Nuoren koiran törmäily

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

Karvanaama

Nuoren koiran törmäily

Viesti Kirjoittaja Karvanaama » 30.8.2010 19:48

Reilu vuoden ikäinen koirani törmyyttelee lintuja, ei vielä seiso niitä kiinteästi. Ensimmäisenä syksynä se vielä pysähtyi kun linnut siivittivät, mutta eipä enää. Nyt ajetaan äänen kanssa linnut ylös. Olen pyrkinyt pienestä pitäen opettamaan, että pysähdytään, kun lintu siivittää. Asia on vaan niin, että eipä se koira kuule mitään, kun sillä on riistankäryt nokassa.

Kannattaisiko jättää metsälinnut pois kuvioista kokonaan ja pyrkiä tekemään riistatyö selväksi ensin esim. fasaaneilla? Mitä mieltä kokeneemmat on, onko se mentävä tästä lähtien liinan kanssa linnuille, että saa jarruteltua koiran menoa? Jos koira ajaa lintuja, niin onko sitä alettava kantaa niskaperse otteella aina lähtöpaikalle? Aika masentavaahan se on katsella kun koira toimii kuin spanieli... :oops:

mauri harju
REPPUKOIRA!
Viestit: 310
Liittynyt: 5.6.2008 14:31

Viesti Kirjoittaja mauri harju » 30.8.2010 20:39

Miksi fasut? Eikös niitä ole helpompi ajaa kun näkyvät pellolla pitempään. Lehtokurppa on hyvä treenieläin nuorelle koiralle, samoin metsälinnut, jotka eivät helposti jää suuhun. Tokoa lisää ja vasta sitten linnuille. Koita pelata jokainen tilaisuus taiteen sääntöjen mukaan. Yleensä koira tajuaa, että kyseessä ei ole maailman viimeinen lintu ja jarrujakin alkaa löytyä. Toistoa vaan toiston perään.

Karvanaama

Viesti Kirjoittaja Karvanaama » 30.8.2010 21:05

Sen verran vielä, että koirallani on kohtuu kova riistavietti, mikä tietysti vaikeuttaa asiaa. Lisäksi koiralla on kova vauhti päällä alusta alkaen ja järkeä vielä liian vähän... se yhdistettyä kohtuulliseen laajaan hakuun, niin ongelmia on tiedossa kun koira häviää pöllyyttelemään lintuja muutaman sadan metrin päähän... Pääsin tänään kyllä väliin kerran ja koira lopetti ajamisen kun kielsin sitä. Seuraava tilanne teerillä, niin aivan sama homma... haukkuen perään. Kylläpä siinä oli taas melko raju vitutus kohdallaan.

Koira kyllä siivellä toimii ihan ok, mutta luonnon linnuilla homma on aivan hakusessa.

Panu Karjalainen
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 8
Liittynyt: 23.3.2010 15:41

Viesti Kirjoittaja Panu Karjalainen » 31.8.2010 11:23

samanlaista ongelmaa täälläpäin kohta 9kk. uroksella. Normaalilla ulkoilutuslenkillä hihnan jatkeena oli kyllä alusta asti sellaista vikaa, että "näköseisonnassa" (rastaat ym.) ei oikein malttanut pysyä seisonnassa kuin sekunnin/kaksi ja "nytkähteli" muutaman askeleen kohti lintua kunnes lintu nuosi ilmojen teille. Viime viikoloppuna kanalintutilannetta metsästysmailla käytiin tsekkaamassa ja katsomassa miten koira uskaltaa lähteä hakuun uudessa metsässä kun oli tähän mennessä ilman tuoreita hajuja aika lailla miehessä kiinni. Nyt lähti aika mukavasti (mielestäni) hakemaan ja vauhtia riitti vähän liikaakin, koska ei malta ilmeisesti käyttää ilmavainuaan kunnolla vaan rynnii maajälkien perässä ja törmää ilman seisontaa lintuihin. Yritin aloittaa lenkin vastatuuleen, mutta eipä se paljoa metsän siimeksessä enää aiankaan meikälaisen poskeen paljoa tuuli puhallellut. Meneekö tämä törmäily/seisomattomuus yleensä ajansaatossa ilman mitäään "temppuja" ohi vai miten kannattaisi toimia?

Karvanaama

Viesti Kirjoittaja Karvanaama » 31.8.2010 20:52

Pantse, tuolla eralle.netin kanakoira osiossa näyttäisi olevan hyviä koulutus vinkkejä, neuvoja ja mielipiteitä mm. peräänmenosta. Suuntaa ehdottomasti siis sinne, tämä palsta vaikuttaa melkoisen kuolleelta tai ainakaan kovin moni ei vaivaudu asioita kommentoimaan.

Tero Kumpulainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 59
Liittynyt: 17.1.2006 18:48

Viesti Kirjoittaja Tero Kumpulainen » 1.9.2010 06:55

En juurikaan lue itseäni noiden kokeneempien joukkoon, mutta vastaan kuitenkin teille kysyjille (no ennättihän tuo Harjun Mauri jo oleellisen sanoakin).
Yleisohjeeksi kuitenkin:
Käyttäkää hyvät ihmiset tälläkin keskustelufoorumilla tuota HAKU-toimintoa. Tälläkin Riistatyö foorumin alaotsikolla on keskusteltu kyseisistä aiheista jo vuosikausia. Juttua löytyy seisontakynnyksestä, peräänmenosta, jänisajosta yms. ihan pitkiä ketjuja, ja näistä saattaa löytyä vaikka jotain vinkkiäkin.

Ja sitten ohjeeksi noihin teidän tapauksiinne. Koirienne iät ovat vielä varsin vähäisiä, toinen reilu vuoden ikäinen, toinen 9 kk! Siis ihan kakaroita vielä, ja mahdollisesti hyvin kokemattomia sellaisia. Koirat ovat yksilöitä ja kehittyvät hyvin erilaiseen tahtiin. Tää on sitä tuttua mantraa, kokemus tuo varmuutta jne., mutta ei noissa tapauksissa mitään oikotietä onneen ole. Nuori koira oppii vain harjoittelemalla, harjoittelemalla ja harjoittelemalla.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 1.9.2010 10:13

Tuo TeroK:n kirjoitus on aivan täyttä asiaa, kaikki koiriamme koskevat "ongelmat" ovat näillä sivuilla käsitelty varmaan jo useampaankin kertaan.

Ylläpitäjä mielestäni voisi lisätä sivujen käyttöohjeosion, jossa seikkaperäisesti kerrotaan "miten löydän parhaiten tai helpoimmin keskustelualueen joka käsittelee aiheita joista löydän muiden kokemuksia tai kommentteja tilanteista joista haluan tietoa". Täytyy muistaa että meitä netinkäyttäjiä on taidoiltaan monen tasoisia.

Tuohon siivellä tapahtuvaan "0pettamiseen" mielestäni sopii hyvin tuo Rouhiaisen "loppukevennys" joka muistaakseni meni jotenkin näin: Koirat tekevät sitä mitä niille on opetettu, me emme vain välttämättä tiedä, tai ymmärrä, mitä niille olemme tulleet opettaneeksi. Tuo ei ole varmaankaan sanasta sanaan mutta ajatus on kuitenkin sinne päin.

Hyvä vertailukohde mielestäni koiran kehityksen kohdalla on tuo vanha toteamus, että yksi vuosi koiran iässä vastaa noin seitsemää vuotta "ihmistaimen" iässä. Eli kaksivuotias koira on suunnilleen vasta "murkkuiässä".

Tuo on hyvä uudistus, että sivuille voi kirjoittaa vain omalla nimellään, jääpähän tuo "riekkuminen" vähemmälle.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Karvanaama

Viesti Kirjoittaja Karvanaama » 2.9.2010 15:34

Seppo Lehtovirta kirjoitti:


Tuo on hyvä uudistus, että sivuille voi kirjoittaa vain omalla nimellään, jääpähän tuo "riekkuminen" vähemmälle.
Mikä ihmeen riekkuminen? Itse en ainakaan ole havainnut palstalla epäasiallista käytöstä. Tietysti joku herkkähipiäinen voi vetäistä porot nokkaan pienemmästäkin. :lol:

Jarkko Puusaari
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 25
Liittynyt: 16.1.2008 16:25
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Jarkko Puusaari » 2.9.2010 16:45

Meidän pkssn otti ekat seisonnat vasta reilu 1,5 vuotiaana. Pentuna ajeli näköetäisyyden ulkopuolella kaikkea linnusta hirveen. Siihen etsin lääkettä rajoittamalla hakua siihen näköetäisyydelle ja puuttumalla erittäin voimakkaasti ajamisiin (en siis selviin törmäyksiin). Sitten vaan mettää ja mettää ja mettää ja mettää ja mettää. Huonohkojen lintukantojen aikaan sai kohtuullisen paljon kulkea metissä että omalle koiralle tuli riittävä määrä lintukontakteja oikean linnunkäsittelyn löytymiseen.

Pertti Tuorilainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 61
Liittynyt: 1.10.2008 18:39
Paikkakunta: Kiuruvesi

Viesti Kirjoittaja Pertti Tuorilainen » 3.9.2010 18:23

Jos koira pöllyyttelee lintuja sekuntiakaan seisomatta, ja vielä perään haukun kanssa niin se ei ole vielä herännyt riistalle ja kun se ei ole herännyt riistalle niin älä vie sitä vapaana riistalle. Pääset tulevaisuudessa helpomalla.

sissi69

Viesti Kirjoittaja sissi69 » 18.9.2010 14:47

Naru kiinni ja fasaaneilla treenaamaan, ja niin usein kuin suinkin pystyt.

Fasaaneille siksi, koska narun kanssa metsässä menee hermo.
Ja alkuun vain vastatuuleen.

Seisontoja tulee kyllä, ja peräänmeno ynnä muu sekoilu jää pois ajan myötä.

Ja jos meinaa ajaa linnun omia aikoja niin pidä narua tiukahkosti, että ehdit koiran luokse antamaan luvan avanssiin.



Ja kun tulee ensimmäiset seisonnat niin uutta putkeen! Ja super-urpoilusta välittömästi kotiin! Vaikka olisitte ehtineet olla hetken vain :!:

Jos mahdollista niin syksyllä jokaikinen päivä pellolle (- satunnaiset lepopäivät :lol: )

Tsemppiä!

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 19.9.2010 23:09

Liekö jo jäänyt pois koko koirankoulutuksesta malli "Onnistunut suoritus päättää poikkeuksetta treenin"?

Minun mielestä esim. noutoa treenatessa pitää lopettaa silloin kun koira onnistuu, ja jos koko noutotoimitus ei onnistu niin suoritetaan lopuksi sitten niin pieni osio noudosta että koira takuulla onnistuu ja sitten kehut päälle ja kotiin.
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Antti Nuutero
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 9
Liittynyt: 24.2.2010 14:57

Viesti Kirjoittaja Antti Nuutero » 20.9.2010 17:05

Helppoa ei ole päättää onnistuneeseen suoritukseen jos alueen ainoa mettä pyy jää hampaisiin ilman seisontaa. :)

En oikein tiennyt olisko ylpeä vai harmittaisko ko tapahtuma kun koiralla on ikää vain vajaa 9 kk.

Eero Suokonautio

Viesti Kirjoittaja Eero Suokonautio » 21.9.2010 19:53

Liekö jo jäänyt pois koko koirankoulutuksesta malli "Onnistunut suoritus päättää poikkeuksetta treenin"?
Meillä on todettu toimivaksi "rangaistukseksi" se, että jos koira tekee toisin, kuin ohjaaja käskee (esim. nostaa itse, vaikka on pillitetty tiedottamaan), koira kylmän viileästi kiinni ja suorinta tietä autoon. Itse voi mennä poimimaan vaikka puolukoita tai pillittämään pyitä. Kun koiruus on ja itse on rauhoituttu, uusi yritys toisessa paikassa ja tietenkin yritetään hakea onnistuminen. Aina sitä ei tule. Ideana on, että jos ei toimita isännän haluamalla tavalla, kaikki hauska loppuu kuin seinään.

Hannu Unger
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 17
Liittynyt: 4.1.2010 22:51
Paikkakunta: Nurmo

Reilun vuoden ikäisen pöllyttely

Viesti Kirjoittaja Hannu Unger » 16.10.2010 21:09

Vaikuttaisi olevan uhma päällä. Oma koira teki samaa, eikä pilli tuntunut kiinnostavaan pätkän vertaa. Ikävä ankeuttaja iski koiran toimintaan ja saksanseisojan koulutusoppaan vuodelta 1968 (löytyy kotoa vihkiraamatun vierestä) mukaisesti koira juosten kiinni ja niskasta uhkauksien saattelemana takaisin lähtökuoppiin ja vähän huonoa aikaa ja pilliä korvaan. En tiedä vaikuttiko uhkaus myydä mustalaisille sen, että muutaman ajon jälkeen alkoi pillin välittämät viestit taas kiinnostamaan :-). Aluksi muisti pari päivää, mutta kun ankeuttaja puuttui toimintaan poikkeuksetta on asia nyt kunnossa. Eikä ole vaikuttanut avanssiin, eikä muuhunkaan huonontavasti. Välillä tuntuu, että arastellaan liikaa puuttua riittävällä kovuudella koiran ei toivottuun käyttäytymiseen. Järki käteen ja pientä rotia, niin hyvä tulee. Minkä isäntä käskee on ehdotonta. Mielestäni on tärkeintä, että miettii itse miten toimii, koska itsehän oman koiransa vinkeet parhaiten tuntee. On monesti vaikea neuvoa miten koiran kanssa pitäisi toimia, koska ei tiedä mitä sen kanssa on tehty ja mitä kokeiltu. Siitä syystä keskustelut tuntuvat aika-ajoin hairahtuvat sille linjalle, että foorumilla mietitään äärettömän aktiivisesti miten olet sen koirasi lopullisesti pilannut ja itse kysymys unohtuu ;-) :shock:

Vastaa Viestiin