Ensimmäinen saksanseisoja

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

V

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja V » 14.1.2005 17:31

Joo, mielenkiintoista... Täällä tuntuu tosiaan olevan selkeästi se kanta, että rotu on sopiva ainoastaan metsille.
Harmi sinällään, koska kun taas on sitten lukenut koira-alan kirjallisuutta ja vähän kasvattajiltakin saanut infoa ja luonnekuvausta rodusta niin on saanut hieman erilaisen käsityksen.

Eikä tässä nyt tietenkään kyse ole siitä, että koira olisi vain "vaimon lenkkikaveri ja silloin tällöin vaimon patistamana mies veisi sen metsälle" :) Ja että koiraa oltaisiin hankkimassa hetken mielijohteesta, tässä on nyt ankara rotujen kartoitus meneillään ja ihan sellaista yhteistä koirakaveria tässä suunnitellaan, jonka kanssa voisi puuhailla monenlaista...
No, mutta kiitokset vastauksista ja huomasinpa tuossa, että olihan tähän viittaavaa aihetta käsitelty jo aiemminkin...

Petteri

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Petteri » 14.1.2005 21:33

Minusta ei ole olleenkaan harmi, että mielipide on sen puolesta, että seisojan ykköstehtävä on olla metsästyskoira.

Ei kyse ole siitä etteikö seisojaa voisi pitää vain kotikoiranakin. Minusta jokaisen koiran hankkijan pitäisi kuitenkin olla omalta osaltaan vastuussa rodusta. Jos hankkii rodun epärotutyypillisen käyttöön, haistattaa samalla pitkät sille porukalle, joka vapaaehtoisella työllä on pitänyt yllä ja edelleen jalostanut haluttuja ominaisuuksia rodussa.

Itse en haluaisi mennä pilaamaan jotain rotua itsekkyyteni takia. Tiedän, että tämä kirvoittaa kommentin siitä ettei "yksi pääsky kesää tee", eikä yksi seisoja kotikoirana pilaa rotua, mutta "puroista se isokin joki koostuu"...

Olisi hieno homma jos ensin tutustuisit siihen toimintaan joka esim. saksanseisojien taustalla on. Sitten miettisit haluatko tosiaan sen luonteenpiirteiden vuoksi. Paljon erilaisten koirarotujen (mm. seisojat, palveluskoirat, spanielit) kanssa pelatessani olen nyt varma vain yhdestä asiasta. Stereotypiat jonkin koirarodun luonteenpiirteistä voi samantien heittää roskiin. Rodunomainen toiminta on paljon yhtenevämpää rodun eri yksilöiden kesken kuin yhteneväisyys luonteissa. Seisojilla tuo yhteinen tekijä löytyy niiden tavasta metsästää, ei niiden luonteista koti- tai tokokoirina.

Kun nyt mukavasti alkoi luistamaan tämä juttu siitä miten "kaikki sai alkunsa" niin minä lienen sitten se poikkeus. Oikeastaan koko ikäni olen syleskellyt seisojan karvoja suustani. Minkäänlaista ahaa-elämystä ei ole koskaan tullut, mutta intohimo seisojia kohtaan on kasvanut koko ajan. Samalla on oppinut ymmärtämään ja arvostamaan sitä työtä mitä muut ovat tehneet sen eteen, että minullakin on tänään mahdollisuus nauttia näiden koirien hienoista ominaisuuksista. Nöyrä kiitos heille siitä.

veijo toimela

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 15.1.2005 10:31

mot

Sami G

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Sami G » 15.1.2005 12:02

Ilman muutahan se ensimmäinen kipinä lähes kaikilla alkaa kun näkee ja pääsee ehkä metsällekin "sen kaverin koiran" kanssa. Mutta onhan se ihan toista maata kun "se ensimmäinen oma" koira kasvaa ja kehittyy. Tulee ensimmäiset seisonnat, ensimmäiset pudotukset, hienot vesityöt ja raanakot saadaan talteen jo epäuskoisen olon jälkeenkin. Silloin liikutaan jo todella pitkällä, eikä mahda monella olla enää paluuta entiseen. Ja hyvä näin :-)

Anita

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Anita » 15.1.2005 19:39

Mä "hurahdin" seisojiin joskus kolme vuotta sitten. Silloin ei ollut
edes metsästyskorttiakaan. Isän kanssa olin kakarana kulkenut
mukana metsällä ja siinä se kaikki tietous oli. Sitten suoritin met-
sästäjätutkinnon, hankin haulikon ja aloin opettelemaan ampumista
(vieläkin petrattavaa riittää). Innostuin kiertämään kaer:ssa ja
juttelemaan ihmisten kanssa (ja tosi reiluja tyyppejä olen tavan-
nutkin ja "ammattilaisia" joilta on saanut paljon asiantuntevaa
ohjausta). Nyt odottelen oman saksanseisojani tuloa, jonka
kouluttamiseen aijon satsata ja haaveilen jo yhteisistä mettä-
reissuista tuossa kotimailla ja tietty Lapissa, jonne ekan kerran
suuntaan nuoren kanssa. Kukaan ei oo seppä syntyessään ja
mä uskon, että kun on hurjasti intoa, aikaa ja rohkeutta kysyä
tietävämmiltä niin kyllä se siitä alkaa luonnistumaan, vaikka
mutkien kauttakin... Mä hurahdin ensin tuohon rotuun ja
sitten huomasin olevani täysin hurahtanut metsästykseen ja tähän metsästysmuotoon. Tietty joskus tuntuu, kun seuraa näitä keskus-
teluja, että onkohan sitä "oikeutettu" ottamaan seisojaa vai pitäiskö
sitä olla useamman vuoden kokemus takana noilta lintumettiltä.
Toisaalta tuntuu, että elämä on tässä ja nyt eikä sitten kymmenvuoden
päästä...

Seppo Lehtovirta

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 15.1.2005 19:52

Koiran käyttö metsästystarkoitukseen on se A&O.
Ja tuolla innolla....Terve tuloa joukkoon.

Anniina

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Anniina » 15.1.2005 21:49

Me ei tiedetty rodusta (kk saksanseisoja) mitään kun mentiin pentuja kattoon. Poikaystäväni on kyllä harrastanut metsästystä jo kauan. no pentu lähti mukaan ja kaikki on kyllä koettu kantapään kautta. Ainoa jatkuva pulma on se ettei äijästä ole oikein kouluttajaksi ,itse olen joutunut harjotteleen ja tehnyt siinä sivussa kasvattajatkin hulluiksi! Mutta kyllä kärpänen on tämän kolmen vuoden aikana purassut pahasti ja ens kesänä menen suorittaan metsästyskortin. Haaveissani on toisen karkkarin hankkiminen sitten parin vuoden päästä!

Chris

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Chris » 16.1.2005 22:31

Jos saan luvan, pistäisin kans yhden ajatuksen tänne purtavaksi, toivottavasti ei tule kovin pahhaa mylläkkää. Kyseisen keskustelun aloittelijan päässä liikkuu luultavasti samansuuntaisia ns.kuvitelmia mitä minunkin mielessä. Eli niitä uusia ja vanhoja viestejä lukiessa saa aika lailla erilaisia näkemyksiä ja opetuksia ja suosituksia koulutuksesta jnpp, silti luultavasti jää asiasta tietämättömälle loppujen lopuksi aikamoisia aukkoja ns seisoja-sivistykseen, varsikin kun koirakuume on iskenyt. Minua hiukan vaivaa kysymys, että kuis paljon metsästävä lintukoira, eli nyt saksanseisoja karvoihin katsomatta pitää olla riistatilanteissa, ajatellaan nyt vaikka päiviä vuodessa, että se olisi konkareitten mielestä
onnellinen ? Jos joku pistäisi pikkaisen todellisia faktoja tänne, kuis paljon kukin koiraa metsästykseen liittyvissä tehtävässä käyttää, otetaan vaikka esim. vuosi 2004, en tarkoittaa mitään päiväkohtaista selontekoa, vaan suunta-antavaa. Ainakin mulle olisi siitä hitosti apua, tänäpäivänä ihmiset hahmottaa kaikkeaa helpommin asioita numeroissa, määrissä... jnpp.
Ajatuksen taustana on seikka, että jos se kuume iskee, ei siinä pahemmin ketään enää sen jälkeen kuunnella, eli kuunnellan kaikkia, mutta kuullaan,
mitä halutaan. Pahimmassa tapauksessa uskotaan vasta silloin, kun itse nähdään, eli silloin kun pentu on jo kotona...
Ja pahuksen harvoin tulee tietoa, kuis paljon siihen kuluu raha, erilaiset koulutuskurssit, koet, rokotukset...jne...jne. Ehkä joku sais siitä muita ajatuksia jopa muita harrastuksia, eli faktoja kehiin, jalojen metsästävien seisovien lintukoirien omistajat.
muita

Petteri

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Petteri » 17.1.2005 07:51

Laskin tuon vanhemman koiran osalta, että ensimmäinen sille pudotettu metsälintu (koppelo) tuli kustantamaan 30-40 tuhatta markkaa...

Metsällä tuli tänä syksynä oltua tuosta elokuun 10 pvästä lähtien noin 3-4 vrk / viikko + pikku lenkit iltasella kun opiskelusta / töistä vapautu. Sitä jatkui tuonne marraskuun alkuun saakka. Välillä oli tietty näitä "turneita".

veijo toimela

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 17.1.2005 09:00

Kalenteria selatessa pääsin lukhun 39. Tänä vuona ei ollu mahollista pittää lomia mettästysaikan niin palijon kuin normaalisti, joten normaalisti päiviä vähän enemmän. Mukana tuossa luvussa on kylläki jokunen iltasella töitten jälkhen käyty sorsastusreissu, sekä alkukauesta maalinnunpyynnissä samaten päivällä lähetty reissu. Sitä kun iltasella vielä silloin näki mettästellä.

Tänä vuona en myöskhän käyny marras-joulukuussa jänisten perässä vanhemmalla koiralla, vaikka sitäki on tullu aikasemmin harrastettua.

Pitempiä turneita ei myöskhän ollu mukana, joskin parina viikkona tuli käytyä liki joka päivä. Mutta kaikki viikonloput meni mettillä.

Seisontoja molemmilla koirilla parisattaa, joten 5-10 nostotilannetta per koira/päivä. Ja noistahan noin kymmenhen prostenthin pääsee ampumhan karkiasti arvioien. Eli muut nostot sellasia, että maasto asettaa rajotukset, ja miehän en roiski, ellen ole varma, että tilanthesta hyvä mahollisuus tiputtaa.

Kustannuksia en ole laskenu, eihän tuota tule laskettua muutenkhan sitä, paljonko itte kukin perheenjäsen tullee maksamhan =o)

Suurin yksittäinen kuluerä ainaki itellä on polttoaine; sitä kun tuo kohtuullisen kokonen V8 jenkki hörmii ihan riittävästi ja syksysin tullee tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä mettästysreissuilla, vaikka keskellä hienoja maita asuthanki.

Eli varsinaisesti koiran kuluja ole tullu tosin laskettua, eikä se ole oleellistakhan minun mielestä.

[%sig%]

Viestiä muokattu (17.01.05 09:10)

veijo toimela

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 17.1.2005 09:04

...siis tuossa nuo haulikko selässä kuletut päivät...tietenki met ympäri vuojen olhan maastossa enemmän ja vähemmän kun perheen kans tykkäämmä muutenki sielä kulukia niin hiihtelemässä, retkillä, marjastamassa kuin kalastellenki ja koirat on aina matkassa.

Gia

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Gia » 17.1.2005 09:13

Ei niitä mettäpäiviä taida kertyä kuin kolmisenkymmentä... Mutta kustannuksia vuonna 2004 tuli sitten ihan hirveesti... meni reipas 200.000 euroa, kun ostin koirille harjoittelumaastot järvineen (fasaanitkin jo saivat tarhansa) ja nyt vasta syntyi mun ensimmäinen seisojakin...kunhan saadaan isännän kanssa väiteltyä kumman se loppupelissä on ;)

Sami G

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Sami G » 17.1.2005 12:07

Syksyllä mettäpäiviä tulee 2-4 viikossa tuosta elokuun 20. lähtien ja jatkuen aina tuonne marraskuun puoliväliin asti. Alkuun tulee tehtyä lähinnä semmoisia iltareissuja, mutta maalinnustusaikaan ollaan aamusta iltaan ja usein parikin yötä reissussa. Eli tuliskohan niitä päiviä reilu kolmekymmentä syksyyn.

Keväällä käydään hangella riekonpyynnissä ehkä semmoiset kymmenkunta päivää. Lisäksi annan joskus koiraa lainaksi hyville tutuille, jos itse en metsälle pääse. Kovin ovat olleet molemmat tyytyväisiä, koira ja kaveri siis.

Tulishan noita päiviä tietysti vielä paljon enemmän jos ei olis noita muita rasitteita(perhe,työ...), mutta onhan se hyvä antaa koirankin vähän levähtää.

Kuluja ei kyllä kannata alkaa laskemaan, mutta eiköhän niitä ole paljon kalliimpiakin harrastuksia ihmisillä. Tästä saa sitä paitsi myös pakkaseen evästä siinä sivussa :-)

Seppo Lehtovirta

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 17.1.2005 13:41

Tuo Gian rahan käyttö menee kylläkin enemmän sijoituksen puolelle kuin suoranaisiin kuluihin, mutta siihenkin tämä harrastus saattaa ihmisen ajaa kun siihen kunnolla hurahtaa. : )

Rahaahan harrastukseen saa uppoamaan lähes rajattomasti, mutta kyllä tätä lajia harrastaa muutamat opiskelijatkin. Eli halvemmallakin voi harrastaa ja silloinhan se vaatii hieman aktiviteettia etsiä ne "järkevien kulujen" rajoissa olevat mahdollisuudet.
Eli ei kannata säikähtää meidän ”hullumpien” rahan kulutusta harrastuksen parissa.

Eroja metsästysvuorokausissa on aika lailla etelän- ja pohjoisen harrastajien ja kesken. Pohjoiseen mennäkseen on etelän harrastajan yleensä siirrettävä osa lomistaan syys- lokakuulle. Mutta onhan sitten eteläisten ilona sorsastus sekä maksulliset fasaanipippalot.

Vai että Samilla perhe rasitteena : ) Saatat pian joutua istumaan illan nurkassa jos vaimosi näkee tuon ; )

Sami G

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Sami G » 17.1.2005 13:55

Kyllä se vaimo on jo tottunut näihin letkautuksiin ;-) Ja kyllähän tuo pärjäis yksin pitempiäkin aikoja(ja minä ilman häntä), mutta lapsia tuppaa ikävä tulemaan muutaman yön jälkeen.

No voi kauhea kun iso mies tuommoisia juttelee...!

Ei voi mitään, niin se vaan on. Yhtään en silti perheen perustamista kadu :-)

[%sig%]

Vastaa Viestiin