pusikossa rytisee

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

tdi

Viesti Kirjoittaja tdi » 29.9.2006 15:05

Olen tullu tällä lyhyellä kokemuksella mikä mulla on,siihen tulokseen että on mahdotonta kovin tarkasti neuvoa toista.Tässä hommassa kun on jumalattoman monta osatekijää joista kaikki vaikuttaa kaikkeen.on riistaintoa liikaa tai liian vähän,koira on kovapää tai sitten ei ym. ym.Tietysti on perusasioita joista on hyvä pitää kiinni,mutta mielestäni on tärkeintä että tuntee oman koiransa ja toimii sen mukaan sitä omaa itselle sopivaa(lue:koiralle sopivaa)koulutus muotoa ja nopeutta noudattaen.

Eero Suokonautio

Viesti Kirjoittaja Eero Suokonautio » 29.9.2006 15:24

Samaa mieltä myös lyhyellä kokemuksella, neuvoja kaipaa jatkuvasti, mutta itsellehän sitä koiraa siinä kouluttaa ja tekee loppupeleissä niinkuin parhaaksi näkee. Kun ite kouluttaa niin saa semmosen ku tulee... :lol: Mutta semmosta vinkkiä kaipaisin, että mites sitä kannattais reagoida juuri lähteneen linnun hajun seisonnalle? Tyhjä seisontako? Eikä koiraa millään pelkästään houkuttelemalla siitä pois. Vai antaako ajokäsky ja antaa koiran huomata että eihän siellä mitään ole.

Eero Suokonautio

Viesti Kirjoittaja Eero Suokonautio » 29.9.2006 15:28

Neuvoista vielä yks juttu, ajattelin aluksi, että nytpä koulutan koirasta ainakin viimesen päälle varman noutajan. Kaivoin noutopalapelin netistä ja eikun hommiin. Mutta kun ei niitä ensimmäisiä paloja pitemmälle päässyt koskaan, kun koira ei ikinä tarttunut lenkillä eteen heitettyyn leluun niinkuin sen ohjeiden mukaan olisi pitänyt tehdä. Ohjeissa on aina se huono puoli, että niissä oletetaan koiran toimivan tietyllä tavalla. Tajusin hellittää ja edetä koiran ehdoilla, kun tuo kumminkin kanniskelee kaikenlaista ja tykkää pitää suussaan esineitä. Vieläkään ei varmasti tarttuisi lenkillä heitettyihin esineisiin ja miksi ihmeessä sen pitäisikään? Riistaahan sen pitää noutaa.

Ristiriitaista, kun silti niitä neuvoja jatkuvasti tarvitsee! Pitää vaan osata suodattaa ja muokata, kai.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 29.9.2006 15:58

Mutta semmosta vinkkiä kaipaisin, että mites sitä kannattais reagoida juuri lähteneen linnun hajun seisonnalle? Tyhjä seisontako? Eikä koiraa millään pelkästään houkuttelemalla siitä pois. Vai antaako ajokäsky ja antaa koiran huomata että eihän siellä mitään ole.

Noniin, ajatellaanpa taas mitä tiedämme tilanteesta. Tuosta missä koira seisoo, lähti äsken lintuja. Siinä kaikki. Emme me voi tietää onko siinä vielä "mattimyöhäsiä" kuten varsinkin mettäkanalinnuilla usein on. Miksi siis houkutella koiraa pois jos emme tiedä? Eikö olisi järkevintä antaa koiran ratkaista tilanne? Jos siihen tilanteeseen mennään neuvomaan koiraa (tai yleensäkin riistakäsittelyssä), niin sitä enemmän koira odottaa, että ukko kyllä tulee ja ratkaisee tilanteen. Siksi on parasta ehkä jopa hieman vetäytyä ja olla puuttumatta tilanteeseen.

Jos se koira siinä seisoo vielä viiden minuutin jälkeen, niin sitten avanssi. Joskus siinä on lintu, joskus se on tyhjä, mutta eiväthän nämäkään erehtymättömiä pelejä ole. Tyhjän seisonnan jälkeen ei oikeastaan voi muuta kuin "höpöhöpöt" koiralle heittää ja uudestaan hakuun. Tyhjiäkin seisontoja kyllä tulee kun paljon mettästetään. Riippuu usein myös olosuhteista miten herkällä koira on. Joskus on jopa oltava herkällä jos meinaa riistaa saada. Mutta se on sitten sitä koiran kokemusta. En ottaisi niistä pulttia jos niitä nyt muutaman kerran metsästyspäivän aikana sattuu.

Mitä tuohon noutoon tulee, niin siitä oli melko pitkä jutustelu aivan äskettäin: http://www.saksanseisojakerho.fi/forum/ ... php?t=1175
Kuva

Vastarannankiiski

Viesti Kirjoittaja Vastarannankiiski » 30.9.2006 09:53

Just, samaa mieltä Petterin kanssa. Annetaan vaan koiran seisoa"tyhjää", kyllä ne aika nopeasti osaavat erottaa onko siellä tipu vai ei. Eli annetaan koiran ratkaista tilanne itse. Puututaan tilanteeseen vasta sitten jos koira pyrkii jatkuvasti palaamaan linnun lähtöpaikalle, eikä meinaa malttaa lähteä sieltä pois.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 30.9.2006 16:37

Petteri_N kirjoitti:
Sanovat kokeneemmat, että jokainen nuorelle koiralle pudottamatta jäänyt lintu seisonnalta tuplautuu kyllä sitten kun koiralle tulee ikää.
Tuo on kyllä mielestäni silkkaa muinaisjäännettä.
No Petteri Petteri, vai silkkaa muinaisjäännettä. :lol:
Olet löytänyt loogiset selitykset noille muillekin asioille, kyllä sinä löydät sen tällekin.
Kunnon kanakoiramiehen tuleekin tietenkin kyseenalaistaa kaikki, ja sitten kun näille kyseenalaistetuille seikoille löytyy se looginen selitys (nimenomaan koiran toiminnan pohajalta) sekin on vielä mietittävä monelta suunnalta ennen kuin voi ajatella että olen ehkä lähellä totuutta.
Sen asian minäkin olen oppinut että näiden vanhojen konkarien "lentäviä lauseita", tai oppeja, ei koskaan kannata tyrmätä suoralta kädeltä, niissä kuitenkin piilee se totuuden siemen. :wink:
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Heikki Pöllänen
REPPUKOIRA!
Viestit: 151
Liittynyt: 24.11.2005 18:49
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Heikki Pöllänen » 30.9.2006 18:38

Tuohon tyhjää seisovan koiran kohteluun: Usein on tilanteita, joissa voi olla varma siitä että koira seisoo paikalta poistuneen riistan jäljelle. Hienointa on jos koira hyvin pian, mieluiten jo 5 -15 sekunnissa alkaa itsekin epäillä, sen häntä alkaa elää ja kohta koira purkaa tilanteen jatkaen hakuaan. Mutta jotkut koirat eivät näin tee vaan seisovat vakuuttavasti minuuttitolkulla. Ne eivät itse pysty ratkaisemaan tilannetta ja odottavat ohjaajaa apuun. ”Apuun” menemällä ohjaaja tukee koiraa ja vahvistaa sen käyttäytymistä eli jälkienkin seisomista. Jotkut koirat eivät lähde jatkamaan hakua vaikka niitä käsketään vaan seisovat edelleen tai tulevat ehkä tiedottamaan ja haluaisivat palata seisonnalle. Olen ”pähkäillyt” että koiran ohi kävely ihan muina miehinä ja tilanteen noteeraamatta jättäminen voisi kouluttaa koiraa myös itsenäisesti hylkäämään tyhjät tilanteet. On myös koiria jotka ovat auttamattomasti tyhjän seisojia koko ikänsä, niillä on synnynnäisesti liian herkkä seisontataipumus, jonka saattaa laukaista vaikkapa hiirenpesä tai muu vähäinen haju..

Pudottaminen nuorilta koirilta: Teen sitä itsekin, mutta vuosien varrella kertyneenä tietona ja muidenkin kokeneiden kanakoirien ohjaajien käsityksenä on seuraava. Kun koiralla metsästetään paljon ja ammutaan paljon, eteneminen heikkenee. Samoin voi selvä seisonta hävitä, koira ikään kuin ilmoittaa että lintuja edessä, eiköhän mennä. Selkeän seisontavaiheen erottaminen voi olla vaikeaa, linnuille meno on vientiä niin kauan että edessä pölisee. Usein kuitenkin tuloksellista metsästystä.

Olisi mielenkiintoista tarkastella, kuinka kovin nuorina esim. AVO 1:llä palkittujen koirien koeura jatkuu siitä eteenpäin. Tuleeko 5-8 vuotiaana menestystä Riistakoirassa jne? Vai onko uran huippu jo nähty ja alamäki alkanut. Onhan toki muutama Junkkarin voittaja voittanut Riistakoirankin.

Ihanteellisin tilannehan on, että pentu otetaan vanhemman koiran rinnalle kasvamaan. Silloin voi koeuransa suorittaneen koiran siirtää "käyttöluokkaan", ja vanhemman huilivuorojen välissä voi herkutella nuoren tilanteilla ilman pudotuspaineita. Sellaistakin käsitystä on, että koeuralla olevalla koiralla ei voisi täysillä metsästää vaan niitä ikäänkuin säästellään virheiden kehittymisen pelossa.

Vastarannankiiski

Viesti Kirjoittaja Vastarannankiiski » 1.10.2006 10:02

Testasin tuossa yhtenä päivänä kuinka koira toimii " tyhjällä seisonnalla". Laitoin linnun pellolle ja otin sille seisonnan normaalisti siten, että koiralla oli naru kaulassa. Tämän jälkeen vein koiran sisälle ja poistin linnun olkien alta. Odottelin noin 10 minuuttia ja tulimme taas paikalle koira hihnassa. Jo kaukaa koira aloitti seisonnan ns, "vanhasta muistista". Muutaman sekunnin seisottuaan koira "liukui" linnulle ja purki tilanteen hetkessä.

Eipä tästä liene muuta hyötyä, kuin että itse tiedän jatkossa, että koiran nokan edessä on mitä todennäköisemmin lintu. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että koira sattuisi joskus vielä seisomaan?

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 1.10.2006 11:05

Koiranlukutaito on olennainen osa kanakoiralla metsästämistä.
Maastossa yhdessä rymytyt oppitunnit koulivat koiran ohjaajaa ymmärtämään niitä joskus lähes huomaamattomia yksilöllisiä vivahde-eroja koirien riistatilannekäyttäytymisessä.
Elekieli on jokaisella koiralla erillainen sen tulkitessa maastosta imppaamiaan aistihavaintoja.
Sama myös toisin päin: Koira saattaa seurata syrjäsilmällä metsästäjän pähkäilyjä (epävarmuuden merkki?) ja vääränlainen tilannetta tukeva singnaali voi vahvistaa tyhjää seisontaa. Varsinkin nuoren koiran kanssa neutraali "pokerinaamaisuus" olisi kai paikallaan.
Kuten edellisissä kommenteissa on jo todettukin: annetaan sen itse omassa tempossa ratkaista tilanne - eihän metsällä koskaan kiire saa olla! :)
Kuva

Vieras

toimiskohan tämä konsti

Viesti Kirjoittaja Vieras » 1.10.2006 12:39

mie ainaki otan huomenna suopungin matkaan ja jätän domoliinin kotiin. yritän päässä seisontatilanteessa mahdollisimman lähelle koiraa. pitäs päästä alle 20 metriin että toimii. odotan että riekot sivittää..komennan maahan ja samalla heitän suopungin koiran kaulaan jos ei suopunki tartu koiraan niin ainaki vähä muistuttaa että kuka käskee.

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » 3.10.2006 12:15

[/quote]Pudottaminen nuorilta koirilta: Teen sitä itsekin, mutta vuosien varrella kertyneenä tietona ja muidenkin kokeneiden kanakoirien ohjaajien käsityksenä on seuraava. Kun koiralla metsästetään paljon ja ammutaan paljon, eteneminen heikkenee. Samoin voi selvä seisonta hävitä, koira ikään kuin ilmoittaa että lintuja edessä, eiköhän mennä. Selkeän seisontavaiheen erottaminen voi olla vaikeaa, linnuille meno on vientiä niin kauan että edessä pölisee. Usein kuitenkin tuloksellista metsästystä.

Olisi mielenkiintoista tarkastella, kuinka kovin nuorina esim. AVO 1:llä palkittujen koirien koeura jatkuu siitä eteenpäin. Tuleeko 5-8 vuotiaana menestystä Riistakoirassa jne? Vai onko uran huippu jo nähty ja alamäki alkanut. Onhan toki muutama Junkkarin voittaja voittanut Riistakoirankin.

Ihanteellisin tilannehan on, että pentu otetaan vanhemman koiran rinnalle kasvamaan. Silloin voi koeuransa suorittaneen koiran siirtää "käyttöluokkaan", ja vanhemman huilivuorojen välissä voi herkutella nuoren tilanteilla ilman pudotuspaineita. Sellaistakin käsitystä on, että koeuralla olevalla koiralla ei voisi täysillä metsästää vaan niitä ikäänkuin säästellään virheiden kehittymisen pelossa.[/quote]

Heikki puhuu asiaa. Kaikilla meistä ei kuitenkaan ole mahdollisutta pitää kahta seisojaa, jos ajatellaan, että toinen olisi ns. koekoira ja toisella olisi tarkoitus metsästää monipuolisesti läpi kauden. Mietityttää vain, että kuinka paljon hyviä metsästyskoiria jää koetoiminnan ja sitä kautta jalostuksen ulkopuolelle, koska niille on tullut monipuolisessa ja kovassa käytössä ( linnut, jänikset, pienpedot, kauriit jne) jokin piirre ( esim. Heikin yllä mainitsemia), jonka vuoksi omistaja ei koerintamille lähde. Hankala kysymys kaiken kaikkiaan.

Eero Suokonautio

Viesti Kirjoittaja Eero Suokonautio » 5.10.2006 13:28

Tulipas taas muistutus nuoren koiran omistajalle, että koiran päässähän se nenä on:
Emme me voi tietää onko siinä vielä "mattimyöhäsiä" kuten varsinkin mettäkanalinnuilla usein on. Miksi siis houkutella koiraa pois jos emme tiedä? Eikö olisi järkevintä antaa koiran ratkaista tilanne? Jos siihen tilanteeseen mennään neuvomaan koiraa (tai yleensäkin riistakäsittelyssä), niin sitä enemmän koira odottaa, että ukko kyllä tulee ja ratkaisee tilanteen. Siksi on parasta ehkä jopa hieman vetäytyä ja olla puuttumatta tilanteeseen.
Pari kertaa on koira myös muistuttanut samasta, mikä on niin vaikea innokkaana tajuta. Tietolinnuille yritin väkisin houkutella koiraa mutta eihän se tullut oikein vaan aina vaan olis kääntyny pois. No syy selvis kun koira vihdoin tuli: lähti metto toisesta puskasta... sinnehän se koira yritti kammeta... :roll: Toisen kerran koira nuohos vaan ojan pohjia ja se alko ärsyttää ja komensin pois jolloin riekkotokka hyppäs siitä penkalta... ei naurattanu sillonkaan. On se niin vaikee ymmärtää, ettei isäntä mitään haista!

kaltsu

Viesti Kirjoittaja kaltsu » 16.9.2007 14:58

Minen saa tuota rapia vuoden ikästä pikkuneitiä seisomaan... :(
Ennen jahtikautta kyllä seisoi poikameton ja käskystä ajoi ylös...kovat kehut päälle...Nyt vaan siivittää kaiken, eikä seiso...
Mettää sille yrittäny kovasti antaa, tosin nyt on anturan halkeamisen vuoksi sairasloma päällä eikä edes tiedä millon pääsee reenaamaan. :(

Vastaa Viestiin