uiminen

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Sivusta seuraaja

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja Sivusta seuraaja » 12.6.2005 20:02

Lainaus "mieli pistää väkisinki ihan pikkusen saivartelemaan tässä asiassa vertailujen kautta:
eikö koira osaa luontojaan istua ja seisoa,miksi nitä pitää koiralle opettaa??"

Lainaus "koiran ei tarvi ku osata käskyt ja tietää mitä ne tarkottaa."

Uskoisin että "pelastunutkin" ajoi osittain tätä takaa?!
Siis ei itse uimisen opettamista vaan sen käskyn yhdistämistä veteen menoon?!

Voisi olettaa että tuosta sanan veteen / käskyn yhdistämisestä olisi hyötyä esimerkiksi sorsajahdissa.
Ajatellaan vaikka että kaverisi on ampunut sorsan joka on tippunut veteen, ei sarvakkoon. Kaveri ei omista jaloa saksanseisojaa joten sinun on kiirehdittävä paikalle. Koira käskystä veteen ja loppu ohjauksella?!

Voisiko olla esimerkiksi näin?!

Tämä oli vai miete..

erakko

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja erakko » 13.6.2005 15:03

On se jännä, miten sitä joutuu asioita eri kantilta miettimmään.
Kyllä meillä on ollu aina ongelmana se, kuinka nämä halavatun seisojat saa pysymmään mehästystilanteessa rauhallisina, siinä venneessä! Malttamattomana ne vetoavasti syrjäsilmäilee, että joko suap pulahtoo. Homman nimi on kyllä selevä!
Jahtikaverilla on "lapratoreja": niitähän pittää oikein käskyttää vastaavassa tilanteessa.
No, molemmissa tappauksissa on kyllä myös ne vieraat linnut löyetty - kiiruhtamattakin!

Lasse L.

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja Lasse L. » 14.6.2005 09:11

Omalla kohdalla ongelma on ollut vähän sama, miten saada koira pysymään siinä veneessä. Alku ei ollut aivan yhtä ruusuinen. Meidän nyt 13 v. narttu ui omaaloitteisesti ensimmäisen kerran 12 viikkoisena, kaikki meni hyvin siihen asti kun piti tehdä täyskäännös, sekun ei pysähtyen onnistunut vaan pentu painui pinnan alle. Sieltä sitten täydellä vauhdilla rantaan ja kauaksi vedenrajasta. Seuraavana keväänä ei sitten halunnut mennä kahluusyvyyttä pidemmälle sitten millään. Viritin vanhat pelastusliivit niskaan ja kannoin koiran veteen, siten että kuono osoitti rantaan päin, ja laskin uimaan. Koira ui rantaan. Sitten pari kertaa mutkan kautta ja homma oli hanskassa. Ei tarvinnut enään selitellä vaan koira ui kun kala, mutta pinnalla.
Tuohon veneessä pysymiseen palatakseni, saaristossa on metsästelty minkkejä ja koira seisoo yleensä keulassa haistelemassa kun kierrellään saaria tuulen alta. No, hyvä hajuvana kun tulee niin silloin lähdetään lupaa kysymättä jos vauhtia on alle 15 solmua. Oheisesta linkistä löytyy kuva veteenmenosta.
http://www.abo.fi/instut/fisk/Fig/Jumpers2.jpg

[%sig%]

Petteri_N

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 14.6.2005 09:12

Mietin vaan, jotta millonkahan näistä meitin koiristamme tulee niin onnettomia, että niille pitää kouluttaa seisomisesta lähtien kaikki mahdollinen. Tai, no, eikös ne jotkut jo koulutakin...

Lehtosen Harrillahan oli hyvä määritelmä tuolle termille "koulutus". Meni jotensakin niin, että "Koulutus: Keino, jolla pyritään peittämään koiran heikkoja luontaisia ominaisuuksia".

Jos meillä alkaa seisojat vaatimaan oikein koulutusta vesielementin vuoksi, niin oisko syytä vilkaista koirakantamme tilaa? Minusta kun ainakin tämä on semmonen asia, joka pitäis olla luontaisesti koiralla pääkoppaan ladattuna. Eri asia on sitten koiran ohjaaminen siellä vedessä...

Erakon "rauhaton sieluhan" se tais muutes olla siinä eräässä pätkässä, jossa sen "raplatori-miehen" koira vaan seuraili turvallisesti veneen puolelta kun seisoja taaplas kaislikoita. Vai olenko väärässä?

erakko

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja erakko » 14.6.2005 11:36

No perhana, hyvin hoksattu!

Sivusta seuraaja

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja Sivusta seuraaja » 14.6.2005 12:46

Ajetaanko tässä takaa sitä mitä koiralle ei tarvitse "opettaa"?
Viestejä lukiessa,
hakua ei tarvitse = tulee luonnostaan
uimista ei tarvitse = se pitää osata luonnostaan
tiedottamista ei tarvitse = senkin pitää olla luontaista
noutoa ei tarvitse = senkun antaa vaan luvan...

Minkä takia ihmiset koiriansa sitten kouluttaa / opettaa jos sen tulisi osata kaikki ilmankin?
Koulutuspäivät ja kaikenlaiset oopuksethan joutaa hevon helkkariin.
Eihän seisojamiehen tarvitse sellaisiin paneutua!?

Siitäkö tässä on kyse vai mistä?

Kertokaapa, alan asiantuntijat missä siis kulkee raja koiran koulutuksessa ja kouluttamatta olemisella ja mitä sillä saavutetaan?!
Ajokoiraa ei voi opettaa ajamaan vaan sille on luotava mahdollisuus kehittää taipumusta.
Pitäisikö seisojan kanssakin toimia jatkossa näin?

Jukka Rouhiainen

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja Jukka Rouhiainen » 14.6.2005 13:56

Aikanaan ajokoiria harrastaessani ihmettelimme me huonompien koirien omistajat, miksi ne hyvät koirat tahtoivat niin usein osua samoille miehille...ajokoiria kun ei voi kouluttaa, vai kuinka ???

Koiran luonteesta perimää on pääsääntöisesti alle 10 %, metsästysominaisuuksista alle 30 %, ulkomuodosta reilusti yli puolet. Loppu on ympäristön aiheuttamaa. Luvut suurpiirteisiä kokonaisuuden hahmottamiseksi.

Pentua valitessamme emme voi tietää, millaisen yksilön pentueesta saamme. Kaikki koirat ovat erilaisia ja hyvä niin. Emme voi tietää,millaisia kokemuksia pentu on emänsä kautta saanut tiineysaikana. Saamme hieman valaistusta kasvattajan luona olosuhteista, neuvoista ja kasvattajan toiminnasta yleensä, mutta emme voi tietää,millaisia kokemuksia pentu on saanut ennen luovutusta. Jotkut näistä kokemuksista ovat jo pysyvästi muokanneet perimän kautta tulleita ominaisuuksia.

Uimahaluton koira on voinut pentuaikana pudota vesiojaan pakokauhuisin tuntemuksin. Kokemukset ennen luovutusta ovat voineet muokata pentua jo perimää enemmän.

Kukaan meistä, kokeneemmista tai vähemmän kokeneista ei ole välttynyt virheiltä, eikä tule välttymään, jos harrastusta jatkaa.

Koira, jonka omistamme muokkautuu kauttamme kaiken aikaa. Yhteisissä koulutuksissa näemme muiden ohjaajien ja koirien toimintaa, saamme oppia ja neuvoja omien taitojemme kehittämiseen. Koira on saanut ne lähtöeväät mitkä on saanut, niin myös me ohjaajat. Jokaisella meistä on kuitenkin mahdollisuus kehittyä yhdessä seisojamme kanssa. Nautitaan hienoista kokemuksista, yksin ja yhdessä, näiden upeitten koiriemme kanssa!

Pelkän perimän varaan nojautuminen on yksisilmäistä, samoin pelkkään koulutukseen turvaaminen. Ne ovat lantin kaksi puolta, mutta oleellista ei ole se, mitä niihin puoliskoihin on kirjoitettu. Oleellista on se, mitä sillä lantilla saa.

Lantilla saa todella paljon, jos on aikaa metsälle ja harjoituskentille sekä osaamista antaa koiran tuoda taitonsa esille.

Petteri_N

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 14.6.2005 15:26

"Oleellista on se, mitä sillä lantilla saa.

Lantilla saa todella paljon, jos on aikaa metsälle ja harjoituskentille sekä osaamista antaa koiran tuoda taitonsa esille."

Jukkapa osas sanoa aika nasakasti.

erakko

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja erakko » 14.6.2005 15:58

Kyllähän se tahtoo olla justiisa niin, jotta helpompi se koira on "koulutuksella" pilata kuin saada käyttöingmanni!

Seppo Lehtovirta

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 14.6.2005 19:46

Koulutusta tarvitsevat ohjaajat, koirien tarvitsema varsinainen koulutus on huomattavasti vähäisempää.
Jos ohjaajan koulutuksessa onnistutaan hyvin, niin koira ei paljon muuta tarvitse kuin tilanteita ja kokemusta.

zeihoo

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja zeihoo » 15.6.2005 14:08

Enhän minä mikään rahamies ole, mutta sen verran kuitenkin olen oppinut, että se, kuinka suuri numero lantissa seisoo, vaikuttaa siihen, mitä sillä lantilla saa. Se, että on aikaa sinne metsälle ja kentille, on kai sitä lantin numeropuolta, sitä koulutusta, ja se krumeluuri siellä toisella puolella on sitten sitä perimää. Sitäkin kannattaa etukäteen katsoa, ettei jää kassalla leipä saamatta, jos on vieraan maan lantteja taskuun eksynyt.

On tämä nyt niin allegorista että.

zeihoo

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja zeihoo » 23.6.2005 13:49

Nyt on tietoo alkuperäisestä kysymyksestä: opettaminen tapahtui tarkkaan ottaen siten, että makupala käteen ja kahlaten veteen. Pentu 13 vk tuli suuremmin pyytämättä perässä ja kun tassut ei enää yltäny pohjaan se ui - kauniisti, rauhallisesti, kuin olis siihen luotu. Että semmosta opettamista.

veijo toimela

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 23.6.2005 23:00

Ei muuta ku elokuun 20. päivää oottamhan ja koira tositesthin. Saatat saaha tuosta sen toiseksi parhhan sorsakoiran.

Mulla on se paras =o)

Aappo

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja Aappo » 8.7.2005 12:42

Minun 15 viikkoinen ui tällä viikolla eka kertaa. Kävi välillä käännöksissä upoksissa, mutta ei haitannut menoa. Tuli itse veteen perässä, kun kahlailin muina miehinä itse järvessä.
Sitten kokeilin heti jo noutoa vedestä, ja hakihan se kehveli sen kepin sieltä järvestä, ja toi ihan käteen asti!
Tippa melkein meinasi välähtää silmäkulmassa.
Kyllä tämä on hieno laji!

[%sig%]

Tomppav

Re: uiminen

Viesti Kirjoittaja Tomppav » 8.7.2005 14:46

ja veikkaan että ihan ilman opettamista. 8)

Vastaa Viestiin