Avanssi takkuaa

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

Nemo

Viesti Kirjoittaja Nemo » 14.9.2006 16:06

Noniin, olinkohan liian hätäinen tämän asian kanssa taas... :) Just tultiin linnulta, kolme napakkaa seisontaa, ensimmäisen ajoi ylös vanhemman koiran avustuksella ja lintu suuhun (jaiks). Luovutus. Toisella ajo ite linnun ylös, pam, ja koira paikalla ku patsas. Voi hitto. Sitä ajattelinkin että ei se niin tyhmä ole ettei se tiedä mitä sen siinä tilanteessa pitäs tehdä :) Kolmannella lintu karkottu sitten omia aikojaan, eikä peräänmenosta tietoakaan. Tää oli tietysti vaan tämä päivä ja huomenna voi olla taas toisin, mutta en usko että sitä metsästystä tarvii nyt uuestaan rueta opettelemaan... :wink: Koira jaksaa aina yllättää...

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 14.9.2006 18:15

No niin, taisit juuri opettaa sen uudelleen metsästämään tuon vanhan koiran avulla. :wink:
Toivottavasti huomasit kiittää ja palkita koiran noista töistä heti, vaikka se kyllä saattaa tuon onnistumisensa naisesta :wink: aistiakin, kun se paistaa tuosta tekstistäkin hyvin läpi :)
Pidä sitä nyt tämä päivä kuin kukkaa kämmenellä ja katso että se saa jotain extraa sapuskan mukana.
Petteri_N kirjoitti:No mites sitten nämä koirat, jotka kunnioittavat lentävää lintua, eivätkä tosiaankaan yritä sitä kiinni (vaikka mahdollisuuskin olisi) vaan lyövät jarrua heti kun lintu siivittää? Silti avanssi on tulinen. Niitäkin näkyy...
Tämä oli varmaan tarkoitettu minulle?
Tuossa yhtälössä on jotain vähän ”ristissä”. Tuo tulinen avanssi on juuri se jota joskus olen ”saalissyöksyksikin” kutsunut. Eli jos lintu ehtii siivittää koiran avanssin alta (niin kuin se yleensä aina ehtii), niin silloin koiran kannalta katsottuna tilanne on menetetty, ja niin kuin me sanomme, silloin fiksu koira kunnioittaa lentävää lintua.

Koira joka joskus avanssista on saalista saanut, myös helpommin tajuaa milloin tilanne on sen osalta ohi, eli milloin saalistuksen ”energiataloudellinen voitto” kallistuu jyrkkään laskuun. Luonnossa kun on sellainen ”lainalaisuus” että saalistuksessa on oltava riittävän suuri energiataloudellinen voittomahdollisuus jotta sitä kannattaa yrittää, ja tuo lentävän linnun perässäjuoksu ei sitä ole. Eli parempi lyhyellä syksyllä kuin pitkällä juoksulla.
Viimeksi muokannut Seppo Lehtovirta, 14.9.2006 19:46. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Nemo

Viesti Kirjoittaja Nemo » 14.9.2006 18:31

Kyllä, koira sai lihaisaa herkkua papujen mukana ja repullisen makupaloja jo pellolla... :) Kehujen määrällä ei ollut rajoja... Ja niin, tiedoksi, että täällä kirjottelee naispuolinen ihminen... :D

vieras minäkin

Viesti Kirjoittaja vieras minäkin » 18.9.2006 12:10

Sormi on mennyt suuhun minullakin tämän avanssin suhteen. Itselläni oli kova hinku metsästää koiralla jo alta vuotiaana, koska koira seisoi varmasti, mutta välillä saatteli. Sain ohjeen käellä linnut itse ylös, jonka jälkeen koira olisi helpommin hallittavissa. Näin tapahtui enkä antanut ensimmäisissä tilanteissa koiran noutaa. Metsästys onnistui tuloksekkaasti ilman peräänmenoja. Mutta tämän jälkeen koira ei sitten ollutkaan enää halukas nostamaan lintuja, koska saalista oli tullut ilman avanssiakin.
Lisäksi on ilmennyt toinenkin piirre: tilanteissa, joissa saan koiran etenemään, ei yleensä tule peräänmenoja. Sen sijaan tilanteen jälkeen, joissa koira ei etene useista kehoituksista huolimatta on koiralla selvästi enemmän peräänmenohaluja. Ilmeisesti linnun siivittäminen aiheuttaa "pattitilanteen" purkautumisen. Kyllähän tuo metsästäminen, etenkin teerien ja metsojen, onnistuu hyvin ilman avanssiakin, mutta kokeissakin olisi kiva käydä, kun koira muuten pelittää ihan hyvin.
Toisen koiran läsnäollessa avanssiongelmaa ei ole ja koirani on myös saanut kiinni avansista tarhafasaaneja, mutta en ole huomannut, että se olisi poistanut tai vähentänyt näitä hyvin usein ilmenneitä avanssiongelmia.
kertokaahan kokeneemmat, pitääkö koetoiminta unohtaa ja keskittyä vaon käytännön metsästykseen?
Koira on 3,5 vuotias

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 18.9.2006 17:14

Kyllä! :wink: Siis vaon metsästykseen... käytännössä...:lol: :lol:

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 19.9.2006 07:06

vieras minäkin kirjoitti:Sormi on mennyt suuhun minullakin tämän avanssin suhteen. Itselläni oli kova hinku metsästää koiralla jo alta vuotiaana,

Mutta tämän jälkeen koira ei sitten ollutkaan enää halukas nostamaan lintuja, koska saalista oli tullut ilman avanssiakin.

Lisäksi on ilmennyt toinenkin piirre: tilanteissa, joissa saan koiran etenemään, ei yleensä tule peräänmenoja. Sen sijaan tilanteen jälkeen, joissa koira ei etene useista kehoituksista huolimatta on koiralla selvästi enemmän peräänmenohaluja.
Toisen koiran läsnäollessa avanssiongelmaa ei ole
Koira on 3,5 vuotias
Tästä ei vielä paljon asia aukea mutta jotain noistakin kerrotuista asioista jo voisi päätellä.
Sanokoot muut mitä tahansa mutta, minun mielestäni koiralla todellinen metsästys on aloitettu liian aikaisin.

Koirasi on ilmeisesti ymmärtänyt että sen toiminta loppuu jo seisontaan. Näin on voinut käydä jos olet metsästänyt pelkästään kävelemällä itse linnut ylös. Eli olet ehkä tehnyt tuota liian kauan. Tuo on joissakin tapauksissa kyllä hyvä toimintamalli, mutta ei jatkuvasti käytettynä.

Oletko varma että koirasi on lintuun suorassa hajukontaktissa silloin kun se ei etene kunnolla? eli tuleeko ilmavirtaus suoraan sieltä minne koiran kuono osoittaa? eteneekö tuo nihkeäkin avanssi suoraan linnulle ja eteneekö se mutkittelematta? Oletko ehkä joskus pudottanut koiralle tällaisen nihkeän avanssin päätteeksi, tai jopa ilman "toivottua" etenemistä?
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

vieras minäkin

Viesti Kirjoittaja vieras minäkin » 19.9.2006 11:01

Kyllä koira seisoessaan tietää linnun sijainnin. Koiraa pyrkii "kontaktiin" linnun kanssa. Hyviä esimerkkejä tuli viime viikolla juoksevien metsoen kanssa, joita koira sai piikkiin.
Kyllä olen tiputtanut koiralle myös silloin, kun se ei käskystä huolimatta ole nostanut ja lintu on silti siivittänyt. Koiralla on tiputettu ( silloin kun se lain sallimissa puitteissa on mahdollista ja ampuja osannut asiansa) aina, kun koira on riistan saanut seisontaan ja peräänmenoa ei ole tapahtunut.
Lienee enää vaikea asia korjata, mutta reppukoiran virkaa kuitenkin palvelee.

Jukka Rouhiainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 59
Liittynyt: 25.11.2005 17:00
Paikkakunta: Muurame

Viesti Kirjoittaja Jukka Rouhiainen » 19.9.2006 12:37

Varmoja keinoja saada avanssi takkuamaan:

- hankit herkän ja miellyttämisenhaluisen koiran. Kovempipäinenkin käy, mutta sen kanssa avanssiongelmien saaavuttaminen voi kestää hieman kauemmin.
- vaadit ensimmäisistä riistatöistä lähtien koiraa ankarin äänenpainoin seisahtumaan. Tarvittaessa raahaat sen takaisn lähtöpaikkaan ja peittelet moittien risuilla. Muutaman minuutin paikalla makuuttamisella varmistat asian.
- ammut koiralle ilman avanssia jo nuoresta pitäen. Mielellään ammut maahan ja vaadit koiraa ankarasti pysymään paikallaan. Tämä keino toimii peräänmenoa rajoittavasti, jos käytät sitä vain ensimmäisillä tiputuskerroilla. Siksi sinun pitää jatkaa avanssitta tiputtamista määrätietoisesti ainakin parin vuoden ajan.
-viet koiran tarhafasuille, joiden tiedät lentävän enintään 25 metriä. Annat koiran saada muutamia kiinni ja kehut, kun fasu 25 metrin lennon jälkeen tulee sinulle koirasi luovuttamana. Näin koirasi oppii metsästämään itsenäisesti, eikä sinun tarvitse puuttua avanssikäskyin tilanteisiin. Pienen harjoittelun jälkeen haulikonkin voi unohtaa kotiin, koirasi kyllä tietää, miten saalista saadaan.

Käyttämällä vähintään kolmea ohjetta neljästä, saavutat yli 90 prosentin varmuudella jonkilaisia avanssiongelmia.
__________________
Koirat tekevät sitä, mitä niille opetetaan. Ongelmana on, ettemme tiedä, mitä oikeastaan olemme opettaneet.
Jukka Rouhiainen
________________
Koirat tekevät sitä, mitä niille opetetaan. Ongelmana on, ettemme tiedä, mitä oikeastaan olemme opettaneet.

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » 19.9.2006 19:08

koska siihen peräänmenoon sitten voi puuttua ellei riistatilanteissa? :shock:

tdi

Viesti Kirjoittaja tdi » 19.9.2006 19:19

Mitenkäs tuo seisontaan ampuminen jos koira on turhankin innokas avansseeraamaan tai parhaassakin tapauksessa "valuu" isännän edellä törmäykseen?(tässä vaiheessa oon ampumassa vielä lintua :wink: )

Pekka Hautamäki
REPPUKOIRA!
Viestit: 156
Liittynyt: 24.11.2005 17:09
Paikkakunta: Koskenkorva

Viesti Kirjoittaja Pekka Hautamäki » 19.9.2006 20:08

Omalla koiralla oli penikkana paukkunouto herkässä kylmällä linnulla renates. Paukkunoutoa otin pois aika "kovalla" kädellä, samoin loppui peräänmenot, hetkeksi... Peräänmenoihin en oo sillai ikinä varsinaisesti puuttunut normaalia manaamista enempää, mutta paukkonoudossa laitoin koiran kirkkoon. Vaihtelevalla menestyksellä se tottelevaisuus heijastui myös sinne riistatilainteihin.
Lätsä följyhyn ja menoksi

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 20.9.2006 07:43

vieras minäkin kirjoitti:Kyllä koira seisoessaan tietää linnun sijainnin. Koiraa pyrkii "kontaktiin" linnun kanssa. Hyviä esimerkkejä tuli viime viikolla juoksevien metsoen kanssa, joita koira sai piikkiin.
Sen tulee pyrkiä nimenomaan suoraan hajukontaktiin linnun ruumiista, eli sen täytyy luottaa nokkaansa 100%:sti
Ei kyse ole ainakaan huonosta koirasta jos se metson piikkaa.
Kyllä olen tiputtanut koiralle myös silloin, kun se ei käskystä huolimatta ole nostanut ja lintu on silti siivittänyt.
Tuolla olet vain tahtomattasi vahvistanut sitä ettei avanssi ole tärkeä riistan saamiseksi.
Nuoren koiran kanssa on tärkeää että pyrkii pudotuksiin vain hyvistä riistatöistä, eli vahvistaa nuorukaiselle tuota oikeaa toimintamallia.

Kaikki toiminnan korjaaminen vaatii oman aikansa, ja se tietysti on pois osin myös metsästykseltä. Myöskin tuo jo omaksuttu toimintamalli vaikuttaa todennäköisesti myös tulevaisuudessa, onhan koira sen voinut todeta tuottavan tulosta. Eli täydellistä ”takinkääntöä” koira tuskin tekee vaikka tuon avanssin kiinteämpänä osana metsästystä takaisin saisitkin.

Pari tuollaista helpompaa hommaa kuitenkin kannattaisi mielestäni toteuttaa.
1. älä pidä kiirettä seisonnalle mennessä, äläkä mene lähellekään ennen kuin voit todeta että nyt homma on varmasti valmis ja koira tiukkana kuin viulunkieli seisonnallaan. Jos menet liian aikaisin liian lähelle olet tilanteessa mukana, ja koiran mielestä hommaa jatketaan silloin yhdessä vaikka se ei itse olisi vielä ollut aivan valmiskaan omassa hommassaan. Kaikki koirat eivät myöskään ole valmiita avansseeraamaan heti seisonnan saatuaan, vaan se vaatii pienen ”kypsyttelyn”. Eli seisonnalle tultuasi voit vielä hetken rauhassa tiirailla etumaastoa ja valita parhaan ampumapaikkan. On parempi että koira jännittää töppäätkö sinä tilanteen, kuin että sinä jännität koiran tekemisiä, sekin saattaa antaa koiralle lisää ”virtaa” tuohon avanssiin.
2. Ota koirasta tiedotus irti, ja nimenomaan ilman pilliä, eli tuo oma-aloitteinen tiedotus. Tämä siksi että, se antaa koiralle mahdollisuuden käsitellä riista omilla ehdoillaan ja taidoillaan, ennen ohjaajan paikalle hakemista.
3. Älä edes ammu, saati pudota, ilman avanssia. Kun koira on avansseerannut ja olet linnun pudottanut, anna koiralle linnun lämmin sydän ja maksa palkkioksi.
Tässä voi tulla muutamia tilanteen menetyksiä mutta koira ja sen toimintahan on tulevaisuutta silmälläpitäen tärkeintä. Tämä voi myös vaatia ohjaajalta ”lehmän hermoja” mutta sellaisethan koiran ohjaajalla tulee olla. :wink:
Niin.. ja jos koira pitää pysäyttää jossakin tilanteessa, käytä siihen pelkästään pilliä, siitä kun ei karkaa ”tunteet” läpi.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

vieras minäkin

Viesti Kirjoittaja vieras minäkin » 20.9.2006 08:19

Kiitos Seppo hyvistä ehdotuksista.
Tuo oma-aloitteinen tiedotus on käynyt itsellänikin mielessä, pillillä koira tulee jo isäntää hakemaan.
Pitänee yrittää unohtaa metsästys hetkeksi ja pyrkiä optimaalisiin suorituksiin ennen tiputuksia. Saa nähdä kestääkö aijän hermot :)

Avatar
veijo toimela
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 60
Liittynyt: 24.11.2005 14:39
Paikkakunta: Jämsä (sydämelthän umpilappilainen)
Viesti:

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 13.10.2006 11:59

Jukka Rouhiainen kirjoitti:Varmoja keinoja saada avanssi takkuamaan:

- hankit herkän ja miellyttämisenhaluisen koiran. Kovempipäinenkin käy, mutta sen kanssa avanssiongelmien saaavuttaminen voi kestää hieman kauemmin.
- vaadit ensimmäisistä riistatöistä lähtien koiraa ankarin äänenpainoin seisahtumaan. Tarvittaessa raahaat sen takaisn lähtöpaikkaan ja peittelet moittien risuilla. Muutaman minuutin paikalla makuuttamisella varmistat asian.
- ammut koiralle ilman avanssia jo nuoresta pitäen. Mielellään ammut maahan ja vaadit koiraa ankarasti pysymään paikallaan. Tämä keino toimii peräänmenoa rajoittavasti, jos käytät sitä vain ensimmäisillä tiputuskerroilla. Siksi sinun pitää jatkaa avanssitta tiputtamista määrätietoisesti ainakin parin vuoden ajan.
-viet koiran tarhafasuille, joiden tiedät lentävän enintään 25 metriä. Annat koiran saada muutamia kiinni ja kehut, kun fasu 25 metrin lennon jälkeen tulee sinulle koirasi luovuttamana. Näin koirasi oppii metsästämään itsenäisesti, eikä sinun tarvitse puuttua avanssikäskyin tilanteisiin. Pienen harjoittelun jälkeen haulikonkin voi unohtaa kotiin, koirasi kyllä tietää, miten saalista saadaan.

Käyttämällä vähintään kolmea ohjetta neljästä, saavutat yli 90 prosentin varmuudella jonkilaisia avanssiongelmia.
__________________
Koirat tekevät sitä, mitä niille opetetaan. Ongelmana on, ettemme tiedä, mitä oikeastaan olemme opettaneet.
MOT :P

Toinen ääripää (räväkkä avanssi --> paukkunouto kun tipahtaa...) on helepompi saavuttaa:

- paljon riistakosketuksia pennusta saakka, kehumista kun lintuja löytyy ja niitä ees yritethän seisahtaa. Vaikka vain sekunti. Ennenku rävähtää.

- kannon nokassa itkeminen hukattujen tilanthejen takia. Koirahan ei siitä välitä vaan on jo hakemassa lissää lintuja. Kaksi syksyä ja koiran nostaessa satoja lintuja itte reiphasti iliman luppaa toteat, että perskeles lintujen löytäminenhän on positiivinen juttu. Ei ongelma.

- alat hoppuilemhan seisonnoille ja annan avanssiluvan heti kun koira seisoo. Linnun taivhalle ja eiku haulia perhän. Tuon voit tehä kun koira on aina lähellä lintua...muutenhan se ei niitä melekein kiini saiskhan ja koirahan ei ole tyhmä eli mitä sitä 100 metrin päästä rävhäyttää...varsinkhan kun ei pauku --> ei pääse paukkunoutamhan ---> ei saa lämmintä herkkua

- nautit rajusta avanssista, se on sinun mielestäsi hienointa tässä lajissa, ammut tipiä tonthin aina kun luvasta nostaa ja paikka on ---> koira oppii kolmen vuojen aikana sen, että ei pääse paukkunoutamhan, ellei oota isäntää. Tässä vaiheessa et ennään välitä siitä ollenkhan kuhan ehit antamhan nostoluvan.

- Koira alkaa viientenä syksynä löytämhän tyylin saaha linnut myös läheltä pysymhän paikoilhan (kokemus tuo varmuutta...) ---> isäntä ehtii mukkaan --> pyssyt paukkuu ---> pääsee paukkunoutamhan ---> saa lämmintä herkkua

- otat seuraavan askelhen, olethan hoitanut hienosti sen, että raju avanssi on ja pyssyy ja paranoo: päätät ottaa paukkunoudon pois ---> luvasta nosto ---> raju avanssi ---> pyssyt paukkuu ---> tipi tonthin ---> paukkunouto ---> koiralle lämmintä herkkua

- toisen kerran sama ja tulet rakastamhan koiraasi, jolla on rajuhyvävapautunutjatarkka -avanssi. Paskat paukkunoudosta. Mettästyskoirahan tämä on.

p.s. nimimerkillä "sen verran kokemusta", että tällä tavalla saat koirallasi piettyä hienon tavan hakia lintuja ja löytää jos niitä maastoissa on. Pääset hyvästi nostotilanteishin ja räväkän avanssin ansiosta tuomaritki tykkää (useimmat) eikä linnut lähe juoksemhan alta (paitti metot mutta se on toinen tarina se...). Ja jos tuurilla saat helevetisti huutamalla koiran paikoilhen puotusten jälkhen niin saatat jopa AVO1:n saaha mettästyskaverisi kanssa :wink:
http://www.toimela.com

http://galleria.busanistit.org/toimeven-Hayabusa-01 , uusia kuvia 26.11.2008 (galleriassa kuvia mm. joulumettosta!)

*************************************
...se on justiinsa se hetki
ennenku annat koiralle luvan nostaa...

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 13.10.2006 12:09

- hankit herkän ja miellyttämisenhaluisen koiran. Kovempipäinenkin käy, mutta sen kanssa avanssiongelmien saaavuttaminen voi kestää hieman kauemmin.
- vaadit ensimmäisistä riistatöistä lähtien koiraa ankarin äänenpainoin seisahtumaan. Tarvittaessa raahaat sen takaisn lähtöpaikkaan ja peittelet moittien risuilla. Muutaman minuutin paikalla makuuttamisella varmistat asian.
- ammut koiralle ilman avanssia jo nuoresta pitäen. Mielellään ammut maahan ja vaadit koiraa ankarasti pysymään paikallaan. Tämä keino toimii peräänmenoa rajoittavasti, jos käytät sitä vain ensimmäisillä tiputuskerroilla. Siksi sinun pitää jatkaa avanssitta tiputtamista määrätietoisesti ainakin parin vuoden ajan.
MOETV (mikä on empiirisesti todistettu vääräksi)

- Mulla on herkähkö ja oikeinkin miellyttämisenhaluinen narttu
- Pysähtymään on vaadittu aina kun jotain lentää. Pysähtyy ilman käskyä.
- On ammuttu ilman avanssia ja myös maahan poikkeustilanteissa (esim. haavakko)

Ja mikä on lopputulema? Tulisesti ja vapautuneesti etenevä koira :) Outoa, eikö totta? Koiran tuntien voidaan taaskin tehdä jotain, joka ei sovi "kaavoihin" ja "muotteihin".
Kuva

Vastaa Viestiin