Kettua seisojalla

Kohteena olevien harjoituslintujen vaikutus koiran kykyyn käsitellä riistaa

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
Avatar
Petri Allén
KVA -keskustelija
Viestit: 96
Liittynyt: 22.11.2005 17:11
Paikkakunta: Rovaniemi

Kettua seisojalla

Viesti Kirjoittaja Petri Allén » 17.12.2008 17:10

Minkälaisia kokemuksia teillä on seisojan kanssa ketunpyynnistä? Voiko hommaan saada tarkoituksenmukaisuutta vai onko pyynti näillä kaikenviljan koirilla ainoastaan puhdasta tuuripeliä?

Muutaman kerran on kettu tullut syksyllä syliin, kun koira on ollut lintuja hakemassa. Liekö koiralla ollut tuolloin sen kummempaa osuutta tapahtumaan. Toisaalta, kerran on koira ajanut ketun äänettä ja ilman näköyhteyttä suoraan eteeni. Minua ei haittaa, vaikka linnunpyynti muutuisikin välillä kettujahdiksi.

Olen myös laittanut koiran ketun tuoreille jäljille komennolla: "kettu ..kele!" Tuloksena toistaiseksi kohtuu laajaa lenkkiä ja muutama haukahdus. Kettu ei näistä tilanteista ole hairahtunut eteeni, eikä koirakaan ole repolaista kiinni saanut.

Käyttääkö kukaan seisojaansa aktiivisesti ketun pyynnissä vai onko tämä ihan marginaalipuuhastelua? Metsässä on tällä hetkellä enemmän ketun jälkiä kuin lintujen. Jotain tarttis tehdä.

P.S. Voisin lähteä oppipojaksi, jos joku harrastaa Rovaniemen tienoilla jalkanaruilla pyyntiä. Oikea ajokoirakin on ollut harkinnassa..

jörtti

Viesti Kirjoittaja jörtti » 17.12.2008 21:13

Käsitykseni mukaan on aika vaikea yhdistää lintua seisova koira joka tarvittaessa ajaa kettua kunnolla. Tarkoitan nimenomaan kunnolla ajavaa koiraa, siis vähintäänkin puolituntia ja vauhdilla. Karkkari puolella tiedän sellaisen yhden edesmenneen koiran joka ajoi pitkään kettua lumen aikana, elikkä vähissä ne on. Minun Arthos poika kyllä ajaa myös jos sen saa todella kuumalle jäljelle mutta mikäli välimatka metsässä alkaa kasvaa se jättää leikin kesken. Elikkä aiheeseen täytyis syventyä mielestäni koiran ollessa nuori ja tilanteita saada paljon että homma alkaa sujumaan, lisäksi koiralla pitää olla kova peto vietti joka antaa intoa ajaa. Täällä Rovaniemen korkeudella haastava laji joka vaatii kyllä isännältäkin sitä intoa vähintäänkin kohtuullisesti. Mahdottomasta ei kuitenkaan ole mielestäni kysymys. Olen joskus linnun pyynnin yhteydessä päässyt tuikkaamaan jörtin ajosta muutaman ketun ja joskus saanu railakkaita ajojakin päälle mutta harvakseltaan ja yleensä juuri sattumalta jonkun muun pyynnin yhteydessä. Hyvähän on muistaa että onhan meillä kanakoirissa pitkälle lintujakin ajavia koiria niin miksipä ei kettua :-) Yrittää kuitenkin kannattee!

gary

Viesti Kirjoittaja gary » 17.12.2008 22:05

Itse olin viime viikonloppuna katselemassa riistaa pitkin jokivartta....pääosin fasaaneja ja rusakkoja etsien...koira alkoi heti parin sadan metrin jälkeen himmailla ja tarkennella (itsellä tietysti tässä vaiheessa vielä ase normaalisti selässä)...ajattelin, että eiköhän se pian pidätä...vaan ei pidättäny. Riista ei kestänyt seisontaa ja kettuhan se sieltä pommas 40 metrin päästä koirasta ja ukosta. Annoin koiran ajaa kettua ja testasin, notta saako kiinni. Lähellä oli, mutta kiinni ei saanu. Kettu juoksi maatalon ulkokartanon alle (tod.näk.) ja koira palasi isännän luokse. Uskoisin, että kettun voi saada jopa seisonnalta, jos vain koiralla on riittävän herkkä seisontakynnys ja isäntä edes jollain tasolla hereillä. Oma koirani ajoi tuota kettua täyttä häkää haukkuen ja ulvoen, mutta toki sillä oli koko ajan näköyhteys. Joskus se on kyllä vieny jänistäkin melkein 40 minuuttia, joten kait se vois kettuakin ajaa pidempäänkin (toki nykyään pyrin katkaisemaan kaikki ajot heti alkuunsa).

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 18.12.2008 00:04

Yhtä kettua olen seisonnalle rojauttanut ja sen verran se otti siipeensä, että se pian saatiin lyhyen ajon päätteeksi nurin. Tilanteeseen saatiin avanssikin. Kettu makoili jyrkän notkon reunalla ison kiven päällä ja koira sai siitä vainun notkon pohjalta. Tämä tapahtui jo edesmenneellä lyhkärilläni. Tälle vuotta on kaksi kettuajoa saatu ja "läheltä piti tilanteita" oli molemmat. Ei vaan tuossa vanhuksessa enää riittänyt puhti saada repoa kiinni.

Petri, siitä sun tämän syksyisestä ketusta ja sen mielenkiintoisista vaiheista on muuten lisäinfoakin saatu...
Kuva

jörtti

Viesti Kirjoittaja jörtti » 18.12.2008 09:13

Ei koira kettua saa kiinni metsässä ainakaan sulan maan aikana jos ei satu älytön flaksi käymään, jos ei jotenki ketun tietämättä koira pääse ihan läheltä painaan päälle. Normaali tilannehan meillä täällä metsissä on että kettu lähtee pakosalle kilometriä ennen kohtaamista, tai ainakin melkein. Tämmöiset seisonnalta ketun ampumiset kannattee unohtaa näissä kairoissa ainakin suosiolla, olen muutampia kertoja metsässä käyny seisojan kans enkä ole kun kerran törmännyt tilanteeseen jossa minun koira seisoo kettua ja sekin tapahtui tunturissa keväällä erittäin pahassa lumi tuiskussa jossa jyrkkä rinne esti päälle käynti yrityksen. Tilanne tuli varmasti täytenä yllätyksenä ketulle niinkuin myös minulle. Onneksi koskaan muullon mikään omistamistani koirista ei ole alkanut seisomaan niitä koska sehän on auttamattomasti väärin. Seisomallahan annetaan turrille peliaikaa joko karata tai ainakin tehdä sota suunnitelma paon suhteen, oikean peto kovuuden omaava koira käy sumeilematta yrittään kiinni ottoa. Jos koira joutuu jälkeä pitkin ajamaan ei ole mitään mahdollisuutta saada kettua kiinni, täysin avoin maasto ettei ajossa näkö kontakti katkea voi saada koira jopa ketun kiinni. Näitä yksittäis tapauksia tietty aina on. Pää sääntöisesti mielestäni asia on juuri niin että jalkajousia asentelemaan vain ja jos ajavaa koiraa suunnittelee niin mahdollisimman vauhdikkaita ajureita kannattee suosia jotka vie ketun reikään josta sen voi luolakoira miesten avustuksella saada varmasti talteen. Täällä kun on harvat tie verkostot on vaikea löytää passeja lumisesta metsästä varsinkin kun ketut menevät monesti pitkiä matkoja ennekuin jäävät pyöriin rinkiä. Elikkä Petrin tiedusteluun vastaten koira puolesta nämä ajatukset ja naruhommiin en ole enää ryhtyny koska en joka aamu pääse kokemaan pyytöjä enkä edes joka toinen. Lumitilanne on tällä hetkellä sellainen ettei laitetta edes asiallisesti saa pyyntiin, viime pyhänä kun löysättiin suomenajokiora ketun jälkeen oli ne kulkeneet mistä sattuu ja miten sattuu eli lumi kantaa kettua liian hyvin naru pyynnille. Tietysti lumi tilanne muuttuukin nopeasti.

mauri harju
REPPUKOIRA!
Viestit: 310
Liittynyt: 5.6.2008 14:31

Viesti Kirjoittaja mauri harju » 18.12.2008 10:19

Täällä etelässä jokunen kettu on tullut sivutuotteena rusakkojahdeissa käytäessä läpi peltosaarekkeita koiran kanssa. Passit on saarekkeen toisessa päässä tai seuraavassa saarekkeessa ja tuulen alla. Koira toimii käytännössä karkottavana mutta tänä syksynä yks repo ei ollut tarpeeksi nopea vaan koira ajoi ketun kiinni avopellolla ja luovutus istuen. Paras tulos tulee jos passissa on vain ukko tai pari. Jotenkin repo vainuaa jos on enemmän porukkaa matkassa ja kiertää herkästi itsensä ulos. Myös vizslani ajoi ketun kiinni jokunen vuosi sitten mutta pääsivät ketun kanssa sopuratkaisuun ja kettu jäi saamatta. Tämähän ei ole varsinaista seisojametsästystä mutta hiton jännää kuitenkin ja luppoaikana mitä parhainta riistanhoitoa. Koiran täytyy olla tottelevainen ja ajamatta karkorusakoita muuten homma kärsii koiraa odoteltaessa. Kun kettu sattuu eteen olen antanut ajaa surutta. Tulee passiin kovaa mutta ei ehdi tarkkailla kovin paljon passimiehiä.Muutaman kerran repo on jäänyt lymyämään esim. jokivarteen ja huonolla menestyksellä kun koira onkin haistanut ketun ja pakoreitti on ollut olematon. Pari kertaa jopa kokeissa on käynyt näin mutta ampumatta on jäänyt kun aseet on ollu lataamatta, kuten kokeissa kuuluukin olla. Tämä jahtimuoto tuo myös supeja saaliiksi alkusyksystä kun supit jäävät päivälevolle ko. paikkoihin.

mauri harju
REPPUKOIRA!
Viestit: 310
Liittynyt: 5.6.2008 14:31

Viesti Kirjoittaja mauri harju » 18.12.2008 10:33

Ylläoleva homma toimii lumikelillä vielä paremmin kun kierretään kettu saarekkeeseen tarpeeksi kaukaa ja passit kuten edellä. Sitten vaan koira sisään ja kohta paukkuu jos kaikki menee taiteen sääntöjen mukaan. Koiraa karkkoaa myös muu riista kuten kauriit mutta en ole antanut ampua niitä, kun koira on vähän kuuma ja saattaa alkaa ajelemaan myös niitä jos näkee niitä kaadettavan. Sopivalla kelillä esim uudella märällä lumella pääsee seisonnalta ampumaan etenkin rusakoita, jotka eivät silloin mielellään jätä jälkiä uudelle lumelle. Jos on pakkaskeli niin yleensä rusakot karkkoavat koiraa jo hyvissä ajoin eivätkä kestä seisontaa joten passimiehiä tarvitaan.

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 18.12.2008 11:35

Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin ketun kanssa sattuu. Männä syksynä koira yhytti revon makuukselta aivan kalliojyrkänteen reunalta. Kettu livahti alta pois, mutta seisojalta meinasi mennä jarrutus pitkäksi kalion kielekkeellä. Kuva samaisesta ketun lepopaikasta.
Kuva
Kuva

Juha Leppänen
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 32
Liittynyt: 19.3.2007 18:10

Viesti Kirjoittaja Juha Leppänen » 18.12.2008 19:43

Usein kettu on päivämakuulla peltojen keskellä olevissa metsäsaarekkeissa tai pajukoissa sulattelemassa fasaania tai rusakkoa :evil: Muutaman kerran on haussa ollut koira saanut ketun liikkeelle ja kyllä saa kettukin pistää parastaan jos läheltä koiraa karkkoaa... :wink: Valitettavasti vain kaksi kertaa matka kettuun on ollut sopiva haulikolle,yleensä häipyvät liian etäältä...Turhankin raivokkaan käsittelyn antoi edellinen kkss kun haavakkoketun kiinni sai..ei tarvinnut nylkyhommia aloittaa... :(

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 19.12.2008 15:52

jörtti kirjoitti:Ei koira kettua saa kiinni metsässä ainakaan sulan maan aikana jos ei satu älytön flaksi käymään,
Kun tarpeeksi älytön flaksi käy, niin se kettu juoksee suoraan koiralle suuhun. Viimetalvena ajokoiraa pakeneva kapinen kettu juoksi suoraan päin mua ja väisti siten ettei koira tavinnu juuri muuta kuin haukotella ja se oli siinä. Tosi tuo repolainen oli siinä kunnossa, että se olisi ollut muutenkin selvä, joten tuon kokemuksen kautta en vielä lumikelin jahtisuunitelmia uusimaan.

Vastaa Viestiin