SS Rohkea vai arka?

Koiran perusopetus

Valvoja: Maarit Seppänen

Rote

SS Rohkea vai arka?

Viesti Kirjoittaja Rote » 17.1.2006 22:30

Sellaista kyselisin (ammattilaisilta) tai kokeneimmilta SS omistajilta/kouluttajilta. Onko ja kuinka suuri merkitys koulutuksella on siihen että koirasta tulee arka/rohkea? Vai onko se vain perimästä kiínni...

Mitä VIRHEITÄ voi koulutuksessa tehdä että koirasta tulee arka?
Johtaako liian kovakätinen koulutus siihen...
Mitä konsteja on poistaa koiran arkuutta?
Esim: pelkää käydä kiinni pienpetoihin... pelkää ihmisiä
Kiitos etukäteen vastauksista!!

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » 18.1.2006 10:51

En ole kokonut saksanseisojaharrastaja, mutta mielestäni arkuuden
taustalla voi olla esim. pennun leimautumisvaiheen hyödyntämättä
jättäminen eli puutteellinen sosiaalistaminen ympäristöön, toisaalta
taas pentuajan voimakkaat kokemukset/säikähtämiset voi jättää
jälkensä sen muistiin eikä varmaan liika hössötys ja säälittely tätä
asiaa ainakaan paranna. Tämä voi olla ihmisarkuuden taustalla?
Ja kyllä sitä omaa koiraa lukemalla voi päätellä millainen koulutusta-
pa sille parhaiten sopii. Oma koirani menee "lukkoon", jos "hermostun"
ja siksipä minuun pätee erittäin hyödyllinen ohje on olla kouluttamatta
kiihtyneessä/epämukavassa mielentilassa... koirani reagoi yllättävän
herkästi, vaikkei se arka olekaan.

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 18.1.2006 15:08

Minäkään en nyt ammatikseni seisojia kouluta mutta omien koirien kohdalla olen sen huomannut että pennun kuljettaminen kohtuudella mukana erilaisissa paikoissa, kuitenkin suojaamalla sitä suuremmilta säikähdyksiltä, saa aikaan luottavaisen koiran, joka pystyy aikuisiällä sulattamaan suurempiakin järkytyksiä. Omat koirat kun epäileevät jotain asiaa (onkohan toi nyt jotain vaarallista), kääntyvät katsomaan minuun ja ottavat mallia minun käyttäytymisestäni. Sillon ei auta hermoilla jos on tarkoitus saada koira menemään juuri sitä "pelottavaa" asiaa kohti. Kannustava kehuminen saa seisojanpyllyn pyrimään ihan mahdottomasti!

Tämän vastakohtana oman pelon näyttäminen, kun koira kiinnostuu jostain ei-sallitusta asiasta... Kaverin koira tykkäsi jahdata liikkuvia autoja, ja monta vaaratilannetta täten kerkesi aiheuttamaankin. Tehtiin kaverista eka koiran silmissä vakuuttava (eli se tyyppi joka päättää asioista) ja sitten kaveri alkoi "pelkäämään" liikkuvia autoja. Koira mietti että mitäs tämä peli on... Ja käveli omistajan perässä tienpenkalle autoa väistämään. :lol: Jos johtajuusasiat eivät olisi ollut tätä harjoitusta ennen kunnossa, olisi koira varmaan puolustanut laumaansa kahta kauheammalla vimmalla noita hyökkäileviä petoja kohtaan.
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Lumo

Viesti Kirjoittaja Lumo » 18.1.2006 16:20

Kyllä minun mielestäni kaikki koulutus, varsinkin pentuvaiheessa vaikuttaa koiran luonteeseen tulevaisuudessa ja sehän on "selvä peli" että liian kovakätinen "koulutus" saa koiran kuin koiran pelkäämään ja pahimmassa tapauksessa koira muuttuu agressiiviseksi! Itselläni on 3 karkkaria ja nuorimmainen hulivili 4 kk. Jokaista koiraa olen kuljettanut mukana erilaisissa paikoissa, jotta tottuisivat ihmisiin, autoihin ja meluun/hälinään yleensäkin. Poroaidallakin olisi hyvä muutaman kerran käyttää, jos mieliin ylälapissa riekkoja pyytää, koiran katoamatta porotokan perään... Paljon uusia paikkoja ja tapahtumia, niin luulempa että arkuus katoaa. :D Ja mikä tärkeintä koko koulutuksessa: ole kärsivällinen :D

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 18.1.2006 17:34

Vaikka väärällä koulimisella saattaa rohkestakin pennusta saada aran, niin tähän arkuuteen saattaa myös geeneillä olla osuutta.

En tiedä kuinka tilanne saksanseisojissa on, mutta useassa rodussa on paljonkin koiria joista vain osaavissa käsissä pystytään koulimaan rohkeampi kuin mitä sen luonnoliset rahkeet antaisivat myöden.

Jos koirasi on arka, niin paremmin vinkkejä asian korjaamiseksi saat kertomalla ongelmasta ja siitä kuinka luulet sen tulleen.

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 18.1.2006 20:57

Karvas kokemus siitä, mitä virheellinen "koulutus" herkässä iässä voi koiralle tehdä:
Veimme vanhemman seisojamme pentuna (n. 1/2 v.)tottelevaisuuskoulutuspiiriin, kevyellä asenteella, lähinnä oppimaan sosiaalisia taitoja.
Täysin epäpätevä "koirankouluttaja" (selvisi liian myöhään) otti kesken seuraamisharjoituksen koiramme haltuunsa taluttaakseen esimerkin vuoksi sitä ympäri tarkoitukseen käytettyä pihamaata.
Hetkeksi nämä katosivat näköpiiristä marjapensaiden taakse, jolloin sieltä alkoi kuulua pennun ulahtelua.
Nainen(?) tuli tuohtuneena luokseni retuuttaen penikkaa hihnassa perässään ja selitti ääni väristen, että koirallenne täytyisi hankkia kuonokoppa. Ei kuulemma alistunut sovinnolla jne.,jne...
Reippaan uroskoiran luonne muuttui siitä päivästä varaukselliseksi, jopa araksi (varsinkin sinihaalarisia blondeja kohtaan). Näyttelyttäminen ei oikein onnistunut jne..
Vanhoilla päivilläänkin koira on vielä epäluuloinen vieraita ja yllättäviä kontakteja kohtaan ja murahtelee helposti (ei ole koskaan aggressiivinen).
Taustalla voi tietysti olla perinnöllistä "herkkyyttäkin", mutta laukaiseva tekijä ja hetki on satavarmasti kuvaamani tilanne. :(
Kuva

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 19.1.2006 10:14

Mielestäni tuossa armeijan koirankasvatusohjeessa sanotaan asia aika hyvin.
"Perinnöllisesti luonnevikaisia koiria ei ole olemassa vaan aikuisena sen luonteessa ilmenevät viat ovat ihmisen sille kasvatusaikana aikaansaamia."
Ei ehken liene ihan kaukana totuudesta.
Viimeksi muokannut Seppo Lehtovirta, 19.1.2006 10:32. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 19.1.2006 10:17

"Perinnöllisesti luonnevikaisia koiria ei ole olemassa vaan aikuisena sen luonteessa ilmenevät viat ovat ihmisen sille kasvatusaikana aikaan saamia."
Aika jyrkkä "fakta". Perustuukohan tämä johonkin tutkimukseen, vai onko vain ko. opuksen kirjoittajan kanta? Mikä tekee koirasta niin erilaisen eläjän, ettei sillä voi olla fysiologisia syitä "pahapäisyydelleen" jos kerran esim. ihmisellä voi?
Kuva

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 19.1.2006 11:07

En tuota faktaksi väittänyt, sanoin että ei ehken kaukana totuudesta.

Se mitä tiedetään linjoista ja sieltä periytyvistä seikoista, sitä ei ehken voi asettaa kyseenalaiseksi (ovat usein myös jalostusneuvojien tiedossa). Mutta tähän asti näkemäni perusteella väitän, että ylivoimaisesti suurin osa koirien "ongelmista" juontaa ihmisestä ja hänen suuresta tarpeestaan "kouluttaa" koiraa siinä vaiheessa kun sitä pitäisi kasvattaa ja ohjata.
Niin kuin jo aiemminkin olen sanonut, tuo termi "kouluttaa" tässä yhteydessä pitäisi kokonaan poistaa, koska jos joku, niin nykyihminen sen taatusti ottaa kirjaimellisesti.
Niin kuin lapsenkin, tulisi koirankin saada kasvaa ja kehittyä tehtäväänsä ihmisen ohjauksessa ja valvonnassa. Eihän sitä "muksuakaan" viedä nurkan taakse, heitetä selälleen ja väännetä happea kiinni jos ei kaikki toimi toivotulla tavalla (ei ainakaan meillä).
Sen verran kuitenkin olen jo tätä palloa tallannut, että olen päässyt senkin näkemään mitä väkivaltainen kasvatus ihmiselle aiheuttaa. Useassa tapauksessa tuon kasvatustyylin aikaansaannoksia voitaisiin hyvällä syyllä kutsua luonnevikaisiksi.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Lumo

Viesti Kirjoittaja Lumo » 19.1.2006 12:03

Ihmisellä on suuri vaikutus koiran luonteeseen ja käyttäytymiseen ja sehän me kaikki tiedetään että seisojalla itsellään sitä luonnetta piisaa... Monesti tuleekin yhteentörmäyksiä ja silloinpa helposti käytetään "isoa kättä" kun koira ei tottele. Mun mielestä kärsivällisyys on kaikkein tärkein, kyllä koira oppii ilman hemmetinmoista huutoa ja alistusta. Aikaa se vaatii ja jos sitä ei ole, itse en edes harkitsisi koiran ottamista. Tällä hetkellä mulla on kolme karkkaria, vanhimmainen tuli 3 vuotiaana taloon ja olihan se ressukka melkoisessa kunnossa, voi sanoa että koiralta oli luonne otettu pois kokonaan..... Pikkuhiljaa luottamus ihmiseen palasi ja paljon paljon tunteja siihen käytinkin. Nyt on kuin eri koira. Kyllä koira pitää saada olla koira :D

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 19.1.2006 12:20

En tuota faktaksi väittänyt, sanoin että ei ehken kaukana totuudesta.
Et sinä, mutta tarkoitinkin tuota opusta, sen sanamuotoa, joka on aika ehdoton. Mutta varmasti suurin osa ongelmista on ihmisten aiheuttamia.

Kuitenkin kun on kyse koiran luonteesta, niin koiran rohkeutta tai arkuutta ei voi laittaa vain ihmisen piikkiin. Jos jätetään nämä koiransa pieksäjät ja happikiikuttajat luvusta, niin kyllä perustana tämän rohkeuden ilmenemisen suhteen on koiran korvien väli. Toinen ei ole moksiskaan siitä, mistä toinen vetäisee kauheat pultit. Vaikka ne kuinka olisi taiten pidetty ja kasvatettu.
Kuva

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 19.1.2006 13:10

Arkuus ei periydy, mutta taipumus arkuuteen kyllä. Jos arkuuteen taipuvainen joutuu raakuuteen taipuvaiselle, tulee siitä varmasti arka. Jos se taas pääsee rakkauteen taipuvaiselle, ei arkuus useinkaan pääse (häiritsevästi) esiin.

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 19.1.2006 13:54

Seppo Lehtovirta kirjoitti:Mielestäni tuossa armeijan koirankasvatusohjeessa sanotaan asia aika hyvin.
Kyseisessä opuksessa todetaan monta muutakin asiaa erittäin "viksusti", mistähän kyseisen opuksen tekstejä olisi mahdollista hankkia käsiinsä..?


On erittäin mielenkiintoista lukea eri alojen ammattilaisen ja muiden asiantuntijoiden neuvoja, varsinkin se että toisen mielestä asia A menee juuri näin ja toisen mielestä se on täysin väärin. Ja kuinka nämä mielipiteet muuttuvat vuosien saatossa. Jokainen löytänee tästä infovyörystä itselleen ja koiralleen sopivimmat metodit hyväksyen ja paheksuen eri kuppikuntia. Kaikkihan muistaa varmaan jokin aika sitten kun Koiramme-lehden yleisöpalstalla oikein isolla porukalla vähän tuomittiin kanakoirankoulutusopasta vuodelta 1700ekr tai sinnepäin... :oops: Itse en harmikseni kyseiseen opukseen ole päässyt tutustumaan, harmi sinänsä.

:idea: Onko se herran pelko kuitenkaan se viisauden alku...
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Lumo

Viesti Kirjoittaja Lumo » 19.1.2006 14:19

Juuhh, koirat on koiria ja harvoin niitä opus kädessä opetetaan :lol: Tieto tuo vastuuta ja liian jyrkkiä mielipiteitä :lol:

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 19.1.2006 14:47

Jukka Hokkanen kirjoitti:Arkuus ei periydy, mutta taipumus arkuuteen kyllä. Jos arkuuteen taipuvainen joutuu raakuuteen taipuvaiselle, tulee siitä varmasti arka. Jos se taas pääsee rakkauteen taipuvaiselle, ei arkuus useinkaan pääse (häiritsevästi) esiin.
Jos joutuu tutustumaan tiettyihin rotuihin, niin pakko väittä vastaan. En ala mitään rotua mollaamaan, mutta varmasti moni osaa itse päätellä..

Normaali koira (ei arka eikä ylirohkea) voidaan saada väärillä otteilla araksi tai ainakin varautuneeksi. Oikeilla kokemuksilla siitä tulee itsevarma tai jopa rohkea koira. Itsevarmat koirat tuppaavat olemaan niitä parhaita koiria käytön lisäksi myös kotioloissa.
Varautunut tai vieraisiin ihmisiin epäilevästi suhtautunut koira koira ei välttämättä ole arka. Useasti se on jostain erakon mainitsemasta viisaudesta peräisin.
Normaali nuori koira pelästyy, menee varovaiseksi tai tuntee tilanteen selväsi epämillyttäväksi tietyissä tilanteissa. Se ei ole luonnevikaa, vaan ihan normaalia koiran kasvua ja nämä tilanteet vaihtelevat tapauksittain. Tuo meän nuori karkkari pitää leikkinä asioita mitä joku toinen voi pitää epämiellyttävänä, jopa pelottavana. Toisaalta on joitain tilanteita mihin se ei mielellään mene, mutta palautuu nopeasti ja tuettuna tai käskystä se menee tilanteeseen. Eli ihan normin oloinen koira, ei liian rohkea eikä mikään arkajalka.
Mielestäni oleellisinta on juuri tuo koiran palautuminen epämiellyttävistä tilanteista. Nopeasti palautuvat penikat tuppaa olemaan vanhempina mukavan itsevarmoja, mutta niistäkin saa myös varautuneen jos ei anna pennun palautua ja vasta sitten ohjaa sitä tutustumaan epämiellyttävältä tuntuvaan asiaan. Toki pitää mielessä että on tilanteita mitä koiran on hyväkin vähän pöljätä.
Jos pentu ei meinaa millään palautua epämiellyttävästä tai pelottavasta tilanteesta, siitä todennäköisesti tulee varautunut, ehkä arkakin ja lopuksi se saattaa olla pelkopurija. Tämä palautumiskyky on pentulaatikon lisäksi kiinni koiran geeneistä. Väitän mä. En todellakaan tiedä onko näitä saksanseisojissa, mutta mie en ole niitä nähnyt. Muutaman ehkä liiankin rohkean kylläkin.

Vastaa Viestiin