Ensimmäinen saksanseisoja

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Chris

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Chris » 17.1.2005 17:41

Kiitoksia vastauksista ! Sen verran jäin hiukan kaipaamaan, että missäpäin
vastaajat asuvat, tuntuu, että kyllä se asuin-ympäristökin vaikuttaa seisojalla harrastamiseen. Varsinkin täällä ruuhka-etelässä jää tosiaan vaan noi fasaani tappotalkoot, ups...pippalot ja sorsastus, tietysti jos ei satu olemaan rantaruotsalaisen paras kaveri. Ja jos fasaani maksaa keskimäärin n. 20€ kpl, siitä on helppo laskea, kuis kauan lompsa kestää
piskin koulutusta, jos Hesastakin lähtee ajamaan edes-takas tommonen
200km tarhalle, alkaa tosiaan ehkä asiasta tietämätön laskemaan, että tsot-tsot..
saa sen fasaanipaistin ravintolasta valmiina ja eteenkannettuna useita kertoja halvemmalla, kaiken kukkuraksi pitäisi kai lisätä, että seisoja on saman tien metsästävä peto, kun sen narusta irroitat, eli naapuritätin hermot ovat kovilla kun viimeinenkin persialainen on parhaassa tapauksessa männyn latvassa. Kiitos kun jaksasit lukea.

Miki

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Miki » 17.1.2005 20:53

Ei sitä kaikkea voi todellakaan rahassa mitata (eikä edes kannata ). Harrastus on hieno, elämykset sen parissa upeita ja monesti tulee todettua, että kotona on maittavampi ruokakin kuin ravintolassa :)

[%sig%]

veijo toimela

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 17.1.2005 21:28

200 km eestaas ei ole matka eikä mikhän. Se tullee ajeltua vielä pitkän valosan aikana töitten jälkhen. Niin kovasti vettää vietti methän ja riistalle. Niin koiraa ku isäntääki.

veijo toimela

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 17.1.2005 21:31

...ja eihän koiran varsinaisessa koulutuksessa tarvi fasuja tiputella. Ainakhan määrättömiä. Se parikymppiä mennee myös hyvin herkästi vaikka paikallisessa näköalaravintolassa kolomen nelijän 12cl punaviinin kans. Mitä sitten itte kukanenki arvostaa. Sitähän tämä on. Valintoja pakko tehä kun kaikkia ei voi saaha.

Käpälämäen Ukko

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 17.1.2005 23:36

Taas alettiin kehua, mutta alkuperäiselle kysyjälle vastaisin näin. Ei se koira mene nupistaan sekaisin jos ei jatkuvasti saa toteuttaa metsästysviettiään. Tärkeintä on että koira tuntee olevansa lauman(perheen) jäsen ja päivittäisessä elämässä mukana. Ennemmin niillä koirilla nuppi pimenee, jotka ovat tarhassaan yksin, paitsi ruokinta-ajat ja metsästykseen käytetty aika.
Onhan olemassa lukemattomia koirarotuja, jotka on jalostettu johonkin käyttöön, mutta eivät pääse viettejään toteuttamaan ollenkaan ja siitä huolimatta elävät onnellisen, tasapainoisen elämän. Ajatteleppa jos omistaisit lapin porokoiran ja joutuisit viemään sen poroja paimentamaan muutaman kerran kuussa!.
Koira on erittäin sopeutuvainen eläin ja kk pystyy varmasti elämään tarkoittamaasi elämää, kunpa kaikilla seisojilla olisi yhtä hyvin, tiedän muutaman onnettoman tapauksen ns. metsästyspuolella.
Eri asia sitten on, että kuka kasvattaja sinulle pennun antaa, huippusukuista et varmaankaan saa!
Toki kysele sellaista pentuetta, ettei hyvä jalostusaines mene koirassasi hukkaan, Sellaisia pentueitakin saattaa löytyä, tai kysele näillä sivuilla jos jollakin olisi ns. puutteellinen koira, tai jostain syystä metsästykseen kelpaamaton.
KK on hieno rotu, eikä sitä voi todellakaan ymmärtää ennenkuin sellaisen on omaan laumaansa saanut!

Käpälämäen Ukko

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 17.1.2005 23:58

Chrisin kysymykseen, sen verran että 117 yötä Käpälämäen Kämpällä, useampana päivänä metsästelin, kolme reissua lappiin, ruotsin reissu ja junkkari ja sen treenit kolme kertaa Kaerissa, onnellisia ei olleet muut kuin linnut jotka eivät jääneet haulikuuron alle. Metsästys on raakaa työtä koirille, onnellisimmillaan koirani olivat kämpällä makaillessaan, vatsat täynnä liha- soppaa, isännän käsi rapsutti poskesta, tuli humisi kaminan torvessa ja nurkalla rasahti pakkanen.

Chris

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Chris » 19.1.2005 19:30

Käpälämäen Ukolle kunnon kehut minun puolesta, kiitos ! Siinä tuli ainakin
alkajalle ja seisojaharrastuksesta täysin pihalla olevalle asiallista ja suunta
antava miettimisaihetta, sitä ainakin minä odotin, en osaa sanoa muista, vuosia olen kiinni pitänyt tavasta, että en tee hätiköityjä päätöksiä, tuskin tässä vaiheessa kannatta enää periaatteita vaihtaa. Mukavia hetkiä Sulle sinne Käpälämäelle.

V

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja V » 20.1.2005 17:50

Ote lapin mannermaisten kanakoirien yhdistyksen sivuilta koiranhankintaa suunnitteleville:


"Paljon muutakin kuin metsästystä harrastetaan näillä monipuolisilla koirilla. Valjakkohiihto ei ole outoa näille liikkuville koirille. Hyvien ominaisuuksien vuoksi koirasta saa myös oivan toko-kaverin halutessaan. Hyvä perustottelevaisuushan on minkä tahansa koiran hyve, sillä viestitämme välittävämme näistä koirista sekä myös muista kanssaliikkujista niin kaupungilla kuin kairoissakin..."

En halua tällä tekstillä provosoida ketään, joka vastustaa seisojia ei-metsästävään kotiin, mutta tuskin noidenkaan sivujen ylläpitäjä on ihan koirista tietämätön ja tuo kuitenkin esille tuota koiran monipuolisuutta...

Mukavaa on myös, että täältä löytyi myös ainakin muutama henkilö, joka ei täysin tyrmännyt kkss:n hankkimista ei-metsästävään kotiin.

Seppo Lehtovirta

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 20.1.2005 18:48

Nuo miehet tuon yhdistyksen takana ovat taatusti metsästäjiä, pitää vain ymmärtää luettu teksti oikein. :-)
= ( "Paljon muutakin kuin metsästystä" ).

Koetahan hankkia heiltä koiraa pelkästään muuhun kuin metsästytarkoitukseen.

veijo toimela

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 20.1.2005 20:39

Kiitos huomiosta meän kerhon (Lapin Mannermaiset Kanakoirat ry) sivuja kohtaan. Ja henkilökohtaisesti kiitan arvottomasta arvonnoususta, kun ihan koirista tietäväksi tituleerataan =o)

Kuten hyvä "V" huomasit, sen sivun otsikko kertoo oleellisesti sen, mitä yhdistyksemme haluaa viestittää näistä hienoista koirista;

"Hyvä metsästyskoiraharrastaja"

tämän oli lukenut/huomannut/ymmärtänyt myös Seppo Lehtovirta. Kokemus tuo varmuutta, ja se monesti auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja ymmärtämään niiden syvintä olemusta.

Tuon viestissäsi olleen sitaatin asiayhteydestä irrotettuna voi ymmärtää, kuten sinäkin hyvä "V" sen olit tuonut esille, monella tavalla. Haluamallaan tavalla.

Kiitos siitä, että toit tuon asian esille. Muutin juuri äskettäin ko. tekstikohtaa LaMaKan sivuilla vastaamaan paremmin minun näkemystä tuosta asiasta (..."Lennä Riennä Suomen Kieli"...). Ja koska vielä vastaan sivujen ylläpidosta, uskallan sen myös sinne laittaa myös tuossa muodossa.

Ja kuten huomaatte, minulta onnistuu myös kirjakielinen tekstin suoltaminen, kun oikein virallisesti kirjoitan myös muitten kuin itseni puolesta ;o)

Jäsenistömme kasvattajilta löytyy joka vuosi hyviä metsästyskäyttöön soveltuvia pentuja, joten ystävällisesti heiltä voi tarkemmin kysellä niistä. Kotisivujen omaavien "listaus" löytyy "linkkejä"-panikkeen takaa sivuiltamme.

veijo toimela

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 20.1.2005 20:48

Lisäyksenä Sepon tekstissä olevaan LAINAUS ":Nuo miehet tuon yhdistyksen takana ovat taatusti metsästäjiä,..." LAINAUS PÄÄTTYY

Yhdistyksemme takana on toki myös paljon metsästäviä naisia. Tänä päivänä jokaisen panos meidänkin yhdistyksen puitteissa on äärimmäisen tärkeä. Uskallan jopa väittää, että vuoden 2004 usean ison tapahtuman järjestäminen ei olisi ollut mahdollista pelkästään "ukkovoimin" tai "akkain kesken", vaan tasaväkisinä yhteisen metsästyskoiraharrastuksen parissa eteenpäin rinta rinnan niissäkin on menty.

Yhtä railakkaina kuuluvat jäsenistömme avanssikomennot pitkin kairoja niin nais- kuin mieskanakoirametsästäjienkin suusta. Ja haulikoitten yskimisten jälkeen noutokomentoja antavat molemmat.

Seppo Lehtovirta

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 20.1.2005 20:56

Anteeksi kömmähdykseni, toki me kaikki tiedämme että porukassanne on naisia ja vielä todella aktiivisia, se kyllä näkyy näiltäkin kerhon omilta sivuiltakin.

Kiitos oikaisusta Veijo. Se oli ihan aiheellinen.

V

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja V » 20.1.2005 21:42

Hyvä on, luovutan, tällä palstalla ei minulle koiraa myisi ainakaan nämä metsämiehet :)
Aikamoisen viestiketjun tästä saikin aikaan. Jos jossain vaiheessa "uskallan" tätä rotua suunnitella, täytyy varmaan kasvattajallekin sitten esittää asia niin päin, että kyllä tällä metsästetään, saatetaan joskus ehkä ihan vähän harrastaa vähän muutakin.

Mukavia hetkiä kaikille lintumetsillä ja lenkkipoluilla, kiitos ja näkemiin!

Käpälämäen Ukko

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 21.1.2005 18:11

Älähän hyvä V leikistä suutu, seisojapuolella on vain pelko siitä, ettei rodulle käy kuten irlanninsettereille. Koirista tuli kotikoiria ja rotua jalostettiin ulkomuotopuolen merriiteillä, käyttöominaisuuksien kustannuksella. Siitä seurasi, että irkuista ei tahdo löytää kelvollista käyttökoiraa, ei ainakaan hyvän rakenteen omaavaa. Seisojien kohdalla ei tietenkään toivota samaa kohtaloa. Jos kuitenkin haluat vielä ottaa seisojan, niin valintasi tulisi kohdistua urokseen, sillä niillä harvemmin saa pentuja aikaiseksi, vaikka mieli tekisi. Ongelmanahan ovat vain nartun omistajat, jotka ottavat pentueen vain siitä syystä, että haluavat omasta koirasta pennun. Tosin sellaisessa yhdistelmässä on vikaa myös uroksen omistajassa jos ei kysy, että mitä yhdistelmästä haetaan ja tarkasta nartun taustoja. Onneksi näitä tapauksia on vähän ja suurin osa niistäkin koirista päätyy metsästyskäyttöön. Metsästysaktiviteettia on monenlaista, osalla seisojanomistajista koira on status, oman egon jatke, osalla työkone, särpimen saannin väline, osalla harrastusväline. Onhan näitä käyttötarkoituksia monenlaisia. Luulen, että jos koiran otat ja liityt paikalliseen seisojakerhoon ja olet aktiivinen, niin huomaat pian omistavasi metsästyskortin, haulikon ja odotat innokkaasti jahtikauden alkua. Tsemppiä!

[%sig%]

Vepe

Re: Ensimmäinen saksanseisoja

Viesti Kirjoittaja Vepe » 17.2.2005 00:25

Ottaessani seisojaa ajattelin asiaa näin:
Seisojalla voi harrastaa melkeinpä mitä vain. Jos seisojalle antaa tarpeeksi virikkeitä ja teettää "työtä", niin se ei nyt varsinaisesti kärsi siitä ettei se metsälle pääse. Metsäkausikihan on suurimmaksi osaksi Suomea aika lyhyt, joten eihän se muina aikoina voi vain kärsiä. Tiesin kyllä että koiraa metsästykseen käytetään mutta paljon muutakin harrastetaan yhtä innokkaasti.

Nyt ollaan harrastettu melkeinpä kaikkea ja harrastetaan edelleenkin. Koirani kanssa on kivaa käydä tokoreeneissä sun muissa kun häntä heiluu ja iloisia ollaan. MUTTA kun se mettäliivi puetaan päälle loppuu hännän heilutus. Koiran luonne muuttuu täysin siitä iloisesta halattavasta hännän heiluttajasta METSÄSTYSKOIRAKSI. Sitä ei edes pysty kuvailemaan miten selvää on mihin se on tarkoitettu. En voisi olla niin julma koiraani kohtaan ettei se pääsisi toteuttamaan itseänsä.

Voi olla että koirallani on niin suuri vietti että ero on niinkin selvästi havaittavissa mutta kun niitä koira rotuja on niin paljon, joten miksei ottaa sitä muuta rotua ja annetaan seisojien seisoa.

Vastaa Viestiin