Tänne-käsky

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
tänne

Tänne-käsky

Viesti Kirjoittaja tänne » 27.11.2005 09:29

Meillä tänne-käskyn harjoittelussa olemme tössineet jossain vaiheessa... Koira tietää mitä tänne sana tarkoittaa, mutta tulee silloin kun sitä huvittaa, ts. se ei ole ehdollinen käsky (tottelevaisuutta siis puuttuu). Sisällä toimii hyvin, mutta ulkona...

Mutta kuinka saamme käskyn ehdollistettua eli kun huudamme tänne ja koira on vapaana, niin millä saamme sen tottelemaan ekasta käsystä: miten meidän pitää kyseisessä tilanteessa toimia?? Hyviä vinkkejä kaivataan. (Koira 10 kk)

Tea Malms

Viesti Kirjoittaja Tea Malms » 27.11.2005 11:05

Aiheesta on keskustetu jokusen kerran aikaisemminkin, esim. tuossa:
http://www.saksanseisojakerho.fi/forum/ ... .php?t=300

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 27.11.2005 11:11

(Ts. se ON ehdollinen käsky) Kriittisiä aikoja elätte perustottelevaisuuskoulutuksessa. Luoksetulon sisäänajo alkaa ensikontaktista, liittyy leimautumiseen (tärkein koiralle iskostettava asia?).
Pennulle yksi kehotus, kun sen huomio on herätetty ja palkitseminen (ruokakupille kutsuminen, kehuja, liitetään aina positiiviseen jne.), ei koskaan niskuroinnista rankaisun kautta.
Koirillakin on omat "uhmaikänsä", joten voipi teilläkin olla luonnollinen kehitysvaihe, jos perusasiat on kunnossa (...tössineet?).
Katsele tosiaan noita jo käytyjä keskusteluja!

Anu Auno
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 77
Liittynyt: 25.11.2005 13:54
Paikkakunta: Koria/Kouvola

Viesti Kirjoittaja Anu Auno » 27.11.2005 11:15

Järjestämissämme treeneissä kokeiltu harjoitus menee seuraavasti: Koiralle kiinnitetään kaulapantaan pitkä ja kestävä naru. Koira jätetään istumaan muutaman metrin päähän isännästä ja avustaja menee isännän taakse parin metrin päähän. Seuraavaksi isäntä komentaa ystävällisesti ja rauhallisesti: tänne (tai siis sellaisella äänellä jolla haluat koiran tottelevan. Aika harva haluaa huutaa). Jos koira ei heti lähde, avustaja auttaa narulla, mieluiten niin että koira lentää isännän luo. voimaa ja nopeutta siis tarvitaan. Isäntä sitten kehuu koiraa loistavasti suoritetusta luoksetulosta. Vähitellen koiran etäisyyttä isännästä kasvatetaan ja lopulta isäntä voi mennä avustajan taakse. Meidän kokeilussamme tämä toimi muutaman kerran jälkeen: siis koira pyrki nopeasti isännän luo, jottei joutuisi hinatuksi. Tarkoituksena on tehdä isännästä turvapaikka, jonka luo saapumalla kaikki ikävä jää tapahtumatta. Kun koira tekee luoksetulon moitteettomasti, voi sitä kokeilla koira irrallaan. Mikäli koira ei toimi toivotulla tavalla, tehdään lisää naruharjoituksia.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 27.11.2005 11:42

Meidän kokeilussamme tämä toimi muutaman kerran jälkeen: siis koira pyrki nopeasti isännän luo, jottei joutuisi hinatuksi. Tarkoituksena on tehdä isännästä turvapaikka, jonka luo saapumalla kaikki ikävä jää tapahtumatta.
Ehkä hyvä konsti juuri sellaisen koiran kohdalla, jolla ei ole kehittynyt oikeanlaista suhdetta ohjaajaansa vaan ohjaajalle "haistatellaan" vähän joka asiassa. MUTTA mielestäni tuolla ajatusmallilla ei pidä pennulle ruveta opettamaan luoksetuloa, tai ylipäätään mitään. Jos koiran motiivina on vain välttyä ikävyyksiltä tottelemalla, niin ollaan aika kivisellä tiellä. Mieluummin lähtisin kaikessa koulutuksessa siitä, että koira tekee asiat mielihyvästä kun saa totella, ei siksi, että on pakko totella. Ja tämähän ei taaskaan tarkoita sitä, etteikö koiralta voisi tottelemista vaatia. Kun asiat vain ehdollistetaan oikein, niin koira jopa vaatii itse itseltään tuota tinkimätöntä tottelevaisuutta.
Kuva

Anu Auno
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 77
Liittynyt: 25.11.2005 13:54
Paikkakunta: Koria/Kouvola

Viesti Kirjoittaja Anu Auno » 28.11.2005 10:15

Meidän koulutuksessamme koira oli reilun vuoden vanha ja todellakin yritti luistella vähän joka asiassa. Isännän kunnioitus oli hieman hakusessa. Esimerkiksi noudossa ei halunnut tuoda noudettavaa isännälleen. Enhän toki minäkään kertomallani metodilla pentua kouluta. Kysyjä kaipasi ohjetta miten korjata (arvelemansa) koulutusvirhe, tällaisen ohjeen annoin.
Keskustelun aloittaja kertoi koiransa olevan kymmenen kuukauden ikäinen. Tuon ikäinen koira ei minun mielestäni enää ole aivan pentu, vaan sen pitäisi jo tietää paikkansa laumassa ja mitä käskyt tarkoittavat. Meidän koirilla on tuossa iässä ollut murrosikä, jolloin testataan mahdollisuuksia nousta arvoasteikossa. Tällainen uhma ei aivan kevyillä konsteilla mene ohi, koska koiran tarkoitus on nimenomaan päästä ylemmäs. Jos tottelemattomuudesta ei seuraa mitään ikävää, on tottelemattomuus ollut vaivan arvoista.
Eivät meidän koirat minua pelkää, vaikka ne minun "vihaani" pelkäävätkin. Koiralla on joka käskyn yhteydessä mahdollisuus valita: se tottelee ja saa reilut kehut iloiselta ja tyytyväiseltä ohjaajalta tai ei tottele ja saa rangaistuksen vihaiselta ohjaajalta. Korostaisin vielä, ettei minun tarvitse rangaistessani satuttaa koiraa, minä vain teen selväksi että olen vahvempi ja voitan jos aletaan tappelemaan. Pääsääntöisesti pelkkä äänensävyn muutos saa aikaan toivotun lopputuloksen.
Harrastamani rotu on kyllä siinä luonteeltaan erilainen, että se erityisesti nauttisi kun saa tehdä tehtäviä. Ennemminkin ne tekevät asioita, koska siitä on niille hyötyä.

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 28.11.2005 10:54

Anu Auno kirjoitti:
Harrastamani rotu on kyllä siinä luonteeltaan erilainen, että se erityisesti nauttisi kun saa tehdä tehtäviä. Ennemminkin ne tekevät asioita, koska siitä on niille hyötyä.
Voineeko rotuja luokitella kys. vivahde-eron mukaan? Palvelualttiudessa kyllä on esim. roturyhmien välillä aste-eroja.
Tottelevaisuus pitäisi muistuttaa automotorista reagointia, jossa koira ei ehdollista käskyä (mieti onkohan tuosta hyötyä tai onko se nyt varmasti kivaa jne.). "Sisäänajo" kestää oman aikansa kaikkine uhmavaiheineen.

jusu

Viesti Kirjoittaja jusu » 6.12.2005 20:25

No ootte varmaankin hokeneet sitä tänne sanaa koiralle ja koittaneet tuleeko se, kun sillä on kiinnostavaa tekemistä. Mun koiralle on se sanottu tasan kerran ja jos ei kuuntele, niin ei muuta ku ketjua kohti. Kyllä tulee laakista. Nartuilla tahtoo vaan tuo juoksu sotkea asioita, ei kannata kokeilla juoksun aikana mitään tottelevaisuusjuttuja. Oon nähny jonkun verran tollasii koirii ku sulla, ja niille on tosiaan toisteltu käskyä ku ei olla laakista toteltu. Se on täysin väärin. :evil:

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 6.12.2005 21:04

Mutta jusu, entäs sitten kun se ketju ei yllä sinne 200 metrin päähän? Tässä aiemmin oli juuri puhetta siitä mitä tehdä kun koiralta katoaa korvat kun se on isännästä kauempana. Mutta totta helkutissa koiralta pitää vaatia tottelemista ja ehdottomuutta, mutta lähtökohtana koulutusmetodi on huono jos koira pistetään tulemaan luokse pakosta. Siis ainoa motiivi koiralle luoksetuloon on että se välttyy pahalta (ketju, narunnykäisy tms.) Treeniä se kyllä vaatii, mutta kun sen koiran paras paikka on siinä ukon vierellä, niin siihen se myös rivakasti tulee. Tämäkin toiminto on yksi osa sitä koiran ja isännän kemiaa, jonka puuttuminen tekee asioista mahdottomia, oli sitten kuinka ehdoton tahansa. Samalla ohjaajallakin voi olla koiria, joista joittenkin kanssa ne kemiat pelaa ja toisten kanssa ei pääse sinuiksi sitten millään. Nämon mielenkiintosia kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Kuva

jusu

Viesti Kirjoittaja jusu » 24.12.2005 22:09

No jos se on kaukana, niin jättää käskemättä ja itse toiseen suuntaan. En ikinä käske, jos epäilen ettei tottele. Senpä takia kyselin joskus aikaisemmin tehokeinoista. Jos se on ketjun ulottuvissa kun ei kuuntele, niin ketjua kohti ja jos kaukana, ei kannata käskeä lainkaan, koska oppii siihen, ettei käskyä tarvi välttämättä totella joka kerta. Tää mun pentu tottelee tosi hyvin, se rankaisu kauas vaan olis asiallinen, koska ikinä ei saisi jäädä käsky tottelematta. Inflaatio iskee ja nopeasti. En ole kertaakaan antanut koiralle selkään, mutta selälleen olen paiskannut joka kerta ja nuhdellut, jos olen tilanteessa heti päässy käsiksi. Parinkin sekunnin viivästyksen jälkeen on koulutuksen edistymisen takia turha rangaista. Parempi ehkäistä ennalta ongelmat, mutta itsekään en ole keksinyt, miten menetellä kun koira tosiaan on välillä kaukana. Yritin kysellä kokemuksia lievien sähkötällien vaikutuksesta, mutta porukka ei ollut kovin asiallista vastauksissaan. Kai se on sitten liian kova vehje se sähköpanta. Amerikassa hyvin yleinen koulutuksessa.

Tommi Väisänen

Viesti Kirjoittaja Tommi Väisänen » 25.12.2005 08:41

Lähtökohtana täytyy pitää sitä että se sähköpannan käyttö on laitonta.Ensimmäiselle koiralle pistin kuntoon/opetin tuon luokse tulon eli tänne-käskyn kerralla.Koira jo heti pentuna pitkään naruun pihalla ja vapaasti tutkimaan kaikenlaista.Kun pennun huomio on jossain sille mielenkiintosessa,tänne-käsky ja tehosteeksi pari lyhyttä vihellystä pilliin ja pentu narusta vetämällä sen tuhannen kyytiä luokse ja siitä hyvittelyt ja kehut.Sama uusiksi vielä kerran ja toisenki.Muutaman päivän päästä sitte sama uusiksi.Ja katso!! :shock: Sillehä oli menny jakeluun että mitä se vihellys tarkotti.
Tässä vaiheessa kun pentu jo tiesi että mitä se käsky/vihellys tarkottaa niin ei tarvinnu ku pitää huoli siitä, että jokaikinen kerta se luoksetulo palkittiin,tavalla tai toisella,tärkeintä että siitä ei jääny koiralle negatiivista kuvaa.
Mutta olipaha se koiran iän karttuessa(sitte ku ns. murkkuikä tuli) niin mukava nähä ku koira joka on mieheltä kaukana ja näkymättömissä,tänne-käskyllä tulee sen tuhannen kyytiä ja ennenkaikkea ilosesti luokse.Ja saa taas kehut.
Jahka kussa seuraava koira tulee niin nuo samat kommervenkit tulee toistumaan.Ennemmin näen tuolla pentuaikana sen vaivan ku myöhemmin sen asian kans painin.Kun niin monille asioille saa jo pentuaikana tehtyä ainaki hyvät pohjat jo kuntoon mistä on helpompi/parempi jatkaa.Ja koko ajan ne molemminpuoliset suhteet pysyy kunnossa.

jusu

Viesti Kirjoittaja jusu » 27.12.2005 12:00

Ite oon pennusta lähtien opettanu luoksetuloa eri paikoissa ja aina palkinnut koiran, kun se tulee. Jos se ei ole esim. metsässä tullut, niin olen juossut karkuun ja mennyt piiloon, jos olen ehtinyt :D Kerran vetelin autolla karkuun ku muu ei auttanut. Täytyy sanoa, että laakista toimii ja joka kerta. Mun huolenaihe on se, miten saada koira tilanteessa kuin tilanteessa, vaikkapa 200 metrin päästä, pillillä maahan. Esim. jos koira on ryntäämässä vaikka poron tai lampaan tai muun kielletyn perään. Taikka sitten vaan haluan sen menevän maahan ilman kummempaa syytä. Tällä hetkellä opetan koiraani muun ohella haukkumaan käskystä. Eipä montaa kertaa vaadittu, kun meni perille :D Se on tavallaan turhaa, mutta saattaa siitä jossakin pimeässä joskus olla hyötyäkin. Ja mun heppa tykkää kun sitä opetetaan, saa vaivata päätään.

Vastaa Viestiin