mistä on kysymys?

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Panu Karjalainen
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 8
Liittynyt: 23.3.2010 15:41

mistä on kysymys?

Viesti Kirjoittaja Panu Karjalainen » 23.6.2010 13:14

elikkä, kyseessä 6kk. LKSS uros jonka ehkä suurin ongelma se, että ei osaa rauhoittua paikoilleen, jos minä olen paikalla vaan kyttää koko ajan liikkeitäni ja kipittää perään hereillä ollessaan aina kun vaihdan huoneesta toiseen. Lisäksi jos koiran laittaa esim. imuroinnin tms. syyn vuoksi koiraportin taakse alkaa hillitön huutaminen ja portin järsiminen ja hyppiminen. Muita "vaivoja" on ruuan varastelu lasten käsistä tai pöydältä jos jotain koiran ulottuvilla eikä olla sitä estämässä, Näykkiminen kun lapset hyppivät ja juoksentelevat, autojen ja pyörien perään syöksy-yritykset hihnassa, vastaantulevia koiria jää odottelemaan mielellään makuuasentoon josta syöksyisi kohdalla päin jos hihnasta ylttäisi jne. Hihnakäyttäytyminen muutenkin lähes koko ajan hihna tiukalla repimistä ja vaikka on ollut kuristava panta välillä ja jatkuvasti pysähtynyt kun hihna tiukalla mennnään niin ei juurikaan auta vaan vaahto poskilla ja röhinä kuuluen yrittää eteenpäin. Lisäksi aamuisin n. klo. 04-05 alkaa kiertelemään sänkymme ympärille ja pyrkii sänkyyn vaikka on joka yö n. 4kk. ajan saanut sieltä "lähdöt jos sinne on sattunut hyppäämällä pääsemään" Lisäksi jos pitäsisi olla paikoillaan esim. kun pysähtyy lenkillä juttelemaan jonkun koirattoman vastaantulijan kanssa alkaa päälle hyppely ja hihnan repiminen ja näykkiminen. Rangaistuksena pöydältä varasteluun käytetty, mm. vesisuihkua ja Pet Correctoria huonoin tuloksin eli alussa vähän säspsähti mutta sen jölkeen ei mitään vaikutusta. Näykkimiseen poskinahkan painamista hampaita vasten ja EI-sanaa, päälle hyppimiseen selän kääntämistä ja kun yleensä ei auta niin koiran paikoille asettamista kaulapannasta vääntämällä. Eli yrittääkö koira pomottaa vai mistä tälläinen mahtaa kertoa?

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 23.6.2010 13:35

Kuulostaa energiselta koiranpennulta, jolle ei ole selvinnyt mikä on oikein ja mikä väärin. Liian moni asia on jäänyt "harmaalle aluelle".

Kiellot ja kiitokset mustavalkoisemmiksi (toiminta, äänensävyt jne) ja koiran energian kanavoiminen toivottuihin asioihin.

Oletteko käyneet paikallisen seisojayhdistyksen treeneissä tai muissa "käytöskouluissa", joissa ulkopuolinen taho osaisi arvioida niin koiraa kuin isäntääkin?
Kuva

Panu Karjalainen
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 8
Liittynyt: 23.3.2010 15:41

Viesti Kirjoittaja Panu Karjalainen » 23.6.2010 14:02

Ollan käyty peruskoulutus "Paikallisessa" ja kyllä siellä koiran ja isännän käytös huomattiin ja paikalla olemisen levottomuuteen samoja ohjeita kuin mitä olen tähän astikin käyttänyt eli tiukalla otteella koira aloilleen, jos ei lopeta päälle hyppimistä ja näykkimistä. Koiran energian kanavoimisesta sen verran, että arkisin 2-3 lenkkiä viikonloppuisin kolme joista yksi vapaana metsässä 1-1,5h. Lisäksi pari kolme kertaa päivässä lyhyitä toko-juttuja.

Pertti Tuorilainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 61
Liittynyt: 1.10.2008 18:39
Paikkakunta: Kiuruvesi

Viesti Kirjoittaja Pertti Tuorilainen » 23.6.2010 20:25

Helppoa. Nyt alat teettämään koiralle kunnon aivojumppaa niin ei varmaan illalla hypi silmille tai minne muuallekkaan. Esimerkiksi opetat sille kaikkea mitä mieleen juolahtaa, kuitenkin hyödyllistä. 6kk ikäinen koira väsyy yllättävän äkkiä kun joutuu käyttämään aivojaan kunnolla.

Koska jos sitä yrittää juoksuttamalla väsyttää niin kohta se ei väsy minkään pitusella lenkillä.

Ehdotukseni olisi tottista, tottista, tottista.

Konsta Immonen
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 10
Liittynyt: 18.8.2009 17:20

Viesti Kirjoittaja Konsta Immonen » 24.6.2010 09:59

Täältä myös ääni tottelevaisuuskoulutukselle ja herneen käyttö on tosiaan turreille rankempaa kuin lenkkeily.

Meillä samankaltainen tilanne paitsi koiruus jo vanhempi. Kotona elämä sujuu jo melko mallikkaasti, mutta varastamista saattaa ilmetä vaikka siihen on puututtu ja saatu karsittua huomattavasti vähemmäksi. Ulkomaailmassa tottelevaisuustaso ei riitä jos vietit pääsevät valloilleen.Osa huonoista tavoista on vielä niin pinnassa, että jos vähänkin lipsuu vaatimustasossa niin jo olevinaan kertaalleen kitketty pahe pulpahtaa pintaan hyvinkin helposti.

Porojen kanssa olemme sen verran olleet tekemisissä, että tiedän siinä olevan ongelman. Porotilanteisiin olen miettinyt rankempia keinoja, mutta toistaiseksi etenemme kuitenkin tottelevaisuuskoulutuksen kautta.
Pienin askelin kohti päämäärää ja välillä voi joutua pyöriskelemään saman asian kanssa pidempäänkin. Asian voi jättää koiralle hautomaan, koska turrien herne tarvitsee myös omaa prosessointiaikaa uusille jutuille. Ongelmakohtaa ei kannata hinkata vaan tekee välillä jotain muuta ja palaa sitten taas jonkin ajan päästä ongelman pariin. Mikäli mahdollista niin pilkkoo ongelmaa ja ratkoo sitä pala kerrallaan.

Kaikkien koiruuden kanssa tekemisissä olevien pitää sitten toimia samalla tavalla ettei käy niin, että yksi kouluttaa koiraa ja muut sitten nollaavat tilanteen antamalla koiralle valtaa luistaa tilanteista. Siimaahan nämä siimahännät osaavat kyllä ottaa jos sitä annetaan.

Sinun on oltava pomo koirasi laumassa, samoin kaikkien ihmisten on oltava koiran yläpuolella nokkimisjärjestyksessä. Kun johtajuusasema on tukevasti hallussa selviää kyllä koiruuden kanssa, mutta jos koiralle on epäselvää, että kuka se pomo olikaan niin eipä siitä sitten mitään tule. Eikä sitä turria tarvitse halolla hakata niinkuin ehkä ennenvanhaan oli tapana vaan määrätietoisella tekemisellä ja asioiden loppuun asti vaatimisella se auktoriteettiasema rakentuu ihan itsestään terveelle pohjalle ja nämä palvelunhaluiset ystävämme tyytyväisenä ottavat paikkansa laumassamme meidän alapuolellamme.

Murkkuiässä tietty saatetaan kokeilla, että jospa koiruus sittenkin olisi parempi lauman johtaja, mutta noudattamalla samaa vaatimustasoa asioiden loppuunsaattamisesta koiruus kyllä huomaa, että oma isäntä tahi emäntä on se maailman paras pomo. Hienoa, että olet jo ollut koulutustilaisuuksissa, koska niissä kuulee usein vinkkejä kokeineimmilta kouluttajilta. Itse olen huomannut, että kun liiaksi urautuu johonkin muottiin tietyn ongelman ratkaisussa niin se vähäinenkin luovuus katoaa. Ulkopuolinen osaa sitten sanoa vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ja myös sen, mikä siinä ongelmassa voisi sitten oikeasti olla se perusongelma. Useinhan nämä ropleemat juontavat juurensa johonkin muualle kuin itse siihen akuuttiin ongelmaan.

Tässäpä turinaa mitä itselle tullut vastaan tämän lyhyen ja vaatimattoman koiraharrastuksen myötä. Toivottavasti saatte kohtuudella pulmanne työstettyä ja yhteiselonne helpottuu.

Karvanaama

Viesti Kirjoittaja Karvanaama » 25.6.2010 14:24

Edellä jo mainittiinkiin jo, että koiralla on nuoren koiran energiat ja se yhdistettynä ehkäpä hieman lepsuun kuriin, niin nuori koira käyttääntyy em. tavalla.
Suosittelen lueskelemaan alan kirjoja ja käymään tottis koulutuksissa.

rusko

Viesti Kirjoittaja rusko » 28.6.2010 10:54

Kirjoittelit että narussa kulkeminen on mahotonta meininkiä. Tämän poistamiseen on yksi toimiva konsti. Se, että ei anneta koiran vetää ikinä eikä yhtään. Eli aina kun naru kiristyy yhtään, meno pysähtyy tai kääntyy sinne minne sinä haluat- meno jatkuu eteenpäin heti kun naru ei ole kireänä. Koiralla ei ole päätösvaltaa tässä asiassa eikä muussakaan. Aikaa siihen että vetäminen loppuu voi mennä pitkäänkin, mutta lopulta konsti kuitenkin toimii kunhan muistaa että on itse tyyneyden huipentuma koko ajan ulkoillessa, koiralle ei saa hermostua saatikka puhua mitään. Kun koira lopulta ymmärtää ettei naru saa kiristyä ikinä, on ulkoilu mukavata kummallekin. Tällöin myös sana ei toimii erittäin tehokkaasti jos tulee oikein pahoja ihmeitä lenkillä vastaan, silloin se ei voi toimia jos kielletään koko lenkin ajan vetämisestä... Sitten jotta muut ongelmat häviää taitaisi olla kurinpalautus tarpeeseen, mutta huom. henkistä väkivaltaa, ei fyysistä (toisinsanoen, koiralla ei ole mitään asiaa edes ajatella temppuilevansa koska sinä olet pomo) Ja paljon tottelevaisuuharjoitusta missä koira tuntee onnistuvansa ja yhteistyönne paranee...
Tämmösiä aatoksia täältä :lol:

Mervi Kukkonen
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 6.1.2006 16:21
Paikkakunta: Muhos
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mervi Kukkonen » 28.6.2010 12:11

Jos mahd. käy pikaisesti koirasi kanssa kasvattajan luona ja pyydä häneltä apua asiassa. Tämän jälkeen tarvittaessa soveltelet sitten näitä täällä saatuja neuvoja käytäntöön. Koiria ja tapoja kouluttaa on niin monia, että ”kirjekurssilla” ei aina päästä tarkoituksenmukaiseen päämäärään. Edellä on tullut jo monia konsteja, jotka saattavat toimia koirasi kanssa.

Kertomasi perustella koirasi hermorakenne on vilkas, koira on energinen, nopeasti erilaisiin tilanteisiin reagoiva ja voimakkaasti sinuun leimaatunut. Jos koirasi on ”normaali” sinulla on vielä toivoa (koira vasta 6kk). Tepsipä koiraasi mitkä konstit tahansa, sinun on muistettava myös jatkossa millainen sen luontainen hermorakenne oli lähtiessä ja uskon, että tavalla tai toisella se myös koirassasi näkyy vaikka näistä ongelmista eroon pääsisittekin.

Minun neuvot tämäntyyppisen koiran eteenpäin viemiseksi olisivat (kunhan käyt ensin siellä kasvattajan luona ja kysyt häneltä asiaan mielipidettä):

1. Opeta koirallesi yksinoloa – leimaatuminen sinuun on tapahtunut, siitä sinun ei tarvitse mielestäni huolta kantaa. Koirasi pitäisi oppia olemaan yksin ja rauhoittumaan – toisin sanoen tultava itsensä kanssa sinuiksi. Mikään liikunnan antaminen tai toko siihen ei välttämättä auta – voi käydä päinvastoinkin.
- koirasi tulisi nukkua yöt yksin paikassa, mistä se ei pääse vaeltelemaan mihinkään - yöllä nukutaan
- jos olette hereillä 15 tuntia vuorokaudesta, koirasi tulisi viettää tuosta ajasta yksin noin 11 tuntia, saada koulutusta max 1 tuntia, lenkkiä max 1 tuntia, ja rauhallista yhdessäoloa loput 2 lenkkien, koulutuksen ja ruokailun jälkeen.
- yksinoloajoiksi sille voi jättää virikettä luista ja leluista
- jos koira protestoi yksinoloa, siihen ei pidä reagoida mitenkään ja paikan on oltava sellainen että se ei pysty tekemään pahojaan!
- yksinoloaikoja voi alkaa lisäämään pienemmissä pätkissä jos se tuntuu paremmalta tavalta. Normaali koira kestää yksinolon kyllä aika nopeasti kunhan paikka on turvallinen (esim. oma koiratarha minusta tähän paras). Kun koira oppii olemaan täysin moitteettomasti yksin, pian se osaa olla yksin missä vain.

2. Käyttäydy itse jämysti, mutta ylitsepursuavan rauhallisesti, loivaliikkeisesti niin teoissa, oleskelussa, lenkillä, käskyissä kuin kehuissa. Vilkkaan koiran toimintaa ei pidä tukea entisestään olemalla itse vilkas ja terävä.
- kun kosket koiraa kehuissa, niin tee sekin rauhallisesti pitkillä rauhallisella vedoilla
- ”ihannetokotyyli” (korkeaääniset ja terävät käskyt sekä nopeat liikkeet yms) saattavat vain aktivoida koirasi ylivilkasta toimintaa entisestään. Toimi siis päinvastoin, mutta päättäväisesti ja anna teollasi koiralle selvä signaali, että muita vaihtoehtoja ei ole kun että, sinua on toteltava.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 29.6.2010 15:03

Patu kirjoitti:Koska jos sitä yrittää juoksuttamalla väsyttää niin kohta se ei väsy minkään pitusella lenkillä.
Mielenkiintoista, on ilmeisesti luonnonlait kirjoitetu uusiksi :D

Minä kun olen uskonut että riittävä määrä työtä väsyttää myös koiraa, ja kun koira väsyy, se vähän rauhottuu ja kun se väsyy vielä enemmän, se lepää. Ja kun se on todella väsynyt, se nukkuu.
No-- ehkä joku on onnistunut jalostamaan "durasel" seisojan. Sellainen koira pitäisi ehdottomasti saada.

Minä kuitenkin edelleen uskon että ei näistä roduista vielä ole onnistuttu väsymättömiä koneita tekemään.

Aikannaan joillakin oli koiria joilla oli liikaa "virtaa" jotta luontaisetkaan toiminnot olisivat onnistuneet, joten heidän oli juoksutettava koiriaan ennen metsästystä tai koetta jotta se "koheltaminen" tositilanteessa väheni ja riistatilanteet onnistuivat.

Ei juoksuttaminen poista koiran aivokoppaan pesiytyneitä ongelmia, mutta se rauhottaa koiraa jolloin niitä ongelmia on huomattavasti helpompi työstää, jos niitä todellisia ongelmia siellä kopassa yleensä edes on.

Tehdäänpä yhteistyötä sitten kenen kanssa tahansa, jopa eläimen kanssa, sen pitää perustua molemminpuoliseen luottamukseen hyvin onnistuakseen. Seisojan kanssa yhteistyön rakentamisen on onnistuttava, muussa tapauksessa on ongelmia tiedossa niin metsästyksen kuin kotiolojenkin osalta.
Jatkuva perässäkulku ja seuraaminen ei ole luottamusta, vaan päin vastoin, se on epäluottamusta (jätetyksitulemisen pelkoa) jonka syntyhistoriaa ei ulkopuolinen voi tietää. Mieti asiaa myös tuolta kannalta ja pyri palauttamaan se kadonnut luottamus.

Koira tarvitsee tarkat rajat ja säännöt voidakseen luottaa omaan asemaansa laumassa. Silloin sen ei tarvitse jatkuvasti hakea asemaansa ja rajojaan.

Otetaanpa tuollainen kuvitteellinen esimerkki. Taloon tullessaan pentu saa tehdä mitä tahansa, sitä hellitään ja se saa jopa nukkua isännän kanssa samassa sängyssä. Sitten se potkaistaan pois sängystä jota se ei voi ymmärtää kun se on siellä ennenkin saanut olla. Samoin ennen sallitut asiat tulevatkin yht äkkiä kielletyksi. Miltä se tuntuu pennusta. Eiköhän se tunne itsensä hyljeksityksi ja asemansa heikentyneeksi. Mitä koira tekee silloin?

Jos ei aio koiraa laskea sohvalle aikuisena, niin ei sitä pidä laskea sinne pentunakaan.
Kun jotain ottaa, niin jotain pitää antaa tilalle jotta se ei tuntisi asemaansa menetetyksi. Samoin annettujen rajojen noudattamisesta pitää palkita tavalla jonka koira ymmärtää.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Pertti Tuorilainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 61
Liittynyt: 1.10.2008 18:39
Paikkakunta: Kiuruvesi

Viesti Kirjoittaja Pertti Tuorilainen » 29.6.2010 17:29

Niin no. Kannattaahan se väsytyksen toivossa juoksuttaa aina henkihieveriin, sehän ei varmaan kasvavalla koiralla kuntokaan kasva että seuraavaksi tarvii jo pitemmän lenkin.

Ja todella tervettä muutenkin 6kk ikäistä pentua juoksuttaa kun mielen köyhä, noin niinkun koiran kannalta ajatellen.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 29.6.2010 19:21

Patu kirjoitti:Niin no. Kannattaahan se väsytyksen toivossa juoksuttaa aina henkihieveriin, sehän ei varmaan kasvavalla koiralla kuntokaan kasva että seuraavaksi tarvii jo pitemmän lenkin.
Ainakin minä oletan että ohjaajillakin on sen verran aivotoimintaa että he näkevät miloin koira on väsynyt tai milloin se on "henkihieverissä".
Patu kirjoitti:Ja todella tervettä muutenkin 6kk ikäistä pentua juoksuttaa kun mielen köyhä, noin niinkun koiran kannalta ajatellen.
Lihakset kasvaakseen, sekä luusto ja nivelet kehittyäkseen tarvitsevat riittävästi liikuntaa, ihan näin koiran kannalta katsoen. Ja ihan siinä saa käyttää tervettä järkeä tuossa liikunnassa pennun kanssa.
Pennuthan aloittavat tuon väsymiseen asti peuhaamisen ja liikkumisen jo pentulaatikossa ja osaavat kyllä lopettaa kun väsyvät. Parasta liikuntaahan pennuille olisi, kun ne saisivat telmiä sisarustensa kanssa sielunsa kyllyydestä. Tuo vain ei yleensä ole mahdollista, joten ohjaajan on osattava täyttää tuo aukko kehityksessä, ja siihen ei pelkkä aivojumppa riitä vaikka sekin kehityskuvioon kuuluu.

Huippukuntoisen aikuisen koirankin saa väsymään tunnin liikuntajaksossa, mutta ei tietenkään sillä vauhdilla millä se kulkee metsästettäessä.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 29.6.2010 22:54

Voisiko olla mahdollista että koiran hermorakenteessa on oikesti jotain vikaa?
Eikös seisojallakin tulisi olla vahva hermorakenne ja jonka kanssa voisi elää suhteellisen normaalia elämää ilman jatkuvaa taistelua johtajuudesta? Ei yksinolo pitäisi sekoittaa seisojankaan päätä, vaan vahvahermoinen koira voi rauhallisesti luottaa siihen että kyllä se ohjaaja viel joskus palaa takaisin. Juoksuttaminen tuskin lienee ratkaisu ongelmaan jos koiran hermorakenne ei ole kunnossa?
Viimeksi muokannut Hilkka Lindberg, 30.6.2010 11:00. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 30.6.2010 10:03

Hyvinpä ymmärrät lukemasi tekstin.
Seppo Lehtovirta kirjoitti:Ei juoksuttaminen poista koiran aivokoppaan pesiytyneitä ongelmia, mutta se rauhottaa koiraa jolloin niitä ongelmia on huomattavasti helpompi työstää, jos niitä todellisia ongelmia siellä kopassa yleensä edes on.
Noilla ongelmilla tarkoitan sellaisia jotka johtuvat ihmisen omasta toiminnasta. Yleensä nuo ongelmat juontavat siitä että ihmisen käyttäytyminen ei ole balanssissa koiran laumakäyttäytymisen kanssa.
Seppo Lehtovirta kirjoitti:Koira tarvitsee tarkat rajat ja säännöt voidakseen luottaa omaan asemaansa laumassa. Silloin sen ei tarvitse jatkuvasti hakea asemaansa ja rajojaan.
Mielestäni tuon ikäisellä koiralla ei kyse ole laumanjohtajan aseman "ryöstämisestä". Mielestäni kyse on nuorenkoiran asemasta laumassa ja se on koiran kannalta hyvin tärkeä seikka. Jos nuori koira on epävarma asemastaan, se aiheuttaa kaikenlaisia käytöshäiriöitä ilman että koiralla olisi mitään varsinaista henkistä ongelmaa. Nuori koira tuntee olonsa hieman turvattomaksi ellei laumassa ole selkeää johtajaa.

Aiemmin jo muutama kirjoittaja suositteli kääntymistä kokeneemman "kouluttajan" puoleen jotta se ongelma voitaisiin kartoitta ja mahdollisimman hyvin korjata. Ehdottomasti tuon kouluttajan pitäisi olla sellainen joka ymmärtää koiran sielunelämää, eli hän voi olla mistä rodusta tahansa koska kyse ei ole koiran taitojen ulosotosta. Pääasia on että hän ymmärtää hyvin koiran "sielunelämmän".

Niitä kasvattajan tietoja ei tällä foorumilla kannata penkoa, jotta ei tulisi "tuomittua" jotakin kasvattajaa heppoisin, ja oletettavasti perusteettomin tiedoin. Tuskin Hilu sinun lyhyt kokemuksesi seisojista vielä antaa riittävästi kokemusta ymmärtää noita yhdistelmiä. Noissa asioissa on syytä kääntyä jalostustiimin puoleen.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 30.6.2010 11:03

Poistin viestistäni asiattoman kysymyksen. Eihän se todellakaan kuulu minulle mistä koirasta on kyse, samanlaisten ongelmien kanssa kohta 4 vuotta "taistelleena" tunsin vaan jotenkin sympatiaa keskustelun aloittajaa kohtaan. :wink:

Kannattaa todellakin keskustella seisojien luonteista, tai pikemminkin hermorakenteista ihan vaan yleisellä tasolla. Luonnehan voi olla aivan ihastuttava, vaikka hermorakenne olisikin heikompi.

Panu Karjalainen
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 8
Liittynyt: 23.3.2010 15:41

Viesti Kirjoittaja Panu Karjalainen » 30.6.2010 13:54

Huomasin juhannuksen "rentouttaneen" hieman niin koiran kuin miehenkin hermoja jolloin koira sai saaressa juosta 2,5 päivää vapaana ja riekkua toisen nuoren koiran kanssa. Tästä oli selvästi apua, sillä yöt meni aika mukavasti ja kotiin palatessakin vielä oli "mehut" poissa kun makaili vielä pitkin iltaa ja oli muutenkin enemmän kuin "aikuinen" koira ja ulkoilukin sujui hihnan kanssa aika mukavasti. Eli kyllä se "väsyttäminen" fyysisestikin jotain auttoi ainakin ko. koiralle.

Hilun ja Memmun vastauksiin liittyen olen itse koiran omistajana nähnyt sen toimintaa eri tilanteissa sen verran, että olen miettinyt onko tällä kyseisellä koiralla vaan yksinkertaisesti "huono hermorakenne" mille se ei itse ikävä kyllä voi mitään, ja ilmeisesti aika rajallisesti ihminenkin?

Asiasta kolmanteen käytin tänään koiraa lekurilla korvatulehdus epäilyn takia ja hiivaa ja bakteereja oikeasta korvasta löytyi kun lääkäri sai tiukan taistelun jälkeen vanupuikkonsa koiran korvassa "kastettua". Eli ei saatu kunnolla kahdestaan pysymään aloillaan jotta lekuri olisi voinut tutkia tarkemmin korvan (koira oli paniikissa). Nyt pitäisi saada 10 päivän ajan 2 x tipat korvaan, ja on meillä vaimon kanssa työmaata edessä, eli miten saan koiran parhaiten koiran asettumaan jotta saadaan tipat korvaan?

Vielä tuohon koiran juoksuttamiseen, eli minkä ikäisenä yleensä olette alkaneet juoksuttaa pyörällä tai sillä lantiovyöllä jos itse yrittää juosta koiransa kanssa "kilpaa" ja minkä pituisia/kestoisia lenkkejä?

Vastaa Viestiin