koiran kiinnipitäminen

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

tn

koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja tn » 6.6.2005 11:28

Miten opetatte koiran pysymään kotipihalla ?Vai onko riistavietti niin voimakas että koira helposti karkaa ilman jatkuvaa valvontaa?Olisin kiinnostunut kaikanlaisista vinkeistä koskien tätä kotipihalla pysymisessä nimenomaan maaseudulla. Meillä on 3 kk kkss pentu

veijo toimela

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 6.6.2005 11:43

Perustottelevaisuutta. Narun kanssa haluttu raja ympäri ja jos, kuten varmasti tekkee, koukkasee "luvattomalle" puolelle niin kielto ja tarvittaessa nykäsy takasin "omalle puolelle".

Mielelhän jotenki koirallaki hahmotettava alue, eli tie-pensasaita-mettänreuna-pottumaa tms auttaa varmasti. Kun narun kans tepasteltu rajat, niin sen jälkhen koira ilman talutinta rinnalla ja sama homma. Kun toimii, niin sitten koira voiki jäähä yksin pihalle.

Ikkunasta tai vastaavasta kun kattelet sen kulkemista ja muutaman kerran haet naapurin/luvattomalta puolelta pois ja kierrät rajat uuestaan, niin ei mene kauaa.

Toimii myös aikuselle koiralle. Tästä myös kokemusta.

Tämä yks tapa, jonka mukkaan olen itte molemmat nykyset koirat totuttanu pihalla olemhan vappaana. Vaikka naapurit ihan lähellä ja muita koiria vaijaa kymmenen kettingeissä sadan metrin säthellä. Eli ärsykkeitä on, mutta kun luottavat siihen, että isäntä ei tyhyjää rajoja ole opettanu niin toimii.

[%sig%]

Viestiä muokattu (06.06.05 12:43)

erakko

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja erakko » 6.6.2005 14:29

Ei niinkään riistavietti, vaan sukupuolivietti se saattaa aiheuttaa karkailuongelmia: Oli uroolla sitten kuinka hyvä perustottelevaisuus tai rajat iskostuneet päähän, niin annas olla, kun kyliltä kantautuu kirsuun seireenisiä tuoksuja!
Pihaamme kiertää 120 cm:n aita hidasteena ja kun alkaa olla "niitä" elkeitä pidetään porttia kiinni. On jo sen verta ukolla (siis koiralla) ikää, että ei selkä taivu aidan ali tai yli. Se toinen toimi kai onnistuu vielä rahjukseltakin.
Nartun kanssa ei ole ollut pihalta poistumisongelmia, vaikka onkin penteleenmoinen riistavietti!

veijo toimela

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 6.6.2005 14:43

Tarkennuksena; minulla koirat narttuja, hyvä huomio tuossa yllä olevassa viestissä.

Joskin se aikunen koira oli uros, joka oppi vaijaassa viikossa rajat. Joskin hänen kans ei valitettavasti voitu katella pitemhän, että olis ehitty nähä kuinka nartut olis juoksuttanu.

Intsi02

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 6.6.2005 15:12

Koiralle voi toki opettaa kaikenlaista, mutta eri asia sitten on, kuinka pitkälle siihen pidemmän päälle voi luottaa. Varsinkaan pennun käyttäytymisestä ei koskaan voi mennä oikein minkäänlaiseen takuuseen ennen kuin tilanteet ovat muutaman kerran tulleet eteen, esim. miten se käyttäytyy kiimassa, saako päähänsä jahdata muiden ihmisten erilajisia elikoita, käykö ohikulkevan humalaisen punttiin, kaataako naapurin 2-vuotiaan maahan, sotkeeko karkumatkallaan naapurin kukkapenkit, aiheuttaako lonkkamurtuman jollekin rollaattorihenkilölle, aiheuttaako vaaratilanteen liikenteessä jne.

Että naapurisovunkin kannalta voisi ehkä olla järkevintä tehdä tarha tai aidata piha? Ellei sitten lähin naapuri ole tooodella pitkän matkan päässä..

veijo toimela

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 6.6.2005 15:58

höpö höpö.

Tarha pittääki olla, mutta ei sen takia, että koirat sais olla ulkona.

Uskallan kyllä väittää, että koirat pysyvät pihalla iliman aitoja tms kunhan net siihen opetethan ja luottamus molemmin puolin kohilhan.

Eihän se meilläkhän tarkota sitä, että koirat ovat ympäri vuorokauen ja vuojet pihalla keskenhän, vaikka pysysivätki sielä.

Piämmä niitä pois tarhasta silloin kun olhan ittekki pihalla, joskin jos sisälle menemmä esimerkiksi syömhän tai uutisia kattelemhan, niin ei sen takia koiria tarhhan laiteta. Sinne kyllä ainaki vanhempi koira mennee muutenki ja kattelee sieltä maailman menoa. Omasta rauhasta.

Kun naapurhin taas kesälomalaiset (reiphaja vilikhaja lapsia 3-9v) tullee, niin piän kyllä koirat tarhassa silloin kun emmä itte ole pihalla. Syynä lähinnä se, että joillekki koirat voivat olla pelottavia (isot ja matalaääniset varsinki), ja vauhikhaissa leikeissä vielä (lapset kun eivät välttämättä pysy sielä "omalla puolella") saattaa tulla vahinkoja tahattomasti.

Intsi02

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 6.6.2005 17:55

On se hienoa että joillain löytyy luottoa, se varmaan helpottaa elämää suunnattomasti. Minä kun en siis - edelleenkään- luota itseenikään kuin hädin tuskin 90-prosenttisesti, niin koiriin vielä vähemmän. Se taas tekee elämän ajoittain hiukan vaikeaksi.

Miten voisin esim. tietää, voinko luottaa nuorempaan koiraan, jos ohitse kävelee tärppipäiväinen narttu? Tällä hetkellä ehkä, kun se on vasta 4,5 kk. Mutta se vanhenee koko ajan, ja kerta se on aina se ensimmäinenkin... Ja mistä voin tietää, pitääkö aita nuoremman koiran (vanhempi ei mene siitä yli, mutta sillä onkin jonkinlainen selkäongelma)? Tässä nyt pari esimerkkiä. En sitten tiedä, onko teillä siellä kuinka paljon noita "epävarmuustekijöitä".. me asumme keskellä kirkonkylää.

Että höpö höpö vaan ithelles sinne, Veijoseni. Eikä täälläkään pihaa käytetään lenkkeilyyn, vaan koirat ovat vapaana kun teemme pihahommia. :D

Seppo Lehtovirta

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 6.6.2005 17:59

Tähän täytyy sanoa (tuohon alkuperäiseen kysymykseen) että se on kiinni siitä kuinka vahva ote sinulla on koirasta (henkinen ei fyysinen:).

Ensin sinun on määriteltävä itsellesi alue jolla aiot koirasi pitää, sen jälkeen valvot muutaman päivän tai tunnin aikana (riippuu koirasta) että koira ei ylitä rajoja, eli vihellät sen aina rajalta pois ja sanot esim. ”ei mene”. Jossakin vaiheessa saatat huomata että koirasi lähestyy rajaa ja selvästi odottaa kuuluuko kieltoa. Älä puutu tilanteeseen ennen kuin se ylittää rajan, silloin vihellät sen pois ja sanot ”ei mene”, jos se palaa rajalta sitä ylittämättä, kehu sitä ”hyvä, ei mene”
Tämän rajan yli viet koirasi vain hihnassa.
Voit myös itse ylittää ko. rajan ja rajalla kiellät koiraa ”ei tule” jolloin sen on jäätävä rajan sisäpuolelle.

Tässä pohja, ja lisäksi tapauskohtaisesti hieman harkintaa. Se on siinä.
Pääasia on se että kykenet viestimään koirallesi missä kulkee reviirin raja jota ei saa ylittää, eli edellä kerrotutkin tavat käyvät täysin, kunhan koira tajuaa mitä sille halutaan kertoa.
Eräyön Cesi joka oli meillä aikoinaan astutettavana, oppi sen päivässä (kiimainen narttu, siis tuo Cesi)
Omat koirani olen joskus unohtanut päiväksikin pihalle ja sieltä ne on aina löytyneet kun olen kotia palannut (ei ole naapurit valittaneet).
Jos et ole enää ensikertalainen ja ongelmat ovat intsin esittämä luokkaa, kannattaa harkita koiran antamista tai myymistä, jollekin joka sen hallitsee.

Intsi02

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 6.6.2005 18:05

"Jos et ole enää ensikertalainen ja ongelmat ovat intsin esittämä luokkaa, kannattaa harkita koiran antamista tai myymistä, jollekin joka sen hallitsee."

Aika paksua.

Vai oliskohan tässä kyse jonkinlaisista luonne-eroista, niinkuin tuli ilmi tuolla toisessa topicissa, kun oli puhe vauvan tulosta koiraperheeseen? Toiset "luottavat sataprosenttisesti" ja heillä on koira "hallinnassa". Minä en koskaan menisi tuommoisia väittämään, koska mikä tässä maailmassa nyt on varmaa.

Seppo Lehtovirta

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 6.6.2005 20:36

Olen tässä vuosien saatossa havainnut että koirat yleensä oppivat asioita melko helposti, paljon helpommin kuin moni uskoo. Ohjaajien kanssa joissakin tapauksissa saattaa olla toisin. Kuitenkin se on monesti pienestä kiinni, siksi sitä narun päätä yritetään tyrkyttää, tärppäs tai ei.

Tarkoitus ei ole ystävä hyvä millään tavalla loukata, puhun vain sillä kokemuksella joka minulla näistä koirista, ja ehkä ohjaajistakin, ”tällä hetkellä” on.

Tulipa tuosta heitostasi mieleen kun pojat kerran yrittivät selittää eräälle työkaverille tasauspyörästön toimintaa. Tuon kaverin mielestä ei voinut olla niin, että vetävät pyörät kaarteissa pyörivät eri nopeudella ja kuitenkin molemmat pyörät vetävät. Hänen mielestään poikien esittämä ”versio” oli juuri ”melko paksua”. Tämä kevennyksenä tosielämästä :)

Intsi02

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 6.6.2005 21:25

"Tarkoitus ei ole ystävä hyvä millään tavalla loukata"

Seppo hyvä, selvästikään ei puhuta samaa kieltä, vaikka suomea puhutaankin. Mistä kummasta päättelit, että minä olisin loukkaantunut, "Aika paksua" -sanoistako? Se on vain minun tapani sanoa, että olen eri mieltä. :) Kirjoitan usein aika kärkevästi, muttei se tarkoita että täällä käämit tupruten pistelisin neuloja Seppo-nukkeen tai mihinkään muuhunkaan nukkeen sen puoleen. :D Ajatusten vaihto tällä palstalla on yleensä ihan kivaa, sanon sen tässä nyt ihan selkokielellä, varmuuden vuoksi.

Enkä käsittänyt asiaa niin, että minun pitäisi laittaa koiristani myynti-ilmoitus kirpparille (kuka nekin muka ostaisi, niin pois pilattuja jo, on naksuteltukin ja kaikkea... ;D)

Minun pointtini tässä keskustelussa on ollut se, mitä VOISI tapahtua. Taitaa olla kiinni luonne-eroista, miten kukin asioihin suhtautuu. Toiset ottavat enemmän varman päälle kuin toiset. Toisaalta monasti voi tälläkin palstalla huomata, kuinka paljon ihmisten mielipiteisiin vaikuttaa omat elinolosuhteet. Esimerkki: asun maalla, naapurissa on kolme rollaattorihenkilöiden asuttamaa rivitaloa. Mitäs jos yleensä niin tottelevainen koirani ryntäisi kissan perässä rivitalojen pihaan ja kaataisi kumoon mummelin? "Mä LUULIN että se pysyis omalla pihalla, kun ei se tätä ennen ole minnekään lähtenyt. Sori."?

Toinen asia sitten tietysti on, että tämä on myös taajama-aluetta, joten koiraa saa pitää vain "suljetulla pihalla" vapaana.

Ture Woltter

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja Ture Woltter » 6.6.2005 21:37

Olempas täysin samaa mieltä Sepon ja Pyssykylän patruunan kanssa,intsin jutussa on puolet paskaa niinkon Himangan Akan pierussa,mulla on 10 viikkoinen urospentu vielä Ruohtinmaalta tuotu ollut 2viikkoa minulla ja pysyy tontilla (tartti pari kolme opetus kertaa) tuon ikäiselle pennulle joka alkuperäisessä kysymyksessä on riittää kaksi sanaa HYVÄ ja EI, mutta ne täytyy opettaa ehdottomasti ymmärtämään nuo sanat!

erakko

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja erakko » 6.6.2005 21:42

Ihan vakavasti ja ilman tunnekuohuja, mielestäni edellä tuumailleet ovat omilla tavoillaan oikeassa molemmat.
Ongelma onkin - olen sen huomannut myös omissa kuvioissamme - usein juuri se, että isäntä/emäntä ei luota itseensä!
Kuten hyvin me koiraimmeiset tiedämme: koirahan aistii myös epävarmuuden, ja tiedämme senkin mitä siitä seuraa! Homma tahtoo karata käsistä hissun kissun, kun ei löydy sitä turvallista Johtajaa!
Mutta ei niitä oikeasti niitä täydellisiä koiran emäntiä/isäntiä ole. Joitakin kyllä, jotka näin itsestään ajattelevat.

[%sig%]

Intsi02

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 6.6.2005 22:18

No voi hyvänen aika, täällähän ne suuret Fyyrerit ovatkin! Suurten Johtajien koiria eivät tietenkään vietit vie, ne eivät lähde kissajahtiin eikä kokeissa tule peräänmenoja. Nämähän ovat vain koulutuskysymyksiä... Kun kerran sanot jotain 10-viikkoiselle tarpeeksi painokkaasti, niin se muistaa sen loppuelämänsä.

Ja lisäksi toivon joulupukilta Ture Woltterille parempaa luetun ymmärtämistä. Jos ei muuta, niin edes sitä.

veijo toimela

Re: koiran kiinnipitäminen

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 6.6.2005 23:45

Keep it simply, niinkä amerikassa sanothan.

intsi kirjotti: "Tässä nyt pari esimerkkiä. En sitten tiedä, onko teillä siellä kuinka paljon noita "epävarmuustekijöitä".. me asumme keskellä kirkonkylää. "

Kaheksan taloa 50-130m ettäisyyellä meän nurkista. Viiessä talossa koiria yksi-kolme kettinkien päässä (+yhessä myös tarha), jokanen koira yhtä lukkuunottamatta näkkyy meän pihalle koko ajan. En anna niitten häiritä. Toisinpäin kylläki aiheuttavat hämminkiä. Noitten lisäksi on pieni pystykorvan pentu, joka näkkyy ravvaavan missä sattuu (pientähän ei saa kiini pittää) ja aiheuttaa kyllä meän koirissa kauhian leikkivietin kun ovat tuossa pihalla...sitten pikkupystykorva mennee rajojen yli ja ihmettellee, että miksikäs nuo isot partaset kaverit eivät tule...että ei met nyt senthän ihan mettässä olla. Vaikka mettässä meleko palijon olhanki.

Mieltymiskysymys.

Eikä tämä luottamus puolin ja toisin ole mikhän itseisarvo, se vain tullee kun näitten kans olhan tyhyjää hösyämättä ja piethän mukavat mettästyskaverit mukavina mettästyskavereina. Joskushan niittenki kans tosin ärähelhän kun homma ei toimi...mutta niinhän met tehemmä muutenki elämässä. Joka on helekutin palijon helepompaa kun sen pittää tarpheksi yksinkertasena.

[%sig%]

Viestiä muokattu (07.06.05 00:45)

Vastaa Viestiin