seisontakynnys = näkölintu

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

seisontakynnys = näkölintu

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 22.12.2006 11:39

Olen tässä syksyn painiskellut puolitoistavuotiaan kkss nartun kanssa otsikossa olevan ongelman kanssa. Eli siis neiti saattaa kyllä "ottaa seisonnan" eli pysähtyä jo hajun saatuaankin, mutta alkaa heti hiippaamaan lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes saa linnun näkimiinsä. Silloin jämähtää, mutta ei kyllä malta kauaa seisoa, muutaman kymmenen sekunnin päästä ajaa itse lentoon, jos ei ole lintu jo aiemmin itse karkoittunut, niin kuin tietysti useimmiten tapahtuu. Perään ei suuremmin pyri, vaan pysähtyy käskystä.

Sama toimintatapa niin metsälinnulla kuin fasaanillakin. Ainoa pitävä seisonta on ollut viidentoista sentin päästä haavakkosorsaan.

Olen tarjonnut opiksi vain tilanteita ja puuttumattomuutta, mutta nyt alkaa usko luomuoppeihin hiipua.

Tyttö on luonteeltaan äärimmäisen kuuliainen ja hieman pehmeä, voimakkaasti isäntään tukeutuva, niin että sen vuoksi en ole uskaltanut tilanteeseen puuttua, mitä nyt muutaman kerran koittanut vähän murahduksin jarrutella. Pörinän jälkeen olen vähän moittivaan sävyyn torunut. Tietää kyllä, että ei mennyt nyt ihan nappiin, kun lintu lähtee, koskapa kääntyy heti vähän häpeillen katsomaan, että nyt se piru taas lähti.

Mitään siipileikkejä, pussilintuja tai muita kepposkonsteja en ole koittanut, uskonut vaan sitkaasti, että kyllä se siitä. Nyt on auton takakontissa fasaani ja tarkoitus olisi joulun aikoihin koitella saada hihnan kanssa se tajuamaan, että seisoa voi vaikka ei näekään. Vinkkejä ja varoituksia vastaanotetaan, pussilintuketjun ym. vanhat viestit olen jo lukenut, kiitos vain.

ps. strongholdit on annettu, ja kyllä, ammuin minä sille sen ensimmäisestä seisonnan tapaisesta lähteneen metsopojan, kun ajattelin, että se niin oppisi, mitä varten se isäntä on metsällä mukana ja kyllä kyllä, kun en vaan malttanut olla ampumatta (ripottelee päällensä tuhkaa ja on katuvainen)

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 28.12.2006 10:23

Eipä mennyt putkeen pussilintukokeilutkaan. Ensimmäisellä kerralla lintu sänkipeltoon ja havujen alle. Koiruus tuulen alta liinassa paikalle. Kun sai hajun n. 15 m päästä, seisonta 2 sek. ja hiippaamaan lähemmäs. Toinen pysähdys n. 3 m kohdalla 5 sek. Kun yritti lähemmäs, pidätin vähän liinasta, jolloin purki homman välittömästi ja rupesi kyseleen, että mitä nyt tehdään, mites nyt meni pieleen. Kuumeni kovin, joten vein kauemmaksi rauhoittumaan. Koitin lähestyä uudelleen, mutta tyttö ei selvästikään tiennyt, mitä pitäisi tehdä ja alkoi hännystelemään. Joten se siitä.

Seuraavana päivänä lintu paremmin piiloon kesantoon ja koira irti hakuun. Taas ihan samat kuviot. Pysähdys, tarkennus, muutaman sekunnin seisonta ja puskan juurta penkomaan. Heti kun puutuin, pois linnun luota ja mieletön vouhkaus.

Kolmas kerta toden sanoo. Lintu ojaan ja ojanvartta 20 m narun päässä lähemmäs. Nyt ei enää edes yrittänyt seisoa.

Jokin meillä/minulla nyt mättää pahemman kerran.

Avatar
Eija Maaninka
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 47
Liittynyt: 24.11.2005 07:52
Paikkakunta: Kanta-Häme/Rovaniemi/Kemijärvi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Eija Maaninka » 28.12.2006 13:15

Koira selvästikin tietää, että jotain kuuluu tehdä linnun hajun mukavasti leijaillessa nenään, koskapa se siinä pysähtyy, seisahtuukin hetkeksi. Koiran ollessa liinassa voisit kokeilla seuraavaa: Heti, kun koira saa vainun linnusta, ala "hiippailla" vauhdikkaasti kohti koiraa, jos pääsisit aivan koiran viereen, kyykistyisit siihen, ja vahvistaisit seisontaa silittämällä rauhallisesti koiraa selästä...pitkiä rauhoittavia silityksiä ja samalla juttelisit hiljaa koiralle jotensakin, että seisoooo, hyvä tyttö, seisoo, sielläkö se lintu on? Hieno tyttö. Koiralla varmaankin tuossa vaiheessa alkaa häntä ehkä heilua, ja saattaa yrittää muillakin tavoin mieluilla sinulle. Painota sanaa seisoo, aina, kun koira koittaa kysellä sinulta, neuvoa. Koko "rituaali" suoritetaan ihan raivostuttavan rauhallisesti. Jonkin kerran jälkeen voitkin ehkä koiran pysähtyessä jäädä sinne kauemmas narun päähän, ja sieltä koiralle hokea tuota samaa litaniaa, ja ihan kevyesti toppuuttaa narulla, jos meinaa hiippailla lintuun kiinni. Olen itse tuotakin koirieni kanssa joskus junnannut tosin meillä on siinä kyllä lähinnä tahkottu pois oma-aloitteista nostoa, ja siitä seuraavaa riemukasta peräänmenoa :? Jos taas koira irti ollessaan haussa tulee luoksesi linnulta (vaikka sitten ei sitä olisi seisonut) ja vouhkaa sinulle siinä tullessaan niin siinähän voisi olla vaikka tiedotuksen alkeet, noh, ei ehkä, mutta asiaa koiralla on sinulle selvästi. Voisitko siinä tilanteessa ajatellakin meneväsi koiran kanssa takaisin linnulle, eikä pois päin rauhoittumaan (vaikka hihnan kanssa) toistaisit taas tuota "seisoo-mantraa". Noh, nämä olivat aivan keltanokan ajatuksia, mutta oma koiran kanssa tuo yhdessä "seisominen" on vahvistanut koiran oikeaa toimintaa, ja nykyisin kyseinen sesse seisookin varmasti, ja odottaa luvan nostoon eikä mene oikeastaan peräänkään.
järkevämminkin aikansa voisi käyttää, en vain ole vielä keksinyt miten..

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 28.12.2006 17:08

Itse varoisin viimeiseen asti kehumaan koiraa seisonnasta tai kehoittamasta koiraa seisomaan.

Koira on se, jonka pitää ratkaista ja joka tietää milloin lintua seisotaan, milloin tarkennetaan. Ei ohjaaja. Jos ohjaaja on tämän päätöksen tekijä ja jos koira oppii tukeutumaan tässä ohjaajaan, ei koirasta koskaan tule hyvää linnunkäsittelijää. Vain selkeästä oma-aloitteisesta nostosta karjahtaa jyrkkä "ei", muutoin katson vain hyvällä kun koira yrittää linnun iholle. Tapahtui sitten vaikka törminki.

Joillakin se kynnyksen löytyminen kestää pidempään, joillakin se naksahtaa heti ensi kosketuksista kaaliin mitä ollaan tekemässä. Puolitoistavuotiaalle en alkaisi seisomista opettamaan, sillä en ainakaan itse osaa sitä taitoa. Miten voisin sitä siis koirallenikaan opettaa?
Kuva

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 28.12.2006 17:53

Eija M kirjoitti:Koira selvästikin tietää, että jotain kuuluu tehdä linnun hajun mukavasti leijaillessa nenään, koskapa se siinä pysähtyy, seisahtuukin hetkeksi.
Ei se sitä tiedä. Tuo on seisovalle lintukoiralle tyypillinen vaistonvarainen reaktio. Seisontakynnyksen koira saattaa kokeilemalla "oppia", jos se kokee siitä saavansa jotakin hyötyä (suhteessa mahdolliseen saaliiseen tai vain pölläyttämisen riemuun).
Kuva

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 28.12.2006 18:05

Ainiin, unohtui ohjeet: metsää ja paljon.
Kuva

Avatar
Eija Maaninka
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 47
Liittynyt: 24.11.2005 07:52
Paikkakunta: Kanta-Häme/Rovaniemi/Kemijärvi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Eija Maaninka » 29.12.2006 12:38

Eija M kirjoitti:Koira selvästikin tietää, että jotain kuuluu tehdä linnun hajun mukavasti leijaillessa nenään, koskapa se siinä pysähtyy, seisahtuukin hetkeksi.
erakko kirjoitti:[Ei se sitä tiedä. Tuo on seisovalle lintukoiralle tyypillinen vaistonvarainen reaktio.

Uups :roll: ...Kylläpä tulinkin nyt ilmaisseeksi asian vallan väärin termein. Joskus vain moisia sammakoita livahtaa suusta. Asianhan tietysti olisi voinut ilmaista selkeämminkin: Koirasi selvästikin vuosisataisessa jalostuksessa saamansa perimän vuoksi, vaistonvaraisesti tekee jo jotain oikein, koskapa se linnunhajun saadessaan pysähtyy, seisahtuukin hetkeksi. Petterille: Aloittajan ensimmäisen viestin mukaan "koira seisoo muutaman kymmenen sekuntia kunnes"...mielestäni Jukan koira osaa seisoa, eikä tuon toiminnan tukeminen tee koirasta välttämättä ikuisesti huonoa linnunkäsittelijää, ja ohjaajaan tukeutuvaa. Toki jokaisen tulisi omasta koirastaan nähdä miten voimakkaasti sitä voi tukea tuon kaltaisessa tilanteessa.
Mielenkiintoista, ja onnistumisten siivittämää tulevaa vuotta 2007 kaikille, ja kaikenlaisille metsästäjille, koiranohjaajille, ja koirille, tyyleihin, tapoihin, ja karvoihin katsomatta niin metsään, pelloille, kuin tunturiinkin!! :wink:
t. Eija ja koirat
järkevämminkin aikansa voisi käyttää, en vain ole vielä keksinyt miten..

Avatar
Eija Maaninka
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 47
Liittynyt: 24.11.2005 07:52
Paikkakunta: Kanta-Häme/Rovaniemi/Kemijärvi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Eija Maaninka » 29.12.2006 12:46

Ai niin, unohtui: Tuskinpa kukaan opettaa seisojaa seisomaan, en myöskään minä. :lol:
järkevämminkin aikansa voisi käyttää, en vain ole vielä keksinyt miten..

olavi peura
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 64
Liittynyt: 18.2.2006 14:17

samaa peliä

Viesti Kirjoittaja olavi peura » 20.1.2007 18:20

Meillä se on hieman samaa peliä. Teeren tuo karkoittaa aika suoraan...luulisin. Harvoin se voi yllättää jopa seisonnan poikasella. Aiemmin kun sen vielä näki, niin se oli joko riuskasti päälle ja ihmettelemään tai hiipien kunnes törmää ja perään. Nykyään se on hakala kun se meneepi jo niin kaukana, että ei tiiä mitä tapahtuu. Viimeksi se kävi tiedottaan mulle, että oli ajanu jäniksen käpälämäkeen. Koirahan on kohta 1.5 years, koskahan sitä saa toivon heittää 8)

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 20.1.2007 18:45

Usko pois, siitä se vielä tokenee... mettää vaan ens syksynä taas, nyt kun täällä lintujakin on.
Kuva

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 21.1.2007 11:01

Viimeksi se kävi tiedottaan mulle, että oli ajanu jäniksen käpälämäkeen
No! Selvisihän se, miksi männäsyksynä ol niin paljon jäneksiä meillä... :lol:

Pasi Putkonen
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 25
Liittynyt: 28.12.2005 18:17
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Pasi Putkonen » 22.1.2007 08:46

Nipponille laita haku kuntoon eli hallintaan. VOI-luokkalainen voi olla taivaanrannan maalari, sitä ennen ja varsinkin jos on seisontaongelmia niin hallittua hakua. Tietenkin maahanmenon on oltava hallinnassa. Koiran tökätessä linnun taivaalle koira maahan, kytketään ja viedään eri suuntaan. Ajoitus maahankomennossa on tärkeää eli käsky heti linnun siivittäessä ja vaaditaan ehdotonsta tottelevaisuutta (myöhemmin kun seisonta on kunnossa linnun annetaan lentää ennen komentoa). Aikanaan Tanin kanssa oli samoja ongemia, vielä elokuun lopulla ajettiin linnut taivaalle, mutta Junkkaria ennen oli jo tiputukset alla ja finaaliakin käytiin kokeilemassa.

olavi peura
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 64
Liittynyt: 18.2.2006 14:17

ei se laajuus vaan

Viesti Kirjoittaja olavi peura » 24.1.2007 10:58

En mie usko, että tuo oikeen hirveä taivaanrannan maalari on. Ongelma kun on että se 100m on lujassa nähdä tuolla meidänkin metsissä. Junkkarissahan meitä moitittiin kun on suppeahko haku, miksipä ei olisi ollut kun olin maanitellu puolen vuotta koiraa pysymään likempänä 8) . No moitteesta vaarin ja olen antanu hieman laajentaa hakua. Ongelmana on kun menin ampumaan tuolle hirvenvasan, niin se laajuus sitten hieman karkasi. Nyt en sitten ole kovinkaan varma missä asti se menee. Sen jäniksen se oli yhyttänyt sellaisen rapian 300metrin päästä. Jotenkin tuntuu, että kun se linnun hajun nappaa niin se menee jotenkin hämilleen kun sitä ei näy. Vetelee vainua, kattelee puita ja tutkii maata. Lopulta ryöttä hiimailee niin likelle että lintu ottaa siiville. Toinen moodi on hirveellä loikalla päälle ja perään. Kolmas on sitten hiippaillen likelle ja joko jää maahan tai saattelee 30 metriä. Kerran kävi silleen, että olin niin hereässä pillillä jotta tuli ns. "vahingon laakaaus" ja vihelsin ennen kuin pyy pomppasi. Silloin pääsin itsekkin linnuille vaan ei se mikään seisonta ollu. Ei sillä kyllä tämä ihan mielenkiintoista touhua on ollut, viimeksi olen tuntenut itseni yhtä typeräksi haukkuessani polvet savessa hirveä länsi-laikani kanssa.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 24.1.2007 11:02

Ongelmana on kun menin ampumaan tuolle hirvenvasan, niin se laajuus sitten hieman karkasi.
:shock:
Kuva

Eero Suokonautio

Viesti Kirjoittaja Eero Suokonautio » 24.1.2007 14:04

No siinä se on tulossa todellinen kaiken viljan koira! :o Seisoko vaiko ajosta ammuit vai ihan seisontahaukkuun?

Vastaa Viestiin