Näätää seisojan kanssa - kokemuksia?

Keskustelua kanakoiran riistatyöstä.

Valvoja: Maarit Seppänen

markoa

Näätää seisojan kanssa - kokemuksia?

Viesti Kirjoittaja markoa » 4.12.2005 10:51

Löytyykö ketään joka on käyttänyt seisojaa apuna näätäjahdissa. Jos/kun löytyy niin millaisia kokemuksia on karttunut. Ovatko koirat oppineet erottamaan näätäjahdin ja talvilinnustuksen vai hakeeko koirat lintua niin kauan että ohjataan jäljelle?
Muitakin seikkoja mitä asian tiimoilta voisi ottaa huomioon olisi kiva kuulla.

Lassi Hed
REPPUKOIRA!
Viestit: 107
Liittynyt: 22.11.2005 19:19
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Lassi Hed » 4.12.2005 11:57

Kokemuksia näädästä ei henk.koht. ole mutta (metsästys)seisojanhan kuuluisi olla kaiken riistan koira. Koiran tulisi ilmaista kaikki riista joka haun aikana eteen sattuu tulemaan. Itselläni kaikki koirat ovat joko seisoneet,ajaneet haukkuen, haukkuneet paikalleen tai yksinkertaisesti noutaneet eteen sattuneen riistan. Pääsääntöisesti tietenkin siten, että riistaa seisotaan. Luvalla olen antanut ajaa kettua, rusakkoa ja jänistä. Seisonta haukun olen sallinut oravalle, kissalle, supille, mäyrälle, minkille,piisamille... Ensimmäinen seisojani haukkui seisontahaukkua varsin pätevästi myös hirvelle.

Olettaisin että aluksi koira pitää ohjata näädän jäljelle, jotta se oppii ymmärtämään isännän hyväksyvän näädän sallituksi riistaksi. Muutaman onnistuneen näätäjahdin jälkeen koira todennäköisesti ilmoittaa normaalissa haussa tapaamansa näädän joko seisontahaukulla tai tiedottamalla. Yleensä seisoja on lintukoira, mutta sopivasti viriteltynä oppii käsittelemään moninaista riistaa lintutyöskentelyn siitä lainkaan kärsimättä.

Moni ohjaaja pelkää turhaan seisojan menevän "pilalle" jos sille sallii muun riistan kuin linnut. Kokeissa ei varmaankaan lennä pihalle jos koira hoitelee ohimennen supin, minkin tai näädän.En kuitenkaan antaisi koiran ajaa jänistä tai rusakkoa jos Kaer-uraa on tarkoitus jatkaa mahdollisimman pitkälle. Voittaja-luokassa tuomari ei ehkä ole samaa mieltä kanssasi koiran kauniista ja kuuluvasta ajohaukusta :(

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 4.12.2005 12:41

Tuollapa yksi varsin hauska tarina seisojasta ja näädästä.

http://www.yskkk.net/artikkeli1.php
Kuva

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 4.12.2005 15:36

Jos koira ylipäänsä on erottavinaan linnut ja pienpedot, kyllä se näädänkin samaan sakkiin laskee, vaikka se paljon puissa viihtyykin.
Tuossa Petterin linkissä oli muuten myös juttu, joka oli otsikoitu "...majavamestoja". Lukihäiriöisenä jo riemastuin, että onko jollakin muullakin "majavametso"-kokemuksia. Miun vanhempi koira nimitäin on aika haka majavaseisoja ja siitä taas seuras kerrankin pikku moka isännälle. Tultiin tutulle majavapurolle ja koira seisoi ja tarkenteli, ensin rantaan, sitten kääntyi poispäin tuoreilta majavan syönnöksiltä (aattelin lättähännän jälkien menevän rantahaavikkoon) ja 10 metriä purosta yläpäinen seisonta (josta olisi jo pitänyt ymmärtää). Menin huolettomasti perässä ja metonrohjake paukutti kuin kuljetuskopteri namupaikalta ilmaan. Koira sai taas syyn mulkoilla "sillä lailla". :oops:

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 4.12.2005 22:46

En ajatellutkaan että riistatyö menisi piloille muutaman kultakurkun vuoksi. Lähinnä tuota hakua mietin ja kuinka seisojat ovat oppineet auttamaan näädän jäljittämisessä.

Aluksi oli suunitelmissa että antaisin koiran hakea omia luovejaan ja hoitaisin itsekseni tuon näädän jäljityksen. Koiraa ajattelin käyttää vasta kun näätä on todennäköisesti paikallistettu.

Homma ei vain tunnu menevän kuin elokuvissa. Ensimmäinen jäljitysreissu meni osapuilleen seuraavan kaavan mukaan. Alkumatkassa koira seisoi lintua. Sehän ei mitenkään häirinnyt, sillä en ollut vielä löytänyt jälkiä mitä seurata, ja sen ensisijainen tehtävä on tehdä juuri sitä. Kun löysin näädän tuoreet jäljet ja lähdin seuraamaan niitä, ei tehnyt koira sitä kovin helpoksi. Kävi sopivasti sotkemassa jälkiä juuri sopivien tiheikköjen keskellä. No näistä selvittiin kunnes: Varsinainen propleema tuli kun jäljitettävä näätä oli todennäköisesti lähteny kulkemaan jäniksen jälkiä. No tottakai koirakin pyyhkäisi jonkinmatkaa samoille urille, eikä niistä enään ottanu mitään selvää. Hiihtoreissu päättyi siihen, sillä tuohon mennessä oli tullut hiiheltyä jo tovinmatkaa enkä jaksanut alkaa etsimään jälkiä uudestaan.

Senverta jäi homma kaivelemaan, että tuumin josko tuosta jälkien sotkiasta sittenkin yrittäisi koulia niiden jäljittäjän. Vähän mietityttää miten käy linnunhaun lumikelillä jos opettaa koiran seuraamaan näädän jälkeä. Oppisiko tuo niin että hakee lintua ja vasta kun oikein näytetään että tuon jäljen päässä olisi jotain kiinnostavaa, niin seuraisi vasta sitten. Siinä saattaa joutua menemään joskus aika hiivatin pitkän matkaa maajäljellä ja se kyllä on mahdollisimman kaukana lintukoiran hausta.

Kiinnostaisi lukea kokemuksia miten seisojan kanssa on näissä(kin) merkeissä selvitty.

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 4.12.2005 23:34

"Jonkin verran" näädänpyyntiä kokeilleena ja jonkin kerran seisojaakin kokeilleena voin vilpittömästi sanoa, että siihen touhuun on kymmenittäin parempia rotuja. Seisoja sotkee tosiaan jäljet siihen kuntoon, ettei niistä ota sen jälkeen erkkikään selvää. Pitkäjänteisyys, jota siinä tarvitaan, on seisojilla melko huonolla tolalla. Samoin merkkauskyky, koiran kun tulee paikallistaa missä päin komoa näätä piileksii, seisojalla häntä vipattaa joka reijällä saman verran. Puoli päivää se jaksaa kuitenkin kaivella suksisauvalla tökättyä jälkeä jos sille erehtyy sanomaan "onko siellä kissa". Puista se ei ollenkaan osaa näätää jäljitellä tai katsella, näädän päivälepopaikaksi valitsemasta oravanpesästä se onneton ei saa vainua ollenkaan. Sorkittaessa näätää maan alta sitä voisi kiven toisella puolella käyttää passissa, mutta ei se siellä jaksaisi kuitenkaan vahtia kuin hetken ja seisoisi taas vieressä pää kallellaan häntäänsä heiluttamassa. :P

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 5.12.2005 08:53

Käpälämäen Ukko kirjoitti:"Jonkin verran" näädänpyyntiä kokeilleena ja jonkin kerran seisojaakin kokeilleena voin vilpittömästi sanoa, että siihen touhuun on kymmenittäin parempia rotuja. Seisoja sotkee tosiaan jäljet siihen kuntoon, ettei niistä ota sen jälkeen erkkikään selvää. Pitkäjänteisyys, jota siinä tarvitaan, on seisojilla melko huonolla tolalla. Samoin merkkauskyky, koiran kun tulee paikallistaa missä päin komoa näätä piileksii, seisojalla häntä vipattaa joka reijällä saman verran. Puoli päivää se jaksaa kuitenkin kaivella suksisauvalla tökättyä jälkeä jos sille erehtyy sanomaan "onko siellä kissa". Puista se ei ollenkaan osaa näätää jäljitellä tai katsella, näädän päivälepopaikaksi valitsemasta oravanpesästä se onneton ei saa vainua ollenkaan. Sorkittaessa näätää maan alta sitä voisi kiven toisella puolella käyttää passissa, mutta ei se siellä jaksaisi kuitenkaan vahtia kuin hetken ja seisoisi taas vieressä pää kallellaan häntäänsä heiluttamassa. :P
Heheee, kylläpä kuulostaa tutulta :)

Nimim. "Majavakoiran omistaja".

Kuva
Kuva

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 5.12.2005 15:53

Varmasti on seisojia parempia näätäkoitia olemassa, mutta kun se ei ole minulla minkääntason kriteeri koiran hankinassa. Eikä maha enään nykyään olla monella muullakaan. Ainakin mulla tuo näädän jäljittäminen tapahtuu vain kun sattuu vaapapäiväksi siihen sopiva keli (eikä krapula vaivaa). Eli ei sitä oikein työksi viittis sanoa, sillä suurin osa hiihtolenkeistä menee lintuja etsiessä tai ihan vaan kelkkauria luusutessa.

Talossa sattuu olemaan seisoja niin otan sen mukaan kun näädän perään lähen. Siinä saa monasti aika raskaan lenkin tehtyä koiran kanssa. Jos homma luonnistuu edes huonosti, niin joskus voi saaha muutakin kuin hien pintaan.

Tuo jälkien sotkeminen tuntuu ainakin tässä vaiheessa olevan se suurin harmi mikä koirasta tässä hupissa on. Jahka tässä oma kunto senverran kohenee ettei ihan heti ala suksien kanssa piiputtaa, niin kyllä net jäljet tai löytyy uudelleen. Tai sitten näätä. Mulle on aivan sama löytääkö koira näädän puusta, mutta maakolojen tonkimisesta luulisin että siitä on apua, kunhan sen saa vain hoksaaman mikä on homman juoni.
Ite ajattelin kuten erakko: "Jos koira ylipäänsä on erottavinaan linnut ja pienpedot, kyllä se näädänkin samaan sakkiin laskee, vaikka se paljon puissa viihtyykin."

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 5.12.2005 17:38

Na, hihtaseppa vain talvi jos toinenkin seisojan kanssa, kunto siinä kasvaa, vain ei gilla liehu pyydettävän häntä repun läpän alta.. Jos tosissasi aiot näätää eräksi niin jätä pyytöläinen kotiin ja ota matkaan joku lapiomiehen näkoinen kaveri. :P :P

Heikki Sarvikivi
REPPUKOIRA!
Viestit: 257
Liittynyt: 25.11.2005 15:50
Paikkakunta: Kanakoiraharrastuksen kehto

Viesti Kirjoittaja Heikki Sarvikivi » 5.12.2005 23:26

:roll:
Viimeksi muokannut Heikki Sarvikivi, 7.10.2013 09:40. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 5.12.2005 23:41

Kun ei muille kelvannut, niin säälistä otin... :lol: :lol: :lol:

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 5.12.2005 23:50

Ja sääliksi käy niitä, joille ei kelvannut! :twisted:

Heikki Sarvikivi
REPPUKOIRA!
Viestit: 257
Liittynyt: 25.11.2005 15:50
Paikkakunta: Kanakoiraharrastuksen kehto

Viesti Kirjoittaja Heikki Sarvikivi » 6.12.2005 01:14

:roll:
Viimeksi muokannut Heikki Sarvikivi, 7.10.2013 09:41. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 7.12.2005 19:19

Käpälämäen Ukko kirjoitti:Jos tosissasi aiot näätää eräksi niin jätä pyytöläinen kotiin ja ota matkaan joku lapiomiehen näkoinen
Näin on varmasti viisainta. Siis jos tosisaan haluaa.

Mikko Riutola
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 32
Liittynyt: 7.5.2007 14:49

Viesti Kirjoittaja Mikko Riutola » 28.11.2010 18:43

Vanha aihe, mutta nostetaan ylös:

Kuva

Ja ampumista lukuunottamatta 100% koiran itse hoitama. Sitä se ei vielä ole oppinut.
Otin herran mukaan lähinnä jaloittelemaan kun lähdin viemään näädän rautoja eräälle harjulle jossa pari päivää sitten oli kovasti jälkiä.

Harjun päässä alkoi vimmattu jäljestäminen, arvelin jäniksenjälkien kiinnostavan enkä noteerannut mitenkään.
Reilu puoli tuntia meni rautakotelon kanssa touhutessa, ja ollessani valmis alkoikin kuulumaan harvinaisen komea haukku, kuten nyt saksanseisoja osaa :D .
Lähdin sitten ihmettelemään sitä, vaikka melkein arvasinkin.
Koira löytyi parin sadan metrin päästä puuhun haukkumasta, ja näätä killisteli oksalla.

Asetta ei tietenkään mukana, kotiin matkaa vajaa kilometri.
Hetken tuumin ja päätin lähteä torrakon hakuun.
Yritin koiralle toimittaa, että "jää sinä vahtiin, minä haen pyssyn".

Kotvasen se jaksoikin haukkua mutta tuli sitten perässä kotipihaan.
Kun näki haulikon, kääntyi kannoillaan ja palasi täyttä vauhtia louskuttamaan.

Siellähän se oli näätä samoilla sijoilla kuin lähtiessäkin, eikun alas.

Jäljistä saattoi päätellä, että koira oli seurannut yöllistä jälkeä ojanpenkassa olevalle onkalolle, johon oli kaivautunut vajaan metrin.
Ilmeisesti näädältä oli hermo pettänyt ja lähtenyt livohkaan.


Nyt onkin sitten tällä koiralla kasassa kaikki luvalliset pienpedot, ja karhukin on ajettu isännän syliin :D

Näädät ovat olleet itselleni jo pari talvea pakkomielle, ja raudoilla saalista on tullutkin ihan kohtuullisesti.
Olen aina ottanut koiran mukaan rautakierrokselle, ja usuttanut, innostanut, kehunut jne koiraa kun näätä on pöntöstä löytynyt.
Tiedä sitten onko tuolla ollut merkitystä.
Petoviha sillä muuten on aina ollut kauhea.

Vastaa Viestiin