JÄNIKSET ...KELE....

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
jahtiahti

JÄNIKSET ...KELE....

Viesti Kirjoittaja jahtiahti » 27.10.2004 18:42

Karkeakarvainen... eka seisoja...Metsästänyt jo vuosia kaverin kanssa seisojalla. Koira nyt 9 kk. Tänäänkin tuli saa....na hyvä jänisajo oikein haukun kanssa. Lintujutut mennään maltilla eteenpäin, mutta tuo jänisten ajo alkaa jo v:ttaa. Otetaan hyviä neuvoja vastaan. Kiitos jo etukäteen.

veijo toimela

Re: JÄNIKSET ...KELE....

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 27.10.2004 20:28

Aikasemmin tullu jo kirjoteltua omia näkemyksiä tästä aiheesta, kun sattuu olemhan omakohtasia kokemuksia: vanhemmalle koiralle kyllä pupun paikasta kelhautan, mutta tuolla nuoremmalla, tulevalla kanakoiralla :oD, olen jättäny hommat sikshen, eli tilantheista pois. Enkä ammu vaikka pupu ollu hollillaki. Eikä mene ennään, kun tajuaa, että isäntä ei yhthän lämpene niistä tilantheista.

Bellaki ajo tuon ikäsenä. Ja haukun kans. Onneksi tuli parin saan metrin jälkhen ylleensä takasin ja sai siinä sitten hajuilta pois pikkasen putisemalla, että antaapa noitten loikkia, net on Riitun heiniä ;o)

Semmosen neuvon kuulin yheltä, jolla se oli kerrasta toiminu suurinpiirthein samanikäselle karkkarille (toimii ainaki, jos auto on lähellä):

hurtta (sillä nimellähän net ylleensä tunnethan sössien jälkhen...) haukkuen pupun perhän, isäntä niiltä sijoilta juoksi autolle, auto käynthin, piippi päällä (eli torvet soien) kauhiasti kaasuttaen soratietä pitkin pois paikalta.

Ei menny kuulemma kauaa, kun taustapeilistä alaka luppakorvanen soratienkiitäjä lähestymhän kieli takajalakojen kohalla lepattaen...

Sen jälkhen tilanne ollu se, että jos pupu on karannu, niin koira ensimmäisenä kääntyy kattelemhan, että missäs isäntä on, ettei vain karkaa.

Tiiä sitten toimiiko, mutta ainaki se jollaki on tepsiny. Kuulemma.

Heikki Pöllänen

Re: JÄNIKSET ...KELE....

Viesti Kirjoittaja Heikki Pöllänen » 28.10.2004 18:53

Koirien halu jäniksen ajoon vaihtelee paljon. Itse olen suhtautunut siihen lähinnä hymyillen niin omien koirien kuin kokeissakin tuomarina muiden koirien kohdalla. Onpahan piristystä päivään, kun saadaan kairaan hieman koiran ääntä. Nuorempana tuli monet jänikset ajoista ammutuksikin, hyvä lihahan niissä on eikä kiintiötkään ole yleensä niin ahtaat kuin linnuilla.

Muuten saksalaisissa koesäännöissä koirilta kokeillaan jäniksen tuoreen pakojäljen seuraaminen, ymmärtääkseni jälkiä seuraava koira on parempi kuin se joka ei seuraa.

Minulla oli yksi koira, myöhemmin KVA (valitettavasti täytyy muistella jo kovin vanhoja asioita), joka 1,5 vuotiaana ajoi vähän väliä jänistä, kun niitä silloin oli paljon. Ajot olivat kestoltaan pisimmillään varmaan kilometrinkin luokkaa, eli ihan reilu ajorupeama hyvällä haukulla. Kun opin näkemään, milloin koira on jäniksen jäljellä niin pyrin pysäyttämään sen pillillä ja ohjaamaan muualle hakuun, toruin jäniksen seuraamisesta. Haku tahtoo kärsiä jäniksen jäljittelystä. Ja niin se pikkuhiljaa vuosien myötä vähensi ajoja, lyhensi ajomatkaa ja lopulta ei lähtenyt jäniksen perään ollenkaan. Minusta jäniksen pöläytys kuuluu metsästyskoiralla asiaan, mutta kyllä koira täytyy siitä saada pysähtymäänkin ainakin lähietäisyydeltä. Kyseessä on myös turvallisuus teitten lähellä.

[%sig%]

Lassi

Re: JÄNIKSET ...KELE....

Viesti Kirjoittaja Lassi » 30.10.2004 10:45

Saksanseisojanhan pitää olla nimenomaan monipuolinen metsästyskoira. Välillä tuntuu että näitä meidän koiriemme ominaisuuksia käytetään aivan turhan rajoittuneesti hyväksi,pelätään että koira menee pilalle jos sitä käytetään muuten kuin KAER kokeiden sääntökirjassa sanotaan.
Holtiton jäniksenajo pitkin maakuntaa ei tietenkään ole kauhean mukavaa jos on riekkometsälle mennyt. Itselläni on ollut,on nytkin ja tulee aina olemaan seisoja jolle sallin jäniksen riistana. Pitkäjännitteisellä koulutuksella koiran saa ymmärtämään,että jäniksiäkin pitää aina ensisijaisesti seisoa. Karkkojänisten kohdalla koiralle saa opetettua että luvan saatua saa ajaa ja jos lupaa ei isännältä saa,jatketaan hakuluovia.
Millä sitten koiran saa lopettamaan hillittömän jänisajon ? Helppo vastaus olisi tietenkin:Koiran pitää olla täydellisen tottelevainen. Mitäs sitten tehdään kun tottelevaisen koiran riista- ja ajovietti kohtaavat, puolenkilometrin päässä isännästä, iloisesti pomppivan jäniksen. Yleensä vihelletään pilliin ja keksitään litania uusia kirosanoja ja pari uutta lempinimeä koiralle.
Itse olen aina pyrkinyt siihen,että pennusta saakka vien koiraa paikkoihin jossa se näkee jäniksiä (rusakoita). Koira on tottakai kiinnostunut edessä pomppivasta otuksesta,mutta silloin pentua rauhoitellaan puhelemalla "ei me noiden perässä mennä" Jos ja kun koira ajanoloon seisoo näköseisonnalla jänikset kehuskellaan koiraa. Kun koira varmasti seisoo jänikset,otetaan pitkä koulutusnaru tai vaikkapa flexi-talutin ja viedään koira seisomaan jänistä. Sitten aletaan ottamaan avance jänölle ja kun jänö lähtee sanotaan koiralle seis,sehän ei tietenkään heti auta,mutta siinä vaiheessä narulla "hidastetaan" ylipitkää avancea. Käytännössä koira vetää luvan saatuaan "sata lasissa" jänön perään siihen saakka kun narua riittää ja suorittaa lopuksi vaikeuskertoimella 2,8 kokovoltin taaksepäin suorinvartaloin. Koiran kovapäisyydestä ja ajovietistä riippuen sen asian oppiminen ettei avance luvan saatua hommaa jatketakkaan ajamalla vaan pysähtymällä saattaa kestää 2- 50 volttia. Koira on kuitenkin fiksu otus ja oppii sen,että jäniksenkin kohdalla isännän "seis" tarkoittaa SEIS ! Tämä koulutusmalli vaatii tietenkin sen että on mahdollisuus käyttää kesyhköjä kaupunkirusakoita "treenikavereina"
Kun yhteisymmärrys koiran kanssa jänisten käsittelystä on saavutettu,on suorastaan ilo metsästellä pelloilla rusakoita ja metsässä jäniksiä. Jänisten metsästäminen seisojalla ei sen lintutyöskentelyä heikennä. Saksanseisoja on metsästyskoira ja sen tehtävä on hakea kaikki riista ja pienpedot mitä sen hakualueella on,isäntä päättää mitkä niistä reppuun laitetaan. Älkää ihmeessä rajoittako koiran riistaviettiä,vaan ottakaa rauhallisesti hallintaan kaikki ne ominaisuudet jota koiralla on.

Chris

Re: JÄNIKSET ...KELE....

Viesti Kirjoittaja Chris » 22.1.2005 22:26

Miten mahtaa olla skenaario villisian jahdissa, pitäiskö niissä tilanteissa
heittää kaikki koulutusoppaat olan yli, se kun ei pomppii iloisena karkuun,
eikä poiskaan lennä, onko näkemystä kautta kokemusta...
Meilläpäin villiä on ahdisteltu ajokoirilla joskus jopa laikoilla, mut kun karju
hyökkää, on pahimmassa tapauksessa ukot puussa... se on vikkelä kaveri,
siinä saa sudetkin kyytiä.

Lassi Hed

Re: JÄNIKSET ...KELE....

Viesti Kirjoittaja Lassi Hed » 23.1.2005 11:57

Ei taida suomesta montaa villisikakoiraa seisojapuolelta löytyä, muutaman tiedän ja kuulemani mukaan toimivat siinäkin hommassa. Saksassa sitten löytyy enemmän tämän lajin harrastajia,jos sikakoiraa halajat niin alappa kyselemään saksasta.

jussi järvinen

Re: JÄNIKSET ...KELE....

Viesti Kirjoittaja jussi järvinen » 25.1.2005 01:05

Multa on kysytty pariinkin otteeseen pentua sikajahteihin. Olen ainakin toistaiseksi kieltäytynyt antamasta pentua pelkästään villisikahommiin. Ja tarkoitan nyt seisojia.
Mutta rusakot ja jänikset menee siihen samaan laatikkoon kuten peurat,kauriit,porot jne......
Mulla on jokainen koira jossain elämänsä vaiheessa ollu kiinostunut edellä mainituista elukoista. Osa ajanut, joku seisonut, joku taas tiedottanut jne mutta aina on ottanut päähän.
Kerrankin elvistelin kokeissa, olin hakemassa viimeisiä ykkösiä käyttövälioon, eli viimestä mettä ykköstä. Annoin koiran mennä ja mennä..
Koira selvästi otti jäljen, vauhti kiihty ja kiihty ja haukahteli,valkoinen jänis vilahteli koivikossa koiran edellä. Ajattelin luoda tottelevaisella koiralla tuomariin makean ensivaikutelman, olihan eka erä,se maksettu erä menossa.
Kun vauhti oli koiralla makeimmillaan ja haukku myös niin vislasin koiralle että tuleppa pois. Ja se oli aikasemmin tullu, lopettanut koko riivatun ajon vislaamalla.
Nyt se ajoi koko erän. Ja mä sanoin Liedekselle et mä rupeenkin ampujaksi tähän kokeeseen.........

Lopetti kyseinen koira kuitenkin, pienellä kurikuurilla ajohommat.

Toiset koirat saa pois ihan tokolla, toiset toistoilla toiston perään. Mutta jos koira onkin vähän innokkaampi tai kuri on ollu koiralla pennusta asti löyhähkö tai ailahteleva vailla päämäärää on ehkä vaikea muulla kuin sähköllä saada riistavietti ohjattua oikeaan riistaan. Kauhea sana "sähkö" mutta onko metrinhalko parempi tai joku muu kipua aiheuttava käden jatko sitten sen nätimpi vaitoehto?

Pekka Hautamäki

Re: JÄNIKSET ...KELE....

Viesti Kirjoittaja Pekka Hautamäki » 25.1.2005 09:24

Hyvä Jussi, joku tohtii kerrankin puhua asioista niiden oikeilla nimillä!

Eero Suokonautio

Viesti Kirjoittaja Eero Suokonautio » 13.1.2008 21:40

Ennen oli keinot hallussa.

Suora lainaus kanakoira-aiheisesta kirjasta Erik Becker: Koira ja minä, vuodelta 1959:

"Eräät koirat heittävät [jäniksen] takaa-ajon, jos niiden takaosan pippuroi hienoilla hauleilla, niin hienoilla ja sellaisen matkan päästä, ettei koiralle satu vahinkoja." ja vielä: "Muuten ampumismenetelmä on ylen vaarallinen. Koira, jota ammutaan sen hyökätessä, rupeaa usein karttamaan ohjaajaansa."

Että jos kaikki keinot on käytetty, niin tässä vielä yksi! :D

Avatar
Petri Koivisto
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 65
Liittynyt: 29.3.2007 11:18
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Petri Koivisto » 24.1.2008 14:53

Ennen oli keinot hallussa.

Suora lainaus kanakoira-aiheisesta kirjasta Erik Becker: Koira ja minä, vuodelta 1959:

"Eräät koirat heittävät [jäniksen] takaa-ajon, jos niiden takaosan pippuroi hienoilla hauleilla, niin hienoilla ja sellaisen matkan päästä, ettei koiralle satu vahinkoja." ja vielä: "Muuten ampumismenetelmä on ylen vaarallinen. Koira, jota ammutaan sen hyökätessä, rupeaa usein karttamaan ohjaajaansa."

Että jos kaikki keinot on käytetty, niin tässä vielä yksi! :D
no he he. :?
En kyllä omalle koiralle tekis. Noi on vähän sellasia oikoteitä onneen ku siinä on pari sellasta seikkaa jotka sitte kärsii..

Ite olisin vain sen tottelevaisuuden kannalla. Eikä mennä suoraan vaikeimpaan tilanteeseen.

Ja sitte jos tahtoo että koira seisoo puput ni tollaset lemmikki kani on siihen ihan hyviä. Antaa koiran seisoa niitä ni se kyllä jää sinne takaraivohon että tollasiaki hörökorvia seisotaan.

Avatar
Mikko Kärnä
REPPUKOIRA!
Viestit: 204
Liittynyt: 20.1.2006 17:27
Paikkakunta: Inari
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mikko Kärnä » 24.1.2008 16:08

:roll:
Life is too short to hunt with an ugly dog.

"Jos ei viina ja terva ja hauta, auta pilkkomaan pimeää, hiillos hiipuu, tuhka tummuu, kylmä löytää kotiin kuin routa maahan, tuhka tiheään. "

Juha Ylimäki

Viesti Kirjoittaja Juha Ylimäki » 2.8.2009 09:28

Oppia naapureilta, eikun kanitarhaa rakentamaan.

http://www.youtube.com/watch?v=EDuqEUDc ... re=related

helge sorri
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 26
Liittynyt: 30.8.2006 17:22

Viesti Kirjoittaja helge sorri » 2.8.2009 19:56

naapurilla on tarha , kouluttaa sprinkkuja siellä.
aika harva on uskaltanut koiransa laittaa vapaana liki 50 kanin sekaan. :D

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 2.8.2009 21:44

...niin, eikös niistä psanieleista tehdäkin pölläyttäjiä?
Kuva

helge sorri
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 26
Liittynyt: 30.8.2006 17:22

Viesti Kirjoittaja helge sorri » 3.8.2009 15:02

erakko kirjoitti:...niin, eikös niistä psanieleista tehdäkin pölläyttäjiä?
ylös ajo ja sen jälkeen peppu penkkiin , ainakin tuossa naapurissa.

Vastaa Viestiin