haistaa, hyökkää päälle ja perään !!

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

gary

Viesti Kirjoittaja gary » 30.1.2007 21:34

Taas täällä olis yks hulivilin omistaja pikkuvinkkejä vailla...kiitoksia vaan tähän astisista. Joulun jälkeen saatiin jo muutamia hyviä seisontoja, mutta kas kumma taas takapakkia...tällä kertaa koiruuden etujalan antura meni halki ja 3 viikon pakkolepo.
Eka reissu levon jälkeen meni persiilleen, mutta seuraavana päivänä juoksutin sitä auton peräs 3-4 kilometriä ja sitten pellolle. Ekalla hakulenkillä löytyi heti peltopyyparvi, hyvä kiinteä seisonta(30 metrin päästä) ja hyvä avanssi. Koira ei menny perään, mutta ei se kyllä paikalleenkaan jää...ja tässä on se mun murhes!
Samalla reissulla vaihdoin paikkaa ja tällä kertaa rusakko perslähdöllä matkaan. 3 minuuttia se sitä vei haukkuen ja kaksi kertaa maantien yli....ja ei kuulkaa pilliin puhaltamiset eikä manoot auttanu. ;) :twisted:
Ts. tämä tapaus tulee jäämään vielä auton alle ellen saa sitä kuriin.

Toisin sanoen, millä keinolla saa sen ehdottoman maahan menon. Kotipihas se pelaa hyvin ja ilman riistaakin pellolla...mutta nuo viheliäiset riistanhajut. Tätä samaa asiaa on toki pohdittu tuossa toisessakin viestiryhmässä, mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa tämän koiruuden "historialle" jatkoa.

Testasin tuossa edellispäivänä viedä koiraa suoraan naapurin pihassa olevia fasaaneja kohti(remmissä). Ei puhettakaan seisomisesta ja siivittäessä aina komensin maahan. Kaikki linnut sattuivat lähtemään yksitellen joten toistojakin tuli...saa nähdä oliko tuosta nyt sitten iloa vaiko harmia.

Eero Suokonautio

Viesti Kirjoittaja Eero Suokonautio » 31.1.2007 08:23

Tutulta kuulostaa. Me ollaan tehty niin, että kun nuita kaupunkirusakoita on mahdollisuus päivittäin nähdä, niin mennään hihnassa kohti niin kauan, kun jänö liikahtaa ja siitä maahan. Ekaks ei menny, mutta nyt jo menee. Koiran törmätessä jänikseen irti ollessaan tapahtuu nykyään seuraavaa: Isäntä huutaa ja puhaltaa pilliin ja koira juoksee korvat suorana pupun perään. Minuutin päästä tulee takasin ja menee ilman uutta käskyä maahan... Että tapahtuu mutta ei ihan heti. :lol:

Mutta hei, sähän oot saanu koiran toimimaan syksystä jo todella hyvin, niin ei kai tuo sen suurempi ongelma ole kuin aikasemmatkaan? Mä olisin tyytyväinen jo tuohonkin kehitykseen yhdellä kaudella! Ei kai siinä muuta keinoa ole, kuin pienin askelin pienin askelin...

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 31.1.2007 08:50

Minä veisin tuon koiran seuraavan kerran riistalle kun aikomuksena on tiputtaa. Hyvä riistatyö ilman peräänmenoa ja tipi kenttään. Enkä antaisi noutaa. Ja sitten uutta putkeen. Eiköhän se siitä pian koiralle valkenisi miten niitä tirppoja saadaan...

Kerropa millainen oli ensimmäinen riistakosketus koirallasi ja milloin se tapahtui. Oliko tätä ennen tullut peräänmenoja muille kuin riistaelikoille?
Kuva

gary

Viesti Kirjoittaja gary » 31.1.2007 11:20

Noista ensimmäisistä riistakosketuksista ei oo muistikuvaa, mutta pellolla se seisoi viime keväänä latoa kohti(ainoan kerran)....no minä viereen ja avanssiin. Koira meni pienestä raosta latoon sisälle ja siellähän se pyyparvi oli. Helvetinmoista pöllyyttämistä n 40 sek ennen kuin sain koiran pois.

Lähinnä tuossa tiputuksessa huolettaa se, että koira menee heti tiputetulle linnulle...kun se ei kerta paikallekkaan jää. Ts. kun se näkee linnun tippuvan niin satavarmasti päälle ja suuhun.

HMH

Viesti Kirjoittaja HMH » 11.2.2007 12:53

Ymmärsinkö oikein, että tätä kertomuksen koiraa on harjoitettu pääasiassa peltolinnuilla? Onko tässä tilanteessa / tapauksessa haittaa, jos siirtyisi kokonaan metsäkanoihin? Tarkoitan siis, että haastavammille linnuille? Miten se vaikuttaa nuoren, riistaintoa puhkuvan, oma-aloitteisen koiran toimintaan..?

Kysyy vasta-alkaja

gary

Viesti Kirjoittaja gary » 4.9.2007 20:41

Kevät ja kesäkin meni ja taas ollaan hulivilin kanssa liikenteessä. Nyt on koiruudelle vedetty muutama tipikin jo kenttään, mutta enää ei oo kuin yksi murhe ;)...jonka jälkeen on taas sata uutta murhetta, mutta kuitenkin.
Eli koiruus ei tahdo malttaa seistä ja odottaa mua. Jos seisonta on lähellä niin murhetta ei ole...mutta jos koiruus seisoo esim. 300- 400m:n pääs niin ei jouda mukaan kun se pökkää 15 sekunnin seisonnan jälkeen ne ilmaan. Koira on saanu nyt syksyn aikana luvallisesta avanssista 2 fasua suuhun.

Mikäs neuvoksi?

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 5.9.2007 10:20

Niin.. kyseessähän on ilmeisesti nyt vähän yli kaksivuotias koira?
Näinhän tämä yleensä jotakuinkin menee kun saatetaan yhteen kaksi harrastuksen ensiaskeleita ottavaa energiapakkausta. Tiedätkö monta ensikertalaista joka tuon ikäisen koiran kanssa olisi harrastuksessaan pitemmällä kuin te olette? Ei tuon ikäisellä koiralla aina ole hirveästi malttia lintujen kanssa silloin kun se on avanssista saanut niitä kiinni. Koiran kannalta metsästyksen tavoite on silloin toteutunut kun liha on hampaiden välissä, ohjaajan kannalta aina ehkä ei.
Haavakkolintu koiran kuitenkin pitää ottaa kiinni aina, siihen on lupa ja tarve pennullakin. Kyllä koiran kuono kertoo mikä on terve lintu ja mikä ei, loppu on sitten ahaa elämyksiä joista syntyy aikanaan se kokemus.
Sanoisin että vaikka et tekisi tuolle mitään, niin ensi syksynä nuo kauempanakin otetut seisonnat kestävät (jos niitä ei muuten saaliksi saa kuin ampumalla). Tuota koiran kehitystä ehkä hieman ”hidastaa” se että se ei ehkä aina pysty tulkitsemaan tuota annettua palautetta.

Tuosta viestiketjussa luettavissa oleva koiran tähänastinen toiminta mielestäni, tilanteet ja tapahtumat huomioon ottaen on aivan normaalia. Ja kyseessä on hyvä koira joka omalta kannaltaan tekee kehitysvaiheeseensa katsoen sopivia ja hyviä ratkaisuja.

Hyvänä ratkaisuna ohjaajan kannalta pitäisin tuossa aiemmin esitettyä metsään viemistä, siellä kun harvemmin nuo linnut jäävät suuhun.

Minä pennun kanssa (sen ensimmäisenä syksynä) pyrin hakemaan vain yhden riistakontaktin päivässä, josta sitten palautetta annetaan loppu päivä.
Jos noita kontakteja on esim. vaikka viisi tai enemmän, niin mitenkä niistä antaa pennulle ”täsmäpalautteen”? Mitä niistä jää pennulle mieleen? Ehkä se että ”kaiken kaikkiaan kuitenkin kiva päivä, huomenna ehkä jatketaan”. Kyllä se noinkin kehittyy, mutta ehkä kuitenkin vähän hitaammin

Tämä ei välttämättä enää kuulu tähän asiayhteyteen, mutta kuitenkin.
Minä suosittelisin vasta-alkajille vähän enemmän sitä ”kiikkustuolissa istumista” ja pohdiskelua, kuin sellaista pakonomaista puurtamista. Johtoajatukseksi voi ottaa esim. sen että, koira on yksinkertainen eläin ja sillä on metsästyksessä yksinkertainen ja selkeä tavoite, eli saalista pitää saada. Eli, miten hyödynnän ja ohjaan tuon yksinkertaisen eläimen taipumuksia ja tavoitteellisuutta omiin tarpeisiini sopivaksi… tekemättä asiasta liian monimutkaista.
Koira on myös ehdottomasti laumaeläin, joka pentuvaiheen jälkeen pyrkii tekemään yhteistyötä lauman muiden jäsenten kanssa (yhteistyötä ei koiralle tarvitse opettaa, niin kuin joskus kuulee väitettävän). Eli, mikä on minun roolini ohjaajana ja miten sen parhaiten hoidan ja toteutan, jotta pystyn ohjaamaan sen kehitystä niin, että minä olen se jonka kanssa, jonka ehdoilla, ja jonka eteen se tuota työtä tekee.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

minä vain

sähkö panta..

Viesti Kirjoittaja minä vain » 10.10.2007 14:10

Miksi sähkö panta....!!!!!!

Itselläni on ollut kaksi seisojaa ja molemmat ovat menneet perään kuin miulit ensikerroilla ja toinen viel äänen kans.
Itse korjasin tilanteen sinnikkäällä mahanmeno treenillä kotona. Maahanmenoja kesken lenkin tai kun koira on pihalla vapaana, toinen on hyvä konsti oli läski palalla nouto treeniä jossa maahan meno ennen läski palaa. Treenaan siis maahan menoja paikassa kun paikkassa tilanteessa kuin tilanteessa, näin epäilykset maahan menosta on ainakin omilla koirillani karisseet. Joka päivä maahan meno treeniä VÄHÄN, mut vaadin nopeaa reagointia.

Yksi hyvä on mis katotaan hyviä hermoja on nouto niin et kaks koiraa noutaa yhtä esinettä, mut toinen komennetaan maahan ja toinen saa hakea. Eli siis puhtaasti kilpailutilanne, jos täs koira menee maahan niin uskon sen menevän kuin lintukin siivittää.

Tällaisia harjoituksia itse olen tehnyt aina ensimmäisen peräänmenon jälkeen. Lintuja en ole koiralle ennen näyttänyt kun maahan menot ainakin näissä tilanteissa on hallinnassa. Molemmille koirille se on toiminut hyvin.

Toivottavasti ymmärrätte kun kirjoitin tämän pika pikaa ...... Mut tottelevaisuus kanakoiralla metsästettäessä on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, joten miksi emme satsaisi siihen. Hyvin tehty poja takaa hyvän lopputuloksen. Oma mottoni on ollut se et KOIRASTA TULEE JUURI SELLAINEN KUN ITSE OLEN KOULUTTANUT TAI KOULUTTAMATTA JÄTTÄNYT. Siis jos jokin ei toimi niin katsokaa hyvät ihmiset peiliin niin näette valitettavasti sen syys ongelmiin siinä. Harvoin koira tekee mitään v.........uuksillaan. Joka asiaan on aina jokin syy. sillä ei kukaan tee mitään ilman syytä vai mitä???? vähän sekava lause mut ottakaa selvää

Kurzhaar

Viesti Kirjoittaja Kurzhaar » 11.10.2007 15:22

Lainaus edelliseltä kirjoittajalta:

Maahanmenoja kesken lenkin tai kun koira on pihalla vapaana, toinen on hyvä konsti oli läski palalla nouto treeniä jossa maahan meno ennen läski palaa. Treenaan siis maahan menoja paikassa kun paikkassa tilanteessa kuin tilanteessa, näin epäilykset maahan menosta on ainakin omilla koirillani karisseet. Joka päivä maahan meno treeniä VÄHÄN, mut vaadin nopeaa reagointia.

Miten olet menetellyt, jos koira ei ole reagoinut heti?

gary

Viesti Kirjoittaja gary » 11.10.2007 20:40

poistin asiattomana.
Viimeksi muokannut gary, 12.10.2007 14:48. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

tes

Viesti Kirjoittaja tes » 11.10.2007 21:06

no kerro toki gary menetelmästäsi muillekin!!

Eero Suokonautio

Viesti Kirjoittaja Eero Suokonautio » 11.10.2007 21:22

Jos olet gary keksinyt sähköpannan niin se ei ole uusi keksintö :shock: Mutta jos olet keksinyt jotain muuta niin olen kiinnostunut.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 11.10.2007 22:36

Olen keksinyt hyvän menetelmän millä koira toimii 100% ilman virheitä...
Oho!

Nyt äkkiä artikkeli tästä löydöstä Saksanseisojalehteen, tuotteistamaan tämä menetelmä ja myyntiin. Oikea kultakaivos, vaikka tekeekin kanakoiralla metsästämisestä helkkarin tylsää...
Kuva

gary

Viesti Kirjoittaja gary » 12.10.2007 07:19

Poistin asiattomana.
Viimeksi muokannut gary, 12.10.2007 14:48. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 12.10.2007 07:25

:x

Mutta hyvä että asia tulee ilmi. Tietääpähän vältellä ko. koiraa mm. jalostuksessa.
Kuva

Vastaa Viestiin