MEJÄ

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
Saksu

MEJÄ

Viesti Kirjoittaja Saksu » 17.4.2005 09:50

Oletteko harrastaneet seisojienne kanssa jäljestystä ja minkä ikäisenä olette harrastuksen aloittaneet? Meillä ois nyt mahdollisuus päästä mukaa MEJÄ-treeneihin ja itseäni ainakin kovasti kiinnostaisi, mutta kun koira on vasta 9kk vanha... Kannattaako näin nuoren koiran kanssa alotella ja opetella alkeita? Vai pitäiskö metsästyskoulutus pistää ensin hyvälle alulle ja vasta sitten MEJÄä. Toki päätarkoituksena on tietenkin metsästys ja siihen myös panostetaan ja treenataan kovasti (etenkin sitten syksyllä), mutta MEJÄ vois olla mukava lisä harrastuksiin. JOten miten on, kannattaako lähteä treeneihin mukaan?

Sami G

Re: MEJÄ

Viesti Kirjoittaja Sami G » 17.4.2005 13:28

En kyllä suosittelisi noin nuorelle koiralle. Kanakoirien kuuluu etsiä riistaa puhtaasti ilmavainulla ja uskon tuon kärsivän jos liian nuorena aletaan maajälkeä treenaamaan.

Vanhemmalle, jo ilmavainulla hakevalle koiralle tuota voi taas ihan harrastuspohjalta treenailla. Kuuluhan jälkityö yhtenä osana VOI- luokan koetta.

[%sig%]

Saksu

Re: MEJÄ

Viesti Kirjoittaja Saksu » 17.4.2005 14:55

Niin minä vähän itsekin mietin, että käykö siinä sit niin, jos kovin nuorena alkaa MEJÄä harrastamaan. Menee koira ihan sekaisin, kun ei tiedä miten sitten tulisi toimia kun ollaan "oikeasti" metsällä. Eli eiköhän me se MEJÄ jätetä oottamaan sitä et koira on vanehmpi ja osaa jo toimia oikein metsällä.

Kiitos paljon vastauksesta! :)

erakko

Re: MEJÄ

Viesti Kirjoittaja erakko » 18.4.2005 10:13

Jos seisojasta on tarkoitus tehdä ensisijaisesti toimiva METSÄSTYSKOIRA (ei siis koekoira), on sen opittava myös käsittelemään verijälkeä (haavakko tilanteet yms.).
MEJÄ ideaa voi hyvin hyödyntää koiran koulutuksessa siten, että ohjaa sen veritetyille jäljille, mutta ei vaadi sitä nuohoamaan kirsu kankaassa, vaan se voi mennä kytkettynä vaikka tuulen alla ilmavainulla verijäljen hajuja impaten. Kun se sitten hoksaa jäljen päästetään se vapaaseen hakuun. Jos jälki on tehty myötätuuleen, tukeutuu koira etsinnässään verijälkeen ja löytää varmasti kaadon (mejässä kuollut kani, mutta riistalintu tai jänis sopisi tähän hyvin).
Metsästyskoiran on ehdottomasti opittava tuomaan oma-aloitteisesti myös maastosta löytyvä kuollut (myös kylmä) riista. Jos eläin on vielä elossa jäljitys johtaa yleensä seisontaan.
Eli: jos on mahdollisuus päästä mukaan MEJÄ treeneihin, voisi siellä "ajaa" oman kaavan mukaan vanhoja verijälkiä - mutta kuten todettua seisojat ovat ILMAVAINUISIA luonnostaan, joten tämä koemuotona ei ole omiaan niille.
Lopuksi on kuitenkin todettava, että metsästyskoiran tehtävä on löytää sekä elävä, haavoittunut, että kuollut riista keinolla millä hyvänsä. Seisojien koulutuksessa tuetaan ensisijaisesti roturyhmän luontaisia taipumuksia (ilmavainuisuutta), mutta käytännössä on verijäljen käsittelytaito arvokas ominaisuus koirassa!
Käytännön metsästysjäljestämisen asiantuntemusta (ei MEJÄ) löytyy esim. Suomen Metsästysjäljestäjät ry:stä (myös pienriistajaos): www.riista.org

[%sig%]

jussi järvinen

Re: MEJÄ

Viesti Kirjoittaja jussi järvinen » 18.4.2005 12:13

"jos eläin on vielä elossa jäljitys johtaan yleensä seisontaan"

No tuota tuota...
Se on kyllä virhe jos koira seisoo raanakkoa taikka kuollutta elukkaa. Siihen käydään kiinni kun sika limppuun. Yleensä osa koirista seisahtaa hetkeksi ja ampuu kiinni ja tuo pois. Osa ei seiso lainkaan kalmanhajulle eikä tarvitsekkaan.

Itse opetan jäljen aina tuoreella riistalla. "Joskus" kun jahdissa ampuu raanaksi eläimen niin odotan tovin ja lasken koiran jäljelle on se sitten kettu, lintu tai mikä vain. Ja homma on siinä. Kaikki koirani on opetettu näin eikä ole tarvinnu hieroa asian kanssa. On se sitten verijälki tai ihan vain riistan laahausjälki.
Seisojista poiketen mun mäyris ei kypsy keinotekoseen verijälkeen. Ajaa jäljen päivienkin päästä.
Seisojat tahtoo kypsyä keinotekoseen treenaamiseen joten en sitä tee lainkaan.

[%sig%]

erakko

Re: MEJÄ

Viesti Kirjoittaja erakko » 18.4.2005 13:17

"...virhe..."
No joo...nyt ei oltu kokeissa.
Eli: Luonnostaan koira tavatessaan (ilman esim. noutokomentoa) esim. lymyävän kanalinnun (ei "kalmanhajuinen") vähintäänkin merkkaa (seisoo hetken) sille ja kuten totesinkin: kuolleet tuo muitta mutkitta.
Toistan nyt vielä, että metsästyskoiralta ei tyylipisteitä vaadita, vaan pääasia on, että se löytää riistan - ammuttiin tai ei.
Tekojäljellä treenaamisesta voi olla hyötyäkin: Verijälkeä (tai laahaus-) seuraava koira ei riistarikkaassakaan maastossa harhaudu terveen hajuille (niitä yleensä mahtuu jo tommoiseen 1,5 km:n jälkeen).
Toivottavaa on tietysti myös, että ei tarvitsisi niitä raanakoita ampua koulutusmielessä.
Koirissa, seisojissakin (ja kouluttajissa) on persoonia, joten homma hoituu monilla metoodeilla.

Sami G

Re: MEJÄ

Viesti Kirjoittaja Sami G » 18.4.2005 20:29

Haloo! Kysymys taisi olla kannattako 9kk koiraa opettaa jäljelle, eikä siitä onko jäljityksestä hyötyä metsästyksessä.

[%sig%]

jussi järvinen

Re: MEJÄ

Viesti Kirjoittaja jussi järvinen » 19.4.2005 10:25

Voi pyhä jyssäys..

Kuka kokeista puhuu, metsästyskoirasta oli puhe ja nuoresta.

Yritin hienovaraisesti vihjailla että ei kannata alkuu heti hyökätä jälkeä harjoittelemaan nuorella koiralla. Kokemusta ensin itse asiasta ja saattaa olla että ei tartte sen jälkeen edes harjoitusta itse jälkeen.

Ja raivostuttavaa kun koira seisoo tyhjää, seisoo se sitten jälkeä tai kuollutta eläintä.
Kyllä koiran tulisi tuoda kuollut riista sitä seisomatta.

Tähänkin tulisi kiinittää huomiota kun valitaa yhdistelmiä jalostukseen. On jonkilainen heikkous pääkopassa koiralla ja vaikutta kaikkeen metsästykseen.

erakko

Re: MEJÄ

Viesti Kirjoittaja erakko » 19.4.2005 13:47

Ihanpa olen samaa mieltä: Vainajille ei seisota kuin arkun ääressä!

Mutta kun tuolla metsissä liikkuu jahtiaikana sattuu aina silloin tällöin, että koira seisoo elävälle kanalinnulle. Kun sitten annetaan lupa edetä, lintu jääkin koiran suuhun. Näissä tapauksissa kysymys on monasti lähemmin tutkittuna ollut raanakosta - yleensä siipi poikki. En siinä kyllä koiraa virheestä moiti - hyvin teki! Sorsastuksessa tässä tilanteessa koira ajaa linnun esiin ammuttavaksi, ellei sitä ehdi heti spurtista kiinni saada.
Omista vajavaisista tiputuksista mennään nouda- tai etsi- komennolla eikä meinata: pois on saatava vitkastelematta. Jos ei heti löydy, odotellaan jokunen tovi otuksen rauhoittumista. Viimeistään seur. aamuna se alueelta tuppaa löytymään - sorsa kuivan rajasta.

Itse alkuperäiseen kysymykseen otan myös varovaisen kannan, mutta kylläpä siinä yleensä jokatapauksessa seisojan luontainen ilmavainuisuus tekee tehtävänsä ja nokka pystyssä mennään, oli jälkeä tai ei.

Yhtä kaikki - esim. saksanseisoja on upean monipuolinen metsästyskoira, jonka pää normaali tapauksessa kestää monenlaisia haasteita riistamailla.

Vastaa Viestiin