seisontakynnys

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

strava

seisontakynnys

Viesti Kirjoittaja strava » 10.11.2005 09:29

Pennun ensimmäinen lintukausi alkaa olla takana ja kaikki näyttää paremmalta kuin uskalsin odottaa. Kaikista varoituksista huolimatta koiralla metsästetty ja sille on tehty aika paljon pudotuksia ja tuntuupa pysyvän käsissä.
Mutta se ongelma: Koira seisoo usein turhan kaukana linnusta, eikä aina saa naulattua sitä paikalleen. Luulin sen ensin seisovan vanhoja hajuja, mutta tästä ei ollut kysymys.

Siis kuinka opettaa koiralle röyhkeyttä, vai tuleeko iän mukana ja huolehdin turhista???

Edellisen saksanseisojani kanssa tätä ongelmaa ei ollut, vaan päinvastoin se painoi nuorena turhankin lähelle usein karkottaen lintuja.

[%sig%]

Petteri_N

Re: seisontakynnys

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 10.11.2005 09:39

Oisko koiras tottunut siihen, että ukko tulee kyllä ratkomaan tilanteen, eli antamaan avanssiluvan, vaikka koira ei olisikaan varma linnun sijainnista/seisoisi kaukaa. Vielä jos se saa vahvistusta tuolle toimintamallilleen pudotusten muodossa, niin eikun vaan lisääntyy tuo käytös. Varmistelee siis seisomalla kaukaa. Ethän myöskään ole rankaissut törmäyksistä kun koira yrittää röyhkeesti linnulle? Jos koira tietää mikä on tavoite (seista lintu, nostaa se ja siitä seuraa tiputus), niin mielestäni tuossa vaiheessa koiran törmäykset ovat enemmän tai vähemmän vahinkoja, joista koiraa ei pitäisi rankaista. Eri asia on sitten pöllyytykset, joissa koira tahallaan nostelee lintuja yrittämättäkään seista niitä.

Jos olisin tupakkamiehiä, niin istahtaisin tuommosen ilmetessä kannolle ja polttasin tupakan tahi viis tahi kymmenen aina kun koira seisoo. Ratkokoot itse kuinka läheltä kestää seista. Jos törmää, niin sitten vaan sen kummempia elämöimättä seuraavalle linnulle. Pudottaisin vain kun koira on seissut linnut riittävän läheltä.

Kaukaa seisova koira on rasittava. Jos koira on vaikka 30 metrin päässä linnusta seisomassa ja itse olet koiran tasolla kun annat avanssikäskyn, niin eipä yllä ilman perässä juoksemista tipiä puottamaan.

strava

Re: seisontakynnys

Viesti Kirjoittaja strava » 10.11.2005 13:50

Vannoutuneena nikotinistina olen koittanut tuota pössyttelykeinoa, mutta ongelma on nämä etelän kouluja käyneet linnut, kun ottavat jalat alleen ja tarpeeksi etäisyyttä saatuaan vaihtavat kinkerikuntaa.
Törmäyksiä ei ole juurikaan tullut, ja kun on, niin en ole niistä koiraa torunut.

Pudotukset olen tehnyt vain kun koira on saanut naulattua linnun, niinkuin sanoitkin. Mutta se vaan sapettaa, kun koira ottaa tiukan seisonnan ja parin minuutin päästä rupeaa häntä vispaamaan sen merkiksi, että hajut on häviämässä ja jossain sadan metrin päässä rupeaa siipien lätinä käymään. Hassuinta on, etten pysty sanomaan koiran seisonnasta, onko sillä lintu nalkissa vai kauempana. Samanlainen viulunkieli molemmissa tapauksissa ja kun se aina välillä saa linnun painautumaankin ihan nätisti sopivalle hollille.

Pitkät avanssit ei ole ongelma, koska koira ei mene kuin kymmenkunta metriä kerrallaan. Ongelma on saada linnut pysymään.

Nyt on ajatuksena vain jatkaa entiseen malliin ja toivoa että hurtta oppisi ymmärtämään, ettei tilanteita tule, jos ei saa naulattua lintua paikalleen. Olisihan tässä pitkä talvi edessä harjoitella jotain keinoja jolla saisi röyhkeyttä lisättyä, jos vain keksisi miten?

Luulen kyllä, että ainoastaan metsästystilanteissa se koulu saadaan käytyä.

[%sig%]

Seppo Lehtovirta

Re: seisontakynnys

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 10.11.2005 14:41

Tuossa varmaan on pieni osuutensa perimällä ja ehkä osin sillä että metsästys on, kirjoituksesta päätellen, aloitettu liian aikaisessa vaiheessa. Koira ei ehkä ole saanut harjoitella linnun käsittelyä riittävästi ennen kuin sille on pudotettu, jolloin sille saattaa olla jäänyt käsitys, että riittää kun löytää linnun hajun.
Joskushan se väkisinkin ajautuu "lähikontaktiin", siitä tunne että se joskus hallitsisi tilanteen kunnollakin.
Koiralle on ilmeisesti muodostunut matala seisontakynnys, mikä minun havaintojeni mukaan iän myötä vain pikemminkin vahvistuu (madaltuu) kun koira iän myötä rutinoituu.

Tässä tapauksessa voisi ne kuuluisat huonot linnut auttaa, kun se saisi muutaman niitä avanssista kiinni ja nimen omaan avanssista, jolloin sitä voisi kehua (koira oppisi metsästämään), ongelma tietenkin on siinä miten saat sen riittävän lähelle "varhaiseläkkeellä" olevaa lintua.
Tuolta pohjalta pähkäilemällä minä ehkäpä lähtisin ongelmassa etenemään.

Kyllähän "pitkä avanssi" on pitkä, vaikka se mentäisiin kymmenen metrin pätkissä, ja se kertoo siitä ettei koira ole lintua painanut saati piikannut.

Petteri_N

Re: seisontakynnys

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 10.11.2005 16:10

Juu, Strava, juttusi vastauksesi luettuasi komppaan kyllä Seppoa tämän jutun suhteen. Perimällä ja sitämyötä yksinkertaisesti herkällä seisontakynnyksellä on nyt varmaan suurin merkitys tuossa tyylissä. Voihan sitä koiraa nyt tietoisesti yrittää rohkaista röyhkeämmäksi, mutta tuskin tuo vaiva tosiaankaan kokonaan poistuu. Mulla on tämänhetkisistä tuo uros joskus melko herkällä päällä, toisinaan taas painaa röyhkeesti. Sitä edellinenkin kun oli lähinnä teerillä oppinut varovaiseksi, seisoi myös usein riistan kaukaa.

Tiedä sitten... Oikein jos uskalias omistaja olis, niin vois jopa tahallaan puotella sille muutaman tirpan törmäyksistä...

veijo toimela

Re: seisontakynnys

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 16.11.2005 14:10

Koirahan ihan selekiästi ratkasee ongelmia, kun häntä alakaa vispaamhan...eli kun hajut ja lintu sitä ennen "karkaa alta".

Ittellä ongelmat oli sillä toisella puolella liiallisenki röyhkeyen kans, joskin sen kans on ilimeisesti helepompi ellää kuin toisessa päässä olevan erittäin herkästi seisovan kans.

Ittehän tein niin, että heti kun koira seiso, niin kohtuullisella vauhilla liki ja nostolupa ja eiku haulia perhän kun linnut lähti. Kymmenestä ehkä yks tilanne sellanen, johon ehti nostoluvan antamhan, ennenku lintu liikku isännän rymyämisen takia tai sitten vain koiralla hermo meni ja eiku lenthon. Eli siis ampuminen vain silloin kun seisonta "piti" ja nostolupa tuli.

Toiset on sitä mieltä, että ootella rauhassa ja poltella vaikka sitä piippua siinä kannon nokassa; meikäläisen hermoilla ei semmosta tehä, jos koira seisoo, niin eiku heti vain kattelemhan mistä ois mahollisuus haulikkohollille. Oppivat ainaki (mettästysaikana) siihen, että isäntä on tosishan, eikä kikkaile tyhyjää =o)

Mitä koira tekkee kun hajut häipyy ja häntä alakaa heilumhan? Purkaako? Hakkeeko uuesthan? Yrittääkö painaa lintua kun liikahtaa? Yrittääkö kiertämällä saaha pysähtymhän? Vai seisooko niin kaukana, ettei ylleensä näe kohetta?

veijo toimela

Re: seisontakynnys

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 16.11.2005 14:14

Sen verran vielä, että jos on "tietolintuja" niin koiraa itte houkuttelisin kovvaan vauhthin...saattaa perhana vielä "vahingossa" vauhilla hujhauttaa niin lähelle lintua, että ottaa tosi läheltä kataleptisen seisonnan ja näissähän ylleensä lintuki sitten törröttää paikalhan, että melekein käellä saa kiini ottaa. Ja jos lintu taas ei kestä koiran vauhtia, niin ei välttämättä pääse isäntäkhän haulikon tappokantaman päähän ja semmosella seisonnallahan ei tehe mithän. Paitti kokkeissa joissa ammuthan ilmhan jopa 150 metrhin =o)

Seppo Lehtovirta

Re: seisontakynnys

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 16.11.2005 17:46

No nyt on tainnut Veijon metrimitassa olla melko lyhkäset metrit :-)

strava

Viesti Kirjoittaja strava » 28.11.2005 15:07

Oliskohan tämä murhe ohi. Ollaan nyt käyty muutama kerta fasutilalla ja sattui aika onnellinen sattuma, kun myötätuuleen mentäessä näimme fasaanikanan, joka juoksi aika haipakkaa karkuun. Koira kun näki sen, niin eikun perään, kunnes lintu painautui puskan juureen ja "kataleptinen" (mitä sitten mahtaa tarkoittaakaan) seisonta 2m linnusta.
Vedin Petterin neuvon mukaan sauhut kaikessa rauhassa ja naatiskelin ja hurtta oikein vapisi. Avanssi oli viittä vaille koiran suussa ja sain vielä ammuttua linnun, eikä koirakaan mennyt perään, vaikka sen maahan käskyn taisin unohtaa.
Samalla reissulla ja pari kertaa sen jälkeenkin on koira ollut huomattavasti röyhkeämpi kuin aiemmin ja myös saanut linnut pysymään.

Että olisikohan tämä ongelma pois päiväjärjestyksestä ainakin toistaiseksi. Ensi kaudella sitten uudet ongelmat :lol:

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » 28.11.2005 21:43

kataleptinen seisonta jota seuraa kaoottinen peräänmeno :D

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 28.11.2005 23:31

strava kirjoitti:Oliskohan tämä murhe ohi. Ollaan nyt käyty muutama kerta fasutilalla ja sattui aika onnellinen sattuma, kun myötätuuleen mentäessä näimme fasaanikanan, joka juoksi aika haipakkaa karkuun. Koira kun näki sen, niin eikun perään, kunnes lintu painautui puskan juureen ja "kataleptinen" (mitä sitten mahtaa tarkoittaakaan) seisonta 2m linnusta.
Vedin Petterin neuvon mukaan sauhut kaikessa rauhassa ja naatiskelin ja hurtta oikein vapisi. Avanssi oli viittä vaille koiran suussa ja sain vielä ammuttua linnun, eikä koirakaan mennyt perään, vaikka sen maahan käskyn taisin unohtaa.
Samalla reissulla ja pari kertaa sen jälkeenkin on koira ollut huomattavasti röyhkeämpi kuin aiemmin ja myös saanut linnut pysymään.

Että olisikohan tämä ongelma pois päiväjärjestyksestä ainakin toistaiseksi. Ensi kaudella sitten uudet ongelmat :lol:
Hieno homma! Toivotaan parasta! Hyvät vahvistukset se on nyt tuolle röyhkeydelle saanut. Voi olla, että nyt sitten seuraavan kerran mettälinnulla pölisee koiran yrittessä iholle, mutta muista olla moittimatta.
Kuva

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 29.11.2005 09:25

Eikö se kertaus ole opintojen äiti. Mielestäni kannattaa vahvistaa uutta "käyttäytymismallia" niin paljon kuin mahdollista ensimmäisenä syksynä, jotta seuraavan syksyn, ehkä mahdollinen taantuma, olisi mahdollisimman olematon.
On tietenkin mahdollista että se on hiffannut pelin hengen, eikä mitään taantumaa edes ole tulossa, mutta varmuus ennen kaikkea.
Jos se vielä sattuisi saamaan avanssista linnun kiinni, niin kehu lievästi.

Ja tosiaan, jos se seisonta kynnys vielä on hieman hakusessa, niin noudata tuota Petterin ohjetta olla torumatta törmäyksistä.

Röyhkeällä seisojalla on muistettava myös pitää suuvärkki kunnossa, eli hammaskiveä ei saa olla, eikä koiralla muitakaan tulehduksia, koska ne vievät hajuaistista terävimmän kärjen pois ja silloin yleensä pörisee.

Jouni Leijala
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 71
Liittynyt: 6.11.2008 16:01
Paikkakunta: kyröskoski

Viesti Kirjoittaja Jouni Leijala » 17.3.2010 14:54

Tämä minunkin ongelma liittyy tähän seisontakynnykseen. Tässä meillä on toisena koirana juuri 3 vuotta täyttävä seisoja. Se ei seiso lintua vaan aina yrittää ottaa sen kiinni. Opetusnarussa ollessaan se alkaa jopa haukkumaan jos ei pääse lintuun kiinni. Koira on saanut olla metsässä vapaana ja luulen , että siinä on se syy. Omistaja kertoo koiran olleen usein pitkäänkin poissa näkyvistä ja luulen, että tämä koira on alkanut tavallaan metsästää yksin. Neuvokaa nyt minua. Onko mitään tehtävissä? Miten saa tuon pahan tavan kitkettyä?
jouni.l

saha

Viesti Kirjoittaja saha » 18.3.2010 18:19

Tuohon edelliseen osaa muuta sanoa kuin että jos kolme vuotta on pöllyytellyt niin minulle ainakin olisi tekemätön paikka, haaskakoiraksi...

Oli mulla asiaakin, mitäpä ootte mieltä tämmösenä lumitalvena muuttaako olosuhteet koiran käyttäytymistä kun kulku on hankalaa ja linnut kiepissä? Nuoren koiran kanssa on keväthangilla tullut hiihdeltyä ja linnunotot ovat menneen varovaisemmiksi. Aivan hiipimisiä jos kauempaa ottaa hajut ja jos vahingossa joutuu lähelle lintua niin vaikeuksia paikantamisessa. Koirallahan ei ole mitään mahdollisuuksia ottaa lintua kiinni syvässä lumessa joten täyttyykö koiran kohdalta tilanteissa metsästyksellisyys eli onko avanssilupa vain törmäyskäsky? Viime kevään pentu ja riistatöissä jonkunverran taisteltu peräänmenon ja/tai avanssin kanssa, joten riistatyö vielä toivottavasti kehittyy ja hakee muotoaan.

Jouni Leijala
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 71
Liittynyt: 6.11.2008 16:01
Paikkakunta: kyröskoski

Viesti Kirjoittaja Jouni Leijala » 19.3.2010 10:41

Ei ny kolmee vuotta. Kohta 3 vuotias on koira. Onko noin että muuta ku monttuun?
jouni.l

Vastaa Viestiin