Pennun vaikutus aikuiseen koiraan

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
gary

Pennun vaikutus aikuiseen koiraan

Viesti Kirjoittaja gary » 19.9.2009 14:39

Nyt 4-vuotias uros oli koko loppu kevään mukavassa kunnossa. Sen kanssa oli oikein mukava kulkea pellolla, kun virheitä ei tullut (toki pieniä) ja tiedotuskin pelasi moitteettomasti.

Kevään aikana hain urospennun. Pentu oli aluksi sisällä yksin ja vanha koira pihalla. Pennun siirryttyä tarhaan ovat molemmat olleet yhdessä siitä lähtien. Muutaman kerran on otettu yhteen niin, että veri on lentänyt, mutta ei enää pariin kuukauteen...silti olen rakentamassa uutta tarhaa toiselle.

Kesä meni treenaten voittajaluokan vesityötä ja jälkeä...minä, kun kuvittelin, että nousu on hallussa. Sekä jälki että vesityö meni mukavasti ja niitä päästiinkin treenaamaan kyyhky- ja sorsajahdissa.

Nyt kuitenkin tilanne on mennyt lähes toivottomaksi. Pellolla koira ei toimi enää ollenkaan...koira seisoo lintuja, mutta nostaa itse. Lisäksi varsin usein törmää seisomatta....ja mikä pahinta, koira sekoaa täysin lintutilanteessa. Se menee perään ja pitää huolen siitä, että kaikki linnut varmasti nousevat ilmaan. Mitään sekoamista ei ollut viime keväänä.

Yhden peltopyyn olen tiputtanut tänä syksynä onnistuneen tiedotuksen ja riistatyön päätteeksi, mutta tilanne meni vain hullummaksi. Tänään pellolla ollessa koira nosti ilmaan n. 20 fasaania ja 2 peltopyyparvea...tämän päälle lähti omille teilleen ja oli poissa yli 45min.

Ja aina, kun koira tulee näiltä "rikosmatkoiltaan" se tulee viereen makaamaan selälleen...eli tietäen, että pahoja on tullu tehtyä.

Koira on kotioloissa suht rauhallinen, uskoo hyvin, mutta onhan se kovapäinen....kasvattajan sanoin, sillä on koulutuskestävyyttä. Koira ei ole ollut erinomaisen hyvin hanskassa koskaan, mutta kaikki ongelmat tapahtuvat nimen omaan riistatilanteessa. Kyyhky- ja sorsametsällä sekä kylmän linnun noudossa ei ole ongelmia...tai jos on niin hyvin harvoin.

Eli kysymys...mitä voi tehdä ja voiko enää tehdä muuta kuin myydä koira vetokoiraksi? Ja johtuuko tämä pennun tulosta taloon vai mistä?

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 20.9.2009 22:03

Hehheh.. nähty on meilläkin kateutta koirissa. Vanhus nosti nuoremman tiedoittaman riekkoparven ja hajoitti sen haukun kanssa... palaili sitten luimistellen takavasemmalle jossa aamupäivän temppuilujen jälkeen oli jo kotvan kulkenut.
Kaksin kun kuljetaan niin on aivan eri koira, muita ihmisiä ja koiria kun on mukana niin tekee nykyään mitä sattuu.. tai mitä huvittaa.. pahentunut tuo tauti vanhemmiten.. :roll:

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 20.9.2009 22:18

Meilläkin toimii aina moitteetta muuten, mutta kun tuomari sattuu mukaan, niin silloin se sekoaa ;)
Kuva

safka

Re: Pennun vaikutus aikuiseen koiraan

Viesti Kirjoittaja safka » 21.9.2009 07:14

gary kirjoitti:
Eli kysymys...mitä voi tehdä ja voiko enää tehdä muuta kuin myydä koira vetokoiraksi? Ja johtuuko tämä pennun tulosta taloon vai mistä?
Ai että kuulostaakin tutulta. Itselläni oli täsmälleen samanlainen tilanne kuusivuotiaan uroksen ja puolivuotiaan pennun kanssa. Minulla ei ole pentu ollut vielä kertaakaan mukana metsällä, vaan vanhempi koira aloitti sekoilunsa ihan kaksistaan minun kanssani. Edellisinä vuosina ei ole ollut mitään vastaavaa, ja ainoa muutos aiempaan verrattuna on tuon pennun tulo.

Koiran koheltaessa tein aina linnun lähtöpaikalla normi makuutuksen (tupakan mittainen) jälkeen tiukkaa tottista: maahanmenoa, paikallaanoloa, seuraamista yms. Tätä tuli tehtyä hieman yli viikon aikana (kausi alkoi jo Ruotsista) yli kymmenelle linnulle.

Tuo ei kuitenkaan auttanut yhtään, vaan meillä tilanne ratkesi vasta sitten, kun koira lähti taas kerran törmäyksen jälkeen linnun perään juosten vain parin metrin päästä minusta välittämättä tuon taivaallista käskyistäni.

Tuolloin totesin, että nyt riitti, en käskenyt / viheltänyt enää kertaakaan, vaan menin koiraa juosten ja äristen vastaan kun se tuli ajolta, annoin sille ensimmäistä kertaa koivunrisulla pari hivautusta takareisille, kannoin sen niskaperse-otteella linnun lähtöpaikalle ja hautasin sen sammaleen alle puoleksi tunniksi.

Tuon jälkeen kohellus loppui, eikä yhtään oma-aloitteista nostoa tai peräänmenoa enää tapahtunut.

En tiedä osasiko koira enää yhdistää omaa peräänmenoaan rangaistukseen, koska siitä oli kuitenkin kulunut jokunen minuutti, mutta jollain tavalla se kuitenkin herätti sen. Hakuun tai muuhun käytökseen tuo ei vaikuttanut millään tavalla.

Omalla yhden seisojan kokemuksellani en uskalla missään nimessä suositella vastaavaa muille, mutta tämän muutenkin luupäisen uroksen tapauksessa se auttoi.

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 21.9.2009 19:26

Meilläkin toimii aina moitteetta muuten, mutta kun tuomari sattuu mukaan, niin silloin se sekoaa Wink
Hehheh.. Ei kai tuo sekoaminen haittaa.. saittehan ykkösen.. Onnittelut! :wink:

Vastaa Viestiin