Jauhantaa peräänmenosta

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

j-p

Viesti Kirjoittaja j-p » 23.10.2007 18:57

:D
Peräänmeno ja ajattaminen linnun siivittäessä tai jäniksen pötkiessä on ollut ongelma aina viime viikonloppuun saakka meidän 1,5 vuotiaalla kkss-uroksella. On siinä hermoja koeteltu, äänikin mennyt ja mittarit on punasella olleet eräskin kerta. Ei siitä koiraa tule ...

Mutta todellakin, viime viikonloppuna se ehkä loppui tai ainakaan se ei ole enään niin herkässä. Koira otti ensimmäisen seisontansa rusakolle ja siitä riistatyö. Avanssin jälkeen (en tiennyt siinä vaiheessa mitä siellä pusikossa oli) se antoi ääntä pari haukkua, mutta pysähtyi käskystä. Rusakkohan sieltä pökäs liikkeelle. Luulen, että koira ei nähnyt sitä kun ei mennyt enempää perään...mutta hyvä aloitus.
Toinen riistatyö olikin sitten linnulle. Siitä äänettömän, mutta räväkän avanssin jälkeen käskystä pysähtyi.
Koira alkoi hoksaamaan, että seisominen onkin hyvä juttu ja seisonta meni niinkin herkäksi, että tuli paljon tyhjiä tai epävarmoja seisontoja jotka arvasin tyhjiksi.
Vielä olen hieman epävarma tosin noista avanssi jälkeisistä pysähtymisistä ja saapa nähdä malttaako riistalaukauksen jälkeen malttaa mielensä ja odottaa noutokäskyä vai mennäänkö paukusta... Sain evästyksiä, että seuraavalla kerralla ei kannata tiputtaa. Lienee paikallaan??
Viimeksi muokannut j-p, 23.10.2007 21:44. Yhteensä muokattu 3 kertaa.

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 23.10.2007 20:24

(Tuota yllä olevaa viestiä on niin paljon muokattu, että on syytä pyyhkiä oma kommenttini pois hämmentämästä asiaa.)
Viimeksi muokannut Eero Könönen, 24.10.2007 09:51. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kuva

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 23.10.2007 23:22

Vielä olen hieman epävarma tosin noista avanssi jälkeisistä pysähtymisistä ja saapa nähdä malttaako riistalaukauksen jälkeen malttaa mielensä ja odottaa noutokäskyä vai mennäänkö paukusta... Sain evästyksiä, että seuraavalla kerralla ei kannata tiputtaa. Lienee paikallaan??
Jos on ongelmia ollut, niin itse en tiputtaisi, enkä varsinkaan päästäisi seuraavasta tiputuksesta koiraa noutamaan. Kun sitten tiputat seuraavan kerran, rauhoita koira paikalleen, kehu sitä ja nouda lintu itse. Palaa koiran luo rauhallisesti ja anna koiran tutkia lintua. Yritä viestittää koiralle kuva, ettei riistalaukauksen jälkeen ole aihetta kauheaan säntäilyy ja ryntäilyyn vaan homma hoidetaan rauhassa.
Kuva

olavi peura
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 64
Liittynyt: 18.2.2006 14:17

juupa joo

Viesti Kirjoittaja olavi peura » 30.12.2007 01:24

Itsehän olen tuon seisomattoman seisojan kanssa tapellu hyvän tovin tuosta maahan menosta tai edes pysähtymisestä. On menty vaikka miten hyvällä, pahalla, yms. tilanne nyt on se että kaikkelle muulle mennään maahan vaan ei jos on mettälintuja. Sillon ajetaan ne menolle ja villiinnytään pahoin, tai jos oikein ollaan kuuliaisia niin sitte palataan linnun lähtökuopille ja hautaudutaan turpeeseen..."kun sitä tuo perässähiihtävä on kuitenkin vailla" On se vaikee, melekeen ko vilkun käyttö. Uskomatonta miten tuosta hissukasta kuoriutuu heti tuolla puistossa semmonen toohottaja, vaikka koti koirana on kohtuu mallikas ja oppii helposti.

j-p

edistystä ja sitten taas ei

Viesti Kirjoittaja j-p » 1.10.2008 16:03

Paljon on ollut keskustelua metsäkokeista ja Metsäkokeista... Pikkuhiljaa alan ymmärtämään mistä kenkä puristaa, vaikka en metsäkokeissa ole koirani kanssa vielä käynytkään...

Edellisinä vuosina (2) ja vielä tämänkin syksyn alotuksessa koira on esittänyt äänekkäitä linnunsaattelemisia aina törmätessään, huusinpa mitä tahansa tahi en... kehityskeskustelujen jälkeen ollaan nyt päästy jo siihen, että se pysähtyy jos mulla on näköyhteys (0-30m) koiraan ja karjaisen pysähtymiskäskyn linnun siivittäessä. No ongelma 1 on siis se, että se yhä törmätessään lintuun tämän hallintasektorin ulkopuolella ajattaa niitä. Laaja(hko)hakuisena se on siellä usein... gepsistä katselleena se saattaa ottaa 200metriä irtaantumisia ohjaajasta... Normaalia? En todellakaan tiedä mitä se siellä puuhastelee, epäilen että ajattaa... mitä hiton yhteistyötä se on...Pitääkö viheltää hakua kasaan niin että se ei ole koskaan hallintakentän ulkopuolella?

Ongelma 2 on sitten toisaalta useat tyhjät seisonnat. Se siis seisoo, mutta hyvin usein se on tyhjä ja sekös turhauttaa. En tiedä oikein mitä näissä tilanteissa pitäisi tehdä l. kannattaisi toimia. Annanko avanssikäskyn joka kerta kun se seisoo? Yritänkö jotenkin selvittää koiran persekarvojen asennosta onko lintua?... Kannattaako antaa koiran seistä pitkään? 15s, 2min. , 10min??

Luulen, että koira pyrkii liian lähelle lintuja, ja siksi 'törmäyksiä' tulee todella paljon..Kuinka paljon näistä ongelmista johtuu koiran kokemattomuudesta ja toisaalta kuinka suuri osa tätä ongelmaa on kokemattomattoman ohjaajan aiheuttamaa eli jos olisi kokenut ohjaaja olisiko kaikki edellämainitut ongelmat voitu välttää?


Vielä on kautta jäljellä ja olisin kiitollinen vinkeistä

ps. niin, pellolla se ei ole näin vaikeaa...ainakaan vielä ollut

mauri harju
REPPUKOIRA!
Viestit: 310
Liittynyt: 5.6.2008 14:31

Viesti Kirjoittaja mauri harju » 1.10.2008 20:13

J-P; liittyykö ylläoleva juttusi metsäkokeisiin vai Metsäkokeisiin ja miten?

j-p

Viesti Kirjoittaja j-p » 1.10.2008 22:15

:D

Se ei liity metsäkokeisiin mitenkään muuten kuin että minusta tuntuu että on vaikeampaa saada koira toimimaan metsässä kuin pellolla...ja tunturikokeet arvelujeni mukaan ovat jossain siinä välimaastossa... Jotain sen suuntaista olin ymmärtävinäni konkareidenkin keskusteluista...

Niin, että en ole saanut toimimaan koiraani metsässä haluamallani tavalla ja pyytäisin siihen jotain vinkkejä mitä voisin tehdä/yrittää tehdä...

mauri harju
REPPUKOIRA!
Viestit: 310
Liittynyt: 5.6.2008 14:31

Viesti Kirjoittaja mauri harju » 2.10.2008 09:44

En laskisi koiraa kovin pitkälle näkymättömiin, jos en tiedä mitä se touhuaa siellä. Mikset harjoita sitä pellolla tai peltosaarekkeissa, joissa nyt on kurppia mukavasti. Kunhan koira pelaa avoimessa, niin sen yleensä uskaltaa antaa mennä peitteisessäkin. Parisataa metriä on ihan hyvä. Oma nuorempi hakee paljon laajempaa. Tyhjät seisonnat on vaikeampi juttu. Jos olet kannustanut koiraasi tilanteissa, joissa lopulta ei olekaan riistaa vaikka koira merkkailee voimakkaasti, se herkistää koiran seisontakynnystä. Koira alkaa seisoskella aina kun vähänkin käryää. Tätä ei tapahdu jos olet loitommalla koirasta, eikä koira näe sinua. Jos koira seisoo sielläkin tyhjää, on syynä kokemattomuus tai perinnöllinen tapa, miten on pentueen muitten koirien? Perinnöllistä juttua et saa pois mutta "opetetun" yleensä saa vaikka toisen koiran avulla tai pistät kaverin kävelemään koiran ohi "seisonnalle".Peli on aikamoista uhkaa, jos siellä sattuukin olemaan riistaa. Älä kävele itse koiran eteen, koira saattaa alkaa nostella jatkossa itse seisomiaan kun lähestyt sitä.

j-p

Viesti Kirjoittaja j-p » 2.10.2008 10:11

Tuon herkistelyn myönnän. Olen kehunut sitä seisomisesta, joskus vain pelkille jäljillekin, kun halusin että se ylipäätään pysähtyisi seisomaan eikä vain härväisi niin kauan että lintu varmasti siivittää jonka jälkeen iloisesti haukkuen perään... Varmaankin olin liian hätäinen ja paniikissa ajatuksesta että koira ei malta seistä.:?

Eli mun kannattaa pillittää hakua kasaan paljonkin, jotta voin seurata sen tekemisiä. Onkohan tästä paljon haittaa myöhemmin? Se kun on vasta tänä syksynä alkanut irtaantumaan laajempaan hakuun, niin haun rajoittaminen nyt arvelluttaa..

Ai niin, vielä tuli yksi kysymys mieleen tuosta koiran seisomisesta.
Kuinka tarkasti koira yleensä paikallistaa linnun tai kuinka tarkasti sen olisi kyettävä paikallistamaan metsäkanalintu? ...Ne kun tuppaa olemaan hieman arkoja...
Sen muutaman kerran kun se on seissyt lintua (teeriä ja koppeloita), niin se ei ole ollut mitenkään tarkkaa puuhaa tai ainakaan minä en ole osannut seisonnasta sanoa missä lintu on. Tästä johtuen tiputukset eivät ole onnistuneet.. Ohihan minä en tietystikään ammu 8).Tähän tietysti vaikuttanee tuuli aika keskeisesti. Seisonta etäisyydet ovat olleet 10-15 metriä..
Pystyykö koira seisomaan metsäkanoja niin että ne painautuvat vai ovatko ne aina 'varpaillaan' pomppaamaan lentoon kun äijä rasauttaa oksan takamaastossa..

Nyt ymmärrän olevani noviisi. :oops:

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 2.10.2008 10:40

Epämääräisesti paikantava "seisonta" kohdistuu yleensä maajälkeen, ja niiden nuohoilustahan se törmääminenkin usein juontuu.
Ilmavainuisesti operoiva koira oppii kokemuksen kautta mitoittamaan seisontaetäisyyden tilanteen ja olosuhteiden mukaan optimiksi, lintua "painavaksi". Koirahan usein myös tarkentaa peilaamalla ilmassa virtaavia kärttsiä ja ukon on osattava tulkita pään, silmien ja kirsun lähes huomaamattomia liikkeitä, vatsinkin kun lintu on lähellä.
Toisessa päässä metsotilanne (myös fasukukkolle) voi olla hetken vauhdikasta jäljitystä muistuttavaa linnun painellessa koiran edessä. Silloinkin koira tietää linnun kulloisenkin sijainnin, jopa näkee sen, ja koettaa saavuttaa linnun pysäyttävän etäisyyden.
Jos koira metsästää itselleen, jää nämä yhteistyövivahteet tykkänään pois ja koira pölläyttää tahallaan lintuja ylös yrittäessään saada niitä kiinni.
Kuva

Mikko Riutola
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 32
Liittynyt: 7.5.2007 14:49

Viesti Kirjoittaja Mikko Riutola » 2.10.2008 12:12

Juurikin viime maanantaina meillä oli tiukka seisonta todella kovaan tuuleen. Paikka oli ampumista ajatellen mahtava, avointa mäntykangasta ja takana pari tyhjää päivää. No nyt se tipi sieltä saadaan vihdoinkin.

Mies valmiiksi ja "YLÖS!"...hieno avanssi joka 10 metrin jälkeen muuttuu kenguruhyppelyksi jota jatkuu suoraan vastatuuleen 60m josta sitten pyy pyrähtää lentoon.

Ja tupakiksi...

j-p

Viesti Kirjoittaja j-p » 2.10.2008 12:42

:lol: :lol:

jotenkin sairaalla tavalla kannustavaa....

mauri harju
REPPUKOIRA!
Viestit: 310
Liittynyt: 5.6.2008 14:31

Viesti Kirjoittaja mauri harju » 2.10.2008 13:22

Koeta saada tilanteita koirallesi, jolloin se saa sitä kokemusta. Voit myös jättää koiran seisomaan, jos olet verma, ettei ketään ole kotona. Kävelet koiran takaa ohi ja annat ymmärtää, että et ole kiinnostunut koiran toiminnasta. Menet näkymättömiin ja kyttäät sieltä koiran touhuja. Riski on taas olemassa, että riistaa onkin seisonnalla. Tosin elämähän on täynnä riskejä ja jotain on aina uskallettava kokeilla.

Mikko Riutola
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 32
Liittynyt: 7.5.2007 14:49

Viesti Kirjoittaja Mikko Riutola » 2.10.2008 14:35

Ja tarkennetaan että meillä tuo on jo 3,5v.
Riistatilanteita vain alla liian vähän, osittain oma syy kun en peltolinnuista perusta ja metsälinnuilla niitä nyt vaan ei montaa kerry päivään.

Mutta miten muuten tuollainen todella kova tuuli sotkee kokeneempia koiria?
Virheitähän toki sattuu kaikille, ei sillä.

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 2.10.2008 15:19

Kova tuuli ja siitä johtuva hajuvanan katkeilu ei kokeneelle koiralle sinänsä merkitse mitään, se tietää että maastossa on riistaa ja toimii varovasti, odottaa tai tarkentaa varovasti.
Nuorella koiralla käy usein että hajun katketessa koira purkaa seisonnan ja nousee tuuleeen ja lopulta törmää lintuun mentyään ohi tai liian lähelle.
Samoin haussa näkee selvästi kuinka kokenut koira pyörähtää luovillaan tarkistamaan pienenkin tupsahduksen mutta kokematon pyörähtää ja hajuvanan puuttuessa jatkaa hakuaan. Vanhempi tekee siinä todennäköisesti riistatyön ja nuorempi väliinjätön.

Kokeneella koiralla kuitenkin menen mieluummin tyyneen säähän kuin myrskyyn sillä myrskyllä linnut ovat huomattavasti arempia kuin pystytuulessa.

Vastaa Viestiin