ajaminen

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

tiiti

ajaminen

Viesti Kirjoittaja tiiti » 24.11.2006 20:39

Mulla on vajaa parivuotias lkss. Lintutilanteita on ollut hyvin ja niiden kanssa menee mallikkaasti: kiinteät seisonnat, erinomaiset avanssit, ei mene perään eikä lähde paukusta. Olen siis erittäin tyytyväinen (puuta koputtaen). Mitenhän tulisi menetellä, kun koira katoaa jäniksen ajoon. Kolme-neljä kertaa on käynnyt niin, että ei palaa luovilta (haku muuten
suht hyvää, sovittaa maaston mukaan, ei juuri pillitystä kaipaa), joten arvaan että kohta kuuluu haukku ja pään asentokin on kertonut, että
nyt ei ole lintu kyseessä. Koira katoaa n. 5-10 minuutiksi, ei kuule pillitystä eikä huutamista. Tulee viimein takaisin suu vaahdossa ja "kiilto" silmissä. Miten tässä pitäisi menetellä, kun oma tänne-huhuilu ei auta ja ajovietti menee kaiken muun edelle? Onko tilanne vain hyväksyttävä? Tiedän, että saksanseisoja soveltuu kaikkeen metsästykseen, mutta käytän koiraa ainoastaan linnustukseen.

Juha Ylimäki

Viesti Kirjoittaja Juha Ylimäki » 24.11.2006 21:16

Lintutilanteita on ollut hyvin ja niiden kanssa menee mallikkaasti: kiinteät seisonnat, erinomaiset avanssit, ei mene perään eikä lähde paukusta. Olen siis erittäin tyytyväinen (puuta koputtaen). Mitenhän tulisi menetellä, kun koira katoaa jäniksen ajoon. Kolme-neljä kertaa on käynnyt niin, että ei palaa luovilta (haku muuten
suht hyvää, sovittaa maaston mukaan, ei juuri pillitystä kaipaa), joten arvaan että kohta kuuluu haukku ja pään asentokin on kertonut, että
nyt ei ole lintu kyseessä. Koira katoaa n. 5-10 minuutiksi, ei kuule pillitystä eikä huutamista.
Mikä tässä nyt on ongelma, sun koirahan seisoo linnut eikä hyppöötä niitä ympäri kontuja. Jos mun koirat pelais näin pommin varmasti linnuilla niin sais ajaa jänistä vaikka 2h siitä hyvästä.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 25.11.2006 10:24

Olen samaa mieltä. 10 minuuttia ei ole paljon pois elämästä. Jos joskus pääset väliin tuommoseen tilanteeseen, niin sitten voit puuttua asiaan, mutta tuo perään huutaminen on ajan hukkaa ja turhaa hermojen repimistä.

Sulla tuntuu olevan hyvä koira, nauti siitä!
Kuva

tiiti

Viesti Kirjoittaja tiiti » 25.11.2006 10:57

Kiitos kommenteista. Opettelen relaamisen taitoa ja istahdan vaikkapa mättäälle, hiljaa hissukseen. Omaan ääneen kyllä kyllästyy, kun tarpeeksi huutaa ja kun huomaa, ettei se sillähetkellä tehoa. Eikä sitä haluaisi metsänkään rauhaa häiritä. Kiitos, nautin koiran kanssa työskentelystä! Toivon, että jatkossa kaikki luonnistuisi yhtä hyvin kuin tänä alkaneella taipaleellamme.

Timop

Viesti Kirjoittaja Timop » 26.11.2006 20:31

jyli kirjoitti: Mikä tässä nyt on ongelma, sun koirahan seisoo linnut eikä hyppöötä niitä ympäri kontuja. Jos mun koirat pelais näin pommin varmasti linnuilla niin sais ajaa jänistä vaikka 2h siitä hyvästä.
Moninaiset on ihmisten metsästys- ja treenausmaastot. Lapissa tuollaiset ajot ei varmaankaan kauheasti haittaa, mutta vaikkapa Pohjanmaan peltolakeuksilla/ "ruuhka-Suomessa" saa melkoisen jännittäviä tilanteita aikaiseksi tuollaisen koiran löytäessä rusakon. Rusakko kun tahtoo juosta suoraan maantielle tai junanradalle ja jatkaa sitä pitkin...

Raine Jussinmäki
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 23
Liittynyt: 28.6.2006 20:52

Viesti Kirjoittaja Raine Jussinmäki » 26.11.2006 20:43

Aiheeseen liittyen itselläni on ollut mielenkiintoinen koekokemus.
Koira lähti ajamaan jänistä, jota se ei seisonut - ei siis peräänmeno. Koiraa en edes yrittänyt pois ajosta, koska arvelin sen olevan turhaa voimakkaan tuulen vuuoksi, olin tuulen alla. Haukkuen suoritettu ajo kesti noin kaksi minuuttia, jonka jälkeen koira tuli takaisinpäin suunnilleen omia jälkiään. Koiran näki siis todella kauas, kun lakialla oltiin. Vihelsin luoksetuloa ja heilauttelin käsiä, jospa koira näkisi tai kuulisi. Niinpä kaikeksi onneksi jompikumpi kanavista toimi ja koira lähti kohti. Kehuin koiraa sen tullessa luokseni ja olin mielessäni tyytyväinen löytyneestä riistasta ja lyhyestä ajosta.
Kritiikin jälkeen sain palautteen, jossa kuulin sulkemisen ajon vuoksi olleen todella lähellä ja neuvon, että koiraa ei saa missään nimessä kehua sen tullessa jäniksen ajolta.
Koesäännöt on nyttemmin luettu ja niissä sanotaan, että koira saa ajaa jänistä kohtuullisen ajan, mielellään haukkuen ja eduksi luetaan jos koiran saa ajolta käskemällä pois.
Olin tuomarin kanssa eri mieltä, mutta eipä siinä auttanut vikistä, tuomarin sanahan on laki. Mutta mikähän se kohtuullinen aika on?
:shock:

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 26.11.2006 21:29

Minusta tuomari on ollut hakoteillä sekä koesääntöjen, että koiran koulutuksen suhteen, mutta niinkuin sanoit, turha mukista. Tuomarin sanaa kunnioitetaan ja sillä sipuli.
Kuva

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 26.11.2006 22:56

Hyvistä jänisten pölläyttäjistä tulee hyviä linnun ottajia, kokemusta siis on.. :lol: sehän on merkki vahvasta riistainnosta, joka tosin on kanavoitunut väärään suuntaan.. :lol:
Älä tee asiasta ongelmaa itsellesi ja koirallesi vaan laittele siis lapikasta toiseen suuntaan ja nosta kaulukset pystyyn... kyllä se ajastaan...... :wink:

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 26.11.2006 23:42

Minun mielestäni tuomari on ollut kyllä ihan oikeilla linjoilla Jura. Säännöthän sanovat että koira saa ajaa lyhyehkön ajan (ei kohtuullisen) hakualueelta karkottunutta jänistä jota koira ei ole seisonut, ja ajon tulee tapahtua mieluummin haukkuen. Kahdessa minuutissa seisoja on ajossa edennyt hyvässä maastossa 1,3-2 km, kolmessa minuutissa ollaan jo 2- 3 km päässä lähtöpaikasta, riippuen koirasta ja sen kunnosta. Silloin varmaan jo jokainen miettii että onko koira enää hallinnassa.

En oikein ymmärrä mistä olit tuomarin kanssa eri mieltä, koiraasihan ei suljettu vaan tuomari mielestäni kertoi sinulle näkemyksensä asiasta, ja ehkäpä juuri siksi että kehuit koiraasi tuon ajon jälkeen. Mietippä minkälainen kuva koirallesi jäi tuosta ”jänismatkailusta” kehujen jälkeen, auttaako se hillitsemään vai antaako se ehkä ennemmin pontta uusiin yrityksiin?
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 27.11.2006 00:13

Kahdessa minuutissa seisoja on ajossa edennyt hyvässä maastossa 1,3-2 km, kolmessa minuutissa ollaan jo 2- 3 km päässä lähtöpaikasta, riippuen koirasta ja sen kunnosta.
Että 60 km/h pistää koira maastossa jänistä ajaen? Kuullostaa ihan setterimiesten jutuilta ;) Harva jänis juoksee pellollakaan viivasuoraan pois päin, joten jäniksen ja koiran on siis mentävä ainakin 70-80 km/h jos meinaavat ehtiä kahden kilometrin päähän lähtöpaikasta.

Noh, jottei mene viisasteluksi, niin selvitänpä tuota omaa kantaani. Mielestäni kokeissa pitäisi ajatella tällaisia tapauksia metäsästyksellisyyden kautta. Jos koira on tosiaan ajanut jänistä haukkuen kaksi minuuttia ja tullut tämän jälkeen pois, niin se ei vielä vaikuta metsästyspäivään mitenkään. Jos koira on kympin, vartin tai puolituntia jäniksen perässä ja vieläpä haukkumatta, niin sitten alkaa jo kyrpimään. Koirakin juoksee siinä ajassa jo itsensä melko läkähdyksiin jos kovaa pinttelee (sepon vauhteja ;)).

Toinen on tuo kehuminen. Ohjaaja oli kutsunut paljon sen jälkeen kun se oli jo lopettanut jäniksen ajamisen. Tämän jälkeen hän oli kehunut luokse tullutta koiraa. Kehua koira ei enää varmasti yhdistä jäniksen ajamiseen vaan takaisin palaamiseen vaikka tuomari oli kertojan mukaan toisin ilmaissut. Itse en kyllä tuossa tilanteessa olisi puhunut koiralle varmaan mitään, käskenyt hakuun vaan. Äksyily ei ainakaan mitään auta.

Mitä taas tulee noihin jänisajoista poiskutsuihin, niin minusta on hieno osoitus koiran ja ohjaajan yhteistyöstä, jos koira saadaan selvästi kutsulla käännettyä pois ajosta. Tällaiset asiat on pöytäkirjaan kirjattava ylös ja katsottava eduksi. Onneksi näin nykyään tunnutaan jo tekevänkin.
Kuva

Tommi Väisänen

Viesti Kirjoittaja Tommi Väisänen » 27.11.2006 07:34

nojoo... oiskohan pitäny laittaa tämä tuonne "tunnustusten" alle,heh.Eilen se otti tuo huli hyvin menneen mettälenkin päätteeksi jälityksen,katosi,ei tullu kutsusta pois ja muutaman min päästä kaukaaaa etumaastosta kuulu iloinen ajohaukku.Harmi vaan ku ei oo varmaa tietoa että oliko eessä jänis,ei oo enää lunta todeta jälkiä eikä näköhavaintoakaa ollu.Vajaan puolen tunnin päästä koira palaili samoja jälkiä ja tuli tielle ukon jälkiä myöten.Eipä siinä voinu muuta ku kehua luoksetulosta ja olla hyvillään ettei susien suuhun joutunu.
Vaan tästä opittiin taas jotaki.
Ainaki sen että koiran riistainnolla voi ittiään lohuttaa. :wink:

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 27.11.2006 10:02

Ja Tomppa, ystäväni ja erätoverini Erkin sanoin: " Jäniskin on ihan syötävä eläin.."
Kokemus tuo näkemystä. :wink:

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 27.11.2006 11:16

Hommaa sinäkin Petteri saksanseisoja niin ei tarvi hämmästellä… :D . no leikki sikseen :wink: . Kun käyttää noihin jotain muuta kuin mututietoa esim. auton matka/nopeusmittari (kun tietää mittarivirheen), kello ja nykyään gps. niin pääsee lähelle totuutta. Tuota huippua ei ole mitattu minun omistamaltani koiralta vaan kaverin koiralta, ja voit olla varma etten minäkään tuota meinannut todeksi uskoa, mutta pakko se oli kun itse näki. Varmaan myös ymmärsit että kun puhun hyvästä maastosta (jäniksen ajon yhteydessä) niin silloin puhun kyntämättömästä peltoaukeasta tai avoimesta tunturimaastosta ja tuossa nopeus arviossa olen arvioinut noita meidän oletettuja huippujamme ja tuo alin arvio on keskivertokoirasta (40 km/h). Jos tuohon nopeuteen seisoja ei pysty jäniksen pöläytyksessä (hyvissä maastoissa) niin sitten on viisainta pistää putket poikki ja siirtää se lityläty puolelle.
Noilta koirilta joilta löytyy tuo jäniksenajointo, löytyy yleensä tuohon hommaan myös yksi ylimääräinen vaihde, eli se kuuluisa loikkari.

Miten sinä Petteri osaat koiralle selittää että sinä kiität sitä vain tuosta luoksetulosta, et siitä kokonaisuudesta jäniksen ajoineen? ”Kouluttaminen” olisikin helppoa jos nuo asiat voisi pätkiä noin oman mielensä ja mukaisiksi, ja sitten ”selittää” ne koiralle osa kerrallaan.
Koira myös hallitsee äänettömän viestinnän paremmin kuin ihminen, eli niin kuin Käpälämäen ukko sanoi, ”kaulukset pystyyn ja lapikasta toiseen suuntaan”. Sillä ei mitään tuhota, mutta annetaan kuitenkin selkeä viesti.

Mitä ihmeellistä Petteri tuossa jänisajon katkaisussa on, senhän pitäisi mielestäni olla rutiini juttu? (jos koira on hallinnassa) jos se on hyvin hallinnassa se ei aja ollenkaan, tai suotuisissa olosuhteissa seisoo sen.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Tommi Väisänen

Viesti Kirjoittaja Tommi Väisänen » 27.11.2006 12:01

Edellisellä koiralla toimi hyvin tuo lapikasta toisen eteen ja kaulukset pystyyn vaan sillosilla mailla ei ollukkaa susia.
Nyt on asia "pikkisen" toinen...
Vaan tuli semmosta oppia,asioissa ja sillä miten niihin reagoi että vastaavia tilanteita ei syntyisi.Eli omat virheet ja virhearvioinnit täytyypi tunnustaa itelleen ja koittaa myöski ne karikot seuraavalla kerralla vältttää.Vaan onha se eteenpäin seki jos nokalleen kaatuu :wink:

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 27.11.2006 20:49

Miten sinä Petteri osaat koiralle selittää että sinä kiität sitä vain tuosta luoksetulosta, et siitä kokonaisuudesta jäniksen ajoineen?
Ei sitä tartte selittää, eikä voikaan. En minä ainakaan selittele koiralle mitään. Koira ei muistele menneitä vaan elää tässä hetkessä. Jos sitä kutsutaan, se kuulee kutsun ja tulee luo, niin se saa kiitoksen tästä toiminnasta, luoksetulosta. Jos sitä kehutaan ja kannustetaan sillä sadasosasekunnilla kun se kiivaiten ajaa jänistä, niin se saa kiitoksen jänisajusta. Tässä tapauksessa kiitetään vain siitä mitä se koira juuri sillä hetkellä tekee. Tulee luokse. Muusta ei voi kiittää, eikä moittia.

Ollaan aina heitetty huulta siitä, että kun koira toimi päivällä vähän kyseenalaisesti, niin yöllä on hyvä aika rankaista sitä kun se nukkuu. Hyökätään kartun kanssa päälle ja annetaan oikein kunnolla selkään. Muistaapahan mitä tuli päivällä tehtyä perkee!

Siis oikeasti ei noin kuin edellä sanoin, mutta se meininki tuntuu vain monella olevan. Kuvitellaan että koira muistelee minuuttien, tuntien, päivienkin päästä menneitä tapatumia. No eihän se muistele. Ei se muistele sitä jänisajuakaan kun se on sen lopettanut. Siinä tilanteessa on turha enää moittia koiraa jänisajosta. Luoksetulosta voi kehua toki jos se toteuttaa käskyn mainiosti.
Mitä ihmeellistä Petteri tuossa jänisajon katkaisussa on, senhän pitäisi mielestäni olla rutiini juttu? (jos koira on hallinnassa) jos se on hyvin hallinnassa se ei aja ollenkaan, tai suotuisissa olosuhteissa seisoo sen.
Miksi yleensäkään kirjata koekertomukseen yhtään mitään? Kaikki mitä sinne kirjataan - hieno haku, mahtava linnunkäsittely, erinomaiset riistatyöt, loistavat noudot - pitäisi olla rutiinijuttuja seisojalle. Niin... miksi. Kumma kyllä. Kaikki seisojat, edes samalla ohjaajalla, eivät pysähdy jänisajossa, linnunnostossa jne. Mutta jos koira toimii positiivisesti ja yhteistyökykyisesti, niin se pitä mielestäni tuoda julki.

Tarjoan heti riistaillallisen, saunan ja kaljat, kun joku tuo mulle saksanseisojan, joka pysyy kuuden kympin vauhdissa auton mukana kolme minuuttia. Tervetuloa!
Kuva

Vastaa Viestiin