vetäminen..

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Aappo

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja Aappo » 10.5.2005 14:34

Mitenkähän kun koira on hihnassa vierellä kun ammutaan?
Meneekö koiralta kuulo tai alkaako korvat soimaan eli tinnittämään?
Laukauksen äänenpaine iskee nimittäin aika kovasti, kun ollaan vähänkin piipun sivulla, huomattavasti kovemmin kuin mitä piipun takana ollessa eli ampujan korvaan.
Itse en ainakaan uskalla/kehtaa ampua, jos koira on alle viiden metrin päässä.

[%sig%]

veijo toimela

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 10.5.2005 15:12

Enpä ole tuossa ainakhan meän mettästyksessä mithän poikkeavaa koiran käyttäytymisessä huomannu. Tai kuulossa. Vaikka joskus kyllä koirat tuntuvat "korvattomilta" ;o) mutta se eri syistä.

Syksyn aikana "joutuvat"...ja paskat: PÄÄSEVÄT! kuitenki tuommosissa tilantheissa vuorotellen muutampia kymmeniä laukauksia kuuntelemhan.

Ovat oikein piukeana aina näissä tilantheissa ja sielun silimin voin nähä, että tilanthejen jännitys ennen nostoluppaa on selekiästi aistittavissa myös sillä mettästyskaverilla joka on vuorolhan siinä rinnalla taluttimessa.

Ja kun päästän seisovan koiran "tuskasta" ja annan luvan rävhäyttää linnun taivhalle, niin kyllä vierelläki oleva koira aina nytkähtää ja häntä vispaa ja kattelee ihaillen toista ja isäntää, varsinki jos tilanne saahan maalhin elikkäs lintu kenthän.

...perskeles kun taas kirjottaessaki alakaa kylymät värhet kulukemhan pitkin selekärankaa kun näitä hienoja tilantheja muistelee viime mettästyskauelta...on tämä hienoa näitten koirien kans.

Valitettavasti näitä tuntheja ei voi täysin välittää, vaan net pittää meän itte kenenki kokia sen maailman parhaan mettästyskaverin kans.

[%sig%]

Seppo Lehtovirta

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 10.5.2005 15:36

Kuulo on vaarassa vasta sitten kun koira on piippujen etupuolella minne myös se paineisku pahimmin kohdistuu.
Eli siellä missä paineisku tekee kipiää, siellä tulee peruuttamattomia kuulovaurioita lyhytaikaisessakin altistuksessa.

Lassi Hed

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja Lassi Hed » 10.5.2005 18:48

Äläkää hermostuko koirienne kanssa sen taluttimessa vetämisen suhteen. Mun koiristani jokkainen on oppinnu olemmaan vetämäti ennenku on täyttänneet kymmenen vuotta. Nuorimman kans ei tarvihte oottaa ennää ku vajjaat yheksän vuotta nii se on jo homman oppinnu. Tässä hommassa ku opettaa kulukemmaan koiraa vetämäti sivulla hihinassa nii kärsivällisyys on paras hyve. Nykki näyttää selevästi siltä että tuo vanahempi yheksän vuotias alakkaa pikkuhilijaa kyllästymmään tuohon vetämmisseen, vuojen päästä homma o jo hallinnassa. :)
Semppiä vaan jokkaiselle sinne taluttimen kurijempaan päähän.
Taittaa jollaki olla enenemättömiä koiria ku ovat piippuje alla laukkaus lähtee. Mulla ne on siinä vaihheessa melekein linnulla...

Uno

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja Uno » 10.5.2005 20:34

Viimeeksi tänään tämän hihnassa vetämis-asian kanssa on täälläkin painiskeltu. Itselläni on kohta puoli vuotias weimarinseisoja uros, ja TOKO-koulutus on aloitettu. Kovasti on saatu hyviä neuvoja, mutta ei kyllä meilläkään tunnu nuo pysähtelyt ja suunnan muutokset auttavan. Namupalojen avulla koira kyllä ottaa kontaktia ja kulkee mallikelpoisesti, mutta heti kun on makupala saatu tai jos sen saamiseen kuluu liian pitkä aika, keskittyminen ja mielenkiinto herpaantuu. Eikä sitä oikein koko lenkkiä viitsisi namupussi kädessä koiraa tuijottaen kulkea... Muuten koira on kyllä mielestäni ihan hyvin hallussa. Paljon lenkkejä tehdään ilman remmiä, ja poika tulee luo käskystä, osaa sivulle käskyn sekä istumiset, maahan menot, paikalle jäämiset jne. Tämä vetämis-asia sen sijaan aiheuttaa niitä harmaita hiuksia. Ihan pahimmasta päästä tuo ei tosin varmaankaan ole, ja kuristuspannalla sekä kunnon suuttumisella kulkee vetämättä, mutta jotenkin ei uskalla noin pientä vielä ottaa kovin rajusti. Tosin nuorenahan se kai olisi vitsa väännettävä, vai kuinka? Täytynee kokeilla tuota vapaana seuraamista ja sen vaikutusta. Edelleen hyviä neuvoja otataan täälläkin vastaan.

Seppo Lehtovirta

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 10.5.2005 22:03

Sekin vaimentaa paineaaltoa Lassi, kun koira on riittävän kaukana edessä piipun suulta. :)
Tuskin nuo piipun etupuolella kauempanakaan olevat koirat enää muutaman vuoden kuluttua kuulevat heinäsirkan siritystä, mutta lieneekö sillä niin väliä. :) Muuten olen kyllä Aapon kanssa samoilla linjoilla, eli etitään se ampumapaikka hieman sivummalta koiran etenemislinjasta.

Tuossa Veijon tapauksessa oli kyse vyöhön tai reppuun kytketystä "vapaavuorolla" olevasta koirasta.

Niin kuin tuolla ylempänä, Jukka tai Markit "JuM" (kumpsin vaan), sanoi niin laittakaa se koiranne vierelle seuraamaan kun ette halua sen vetävän. Kun te olette antanut sille Fleksiä tai narua riittävästi, olette antaneet sille rajoitetun vapauden joka ylttää sinne minne naru riittää, miksi koira ei silloin vetäisi? sehän ei ole silloin varsinaisesti käskyn alla vaan narun perässä.

Intsi02

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 11.5.2005 05:43

"Kun te olette antanut sille Fleksiä tai narua riittävästi, olette antaneet sille rajoitetun vapauden joka ylttää sinne minne naru riittää, miksi koira ei silloin vetäisi? "

Mutta kun kaikki koirat ei siinäkään tilanteessa vedä. Ja pakkohan koirankin on päästä haistelemaan ja merkkailemaan, ja täällä taajama-alueella se ei aina ole mahdollista muuta kuin kytkettynä...

Mutta kuka sanoi että elämä on reilua... ;D

P.s. Kiitokset Lassille lohduttavista sanoista, hehhee. Täytyykin tehdä jonkinlainen päiväkampa seuraavista kuudesta vuodesta! ;)

Seppo Lehtovirta

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 11.5.2005 09:03

”Mutta kun kaikki koirat ei siinäkään tilanteessa vedä.”
Minun mielestäni tässä tapauksessa puhutaankin jo luonteen ominaisuuksista, eli rauhallisuudesta. Ja luonteenominaisuudet tulevat yleensä perimässä..

Mielestäni luonteen ominaisuuksia ei voi opettaa. Niihin voidaan toki vaikuttaa ja se tapahtuu juuri siellä pentuvaiheen aikana.
Eli rauhallinen, määrätietoinen ja pitkäjänteinen ohjaaja + hötkylä pentu = hieman rauhallisempi koira aikuisena.
Hötkylä taluttimen molemmissa päissä = ??? ja monta ärräpäätä.

En ystäväni suinkaan väitä että sinä olisit hötkylä, tai että kukaan muukkan olisi, mutta niin kuin olet itsestäsi edempänä havainnoinut
”Kaiken a ja o tuntuu olevan kärsivällisyys, opetti sitten millä metodilla tahansa, ja sitähän minulla ei näköjään tarpeeksi ole.”

Näille meidän hienoille koirillemme ei voi työntää korttia sisään jostakin aukosta ja odottaa että nyt sen on toimittava näin. Vaan se informaatio on saatava sisään sinne aivokoppaan ja se on vielä ”syövytettävä” paksun ”umpiluun” läpi.

Virheitä me teemme kaikki ja ikävä kyllä, niitä ei aina ehdi edes täydellisesti korjaaman yhden koira eliniän aikana. Mutta opin voi hyödyntää tulevaisuudessa, jos sattuu sitä tarvitsemaan.
Minä yleensä painotan tätä pentuvaiheen toimintaa, koska siellä luodaan pohja kaikelle tulevalle, myös näille tulevaisuudessa mahdollisesti tarpeellisille muutoksille ja korjauksille.

Intsi02

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 11.5.2005 09:23

Totta puhut omistajan oppimisesta. 3-vuotias on ensimmäinen varsinaisesti oma koirani, joten se oli myös ensimmäinen, jolle olen hihnassa kulkemista opettanut. Virheistähän oppii, ja se on saletti että tämän pennun kanssa en ala samaan rumbaan. Sen on PAKKO oppia kulkemaan nätisti, ja parasta olisi jos vanhempikin vielä oppisi.

Luonteellakin on varmasti merkitystä, sekä koiran että omistajan. Ja vieteillä, varsinkin uroskoiran kohdalla. Ja olosuhteilla. Koska hihnassa vetäminen tuskin pääsee muodostumaan kovin suureksi ja alituisesti hiertäväksi "kipupisteeksi", jos remmissä täytyy kulkea muutama tunti vuodessa. Jos taas hihnassa täytyy kulkea joka päivä 2-3 kertaa, sitä omistajakin toivoo kiihkeästi, että asia alkaisi sujua, ja pian.

Eli summa summarum: nämä(kään) asiat eivät koskaan ole kovin yksiselitteisiä... ;)

Petri

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja Petri » 12.5.2005 11:52

Teksti on suoraan lainattu Teerenpelin Paavon kotisivuilta.
http://www.paavo.org/historiikki.htm

”Toiseenkin ongelmaamme eli talutushihnan kiskomiseen, terapeutilla oli konsti. Hän kehotti täyttämään ns.Bliv saippuakotelo (tiedättehän sellaiset litteä nestesaippuapullot) vedellä ja ruiskauttamaan sitä koiran nenälle, kun koira vetää.
Ja yllätys, yllätys, taas se tepsi heti. Paavo inhoaa saippuakoteloa niin paljon, että kun otan sen esiin taskusta, niin veto loppuu välittömästi. Paavon ei edes tarvitse nähdä purkkia. Riittää että hän kuulee purkin kannen avaamisesta lähtevän napsahdusäänen. Menetelmä toimii myös pyöräillessä. Pyörässäni on sivussa oleva jousi, johon kiinnitän koiran lyhyeen naruun. Paavo rakastaa vetämistä ja pyöräilyä. Joskus hän kuitenkin intoutuu vetämään niin hurjaa vauhtia, että otan taskustani bliv purkin ja se riittää.”

[%sig%]

jussi

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja jussi » 2.6.2005 11:20

Pieni risu on hyvä konsti, sillä kun sipaisee ja sanoo EI. Pian riittää pelkkä heinän korsi kädessä. Itellä toiminut tosi hyvin, mutta usein pitää lenkillä olla jokin risun tapainen mukana, koska koiran annettiin pitkään vetää, ennen kuin vaadin siltä nätisti kulkemista. Paras on varmaan opettaa ihan 7 viikkosesta lähtien, miten hihnassa kuljetaan ja puuttua joka kerta vetämiseen. Näin pahoja tapoja ei koskaan ehdi tulemaankaan. Tästä mulla ei ole kokemusta, mutta kerron miten tämä metodi toimi, kun koira on isompi, toistaiseksi ei vedä yhtään. ( vähän yli 3 kk ). Ja kaipa niissä koirissakin on huomattavia eroja, ei ihan kaikki voi olla hihnan toisesta päästä kiinni. Toiselle sopii toinen keino ja jollekin ei sovi sama yhtään.

Anna

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja Anna » 29.9.2005 18:48

Vaikka koiramme ei aina vedäkään, niin näin meillä meneteltiin kokeneen spanielikouluttajan tapaan. Hän kertoi, että vetämisen voi lopettaa muutamassa minuutissa.. Ostin Rokille (6 kk kkssu) hiljattain aiemmin käyttämieni pannan ja hihnan tilalle noutajahihnan sekä valjaat. Valjaita käytän vapaammassa lenkkeilyssä ja annan koiran vetää, jos on niin tehdäkseen. Niihin on tarkoitus vielä liittää itselleni vyö, jolloin kädet ei väsy ja jäävät vapaaksi esim. sauvikseen. Kun koulutan koiraa kentällä tai haluan sen kulkevan nätisti lenkillä vetämättä, käytän noutajahihnaa. Kun koira ensimmäisen kerran veti kyseisen hihnan kireäksi ja alkoi kiskoa, vetäisin nopeasti ja aika kovasti kaksin käsin murahtaen EI. Liian kovaa kiskaisussa voi olla vaarana tietty olla vauriot kaulassa, että en sitten ota vastuuta tavasta :) Toisaalta kun kerran kiskaisin "kunnolla", niin että koira ulahti ja melkeimpä lensi minua kohti, ei ole tarvinnut vielä toiste tehdä. Tiedä miten kauan muistaa? Lenkillä koira saa kulkea noutajahihnan mitan päässä vetämättä. Sivulla seuraaminen on sitten asia erikseen, jota harjoitellaan parhaillaan muun tokon lisäksi. Ensikertalaisia kun ollaan isännän kanssa seisojan koulutuksessa, niin töitä saadaan tehdä varmasti kaksin verroin :)

Carita

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja Carita » 29.9.2005 21:53

Joku tuolla keväällä kyseli urosten ja narttujen välisistä eroista tässä hihnassa vetämis-keskustelussa. Itselläni on kolme spinone narttua jotka kulkevat suht vaivattomasti vasemmassa kourassani ja yksi 40 kiloinen uros oikeassa kädessä. Ja arvatkaapa kumpi käsi on ylirasittunut lenkin jälkeen?

Koirat kulkevat käskyn alla kunnolla mutta auta armias kun pitäisi päästää niitä nuuskimaan, silloin kundi innostuu kumipallohyppelyyn ja vauhdilla eteenpäin - nykäys marssiin....

Olen kokeillut kaikkea edelläannettuja niksejä läpi, tosin tämä vatsan alta pujoteltu hihna ja TSADAM jutska oli uusi jota tuli testattua viime viikolla. No, nartuille sopiva kikka jos ne sitä vaatisivat, mutta kun pojan vehkeet sattuvat jäämään siihen strateegiseen kohtaan hihnan alle - kiskaisu ja ulahdus - ei tunnu sekään ihan kivalta toiminnalta. Jään siis odottelemaan sitä maagista 10 vuotispäivää! Toivottavasti hauislihakset ovat silloin vielä ehjät meikäläisellä.

[%sig%]

Anu Auno

Re: vetäminen..

Viesti Kirjoittaja Anu Auno » 30.9.2005 09:47

Ehkäpä se hihna mahan alta on tehokas juuri siksi, että ne vehkeet jäävät sinne väliin ;)...
Itse olen lähtenyt sille linjalle, että kun koira on hihnassa, silloin ei ole mikään pakko päästä haistelemaan mitään. Minulla oli kaksi lasta vaunuissa ja kolme koiraa hihnassa, joten vaihtoehtoja ei ollut. Jos koira ei suostunut kävelemään vetämättä hihnan mitalla niin sitten käveli vierellä eikä todellakaan haistellut mitään. Minulla on mahdollisuus ulkoiluttaa koiria metsässä, jolloin haistelukin onnistuu mainiosti. Hihnassa kulkiessa minä siis määrään vauhdin ja reitin ja koira haistelee mitä ehtii ja ylettyy. Myönnytyksenä olen tehnyt niin, että jos koira jää jälkeen haistelemaan jotakin, minä pysähdyn odottamaan, mutta edellä kiskova koira ei saa haistella mitään.
Tuo takana kulkeminen on oivallinen keino esim kokeissa, kun tahtoo koirat olla malttamattomia. Minusta oli varsin helppi opettaa: Koira käsketään kulkemaan takana ja ohjataan oikealle paikalle. Jos se yrittää ohittaa, pyöräytetään hihnanpäätä sivulle, jolloin se nappaa koiraa kuonoon. Samalla käsketään uudestaan "takana". Jos koira pyrkii kantapäille, otetaan itse hieman pidempiä taka-askelia. Viksu koira oppi homman yhdellä lenkillä ja se kahdeksan vuotta vetänyt kahdella. Homman huomattava etu on, että koiralle ei tarvitse hermostua sen vetämisestä, jolloin lenkkeilystä tulee oikeasti rentouttavaa. Jos lenkkeily on kokonaan hihnassa kulkemista, voi sen jaksottaa aiemmin mainitulla tavalla, esim 20 min. reipasta kävelyä koira takana, 20 min. hitaammin ja koira saa haistella ja merkkailla ja vielä 20 min. reipasta vauhtia kotiin koiran kulkiessa kiskomatta takana.

Vastaa Viestiin