karkkari v.s "lyhkäri".

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 12.5.2009 08:02

Hilu kirjoitti:Olisi todella mielenkiintoista kuulla sellaisen henkilön näkemystä asiasta jolla on ollut molempia rotuja metsästyskäytössä:
Taitaa olla ihmisen ikä niin lyhyt, ettei siinä ajassa ehdi saamaan selville onko omien koirien erot yksilö-, vai rotukohtaisia.

Tästä asiasta on ollut juttua myös tuomareiden kanssa. He kuitenkin näkevät eniten erirotuisia koiria käytännössä, joten jonkilaisen kokonaiskuvan osaavat muodostaa. Jotkin tuomarit ovat huomanneet jonkinverran rotukohtaisia eroa, mutta toiset pitävät näitä eroja enemmän yksilö-, kuin rotukohtaisena... ota siitä sitten selevää. No kuitenkin tosiasia lienee, että kummankin rodun käyttötarkoitus on ainakin suomessa prikulleen sama, joten on hyvin ymmärrettävää että jalostuskin tähtää hyvin samantyyppiseen koiraan. Poislukien tietenkin tuo lyhkäreiden kilvanhiihely.

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 12.5.2009 08:47

Kyllä täytyy ihan rehellisesti tunnustaa, että rotuvalinta karkkari-lyhkäri perustui ihan puhtaasti ulkonäköön. Sitten vähän häveten täytyy tunnustaa, että vielä rodun sisälläkin ulkonäköasialla oli merkitystä, halusin valkopohjaisen. Kun nämä oleelliset metsästyskoiran valintaan liittyvät kriteerit täyttyivät, halusin vielä pienikokoisen. On siis valinta ollut yhtä asiantuntevaa kuin naisen auton osto. Tosin kyllä niitä teknisiä tietojakin tuli tietokannasta selailtua, lähinnä poissuljennan tarkoituksessa. Lopputuloksena siis valkopohjainen, alamittainen karkkarityttö, jonka osaamisen puutteet ovat mieluummin ympäristön kuin perimän tulosta.

Jouni Leijala
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 71
Liittynyt: 6.11.2008 16:01
Paikkakunta: kyröskoski

karkkari v.s lyhkäri

Viesti Kirjoittaja Jouni Leijala » 12.5.2009 09:40

Oma valintani osui lyhkäriin, kuten olen jo ilmoittanut. Tämä taas on suht iso kokoinen uros. (säkä 63cm, paino 32 kg.). Vai onko tämä nyt sittenkin ihan normaalikokoinen. Ruskea päistärikko. Valintaan vaikuttivat muutamat samanlaiset koirat joita on ollut ystävilläni ja jotka ovat aikoinaan toimineet ihan hyvin. Tosin parilla kaverilla on ollut karkkareita, enkä ole kauheasti huomannut eroa niiden toiminnassa. Ulkonäössä kylläkin. Karkkari on ulkonäöltään joissain tapauksissa ollut kyllä persoonallisemman näköinen mutta se ei vaikuttanut valintaani. Perhe koirana tämä tuntuu olevan aivan mahtava, tulee kahden koulu ikäisen pojan kanssa toimeen upeasti, toisin kuin edellinen pystykorvani joka välillä nappasi sormille,kun poika meni liian tuttavalliseksi.
jouni.l

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Apua pulmiin

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 12.5.2009 12:11


Jouni Leijala
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 71
Liittynyt: 6.11.2008 16:01
Paikkakunta: kyröskoski

Re: Apua pulmiin

Viesti Kirjoittaja Jouni Leijala » 12.5.2009 12:32


Eipä tässä mitään sen kummempia pulmia ole mutta kiitos kuitenkin.
jouni.l

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Kennelliitto

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 12.5.2009 12:58

Metsästyskoirien harjoittelu- ja käyttökausi alkoi

http://www.kennelliitto.fi/FI/kennellii ... skausi.htm

Harjoittelu aloitettava varovasti

Metsästyskoiran ohjaajien on kauden alussa aloitettava koiran kanssa harjoittelu varovasti. - Etenkin harjoittamattoman koiran kanssa on edettävä harkiten. Loppukesän helteillä on hyvä muistaa lämpötilan vaikutus koiraan, ja varottava, ettei koira saa lämpöhalvausta. Koiran ei myöskään pidä antaa juosta itseään puhki. Sillä voi pilata tulevan metsästyskauden, Kennelliiton koe- ja kilpailuasioiden kouluttaja Jukka Lindholm tähdentää.


Lisätietoja:
tiedotuspäällikkö Kaija Unhola, Suomen Kennelliitto, puh. (09) 8873 0292 tai 050 432 0844

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 12.5.2009 13:27

Kiitokset markoa,Jukka Hokkanen ja jouni.l vastauksista. Juuri tälläistä pohdintaa oman koiran valintakriteereistä kaipasinkin. "Miksi juuri tämä rotu eikä esim joku muu". Tilastoista voi jokainen lukea ja näkeä rotukohtaisia eroja, mutta tälläiset henkilökohtaiset mietteet ovat todella mielenkiintoisia. Ei kait siinäkään mitään moitittavaa ole jos loppupeleissä ulkomuodolliset asiat ratkaisevat rodun valinnan. Onhan sellaisella koiralla miellyttävä metsästää jossa vielä silmäkin lepää. :wink:
Laittakaas muutkin konkarit tänne perustelujanne rodun valinnasta.

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Hämeenlinna 13.6.2009

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 12.5.2009 13:31

Tutustu mannermaisiin kanakoiriin.

http://www.khkk.fi/~g632447/pn2009/

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Laittakaas muutkin tänne perustelujanne rodun valinnasta.

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 12.5.2009 14:21

Yksilöllinen mieltymys, rotu kuin rotu, jos koirakolla menee hyvin.

Kuvaus roduista:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?R=119

LYHYTKARVAISEN SAKSANSEISOJAN historia alkaa
koirista, joita käytettiin ennen kaikkea Välimeren maissa riistalintujen
verkkometsästyksessä sekä apuna haukoilla metsästettäessä. Seisovat lintukoirat
tulivat Ranskan, Espanjan ja Flanderin kautta Saksan hoveihin. Näiden koirien
tärkein ominaisuus oli taipumus seistä riistalle. Ensimmäisten kaksipiippuisten
haulikoiden käyttöönoton myötä (v. 1750) seisoville lintukoirille tuli yhä enemmän
tarvetta. Riistalinnut ammuttiin lennosta koirien edestä. Tästä alkoi pelkästään
seisovan koiran jalostaminen monikäyttöiseksi metsästyskoiraksi. Vuodesta 1897
alkaen julkaistu vuosikirja ”Zuchtbuch Deutsch Kurzhaar” on ollut perusta
kehitettäessä rodun jalostusta. Prinssi Albrecht zu Solms-Braunfeld kirjasi
lyhytkarvaisen saksanseisojan rotumerkit, laati rakenteen arvosteluohjeet ja lopulta
myös yksinkertaiset koesäännöt metsästyskoirille. Nykyään lyhytkarvaisilla
saksanseisojilla on tarkat jalostus- ja koesäännöt. Lyhytkarvaisen saksanseisojan
tulee rotumääritelmän mukaan olla monipuolinen metsästyskoira, joka toimii
metsästystilanteissa kaikkien sille asetettujen vaatimusten mukaisesti vielä
vanhanakin
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Vahva, tasapainoinen, luotettava ja hillitty, ei
hermostunut, arka eikä aggressiivinen.


http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?R=98

KARKEAKARVAINEN SAKSANSEISOJA kuuluu karkeakarvaisiin
kanakoiriin. Sen jalostus alkoi 1800-luvun lopulla korthalsingriffonista, ja
jatkui vuosisadan vaihteesta eteenpäin ”Hegewaldin” (vapaaherra Sigismund von
Zedlitz und Neukirch) ajatusten pohjalta. Ilmeisenä tavoitteena oli luoda varmaluonteinen
ja tehokas karkeakarvainen saksalainen metsästyskoira. Vapaan, mutta
johdonmukaisen jalostuksen periaatteena on ollut ”suorituksen kautta tyyppiin”.
Karkeakarvaisten kanakoirien (villakoirapointteri, korthalsingriffoni ja Deutsch
Stichelhaar) parhaista yksilöistä sekä lyhytkarvaisesta saksanseisojasta on syntynyt
lyhyessä ajassa metsästyskoira, joka käytännöllisen ja vettähylkivän karvapeitteensä
sekä monipuolisuutensa ansiosta soveltuu kaikenlaisiin metsästysolosuhteisiin.
Näiden ominaisuuksiensa vuoksi karkeakarvaisesta saksanseisojasta on muutamassa
vuosikymmenessä tullut Saksassa ja monissa muissakin maissa suosituin ja arvostetuin
suurikokoinen metsästyskoira.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Vahva, tasapainoinen, luotettava ja hillitty, ei
hermostunut, arka eikä aggressiivinen.


Rodut:

Joskus syntyy pentu, joka ei vastaa rotumääritelmää, kaikilta osin.
Usein ympäristötekijöiden vaikutus muuttaa pentua, vaikka perimä vastaisi käyttötarkoitusta.

Kannattaa keskittyä rotumääritelmän tavoitteet täyttäviin koiriin, vaikka täydellisen yksilön syntymistä pitää vielä odottaa. Ympäristötekijä, on aina vaikea hahmottaa.

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Mihin rotu soveltuu huonosti

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 12.5.2009 14:54

Hilu kirjoitti:Juuri tälläistä pohdintaa oman koiran valintakriteereistä kaipasinkin. "Miksi juuri tämä rotu eikä esim joku muu". Tilastoista voi jokainen lukea ja näkeä rotukohtaisia eroja, mutta tälläiset henkilökohtaiset mietteet ovat todella mielenkiintoisia. Ei kait siinäkään mitään moitittavaa ole jos loppupeleissä ulkomuodolliset asiat ratkaisevat rodun valinnan. Onhan sellaisella koiralla miellyttävä metsästää jossa vielä silmäkin lepää. :wink:
Laittakaas muutkin konkarit tänne perustelujanne rodun valinnasta.
Kova ristalle pyrkimys, yksi este (lkss / kkss)?

Lainaus löytyy linkin takaa kokonaisuudessa.

http://www.palveluskoiraliitto.fi/lehti08-2004.pdf

Opaskoiran elämänkaari

Koira pyritään kouluttamaan kaikille
häiriöille immuuniksi.

Opaskoirakoulu:

Opaskoiran elämänkaari alkaa astutuksen suunnittelusta
– Jalostustoimikunta suunnittelee uroksen
ja siitosnartun valinnan, kertoo 24-
vuotta opaskoirakoululla työskennellyt
Hannu Qvist. Saksanpaimenkoira oli 60-
luvun alkuun saakka suosituin opaskoirarotu.
Nykyään saksanpaimenkoiria ei
kouluteta juuri lainkaan. Lähestulkoon
kaikki Suomessa tällä hetkellä toimivasta
210 opaskoirasta on LABRADORINNOUTAJIA.
Jonkin verran on labradorinnoutajan
ja kultaisennoutajan risteytyksiä, sekä
puhtaita kultaisianoutajia. Myös yksi
hollanninpaimenkoira on koulutettu
opaskoiraksi.
– Periaatteessa hyvin usea erirotu soveltuu
opaskoiraksi, kunhan se on sopivan
kokoinen, terve ja koiralla on sopiva
luonne, jatkaa Qvist. Siitoksessa
käytettävät nartut ovat yleensä opaskoirakoulun
omaa labradorinnoutajanarttukantaa,
joka on hankittu 60-luvulla
Englannista. Koirista on paljon tutkimustuloksia:
tiedetään sairauksista ja
perimästä. Jalostuksessa käytettäviä siitosuroksia
yritetään etsiä ympäri Suomea.
Opaskoirakoulu on vaihtanut
myös jalostuksessa käytettäviä koiria
“Koira pyritään kouluttamaan kaikille
häiriöille immuuniksi”
muiden maiden opaskoiralaitosten
kanssa. Suomesta on viety jalostustarkoituksessa
koiria mm. Japaniin ja Yhdysvaltoihin.
Kun jalostustoimikunnassa ollaan yksimielisiä
käytettävästä uroksesta, toivotaan,
että astutuksessa tai keinosiemennyksessä
kaikki menee hyvin ja
koira palautetaan sen jälkeen hoitoperheeseen.
Vähän ennen synnytystä emä
tulee takaisin koululle. Lähes kaikki
pentueet syntyvät opaskoirakoulun tiloissa,
noin 80 pentua vuosittain.
Pentutesti
Kun pennut ovat 6 viikon ikäisiä, pennuille
suoritetaan opaskoirakoululla ensimmäinen
pentutesti. Pentutestin tulos
on yksi kriteeri sille mihin hoitoperheeseen
pentu tullaan sijoittamaan. Pentutestillä
saadaan ensimmäinen kuva pennun
luonteesta. Testaaminen tapahtuu
tarkoitusta varten suunnitellussa huoneessa.
Testiin kuluu aikaa noin 15 minuuttia
pentua kohden. Testi aloitetaan
siten, että koira laitetaan toisellepuolelle
huonetta, kuono kohden seinää. Tämän
jälkeen testaaja siirtyy huoneen toiseen
nurkkaan odottamaan koiran luoksetuloa.
Lisäksi testiin kuuluu: käyttäytyminen
sylissä, käyttäytyminen pöydällä,
ääniherkkyys, kontakti, taistelu, alistus,
toimintakyky ja hermorakenne. Saadut
tutkimustulokset tallennetaan opaskoirakoululla
pidettävään jalostusrekisteriin,
johon on merkitty kaikkien opaskoirakoululla
olleiden koirien terveysja
testitiedot aina 50-luvulta lähtien.
Hoitoperheet
Noin kahdeksanviikonikäisenä pennut
lähtevät hoitoperheisiin. Hoitoperheessä
koira elää normaalia kotikoiran elämää.
Koira opetetaan sisäsiistiksi ja sille
opetetaan käytöstavat, eli se, että koira
ei saa hyppiä ihmisiä vasten ym. Hoitoperheissä
koira tulisi ottaa hyvin aktiivisesti
mukaan kauppareissuille ja muuhun
toimintaan, ja pyrkiä tarjoamaan
koiralle mahdollisimman paljon myönteisiä
kokemuksia. Rajoituksiakin on
sillä hoitoperheissä pyritään välttämään
rajuja palloleikkejä, koska se on riski aikuisena,
sillä koira voi muistaa kivan
palloleikin esimerkiksi kesken opaskävelyn.
Hoitoperheille järjestetään aiheesta
luentoja opaskoirakoulun toimesta.
Jos ongelmia ei ole, koira on hoitoperheessä
noin vuodenikään saakka. Tänä
aikana opaskoirakoulu järjestää hoitoperheille
pentupäiviä. Mikä tarkoittaa
sitä, että kouluttajat näkevät pentuja
kaupunkiympäristössä, esimerkiksi ostoskeskuksissa.
Tapaamisilla pyritään
kartoittamaan onko koiranpidossa ollut
ongelmia, ja neuvotaan, mikäli ongelmia
on esiintynyt. Hoitoperheille jaetaan
myös kirjalliset ohjeet, siitä, miten koiraa
tulisi hoitaa.

Soveltuvuustesti
Noin vuodenikäisenä koira tuodaan
opaskoirakoululle testiin, joka kestää
noin neljä viikkoa. Testien yhteydessä
eläinlääkäri tutkii koiran, jolloin koiran
lonkat kuvataan ja silmät tutkitaan, sekä
olka- ja kyynärnivelet tarkastetaan. Var-

“Koira pyritään kouluttamaan kaikille
häiriöille immuuniksi”

sinaisissa testeissä kouluttajat pyrkivät
selvittämään koiran luonteen. Tavoitteena
on, että vähintään 2–3 kouluttajaa
tutkii saman koiran, jotta saataisiin monipuolinen
näkemys siitä millainen koiran
luonne on. Käytännössä testaaminen
tarkoittaa sitä, että koiran kanssa mennään
Tikkurilaan tai Helsinkiin. Koiralle
laitetaan valjaat, ja sen kanssa liikutaan
kaupungilla ja julkisissa tiloissa.
Testeissä pyritään selvittämään se pelkääkö
koira korkeitapaikkoja, liukkaita
lattiapintoja, liikennettä tms. Koiralle
tehdään myös ampumistesti. Jos koira on
paukkuarka, se on jo yksistään riittävä
syy koiran hylkäämiseen. Seula on kohtuullisen
tiukka – noin 50 % syntyneistä
pennuista hylätään: Syynä voi olla lonkkavika
tai silmäsairaus, mutta viimeaikoina
merkittävin hylkäyksen syy on
ollut koiranluonne. Sillä opaskoiralta
vaaditaan hyvää toiminta- ja keskittymiskykyä.
Tänä vuonna on testattu noin
70 koiraa, joista on kelpuutettu koulutukseen
16. Opaskoirakoulun tavoitteena
on kouluttaa 30–35 opaskoiraa vuosittain.
Opaskoirien peruskoulutus
Opaskoirien peruskoulutus pitää sisällään
kolme osa-aluetta: Kaupunkikoulutuksen,
maaseutukoulutuksen sekä hallittavuuskoulutuksen.
Hallittavuuskoulutusta
koiralle annetaan kaupunki- ja
maaseutukoulutuksen ohessa.
– Viimeiset viisi vuotta on ollut käytössä
ns. liu’utussysteemi: koiraa koulutetaan
opaskoirakoululla, jonka jälkeen
koira palautetaan takaisin hoitoperheeseen.
Kun koira on saanut pitää jonkin
aikaa lomaa hoitoperheessä, koira tulee
uudestaan koulutukseen. Näin koulutusta
on helpompi jatkaa eteenpäin ja
se on tehokkaampaa, kertoo Qvist.
Kaupunkikoulutuksessa koiraa opetetaan
kulkemaan jalkakäytäviä pitkin
ja pysähtymään kadun reunoissa. Koiralle
opetetaan selkeät käskyt: ”veto
mars”, ”oikealle porras”, ”ovi”, ”ulos”
ym. Koulutuksen perustana on yhteistyö
kouluttajan ja koiran välillä. Kun
koira tekee oikein, se palkitaan kehumalla.
Koulutuksessa tulee edetä johdonmukaisesti
ja nousujohteisesti. Tarkoituksena
on, että kun koiralle puetaan
valjaat, se oppii sen, että se ei saa
tehdä mitään muuta, kuin asioita jotka
sille on opetettu.
Maaseutukoulutuksessa, kuten myös
kaupunkikoulutuksessa koira opetetaan
unohtamaan kaikki mahdolliset kiinnostavat
asiat, kuten: linnut, toiset eläimet,
hajut ja mahdolliset ruuantähteet.
Maaseudulla koiran liikkumista ja oikomista
on vaikea kontrolloida, joten
tienristeysten ja teiden ylittämisen
opettamiseen käytetään runsaasti aikaa.
Tilannetta vaikeuttaa taajama- ja maaseutualueiden
rajakohdat, kun koiralle
tulee opettaa miten kuljetaan kevyenliikenteen
väylällä ja alueella jossa ei ole
kevyenliikenteen väylää. Metsäpoluilla
liikkuminen on puolestaan koiralle mukavaa
puuhaa vaikka opastettava ei siitä
niin välittäisikään. Opaskoirakoulutus
kestää noin puolivuotta, mutta käytännössä
koulutus viedään läpi 4 kuukaudessa.
Opaskoiran käyttäjät -
yhteistyökurssit
Koirakäyttäjäksi pääsee kun näkövammainen
hakeutuu sosiaalihuollon kautta
silmälääkärille. Jos näkökyky on heikentynyt
niin paljon, että silmälääkäri
puoltaa koiran hankintaa. Opaskoirakoululle
tulee tästä hakemus. Koiranhakijoille
pidetään esikursseja joiden aikana
kouluttajat tutustuvat tuleviin
opaskoirankäyttäjiin ja heille kerrotaan
siitä mikä heitä opaskoirankäyttäjinä
odottaa, koska koiranpito ei monestikaan
ole näkövammaiselle ongelmatonta.
Kurssin tarkoituksena on, että näkövammainen
jää miettimään sitä onko hänestä
koiran käyttäjäksi. Kun näkövammainen
on jonottanut tietynajan, pyritään
hänelle löytämään sopiva koira ja
hänet kutsutaan kurssille, Tuusulassa sijaitsevaan
Lomakoti Onnelaan. Lomakotia
ylläpitää Näkövammaisten Keskusliitto.
Lomakoti Onnelassa opaskoira tapaa
näkövammaisen ensimmäisen kerran,
noin kahden vuoden ikäisenä. Yhteistoimintakurssilla
koirankoulutus jatkuu
yhteistyössä koirankäyttäjän kanssa.
Yhteistoimintakurssi kestää kolme viikkoa.
Siellä käydään päivittäin läpi opaskoirankäyttäjälle
eteentulevia asioita.
Päivisin on käytännönharjoituksia lähiympäristössä
ja iltaisin pidetään aiheesta
luentoja.
Kun kurssi on käyty. Näkövammainen
palaa opaskoiran kanssa kotiinsa. Mahdollisimman
pian tämän jälkeen koirankouluttaja
tulee paikkakunnalle noin
viikoksi. Tällöin koiralle opetetaan päivittäiset
kohteet joissa he yhdessä asioivat.
Koiralle opetetaan reitti näkövammaisen
kotoa kauppaan ja takaisin, sekä
kotoa apteekkiin, sekä muut tärkeät
kohteet. Aluksi opetetaan selkeät ja helpot
reitit. Puolenvuoden kuluttua kouluttaja
käy arvioimassa tilanteen näkövammaisen
kotona. Tarkoituksena on
selvittää miten näkövammaisen ja opaskoiran
yhteistoiminta sujuu. Käytännössä
kestää noin vuosi, ennenkuin opaskoiran
ja näkövammaisen yhteistoiminta
on hyvällä tasolla. Tarvittaessa voi-
daan laajentaa aluetta jossa näkövammainen
voi koiransa kanssa liikkua, eli
koiralle opetetaan uusia reittejä tai kohteita.
Opaskoirayhdistys ja
Peesarit-kerho
Vuonna 1948 perustettu Opaskoirayhdistys
järjestää yhdessä opaskoirakoulun
kanssa kursseja näkövammaisille ja opaskoirille.
Kurssituksella pyritään parantamaan
näkövammaisen edellytyksiä toimia
yhdessä opaskoirien kanssa. Opaskoirayhdistys
toimii myös opaskoirienkäyttäjien
edunvalvojana ja pyrkii parantamaan
opaskoirienkäyttäjien asemaa
yhteiskunnan tasavertaisena jäsenenä.
Opaskoirayhdistyksen alaisen Peesaritkerhon
jäsenet työskentelevät opaskoirankäyttäjien
"peesissä" eli lähellä. Peesarit
peesaavat, siis toimivat tiennäyttäjinä
opaskoiran kanssa kuljettavia kulkureittejä
harjoiteltaessa sekä avustajina
kerho- ja virkistystapahtumissa. Vastuu
koiran toimimisesta on kuitenkin opaskoirakoululla.
Eläkkeelle vasta yli
kymmenvuotiaana
Opaskoiran käyttöikä on valitettavasti
lyhyt, noin kymmenen vuotta. Sen jälkeen
näkövammainen saa uuden koiran.
Vanha koira pyritään sijoittamaan tuttavaperheeseen,
joka on näkövammaista
lähellä. Pyrkimyksenä on, että näkövammainen
voisi tavata koiraa aina halutessaan.
Mikäli näkövammainen saa uuden
opaskoiran, ei suositella, vanhan koiran
jättämistä kotiin ns. kakkoskoiraksi, koska
tästä seuraa yleensä ongelmia. Joitakin
poikkeustapauksia on, että sokealla
on kotona samanaikaisesti nuori- ja vanhakoira.

jörtti

Viesti Kirjoittaja jörtti » 12.5.2009 14:56

Jaa a niitäkö on muunkin rotuisia metsästys koiria kun KARKEAKARVAINEN SAKSANSEISOJA?

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 12.5.2009 15:26

Kiitos Hilu, kehystän tämän seinälleni tai ottaisin taustakuvaksi, jos osaisin:
"Kiitokset *,Jukka Hokkanen ja * vastauksista. Laittakaas muutkin konkarit tänne perustelujanne rodun valinnasta."

Seppo Koivula
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1040
Liittynyt: 13.12.2005 13:12

Mistä löydän ohjausta

Viesti Kirjoittaja Seppo Koivula » 12.5.2009 18:05

Mannermaisten kanakoirien osalta opastus tapahtuu aluekouluttajien toimesta.

http://www.saksanseisojakerho.fi/html/a ... ttajat.xls

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 12.5.2009 20:34

Puhtaasti ulkonäköön perustuva valinta on ihan ok, kuten minulle taannoin sanottiin... "On se karkkari niin p*rkeleen ruma koira että ei sitä kukaan tervepäinen kotiinsa halua". :mrgreen:

Totta sekin, jokainen joka tuntee olonsa tervepäiseksi voi nostaa kätensä ylös...

Kuva
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Tommi Väisänen

Viesti Kirjoittaja Tommi Väisänen » 12.5.2009 21:15

_o/ vai olikoha se täyspäinen ;)

Vastaa Viestiin