mistä on kysymys?

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 1.7.2010 09:13

Ongelma kohdallasi tuntuisi olevan siinä että sinulla on koira jonka kohdalla jalostus on tuottanut tulosta. Mehän emme jalosta sohvaperunoita. :wink:

Kaikesta ylläkirjoittamastasi voisi päätellä että koirallasi ei ole välttämättä mitään aivokopan ongelmia, lihakset vain ”huutaa” liikuntaa. Tuo paniikki käsittelyvaiheessa kertoo mielestäni selkeästä luottamuspulasta. Seisoja on yleensä todella helppo käsiteltävä eläinlääkärissäkin. Memmu tuolla aiemmin kertoikin jo vähän siitä miten tuollaista koiraa tulisi käsitellä, mutta hakeudu koirasi kanssa jonkun ”ammatti- ihmisen” pakeille, joka osaa kertoa miten tuon yksilön kanssa tulee toimia.

Nuorella koiralla en vedättäisi mitään, en polkupyörää tai miestä. Nuo nivelet ovat kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja pehmeät. Vapaana liikuntaa voi antaa niin paljon kuin koira itse jaksaa ja into riittää, se on vain hyvästä. Miehen juoksuvauhdilla ei koiraa väsytetä, eikä vielä oikeastaan polkupyörälläkään ellei siihen liitetä vetämistä joka ei sovellu nuorelle koiralle. Toki nuo ovat tyhjää parempia liikuntamuotoja. Vapaana juoksu jossa koira voi hetkittäin ottaa itsestään kaiken irti, on ehdottomasti nuorelle koiralle paras liikuntatapa, niin kuin tuo toisen koiran kanssakin peuhaaminen. Liikuntaa alkuun kolmasti viikossa ja välissä aina lepopäivä. Tunti kerrallaan on varmasti riittävä jos liikunta on tehokasta, alkuun tietenkin vähemmän. Toisinaan jos ei pääse lenkille niin jyrkän sorakuopan reunalla noutoharjoituksia, se tosin kasvattaa vain voimaa, ei kestävyyttä mutta sitäkin tarvitaan. Suolla sekä umpihangessa juokseminen on myös hyvä. Kun lihakset ovat saaneet riittävästi liikuntaa, ottaa koira paremmin yhteistyön rakentamisen sekä ohjeet vastaan.

Minun oman kokemukseni mukaan 15-30 km juoksua vapaana riittää aikuisellekin koiralle tai vaihtoehtoisesti tunti juoksua, (olosuhteet ja koiran kunto huomioon ottaen) kunhan koira saa itse määrätä vauhdin ja ottaa halutessaan itsestään kaiken irti. Tällaisten lenkkien jälkeen se osaa rauhassa odottaa seuraavaa lenkkiä vaikka se ei aina odotettuna päivänä toteutuisikaan.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Panu Karjalainen
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 8
Liittynyt: 23.3.2010 15:41

Viesti Kirjoittaja Panu Karjalainen » 1.7.2010 10:01

tuosta luottamuspulasta en itse ole aivan vakuuttunut. Miten se muuten miehen ja koiran välillä näkyisi? Itse ajattelen, että eilinen eläinlääkärissä korvia tutkittaessa "panikointi" johtui siitä, että joutui oudossa paikassa "tosi tiukkaan syleilyyn" kun kipeää korvaa vielä tutkittiin, mutta tiedä häntä? Aiemmin olen kynsiä leikkaillut ns. vähän kerrallaan, eli ensin etujalat sitten koiralle palkkaus ja esim. illalla takajalkojen kynnet. Ja koiran käsittelyn eri muodoissaan olen ajoittanut sellaiseen hetkeen kun koira on ollut jo väsyneempi kun. Virkeänä kun aloitti aina näykkimään ja jouduin toisella kädellä poskinahoista puristelemaan, niin hankalaa oli kynsien leikkuu yhdellä kädellä...

Tänään aamulla korvan puhdistus ja tippojen laitto kesti "hieman", mutta koira ei mennyt "paniikkiin kute eilen siellä lekurilla. Sain laitetuksi tipat vasta kun "kellistin" koiran toiselle kyljelleen ja pidin kyynärvarsillani koiraa aloillaan ja toisella kädella pannasta ja toisella silittelin ja juttelin rauhallisesti. Kas kummaa koira alkoi rauhoittua ja sin tuikattua tipat korvaan. Yleisesti ottaen Koiraa on ollut lähes heti kotiutuspäivästä eteenpäin vaikea saada pysymän paikoilleen, niin kynsien leikkuussa, sylissä punnitessakin tai käsittelyharjoituksissa ja hampaiden vaihtumista tarkistellessa.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 1.7.2010 12:12

pantse kirjoitti:tuosta luottamuspulasta en itse ole aivan vakuuttunut.
Etpä tietenkään, koska muutoin toimisit koiran kanssa toisin.
pantse kirjoitti:Miten se muuten miehen ja koiran välillä näkyisi?
Kirjoituksissasi kuvaamasi käyttäytymistavat/reagointi ovat yksi tapa jolla ne näkyvät.
pantse kirjoitti:Virkeänä kun aloitti aina näykkimään ja jouduin toisella kädellä poskinahoista puristelemaan, niin hankalaa oli kynsien leikkuu yhdellä kädellä...
Palkitseminen toimii aina paremmin kuin rankaiseminen juuri luottamuksen syntyä ajatellen. Kumpaa tuo sinun mielestäsi on?

Jos koira ei luota isäntäänsä, niin oletettavasti se luottaa vieraaseen ihmiseen vielä vähemmän. (esim. eläinlääkäriin)

Koira täytyy kaikkeen tällaiseen palkitsemisen kautta totuttaa. Siinä se kehittyy samalla se luottamuskin. Aikanaan sitten kun se näkee kynsileikkurit niin se köllähtää makuulleen, että leikkaappa nyt ne kynnet nopeasti että saan sen lihanpalani ja taputukset. Mutta ei se siihen tule köllöttämään jos se pelkää kovia otteita.
pantse kirjoitti:silittelin ja juttelin rauhallisesti. Kas kummaa koira alkoi rauhoittua ja sin tuikattua tipat korvaan.
No niin.... vielä kun saat koiran vapaaehtoisesti kellahtamaan kyljelleen hoitotoimenpiteitä varten niin hyvä. Ja siten reilu palkkio ja runsaat kehut. Se on pienestä kiinni.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Panu Karjalainen
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 8
Liittynyt: 23.3.2010 15:41

Viesti Kirjoittaja Panu Karjalainen » 1.7.2010 13:30

kyllähän se aina olisi mukavampaa jos koiraa ei tarvitsisi kovilla otteilla pistää aloilleen, eli miten itse tässä tilanteessa tekisit vastaavasti toimivan koiran kanssa, jotta saisit koiran heittäytymään selälleen ja häntä heiluen odottelemaan niitä korvatippoja ja kipeän korvan puhdistusta? Eli ihan konkrettisiesti vaihe vaiheelta miten tämä olisi parhaiten toteutettavissa, jotten menetä luottamustani vielä enemmän koirani silmissä?

Jouko Bruun

Viesti Kirjoittaja Jouko Bruun » 2.7.2010 06:04

Pentuna kynsienleikkuut jne pitäisi opettaa.
Aloitat vaikka maahan-käskyllä, alat rapsuttamaan koiraa, katsot korvaan ohimennen, rapsutat, käännät kyljelleen, rapsutat, nostat ikeniä, vapautat, makupalakin...
Taas sama homma, jos menee hyvin, käännät jo selälleen, rapsuttuksia, rauhoittelua, katsot tassun pikaisesti jne jne, itse käytin "käskyä": "hoidetaan", tässä vaiheessa ja nykyäänkin se toimii.
Rimpuilut estetään tiukasti pitämällä, muttei rähjäämällä, vaan rauhoittamalla, tässä testataan kumman pinna kestää kauemmin.
Noin(kin) koira oppii ettei selätys ole aina alistamista sanan varsinaisessa merkityksessä.
Esim kynsienleikkuussa otan koiran jalkojenväliin selälleen, siitä on helppo leikata, kaikki kynnet kertaotteella.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 2.7.2010 07:52

JoukoB kirjoitti:Pentuna kynsienleikkuut jne pitäisi opettaa.
Aloitat vaikka maahan-käskyllä, alat rapsuttamaan koiraa, katsot korvaan ohimennen, rapsutat, käännät kyljelleen, rapsutat, nostat ikeniä, vapautat, makupalakin...
Taas sama homma, jos menee hyvin, käännät jo selälleen, rapsuttuksia, rauhoittelua, katsot tassun pikaisesti jne jne, itse käytin "käskyä": "hoidetaan", tässä vaiheessa ja nykyäänkin se toimii.
Rimpuilut estetään tiukasti pitämällä, muttei rähjäämällä, vaan rauhoittamalla, tässä testataan kumman pinna kestää kauemmin.
Noin(kin) koira oppii ettei selätys ole aina alistamista sanan varsinaisessa merkityksessä.
Esim kynsienleikkuussa otan koiran jalkojenväliin selälleen, siitä on helppo leikata, kaikki kynnet kertaotteella.
80-luvulla meillä oli lyhkäri (anteeksi alentava termi ;) ), jolla oli paha rintapahka. Lopulta se piti leikata ja tietysti se tulehtui ja ompeleet ratkeilivat. Avohaavana se piti sitten hoitaa ja oli aika kivuliaskin. Sekin hoito aloitettiin hyvin samaan tapaan kuin Jouko tuossa yllä kertoi - lempeästi ja koiraan rauhallisuutta luoden, totuttamalla ja varoen. Ei koira hoitoa suuremmin pelännyt, mutta suoraan asiaan ei koskaan aluksi menty. Puhdistettiin sitten vaikka pikkuhiljaa ja välillä vaan siliteltiin ja rapsuteltiin. Kynsien leikkuu oli jo pentuna opetettu samoin ja siksi koira antoi hoitaa kipeänkin haavan ilmekään värähtämättä pienen totuttelun jälkeen. Jo pari päivää hoitojen aloittamisesta koira nukahti kesken hoidon.

Eli yritä tehdä siitä tilanteesta myös muutakin kuin vain pelkkää kynsien leikkuuta. Semmoinen hoitohetki, niinkuin Joukokin tuumi. Muutenkin koiran voi ottaa välillä "hoidettavaksi" ja pyrkimyksenä vain saada se rauhalliseksi ja luottavaiseksi. Itse kun pysyt rauhallisena ja säilytät hermosi, niin koirakin luottaa helpommin siihen, ettei tilanteessa kannata panikoida. Mutta jos alat tuskailemaan ja tiuskimaan ja yrität hoitaa homman äkkiä ja väkisin, niin tarttuuhan se stressi koiraankin.
Viimeksi muokannut Petteri Nissinen, 2.7.2010 08:31. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kuva

Tommi Väisänen

Viesti Kirjoittaja Tommi Väisänen » 2.7.2010 08:02

se rentouttaa kummasti ittiäki ku koira alkaa kuorsata kynsiä leikatessa. :)

Panu Karjalainen
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 8
Liittynyt: 23.3.2010 15:41

Viesti Kirjoittaja Panu Karjalainen » 2.7.2010 08:47

tällaisia JoukoB:n ja Petteri_N:n kirjoittamia vinkkejä juuri kaipasinkin, joten yritetään jatkossa näitä oppeja soveltaen.

Asiasta vähän sivuraiteille, mutta liittyy koiran hampaiden/suun käyttöön. Eli kun nukuin pennun vieressä ensimmäistä yötä lattialla niin "hän" oli vähän väliä hampaillaan näykkimässä milloin korvasta, milloin hiuksista jne. Itse ajattelin vaan vetäistä peittoa korvilleni ja jatkoin uniani kunnes heräsin taas jonkun ajan päästä kun veijari oli taas löytänyt peiton alta paljastuneen varpaan tms. Eli oli aika "innokas" heti lausta asti tarttumaan hampaillaan ei siis juurikaan nuollut ketään meidän perheestä kun tuli syliin tai muissa vastaavissa tilanteissa vaan aina hampailla kiinni. Edelleenkään koiruus ei paljoa "nuoleskele" ketään vaan ottaa mielellään kiinni hampaillaan vaikkei kovasti ottaisikaan. Eli muutaman kerran pihan lapsilta on lähti talvella (n. 3-4kk iässä) lapaset kädestä kun koiran ohi kulkivat ja tulivat koiraan tutustumaan. Ei ole aggressiivinen vaan halua jostain syystä napata suuhunsa "tavaroita". Tästä on alusta asti kielletty, eli EI- sana ja esine pois kun vie jonkun käsistä "tavaran".

Yhden asian huomasin jo ensimmäisten päivien aikana, että pentu rauhoittui parhaiten päiväsaikaan huilaamaan vasta kun sillä oli minun käsi/sormet suussa, jonka jälkeen nukahti lähes välittömästi. Eli vaikka olin pennun vieressä lattialla kun oli tarkoitus rauhoittaa se välillä nukkumaan (kun ei itse meidän paikalla ollessa muuten oikein osannut) niin yritti ottaa jatkuvasti hampaillaan kiinni kädestäni, niin sitten vaan annoin kerran pitää kättäni suussaan niin silloin se rauhoittui. Sama tapahtui eilen illala pitkästä aikaa kun rauhoittelin koiraa tippojen laiton jälkeen keittiön matolla, jossa koira makoili kyljellän ja silittelin sitä rauhoittelevasti rintakehältä ja vatsalta, niin yhtäkkiä nappasi toisen käden sormet suuhunsa ja lähes saman tien alkoi silmät luppasta. Osaako joku sanoa onko tämä vain juonne siitä pienen pennun ajoilta kun rauhoittui sormi suussaan vai kertooko tämä jotain koiran yleisestä luonteesta kun "kontaktia" ottaa hampaillaan ja rauhoittuukin kun :) saa pitää isäntänsä sormet suussa?

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 2.7.2010 09:19

No niin. JoukoB kertoi tuon periaatteen, eli pienin askelin ja koiran ehdoilla yksi asia kerrallaan. Muista myös tuo Memmun kertoma rauhallinen käyttäytyminen, eli puhu sille rauhallisesti ja muista aina kehua ja rapsutella kun se rauhoittuu. Muunkinlainen palkitseminen (makupala) on hyvä session päätteeksi. Sen voi sitten ajan kanssa jättää pelkän "kiittämisen" varaan.
Tuo käden suuhunotto ilmeisesti juontaa pentulaatikkoajoilta, siitä voit kysellä kasvattajalta.
Itsellänikin on ollut koira joka ei nuollut (oikeastaan sama ominaisuus oli koko pentueessa) ja se oli paras koira ja paras pentue. Koiran tapa oli "kirputtaa" hellästi leuan alta.

Ennen noita toimenpiteitä voit myös liikunnalla kanavoida tuon ylimääräisen energian, niin onnistuu sitten helpommin tuo "harjoittelu" kun koiralla on enemmän keskittymiskykyä.

Ei muuta kuin lykkyä eteenpäin.

Ai niin.... koirasta puhutaan muodossa se, ei hän. :wink:
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Panu Karjalainen
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 8
Liittynyt: 23.3.2010 15:41

Viesti Kirjoittaja Panu Karjalainen » 2.7.2010 09:33

Ok! kiitoksia kaikille asiaa kommentoineille, ja eiköhän me tästä käsittelyn hankaluudesta vielä päästä koiruuden kanssa eteenpäin näillä opeilla.

Jouko Bruun

Viesti Kirjoittaja Jouko Bruun » 2.7.2010 09:39

Vanhemman hänen valitsin pennukseni, kun hän nappasi nenästäni kiinni ja tuota mutustelua tapahtuu vieläkin, jos asian voi näin ilmaista, se on hänen hellin mielen ilmaus.
Ps
Hän on tosi loistava vainunkäyttäjä, voiko tästä vetää johtopäätöksiä koiran ominaisuuksista?
Pentueen paras hän kirputtaa leuan alta, hyvä nenäinen hän mutustelee omistajan nenästä, mitä vielä :wink: ?

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 2.7.2010 12:34

:?: :?: :?:
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 7.7.2010 10:16

Täällä kun on noita seisojien sielunelämän tulkkeja, niin kertokaapas mitä seisojan päässä liikkuu kun se seisomisen sijasta istuu ja jonkinajan päästä jo meneekin maahan. :D Ei voi tällä vähäisellä seisojakokemuksella ymmärtää :wink:

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 7.7.2010 20:39

No.... tossa vielä mittään hättää eikä suurempaa väliä mitä siellä kopassa liikkuu, mutta jos se ehtii nukahtaa, niin sitten vissiin olis ohjaajan viisainta löntystellä sinne seisonnalle pikkasen ripeemmin. :)
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Vastaa Viestiin