Blinkkaus vai...

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

Janne Niskala
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 19
Liittynyt: 31.12.2008 07:58
Paikkakunta: Saariselekä-City

Viesti Kirjoittaja Janne Niskala » 15.10.2010 09:21

Jukka Hokkanen kirjoitti:
Näin siis teoriassa. Käytännössä jos meillä kämppä olis lintumailta varattuna mentäis pää märkänä metsässä ja pilattas koiraa lopullisesti ja sitten ihmeteltäs, että miten se nyt ei enää toimi.

Kuluttajainformaatiota: neuvot perustuvat TTTEV:een.
Ilman pyssyä on tarkotus kulukia ja koittaa olla pilaamatta koiraa lopullisesti. :) Voi myös olla, että siirryn tuohon seuraavaan vaiheeseen, eli annan otuksen eukolle mettään ja keskityn ite oleelliseen.

Kiitoksia kaikille vinkeistä, näillä mennään ja toivotaan parasta.
Janne Niskala

Jussi Järvinen
KVA -keskustelija
Viestit: 80
Liittynyt: 23.11.2005 20:06
Paikkakunta: Ivalo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jussi Järvinen » 15.10.2010 09:29

Kyllä koiruus voi lintuja pelätä vaikka seisookin niitä. On syy sitten mikä tahansa. Olen nähnyt muutamia selvästi havaittavia tapauksia. Sellaisiakin jossa koira irtoaa seisonnalta tiedotukseen. Mutta kun vie takaisin linnuilla kiertääkin linnut ja vie ohi.
Meillä osalla on tapana metsästääkkin siten että halutaan että saksanseisoja seisoo suurin piirtein lintujen suuntaa, ei mene edes tiukkaan seisontaa riistalle. Syitä siihen että toimitaan ja halutaan koiran toimivan enemmänkin suurpiirteisesti on monia,tyylihän on meillä vapaa.
Itse olen vakaasti saksanseisojien kohdalla selvien tiukkojen seisontojen kannattaja. Kyllä saksanseisojan pitää kestää normaali koulutsu riistaa pelkäämättä sekä haulikon pauketta.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 15.10.2010 13:23

Jos se koira todella pelkäisi lintuja, niin se pyrkisi välttämään kaikin keinoin kontaktia niihin. Viekääpä tuollainen koira ulkopuolisen taluttamana lintutarhaan ja katsokaa saako se paniikkikohtauksen. Jos se saa niin sitten se pelkää niitä lintuja. Jos se vain karttaa niitä niin silloin se oletettavasti pelkää seurauksia jos se ”erehtyy” toimimaan luontonsa mukaisesti.

Mielestäni koira esim. tuossa ko. tapauksessa pelkää seurauksia kun ohjaaja tulee kuvioon mukaan, miksi se muuten tulisi jalkoihin vinkuen anomaan armoa? Sanoisinko että ei meillä vielä niin huonoa koiraa ole että se pelkäisi lintuja, kyllä se oletettavasti pelkää niitä seurauksia joita linnun löytämisestä, tai seisonnanjälkeisestä toiminnasta on odotettavissa.

Kyllä koiran tulee kestää kaikenlainen normaali kanssakäyminen ohjaajansa kanssa metsästys ja harjoittelutilanteissa, minun mielestäni sähköpanta ei kuulu minkäänlaiseen normaaliin toimintaan koiran kanssa, ja ihan kaikkein viimeiseksi herkän koiran kanssa.

Kyllä sen paukkupelonkin saa aikaiseksi ihan omalla toiminnallakin (ja yleensä aivan vahingossa). Kokemuksesta voin sanoa että se sattuu per***eesti kun kaveri laukaisee haulikon niin että saat sen paineaallon korvillesi. Sekin tuottaa sen verran kipua että jopa ihminen välttää kaikin keinoin joutumasta uudelleen samaan tilanteseen. Jos ei usko niin sitä voi kokeilla, en kylläkään suosittele. Herkempi koira tuollaisesta saattaa ottaa itseensä. Karskimpi koira toki voi vain jurnuttaa paikallaan ja miettiä että ” ristus kun sataa ranaattia”.

Tuossa voisi olla mahdollista yrittää kertoa koiralle ettei sitä sähköiskua tule lintujen kanssa työskennellessä. Eli tarha jossa orret korkealla, hyvät linnut (1-2 kpl). Pistää joku ulkopuolinen viemään koira sinne ja sitten kun koira siellä on linnut saanut orsille niin sitten ohjaaja sinne juttelemaan mukavia ja kehumaan koiraa oikeasta toiminnasta. Tuon kun toistaa muutaman kerran ja sitten metsässä lähtee lähestymää seisontaa samoin äänenpainoin niin voi ehken tuota pelkoa lieventää. Vielä kun joku tuo sen haulikon sinne tarhaan, niin näkee aiheuttaako se niitä ongelmia. Viisainta on ottaa koiralta myöskin panta pois, jos se on ymmärtänyt mistä se tälli on tullut. Täytyy myös muistaa että palkitseminen on rankaisun vastakohta.

Ei kun hakemaan kaupasta savupalvattu poronpaisti, siellä tarhassa mutustelette sen koiran kanssa ja ”potkitte puluja persuuksille”. Ehkä se yhteistyö siitä vielä aukeaa.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Janne Niskala
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 19
Liittynyt: 31.12.2008 07:58
Paikkakunta: Saariselekä-City

Viesti Kirjoittaja Janne Niskala » 21.10.2010 16:05

Njoo, ota nuista sitte selevää. Viikon verran lepiä koiralle ja tunturiin kattomaan riekkoja, niin iloista ja vauhikasta hakua, jämäkkä seisonta, vauhdikas avanssi ja tilanteen jälkeen haku jatkui samanlaisena. En kyllä oikein keksi muuta kuin, että koira ensimmäistä blinkkausta edellisenä päivänä hukassa ollessaan, sai jonkinlaisen trauman jostain elukasta tai ihmisestä. Sillonhan tuo jonkun perään lähti ja eksyi, joten saattoihan tuokin yhdistyä.

Tarkoitus olisi joka tapauksessa loppukausi mennä ilman laukauksia ja satsata tulevaan syksyyn.
Janne Niskala

Eero Suokonautio

Viesti Kirjoittaja Eero Suokonautio » 21.10.2010 20:28

Koira on vielä nuori, älä sie hättäile! Ei ne kaikki kehity niinkuin oppaissa sanotaan. Opettele tuntemaan koirasi niin tiiät miten sillä pitää metsästää.

Hannu Unger
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 17
Liittynyt: 4.1.2010 22:51
Paikkakunta: Nurmo

Viesti Kirjoittaja Hannu Unger » 21.10.2010 22:23

Paitti saksanseisojan koulutusoppaassa vuodelta -68 :wink: .
Eero Suokonaution kommentissa kiteytyy täysin kyseinen asia.
1,5-vuotias koira on täysi penikka joka pööpöilee ja möhlii monella lailla opetellessaan käsittelemään riistaa ja isäntänsä tahtoa ennenkuin siitä tulee "kone".
Kun itselläni on kutakuinkin samanikäinen koira jonka kehitys menee huimaa vauhtia eteenpäin, joudun itseänikin aika-ajoin muistuttamaan koiran iästä, ettei vaateet mene "yli". Ei mopolla mahottomia.
Kokeneimmilla konkareilla se on helpompaa, kun on tuota näkemystä ja kokemusta. Vaikka omakohtaisesti kotonani on ollut koiria aina ja itsellänikin omia yli 20-vuotta, niin nyt on ensimmäinen kanakoira "lauteilla". Ja paljon on vain kanakoirista vielä oppimista :shock: .
-Kortti tuo ja kortti vie, mutta kanakoirametsästys, se se on onnenkauppaa-

Janne Niskala
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 19
Liittynyt: 31.12.2008 07:58
Paikkakunta: Saariselekä-City

Viesti Kirjoittaja Janne Niskala » 22.10.2010 15:58

Hannu Unger kirjoitti:Paitti saksanseisojan koulutusoppaassa vuodelta -68 :wink: .
Eero Suokonaution kommentissa kiteytyy täysin kyseinen asia.
1,5-vuotias koira on täysi penikka joka pööpöilee ja möhlii monella lailla opetellessaan käsittelemään riistaa ja isäntänsä tahtoa ennenkuin siitä tulee "kone".
Kun itselläni on kutakuinkin samanikäinen koira jonka kehitys menee huimaa vauhtia eteenpäin, joudun itseänikin aika-ajoin muistuttamaan koiran iästä, ettei vaateet mene "yli". Ei mopolla mahottomia.
Kokeneimmilla konkareilla se on helpompaa, kun on tuota näkemystä ja kokemusta. Vaikka omakohtaisesti kotonani on ollut koiria aina ja itsellänikin omia yli 20-vuotta, niin nyt on ensimmäinen kanakoira "lauteilla". Ja paljon on vain kanakoirista vielä oppimista :shock: .
Jos sadan mettäpäivän jälkeen koira tuntuu pimahtavan ihan totaalisesti monella perättäisellä käyttökerralla linnun hajusta, vaikka tätä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut, niin siitä on ihan takuulla jokainen huolissaan, oli se sitte 1. tai 10. seisoja talossa. Tästä käytöksestä oli huolissaan useampi kokenutkin seisojamies. Otetaan huomioon, että meillä on ainakin 100 metto/koppelokarkuutusta ja päälle riekot, koiran lyhyestä iästä huolimatta. Tämä on tuntunut joskus masentavalta, mutta en ole kertaakaan ollut lähellekään näin huolissaan.

Tänään otin Petterin kehotuksesta pyssyn mukaan ja tiputin koiralle ensimmäisen linnun hienoon tilanteeseen, jonka jälkeen homma jatkui hienosti. Kiitos neuvosta, tuli se sitten tuurin, taidon tai kokemuksen kautta. :wink:
Janne Niskala

Vastaa Viestiin