pusikossa rytisee

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

kysyvä ei kaapelia katko

pusikossa rytisee

Viesti Kirjoittaja kysyvä ei kaapelia katko » 17.8.2006 14:35

Linnut, varsinkin poikueet, näyttävät kuivan kesän vuoksi olevan aivan puskissa. Kuinka menettelette, kun ei näe mitä siellä oikein nuori koira touhuaa? Rytinä kuuluu, lintuja nousee. Huutaako maahan, vaikka ei kuitenkaan näe meneekö se? Kehuako kun löysi linnut vai moittiako kun ryssi tilanteen? Kehuako kun ei mene hirveästi perään vai moittia kuin ei se kuitenkaan mennyt heti maahan?

Itse olen vain ollut enempi hiljaa ja ollut puuttumatta, kun en kerran tiedä mitä siellä tapahtui.

Eero Suokonautio

Viesti Kirjoittaja Eero Suokonautio » 17.8.2006 18:07

Samoin olen minäkin tehnyt, ellen ole nähnyt mitä tapahtuu. Kokemattomana olen järkeillyt asian niin, että puutun vain tilanteisiin, jotka näen. (Ja jotka luulen olevan hallinnassani...)

Eikä mene kyllä tilanteesta maahan heti mutta en oo liikaa stressannu, kunhan pysähtyy ja menee sitte maahan ku menee. Tuntuu kuumenevan koira niin kovin että oon kyllä tyytyväinen jo pysähtymisestäkin. Toistaseks.

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » 17.8.2006 21:30

Itse olen tuollaisessa tilanteessa "penskan" aina viheltänyt maahan kun olen kuullut linnun siivittävän, sen jälkeen aina maahankäsky kun kuuluu risujen katkeilua tai koiran liikettä. Olen vielä tehostanut tuota maahan menoa "kevyemmillä" käskyllä, vaikka en ole liikettä kuullutkaan, kunnes olen saanut näköyhteyden koiraan. Jos se on maassa kun olen sen nähnyt, olen kehunut sitä maahanmenosta hyvin vuolaasti ja sen jälkeen ihmetellyt ja katsellut etumaastoon kysellen missä tipu?
Tämän homman edistyminen, muutaman kerra "törttöilystä" kestävään seisontaan, tietenkin pitkälti riippuu siitä minkälainen ote sinulla on koiraan, eli miten se noteeraa antamasi palautteen.

Vaikka koira menee käskystä maahan vasta ajettuaan linnut ylös, niin homma on kuitenkin menossa aivan oikeaan suuntaan, muutaman yli-innokkaan "tohelointikerran" jälkeen homma on yleensä paketissa, ja seisonta alkaa kestämään.

Jos meno kuitenkin tuolla pusikossa on hulvatonta maahanmenokäskyistä huolimatta, eli korvat on täysin hukassa, niin silloin tuollaisiin tilanteisiin ei kannata hakeutua ennen kuin koira on saatu siihen malliin että se kuuntelee ja noteeraa antamasi palautteen ja käskyt.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 17.8.2006 21:33

Tuo ylläoleva teksti on minun kijoittamani, jäi vin tuo kirjautuminen pois.
No.. tässä on "logot" ja muut tunistetiedot. :)
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Vieras

kuinka monta kuukautta

Viesti Kirjoittaja Vieras » 11.9.2006 22:58

Näin niinku enskoiraa testaillessa tulee mieleen, että kuinka kauan sitä saapi reenata maahanmenoa. Jotenki meinaa usko loppua kun tuo sankari lyö sievästi maahan kun ollaan cityssä. Mie olen juossu ja viskannu palloa ja jahdannu jäniksiä ja käskeny maahan...ja meneehän se. Vaan sitten kun laitetaan liivi päälle ja mennään puistoon niin kuulo heikkenee hieman. Ja kun ensmäinen lintu tulee vastaan niin hirveellä vauhdilla tuntumaan hiipien päälle ja perään kenguruloikilla. :cry: Vauhti tappaa sen ainoan aivosolun ja sitten väännetään. Puolentunnin sulkeisten jälkeen ollaan siinä tilanteessa missä cityssä ollessa oltiin kuukausi luovutuksen jälkeen, eli menee vitkutellen maahan, seuraa kohtuudella kerrallaan ja tulee hienoa hakukuviota esittäen luo. Tämä kestää jopa yhden linnun ajan mutta kun kolmas lintu löytyy niin ollaan taasen alussa. :roll: Niin ja mie mietin vaan että lisää treeniä lisää treeniä, mutta kuinka paljon lisää. Pitää kai sitä joskus päästä oikeestikin metille vai onko se sitten tulevien syksyjen hommaa.

Ps.. se on kuitenki melkeen vuoden vanha

Nemo

Viesti Kirjoittaja Nemo » 13.9.2006 16:36

Se on vaan semmonen juttu että niinkun aikasemmin ollaan monessa kohtaa tätä palstaa sanottu, niin tottelevaisuudesta häviää AINAKIN se 50% kun päästään koiran kanssa tositoimiin, eli linnulle. Ja vaikka se kuulostaa hölmölle kun aina jauhetaan että "treeniä treeniä vaan" ni se on vaan taivaan tosi että sillä treenillä ja niihin tilanteisiin joutumalla sitä oppii, kyllä se koira vaan on niin viisas että se jossain vaiheessa tietää miten sen pitää missäkin tilanteessa käyttäytyä. Ja sen pitää tietää mitä siltä vaaditaan. Joillain koirilla se vie kauemmin, jotkut taas tuntuvat oppivan heti. Pitkää pinnaa ja kehuja heti kun joku menee nappiin! :)

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 28.9.2006 21:07

Sanovat kokeneemmat, että jokainen nuorelle koiralle pudottamatta jäänyt lintu seisonnalta tuplautuu kyllä sitten kun koiralle tulee ikää.
Tuo on kyllä mielestäni silkkaa muinaisjäännettä. Mihin ihmeeseen perustuu se olettamus, ettei nuorelle koiralle voi pudottaa? Sen minä ymmärrän, ettei väärin toimivaa koiraa palkata pudotuksella sen aloitellessa metsästysuraansa. Se ei johda tulokseen. Mutta sitä minä en ymmärrä miksi ihmeessä täysin oikein menneen tilanteen jälkeen ei voisi pudottaa...
Kuva

Tommi Väisänen

Viesti Kirjoittaja Tommi Väisänen » 28.9.2006 22:59

...kuhan ensin on satavarmaa että on toiminu oikein. Opetellaan,opetellaan. Siis siitä joksu jotain tulee....joskus. :)

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 29.9.2006 07:26

Kun koira seisoo, nostaa hyvin ja pysähtyy noston jälkeen, niin tilanne on silloin mielestäni mennyt täysin kuten se seisojalla pitääkin. Ja silloin pudotetaan.

Koskaan ei voi olla satavarma siitä mitä sitten laukauksen jälkeen tapahtuu, mutta hyvähän paukkunoutotaipumusta on toki testata etukäteen jos sellaista epäilee.

Riistatöiden jauhamisella en kyllä näe olevan mitään hyötyä koiran kehittymiselle. Olisi mukava kuulla perustelut sille, miksi koiralla pitää olla juuri tietty määrä riistatöitä alla ennen kuin sille voidaan pudottaa. Mielestäni valmius pudotukseen on kaikkea muuta kuin lukuja.

Pudottaminen ei sitten taas tarkoita sitä, että koiran olisi välttämättä saatava noutaa...
Kuva

Viivi

Viesti Kirjoittaja Viivi » 29.9.2006 13:24

Toisaalta myös seisonnan kiinteys ja kesto kärsi hiukan ja sen tuloksena on tullut peräänmenoja ja fasu suuhun. Nyt taas ollaan siinä pisteessä, että koitetaan kiinteyttää seisontaa. Pudotetaan taas kun seisoo kiinteästi ja se kestää.
Miten sitä seisontaa voi "kiinteyttää"?? Meilläkin aika lyhyeksi tuppaa seisonnat jäämään ja itse ei ehdi hätiin jos koira on kaukana. :?

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 29.9.2006 13:47

Eipä sinne hätiin tarttekaan etsiä. Antaa vaan koiran seista. Kaikki "varovasti", "paikka" jne. komennot tekevät vain hallaa. Ajan myötä se koira sen seisonnan alkaa pitämään kun oppii milloin seisonta on "valmis". Turha mennä neuvomaan koiraa hommissa, jotka se osaa ja tietää sata kertaa paremmin kuin ohjaaja.
Kuva

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 29.9.2006 14:56

Jos sattuu niin hyvä tuuri, että saadaan aito tilanne niin kovasti vaan yrittää kehua kun se seisoo eikä antaa avanssikäskyä ihan heti.
Mielestäni koiraa ei pidä kehua siitä että se seisoo. Me ihmiset emme voi tietää siinä tilanteessa onko koira käsitellyt riistan niinkuin sen pitäisi, onko koiralla varma tieto siitä missä lintu on tai seisooko koira edes riistaa.

Kehumisella voimmekin vahvistaa koiraa seisomaan epävarmoissa tilanteissa, josta taas seuraa helposti tyhjää seisova koira.

Seisova koira kyllä kantaa geeneissään kaiken tarvittavan riistan seisomiseen. Linnun käsittelyn ja "tilannetajun" se oppii vain kokemuksen myötä, tilanteissa. Ihmisen ei mielestäni kannata alkaa opettamaan koiralle asioita, joista meillä ei ole mitään hajua (sanan varsinaisessa merkityksessäkin). Varsinkaan nuoren koiran kanssa en alkaisi hätäilemään ja vahvistamaan seisontataipumusta kehumisilla.

Toiset oppivat oikeat tavat toimia hetkessä ja silloin mielestäni pitääkin jo pudottaa - vain siten edistytään. Toisilla harjoituttaa sitten pidempään, ennen kuin riistatyö on pulkassa. Yhteisenä tekijänä tuolle seisontatyöskentelylle näkisin kuitenkin, että sen pitää olla koiralähtöistä, ei ohjaajan "opastamaa".
Kuva

Vastaa Viestiin