Blinkkaus vai...

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

Tomppa

Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja Tomppa » 26.4.2003 17:03

paimennus???Ja miten se kokeissa vuorenvarmasti tulkitaan,lukuunottamatta peltokokeita??Ja sen myötä tullut painoarvo(sehän lukee koekertomuksessa).Kuumien puolella(parihaku) kun se nopiampi linnunlöytäjä sen voiton vie ja toinen saattaa olla just paimentamassa...
Kommenttia...tuomareilta varsinkin.

Heikki Pöllänen

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja Heikki Pöllänen » 26.4.2003 19:05

Kiertämistä eli blinkkausta käsiteltiin ylituomaripäivillä maaliskuussa 2003. Olen laatinut asiasta artikkelin Saksanseisojalehteen, saa nähdä onko jo toukokuun lehdessä.

Muutenhan nuo tapaukset, sekä kiertäminen että paimennus, ovat kokeissa melko harvinaisia, aivan kaikki tuomarit eivät ole nähneet tai tunnistaneet yhtään tapausta. Paimennusta on johonkin määrään asti ymmärrettävä, mutta kyllä suoraan riistalle pyrkivä toiminta on nopeinta ja tehokkainta. Selvää on, että parihaussa ylimääräisiä kommervenkkejä tekevä koira häviää parilleen, ja niin pitää ollakin. Kiertäminen eli suoran riistakontaktin väistäminen sensijaan on vielä hankalampi asia käytännön metsästyksessä kuin koiran jopa täydellinen etenemättömyys.

heisarvi

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja heisarvi » 28.4.2003 13:53

Kyllä minusta blikkauksella ja paimentamisella on selvä ero. Blikkaushan tarkoittaa sananmukaisesti riistan kiertämistä ja SIVUUTTAMISTA. Blinkkari noteeraa riistan, kiertää sen ja jatkaa hakuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Paimennuksessa koira selvästi seisoo riistan, mutta pyrkii ilmaisemaan ohjaajalleen kyseessä olevan liikkuvan ja /tai hajallaan olevan parven. Käskyn saatuaan se tekee noston. Tekisi mieli sanoa koiran olevan jossain määrin ahne.
Blinkkauksen toteaminen lienee hieman vaikeaa. Tuomarin pitäisi VÄLITTÖMÄSTI joko itse tai toisella koiralla todeta riistan olemassaolo.
Blinkkaus ei liene suuri ongelma. Harvoin sitä tavataan, ja se taitaa enemmänkin olla hankittu (koulutusvirhe) kuin perinnöllinen ominaisuus.
Kumotkaa ne jotka enemmän tietävät.

Seppo Lehtovirta

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 28.4.2003 18:41

Jos hetkikin uhrataan miettimiseen, mitä seisojan tulisi riistatilanteessa tehdä, niin oletettavasti päädytään siihen, että ei sen ainakaan paimentaa kuulu. Yksiselitteisesti mielestäni koiran tulee keskittyä piikkilintuunsa, ainakin niin kauan kun me emme siirry metsästämään heittoverkoilla.

Blinkkarilla ei edes synny metsästystilannetta muuta kuin vahingossa, kun se joutuu tilanteeseen, josta se einää uskalla liikkua, jotta riista ei karkkoaisi. Tämä riistapelko koiralle syntyy yleensä ohjaajan liian agressiivisesta toiminnasta riistatilanteessa.

Tuure Woltter

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja Tuure Woltter » 28.4.2003 22:07

Niinpä niin,kyllähän Seppo asia on sillalailla että jos linnut juoksee koiran edessä( puhun nyt teerestä ja riekosta) niin useimmiten niin sanottu röyhkeä piikkaaja tyrii tilanteen ja linnut nousee siivilleen varsinkin myöhäissyksyn teeret Mutta sanotaanko sitä sitten paimentamiseksi vai miksi jos koira on varovainen ja seuraa lintuja kunnes päättävät lymytä jonkun kuusen persauksille ja näin toimien hankkii ohjaajalle ampuma tilanteen. Kyllähän kokeissa se on näyttävävämmän näköistä kun koira röyhkeästi piikkaa lintua mutta käytännön metsästyksessä varovainen linnun otto tuo elukoita enempi reppuun (tämä on minun mieli piteeni ja muut saavat kaikella kunniotuksella olla eri mieltä)ps. valitettavasti on eteeni sattunut joskus tuomari joka on sanoisinko unohtanut koesäännöt jossa sanotaan että tilanteet tulee olla metsästyksellisiä ja alkavat teorisoimaan että jos jakun olisi mutta kun ei jne.

veijo toimela

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 29.4.2003 07:44

Itellä kun on tuommonen röyhkiä koira, niin onhan se varma, että joillaki linnuilla tuota pörinää tapahtuu. Mutta sen on oppinu ottamhan suht rauhallisesti (vaikka kyllä se joskus ottaa lakin alle ja lujasti!) koska koira kuitenki pyrkii painamhan linnun ja sitä kautta antaa isännälle hyviä mahollisuuksia tiputtaa.

Mutta tuo Tuure Woltterin näkemys jossa koira paimentamalla (minusta se sana kuvaa hyvin tilannetta) yrittää saaha linnun painumhan, on ominaisuus jota ainaki itte tietyissä tilantheissa arvostan. Männä syksynä oikein hyvä osotus oli ukkometto, jota Riitu parisattaa metriä paimensi, välillä melekein pysähtyen ja enemmän ja vähemmän matalana hiipien. Sitten tiukka seisonta ja metto luvasta vaijaasta kympistä loihakhasti lenthon. Ja se paikka johon metto sitten asettu oli muurahaismättään reuna, jossa kuusennäre liki kiini, eli siinä ilimeisesti metto katto olevansa suojassa.

Riitu ei kyllä normaalisti käyttäyvy tuolla tavalla, mutta tekikö lie linnun koko vai liike vai molemmat sen, että päätti hittaasti kyyryssä mennen seurata ja kattoa että kummalta mennee ennemmin hermot...

Jere

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja Jere » 29.4.2003 08:15

Vahemmiten koirani on todellakin ruvennut paimentamaan/seisomaan herkemmin. Johtuen osiltaan koulutuksesta riistatilanteissa. Mutta sitten kun ruvetaan oikeasti metästämään niin koirasta on tullut todella ahne.. Yksittäiset linnut piikataan ja porukat pyritään pitämään kasassa, jotta isäntäkin kerkiää suhraamaan paikalle. Viime syksynä intoutui vielä paimentamaan riekkoja törmäyksen jälkeen niinsanotusti näöllä jäljittäen ja ottaen uusintaseisonnan melkein kuin pikinokka uusinta haukun...
Ei saattais kokeissa mennä läpi, mutta riistatyöhän siitäkin tehtiin :-)

Seppo Lehtovirta

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 29.4.2003 08:37

Niin kauan kuin koiran seisontakynnyksen muodostumiseen puututaan ihmisen toimesta jonkin asteisella kouluttamisella tai rajoittamisella, niin kauan meillä tulee löytymään näitä "linnun ulkoiluttajia" ja koiria ,jotka törmäilevät pelkästään sen tähden, kun olosuhteet jotenkin muuttuvat tai riistalaji vaihtuu. Edelleen olen sitä mieltä, että hyvä koira hoitaa linnun kuin linnun.

Mutta poikkeukset tietenkin aina vahvistavat säännön. Siksi koiralle on laskettava ansioksi, jos se kykenee seuraamaan riistaa sitä karkottamatta. Silloinkaan kyse ei ole paimentamisesta vaan siitä, että koira ei ole halukas pöläyttämään ilmaan lintua, joka ei jostakin syystä niissä olosuhteissa ole valmis painautumaan. Se tavallaan antaa linnulle mahdollisuuden siirtyä paikkaan, joka linnun kannalta katsoen on otollisempi painautumiselle. Eli silloin kyseessä on piikkaus yritys, joka sitten myös oletettavasti päättyy piikkaamiseen. Tässä tapauksessa koira pysyy koko ajan tuulen alapuolella riistaan nähden. Veijon esittämä tapaus on tästä hyvä esimerkki sillä varauksella, että termi paimentaminen ei tähän toimintamalliin istu. Päätelmä siirtymän syystäkin oli aivan nappiin.

Paimentaessaan koira pyrkii pitämään parven kasassa tai yksittäisen linnun paikallaan, jolloin se joutuu liikkumaan myös parven/ linnun sivuilla epäsuotuisissa tuuliolosuhteissa.
Kyllähän blinkkarikin oletettavasti jotenkin riistan hienovaraisesti merkkaa, ennen kuin se sen sivuuttaa, ellei se kovin rajusti ole selkäänsä saanut.

Ja jos katsomme ”ongelmaa” hieman laajemmalla perspektiivillä, on mielestäni selkeästi havaittavissa, että tietty koiran käyttäytymiskaava riistatilanteessa on enemmän ohjaaja- kuin koirasidonnaista.
Tuomarithan arvostelevat koiria myös omien kokemuksiensa taustaa vasten, siksi heidänkään näkemyksensä eivät välttämättä ole täysin yhteneväisiä.
Nämä Tuure ovat minun näkemyksiäni asiasta.

Tuure Woltter

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja Tuure Woltter » 29.4.2003 22:57

Minusta tässä tulee esille koiran ja ohjaajan yhteistyö(jota säännöissäkin painotetaan) elikkäs koira pyrkii toiminallaan tekemään tilanteesta ns. metsästyksellisen, voitaisiin ajatella että röyhkeä piikkaava koira metsästää itselleen mutta enmpäs vannomaan mene ja kuten aiemmin sanoin onnistuessaan tämmöinen piikkaus on tosi näyttävää.Käsittääkseni kuumien puolella katsotaan jos koira epäonnistuu piikkaamisessa että lintu ei vain kestänyt eikä sitä virheeksi katsota mutta meidän puolella tällainen epäonnistuminen on kyllä miinus viivan paikka että mielen kiintoinen aihe tämä on.Ja olen myös pannut merkille että meillä on vähän niin kuin kaksi koulukuntaa toinen arvostaa röyhkeyttä toinen varovaisempaa mallia, eiköhän poijat sallita molemmat kunhan saadaan vain otukset reppuun että tälleen.......

sisu

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja sisu » 30.4.2003 11:11

ja höpön höpö Tuure, käsityksesi on täysin väärä.

Tomppa

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja Tomppa » 30.4.2003 12:08

Kas kummaa...vai kuumien puolella ei katsota virheeksi jos lintu karkaa koiralta.Kyllä sielläki vaikuttaa koiran kyky piikata lintu,ihan samalla tavalla kun mannermaisillaki.Mutta kokeet kokeina... ;)
Tuo paimennus ominaisuushan on ikiaikanen ominaisuus(monelle tuttuja maalaukset yms joissa lintukoira paimentaa parven ja painaa sen ja siitä metsästäjä saaliin nappaa),alkukantainen vois oikiastaan sanua.Isännällehän koira siinä vaiheessa töitä tekee kun se paimentaa,ohjailee yksittäisen linnun tai kasaa koko parven pyytömiehen eteen tarjottimelle ku x-pressalle illallisen että vassokuu,otappa tästä mitä tykkäät!!(kukaanha ei ota siitä ku sen yhen...8Þ)
Kieltämättä on "tehokasta" ku koira suoraan menee linnulle ja piikkaa sen mutta ihan yhtä hienoa on tuo paimennus.Mutta sen alkukantaisuus on se merkittävä tekijä,koulutuksen vaikutus tuohon ensin mainittuun on vain suurempi.Se alkukantaisuus ainakin itselle henk.koht on arvokkaampi tekijä ja vaikuttaa tasan tarkaan siinä vaiheessa jos on valittavana kahdesta koirasta toinen.

Eija R

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja Eija R » 30.4.2003 14:55

Käsittääkseni blinkkaukseksi lasketaan myös sellainen toiminta joka on jo helpompi havaita, mutta mistä tässä ei ole vielä keskusteltu lainkaan. Eli toiminta missä koira ei "uskalla" nostaa seisomaansa riistaa.

Siis koira seisoo ensin riistalle ja ohjaajan lähestyessä siirtyykin uuteen paikkaan seisomaan ja kun ohjaaja taas lähestyy, koira vaihtaa taas paikkaa, vaikka loputtomiin eikä tilanteesta koskaan saada nostoa. Tällaisen esimerkin kertoi eräs ylituomari.

Itselläni on lähes vastaavasta toiminnasta seuraavanlainen kokemus: Koira seisoi ojan reunalla ojaan piiloutunutta fasaania. Ohjaajan annettua nostoluvan se syöksyi reippaasti -mutta ei kohti lintua vaan ojan toiselle puolelle seisomaan samaa lintua. Taas saatuaan nostoluvan sama juttu, uusi seisonta toiselle puolen ojaa, ja tämä jatkui, kunnes toinen koira nosti linnun.

Ja näissä tapauksissa ei ollut kyse mistään paimennuksesta, vaan koiran haluttomuudesta nostaa lintu. Veikkaisin koulutusvirhettä syyksi.

Ja sitten vielä kommentti juoksevan linnun seuraamisesta. Koiran hiippailussa esim. juoksevan mettokukon perässä voi olla suuria syy- ja seurauseroja: edellisten viestien mestarikoirien lisäksi, jotka tarmokkaasti ja viisaasti painostavat lintua lymyämään haulikkohollille, on myös sellaisia koiria jotka seuraavat juoksevaa lintua huonosti edeten, tahmeasti, jolloin lintu juoksee suojaisaan kohtaan ja siivittää sieltä, eikä minkäänlaista ampumatilannetta pääse syntymään. Mutta kumpikaan näistä ei ole paimentamista, niinkuin Seppo mainitsikin, vaan paimentamisen käsite koskee aina parvea, ja sitä jossain lehtijutussa kutsuttiin myös niputtamiseksi. Näin ymmärtäisin minä.

heisarvi

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja heisarvi » 30.4.2003 15:44

Eija hei!
Koiran kyvyttömyys nostaa lintua EI OLE blinkkausta, eli riistan kiertämistä sille seisomatta! Katso esim. vanhat DDBlätterit, joissa blinkkaus on määritelty. Numeroita en muista, mutta jossain -50-luvun lopulla tai -60-luvun alussa se oli.
Olen minäkin tavannut ko. koiran pari kertaa. Silloin ei todellakaan ole kyse blinkkauksesta, so. riistan kiertämisestä, vaan nimenomaan koiran kyvyttömyydestä/haluttomuudesta nostaa riistaa SEISONNAN JÄLKEEN LUVAN SAATUAAN. Eipä sotketa käsitteitä, eikö niin ystäväni Eija?

veijo toimela

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 30.4.2003 18:30

...no nyt alako wappu, jos mahollisesti meikäläisenki koiraa nimitelhän mestarikoiraksi ;o)

*poks* sen kunniaksi. Tarkotethin tai ei.

Se on mielenkiintonen juttu tuo eteneminen; itte pohtinu monesti sitä, että miksi se joskus lähtee ja joskus taas lähtee mutta vähemmän vauhikkaasti. Tilanthet ovat sellasia, että ei oikein mithän yhteneväistä tekijää saa kiini josta vois päätellä syytä ko. lähtemishen tai lähtemättömyythen. Pitäs joku ammattilainen olla kattomassa.

Tuure Woltter

Re: Blinkkaus vai...

Viesti Kirjoittaja Tuure Woltter » 30.4.2003 20:39

Kuuleppas Sisu hyvä, täytynee nuo höpö höpöt suunnata erästä kuumien tuomaria kohden, kyseinen herra minulle pölvästille näin julki toi että on kyllä vara antaa periksi.

Vastaa Viestiin