Ensimmäinen saksanseisoja

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

V

Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja V » 12.1.2005 19:30

Hei!
Olen suunnitellut koiran hankkimista jo pidemmän aikaa ja harrastuskaveriksi olisi tarkoitus hankkia karkeakarvainen saksanseisoja. Minulla ei ole ole kyseisestä rodusta kokemusta eli tämä olisi ensimmäinen saksanseisojani. Se saisi kanssani paljon liikuntaa ja valjakkohiihtoharrastus kiinnostaa sekä tottelevaisuuskoulutus.
Varsinaista metsästystä en koirani kanssa välttämättä tulisi harrastamaan.
Kysymys kuuluukin, että onko saksanseisoja onneton, jos ei pääse lintumetsille?
Rotu vaikuttaa tosi upealta ja haluan tietysti antaa uudelle kaverille mahdollisimman paljon aikaa ja monenlaisia virikkeitä.
Kokemuksia rodusta otetaan ilolla vastaan sekä mielipiteitä myös siitä sopiiko rotu kerrostaloasuntoon?

Intsi02

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 12.1.2005 20:14

Koira käyttötarkoituksen mukaan. Jos et metsästä, älä ota metsästyskoiraa.

Miki

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Miki » 12.1.2005 23:27

Osuit kyllä kysymyksesi kanssa sellaiselle foorumille, että
valtaosa on edellisen vastauksen kanssa yksimielisiä -
koira käyttötarkoituksen mukaan... ko. kysymykseen löydät
vastauksia perusteluineen varmasti useammastakin kohtaan tältä keskustelupalstalta. Miten sitten kommentoisivat ei-metsästävät
seisojien omistajat, jos niitä on? kai niitä on?

[%sig%]

Pekka Hautamäki

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Pekka Hautamäki » 13.1.2005 08:53

Tällä hetlkellä on tietokannassa pennutuslistalla ainakin lyhytkarvaisissa sellanen hanskavärkki-yhdistelmä, jossa emällä ja isällä ei ole yhtään koekäyntiä (eli ei palkittuja).
Ilmeisesti ko. koirat ovat riistavietille immuuneja ja niiden kyvyt löytyvät muulta saralta, kun niitä kerta "jalostetaan" eteenpäin...
Tälläisestä yhdistelmästä, jossa molemmat vanhemmat ovat immuuneja riistavietille, niin kannaattaa kysyä sitä harrastekoiraa ei metsästyskäyttöön.

veijo toimela

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 13.1.2005 09:38

Rotu on hyvin sopeutuvainen, joten ei se varmasti onneton vielä pentuna ole siitä, ettei saa partaa sotkia riistan verhen, mutta...

Näitä on jalostettu mettästyskäythön ja kun liikutte paljon ja joskus luultavasti koira vappaana (sen tottelevaisuus kun on sitä luokkaa "laboratorio-olosuhteissa" että tullee itelle usko, että nou hätä koira hanskassa), ja joku kaunis päivä se sitten haistaa jottain TOSI mielenkiintosta ja pienen pään sisällä naksahtaa satavuotisen jalostuksen takaumat ja vietit vettää hajujen perhän...toimintaa riistalla kun ei ole ehkä ns. reenattu, niin toiminta on alkukantasta ja niin linnut kun pienpeotki saa kyytiä.

Eikä korvia ollenkaan...luultavasti. Eli ei olekkaan sitten homma hanskassa.

Näitten tuntemusten ja viettien kans se sitten taistelee siitä ethenpäin ja ellei pääse toteuttamhan jalostuksessa viriteltyjä ominaisuuksia, niin joskus, ehkä nopeasti ehkä vasta vuosien päästä, sillä enemmän tai vähemmän naksahtaa "päässä" ja sen jälkhen olhan sitten käsi ottalla. Että oho, mitäs nyt. Voi olla, että mettästyskoirasi ei tule sitä koskhan tekemhän, mutta se riski on olemassa.

En ole mikhän koiratsykoloki, mutta maalaisjärellä ajateltuna tokoon tai valjakkohiihthonki löytyy sopivampia rotuja. Joskin nämä pärjäävät noissa lajeissakin varmasti hyvin yhtenä osana kokonaisaktiivisuutta näitten hienojen mettästyskoirien kans. Mettästämhänkhän kun ei pääse ihan ympäri vuojen.

V

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja V » 13.1.2005 20:13

Kiitoksia mielipiteistä!
Tuossa kun aloitusviestissäni sanoin, että varsinaisesti ei koira metsästyshommiin pääsisi niin avopuolisoni kyllä harrastaa lintumetsällä käyntiä ja tarkoitus olisi hänen syksyisin pitää koiraa lintumetsällä mukana.
Mutta sillä kysyin asiaa noin ympäripyöreästi, kun pääsääntöisesti koira olisi täällä kaupungissa meillä harrastus- ja lenkkikaverina eli lintumetsällä käynti olisi sille aika harvinaista hupia ja nyt kun asutaan vielä täällä pääkaupunkiseudulla (tarkoitus muuttaa maalle lähivuosina) niin kotiseuduille ei työn takia metsästysreissulle mieskään ehdi kuin kerran pari vuoteen.

Tässä vaan myös mietityttää se koulutuspuoli sitten noihin metsästyspuolen asioihin, jotta pärjäisiköhän se koira siellä metillä mukana ilman sen aktiivisempaa metsästysharrastuspohjaa ja koulutusta?

Nämä saattaa nyt alaan vihkiintyneiltä kuulostaa typeriltä kysymyksiltä, mutta kiinnostaa kovin saksanseisojan hankintaa suunnittelevaa...

kk

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja kk » 14.1.2005 09:06

Sanoisin että sen koulutuksen tulisi lähteä siitä, että koiralla olisi miellyttävä metsästää. Metsästyskoira on - aina - ensisijaisesti metsästyskoira, ja toissijaisesti jotain muuta (kuten toko, valjakkohiihto ym).

Jos koiralla käydään metsällä kerran tai pari vuodessa, niin herää väkisinkin kysymys että miksi täysverinen metsästyskoira? Olisihan noita jo poispilattujakin rotuja tarjolla. Poispilattu tarkoittaa tässäyhteyessä noita palveluun jalostettuja metsäkoiria. Esimerkiksi jollain palvelulinjaisella labradorilla voi käydä sillointällöin metsällä, ja jokin sen ylösajamista linnuista voi sattua jopa ampumishollille. Tai sen voi opettaa kävelemään perässä ja käyttää vain noutajana... Noilla mettämäärillä kun ei edes pystykorva pelaa metsässä.

Seppo Lehtovirta

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 14.1.2005 09:41

Täyttä asiaa tuo kk:n teksti, selkeästi ja ytimekkäästi ilmaistu.

Itse suosittelisin kysyjälle jotain karkottavaa rotua, se mielestäni tuntuisi paremmin soveltuvan tuohon käyttötarpeeseen.
Se olisi myös huomattavasti helpompi kouluttaa, oikeastaan voisi sanoa että jo pelkästään koiran luontaisilla ominaisuuksillakin pärjää ilman kummempaa koulutusta metsälläkin.

Noista alkuasetelmista minä päätyisin tuohon karkottavaan koiraan.
Turha ottaa itselleen kymmeneksi vuodeksi mieliharmia, joka seisovasta kanakoirasta oletettavasti muodostuisi, jos ei ole valmis tekemään sen eteen tarvittavaa työtä juuri tuolla metsästyksen saralla.

Sami G

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Sami G » 14.1.2005 09:52

Todennäköisesti kysyjän avopuoliso hurahtaa jo ensimmäisen syksyn jälkeen seisojiin, kuten niin moni muukin meistä. Parin vuoden päästä mennään Junkkariin ja kukaties muutamaa vuotta myöhemmin jo Riistakoiraan ;-) Saattaapa hän olla joskus vielä paikallisen tai jopa valtakunnallisen seisojajärjestön puheenjohtajana.

Vaikea kuvitella ottavansa seisojan ja metsästelevänsä sillä "pari kertaa syksyssä", hurahtamatta!

veijo toimela

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 14.1.2005 10:19

Tuon Samin ajatuksen voi heleposti varmistaa sillä, että ei välttämättä piä kiirettä sen oman seisojan hankkimisessa, vaan ottaa yhteyttä johonki mettästäjhän jonka kans voi kävästä kokkeilemassa, miltä tämä tyyli maistuu. Ja ellei tunne sellasia mettästäjiä, niin paikallisten kerhojen kautta varmasti löytyy.

Ja jos/kun hurahtaa tähän mettästysmuothon, niin sittenpä onki jo toinen lähtökohta mettästyskoiran hankinnalle.

Aikaa, tietoa ja järkiä ja soppelisti tunnetta harkinthan/hankinthan.

Seppo Lehtovirta

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 14.1.2005 10:24

Minun mielestäni Sami sen kipinän tulee syttyä ennen kuin otetaan se koira, se ei ole riittävä syy että emäntä tykkää koirasta ja patistaa ukkoa metsälle. minun mielestäni koiran tulee olla metsästäjän koira eikä vaimon harrastus ja lenkkikaveri.

Mielestäni ei pidä luoda sellaisia mielikuvia jotka eivät oletettavasti toteudu. (lotosta voi uneksia..onneksi)

Ennen kuin seisojaan hurahtaa, kannattaa käydä jossakin tutustumassa koiran toimintaan, ja ottaa selville mitä sen eteen oletettavasti joutuu tekemään.

kk

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja kk » 14.1.2005 10:39

Olen juuri samalla linjalla Veijon ja Sepon kanssa. Se kipinä pitää olla jo syttynyt, ennenkuin seisojan hankkii.

Ja mikäpä sen parempi tapa saaha se kipinä, kuin kokeilla käytännön metsästystä seisojalla.

Jos se kipinä toiselle puoliskolle syttyy ja koira on lopulta hankittu, niin saattaa käydä niinkin että kohta sillä metsästää molemmat. Kukaties emännästä tulee joskus "paikallisen tai jopa valtakunnallisen seisojajärjestön puheenjohtaja". :)

veijo toimela

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 14.1.2005 10:51

Ittelläki tilanne se, että koko perhe kun tykkää kuleksia luonnossa yhessä ja erikshen, niin vaimoki on ollu matkassa mettästysreissuilla. Viime kevväänä oli tilanne Utsjoen tuntureilla ollessa kun itte pikkuhilijaa tulin rinnettä alas edellisen seisonnan jälkhen ja Riitu ehti jo huitassa kurun toiselle laialle, jossa vaimoki oli. Ja eikhän ottanu seisonnan (siis koira...).

Menin itte tilantheshen, mutta linnut karkottu minun suksimista ennenku ehin nostoluppaa koiralle antamhan. Tarja sitten huikkas siitä likeltä koiraa, että "olispa ollu haulikko, niin olisin ampunu riekon!" Oli meinaan siinä hyvällä hollilla ollu...olin vähän ihmeishän moisesta käyttäytymisestä.

No, tilanne nyt se, että jos/kun pojat lähtee kevväällä suorittamhan mettästyskorttia, niin vaimo lähtee myös. Ja melekosella varmuuella ens syksynä sitten tiputelhan yhessä riekkoja koirien luomista hyvistä tilantheista.

Tähän "hurahtaa" vaikkei välttämättä haluaiskhan.

Sami G

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Sami G » 14.1.2005 11:52

Todetaan nyt sitten ihan otsa rypyssä että minunkin mielestäni kysyjän koiraksi sopisi paremmin vaikkapa suursnautseri. On partaa ja kova peli valjakkohiihtoon. Eikä tarvitse pelätä turhia riistatöitä.

Kylläpä se todellinen kipinä/hurahtaminen on meille monille tosissaan syttynyt vasta sillä ensimmäisellä omalla koiralla. Kuinkakohan moni ns. "kovista" ja kokeneista kanakoiramiehistä on aikoinaan aloittanut hieman semmoisella mutu-meiningillä? Veikkaanpa että aika moni.

Siitä että seisoja kannattaa ottaa vain jos itse aikoo sillä metsästää, olen ihan samaa mieltä.

[%sig%]

Seppo Lehtovirta

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 14.1.2005 13:44

Joo Sami, ottat kurttuun vaan. ; )

Kyllä minä ainakin sain kipinän kun ensimmäisen kerran pääsin näkemään kaverin seisojan toiminnassa, ja vielä itse metsästämäänkin samassa porukassa.

Tietenkin se lopullinen hurahtaminen tapahtuu kun löytää sen oikean "narunpään" ja saa koiran toimimaan. Sen jälkeen alkaa se tiukka opiskelu ja tutkiskelu joka jatkuu sinne minne elämä päättyy. Eli tuossa narunpään löytymisvaiheessa on vasta aapisen ensimmäinen sivu avattu.

Tuolta lehdestä kun lukee juuri noiden vanhojen konkarien alkutaipaleen kertomuksia, niin kyllä se vääjäämättä aina se alkukipinä on löytynyt kun on päässyt näkemään kaverin seisojan toiminnassa ja päässyt vielä itse koiran kanssa metsästämään.

Vastaa Viestiin