Seisoja ja kylmänä maastosta tavattu riistaeläin.

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Seisoja ja kylmänä maastosta tavattu riistaeläin.

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 13.10.2007 17:42

Olen pannut merkille, että seisojien välillä on suuriakin yksilöllisiä eroja siinä, kuinka ne suhtautuvat metsästyksen yhteydessä sattumalta maastosta tapaamaansa aiemmin kuolleeseen lintuun tai vastaavasti muuhun kylmään riistaeläimeen.
Joidenkin koirien kanssa metsästäessä löytyy harvase keikka esim. toisten tiputtamia lymyttyään kuolleita kanalintuja. Joillekin koirakoille näitä sattumia ei tunnu osuvan kohdalle lainkaan, edes maastoissa, joissa on ollut kovakin metsästyspaine. Näin myös vesilinnustuksessa.
Toisessa ääripäässä saatetaan käteen kiikuttaa mätänemispisteessä oleva raato, kun taas toisessa voi jäädä väliin vasta tiputettukin, mutta vieraan ampuma lintu.

Pohdinkin esiintyykö tätä kylmästä riistasta piittaamattomuutta kovinkin yleisesti ja onko tämä epätoivottu "taipumus" suurelta osin periytyvää vai pelkästään esim. koulutuksen/kokemuksen puutetta?
Koskapa kysymyksessä on eri asia kuin esim. kylmänlinnunnouto, ei koekertomuksistakaan paljon asiasta vihiä saa, korkeintaan suuntaa-antavasti.
Kuva

markoa

Re: Seisoja ja kylmänä maastosta tavattu riistaeläin.

Viesti Kirjoittaja markoa » 13.10.2007 21:02

erakko kirjoitti:Pohdinkin esiintyykö tätä kylmästä riistasta piittaamattomuutta kovinkin yleisesti ja onko tämä epätoivottu "taipumus" suurelta osin periytyvää vai pelkästään esim. koulutuksen/kokemuksen puutetta?
Jospa se ei kaikkien mielestä ole epätoivottu taipumus ja siten jäänyt koiran repertuaarista poes? Kait se koira oppii ettei isäntä näitä halua jos kaikki raadot on tylyn kommentin kanssa käsketty sylkeä pois eikä kehujen kanssa otettu talteen. Siinä on mahollisesti se huonopuoli, että mahtaa koira jättää oma-aloitteiset noudot kokonaan tekemättä, siis ne toivotutki raadot jää huomiotta. Eli mun epätoivoinen veikkaus on, ettei ole perityvää vaan ihan koulutuksen puutetta tai epähuomiossa (tai tahallaan) tehty virhe siinä.

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 14.10.2007 08:11

Jos ne kaikki kylmät riistat löytyis ja tulisivat vauhdilla ohjaajan käteen niin eikös silloin Seisoja olisi jo Noutaja...Kuva

eipä ole kokemusta vasta kuin yhdestä seisojasta, mutta jotenkin kans kallistuisin tuonne koulutuskysymyksen puolelle mieluummin kuin perinnöllisiin ominaisuuksiin. Oma seisoja on tullut koulutettua (kasvattajan kauhuksi :wink: ) samalla tavalla noutamaan kuin aidot noutajatkin. Riistainnossa ei ole ollut mitää eroa noutajiin, kylmä riista kelpasi seisojalle jo ihan pennusta lähtien ilman mitään vippaskonsteja.
Silloin tällöin harjoitellaan seisojankin kanssa kylmällä riistalla markkeerauksia ja ohjauslinjoja ja hakua. :)
Viimeksi muokannut Hilkka Lindberg, 14.10.2007 10:46. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

kaltsu

Viesti Kirjoittaja kaltsu » 14.10.2007 10:42

Joo no mulla tuo neiti eilen prkle seisoi aivan jäisen riekon mut ei met siihen sitte kummemmin kiinnitetty huomiota vaan jatkettiin matkaa... :lol:

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 14.10.2007 11:26

Käsketty/ohjattu noutosuoritus, jäljestys- tai etsintätehtävä ovat eri asioita, kuin "spontaani tuonti" esim. haun yhteydessä tai vallan metsästystapahtuman ulkopuolella.
Kuva

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 14.10.2007 12:15

No nyt ainakin meni yli hilseen mitä erokko tarkoitat?
Tottakait koulutettu noutaja ja toivottavasti myös seisoja nappaa spontaanisti löytämänsä riistan jos se sellaiseen törmää. Sehän se idea taitaa olla, vai mitenkäs se näiden seisojien kanssa sitten on? :roll:

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 14.10.2007 14:17

Hilu kirjoitti:No nyt ainakin meni yli hilseen mitä erokko tarkoitat?
Tottakait koulutettu noutaja ja toivottavasti myös seisoja nappaa spontaanisti löytämänsä riistan jos se sellaiseen törmää. Sehän se idea taitaa olla, vai mitenkäs se näiden seisojien kanssa sitten on? :roll:
No onpas nyt vaikeata... Taisin jo ensimmäisessä lauseessa todeta, että tässä spontaanisuudessa on suuria yksilöllisiä roturyhmän sisäisiä eroja (enkä viitannut rotujen välisiin eroihin).
KAER-kokeissahan tämmöinen oma-aloitteinen toiminta tulkitaan koiralle eduksi, mutta sitä ei mitenkään erikseen pyritä arvioimaan. Jälkityökin on ohjattu tapahtuma jne..

Noutajienkin koulutuksessa jokut taas seisojille itsestään selvinä tuntuvat ominaisuudet saattavat jäädä vähemmälle huomiolle, onhan kysymyksessä pitkälle erikoistunut roturyhmä. Tuolla "tottakait jne." asenteella tietysti voidaan kuitata kaikki ongelmat ja korostaa jonkun rodun ylivoimaisuutta joillakin metsästyskäytönkin osa-alueilla, mutta ideaali malli ei näissä koirahommissa ole koskaan yksiyhteen käytännön metsästyksen kanssa, vaikka siihen mieluusti pyrittäisiinkin.
Kuva

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 14.10.2007 14:41

No, vaikeeta tuntuu olevan kirjoitetun tekstin lukeminen ja ymmärtäminen. Kannattaa laittaa paino sanalle "koulutettu"...tottakait KOULUTETTU jne...
Jos sitä kylmän riistan spontaania noutoa ei kouluteta ja opeteta koiralle, sen kummemmin noutajalle kuin seisojallekaan, niin ei kait sitä voi silloin koiralta varmuudella odottaakaan. Vaikka toisaalta uskon seisojissakin olevan ns. luontaisia noutajia. Ei ole tarkoitus verrata tässä mitenkään eri rotuja keskenään, kunhan vaan kerroin mitenkä meidän seisojanalku toimii samalla lailla kuin noutajat löydettyään kylmää riistaa.
Ja varmaan se riippuu siitä metsästysmuodosta tarvitseeko seisoja koskaan ko. taitoa.

Juha Leppänen
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 32
Liittynyt: 19.3.2007 18:10

Viesti Kirjoittaja Juha Leppänen » 14.10.2007 15:48

Tarvitseeko... :roll: :roll: :roll: Kuvitellaan tilanne:Pudotat hanhen nevaan iltahämärissä.Koira ei mukana.Aamulla koiran kanssa etsimään lintua joka on "kylmä".Tuleeko lintu nevasta vai haistattaako koira sille pitkät kun se on edelleen "kylmä"....Jessus sentään,kuka sellaista koiraa elättää jolta se lintu jää nevaan :shock: :shock: :shock:

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 14.10.2007 16:07

Ensin palaan varalta tuohon käyttämääni ilmaisuun "haun yhteydessä", jolla siis tietysti tarkoitan kanakoirilta edellytettävää ilmavainuista metsästettävän maaston haravointia terveiden lintujen ja riistatyön toivossa, enkä puhu tässä yhteydessä jo ammutun, noudettavan riistan hausta.
Hilu kirjoitti:Jos sitä kylmän riistan spontaania noutoa ei kouluteta ja opeteta koiralle, sen kummemmin noutajalle kuin seisojallekaan, niin ei kait sitä voi silloin koiralta varmuudella odottaakaan...

Tuota "kylmän" oma-aloitteista noutoa ei tietääkseni juurikaan seisojille erikseen opeteta, (Voidaanhan tietysti järjestää olosuhteet niin, että laajalle alueelle maastoon ripotellaan sattumanvaraisesti, esim. edellisenä päivänä, kuolleita riistaeläimiä ja lähetetään sitten koira normaaliin hakuun ja kehutaan aina, kun se tuo tällaisen sattumasaaliin.), vaan kokemusta kertyy lähinnä muun metsästyksen yhteydessä. Kylmänlinnunnoudon treenaamisella voidaan tietysti vahvistaa kiinnostusta myös aiemmin kuolleeseen otukseen.
Hilu kirjoitti:Ja varmaan se riippuu siitä metsästysmuodosta tarvitseeko seisoja koskaan ko. taitoa.
Siinä metsästyksessä, mihin seisojat ovat tarkoitettu, kaikkinaiset saaliin talteenoottotaidot ovat tarpeellisia.
(Edit: kirotusvirheitä)
Kuva

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 14.10.2007 16:59

Sitähän varten meillä ne noutajat ja seisojat lienee että varmistetaan aina se saaliin talteensaanti. En todellakaan katso hyvällä koiraa joka jättää riistan noutamatta.

Mutta miksi seisojille ei sitten erikseen opeteta kylmän riistan hakua? sehän on helppo järjestää, eikä tarvitse edes arvoriistaa siihen uhrata, varikset ja lokit käy siihen ihan hyvin. Jos koira tuo ns. roskalintuja niin kyllä sille taatusti kelpaa silloin myös se arvoriistakin. Hakualue ei tarvitse olla suuri, saa olla samassa pitäjässä ja ekoilla kerroilla se kannattaa tehdä motivoituna, myöhemmin sokkona. Nythän ei ole tarkoituskaan opettaa seisojanhakua vaan sitä että aina kun koira löytää riistaa niin se myös palautetaan vauhdilla ohjaajalle. Tietysti edellytyksenä on se että koira hallitsee noutamisen perusteet ja pysyy osoitetulla hakualueella.

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 14.10.2007 16:59

pölykeuhko kirjoitti:Tarvitseeko... :roll: :roll: :roll: Kuvitellaan tilanne:Pudotat hanhen nevaan iltahämärissä.Koira ei mukana.Aamulla koiran kanssa etsimään lintua joka on "kylmä".Tuleeko lintu nevasta vai haistattaako koira sille pitkät kun se on edelleen "kylmä"....Jessus sentään,kuka sellaista koiraa elättää jolta se lintu jää nevaan :shock: :shock: :shock:
Jessus sentään, kuka koira sellasta isäntää palvelee, joka jättää sessen kotia hanhijahin ajaksi ;)

Mikko Riutola
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 32
Liittynyt: 7.5.2007 14:49

Viesti Kirjoittaja Mikko Riutola » 15.10.2007 18:48

Juuri viime viikonloppuna löytyi tälläinen:

Kuva

Jäljistä päätellen hiacen syöttöpumpun haukkuun ammuttu, eikä oltu viitsitty lähteä etsimään kun oli siivettänyt n. 150m....

Sisälmykset oli vielä lämpimät, eikä juuri kankeakaan joten VP:n pisteet tuli täyteen ampumatta...muuten olisi munat pataan menneetkin...=P

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 15.10.2007 20:03

Tuo Puhakaisen ilme on kyllä paljon kertova...! :)
Kuva

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Re: Seisoja ja kylmänä maastosta tavattu riistaeläin.

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 17.10.2007 09:44

erakko kirjoitti:Olen pannut merkille, että seisojien välillä on suuriakin yksilöllisiä eroja siinä, kuinka ne suhtautuvat metsästyksen yhteydessä sattumalta maastosta tapaamaansa aiemmin kuolleeseen lintuun tai vastaavasti muuhun kylmään riistaeläimeen.
Pohdinkin esiintyykö tätä kylmästä riistasta piittaamattomuutta kovinkin yleisesti ja onko tämä epätoivottu "taipumus" suurelta osin periytyvää vai pelkästään esim. koulutuksen/kokemuksen puutetta?
Tässä tapauksessa noita asiaan vaikuttavia tekijöitä on monta jotenka varmastikaan ei aivan yksiselitteistä vastausta tuohon löydy.
"Hienohelmaisuus" varmaan on osiltaan periytyvää. Fiksu koira tuo syötävän riistan (sen minkä se on itse valmis syömään ja siksi esim. alli saattaa jäädä tuomatta), Toisaalta se tuo myös sen minkä se olettaa ohjaajalle kelpaavan. Itse en kaipaa matosia raatoja käsiteltäväksini, silti jokut koirat jaksavat niitä kanniskella, fiksummat lopettaa kun huomaavat että ei se paljonkaan kiinnostanut, silti syötävässä kunnossa olevat tuodaan. Joillakin noutajan opeilla "koulutettu" tuo melkein mitä vain, mutta liittyykö se enää mitenkään metsästykseen???
Eli karkeasti voitaisiin ehkä erotella kolme tekijää jotka tuohon asiaan vaikuttavat:
Ohjaaja ja hänen kykynsä sekä tapansa johtaa ja ohjata koiraa.
Koiran oppimiskyky (myös perinnöllistä)
Muut perintötekijät

Vielä kun ottaa huomioon sen että koira oppii vaikka sitä ei varsinaisesti opetettaisikaan, eli tähän sopii hyvin tuo Rouhiaisen "mietelause", olikohan se jotain tähän suuntaan, "Koirat tekevät sitä, mitä niille opetetaan. Ongelmana on, ettemme tiedä, mitä oikeastaan olemme opettaneet". Joidenkin kohdalla se varmaan on näinkin.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Vastaa Viestiin