Eija

Re: eka näyttely tulossa - IIK!

Viesti Kirjoittaja Eija » 30.12.2004 11:25

Missähän päin vaikutat? Jos vaikka sattuisin tietämään onko alueella pyöriviä näyttelytreenejä...
Mitä tulee koiran käsiteltävyyteen, niin jos koira on perso ruualle niin treenaus muuttuu helpommaksi. Namuja tulee vain kun tehdään oikein. Ensin tulee namuja siitä että annetaan nykiä jalkoja...sitten siitä kun saadaan nykiä häntää... ja lopulta vasta sitten kun saadaan asetella koko "veistos" paikoilleen. Opetetaan vähän kerrassaan ei ahnehtien. Ja hampaat katsotaan joka päivä niin kauan kunnes se on koiralle "yhdentekevää" eli ei pyristele vastaan. Yleensä silloin on ihan sama kuka ne siitä lähtien katsoo. Ja kun näyttelypaikalle menee tarpeeksi ajoissa niin useimmat koirat ovat jo laskeneet enimmät höyryt pihalle ennen kehää, joten se meneekin sitten jo mallikkaasti...mutta tätä toki olisi ihan hyvä päästä jo ennakkoon harjoittelemaan.

Anne

Re: eka näyttely tulossa - IIK!

Viesti Kirjoittaja Anne » 30.12.2004 16:07

Hampaiden katsomista voi helpottaa, kun yhdistät siihen jonkin sanan esim. "hampaat" ennen kuin alat koirasi suuta ronkkimaan. Aloita vaikka sivelemällä koiran suupieliä ja kuonoa ja toista valitsemaasi sanaa. Samalla kehu koiraa. Koira yhdistää sanan pian mukavaan suun räpläämiseen ja pian voit tutkailla jo hampaitakin. Toimii omilla koirillani ja hampaita voi tutkia ja
myös pestä kuka vaan.

Heikki

Re: eka näyttely tulossa - IIK!

Viesti Kirjoittaja Heikki » 31.12.2004 15:53

Jos vain on mahdollista, anna koira kokeneen "händlerin" käsiin, mieluummin etukäteen. Itse en mene kehään mistään hinnasta. Meille on suureksi onneksi ollut ystävänä rodun harrastaja, joka hallitsee myös kehän. Hänellä on jokin "taikakäsi", millä saa jopa näyttelyihin TÄYSIN kyllästyneen (huom. ei siis pelkäävän) koiran esiintymään edes tarvittavassa määrin sertin saamiseen.
Tuosta hampaisen näytöstä tuli taas mieleen muistuma (herrijee, oonks mä jo näin vanha!) 60-70 -luvun vaihteesta Raumalla pystykorvakehässä. Esillä oli todella hyvän näköinen sp-uros, joka esiintyi kaikin puolin mallikkaasti. Tuomarina oli Juhani Hirvelä, joka selvästi oli jo "syttynyt" urokseen. Mutta hampaita tämä koira ei suostunut näyttämään millään! Ei ollut aggressiivinen, mutta piti huolen, että "mun suuhun ette tule!". Jussi jo hermostui, kun kehän laidalta Leo Kojo -vainaa (silloin arvostettu pystykorvaisten ulkomuoto- ja ylituomari) kysyi: "Saanks mää auttaa, Jussi?". Hätäisen luvan saatuaan meni Leo kehään, roppasi koiraa kurkun alta kiinni, nosti ilmaan, nosti toisella kädellä huulta ja sanoi Jussille: "katto siinttä!". Jussi katsoi, Leo laski koiran maahan ja poistui kehästä. Koira katsoi hänen jälkeensä häntä kipparassa ja korvat pystyssä, mutta selvästi hieman hämmästyneenä. Uhkaamassa ollut eva vaihtui täysin ansaittuun serttiin.
Tätä en suinkaan kertonut malliksi, vaan ehkä esimerkiksi siitä, että joskus neuvokkuuttakin tarvitaan.

Vastaa Viestiin