vanhat viestit

Kohteena olevien harjoituslintujen vaikutus koiran kykyyn käsitellä riistaa

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
Jyrki

vanhat viestit

Viesti Kirjoittaja Jyrki » 20.5.2002 09:10

Tämä keskustelunaihe on avattu Heikki Hannolan lehdessä olleen artikkelin pohjalta. Lehdessä olleista tiedoista poiketen tällä palstalla ei tarvitse välttämättä rekisteröityä mihinkään. Laita nimesi tai nimimerkkisi Käyttäjätunnus kohtaan ja lisää halutessasi email-osoite ja paina Lisää viesti painketta. Tämän jälkeen viestiä voi vielä muuttaa esikatseluikkunassa, mikäli viesti on oikein paina lisää viesti.

Lisääjä toimeve Keskiviikko, 20.Joulukuu, 2000 - klo 22.27:


Mielenkiinnolla odotetaan ensi syksyä, met kaksi "keltanokkaa" näissä ympyröissä (siis koira ja mie). Joten paha sanoa, millä linnuilla pitäisi/saisi/kannattaisi kouluttaa.

Täältä jänkhän reunalta olisi tietenki heleppo heittää, että mettälinnuilla tietysti (tietysti tänä vuonna tänne kertyneet meriitit voivat kertoa myös jottain...). Saattaa olla nimittäin ensi syksynä Junkkarissa tilanne, että molemmat haistetaan/nähhään fasaani eka kertaa...ellei sitten käyä Ranualla reenaamassa. Siellähän on onneksi mahdollisuus tällaiseen, ettei nyt senthän ihan lakeuksille tartte lähtiä täältä.

Kyllähän sitä on tämän syksyn tilannetta näillä palakisilla pähkäilty monen muunki harrastajan kanssa; ei palijon ole kouluttammaan pystyny, kun ei noita siiveniskuja ole kohilleen sattunu kovinkaan paljon. Joskin toiset kouluttajat sanoo, että aikaa on (koira vasta vajaa 9kk nyt), toiset taas ovat sitä mieltä, että ellei reppu täyty jo tässä vaiheessa, on turha ootella mittään valtavaa koiralta tulevaisuudessakaan. No, tuleva syksy näyttää varmasti jo paljon suuntaa. Fasaaneilla tai ilman.

Lisääjä ako&hari Torstai, 21.Joulukuu, 2000 - klo 13.37:


Tervehdys. Seuraavan koirani metsästyskoulutuksen pyrin kyllä aloittamaan metsälinnuilla. Metsälintuja kun täytyy seistä kauempaa kuin fasaaneja. Koira oppii käyttämään nenäänsä paremmin.
Fasaani on sitten jatkossa mitä parhain koulutuslintu varsinkin saatavuutensa puolesta.
Tärkein asia mielestäni on kasvatustarhan korkeus. Matalassa tasamaalla olevassa tarhassa fasaani ei opi riittävän nopeaksi lähtijäksi vaan jää ainakin toisesta avanssista hampaisiin.
Ylipäätään näyttäisi metsästys olevan siihen suuntaan menossa että "minkä ammut niin sen istutat".

Lisääjä jokke Lauantai, 23.Joulukuu, 2000 - klo 18.10:


Varmasti olisi koiran toimivuuden kannalta hyvä saada koulutus ainakin alkuun metsälinnuilla. Täällä etelässä niitä metsien kanalintuja on melko harvassa. Jos yhden tapahtuman löytää, niin sitä ennen on monta törmäystä jäniksiin, rusakoihin, supeihin, peuroihin jne....

Kun riekkoja ei ole niin ainoa kunnollinen koulutuslintu on fasaani...ne kun vielä yleensä löytyvät peltojen syrjiltä ja muutenkin avoimemmista maastoista. Pysyy koirakin paremmin näköpiirissä ja hallinnassa.

Olen toisalta hyväksymässä ajatuksen että saksanseisojaa voi jo pennusta asti kouluttaa muuhunkin metsästykseen kuin pelkästää linnuille...voi olla että siinä lintutyöskentelyn oppiminen kärsii. Mutta kun kanalinnut vähenee ja niiden metsästysajat ovat vain muutamia viikkoja vuodessa. Ehkä ne tullaan lähivuosina isoilta alueilta kokonaan rauhoittamaan..kuten esim. viimeksi lapissa.

Kenties saksanseisojia tullaan käyttämään entistä enemmän muussa metsästyksessä kuin lintujen seisojana.

Ainakin oman pentuni kohdalta näin tapahtuu.

-jokke-

P.S.
Toivotan kaikille rauhallista joulua!

Lisääjä raimo louhio Keskiviikko, 27.Joulukuu, 2000 - klo 10.40:


Jos on ihan pakko käyttää fasaania, niin parasta silloin hankkiutua sellaiseen paikaan, missä ne ovat "luonnonvaraisia". Varokaa viemästä nuorta (alle 3 vuotista) koiraanne tarhasta maastoon siirretylle linnulle, siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä! Ymmärrän kyllä, että alussa ensimmäistä tai toista, joskus vielä kolmattakin koiraansa hoivaava ohjaaja omaa malttamattomuuttaan ei anna koiransa kehittyä luonnollisesti ja oppia ajallaan, vaan rupeaa "antamaan riistakoulutusta".

Tasapainoisen seisojan saa, kun tarjoaa sille
- lapsuuden, jolloin sille voidaan opettaa kaikkien tarvittavien käskyjen merkitys,
- nuoruuden, jolloin koiralta aletaan vaatia em. käskyjen sisällön tinkimätön toteuts
- kun edelliset kohdat (nyt koira n. 1 v - 1,5 v.) on suoritettu loppuun, voit aloittaa "metsästyskoulutuksen". Sehän tarkoittaa kulkemista koiran kanssa metsässä, pellolla, suolla, kaislikossa jne. Koiraa ei tulisi erityisesti viedä riistalle; kun riittävästi maastoa kuljetaan, niin kohtaahan se riistaa. Siitä voi sitten aloittaa metsästyskoulutuksen. Mutta ei missään tapauksessa juuri tarhasta maastoon siirretyllä fasaanilla!!!
Vinkki: Myös peltopyitä on saatavissa tarhattuina, käyttäkää niitä jos luonnonriistaa ei ole pelloilla.

Raimo

Lisääjä Kai Hoo Keskiviikko, 27.Joulukuu, 2000 - klo 19.23:


Tässäpä mielenkiintoinen aihe!Itse olen huomannut että ensimmäiset riistakosketukset olisi hyvä saada tapahtumaan näkyvillä, ja sitten vasta olen ruennut miettimään kumpaa meitin koirat ovat vailla metsää vai peltoa... Nuorta koiraa olen siihen asti vienyt avonaisiin peltotilanteisiin kunnes olen aivan varma että sen seisonta kestää, sen jälkeen kiireesti metsään. Kun koira on ruennut pelaamaan metsälinnuille sen jälkeen olen pitänyt käyntejäni metsän hyväksi 2:1. Olen "Joken" kanssa samaa mieltä että metsämaastossa on tänä päivänä suurempi mahdollisuus tavata muuta ríistaa kuin metsälintuja. Mielestäni on sulaa hulluutta viedä nuorta koiraa peitteiseen maastoon ennenkuin se on varma linnun käsittelijä.

Lisääjä Fasu Tiistai, 02.Tammikuu, 2001 - klo 19.49:


Peltopyy on mielestäni hyvä koulutuslintu. Ne ovat avoimessa maastossa ja niiden lentoonlähtö on nopea. Lisäksi ne menevät niin lujaa, ettei koiralla ole juurikaan peräänmeno mahdollisuutta. Myös metsäkanalinnut ovat hyviä, joskin niitä on moninpaikoin niin vähän, että koulutus voi olla vaikeaa.

Lisääjä P Keskiviikko, 03.Tammikuu, 2001 - klo 23.12:


Metsämaasto on niin laaja käsite, että se kannattaisi paloitella vähn tarkemmin. Esim. Savo-Kainuu -akselilla tuo "muun riistan" kohdattavuus on varsin vähäistä. Jänis siellä, toinen täällä, mutta nekin on koiran ja ohjaajan opittava käsitteleemään ja hyväksymään. Jos koirasta ei jäniksen seisojaa tule, niin sitten ei tule. Ei se vältteleminen ainakaan tilannetta paranna. Mielestäni peitteinen maasto on omiaan parantamaan myös koiran yhteydenpitoa ohjaajaan.

Pieni maastontiedustelu on paikallaan metsäkanalintujen kohdalla, jos koiralle tilanteita halutaan. Poikueet löytyvät kyllä vielä elokuussa niiltä alueilta, joilla ne kesä-heinäkuussakin olivat.

Jos päivän kävelee tyhjää, niin kannataa ehkä vilkaista peiliinkin.

Törmäilyjä ja pölhöilyjä tulee, mutta ne pitää koiralle sallia. Virheitä tulee aina, mutta aina ne myös opettavat. Tästä syystä en näe mitään syytä kammota metsääkään nuoren koiran harjoitusmaastona. Sen sijaan valmiiksi rakennettuja tilanteita, joissa ohjaamalla ohjataan koira ensimmäisiin riistakoketuksiin pitäisi mielestäni välttää. Metsässä tätä tilannetta harvemmin tulee, joten siksikin arvostaisin metsän korkeammalle harjoitettaessa koiraa paitsi löytämään ITSE linnut, myös käsittelemään niitä tarvittavalla röyhkeydellä/varovaisuudella.

Lisääjä jokke Perjantai, 05.Tammikuu, 2001 - klo 00.53:


Kanalinnut vähenee ja niiden metsäsästysajat lyhenee vuosi vuodelta. Pohjois-Suomessa niitä metsästettiin edellisvuotena pari viikkoa, viime syksynä jo suurin osa Lapista oli kokonaan rauhoitettuna. Eikä täällä etelässäkään ole lintumäärissä ja metsästysajan pituudessa kehumista.

Tulee vaan mieleen että onko tuo kanalintujen metsästys se kaiken alku ja juuri. Miksi pitäisi yrittääkään kouluttaa pennusta huippuluokan lintukoiraa? Se kun on näin huonojen lintukantojen aikaan tosi hankalaa, ja jos sitten lopulta saa koiransa oppimaan asiat, niin metsästyskäyttö on kuitenkin minimaalista. Fasaani onkin tässä mielessä ehkä paras kohdelintu. Niitä löytyy Etelä-Suomessa kohtalaisen hyvin ja ennen kaikkea metsästysaika on asiallisen pituinen.

Olenkin ajatellut että koulutan nykyisen uuden pentuni fasaaneilla, oppimaan linnustuksen perusasiat, ja sen jälkeen jätän "herran haltuun", löytääkö koira tiensä enemmälti kanalintujen perään. Jos ensi syksynä Lapissa saa metsästää menemme toki koettamaan josko löytyisi riekkoja. Noilla perusasioilla tarkoitan, jonkinmoista hakua, seisontaa ja paikallaan pysymistä ampumisen aikana. Avanssistakaan ei ole niin väliä, olen valmis saksalaiseen tyyliin vaikka itse potkimaan linnut liikkeelle.

Saksanseisoja on paljon muutakin kuin kanalintukoira. Noutamisen koulutuksen aloitin jo viime kesänä ja ensimmäiset sorsat tulivat rannalle. Ensi syksynä niitä myös luovutetaan asianmukaisesti. Hirvijahdissa jäljitettiin muutama "tieto"kaato. Ihan vaan harjoituksen vuoksi. Nyt on jo kaksi kertaa oltu tosi toimessa peurojen kanssa, molemmilla kerroilla on isäntä narun perässä viety kaadolle. Ehkäpä vielä jonain päivänä isäntä kutsutaan sinne haukkumalla.

Kunhan vielä saadaan onnistumaan rusakkojahti, toivottavasti jopa seisonnan kera, supien ja muiden pikkupetojen pyydystäminen, niin siinä sitä on yhdelle koiralle työtä kerrakseen.

Ehkä tällaisella koulutuksella pennusta ei tule lintukoekoiraa, mutta jospa siitä tulisi ihan kunnollinen metsästyskaveri. Kenties tekisi ainakin osan niistä hommista mihin sakemanni on aikojen alussa suunniteltu. Ja ihan riittävästi tuntuu kouluttamista olevan näissäkin.

-jokke-

Lisääjä pai Perjantai, 05.Tammikuu, 2001 - klo 13.42:


Jokke puhut asiaa !

Lisääjä kaaleppi Lauantai, 06.Tammikuu, 2001 - klo 05.49:


Hyvät sivut!Suomessa on koiria jolla on hyviä tuloksia pellolta jopa avo 1,mutta myös suuria vaikeuksia metsälintujen kanssa.Lapin riekothan vaativat koiralta taitoa.Metsäkavereiksihän me kai koiria otetaan.

Lisääjä kaaleppi Lauantai, 06.Tammikuu, 2001 - klo 12.42:


Lisäyksenä äskeiseen:Huono täällä pohjoisessa on tällä hetkellä pentukoiraa kouluttaa,koska linnut on vähissä.Täytyy tästä kai suunnata fasaaneille.

Lisääjä Fasu Lauantai, 06.Tammikuu, 2001 - klo 16.22:


Omille koirille on kyllä fasaanit tuottaneet ongelmia etenkin loppusyksyllä.Linnut ovat ojissa ja ryteiköissä, jolloin haku on helposti mitä sattuu. Kuviosta on turha puhua, kun koirat oppivat mistä linnut löytyvät. Lisäksi linnut painautuvat huonosti, tahtovat vaan juosta alta pois ja lopulta eksyttävätkin kokemattoman koiran. Metsälintujen ammunta onnistuu huonommallakin avanssilla, mutta esim. pakettipellosta fasaanikukon lentoon saaminen ilman kohtuullista nostoa (saksalaisittain) onkin jo tragikoomista. Ei tiedä itkisikö vai nauraisiko.

Lisääjä P Lauantai, 06.Tammikuu, 2001 - klo 18.11:


Minua niin kauhiasti oudoksuttaa tuo termi "viedä koira linnuille". Meillä ainakin on tapana, että koira vie ukon linnulle. Mielestäni harjoituslinnulla ei nyt niin ole väliä, ellei se nyt ole siivetön lentokyvytön suuhunjäävä elukka. Osattava on hyvän koiran käsitellä tavista teeren kaikki mahdollinen. Kokemuksella se sen oppii, ei sillä, että pari kertaa syksyssä "viedään koira linnulle".

Tärkeintä on, että koira sen on itse löytänyt, painanut ja seisonut.

Fasu puhuu asiaa siitä, ettei metsälinnulle avanssia juuri tarvita. Riittää kun kävelee koiran viereen ja toteaa, jotta "jahah".

Lisääjä Raimo Lauantai, 06.Tammikuu, 2001 - klo 22.06:


ONKS TIETOO? VERIKORVASTA
Koirallani on verikorva. Mitä pitäis tehdä? Jos tiedät niin kertoisitko.
Raimo

Lisääjä sko Sunnuntai, 07.Tammikuu, 2001 - klo 10.57:


Tarina

Koiran koulutus riistalla on tänään monia puhuttava asia.

Kaikkien tuntema Ville antoi hyvän ohjeen, koira tulee kouluttaa riistattomassa maastossa.
Hän selkeytti sanomaa, riistalla koira on vaistojensa varassa eikä sen työskentelyä saa häiritä.

Heikin perusteet toimivalle koiralle olivat hyvin selväpiirteiset.
Koiran tulee empimättä mennä käskystä maahan.
Luokse tulo pitää olla mieluista ja tapahtua pyydettäessä välittömästi.

Jo toisen koiran omistajana, ”laajan kokemuksen omaavana” vein ensikertalaisen kaverini Raunon luo oppiin.
Rauno tarinoi meille monia viisauksia, jotka ovat avautuneet oman kokemuksen myötä.
Lopuksi hän näytti meille miten koiran tulee mennä maahan.
Pihapiirissä oli laaja nurmikenttä, jossa kk narttu pisti parasta kiitolaukkaa.
Pilli tirahti, eihän se koira varsinaisesti maahan mennyt, veti vain jalat kippuraan mahan alle, kun vauhti loppui putosi koira nurmelle ja liukumisen päätyttyä jäi paikalleen makaamaan.
Näytös teki lähtemättömän vaikutuksen empimättömästä maahan menosta.

Martin ohje riistalle menosta. Nuoren koiran vieminen riistalle ei sinänsä ole vaarallista, kunhan tottelevaisuus on kunnossa.

Asioissa voi edetä monella tavalla. Kokeissa voi menestyä vain hyvän tottelevaisuuden ja yhteistyöhalun omaavalla koiralla, jonka toimintaa ohjaaja ei häiritse.
Palkinnon laadun ratkaisee koiran kyvyt ja ohjaajan taidot.

Olen ymmärtänyt asian niin, että koiralle annetaan ainoastaan toimintalupa,
jolloin se tehtävästään tietoisena intohimoisesti haluaa kyseisen tehtävän suorittaa.
Käskyjä annetaan vain, jos koira pyrkii ”rikolliseen” toimintaan.
Jos koira on kouluttamalla pilattu, voi ohjaajan keinot loppua.
Silloin valitettavasti usein turvaudutaan pakotteisiin.

Kun koiralla on halu toimia, tarvitaan vain keinoja joilla rajataan tapahtumia haluttuun muotoon.
Maahan meno pysäyttää kaiken liikkeeseen perustuvan toiminnan.
Luokse tulo varmistaa koiran saamisen hallintaan.
Kaiken muun pitäisi hoitua intohimoisen toimintahalun kautta, tehtävästä riippumatta.

Ylituomareilla ja monilla kanakoiran omistajilla on laaja näkemys aiheeseen liittyvistä asioista.
On paljon konsteja joilla koirasta saa kaiken hyvän esiin.
Vaikeampaa on peittää ei toivottuja ominaisuuksia, niin ettei muu toiminta kärsi.
Tällä palstalla voisit auttaa toisia harrastajia, kertomalla miten sinä onnistuit.
Kerro se tapahtuma tai menetelmä, joka on mieltäsi eniten lämmittänyt.

Mietin kerran miten koiran saisi halukkaasti ryömimään.
Vaimo askarteli keittiössä ruuan parissa. Sattui olemaan oikein paistin laitossa.
Vaivihkaa hamusin kohtalaisen palan lihaa, jonka vein toisen huoneen lattialle.
Pontuksen nenä alkoi värisemään, sitten se raotti toista silmäänsä petipaikalla.
Vastustamattoman hajun tavoittaessa koira aikoi siirtyä aterioitsemaan.
Maahan komento keskeytti liikkeen.
Liike jatkui hetken päästä makaavammassa asennossa.
Pieni kannustus, ryömi, koira nousee ylemmäs ja taas maahan komento.
Ei tätä leikkiä tarvinnut monesti toistaa, kun koira keksi ryömimisen sallituksi liikkeeksi.
Toimintalupa ryömi oli lähtemättömästi koiran muistissa, palkintona osa paistista.

Jatka tarinaa omalla jutullasi.

Lisääjä Kanakoiramies Maanantai, 22.Tammikuu, 2001 - klo 22.04:


Oli mielenkiintoista lukea kirjoituksianne.
Olen täysin samaa mieltä Raimo L:n kanssa antakaa koiralle aikaa. Sykli ajattelusi oli hyvä.
Miksi 2 vuotias koira pitäisi nostaa voittajaluokkaan? Eihän koiran kestävyyttäkään nykymuotoisessa yhden päivän kokeessa tule testattua kunnolla. Hakuaika 60 minuuttia tulisi testata yhtä soittoa silloin nähtäisi koiran kunto. Taitaisi jälkijoukoille tulla aika pitkäksi.

Täälä piti keskustella aiheesta fasaanista koulutuslintuna.
Täsäkin Raimo oli oikeassa.
ÄLKÄÄ menkö nuorta koiraanne kouluttamaan alueele missä on tarhalintuja. Eihän ne osaa edes lentää kuin muutaman pyrähdyksen. Koiralle jolle on jäänyt fasaani suuhun pentuna on paukkunoutaja ainesta.
Sinulle joka pelkäsit mennä fasaani kokeisiin metsälinuilla koulutetun koiran kanssa sanon: No hätä.
Koira joka osaa käsitellä metsälintua osaa hoitaa myös fasaanit.

Vanha kanakoiramies Ville Laitinen sanoi minulkle kerran nuortenluokan kokeissa:Harjoittele hakua metsässä. Niin tein ja niin olen aina tehnyt.
Hakua on aina helppo laajentaa mutta vaikea opettaa sitä suppeammaksi ja yhteydenpito on taattu. Sitäpaitsi etelän fasaanikoirat eivät ole sanottavammin pärjänneet riekkokokeissakaan. Eivät ne mene rääsikköön kun eivät mene etelän pelloille paskaruohikkoon tai nokkospuskiin. Det gör sä illa. Hyi tulee turkkiin takiaisia. Metsässä koulutettu koira koluaa kaikki paikat.

Te nuorten koirien omistajat ja vielä tekin joilla on toinen koira menossa teille minä sanon, että opetelkaa lukemaan luonnon kirjaa. Kun te sen osaatte tiedätte missä riista lymyää. Sitten näytätte koirallenne paikat ja kerrotte ensimmäisen ja toisen pudotuksen jälkeen että näitä me pyydetään. Hän oppii. Sen jälkeen hän osaa viedä teidät linnuille missä vain.
Näin minulle on ainakin käynnyt.

Lisääjä kaaleppi Maanantai, 22.Tammikuu, 2001 - klo 22.29:


Tällä hetkellä eikai laajasta hausta ole haittaa,koska lintuja on todella vähän. Itse en ole rajoittanut pennun juoksun laajuutta millään tavalla.Kyllä se oppii seuraamaan isäntää kun se aika tulee,jos oppii? Mutta se on jo toinen asia.

Lisääjä Jagtman Tiistai, 23.Tammikuu, 2001 - klo 01.47:


"Pilasin" ensimmäisen koirani kesyillä fasaaneilla! Seuraavilla koirilla harjoitukset tulevat olemaan metsälinnut vs peltolinnut 50/50.
Mutta kaikki treenilinnut tulevat olemaan ns. villejä.Antakaa pennulle mahdollisuus erehtyä, se on vain oppia.On aivan liikaaa ohjaajansa jalanjuuressa kyyhöttäviä(lue täriseviä) koiria joita on koulutettu liian kovakouraisesti.

Lisääjä Kanakoiranainen Tiistai, 23.Tammikuu, 2001 - klo 11.39:


1 TEHKÄÄPÄ MUUTOS TUONNE ETUSIVULLE.
Kanakoiramies oli ihan oikeassa tätä linkkiä on vaikea löytää ei mitään logikkaa. Epäselvä hakemistoja koko systeemi.

2 Myös koekertomukset tänne

Lisääjä Anu Tiistai, 23.Tammikuu, 2001 - klo 14.24:


Se, onko parempi kouluttaa fasaanilla vai metsäkanoilla,, riippuu koirasta. Meillä on kaksi koiraa, joista toinen seisoo hyvin lähelle ja toinen on varovaisempi. Se lähelle seisoja onnistui pari ensimmäistä syksyään karkoittamaan kaikki metsälinnut, ennenkuin oppi jäämään tarpeeksi kauas. Fasaanit se sensijaan on osannut aina naulata paikalleen. Tuo kauempaa seisova sensijaan on heti onnistunut metsälintuseisonnoissaan, kun taas fasaanit tahtovat juosta sen edestä. Harjoiteltu on molemmilla ja fasaanit ovat villejä. Juuri maastoon päästetyistä tarhafasaaneista olen samaa mieltä kuin muutkin, tosi huonoja harjoituslintuja. Tämän voisivat fasaanitarhaajat huomioida, kun mainostavat koulutusmaastojaan.
Eivät ne fasaanit niin helppoja ole metsälinnuilla koulutetulle koiralle, kuin tunnutaan luulevan. Sanoipa eräs konkari menevänsä riekkokokeisiin hakemaan tuloksia, kun ne ovat niin helppoja fasaaneihin verrattuna....
Tosin on myös fasaanikokeita ja tarhafasaanikokeita, niistä sitten valitsemaan.

Lisääjä hari Tiistai, 23.Tammikuu, 2001 - klo 21.10:


Fasaanit jotka ovat kasvaneet riittävän korkeassa / rinteeseen tehdyssä ja väljässä tarhassa lähtevät koiran edestä hyvin. Pirkanmaan Kanakoiraharrastajien kokeissa Virroilla ei lintuja juuri jäänyt koiran suuhun. Ne jotka jäivät olivat raanakkoja. Kokeissa kävi lähemmäs 60 koiraa.
Fasaanilla kun kunto ja höyhenpuku ovat kunnossa niin ei koiran hampaisiin jää

Lisääjä sko Keskiviikko, 24.Tammikuu, 2001 - klo 17.13:


Koira riistalla, ohjaaja tilanteessa, turinaa.
Koira oppii tunnistamaan riistan pakoreviirin rajan. Älykäs koira oppii nopeasti myös ohjaajan käyttäytymismallin. Monesta eri tekijästä johtuen koirat toimivat tilanteessa eri tavalla. Häiriötekijöitä koiran pitää oppia hallitsemaan. Miten koira tilanteen ottaa hallintaan, on jälleen yhteistoiminnan sujumisen luoma kokonaisuus. Jos koira kokee ohjaajan häiriötekijäksi, ei siitä hyvää seuraa. Vanhemmiten kokemuksen myötä ja onnistuneiden metsästystilanteiden kannustamana koira alkaa paikata ohjaajan töppäilyjä. Esimerkiksi seisomalla riistaa kauempaa, jolloin ohjaaja voi rauhassa saapastella seisonnalle niin ettei riista karkaa. Tiedottaminen on oiva esimerkki koiran kyvystä hallita tilannetta ja ohjaajaa. Kun yhteiset pelinsäännöt on kerran luotu, minä seison ja nostan, sinä pudotat, minä saan noutaa lämmintä lihaa on kaikki yksinkertaista ja helppoa. Fasaani joka on maalintu, tekee tilanteen nuorelle koiralle kiusalliseksi. Koira seuraa mielellään juoksevan linnun jälkeä. Jos sallit sen, linnulla on etu puolellaan. Hetken juostuaan lintu koukkaa myötätuuleen ja koira menettää mahdollisuuden vainuta linnun tarkka olinpaikka. Useimmiten kokematon koira menettää tilanteen hallinnan ja riistatyön mahdollisuus hiipuu. Varminta on huolehtia, ettei nuori koira saa takertua jälkiin. Sen tulee hakea aina tuuli poskella vastaiseen, jolloin linnut otetaan tyylikkäästi piikkiin, eikä lintu taluta koiraa. Jos vahinkoja sattuu huolehditaan ainoastaan ajovietin pois kytkemisestä, eli koira maahan. Moittimalla törmäyksestä teet koirasta varovaisen hiippailijan, joka ei uskalla seistä lintua riittävän läheltä. Metsälinnuilla ei tarvitse ankarasti puuttua perään menoon, kunhan et pudota riistaa sellaisessa tilanteessa. Koira lopettaa itse ajamisen, kun huomaa ettei ajaminen tuota tulosta. Fasaani on sikäli hankala, että nopea koira pysyy huonon lentäjän matkassa ja saa perään menon seurauksena palkkion, fasaanipaistin muodossa. Muutenkin avoin maasto kiihottaa koiraa perään menoon. Peitteisessä kohde katoaa ja kiinnostus samoin. Koiran seisontakynnys vaihtelee eri yksilöillä. Seisontakynnykseen on helppo vaikuttaa. Jos viet koiran fasaaneille, etkä puutu sen toimintaan, keksii koira muutaman kukon karkaamisen jälkeen röyhkeän seisonnan edut. Vastaavasti aroilla metsälinnuilla opitaan ottamaan linnut kauempaa. Vuorottelemalla eri maastojen ja lintujen kanssa saat koirasi seisomaan kulloisenkin riistan pakoreviirin rajalla. Nyt on nautinto antaa koiralle nostolupa, kun pakoreviirin raja särkyy ensi syöksystä ja riista pakotetaan esiin hyvässä metsästystilanteessa. Koiran seisonta rakentuu myös kokemuksesta. Koiran tulee itse ratkaista seisonnan kesto. Jos puutut väärällä tavalla seisontaan, ei koira uskalla seurata juoksevaa lintua tai siitä tulee jäljelle seisoja. Lukemalla koiraa oikein toteat riistan olevan piikissä ja voit lähestyä seisontaa. Yleensä seisonnalle ei ole kiire. Annetaan koiran todeta tilanne, jos haju väljähtyy koira kyllä toteaa asian ja ratkaisee tilanteen. Mikäli haju säilyy ja lintu saadaan paikallistetuksi sekä painautumaan, kiinteytyy seisonta. Koiran kehitysasteesta riippuen annetaan sen seistä jopa tiedottamiseen saakka. Yleensä tilanne on valmis, kun koira alkaa kaipaamaan ohjaajaa seisonnalle. Korvien avulla kuulostelemalla tai kääntämällä päätä ja silmäilemällä ohjaajaa, missä pirskatissa sinä viivyt. Jos seisonta väljähtyy, eikä koira tee ratkaisua, on syytä laittaa koira hakuun. Joskus voi tulla vahinko, sekin on parempi kuin opettaa koira seisomaan tyhjää. Usein oma komentelu on syynä tämänkaltaiseen epävarmuuteen. Siksi kannattaa oikaista väärinkäsitys rohkaisemalla koiraa toimintaan. Palveluhalu voi olla joillakin yksilöillä niin kova, ettet itse tiedosta närkästyksesi aiheuttamaa tuhausta , joka riittää koiralle merkiksi epäonnistumisesta. Joku yksilö taas kestää ohjaajan virheitä mielin määrin, tekee ja toimii niin kuin hyväksi näkee. Siksi kouluttajan on hyvä oppia lukemaan koiraa. Koira oppii lukemaan ympäristöään varsin nopeasti, se vaikeuttaa kokemattoman kouluttajan mahdollisuutta ennakoida tilanteita. Aina sinun pitää miettiä miksi koira toimi juuri tällä tavalla, kun sen keksit asia on hallinnassa. Metsälintu on sikäli parempi koulutuslintu, ettei sen kanssa voi pelleillä. Ellei koira seiso kiinteästi on tilanne menetetty. Samoin metsälinnun lentoon lähtö on sellainen, ettei koira kuvittele mahdollisuutta saada pakenijaa kiinni. Nuoret linnut ja riekot voivat tosin aiheuttaa harhakuvitelman, joten lentokyvyn tulee olla metsälinnuillakin kunnossa ennen koulutuksen aloittamista. Fasaaneilla, aina silloin tällöin joku lintu jää suuhun, siitä rakentuu koiralle väärä metsästysmalli, josta on palkkiona saalis, joten kannattaa harkita milloin ja millaisille linnuille koiran vie.

Lisääjä jarmoka Torstai, 01.Helmikuu, 2001 - klo 11.09:


Anulle: Miten "kokeneelle konkarille" kävi helpoissa riekkokokeissa? Monia on aikojen saatossa ollut koiria jotka jahtaavat sitä mettäykköstä, mutta montako sellaista jotka jahtaavat peltoykköstä?
Fasaanissa ei ole mitään vikaa koulutuslintuna, kunhan se ei ole istukas ja ei häiritä niitä keskikesällä. Sopivien harjoitusmaastojen puuttuessa ei kannattaisi joutua paniikkiin. Ei muuta kun hakemaan lintukosketuksia siirtolapuutarhojen ja markettien liepeille. Siellä ympärivuoden elelevät fasut eivät jää koirien suuhun. Mielestäni koiran pitää saada kokemuksia monenlaisesta riistasta jotta siitä kehittyisi todellinen mettäkoira.
Itse jahtaan sorsia seisojillani ja poksuttelen niitä ihan samanlaisista riistatöistä kuin kanalintujakin. Väitänkin että koiran edessä tiiviissä heinikossa aktiivisesti pakeneva ja piiloutumaan pyrkivä sorsa on metsästyskohteena paremmin koiran riistankäsittelytaitoja kehittävä kuin mikään muu lintu.

Lisääjä Anu Perjantai, 02.Helmikuu, 2001 - klo 13.36:


Jarmo: Oli viime syksynä ollut kokeissa, joissa oli edellisenä päivänä jo ollut koe samoissa maastoissa. Eivät olleet riekot jääneet odottelemaan, josko tänäänkin hätistellään. Odottelemme mielenkiinnolla ensi syksyä...
Minähän en tietenkään ole elävää riekkoa nähnyt edes kaukaa, saati metsästänyt, mutta ovat kertoneet, ettei riekko juokse alta pois vaan painautuu herkemmin ja lähtee lentoon niin, ettei koira yhtä herkästi provosoidu peräänmenoon?

Lisääjä Peikko Perjantai, 02.Helmikuu, 2001 - klo 15.21:


Jaa, sopii käydä kokeilemassa. Lukemattomat ovat ne koirat jotka unohtavat jopa seisomisen päästessään ilakoimaan nuiden valkosiipisten kaunottarien kanssa!
Kyllä ainakin omat kokemukseni puhuvat juuri päin vastaista. Fasu kun pomppaa suoraan ylös, on se suorastaan lähes käsky tessulle, että perse kenttään. Lisäksi ohjaajan on helpompi hallita koiransa joka pyrkii ylös kuin eteenpäin, -mikäli ei ole erehtynyt tankkaamaan aamulla koiraansa Red Bullilla. Monta monituista on voittajaluokan tessua menettänyt malttinsa ruvetessaan rehvaamaan mettälintujen kanssa. Yleensä mettäkoirien ongelma kentällä on puolestaan, mistä löytää lintu ja mitä alueita hakea. Tuhraavat aikansa turhaksikin asti avoimiin maihin.
Aina on kuitenkin muistettava, että hyvin lentävät fasaanit ovat suuri haaste ja niiden kanssa on jopa mukava ottaa mittaa.

Niin ja yks juttu meinas unohtua, jotkut koirat osaavat tuoda vaikeatkin riekot ammuttavaksi, toiset taas eivät millään, -ja aivan samoissa oloissa. Sama pätee myös fasaaneihin.

Lisääjä sko Perjantai, 02.Helmikuu, 2001 - klo 15.43:


Riekko juoksee siinä missä muutkin linnut, jos koira antaa sen juosta.
Lumikelillä voit itse todeta kuinka pitkällä askeleella riekko tarpeen tullen kulkee.
Totta on, että riekon kanssa koiran on helpompi onnistua.
Riekko ei siivitä yhtä helposti kuin muut metsäkanalinnut, eivätkä juokse fasaanin lailla.
Piiloutumiskyykyynsä luottavana riekko salli usein lähestymisen aivan äärelleen.

Joskus vuosia sitten metsästelimme riekkomailla, sillä kertaa koirattomina.
Päivä kallistui illan puolelle, joten makkaranpaisto ja kahvinkeitto alkoi kiinnostamaan.
Saimme tulet aikaiseksi, samalle nuotiolle sattui enemmänkin metsästäjiä.
Reilun tunnin turinointi murkinoinnin kera, ravinnon tarve tyydytettynä aloimme sammuttamaan nuotiota.
Yli puolenkymmentä äijää samalla asialla.
Eikös mitä, kaivatut riekot olivat kuunnelleet juttumme ja päättivät siirtyä turvallisemmalle leiripaikalle.
Iso parvi riekkoja, jotka poistuivat lentäen joukostamme.
Linnuista oli ilmeisesti hauska kuunnella juttujamme.
Makeasti käkättäen ne jättivät nuotin sammutukseen keskittyneet metsästäjät.

Nuoret riekot, avoimessa maastossa, voivat lentää hyvinkin matalalla, peltopyiden tapaan.
Metrin puolentoista korkeudella lentävä parvi asettaa ajovietin kovalle koetukselle.
Niiden kiinni saaminen ajamalla ei kuitenkaan onnistu, joten palkintoa ei saalin muodossa tule.
Hulvaton perään meno voi johtaa parven uudelleen karkoittumiseen,
silloin koulutustilanteen uusiminen hieman pitkittyy.
Riekkojen kanssa toistoja on helppo ottaa, kunhan tuntee niiden reviirin.
Maalintuna se ei nouse oksalle, joten parvi on uudelleen koulutukseen kelvollinen heti laskeuduttuaan.
Netissä on kaikkien riistalajien esiintyminen kartalla, joten löydät helposti halutun alueen.

Lisääjä Jussi Järvinen Lauantai, 03.Helmikuu, 2001 - klo 00.55:


Itselläni on tulisesti etenevä koira ja mielestäni hyvä linnunottaja. Niin vaan syksyllä riekko juoksi edessä enkä kerennyt koiran ja linnun perässä, riekko juoksi kuin fasaani konsanaan. Riekkojenmetsästys ja sen vaikeus ja helppous riippuu vuodenajasta.Heti aloituksesta kun linnut ovat rytelikössä ja soitten reunoilla saattaa kokonainen parvi liikkua ja lujaa koiran edessä eikä tottele koiraa.Useasti kokeneet koirat yrittää kiertää lintujen eteen niitten juostessa, joskus tämä onnistuu joskus ei. Pariviikkoa aloituksesta kun riekot siirtyy yleensä kankaille ja tunturiin on linnunotto pikkasen helpompaa koiralle. Mutta jos tuulee lujaa ja linnut tulee aremmiksi eikä aina kestä seisontaa on vaikeusaste koiralla ihan toinen. Olen huomannut että kokemuksen myötä koira ei mene aroille linnuille seisomaan suoraa vaan odottaa isäntää kauempana linnuista ja isännän lähestyessä koiraa menee ja ottaa sitten vasta tiukemman seisonnan.Tässä vain muutama esimerkki että riekko käyttäytyy hyvin erilailla jopa aamupäivällä ja iltapäivällä jos kelit muuttuu,sama koskee talvimetsästystä.Yksi vaikeusaste on vielä lintujen löytäminen vaihtelevalla kelillä ,eli miten koira osaa käyttää tuulta ja maastoa hyväkseen kumpuilevassa maastossa jossa tuuli pyörii ja hajukentät vaihtelee. Ja jos joku kysyy multa missä kannattaisi koiraa opettaa linnun käsittelyä ja millä riistalla niin mielestäni paras on riekko ja tunturi.

Lisääjä sko Lauantai, 03.Helmikuu, 2001 - klo 11.16:


Paras koulutuslintu, jo perusteet osaavalle koiralle, on metsäpyy.
Pyitä löytyy lähes kaikkialta, joten sen tavoittaminen ei ole vaikeaa.
Pyy pakottaa koiran huomioimaan linnun käyttäytymisen eri tavalla.
Pyy sallii harvoin koiralle virheellisen toiminnan,
joten onnistuakseen koiran on huomioitava linnun käyttäytyminen.
Näin myös muiden lintujen kanssa, mutta pyy on erityisen herkkä.
Koira, joka onnistuu pyillä yhdeksässä riistatyössä kymmenestä ja
retken ensimmäisessä mahdollisuudessa, on valmis mihin tahansa.
Nuorelle koiralle pitäisi tarjota sellaista riistaa,
jonka pakoreviirin raja on mahdollisimman lähellä nollaa.
Toisaalta koiralla ei saisi olla mahdollisuutta päästä riistaan käsiksi.
Keväällä sorsalinnut, ennen pesintäkautta, kestävät hyvin koiraa.
Ne istuskelevat usein rannan lähellä olevassa vesituppaassa,
josta koira ei niitä voi tavoittaa. Lain mukaan koiran koulutus
on sallittua, mutta riistaa ei saa häiritä pesintäaikana.
Vallihaudan eli vesiesteen merkitys ymmärrettiin jo keskiajalla.
Tuo sorsajuttu esimerkkinä, seisontakohteeksi on toki valittavissa paljon muutakin.
Mielikuvitusta hyödyntämällä, löydät koiralle seisottavaa
ja pystyt tarvittaessa kasvattamaan seisonnan kestoa.
Koira oppii samalla, tehtävään liittyen, toimintaluvan merkityksen.
Toimintaluvan voi opettaa koiralle aamupissatuksen yhteydessä.
Kun lähdet aamulenkille nuoren koiran kanssa,
valitse lähietäisyydeltä sopiva pissatuspaikka.
Koira omaksuu sen nopeasti käymäläksi, jota jatkossa pyrkii käyttämään.
Seuraavaksi opetat koiralle paikan (n. 10 m:ä pissapaikasta),
johon komennat sen istumaan. Pikkuhiljaa asiaa voi kehittää niin että
koira alkaa pyytämään toimintalupaa, päästä pissapaikalle.
Se tapahtuu katsekontaktin avulla, jolloin hiljaisella merkillä lupa ”nostaa”
lähteä syöksyyn pissapaikalle. Koirasta on aina mukavaa päästä aamupissalle,
joten toimintalupa rakentuu halutun toiminnan avulla.
Reippaita aamulenkkejä, näin pakkasen paukkuessa.

Lisääjä 25 v metsästänyt ja kokeissakin käynyt Torstai, 08.Helmikuu, 2001 - klo 10.27:


Nyt on kyllä "kouluttaja kuru" sko eksynyt väärille vesille. Pissapaikoille seisomaan etenemisten kanssa?!! Tiedotuksen ilmentämisessäkään ei tule vaikeuksia aitouden voi varmistaa hajusta, ja koiran keltaisen ruskeasta värisä. Sitäpaitsi metsäpyy on ehdottomasti huonoin treenilintu mitä ajatella saattaa. Paiti pystykorvalle. Tämänkaltaisilla toimilla harjoitetulla koiralla saadaan aikaan jänniä "metsästys" päiviä, erittäin lyhyitä koe päiviä. Paukkupatruunat riitää muita ei tarvita. Jahtiaamuna seisontojen sarja alkaa jo portailta jatkuen iltahämärään viimeisen suuntautuessa auton peräkonttiin. Seisonta ominaisuuden vahvistamista tarvitaan äärimmäisen harvoin. Joskus pennuilla tai koirilla joiden tiedotusominaisuun on liian voimakas virheellisen koulutuksen vuoksi. Näihin juttuihin täällä kannttaa kyllä suhtautua kriittisesti ja harkita tarkoin ennenkuin alkaa toteuttaa tämmöisiä älyttömyyksiä.

Lisääjä sko Torstai, 08.Helmikuu, 2001 - klo 12.53:


Taisit lukea rivien välistä, tai ymmärsit tahallan asian väärin. Keskustelua ainakin syntyy.
Anappa muutama hyvä koulutusohje, niitä kaipaavia riittää.

Lisääjä Ei saa höpöttää Perjantai, 09.Helmikuu, 2001 - klo 09.17:


Ei kai kukaan vain ota tuota sko:n "koulutusohjetta" todesta. Jos näin on niin Saksanseisojan koulutusoppaan voisi kirjoittaa uusiksi. Mutta kuten sanottu itse kukanenkin taaplaa tyylillään ja "miettii" ankarasti koiransa kouluttamista kunnon metsästys- tai urheilukoiraksi. Mitä tulee koulutuslintuihin niin jos riekko on metsäkalinnuista ykkönen niin vastaavasti peltopyy on peltoriistasta ykkönen. Molemmat ovat "rehellisiä" lintuja ja tottelevat pääsääntöisesti koiraa.

Lisääjä Toimeve Perjantai, 09.Helmikuu, 2001 - klo 10.00:


Eikös sko tuossa lopputekstissään 3.1. klo 11.16 kertonut "toimintaluvasta" ja kärsivällisyyen opettamisesta? Ei käsittääkseni liittynyt mitenkhän kusipaikan seisonthan...tai sitten mie olen taas lukenu huonosti.

Ei kait tuokhan sen huonompi neuvo/konsti ole tuolle koiralle, kuin mikä muu tahansa. Tämän sanon kylläki iliman 25 vuojen kokemusta näillä koirilla...mutta kylläki lähiajan kokemuksella pentukoirasta, jonka kanssa opetelhan koko ajan molemmat. Ja nautithan täysin siemauksin niistä molemminpuolisista onnistumisista. Joita onneksi aina silloin tällöin tullee.

Lisääjä Herkko Perjantai, 09.Helmikuu, 2001 - klo 12.10:


Haluaisinpa nähdä sen koiran, joka onnistuu pyillä yhdeksän kertaa kymmenestä!!!!. oikein metsästykselliseen tilanteeseen asti, pudotus mahdollisuuksineen. Todellisuudessa kerran kymmenestä. Pyitäkin metsässä on eteen tullut ja muutama reppuunkin joutunut. Harvoin hyvästä tilanteesta. Valta osalla seisojistamme ei elämässään tule kymmentä onnistunutta pyy kosketusta. Tämmöset harvinaiset onnistujat täytyy tuoda kokeisiin näyttämään. Koetoimitsijoille tiedoksi alkakaa järjestämään pyy kokeita synkkiin kuusikoihin. Voi sitä tulostasoa. SKO:lle mittatilaustyönä näytönpaikka.

Lisääjä sko Perjantai, 09.Helmikuu, 2001 - klo 18.10:


Koiran luokse tulo rakentuu pennulle, jo kasvattajan hoivissa.
Halukkaasti luokse tuleva pentu on mukava luovuttaa uudelle omistajalle.
Alkeet voidaan rakentaa kasvattajan toimesta koko pentueelle,
pennuille annettavan lisäruuan avulla.
Aina kun pentuja ruokitaan lisäruualla, annetaan äänimerkki.
Merkin tulisi olla voimakkuudeltaan hiljainen.
Sen käyttöä pitäisi voida jatkaa myös aikuisiässä.
Oikein tehtynä, kasvattajan aloittamaa ehdollistamista jatkamalla
saa pennun omistaja koirasta varman luokse tulijan,
joka empimättä merkin kuultuaan tottelee kutsua.

Ruuan avulla monet opettavat koiralleen maahan menon, pitkäjännitteisyyttä ja toimintaluvan.
Toimintalupa voi olla sormien napsauttaminen, jolloin kuononpäällä olevan herkkupalan saa syödä.
Näitä tuttuja konsteja osataan käyttää, eikä niissä sinänsä ole mitään ihmeellistä.
Kaikki useamman pennun omistajat tietävät, kuinka helposti pienelle pennulle ominainen tapa säilyy aikuisikään ja vahvistuu tai heikkenee ympäristötekijöiden vaikutuksesta.
Siksi on hyvä tiedostaa kuinka tärkeää on vahvistaa toivottuja asioita ja toisaalta päästä eroon ei toivotuista, jo varhaisvaiheessa. Estojen rakentaminen ei saisi johtaa väärinkäsityksiin, ainakaan sellaisissa asioissa, joita koiran odotetaan myöhemmin tekevän. Hyvä esimerkki pennun tavanomaisesta käyttäytymisestä. Emännän parhaat juhlakengät saalistetaan. Saalis tehdään vaarattomaksi purukaluston avulla. Ylpeänä esitellään saalis muulle laumalle. Lauman reaktio on kielteinen, jopa kurinpidollisiin toimiin ryhdytään. Noudon pilaaminen on aloitettu.
Jatketaanko kuritusta vai laitetaanko ei toivotut saaliit piiloon, ratkaisee kehityksen suunnan.

Rangaistus oikein tehtynä palvelee osaltaan kasvatusta.
Palkitseminen on aina positiivinen kokemus, eikä rakenna estoja.
Mitä kovempia keinoja käytetään, sen paatuneempia meistä tulee.
Ruuan syöminen ei ole vastenmielistä, vaikka ruokakupin edessä joutuisi hetken makaamaan.
Toimintaluvan merkitys siinä kyllä selkeytyy.

Koulutusjakson päätteeksi koiralle tulee sallia tasa-arvon tunne.
Jokainen koira sitä hakee, kukin omalla persoonallisella tavallaan.

Lisääjä sisu Perjantai, 09.Helmikuu, 2001 - klo 22.12:


kun täällä nyt on näköjään alettu arvostelemaan toisien näkemyksiä koirankouluttamisesta niin pistämpä minäkin yhden joka oikeen riipas sytämmestä, nimittäin kanakoiramies väittää että hakua on aina helppoo laajentaa muttei opettaa suppeammaksi, jo kyllä ei sitten taas satavarmaan pidä paikkaansa, tai sitten herran näkemys laajasta on pikkusen eri kuin minulla.
sinänsä asia ei minulle kuulu miten seisojianne koulutatte sillä tämä ukko on siirtynyt toiseen rotuun ja siitä osituksena 7 vkon kuluttua muonavahvuuteen kuuluu pikkumustan "pikku" musta, ja kyllä kulukoo.

Lisääjä sisu Perjantai, 09.Helmikuu, 2001 - klo 22.36:


no niin, verenpaine on tasottunut, otin pikkusen beta-salpaajaa, niinkuin täällä jo Peikko ja Jussi sekä Jamppi on näitä uskomuksia kumonneet, sekä jos ymmärtää Sepon kirjoituksen, missä on valtavasti sitä millä koiriani olen "koulutellut", niin niin senverran kun minä olen riekkoja syönyt, metsoja mähkinyt, fasaaneita popsinut sekä kurpilla herkutellut, niin takuulla onnistuu samalla koiralla, mutta se tarkoittaa sitä että koiralle on saatava niitä eteen, ja paljon, kaikilla on omat metkunsa ja niihin tarttee koiran oppia,ja se onnistuu yhdessä syksyssä jos on aikaa ja halua, mutta se jos joku sanoo että sillä ja sillä niin ei pelaa sillä on täyttä potaskaa.
ja sama koira vetelee kilometrin tunturissa riekoilla ja 50 metriä puskassa kurpilla.

Lisääjä kaaleppi Lauantai, 10.Helmikuu, 2001 - klo 10.18:


Samaa mieltä Sisun kanssa:Helpompi hakua on kaventaa kuin laajentaa.Olisi vain tälläkin hetkellä noita tilanteita tuhlattavaksi asti niin olisi mukava kouluttaa.Mutta onhan tässä mahdollisuus hioa noutoa ja tottevaisuutta.Vaan kumpi nouto pakko- vai vapaaehtoinen siinäpä pulma?

Lisääjä Aappo Lauantai, 10.Helmikuu, 2001 - klo 16.25:


Kuuleppa Kaaleppi noudosta, tämä on semmonen sekamuoto, joka pikkuhiljaa muuttuu pakoksi. Heti kun pentu tulee taloon, ala leikkiä sen kanssa vaikkapa hanskaalla. Pidä kiinni hanskasta innosta pentua tarttumaan siihen ja taistelemaan saaliista. Anna pennun voitta ja viedä "saaliinsa" petilleen tai jonnekkin piiloon. Älä anna sen kuitenkaan repiä ja hajottaa sitä. Jatka leikkiä muutamana päivänä. Voita saalis välillä itsellesi. Älä anna sen tulla kovin voitonvarmaksi ja itsekkääksi. Ota se välillä viereesi istumaan ja heitä hanska muutaman metrin päähän, mutta älä päästä pentua noutamaan vaan pyri pitämääm se paikallaan, pidellen vaikka pannasta. Älä missäännimessä ole ankara. Kun pentu toistojen jälkeen alkaa pysyä paikallaan, päästä se välillä retuuttamaan hanskaa, mutta älä vaadi mitään luovutuksia tai luokse tuloja. Seuraavksi voitkin alkaa opettamaan pennulle kantamista. Ota pentu eteesi ja laita sille hanska suuhun toimi täässä kuten pakkonoudossa opetetaan, mutta käsittele pentua kuten savukalaa tai kipiää pillua hellästi, hellästi. Älä pilaa sen noutohalukkuutta. Kun pentu alkaa istua rauhassa noutoesine suussa ja luovuttaakin sen sinulle mielellään - periaatteessa sinulla on nouto kunnossa. Kuten viksuna varmaan huomaat nouto koulutus tapahtuu tässä vaiheittain, siten, että koiran luontaiset noutohalut säilyy. Siinä meillä on iloinen tottelevainen koira, jonka toimintaa on ilo seurata. Lopuksi pakko vai leikki, jos joskus haluat, että koirasi hakee sinulle hetekan kouluta pakko, mutta jos tyydyt penempiin esineisiin riittää leikki hommat. Tietenkin leikiten kouluttettu koira on epävarmempi noutajana.

Lisääjä kaaleppi Sunnuntai, 11.Helmikuu, 2001 - klo 17.59:


Kiitos Aappo hyvistä neuvoista!Yritin tässä jokin aika sitten ns. pakkonoutoa, koska pentu 7kk.oli innokas "noutaja" sillä seurauksella,että poltin päreeni ja pentu rupesi etsimään pakopaikkaa. Sitten pidin tietenkin pitkän tauon.Nyt homma sujuu jollakin tavalla joskin luovutuksessa pudottaa jalkoihin.Saattaa olla että pakkonoutoa kannattaa kokeilla vastakun muu tottelevaisuuuspuoli on kunnossa.Kommentteja please!

Lisääjä sisu Sunnuntai, 11.Helmikuu, 2001 - klo 18.22:


siinähän se suurin vika "kouluuksessa" on että kokeilee eri tyylejä, jos koira käsketään perse edellä puuhun, niin se menee sinne perse edellä, muuta vaihtoehtoa ei ole, jolloin opimme tästä että sitä ei käsketä perse edellä puuhun, eikös ?
tuo pakkonouto on taatusti paras tapa saada nouto pilalle, ja aloittelialla se menee melko varmasti pilalle, ja minkä ihmeen takia tarttee mennä noutavalle koiralle koittamaan jotain pakkonoutoa ????????? herran tähden sehän nouti jo.
ja olen aikaisemminkin sanonut että en ole nähnyt koiraa joka ei osaa istua!!!!!!!!!! siinä yksi syy miksi nouto menee pilalle.
yhden neuvon annan, ja se tulee nyt: tuo eteen pudottaminen on osoitus siitä että koira on alistunut ja tarjoaa saaliin johtajalleen, joten koira ei ymmärrä mitenkään sitä jos isäntä on vihainen siitä vaan menee sekaisin toimiessaan niinkuin luonnossa johtajalle luovutetaan saalis.
nyt sinun tartee saada koirasi ymmärtämään että kyllä se saa kantaa sitä saalista ja pitää sitä pitempäänkin, eikä sitä komenneta sille vaan sille sanotaan lempeaästi jotta hyvä ystävä tottahan sinä saat pitää kauemminkin tuota lintua, ja houkutella se ottamaan lintu maasta, suuhun linnun työntäminen on vastenmielistä koiralle, jos se tarttee väkisin laittaa koiralle suuhun koska nouto on jo pilattu, avataan koiran suu ja sillä otetaan lintu maasta, siis koiran suusta pidetään kiini ja laitetaan kohti maata.
mihinkään näihin toimenpiteisiin ei tarvitse ryhtyä kun ei pilaa koiransa noutoa itse, sillä en vielä ole nähnyt koiraa joka pentuna ei ota kiinni ja suuhunsa sen eteen laskettua fasaaninpoikasta tai viiriäistä, joten nouto on heti valmis, nyt vain tarvitsee houkutella pentu luokse ja seuraava nouto voikin tapahtua sen ensimmäisestä pudotuksesta, näin olen toiminut kahden viimeisen kanssa, kannattaa kokeilla....sillä seuraavalla pennulla jota ei ole vielä kerinnyt pilaamaan.

Lisääjä sisu Sunnuntai, 11.Helmikuu, 2001 - klo 18.32:


siellä on vesan sivuilla kilometri noudoista juttua, mutta vielä yksi, noutoa ei treenata kuin kerran tai pari ja sillä selvä, hieromalla se menee vastenmieliseksi hiipparoinniksi, kun sen tekee heti oikein, niin sitä ei tarvitse hieroa vaan se todetaan joka kerta pudotuksen yhteydessä jotta noutaapa nätisti, istumaan ei koiraa laiteta kuin vasta kymmenennen pudotuksen jälkeen ja silloinkin lempeästi peffasta painaen koira istumaan ja sitten vasta sanotaan, noin, istu ja otetaan lintu suusta, jos joku hemmeti istuminen niin tärkeätä nuorena on, sitten kun kokeissa pennaillaan voidaan koira istuttaa mutta nouto on silloin valmis ja koira ei siitä häkelly jos se käsketään istumaan.

kun olen seurannut tässä tilanteita niin noutamisen treenaamisella stressataan likaa koiraa, mutta taas, omapahan asia on miten koiranne koulutatte.

Lisääjä kaaleppi Maanantai, 12.Helmikuu, 2001 - klo 13.55:


Huh.Huh Siinähän sitä tuli ainakin yhtäpaljon kuin lääkäri määrää.Tuumasta toimeen!

Lisääjä Aappo Maanantai, 12.Helmikuu, 2001 - klo 14.12:


Joo Kaaleppi niin sitä taitamattomalle käy. Hyvässä lykyssä tällaisten pilattujen koirien sukukin muuttuu paskaksi, "siinä suvussa on muitakin jotka ei nouda tai etene tai muuta vastaavaa". Tosiaan uhraa vähän enemmän aikaa siihen kapulan kannatukseen ja suussa pitämiseen. 3-5 min illassa riittää. Koiralle pitää jäädä hyvä mieli treenin jälkeen. Niin pahasti pilattua koiraa ei olekkaan jota ei kahdessa viikossa saa noutamaan?.

Lisääjä sisu Maanantai, 12.Helmikuu, 2001 - klo 16.17:


joo kyllä sen saa, tarttee vaan ottaa sellainen lempeä käsi siihen touhuun, pakkonouto on jossakin vaiheessa paikallaan mutta se tehdään nopeasti ettei koira kerkiä sitä tajuamaan ja sitten hyvitellään taas.

Lisääjä sisu Maanantai, 12.Helmikuu, 2001 - klo 21.48:


pistämpä tähän omia mietteitä tuosta otsikon puolelta, taas ja jälleen kerran on tulossa uusi koulittava, ja äskettäin kun funtsailin sitten tuota kuviota, niin alkoi hymyilyttään kun aattelin minkä lintumäärän taas vaatii se, että oppii käsitteleen näitä meidän kulttuuri fasaaneita, nimittäin se on vähän samanlaista kuin keljukojootti jahtaa maantiekiitäjiä.
eilen kun kävin katsomassa yhtä paikkaa ja ajelin kuusiaidan reunaa ja totesin aikasmoisen lauman säilyneen hengissä, no auton kun sai parkkiin ja koirat pihalle niin parikymmentä fasaania samassa ja kaikki tietysti eri suuntiin paljaalle pellolle ja kohti näsijärven ruovikoita, siinä sitä saa sitten yrittää varovaisella koiralla seisontaa, tai seisoohan se mutta sadasta metristä pakenevia lintuja, ei takuulla tule pudotustilannetta, linnut täytyy pysäytää kovalla vauhdilla syöksyilemällä niitä kohti ja jarruttamalla seisontaan juuri oikealla hetkellä ettei lintu siivitä vaan painautuu heinikkotupsuihin, jos ei pysähdy niin uusi syöksy. varovainen hiipparoiva koira ei ikinä pääse linnuille, tässä on se juju kun sanoin että, ei muuten juokse metsot metriäkään vaan lähtee avanssista.
jos joku ei usko mitä jamppikin tuolla kertoili omassa kirjoituksessaan, niin siitä vaan kokeilemaan miten onnistuu, ja mustatuntuu jutuilla ei ole mitään virkaa vaan kokeilemaan riittääkö koiran juoksuvauhti niiden kanssa, ja taidot.
pointteripojallakin vaadittiin viimetalvena muutama sata tilannetta ennekuin se varovaisena seisojana tajus millä linnut saa pysähtyyn, eikä muuten teeret ole ikänä aiheuttaneet pientäkään sössimistä.
Ilkan mainitsema "unohtelu" tuli kyllä hyvinkin esille syksyllä tunturissa, ja tais sen joku kullakkin

niin ne luulot on erilaisia ihmisillä mitä tulee lintuihin, mutta suosittelen kaikille joskus haulikon kaapista ottamista ja metsästämistä, oikeen niinkuin tosisaan, niin vois vaikka oppia ymmärtämään seisovia lintukoiria.

Lisääjä Aappo Tiistai, 13.Helmikuu, 2001 - klo 09.33:


Nyt meni sisun suositukset oikeaan osoitteeseen. Olkaapa koiran kanssa pari viikkoa metsässä kahdestaan, alatte ymmärtämään toisianne ja sen mikä on pelin henki. Siellä ne koirat tehdään. Iltalenkit pellonkulmaan siellä parit seisonnat laukaukset tarttarista kuuluvat kyllä eri sarjaa. Vihdoinkin pitäisi myös koesäännöissä alkaa huomioimaan tuo säännöissäkin mainittu "metsästyksen kaltainen" toiminta. Koira todistaa olevansa metsästyskoira kun sille myös kokeissa pystytään pudottamaan!!! Se siis luo metsästyksen kaltaisia tilanteita. Useille koirille kokeissa pudotettu lintu on ensimmäinen. Ne koirat joille saadaan saalista kuuluvat eri katekoriaan kun ne, joille tehdään vain riistatöitä. Pudottaminen ei ole ongelmallista eim. pellolla ja riistaa kyllä riittää. Metsässä asia on toinen, mutta kyllä sielläkin asiansa osaava pari hoitaa homman.

Lisääjä sisu Tiistai, 13.Helmikuu, 2001 - klo 13.15:


niin kyllä tuota ilta tai pikemminkin päivälenkkeilyä tulee harrastettua fasaanien kanssa, väittäisinpä eniten tässä maassa, eihän se mitään metsästystä ole, mutta pysyypähän koirilla nenä vireessä kun pääsee melkein päivittäin linnuille ja ittelläkin on kivaa, juuri äsken tulin moisesta ja päälle metsäautotietä täysillä pointteria karkuun, olis ollut mäkiselläkin tekemistä vaudissa
välillä touko-elokuun alku saa linnut olla meikäläiseltä rauhassa.

Lisääjä Topi Keskiviikko, 21.Helmikuu, 2001 - klo 11.47:


Jo vuosia on lintukantamme vain hiipunut ja rajoituksia ja rauhoituksia lisätään vuosi vuodelta. Silti meillä kanakoiraharrastelijoilla on liian usein puheissa ja kirjoituksissa esillä suuret saaliiden ja ammuttujen laukausten määrä. Eikö meille nimen omaan ole täkeää, että pyrimme säästämään lintukantaamme ja näin varmistamaan harrastusmahdollisuutemme ja valinnanmahdollisuus, millä linnuilla koiriamme harjoitamme. Paikoin ei ole enää nytkään varaa valita jos haluaa koiralle riistankäsittelyä saada.
Nyt meillä kaikilla on aika mennä mukaan pienpetokampanjaan ja muuhun riistanhoitotyöhön!!

Lisääjä kaaleppi Lauantai, 24.Helmikuu, 2001 - klo 15.59:


Vähenee aiheet niinkuin PYY maailmanlopun edellä.Voitaisko keskustella vaikka nykyisistä koesäännöistä olisiko niissä mitään tarkistettavaa esim.onko avance tarpeellinen?Miten muissa maissa?Jäsenistö varmaan kaipaa tietoja.Miten nuoria saataisiin mukaan enemmän harrastuksen pariin?

Lisääjä sisu Lauantai, 24.Helmikuu, 2001 - klo 21.36:


jos lopetetaan lintujen ampuminen niinkuin yksi ylempänä vihjataan, niin mitäs sitä avanssilla, ei maar, tietyssä tilanteessa ja vain ainoastaan missä itse yritän päästä koiran ohi ilman avanssia on kun koira tunturissa seisoo alarinteeseen, sillä avanssissa se on lähtevien lintujen keskellä ja kuuppa näkyy niin kauan kuin lintujakin ja jakauksen siitä koiralleen vetäsee jos hätkisti ampuu.
muutoin metsästettäessä on avanssi ja varsinkin sellainen että voi mennä koiran sivulle tai jopa eteen ja koira nostaa linnun käskystä ehdoton vaatimus että saadaan tipi alas, puskien ,puiden tms takia.
tästä ei kannata edes alkaa keskusteleen.
koesäännöistä senverran että kyllä hyvä koira niiden kanssa pärjää.............no jaa poislukien paukkunouto

Lisääjä Hari Sunnuntai, 25.Helmikuu, 2001 - klo 14.39:


Kaalepille:
Et varmaan tosissasi epäile avanssin tarpeellisuutta? Eikö meillä ole aivan tarpeeksi sellaisia koiria jotka seistä jököttävät lintua tai jälkeä eivätkä liiku mihinkään. Siinä ohjaaja esittää sadetanssia koiran rinnalla meluten ja hyppien jotta saisi linnun ylös. Eipä ole kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa. Pudotuksen suhteen voi jokainen ohjaaja harkita milloin sen ottaa ja milloin ei. Etenemättömät koirat on saatava jalostuksesta pois.
Nykyiset koesäännöt ovat aivan hyvät kuten Sisu sanoi edellä "että kyllä hyvä koira niiden kanssa pärjää". Koko kanakoiraharrastuksen tarkoituksena on hyvien metsästyskoirien jalostaminen. Tuntuu Kaaleppi ajatuksesi vähän Soneran optio-ohjelmalta, jos omaetu vaatii niin muutetaan ehtoja.

Lisääjä Jussi Järvinen Sunnuntai, 25.Helmikuu, 2001 - klo 18.43:


Etenemättömällä koiralla on helvetin hankala metsästää täällä pohjolassa, mutta millä sä Hari todistat että etenemättömyys periytyy kun ei mielestäsi saa koiraa käyttää jalostukseen. Pitäisikö ohjaajatkin sulkea joissain tapauksissa kun ovat saaneet koiriltaan pois etenemisen? Kaksipiippuinen juttu.

Lisääjä sisu Maanantai, 26.Helmikuu, 2001 - klo 11.42:


mulla on etenemätöntä "sukua" ollut kaksi koiraa ja lähtee kuin tykin suusta, ja niin lähtee toisen jälkeläisetkin.
enkä ole vielä nähnyt pentua joka ei hyökkää viiriäiseen kiinni, joten se siitä periytyvyydestä.
joiltakin koirilta lähtee liian kovan käsittelyn seurauksena avanssi, joiltain hyvinkin helposti.
kukaan ei pysty sanomaan nuoresta koirasta lähteekö siltä avanssi vai eikö ennenkuin se on lähtenyt.
se että käyttäsinkö etenemätöntä koiraa jalostukseen on sitten taas eri asia.

Lisääjä mi Maanantai, 26.Helmikuu, 2001 - klo 14.10:


Kyllä eteneminen on sen verran perinnöllisyydestä kiinni, että selvästi sitä esiintyy tiettyssä linjassa selvästi enemmän kuin toisessa. Tulkinta lienee se, että taipumus tahmeaan etenemiseen on jossain määrin perinnöllinen. Eli koiran luonne saattaa olla sellainen, että se kestää lintutilanteen stressiä huonommin kuin toinen ja reagoi nimenomaan liiallisella varovaisuudella - menee lukkoon. Tästä on jopa minulla aineistoa: keräsin kaikki tuomarikertomukset pointtereista vv 1963-93 ja etsin hakusanoilla etenemiseen/avanssiin/nostoon liittyvät tilanteet - ja linja löytyi!
Jalostukseen käyttö riippuu sitten taas siitä, mitä hyvää siinä koirassa on.

Lisääjä Reijo Parviainen Maanantai, 26.Helmikuu, 2001 - klo 17.32:


Etenemättömyyskö perinnöllistä. Koiran ei toivotut käyttäytymistavat on aina ohjaajan tekemiä virheitä. On helppo syyttää koiraa, kun se ei voi sanoilla vastata. Puhutaan herkistä suvuista, niitäkin on. Mutta ei se etenemistä poista vaan ohjaajan tekemät virheet. Puhutaan koiran lukkoon menemisestä, senkin aiheuttaa ohjaaja. Joillekkin ohjaalille ei sovi kuin kovaluonteiset koirat, heillä ei ole taitoa kouluttaa koiraa muuten kuin rankaisemalla. Toinen kouluttaja osaa käsitellä pehmytluonteista koiraa, mutta ei pärjää dominoivan koiran kanssa. Olisiko tässä aihetta miettiä mistä epäonnistuminen johtuu. Nostan niile ohjaajille hattua, jotka saavat koiran luonteesta riippumatta toimimaan halutulla tavalla. Osataan purkaa pattitilanne ja päästään oppimisessa eteenpäin. Ongelma koiria on hyvin vähän, mutta koira ongelmia sitäkin enemmän ja siihen auttaa kun ohjaaja menee peilin eteen, syy löytyy 99% sieltä. Ohjaajia pitäisi kouluttaa enemmän kuin koiria.

Lisääjä kaaleppi Maanantai, 26.Helmikuu, 2001 - klo 19.00:


No mutta saatiinhan sitä keskustelua aikaan muistakin aiheista kuin dopingista,mikä olikin tarkoitus.Tuo edellä oleva vertaus Soneran optioihin tuntuu kyllä kaukaahaetulta.Heikki H.n konstit ohjaajan pilaamaan avanceen tepsii,mutta töitä nekin teettää.

Lisääjä sisu Maanantai, 26.Helmikuu, 2001 - klo 19.09:


pistä mi mulle maililla pikkusen vinkkiä, tai siis lyhyt tiivistelmä, olisin kovin kiinnostunut.
sf_sisu@artic.net

nim.luottamuksellista

Lisääjä juha sotkasiira (Juhasotka) Maanantai, 26.Helmikuu, 2001 - klo 20.46:


Tuosta etenemättömyydestä sen verran että omistamani koira ja sen sisarukset eivät etene. Ne harvat jotka on KOULUTETTU etenemään tekevät sen hyvin varoen ja usein kohdistamisessa on vaikeuksia.Olen seurannut sivusta ongelmaa ja todennut näiden veijarien ottavan seisonnan hyvin herkästi jo kuumalle jäljelle,joka purkautuu jos riista on jo karkoittunut/juossut alta pois, mutta purkamista saa odottaa melkoisen tovin. Tyhjiin ei olla päädytty kuin kerran pari mutta niitä pitkiä jälestyksiä kuono maassa ja sen perään komeita törmäyksiä sitäkin enemmän.Olen muutaman kerran ottanut koiran pois juoksujäljeltä ja ohjannut tuulen alle,josta uusi seisonta suoraan riistalle,mutta eteneminen on todella vaikeaa,niin näkyvissä kuin piilossa olevalle linnulle.Jäniksen ollessa kyseessä eteneminen on räväkkä ja pysähtyy pyydettäessä,ketulla ja muilla pienpedoilla ei pitele mikään.Olen asiaa toimittanut joidenkin tahojen kanssa ja mielipiteet ovat olleet yksimielisesti seuraavat.ME PILAAMME nuorten luokan ikäisenä koirat(joilla on suunnaton riistainto) sallimalla niille etenemisen mutta toisaalta ja usein melkoisen saatepuheen kanssa käskemme niitä maahan,tänne ei sinne tonne,PAIKALLAMAAAAAHAAAAN.
Mielestäni nuortenluokan ikäisten koirien arvostelu kokeessa pitäisi lopettaa SEISONTAAN,ja todeta sen oikeellisuus koira jo kytkettynä tai tyylittömästi potkimalla riista liikkeelle.(eihän ko.tilanteessa riistaa ammutakkaan ja vedestäkin saa noutaa palloa). Olen nyt kouluttanut uutta koiraani näin ja tulokset ovat odotetunlaisia. Matkasta ja käskyn kovuudesta riippumatta voin todeta että "kyllä lähtee" ja pysähtyy jos pyydetään, toisinaan annan mennä perään jotta oppii ettei osaa itse lentää.Onko tämä nyt sitten se varma tapa pilata koira en tiedä mutta onpahan kokeiltu..:P

Lisääjä sisu Tiistai, 27.Helmikuu, 2001 - klo 12.28:


ihan hyvä keino varmaan, itse en päästä koiraa perään, siis pentua vaan laitan sen naruun ja vien seisomaan lintua, avanssin tapahduttua koira ei pääse yksinkertaisesti perään, näin ei tarvitse maahankomentoja huudella.
jotkut vieläkin kuvittelevat että vain metsässä tapahtuva vapaana opettelu on oikea, silti saan ihan samassa lintuja metsässä kuin muutkin.
olen tullut senverran laiskaksi etten viitsi ottaa itselleni ylimääräisiä hommia, näin teen koulutuksesta yksinkertaista.

sitten taas olen tässä seurannut noita kuumia koiria vuoden, ja jos spärkkele neljä vuotias koira menee kuin hullu lähtevien lintujen perään, niin eihän sellaisella voi metsästää, joten kantani on, peräänmeno pois keinolla millä hyvänsä, ja jollei se sitä kestä niin sille ei voi mitään, pilallinen se on jokatapauksessa peräänmenonsa takia.
anteeksi, kyllä niitä kovia peräänmeniöitä löytyy myös tältäkin puolelta.

Lisääjä sisu Tiistai, 27.Helmikuu, 2001 - klo 13.26:


nyt tarttee pikkusen täsmentää, ettei tule sotkuja.
mun kokemukseni on se jotta on sellaisia koiria jotka eivät mene perään, ja omistaja kertoo sitten syvällä rintaäänellä hyviä ohjeita miten sen teki, vaikka hänellä ei ole mitään osuutta asiaan.
sitten on sellaisia jotka menevät perään, ja jos niiltä ei oteta peräänmenoa pois niin ei varmasti lopu itsekseen.
sitten on sellaisia jotka lopettavat peräänmenon pikku vinkillä, ja taas omistaja kehuu kuinka helppoo hommaa.
jokaisesta tyypistä on itselläkin kokemuksia.
nyt on hyvä esimerkki viimeisin ja sen sisko.
tämän viimeisen kanssa oli pakko ottaa kovat keinot käytöön koska peräänmeno oli sitä luokkaa ettei se ollut näpertelyä, vaan koira sakosi totaalisesti, temput ja peräänmeno pois, eikä mennä perään, mitä nyt pikkusen jos vaan pääsis, mutta herranpelko on senverran kova että jättää harkinnan asteelle.
siskoa ei ole koulittu peräänmenosta pois ja sitä se tulee tekemään koko ikänsä, siitä vaikka taivasosuus vetoa, ja on tossa käynyt kylässä tänä syksynä muutama muukin joka ei sitä lopeta ellei isätä puutu siihen tomerasti, esimerkiksi oman koira jälkeläinen ei uskaltanut rynniä minun ollessa paikalla, mutta omistajan kanssa kahdestaan oli peräänmeno varma, linnun siivittäessä se kääntyi välittömästi minuun päin, sinänsä harmittavaa omistajan kannalta, mutta se tiesi että puutuin peliin jos remmi lipsui, nyt asia on päiväjärjestyksessä omistajan ryhdyttyä vaatimaan siltä ehdottomuutta.
se miten peräänmenon saa pois kiihkeältä sellaiselta on taas eri asia, mutta ottamatta se ei varmasti jää pois.
sitten on taas sellaisia koiria joilta ei lähde avanssi millään pois vaikka kuinka kovaa ottaa peräänmenosta, ja joltakin se lähtee pelkällä kiroilulla.....sellaista se on koirien kanssa puljaaminen, ei ole olemassa yhtä muottia millä koiran saa metsästyskuntoon.

Lisääjä toimeve Tiistai, 27.Helmikuu, 2001 - klo 16.03:


Mutta entäs sitten, kun tuolla narulla yrittää rauhotella perräänmenoa, ja käy niin, että aina kun lyöt narun kaulaan, niin koira lyö perseen kenttään. Eikä taatusti lähe perrään. Eikä kyllä palijon muuallekkaan...?

Lisääjä sisu Tiistai, 27.Helmikuu, 2001 - klo 17.54:


ei sitä laitetakkaan sille hakuun vaan homma hoidetaan pentuna, suoraan autosta viedään linnulle ja tehdään kontrolloitu riistatyö, ja annetaan asian olla.
pikkuhilja kun pentu alkaa ottamaan jokaisen linnun seisonnalle voidaan se päästää vapaana hakuun koska ollaan varmoja että se seisoo linnut, ja kun käsitellään fasaaneita pääsee seisontaan aivan kiinni ja annetaan avanssi jolloin syöksyn koiraan kiinni ja näin olen tilanteen herra koko ajan.
metsässä tuo ei onnistukkaan, mutta ei sillä ole minulle väliä sillä treenaan pellolla hommat reilaan ja siiryn sitten vasta metsään, jossa koira jo tietääkin pelin hengen.
tunturissa olen ollut kahdella nuorella koiralla ja siellä on molemmat hullaantuneet aluksi johonkin rötöstelyyn, mutta käsiin on tultu pikku neuvottelun jälkeen.

Lisääjä sisu Tiistai, 27.Helmikuu, 2001 - klo 17.57:


niin toivottavasti ymmärsit mistä on kysymys, eli esimerkiksi sinun jo vanhemmalle koiralle ei nämä keinot välttämättä auta, kyse siis on systemaattisesta lähdöstä heti pennun tultua kotiin, ns. treeniohjelma, voi tuntua konemaiselta hommalta jostakin, mutta jokainen laittakoon koiransa miten haluaa.

Lisääjä sisu Tiistai, 27.Helmikuu, 2001 - klo 18.00:


kerran vielä, en siis rauhoittele peräänmenoa narulla, vaan koitan estää koko homman heti kättelyssä.

Lisääjä Heikki Hannola Tiistai, 27.Helmikuu, 2001 - klo 19.24:


No niin...täällähän on mielenkiintoinen aihe käsittelyssä kun taas pitkästä aikaa on mahdollisuus vierailla kerhon sivuilla. Eteneminen on sen verran mielenkiintoinen asia, että täytyy hiukan ottaa kantaa kyseiseen asiaan. Puhutaan paljon, että etenemättömyys on perinnöllistä mutta mistä johtuu sellainen, että koira ei etene isännälleen mutta etenee toiselle ohjaajalle? Näitäkin koiria on ja eivätkä jopa ihan harvassakaan. En kiellä etteikö koira saa perimässään tiettyjä ominaisuuksia, jotka usein ohjaajan ja koiran väärinymmärrrys saattaa etenemättömyydeksi saakka. (Omaakin kokemusta on!) Suurimpana etenemättömyyden syynä pidän sitä, että usein herkkää koiraa kipsataan riistatilanteissa hiippailemalla ja kähisemällä koiran korvaaan, että kato tipu on varmaan nyt tosi lähellä...ja mene nyt tosi varovasti ettei vain tipu nyt karkaa. Tälla lailla "kipsataan" herkkä koira ja pilataan sen vapautunut eteneminen. Toinen vaihtoehto on, että "roimitaan" rajua koiraa niin, että se luulee selkäsaunan tulevan lintujen nostamisesta. Tällainen koira on usein siitä mukava, että mikäli tällainen väärinymmärrys on tullut niin se voi jopa korjautuakin.

Väitänkin, että jos ohjaajat "rentouttavat" itsensä mennessään seisonnalle ja sanovat koiralle, että nyt mennään eikä meinata niin etenemätömiä koiria on paljon vähemmän. Itse kun aikoinaan aloittelin saksanseisojahommia eräs tunnettu kasvattaja antoi uuden lempinimen kun hiippailin seisonnalle avanssia antamaan.

Terveisiä kaikille!

Pikku Hiawatha

Lisääjä Aappo Tiistai, 27.Helmikuu, 2001 - klo 20.15:


Sukurasite koko peräänmeno. Samoin etenemättömyys. Suomen pieni populaatio on sukua keskenään, josta johtuen kouluttamattomina menevät perään jokainen. Paitsi, jos on koulutettu laukauksesta maahan (edellä joku kehoitti palkitsemaan koiraa namuilla kun komentaa sen maahan) Siinä sitä on namupussin kanssa kiirettä, olis mukava sivusta seurata kuinka namutellaan perrään kiitävää seisojaa. Kyllä namutellakin voi esim. vaikkapa silloin kun koiraa koulutetaan vaikkapa tokoon. Ei silloin kun maahanmenolla pyritää keskeyttämään joku ei toivottu tapahtuma. Silloim maahan komento on rangaistus. Etenemättömiä koiria ei ole olemassa. Jos koira kerran seisoo se myös etenee ja juuri sinne minne pitääkin, jos sitä ei ole kaltoin kohdeltu. Voihan joku edetä hiukan rauhallisemmin kun toinen (mikä myös sallitaan) Älykäs tappokone hiippaa niin lähelle saalista kuin mahdollista ja rysäyttää parven taivaalle lyhyellä nostolla. Hirmu tykit taas etenevät jopa 40 metriä yhtäjaksoisesti. Moitteeton eteneminen, mutta reppuun et taatusti saa mitään. Kysymys kumpi parempi. Ei koiran koulutuksesta kannata kovin vaikeaa ja mutkikasta tehdä. Herkkä tai kova molemmille sinun pitää olla se joka sanoo mitä tehdään ja milloin. Keinot vain täytyy olla yksilöllisiä. Järjen käyttö on sallittu. Myöskin palkitseminen, mutta ei maahameno koulutuksessa.

Lisääjä Jussi Järvinen Keskiviikko, 28.Helmikuu, 2001 - klo 11.24:


Tähän on menty kun ei ole sen tarkempaa kontrolia koirien luoteesta. Uskon jos koiramme luonnetestattaisi etenemättömyys ja muutkin viat vähenesivät. Eli herää kysymys, minkälainen sen seisojan luonne kuuluisi olla?(tarkoitan saksalaisia rotuja ).En usko että koiria on tarkoitettu herkiksi, helposti lukkoonmeneviksi metsästystovereiksi. Kyllä jossain on pahasti menty pieleen jos isäntä joutuu ottamaan rauhoittavia ettei vain sano pahasti koirallensa tai nykäse vaikka korvasta tiukemman paikan tullen .Lueskelin Ajokoiramies- lehden erikoisnumeroa jossa asia oli kiteytetty mielestäni loistavasti.
LUONNE
Luonteella,kun se ymmärretään niin laajasti kuin mahdollista,on erityisen oleellinen vaikutus käyttöpuleen,sillä kaikki käyttöominaisuudet ovat henkistä laatua ja perustuvat luonteen eri osatekiöihin,jotka luonnolisesti sijaitsevat aivoisa.Siksi jotkut todella taitavat ajokoiran käyttöpuolta syvällisesti ymmärtävät kasvatajat operoivat jalostustyöstä lähes yksinomaan psyykkeellä.Mutta tätä laajasti käsitettyä luonetta ei voi näyttelyissä arvostella.Se on mahdollista vain hyvän etologisen silmän omaavalla kasvattajalla ja koiranomostajalle kotona tai maastossa,koiran tehdessä omaa työtään.Näyttelyissä voi nähdä vain selvät ,karkeat luonneviat,jotka ovat vihaisuus,arkuus,varautuneisuus,levottomuus,vapina ja hermostuneisuus.
Vihaiset koirat tulee karsia pois rodusta.Tietty agressiivisuus toisia koiria kohtaan näyttelyiden usein ahtaissa oloissa itsensä ja koskemattomuutensa suojelemiseksi,varsinkin urosten kesken,on kyllä luonnolista.
Arkuus on haitaksi metsästyksessä ,mutta pieni ns.alkuvarautuneisuus, joka pian laukeaa,ei ole negatiivinen vaan pikemminkin positiivinen ominaisuus metsästyskoirille.
Levottumuus, vapina ja hermostuneisuus haittaavat kaikki etenkin koiran ajattelua ja keskittymistä,ja ovat siten haitaksi metsästyksessä.
Kuitenkin voi todeta, että rodut, joi

Jyrki

Re: vanhat viestit 2

Viesti Kirjoittaja Jyrki » 20.5.2002 09:12

Lisääjä Jussi Järvinen Keskiviikko, 28.Helmikuu, 2001 - klo 11.24:


Tähän on menty kun ei ole sen tarkempaa kontrolia koirien luoteesta. Uskon jos koiramme luonnetestattaisi etenemättömyys ja muutkin viat vähenesivät. Eli herää kysymys, minkälainen sen seisojan luonne kuuluisi olla?(tarkoitan saksalaisia rotuja ).En usko että koiria on tarkoitettu herkiksi, helposti lukkoonmeneviksi metsästystovereiksi. Kyllä jossain on pahasti menty pieleen jos isäntä joutuu ottamaan rauhoittavia ettei vain sano pahasti koirallensa tai nykäse vaikka korvasta tiukemman paikan tullen .Lueskelin Ajokoiramies- lehden erikoisnumeroa jossa asia oli kiteytetty mielestäni loistavasti.
LUONNE
Luonteella,kun se ymmärretään niin laajasti kuin mahdollista,on erityisen oleellinen vaikutus käyttöpuleen,sillä kaikki käyttöominaisuudet ovat henkistä laatua ja perustuvat luonteen eri osatekiöihin,jotka luonnolisesti sijaitsevat aivoisa.Siksi jotkut todella taitavat ajokoiran käyttöpuolta syvällisesti ymmärtävät kasvatajat operoivat jalostustyöstä lähes yksinomaan psyykkeellä.Mutta tätä laajasti käsitettyä luonetta ei voi näyttelyissä arvostella.Se on mahdollista vain hyvän etologisen silmän omaavalla kasvattajalla ja koiranomostajalle kotona tai maastossa,koiran tehdessä omaa työtään.Näyttelyissä voi nähdä vain selvät ,karkeat luonneviat,jotka ovat vihaisuus,arkuus,varautuneisuus,levottomuus,vapina ja hermostuneisuus.
Vihaiset koirat tulee karsia pois rodusta.Tietty agressiivisuus toisia koiria kohtaan näyttelyiden usein ahtaissa oloissa itsensä ja koskemattomuutensa suojelemiseksi,varsinkin urosten kesken,on kyllä luonnolista.
Arkuus on haitaksi metsästyksessä ,mutta pieni ns.alkuvarautuneisuus, joka pian laukeaa,ei ole negatiivinen vaan pikemminkin positiivinen ominaisuus metsästyskoirille.
Levottumuus, vapina ja hermostuneisuus haittaavat kaikki etenkin koiran ajattelua ja keskittymistä,ja ovat siten haitaksi metsästyksessä.
Kuitenkin voi todeta, että rodut, joilla ei ole käyttötarkoitusta,ovat tuhoon tuomittuja,koska näitä rotuja jalostetaan pelkästään näyttelytulosten perusteella,jolloin henkiset ominaisuudet ja äly, joita ei ollenkaan arvostella näyttelissä,häviää ja niiden mukana koko aiempi käyttötarkoitus.

Näissä asioissa mitä ajokoiramiehet korostavat olisi meille seisojapuolelle paljon opiksi.

Lisääjä Topi Keskiviikko, 28.Helmikuu, 2001 - klo 12.21:


Aihe on luisunut otsikosta jonkunverran, mutta tämä luonne alueena on tosi tärkeä, kaiken perusta.
Saksanseisojien luonteet ovat mielestäni vahvat, mutta aina löytyy parannettavaa, kuten koko jalostustyössä. Edellä oli ajokoirien luonteista tarkastelua ja todella sieltäkin on paljon koirillemme "otettavaa". Ajatellaan esimerkiksi maastoon lähtötilannetta. Monet koiramme ovat sellaisia, että se kuulosuojia vaativa möykkä alkaa jo siitä, kun isäntä alkaa kaivaa niitä tiettyjä varusteita kotona ja viimmeistään silloin, kun autolla ajelemme maastoon. Sitä intoa tuntuu olevan niin p.....eesti siellä autossa, mutta kun maastossa puolimetrisessä lumessa on tunti menty, niin johan on tarmokkuudet, jota meidänkin pitäisi kutsua METSÄSTYSINNOKSI, jonnekin jääneet. Ajokoirat ovat pääsääntöisesti autossa levollisina makoilevia, jopa flekmaattisen oloisia. Mutta annas olla kun lukko pannasta aukeaa, syntyy sellainen menokone, että edellämainituissa olosuhteissa se menee kellonympärystä, siihen asti, kunnes isäntä sen pois hakee. Muuta ei ajokoiran luonteessa taida olla sellaista, mita koiralleni voisin ottaa.
Ajokoirapulella, missä perimän osuus on tosi suurella painolla, tarkastellaan sukupuut yleensä useampi polvi taaksepäin, ja käsityksenä on, että
jotkut huonot ominaisuudet tulevat esille vielä monen sukupolven takaa. Eli taustat ovat jalostuksessa oltava kunnossa.
Vahva palvelun- ja miellyttämihaluinen luonne on koralla oltava hyvän metsästysinnon rinnalla, niin silloin voi koulutuksessa tehdä virheitäkin ja ne ovat kuitenkin pienellä työllä korjattavissa.
Kotiinlähdön ajankohta maastosta on tällöin isännän halusta ja kunnosta kiinni.

Lisääjä Aappo Keskiviikko, 28.Helmikuu, 2001 - klo 14.29:


Suosittelen pistäytymistä ajokoirakehän laidalla itse toteamassa koirien luonteen. Siellä on todella paljon pelkureita, arkoja ja säikkyjä. Tosin määräkin on suuri, toisaalta jalostustyötä ontehty kauan tässä suhteessa laihoin tuloksin. Sielläkin luulisin jalostukseen käytetään koiria tulosten pohjalta muiden ominaisuuksien jäädessä sivuseikoiksi. Liiallisen esim. riistaverisyyden, samalla myös kovan luonteen korstaminen johtaa eittämättä siihen, että meidän seisojamme asustavat kohta tarhoissa pihanperällä. Silloin menetämme todella paljon keskinäisestä saumattomasta yhteistyöstä ym. Käsittääkseni riekkoa seisomaan ei tarvita kovin kovaa luonnetta (pitää kuitenkin uskaltaa edetä)ja samalla menettää se huomaamaton ihana kotikoira jonka olemassa oloa ei välillä edes huomaa. Muistetaan tässä samalla että seisojamme on 11 kk vuodesta kotikoira yhden kuukauden metsästyskoira. Jos kovia haluaa niitä kyllä löytyy. Saksassa on linjoja joita käytetään villisika jahtiin sinne vain pennun valkkaukseen luulempa, että alta-aikayksikön palataan takaisin entiseen. Tuomalla rehellisesti esille oman (myös naapurin, jos on ihan varma) koiran huonoja ominaisuuksia voidaan välttää sen käyttö jalostukseen. Avoimuudella ja rehellisyydellä myös tässä hommassa on kauaskantoiset positiiviset vaikutukset. Metsästykseen epäkelvot yksilöt pitää karsia pois. Ihmiselämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi jokun epäkelvon seisojan kanssa taikinointiin. Jokinlaista vastuuta voi kasvattajiltakin perätä. Tai ainahan voi hankkia tosikova luonteisen ajokoiran.

Lisääjä juha sotkasiira (Juhasotka) Keskiviikko, 28.Helmikuu, 2001 - klo 15.42:


Jussi:siinähän se sitten oli, hyvänä kokonaisuutena ja lyhyesti
Aapo: olen nähnyt näitä " sikakoiria " kotioloissa, eikä niitä huomaa sen enempää kun pehmeämpiäkään. Siellä makasivat petillään vaikka mukulat peuhasivat ympärillä ja tupa oli vieraita puolillaan, lisäksi olivat erinomaisia niin lintu-
kuin vesityöskentelijöitä.

Lisääjä Aappo Keskiviikko, 28.Helmikuu, 2001 - klo 19.34:


Ajattelin soittaa Tarjalle ja pyytää sitä antamaan halosta, aloittaa voi Petäjästä. Tämä kevennykseksi näiden meille niin tärkeiden asioioden lomaan.

Lisääjä juhasotka Torstai, 01.Maaliskuu, 2001 - klo 08.08:


jepjep

Lisääjä Alokas Torstai, 01.Maaliskuu, 2001 - klo 15.10:


Olen aivan uusi kanakoiraharrastaja.Haluaisin kuulla pennun puolivuotissuunnitelmasta.
Mitkä asiat tulisi opettaa heti pentuna ja koiran tulisi hallita noin puolivuotiaana,tavoitteena kelpo metsästyskoira.

Lisääjä sisu Perjantai, 02.Maaliskuu, 2001 - klo 09.43:


yhdyskuntakelpoisuus

Lisääjä sisu Perjantai, 02.Maaliskuu, 2001 - klo 16.30:


noihin teidän luonne juttuihin senverran, jotta sain melkein tappotuomion joskus mets.netin puolella kun aloin mainitsemaan koirien hermorakenteista.
ei sitä koiraa mun mielestä mitata pelkällä koemeriiteillä, vaan kun äijä pääsee hommista ja painaa tukka putkella sorsastaan lammelle, niin se vaatii koiralta päätä maata 5 tuntia hiljaa turpeessa vaikka roppaa huutaa menohaluja, tai se kun aletaan oikeen mättään lintua ketoon, jos vielä kolmannen tusinan jälkeen samana päivänä homma pelaa ja koira jaksaa yrittää, tai vaikkapa pahinpana mitä minä tiedän kun kyyhkystyksessä pudotetaan pulu nokkosia ja vadelmia rösyilevään lepikkoon ja matka on sadan ja kahden välillä, niin takkan että silloin vasta punnitaan koiran kyvyt, nimittäin se viideskymmes pulu.

Lisääjä sisu Perjantai, 02.Maaliskuu, 2001 - klo 16.33:


ja viddu kun oppis vielä tässä elämässä kirjottaan oikeen

Lisääjä spteam Perjantai, 09.Maaliskuu, 2001 - klo 14.50:


Pitäiskö luonnetesti laittaa pakolliseksi jalostukseen käytettäville LK/KKss koirille?

Lisääjä Fasu Perjantai, 09.Maaliskuu, 2001 - klo 15.16:


Minkähänlainen olisi aukoton luonnetesti, joka mittaisi niitä ominaisuuksia jotka ovat seisojan koulutukselle ja metsästyskäytölle oleellisia?
Olisikon tärkeämpää kiinnittää huomiota koulutettavuuteen?

Lisääjä Lassi Hed Perjantai, 09.Maaliskuu, 2001 - klo 20.45:


Mää oon aina luullu että koiran luanteella on jottain tekemistä koulutettavuuen kanssa. Olipa hyvä että tähänki asijaan tuli selekua. Kyllä se vaan on niin että oppia ikä kaikki.

Lisääjä Jussi Järvinen Lauantai, 10.Maaliskuu, 2001 - klo 00.50:


LUONNETESTIIN PITÄISI LAITTAA KAIKKI JOILLA TEHDÄÄN KAKAROITA !
Kaikki ne ominaisuudet mitä ei tarvitse metsästyksessä on turhia,koskee myös ulkomuotoa ja rakennetta.
Semmoinen koira joka ei juokse oikein ja kestävästi ja jolla on väärä rakenne karsiituu automaattisesti käytöstä pois.Lisäksi semmoisella koiralle ei metsästä hullukan jolla on jotain häikkää päässä.
Näin saadaan kotikoiria/mettäkoiria joita ei tertte lopettaa sen takia että olisivat purreet jotakuta tai ei luonne ole kestävä jahtiin.
Se minkälainen pitäisi olla luonnetesti meidän koirilla (seisojilla) onkin eri juttu.

Lisääjä Jussi edelleen Lauantai, 10.Maaliskuu, 2001 - klo 00.54:


Miten tänne voi korjata kirjoitusvirheitä jos toi texti karkaa jo näytölle,ei kai mitenkään ?

Lisääjä kaaleppi Lauantai, 10.Maaliskuu, 2001 - klo 14.45:


Tuo luonnejuttu on niin monisäikeinen,että varmaan yhtä totuutta on vaikea löytää.Sekin on tärkeää, että koira tulee toimeen ihmisten ja muiden koirien kanssa ja viihtyy yksin kotona pitempiäkin aikoja panematta jatkuvasti paikkoja remonttiin.Hei!Voitaisko keskustella vaikka hausta,millaista sen tulisi olla näin vähien metsälintukantojen aikana?Oppaissa mainittu luovinpituus noin haulikonkantama ei taida enää riittää tarkoittaen peitteistä maastoa?

Lisääjä sisu Lauantai, 10.Maaliskuu, 2001 - klo 22.35:


heh heh oot tainnut lukea spanielien koulutusopasta...

luovin pituus on sellainen että metsässä olevat linnut löytyy.

sellainen hyvä sanonta Lehtosen Harrilta...näköisällä hakeva kanakoira etsii metsän tyhmintä lintua...ja siitä olen täysin samaa mieltä.

Lisääjä kaaleppi Sunnuntai, 11.Maaliskuu, 2001 - klo 13.41:


Karsikkaan opas sivu 91.Ko.opas on kai tarkoitettu kanakoirille.

Lisääjä sisu Maanantai, 12.Maaliskuu, 2001 - klo 08.34:


nyt tarttee etsiä Tuomon kirja käsiin ja katsoa, eppäilen kyllä vahvasti ettei Tuomo mitään haulikkokantama hakua tarkoita, sentään ukkelilla on kovia meriittejä kuumien puolelta myös, mutta katsotaan.

Lisääjä Väisänen Maanantai, 12.Maaliskuu, 2001 - klo 10.15:


Epäilen kuitenki peitteisessä(kään) maastossa olevan lintuja niin paljon että tuo haulikon kantama olis sopiva.Kyllä koiran pitää hakia lintuja sieltä missä niitä on,se on satunnaista törmäilyä jos nuin suppealta alalta linnut pitää löytää.

Lisääjä Topi Maanantai, 12.Maaliskuu, 2001 - klo 12.07:


Kyllä näyttely, vesi- ja KAERkokeissa luonnepuoli tulee testattua metsästyskoirilta riittävästi, kunhan se puoli vain merkittäisiin ylös. Eli viittaan ajatuksiini etusivun aiheen alla, testipuolella. Lähinnä tarkoitin koemerkintämuutoksilla osittain myös tämän tyyppisiä lisäyksä koepöytäkirjaan. Eli luonteesta tulisi merkintä koepöytäkirjaan. Jos koira käyttäytyy normaalisti, olisi rastituskohta, missä on maininta: "narmaalisti käyttäytyvä kanakoira", sekä samaten muita kohtia positiivisista ja negatiivisista luonteista.
Tällainen luonteiden arviointi ei kyllä saksanseisojilla taida olla tarpeen.
Mutta jos varsinaisiin testeihin lähdetään, niin pitäisikö ohjaajatkin testata, ne kun vaikuttavat niihin omistamiensa koiriensa luonteisiin myös merkittävästi.

Lisääjä spteam Maanantai, 12.Maaliskuu, 2001 - klo 15.01:


Mutta ajatellanpa asiaa siltä kannalta, että kynnys kasvaa koiran jalostuksessa käytettäville koirille, luulempa että jos omistat ihan "sekopää" koiran niin luultavasti et vie sitä luonne testiin ja jos luonnetesti on pakollinen jalostuksessa käytettäville koirille
niin.....

Lisääjä Topi Maanantai, 12.Maaliskuu, 2001 - klo 15.25:


Hei alokas, otappa luuri käteen ja soita kasvattajalle. Hän on velvollinen ja varmaan hyvin halukaskin antamaan neuvoja kasvatustyön ohdakkeisessa ja niin mielenkiintoisessa asiassa.
Tai ota selvää, kuka jo vähän "sulkia" hattuunsa saanut kanakoiramies asuisi lähitienoolla ja pirauta hänelle rohkeasti. Hän varmasti mielellään antaa ja jakaa oppejaan aloittelevalle.
Ei kokeneissa kanakoiraharrastajissa niin ylväitä ja paljonosaavia ole, ettei heiltä voisi kysyä mitä vain koiriin liittyvää. Tuolla kokeissa ne kokeneetkin näyttävät mukautuvan samaan massaan muiden kanssa. Varsinkin vesi- ja jälkikokeissa on hauska kuulla, että palaa ne "hihat" joskus vanhoilta konkareiltakin ja silloin mennään sielläkin alokasmaisiin virheisiin ja syvälle. Jotta ei tämä kuitenkaan niin vakavaa saa olla.
Että tervetuloa mukaan!

Lisääjä Lassi Hed Maanantai, 12.Maaliskuu, 2001 - klo 19.02:


Kyllä tuo haulikonkantama pitää paikkansa varmaankin,mutta mistä semmosia haulikoita saa. Olen kyllä kuullut kaikenmaailman mangnumeista joita hanhi- ja kettumiehet käyttävät,mutta millanen tykki se mahtaa olla jolla yltää seisojan luovin verran. Eikö me Kauhanen sellaset laiteta ens syksyksi....

Lisääjä sisu Maanantai, 12.Maaliskuu, 2001 - klo 20.59:


minkälainen superhyperexrafull mun tarttis saada kun oon lopullisesti siirtynyt kuumempiin koiriin, josta osoituksena muonavahvuuteen liittyy uusi potteri muutaman viikon kuluttua.

ei vais, mulla on sellainen pienimuotoinen tiivistelmä kaalissa joka kulkee näin, korjakkaa itte kirjotusvirheet.

puskissa joita minulle tarkoittavat todella puskat saa luovin nousu ollea korkeintaan 5-10 metriä ja laajuus jotain 50- 100 metriä jotta kurpat tulee rihmaan ennen Ranskalaisia.
harvat koirat edes läytävät kurppia jollei niitä siihen ole vartavasten treenattu, säkälintuja löytää miltein jokainen.

metsässä saa jo nousta 30-50 metriä ja laajuutta ja vauhtia pitää koirasta löytyä jo 100-200 jopa 300 metrin verran, linnut ovat jo helpompia napsia seisonnalle.

pellolla saa vetää jo niinpaljon kuin keuhkoista pääsee, mutta sänki tarttee vetästä pariin kolmeen kertaan enne kuin koira tulee lähelle ojaa ja sitä ojaa ei sitten juostakkaan kiinni siinä, sillä reunasta muutama metri onkin hyvin mieluinen paikka linnuille ja siitä tulee kolari jos koira huonosta tuuliolosuhteista johtuen ole puolipellossa saanut linnuista vihiä ja mennyt suoraa seisomaan niitä.
tämän asian voi treenatakkin koiralle pillittämäällä sitä irti reunasta sellaisessa kohdassa missä tietää lintuja olevan jolloin se joutuu isännän ohjauksella linnuille ja saa seisonnan, näin kun pennulle saa asian hoidettua on hakukone kentille valmis. ja laajuutta saa olla kunhan pysyy pitäjässä ja alueella vaikka puoli kilometriä ja senverran sitä pitääkin löytyä.

tunturissa taas aukastaan pellit, pannaan jäkipoltin päälle ja annetaan hemohessin virrata ja sitten antaa palaa, laajuutta saa olla niinpaljon kuin kiikarista suurennosta riittää, vaikka kilometrin, sillä hajut tulevat koiran nenään jo kaukaa ja pelimies liitelee parvelta parvelle aivan itsestään, huonoa hakijaa saa viittoilla käymään siellä sun täällä mutta kunnon koira etsii linnut aivan itse, tiheimpiin koivikoihin tultaessa koira joka on pentuna opetettu puskahakuun tihentää nousuaan ja napsii taas linnut aivan itse.

tässä tullaankin juuri siihen mitä minä pyrin aina uudelle alulle saamaan aikaiseksi että pystyn ohjaamaan sen tietyssä maastossa linnuille juuri sillä tavalla kuin sen haluaisin aina siellä hakevan, ja kun siitä on palkintona seisonta on homma täydellinen, tyhjissä maastoissa en kuljeta koiraa pentuna lainkaan, vaan aina ja iankaikkisesti on hakujkoulutuksessa oltava palkintona seisonta, kaikki eivät tätä sulata mutta niinkuin sanoin jo aikaisemmin, mulle on aivan sama miten koiraannne pidätte, mulla on tehokas metsästys tärkeintä ja siinä ei ole sellaisella koiralla tulevaisuutta joka ei painele suorinta tietä linnuille.

Lisääjä Jussi Järvinen Tiistai, 13.Maaliskuu, 2001 - klo 09.57:


Näyttely,vesi- ja KAER ei kyllä testaa koirasta missään määrin riittävästi luonnepuolta. Niinkuin Kaaleppi tuolla edellä mainitsi on luonnepuoli niin monisäikeinen.
Ei kenellekkään kasvattajalle pitäisi riittää näyttelyssä arvosteltu luonne tai normaalissa rodunomaisissa kokeissa,tai sitten on vaatimustaso ja tietämys todella alhainen.
Varsinkin kun osassa maata tuntuu palkintosijoja saavan avo 1:sen saakka suht'helpolla.Jonka jälkeen koirat katoaa synnyttämään eikä palaa koerintamalle.

Lisääjä Topi Tiistai, 13.Maaliskuu, 2001 - klo 12.06:


Kun ei vain mentäisi sitten siihen, että koiralla, jolla niitä pentuja tehdään, on mainoksissa hyvät näyttely- ja luonnetestitulokset.
Eikö vaarana ole, että tällä linjalla rotumme jakautuu sohva- ja käyttölinjoiksi?
Seisojiemme tulee pysyä ja entisestään jalostua ennen kaikkea käyttökoiriksi, joiden kanssa on mukava lähteä pellolle tai metsään ja keli kuin keli.Sekä sieltä palataan kun isäntä niin haluaa.
Kotona sen pitää olla nykyisenlainen, laumaansa sopeutuva, mukavan seurakoiraluonteinen kotokoira.

Lisääjä spteam Tiistai, 13.Maaliskuu, 2001 - klo 15.36:


Nimen omaan Topi, ihan samaa mieltä edellisestä, joten miksi jalostuksessa käytetään ei niin "mukavia, laumaan soveltumattomia, agressiivisia" ""jaloja koiria""???

Lisääjä juha sotkasiira (Juhasotka) Tiistai, 13.Maaliskuu, 2001 - klo 21.10:


Mitähän nimim.spteam, tuolla tarkoitit?? Tietääkseni ainakaan LK-puolella moista ongelmaa ei esiinny,ellet sitten tarkoita että paukastaan useampi uros samaan tarhaan ja pari narttua syötiksi, lopputuloshan on taattu. Konsaan en ole vielä tavannut kotonaan häiriyteneesti käyttäytyvää seisojaa,paitsi että ne kyllä hälyyttävät silloin kun on vieraita kulkijoita pihassa!!

Lisääjä sisu Keskiviikko, 14.Maaliskuu, 2001 - klo 09.47:


joo ihmetyttää sama, ei kovin montaa, tai ei ikinä ole tullut vastaan häiriintynyttä seisojaa.

sitten tuo sohvahomma, kyllä vaatisi tosi yrittämisen jos haluaisi jalostaa metsästysvietin seisojistamme pois, ja mikä ihmeen kateus siinäkin on jos joku pystyy jalostamaan linjaa joka pärjää sekä näyttelyissä että kokeissa ja kaikenlisäksi on hyvä metsästyskoira.

Lisääjä Jussi Järvinen Keskiviikko, 14.Maaliskuu, 2001 - klo 11.22:


Kun koiraa käytetään näyttelyissä,koiratarhoissa,tokokentillä,rodunomaisissa treeneissä niin paljastuu sen luonteesta vain osa,ja tämä ei riitä mihinkään.
Olisi todella tärkeää kehittää menetelmiä millä saataisiin koiristamme enemmän tietoa niitten hermorakenteista ja miten ne toimivat väsyneenä kovan paineen alla.
Monikin koira joutuu syksyllä odottelemaan isäntäänsä autonperässä tai vieraissa paikoissa vieraitten ihmisten ja eläinten parissa.Osa koirista ottaan nämä reissut aivan lunkisti ilman mitään hilseilyjä.Mutta näkee luvattoman paljon koiria joiden pää ei kestä.
Uskoisin että monikin ongelma mihin ihmiset pyytelee neuvoja täällä palstoilla vähenisivät ajanmyötä jos saataisiin lemmikeilemme kehitettyä kattava luonnetesti.En ymmärrä keneltä se on pois jos koiriemme luonteita testataisiin tarkemmin KAERIN ja näyttelyiden lisäksi.
Mieleen tulee Nuorgam muutama vuosi sitten talvella maaliskuussa.Käväisin pimeessä ylituomareitten mökissä jossa ei ollut ketään paikalla,paitsi koiria joka punkalla.Osa koirista oli matkustanut pitkän matkan, osa oli ollut useamman päivän jahdissa.Pöydällä oli äijiltä jäänyt eväitäkin.Mentyäni kämppään muutamat koiruudet nousi istumaan osa nosti vain päätään.Juttelin tapanimukaan koirille ja poistuin kämpästä.Nämä vanhat konkarit osaavat valita koiransa ilman mitään testejä tai eivät pitkään kattele epäkelpo kaveria. Mutta suurijoukko harrastajia ei ymmärrä edes mistä puhutaan. Siksi tämä huoleni.

Lisääjä spteam Keskiviikko, 14.Maaliskuu, 2001 - klo 14.02:


Lähinnä tarkoitan aikapitkälle samaa asiaa kuin Jussi tuossa edellä, varmasti lähes kaikki koirat ovat isännän kanssa metillä kahden, paras koira, mutta esim kokeissa parihaussa jotkut koirat ei vain yksinkertaisesti kykene siihen, vaan käyttäytyvät agressiivisesti toista koiraa kohden yms... Ja vielä mitä vaativampi/kovempi koira sen parempi koulutuksen kannalta pienet virheetkään ei haittaa, mutta määrättyjä ominaisuuksia voisi ehkä karsia luonnetestien avulla..
Aukotonta testiä ei varmasti ole mutta joitain rodulle ominaisia piirteitä korostamalla voitais varmaan rodun erinomaisia puolia korostaa...

Lisääjä Aappo Keskiviikko, 14.Maaliskuu, 2001 - klo 15.58:


Mitkä ovat ne ongelmat joita luonnetesti poistaisi ? Onko kysymys kuinka suuresta ja suurta joukkoa koskevasta ongelmasta ? Oman kokemukseni perusteella voisin kuvitella usein onglmana olevan arkkuuden. Vihaisia koiria nykyään näkee harvoin. Jussin kuvaama tilanne on normaali ja saksanseisojan (ainakin karkean) pitää käyttäytyä juuri kuvatulla tavalla. Tosin tuohonkin joukkoon olisi tarvittu vain yksi pussahtelija niin voi sitä riemua kaikki olisivat yhtyneet haukkuun. Tämäkin on ongelma, mutta pieni, eikä tule esille näyttelyissä. Luonnetestaus varmaan on ok. mutta kuinkahan se vaikuttaisi meidän jo ennestään pieneen jalostuspohjaamme. Joudutaanko ojasta allikkoon ? Pahimmat löydetään nykyisin näyttelyissäkin. Ulkomuototuomari koulutuksessa voitaisiin asiaa varmasti korostaa tai vuosittaisissa tapaamisissa nostaa kissa pöydälle, jos on ongelma. Harrastajilla on mahdollisuus olla yhteyksissä rotujärjestönsä esim. ulkomuototoimikuntaan ja sitä kautta pyytää huomioimaan asia. Nykyäänkin taitavat tuomarimme keromuksissaan käyttävät monenlaisia ilmaisuja esim: epävarma, ujo, puuttuu volyymiä, käyttäytyy urokselle epätyypillisesti ym. Kyllä ne siltä löytyy. Ulkomuototuomarit käyttävät kyseisiä ilmaisuja arstellen tietäen sen tuhoavan koiran uran. Luonnetestaus olisi kyllä puolueeton ja luotettava mittari.

Lisääjä Hari Keskiviikko, 14.Maaliskuu, 2001 - klo 21.40:


Kaer-kokeen koirakohtaisessa koepöytäkirjassa on kohta Luonne. Tähän kohtaan tulee merkintä jos luonteessa on huomauttamista. Tarkempi erittely löytyy pöytäkirjan lopun kertomuksesta. Mikäli koiralla on kaikki kunnossa niin mitään merkintää ei tule.
Harvemmin näkee luonteesta mitään huomautettavaa. Koiran ulvomisesta jälkijoukossa löytyy useastikin merkintöjä.
Päästäkseen jalostusrekisteriin ( SSK ) koiralta vaaditaan seuraavat palkinnot:
Uros AVO I ( KAER ) +
Narttu AVO II ( KAER ) +
Uros ja narttu AVO I tai KÄY I tai kaksi AVO II tai kaksi KÄY II (näyttely)
Näyttelypalkinnon AVO II ja KÄY II syynä ei saa olla luonne.
Koiran luonnetta kyllä seurataan kokeissa ja näyttelyissä. Varsinaisen testin tarpeellisuudesta en ole aivan varma koska mielestäni nykyiset menetelmät riittävät.
Nämä riittävät kun kasvattaja käy pitkän linjan koiransa kanssa eli voittajaluokan palkinolle asti.
Mutta pitää muistaa että on henkilöitä joille riittää pelkästään PEVISA:n mukainen lonkkakuvaustulos. Tälläisen koiran pennut kennelliitto rekisteröi oli harrastajat tai rotujärjestö mitä mieltä tahansa.

Lisääjä ana Torstai, 15.Maaliskuu, 2001 - klo 07.44:


Pakko yhtyä mielenkiintoiseen keskusteluun luonteesta! Omistan seisojan joka kilpailee voittajaluokassa mutta minulla ei tulisi mieleenikään käyttää urostani jalostukseen. Pää ei nimittäin ole mielestäni kunnossa. Eli pitkä tie on koiran kanssa taivallettu ja jos olisin typerä niin naisissa käyttäisin koiraani.Arkuus/hökäle käyttäytyminen ovat todellakin periytyviä ominaisuuksia!!! Luonnetesteissä näistäkin tulisi merkintä jne. Meidän kaikkien tavoitehan on jalostaa tasapainoisia seisojia jotka ovat koneita metsässä ja rauhallisia muulloin kun tosi toimessa. Siispä luonnetestiä kehittelemään.

Lisääjä Väisänen Torstai, 15.Maaliskuu, 2001 - klo 09.34:


Miksi mulle on nyt jääny tästä semmonen kuva,että
oltaisiin viilaamassa jo iin päällä olevaa pistettä?!Eikö perimmäinen tarkoitus kuitenkin oo toimiva mets.koira...
Tämä nyt on aloittelijan mutua,mutta valistakaa.

Lisääjä Jussi Järvinen Torstai, 15.Maaliskuu, 2001 - klo 10.37:


Jep Ana.
Näyttelyissä arvioitava luonne ei todellakaan kuvaa sitä mikä riittäisi edes vähäseen luotettavuuteen jalostuksessa.Kun tuomari katsoo koiralat hampaat ja seuraa miten koira käyttäytyy muitten koirien kanssa kehässä on toki tärkeää sitä vähääkään väheksymättä.
Mutta minua ja ehkä monia muitakin kiinostaa paljon muukin mikä koiran päässä liikkuu tai ei liiku.Semmoiset asiat ovat käytännön kannalta todella tärkeää.
Esim: Miten koira käyttäytyy kun sitä joutuu komentamaan usesta samaan tehtävään, vaikka uimaan joen yli usestai peräkkäin ilman noudettavaa riistaa.
Vastaavia esimerkkejä on lukemattomia muista roduista jo valmiina, ehkä niistä päästäisiin alkuun?
Toinen vaihtoehto on kehittää KAERIA monipuolisemmaksi. Nykyaikana kun metsästys on vähentynyt harrastajakunnasta ja pelkkä treenaaminen ja kokeissa käyminen on tullut valtaosalle metsästyksen tilalle,jo tästä syystä ominaisuuksia ,luonetta ja rakenetta pitäisi tarkastela huomattavasti tarkemmin. Niin kuin tuolla edellä jo huomaa ei osa edes tiedä mistä puhutaan, joka on todella huolestuttavaa.
Jossain jo taidettiinkin mainita huoli tulevista ja osasta nykyisistä tuomareista ja heidän kokemattomuudesta itse metsästykseen.Tämä ei toki ole näitten tuomareitten vika,vaan kerhon.On madalettu huomattavasti vaatimustasoa pääsystä tuomarikokelaaksi. Muistelisin ennen asian olevan niin, että tuomariksi aikovalla piti olla itsellään kokemusta koiranohjaamisesta palkinnoilla jokaisessa luokassa,saatikka henkinen kypsyys ryhtyä arvostelemaan koiria.Nykyään riittää kun olet kerhon monivuotinen jäsen.Jos Kaeria arvostellaan tulevaisuudessa osassa maata entistä höllemmin on turha täällä ruveta puhumaan pitenmälle viedystä ja monipuolisemmasta kokeesta, saatikka luonteen testaamisesta.

Lisääjä jukkis Torstai, 15.Maaliskuu, 2001 - klo 11.09:


Koiran hankinnassa on luonne yksi tärkeimmistä ominaisuuksista.Tämä pitäisi pennun laittajan ja kasvattajan ottaa vakavasti.On kunnioitettavaa tuollainen itsekriittisyys omaa koiraa kohtaan,mitä edellä oli kirjoitettu.
Arkuus on paha vika joka periytyy valitettavan herkästi.
Luonnetestaus on erittäin vaikea ja hidas tie,ja eikä anna varmaa lopputulosta.PK puolelta voi kysyä monenko koiran elämään tiukka luonnetestaus
on tehnyt myös arpia.Pitäisihän myös luonnetestissä päästä laajempaan otokseen kuin vain jalostukseen pyrkiviin koiriin,kuten lonkkakuvaukseesakin.

Lisääjä spteam Torstai, 15.Maaliskuu, 2001 - klo 12.39:


Ei varmaan ole olennaistakaan saada aukotonta luonnetestausta, vaan suuntaa antavaa testausta, ja "meidän rotumme" erinomaisia piirteitä korostaen ja pyritää karsimaan ei rotuun kuuluvia HÄIRIÖ tekijöitä pois.
PK puolen ja mettäkoirien käyttö alueet ovat täysin erit, lukuun ottamatta koulutettavuutta, joten luonnetestit tulisi olla eri alueita painottavat.

Lisääjä Anselmi Torstai, 15.Maaliskuu, 2001 - klo 14.42:


Kun on koira, joka tekee VOI-luokan vesikokeen viiden pisteen arvoisesti, menee se vesien yli koska vain.
Joo, jos sitä turhaan pitää vesistön yli useasti ilman noudettavaa uittaa, vois alkaa harkita sellaista rotua, mikä on jalostettu luonnetestein ja käydä kaupan kautta edes tennispalloja ostamassa ennen uitolle menoa, olis vähän mielekkäämpää. Puukepeistä, kun koira voi saada tikun kitalakeensa.

Lisääjä voltti Torstai, 15.Maaliskuu, 2001 - klo 16.26:


onko kaikilla niin hyviä koiria että on vara vastustaa luonne testiä. Ois ihan hyvä saada jalostusneuvojien ajatuksia asian tiimoilta.

Lisääjä Jari K. Torstai, 15.Maaliskuu, 2001 - klo 16.53:


Avaampas minäkin suuni. Edelleenkin AVO2=hyvä metsästyskoira, AVO1=erinomainen metsästyskoira...VOI-luokka on käyttövalioiksi halajavien ja käyttövalioiden kilpailua. Eikös tämä anna jalostukselle aika selvät sävelet. Onko meidän saatava jotain superhurttia? Laskeskelin varsin, että jos jalostukseen olisi käytetty v.2000 narttuja joilla olisi ollut VOI-tulos, niin aikamoinen vaje olisi pennuissa tullut.
Kentältähän on myös kuulunut, että VOI1 olisi helpompi saada kuin AVO1...itse en ota asiaan kantaa, kun en siitä tiedä mitään.
Seisojan luonnetesti on KAER. Vesityö, nouto(ampuminen), petoeläintyöt (jos niitä saadaan) mittaavat luonnetta..samoin koko koiran olemus ja käytös. Miksi ei lisättäisi esim. kirjallista arvostelua koiran luonteesta?
Miksi tulisi mennä palveluskoirien kokeisiin? Nämähän ovat metsästyskoiria...Saksanseisojat eivät muutoinkaan ole todellakaan läpäisseet luonnetestejä kovin hyvin tuloksin. Nämä kun ovat tälläisiä hillittyjä (pitäisi olla...) ja lupsakkaita. Haluammeko esim. belggareiden kaltaisia sekopäitä (nim. belggarikehässä työskennellyt), joilla terävyys nousee ja toimintakynnys madaltuu...tietty jos rotua halutaan vielä monipuolistaa..
Ja nämä oli sitten ainoastaan minun mielipiteitä, joten älkää te seotko (meillä ihmisillä kun tuo luonnetestaus on vielä huonommassa jamassa....)

Lisääjä Lassi Hed Torstai, 15.Maaliskuu, 2001 - klo 20.06:


Joopa joo. Kun on koira joka tekee viiden pisteen voittajaluokan vesityön,niin se menee koska vaan vesien yli. HÖPÖ HÖPÖ ! Näkis vaan senkin ihmeen että sellanen koira jollakin olis. TOTUUSHAN on se että useimmat voittajaluokan koirat joutuvat käymään monta kertaa vesityökokeessa saadakseen ne täydet viisi pistettä. Se että koiran koekertomuksissa lukee vesitöiden kohdalla 5p tarkoittaa ainoastaan sitä että se on sen korkein saavuttama pistemäärä vesikokeista. Missään koe julkaisuissa ei lue montako suoritusta siihen on vaadittu. Tästä asiasta olen jo kahdessa vuosikokouksessa ottanut puheeksi että tuon pistemäärän perään lisättäisiin se montako kertaa koira on käynyt yrittämässä. Se voitaisiin ilmoittaa esim. 5p/3 jolloin ensin olisi koiran korkein saavuttama pistemäärä ja siihen tarvitut käyntikerrat perässä. Tämä ehdotus on aina saanut aikaan vastustusta,ainakin vanhempien harrastajien parissa;sopii kysyä miksi.

Mitä taasen saksanseisojan luonteeseen tulee,niin sen tulee olla sellainen että se kykenee kaikissa metsästystilanteissa ja keleissä toimimaan yhteistyössä isäntänsä kanssa siten että riistaa löytyy,haluttaessa saadaan ammutuksi ja riista saadaan ehjänä reppuun. Mitä tuohon petoeläin työskentelyyn tulee,niin liekö uudessa koekaavakkeessa enään edes sitä saraketta.

Lisääjä juha sotkasiira (Juhasotka) Torstai, 15.Maaliskuu, 2001 - klo 20.42:


Jussi!!! Tietääkseni uudet tuomarikokelaat valitsee SSK:n hallitus,tuomaripäivillä käytyjen keskustelujen perusteella ja siihen ei vaikuta että kuinka pitkään olet ollut jäsen kerhossa, vaan mitä ja kuinka olet saanut aikaan kentällä niin hyvässä kun pahassa. Tietenkään ketään ei valita ensimmäisen tai toisen vuoden jälkeen vaan seuranta on pidempi aikaista, ja asioista puhutaan paljonkin tuomarien kesken.
Mitä tulee petoeläin työskentelyyn niin mielestäni olisi toivottavaa että se joskus saataisiin saman arvoiseksi eli "riistatyöksi", niin kuin riistatyö linnuille tai jänikselle sillä myös siihen on rotujamme alunperin jalostettu.Lainaan tähän yhtä määritelmää:Kohdatessaan petoeläimen koiran tulee ajaa sitä mieluiten haukkuen ja mikäli mahdollista niin sen tulee esittää rohkeutta ja röyhkeyttä käydä siihen kiinni ja haukulla ilmoittaa luolaan/louheen paenneen esim ketun sijainti.JOTTA SILLEE...

Lisääjä TAUNO VUAN Perjantai, 16.Maaliskuu, 2001 - klo 01.47:


KYLLÄHÄN SE VAAN ON NIIN, ETTÄ JOS KOIRA KÄY TOISTEN KOIRIEN PÄÄLLE, TAI ÄRISEE ISÄNNÄLLEEN NIIN EIKÖHÄN LIE TARPEEN OSTAA KOKOVARTALO-PEILI
JA LIKI-LASIT JA KATTELLA SITÄ KUVAJAISTANSA PITKÄÄN JA HARTAASTI. VÄITÄNKIN AIVAN ESTOITTA, JOTTA 99% NÄISTÄ KOIRISTA EI OLE SAANUT ONNELLISTA JA TASAPAINOISTA LAPSUUTTA, VAAN HÄIRITTYÄ LEPOA, ALISTAMISTA VÄÄRIN METODEIN, PAKOTTAMISTA JA MUUTAKIN EPÄJOHDONMUKAISUUTTA LAUMANJOHTAJAN TAI LAUMANJÄSENTEN (PERHEEN) TAHOLTA, JOLLOIN KOIRALLE ON KEHITTYNYT HUONO ITSETUNTO TAI PERIN KYRPIINTYNYT LUONNE JA JOHONKIN SE SITTEN PURKAANTUU (VRT. MUMMOJEN MONOTTELU ARVOISASSA IHMISELÄMÄSSÄ). ARKUUS ON ASIA ERIKSEEN, SEHÄN KYLLÄ PERIINTYY, MUTTA SITÄKIN VOI HOITAA VAHVISTAMALLA ITSETUNTOA, MYÖNTEISTEN KOKEMUSTEN KAUTTA, MONESTIHAN KOIRA HEIJASTELEE ISÄNTÄNSÄ KAUTTA, SIIS KATSE PEILIIN JA UUTTA KOIRAA PILLOOMAAN !

Lisääjä käämi Perjantai, 16.Maaliskuu, 2001 - klo 07.54:


Tästä luonteestahan on kehittynyt varsin mielenkiintoinen keskustelu. Minkä ihmeen takia joku luulee että pelkkä näyttely tai kaer riittäisi kertomaan koiran luonteesta? Kyllähän vihaisuus paljastuu mutta sekö sitten riittää meille? Hyvät harrastajat kaikki kehittyy. Tämä maailma kun nyt sattuu vain olemaan tällainen. M iksi me sitten halutaan jämähtää paikoillemme? Yleensä on niin että KAIKKIA uusia ideoita vastustetaan. Kasvattajat käyttäkää koiranne luonnetestissä. Taas me ollaan Ruotsia jäljessä tässäkin asiassa. Oikein hävettää tunnustaa mutta näin vain on. Pientä konsultointia rajan takaa ja homma olisi valmis. Mutta riittääkö siihen ylpeytemme? Tiedättekö että Ruotsissa jalostuskoirat luonnetestataan ja koirien taso siellä on kova!!! ps.terveisiä spteamille

Lisääjä sisu Perjantai, 16.Maaliskuu, 2001 - klo 09.06:


kyllä lähtökohtana pidän tälläisessä asiassa kasvattajan rehellisyyttä, ja kyllä jokaisella on onneksi vapaus valita mistä pentunsa ostaa, ja aina voi käyttää muidenkin tuntemusta apuna, nytkin kun olen hankkimassa uutta koiraa olen molemmat vanhemmat itse todennut sekä soitellut muina miehinä ihmisille ja kysellyt heidän mielipidettä kyseisistä linjoista, eli sikaa ei tarvitse ostaa säkissä ja silti on aina madollisuus koko homman mennä pieleen, jos koiran jalostus olisi yksinkertaista ja helppoa niin eihän meillä olisi muita kuin huippu koiria, kait.

Lisääjä Anselmi Perjantai, 16.Maaliskuu, 2001 - klo 09.10:


Näitä lukiessa alkaa tuntua siltä, että kohta vaaditaan tuloksen perään kokeissa käyntien määrä suhteutettuna syksyn koulutuskertojen määrään ja ehkä myös käytetty aika tulisi olla mukana.
Nyt jalat maahan ja pitäydytään pääsääntöisesti vanhoilla hyviksi koetuilla linjoilla, ja tehdään ehdotuksia harkiten ja maltilla.
Muuten tässä koirienkin jalostuksessa ja pennun valinnassa on hyvä käyttää "puskaradiota", mikä täydentää aina parhaiten näitä perinteisiä mittareita. Sieltä läytyy ne luonnetestaukset, mitkä soveltuu rotukohtaisesti parhaten. Joskin sielläkin on niitä "sellaisia tuomareita".
Jalostusneovojien on kuitenkin painotettava kasvattajille vastuullisuutta.

Lisääjä jukkis Perjantai, 16.Maaliskuu, 2001 - klo 12.00:


Kysymys spteamilleletko koskaan käynyt luonnetestissä?

Lisääjä Lassi Hed Perjantai, 16.Maaliskuu, 2001 - klo 15.18:


Koekäynti määrät kyllä löytyy kerhon julkaisuista ja jalostus uroksien osalta myös kerhon nettisivuilta. Kaer kokeista tietoja on kyllä saatavilla ja niistä pystyy jokainen itse laskemaan palkitsemisprosentit jne. En minä eikä kukaan muukaan ole halunnut saada tietoja siitä kuinka paljon koiran koulutukseen on käytetty aikaa. Edelleen ihmettelen miksi vesikoe käyntimäärät on niin arka asia. Onko niin että jos olisi käytössä vanha systeemi jossa tehtiin vesityöt joka kokeen yhteydessä,jäisivät koirat palkitsematta...

Lisääjä Hari Perjantai, 16.Maaliskuu, 2001 - klo 19.37:


Mitä tuumaatte jos rajaittaisiin vesikoekäynnit kolmeen kertaan per luokka. Olisi totista porukkaa kokeissa.

Lisääjä juha sotkasiira (Juhasotka) Lauantai, 17.Maaliskuu, 2001 - klo 10.18:


Vaan mitä jos vesityökoe tehtäisiin vaativammaksi,tosi tilannetta vastaavaksi ja se tehtäisiin hyväksytysti vain kerran?? Ja jälkityö erikseen sekä laahaus- että verijälki!!

Lisääjä Lassi Hed Lauantai, 17.Maaliskuu, 2001 - klo 13.39:


En minä tässä halua mikään vastarannankiiski olla,että olisin kovasti nostamassa rimaa korkeammalle,sillä saataisiin aikaan vain se että moni jättäisi kokonaan käymättä kokeissa. Koekäynnit,menivät ne sitten hyvin tai huonosti,antavat hyvää tietoa jalostukseen. Olen kuitenkin sitä mieltä että nykyinen Kaer-koe malli on hieman liian seisonta/riistatyö painotteinen ja ehkä jopa hieman kallellaan peltolintujen suuntaan. Annan täyden tukeni Heikki Hannolan näkemykselle siitä että koiraa olisi parempi kouluttaa metsälinnuilla. Kun kerran on tarkoitus kouluttaa koirastaan metsästyskoira ja käydä silä myös mahdollisesti kokeissa,on metsälinnut ehdottomasti paras vaihtoehto. Tuttava piirissäni ei ole yhtään ihmistä jotka sanoisivat lähtevänsä metsästämään fasaaneja,ne on treenilintuja pelkästään kokeita varten.

Minusta kaikkien olisi syytä muistaa se että saksanseisojat on jalostettu monipuolisiksi metsästyskoiriksi ja sellaisina niitä tulisi käyttää,testata kokeissa ja jalostaa. Mikäli haluaa puhtaan lintuihin erikoistuneen seisojan on syytä noudattaa mallia Sisu ja hankkia pointteri.

Nykyiset resurssit eivät varmaankaan anna mahdollisuuksia lisätä osioita kaer-kokeen yhteyteen,mutta ehkä niitä voitaisiin järjestää erikseen kuten vesikokeetkin. Jokainen voisi vapaehtoisuuden pohjalta osallistua näihin erikoisosioihin ja niistä saadut tulokset lisättäisiin koiran koetietoihin. Näitä erikoisosioita voisi olla esim. petoeläintyöskentely,vaativampi vesi/jälkikoe jne.
Nämä lisäsuoritukset eivät kuitenkaan toisi lisäpisteitä tai muutoksia nykyisiin KVA vaatimuksiin,vaan olisivat osoittamassa koiran monipuolisia ominaisuuksia,niille joita ne kiinnostavat ja jotka niitä metsästyskoirassa arvostavat.

Lisääjä juha sotkasiira (Juhasotka) Lauantai, 17.Maaliskuu, 2001 - klo 14.44:


Selvyydeksi lisättäköön että tarkoitin noin niinku et yrittäähän saa vaikka sata kertaa, mut kun on läpäissyt "sorsastuskokeen" niin se olisi sit voimassa niinku forewer.......

Lisääjä Bracco Lauantai, 17.Maaliskuu, 2001 - klo 15.17:


Luonnetestiin palatakseni....
menkää ihmeessä kokeilemaan, se on mielenkiintoinen ja jopa ajatuksia herättävä tilaisuus!!!
Tuomari (osaava sellainen) ei vertaa seisojaa esim belkkariin, vaan osaa arvioida rotutyypeittäin!
Testistähän ei ole mitään vaaraa, ja voihan sitä seisojaporukkakin tuoda esiin näitä mielyttäviä koiria! Luonnetestin tarkoitushan ei ole kilpailuttaa omistajia sillä kellä on kovin ja hyökkäävin koira!!!!
Oma koirani "palkittin" muistaakseni kolmanneksi korkeimmin pistein testissä johon osallistuimme, vaikka kovuutta ja hyökkäävyyttä ei löytynyt, tuomarit mainitsivat vielä erikseen kuinka miellyttävä ja tervepäinen koira on. Pisteitä 211!
Ja testihän oli kaikille koirille täysin sama!!!!

Lisääjä Heikki Hannola Sunnuntai, 18.Maaliskuu, 2001 - klo 20.03:


Mielenkiintoinen kysymys tämä luonne. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että minulla on ollut kolme perusluonteeltaan täysin erilaista koiraa. Ensimmäinen oli oman arvonsa tunteva "jurtti", joka oli mielestäni kovaluontoinen. Se ei kaivannut kenenkään hyväksyntää eikä rapsutteluja. Riitti kun sai olla rakastamassaan hommassa, isännän tai emännän kanssa metsällä. Erakkoluonne voisi hyvin kuvata tätä koiraa.

Toinen oli hyväntahtoinen hölmö...ei mikään älynjättiläinen mutta teki sydämellään ja tosissaan sen mitä halusi. Ajoi muun muassa kerran keväällä jäiden lähdön aikaan, asuessamme pienen lammen rannalla, vikloja viisi tuntia lampea ympäri uiden jäiden seassa vähän väliä. Sitten alkoi "lanttu" leikata, ettei niitä saa kiinni..

Tämä kolmas on oikea lälläri, joka uisi liiveihin ja olisi "tykö" aina kun vain jaksaisi seurustella. Nuorempana luulin että mikähän pelkuri tuosta tulee, kunnes ammuin sille korpin raanaan ja päästin noutamaan. Korppi yritti hakata nokallaan ja tämä lälläri kävi puremassa sitä ja hyppäsi vähän väliä metrin taaksepäin. Sitten ammuin toisen ja se tuli isännälle jo elävänä. Viime syksynä oli sitten sorsastusaikaan kiinni kurjen siipispangassa...onneksi ehdittiin hätiin...kurki kun olis paukassu sen kymmensenttisen nokkansa huppelin konehuoneeseen niin olisin saanut alkaa haeskella uutta pentua.

Yritän tässä kertoa, että kova luonne ei mielestäni tarkoita vihaisuutta tai hyökkäävyyttä vaan koulutettavuutta ja käyttäytymistä villillä riistalla. Joskus ajatellaan, että koira joka on vihainen on kovaluonteinen. Näin se ei mielestäni saisi olla. Koulutettavuus ja riistainto ovat tärkeitä. Näitä ominaisuuksia koitetaan selvittää myös KAER-kokeissa.

Mukavaa kevättä kaikille!

Lisääjä Jussi Järvinen Maanantai, 19.Maaliskuu, 2001 - klo 09.45:


Tässä H.H kiteytti tärkeän asian luoteesta ja mitä sillä tarkoitetaan meidän tapauksissa.Lisää vaan inffoa että hitaampikin järkiset ymmärtää mitä kovuudella yms:lla meidän hommissa tarkoitetaan.
Kaikille onnea jotka olette tulossa tänne kokeisiin nyt maaliskuussa. Hanki kantaa paikkapaikoin jo nyt ja riekoja on.

Lisääjä sisu Maanantai, 19.Maaliskuu, 2001 - klo 09.49:


Heikkihän puhui tuossa eri koiriensa persoonista, ja Jussi taas tarkoittaa luonnetta, eihän persoonallisuutta voi jalostaa yhdeksi ja samaksi koiriin.
omasta puolestani hyväksyisinkin koirien luonnetestauksen, mutta kuka sitten on kykenevä sanomaan millainen metsästyskoiran luonne tulee olla, ja kuka voi tuomita, ei ainakaan jokainen joka toimiin koekentillä tuomarina, vaikka kuka sanois mitä, niin kyllä siellä vieläkin koiran karvanpituutta osa tuomareista myöskin katsoo, sekä mieltymystä eri toimintamalleihin on eri tuomareilla havaittavissa, kun unohtuu välillä tuo metsästyksellisyys tilanteesta ja katsotaan korvanlehden asentoa seisontatilanteessa.

Lisääjä sisu Maanantai, 19.Maaliskuu, 2001 - klo 12.04:


mitä minä käsitän luonteella ja eihän kukaan testitilanteessa voi tietääkkään kuinka koira suhtautuu karhuun sen tavatessaan tai jäidensekaan pudotettuun sorsaan päivän metsästyksen jälkeen, sillä ainuthan on kun tapaat uuden koiran niin sen käyttäytyminen silitystilanteessa vaikuttaa luonnearvioosi, tai saatikka pentulaatikossa olevista kukaan ei voi sanoa kuinka kylmään veteen ne tai se säntää sorsan perään, niin perus asiathat ovat

-arkuus
-varautuneisuus
-rohkea luttavaisuus
-tyhmä luottavaisuus

jos nyt aletaan luonnetestillä karsimaan metsästyskoiria niin tälläinen käytössä oleva testi raakkaisi heti kättelyssä metsästyskäytössä ketut ja sudet nimittäin jos sudelle sanot kulmatakaa pöö niin häntä koipienvälissä lähtee takuulla karkuun mutta aikas kovana pidän silti metsästäjänä, sama ketulla vaikka pinna kestää seistä fasaania tunteja ja vasta oikeaalla hetkellä ottaa avanssin.

omasta mielestäni luonteeltaan pikkusen varaunut koira on paras metsästyksellisesti sillä sen vaistot ovat kokoajan pinnassa, eikä se vetele täällä kuin ran-tan-plan konsanaan.

Lisääjä sisu Maanantai, 19.Maaliskuu, 2001 - klo 12.11:


jaa niin, älkää nyt sitten itteenne ottako, varsinkin Heikki kun on kait oikeen tuomari, joka saisi arvioida luonnetta, tarttis vaan ensin tietää mikä se luonne on, ettei sekoita asioita.
metsästyskovuus ei ole missään tekemisissä luonteen kanssa, kaikilla joilla on terrieri tai useita huomaa kuinka ihmisarka terrieri voi olla luolassa kaiken kovin taistelija.

Lisääjä Sisulla läpi harmaan kiven Keskiviikko, 21.Maaliskuu, 2001 - klo 19.18:


Onks teillä pamahtannu konneet rikki, vai jäänny puhelinlaskut maksamati eli kuten polliiseilla joilta rajattiin surffailuja tai ootteks treenaan koiria, kun ei tuu kommentteja ?

Lisääjä sisu Keskiviikko, 21.Maaliskuu, 2001 - klo 20.03:


heh toi en ollut minä

Lisääjä Aloittelija Perjantai, 23.Maaliskuu, 2001 - klo 21.38:


Aloittelija tässä yhtyy keskusteluun! Mitä jos alet6taisiin reenaan sitä seisontaa KANALLA? SIIS IHAN OIKEESTI! Olen kokeillut itse omalla seisojallani ja stondis on ihan hyvä. Kyllä se seisoo... Ainakin Baarissa ;>

Lisääjä cxx Perjantai, 23.Maaliskuu, 2001 - klo 21.52:


Siitä luonteesta vielä ajattelin kysyä kasvattajien mielipidettä kun koiraani oisi haluttu käyttää jalostukseen useita kertoja mutta olen tähän mennessä vielä voinut kieltäytyä kyseisestä kunniasta. Mietin vaan mitä ne koirastani tietävät?. Mutta hulluhan se on piski on vaikka kokeissa on pärjännyt tosi hyvin kilpailee voittaja luokassa. Kannatan luonnetestiä jalostukseen mutta näyttää että harrastelijat eivät sitä kannata.

Lisääjä topi Tiistai, 27.Maaliskuu, 2001 - klo 16.35:


SÄÄNTÖMUUTOKSET

Luin vuosikokoukselle tehdyn esityksen siitä, että VOI 1 tulokseen esitetään vaatimus riistan pudotuksesta
samassa tai edellisessä kokeessa ja siitä on näin pakko kirjoittaa.
Olen keskisuuressa seurassa ainoa kanakoiraharrasta ja olen takavuosina järjestellyt joitain KAER-
kokeita. Vastustus kokeille seurassamme oli heti alun perin suurta, koska suurin osa jäsenistöstä
pitää kanakoirahenkilöitä vastuuttomina riistan ampujina, eli kaikki ammutaan, mikä vastaan tulee.
Oli suuri työ saada seuralta lupa kokeiden järjestämiseen ja se vaati minulta vakuutteluja, ettei meidän
porukka ammu muuta kuin vain ilmaan ja että rahaa tulee kokeista seurallemme faasaanien istutusta
varten. No se rahantulo oli + /- 0.
Eli jos tällainen vaatimus tulee sääntöihin, käy minulle ja varmasti monelle muullekin, ettei seura
hyväksy heidän kasvattamiaan ja hoitamiaan lintuja muiden ampuvan ja näin ollen kieltää kokeiden
järjestämisen. Ei siinä auta, vaikka osanottomaksut kaksinkertaistettaisiin, sillä kustannukset kasvavat
perässä.
Jo liikkuminen suurella joukolla peltokokeissa ”torrakot” näkyvissa saa ikkunaverhot tuvissa heilumaan
ja arvata vain voi, mitä niiden takana meista pidetään. Jos nyt vielä pudotuksia lisätään näkyvästi, niin
tulee olemaan varmaa, ettei se meidän harrastuksen arvostusta ainakaan lisää. Kyllä meidän on tuolla
muiden pelloilla ja metsissä liikkuessamme, otettava aina maanomistajien mielipiteet huomioon ja
käyttäydyttävä niin, että tulevaisuudessakin, kun tilakoot kasvavat ja omistajat vähenevät, voisimme heidän
alueillensa mennä.
Itse vältän liikumista aseen kanssa näkyvillä paikoilla.
Eli tappotilanteet pois kokeista jo senkin vuoksi , että riistatilanne on suuressa osassa maatamme tosi
huono ja seurojen on rajoitettava saalismääriä kokonaan tai vähiin.
Onko tällaisena aikana syytä vielä lisätä ehdotonta purotusta tulosvaatimukseen?

Lisääjä hari Tiistai, 27.Maaliskuu, 2001 - klo 17.47:


Olenko väärässä kun sanon että suurin osa kokeissa pudotetuista linnuista on tarhassa kasvatettuja fasaaneja. Kokeet on syytä järjestää sellaisilla alueilla joihin istutetaan fasaaneja jatkuvasti ja kokeen järjestävät maksavat linnuista alueen hoitajalle. Näin tapahtuu pirkanmaalla eikä ole ollut murinoita. Kokeen talous on kylläkin joskus mennyt kuralle kun pudotuksia on tullut ylenmmärin. Kokeethan ei ole mikään bisneksen tekopaikka vaan antaa mahdollisuus harrastaa kanakoiraharrastusta. Hyvä on jos koemaksuilla pystyy kattamaan ylituomarin matkakulut, koepaikan vuokran sekä linnut.
Pudotukset pitää ottaa jos koira aiotaan palkita korkemmilla palkinnoilla. Mitä tapahtuu sitten jos ei pudotuksia oteta? Miten koira arvostellaan riistatilanteissa kun suoritus loppuu kesken?

Lisääjä sisu Tiistai, 27.Maaliskuu, 2001 - klo 22.45:


niin eihän tuolla pudotuksella katsota kuin paukkunouto, ja takaan että tästä maasta ei löydy koiraa jolla metsästetään etteikö se noutaisi paukusta, ja vaikka ei metsästettäisikään, niin noutaa silti paukusta kun putoo.
mutta yksi juttu on mikä tulee taas esille on metsästyksellinen tilanne metsässä, eli pystyykö koira joko seisomaan linnut siltä etäisyydeltä että on mahdollisuus pudotukseen tai sitten nostamaan, ei millään pahalla mutta siinä on taas helppo antaa kaverille ykkönen vaikka koira ei pysty käsittelemään lintuja kunnolla, seisoo kaukaa ja nostaa jälkeä pitkin ja linnut siivittyy mistä siivittyy, puita edessä ja pyssyt paukkuu, vaikka ei lähelläkään pudotustilannetta.
jos mun kantani kysytään niin AVO 1, ehdottomasti pudotus ja vielä ohjaajan tekemä, jolloin nähdään koiran kyky järjestää metsätyksellinen tilanne.

Lisääjä sisu Torstai, 29.Maaliskuu, 2001 - klo 20.36:


ei tullut pudotusjutusta mitään, nallipyssy-ykköset jatkuu.

Lisääjä TUBOR Torstai, 29.Maaliskuu, 2001 - klo 23.37:


Annetaan vaan niiden nallipyssyillä paukautella, joilla on korkkipyssyn veroiset koirat. Repun painolla meillä punnitaan koirien kyvyt...ps. selekhä on vain niin perkheleen kipiä!

Lisääjä jevja värri Perjantai, 30.Maaliskuu, 2001 - klo 11.57:


Oli mukava kilpailla nokkalanrallissa 2000, Kun lopuksi lähettiin tekemään Kuuman linnun nouto.
Tilanteessa jyvät erottu lopullisesti akanoista.
Ennen tilannetta nokkala oli ratkaistu, Mutta liian hyviä palkintoja olisi tullut 3kpl jolloi mielestäni tuomari teki oikean ratkaisun ja vaati kuumanlinnun noudon ja selvyyden koiran kyvyistä selvitä tilanteesta. (kokeen aikana linnut olivat peltopyitä joita ammuin kerran kohti ja sain huomautuksen ei saa tiputtaa) Tilanteessa koirani pyry teki moitteetoman työn ja noudon vesistön takaa. Lyhyt karvainen meni linnun kanssa menojaan ja suljettiin. Ilman tätä tilannetta olisi koiralle annettu ykkönen. Enemmän vastaavia tilanteita. Hyvällä koiralla on helppo tehdä mitä vain toisilla mitä pystyy. Olisi muuten hyviä jälkeläisiä tiedossa joissa myös valkopohjainen ja kimo. Terveisiä jalostus neuvojille

Lisääjä sisu Perjantai, 30.Maaliskuu, 2001 - klo 15.01:


eikös se huomautus ole turha siinävaiheessa kun jo on ampunut kohti, vai haavakoitako siinä tehtiin, silloin olisi ollut ainoa oikea teko alkaa etsimään sitä lintua joka on saanut hauleja.

Lisääjä sisu Perjantai, 30.Maaliskuu, 2001 - klo 15.04:


hauluaisin nimittäin pikku vastauksen, nimittäin kun olen tässä kehunut ettei suuri osa tuomareista ymmärrä metsästyskestä pätkääkään, ja jos haavakko on jätetty maastoon olen oikeassa,ja vielä pyy kaikenlisäksi, jos lintu tippui niin sitten olen väärässä.
haulikolla on tiedetysti lähes mahdoton ampua täysin ohi.

Lisääjä jussi järvinen Tiistai, 26.Kesäkuu, 2001 - klo 03.50:


Voi Topi Topi.........
Anteeksi, en ole lukenut aikaisemmin sinun provosoivaa tarinaa.
Älä ihmeessä yritä edes järjestää kokeita siellä, jos et pysty täyttämään vaatimuksia.
Kaikilla kokeeseen osallistujilla tulee olla metsästysoikeus kokeen järjestäjän toimesta koe- alueelle koeluvan puitteissa.Kokeeseen osallistujat tulee täyttää lain kirjain aseenakatoluvan,koirien rokotusten metsästyskortin yms...
Ja kokeen tulee olla metsästyksen omainen tilanne.
Eli koira tehtävä on nopeasti paikallistaa riista, ja seisonnalla osoittaa metsästäjälle mitä mahdollisesti syödään päivällisellä.Ja jos ei tiputeta niin mitä sitten syödään?Broileriako?
Jättäkää väliin hyvät ihmiset tällaiset kokeet.Menkää vain semmoisiin kokeisiin josta voitte olla ylpeitä koirienne suorituksista vuosiksi eteenpäin.Onneksi tämmöisiä kokeita järjestetään vielä tässä maassa ettei tartte mennä näihin laukaus laukaus kokeisiin.
Vielä pikkasen kirvelee mieltä että joku kirjoittaa tänne ilmaan omaa nimeä,KÄSITTÄMÄTÖNÄ !
PS:täällä lapissa paistaa aurinko ja punainen kala syö mukavasti joesta.

Lisääjä Topi Tiistai, 07.Elokuu, 2001 - klo 13.40:


Voi Jussi Jussi.....
Anteeksi kun en meinannut viitsiä vastata tuollaiseen kirjoitteluusi.
Otappa koekalenteri käteesi ja tutki millaisia kokeita alkukaudesta Suomenniemellä järjestetään. Kyllä ne on niitä laukaus, laukaus kokeita!!
Ei se mitään jos nimimerkin takana kirjoittaa, kunhan miettii mitä kirjoittaa. Eikä kirjoita, mitä miettii!!

Lisääjä mulkukka Tiistai, 07.Elokuu, 2001 - klo 18.54:


kyllähän se on nähty millasia villitipuja joissakin etelän kokeissa on, ja niitä myös muka tosissaan kokeissa jahdataan. koira kun nokallaan tökkää tipusen ilmaan (kun ei muuten ylös pääse) suunta on kohti kotitilaa...ja mennessä huutavat vielä: "mami,mami...."!!! tiputuksen vastustajat - tervemenoa nuuskukerhoon (siellä kun ei kuulema saa vesinoutoakaan harjotella kun ainoastaan dameilla!!!)

Lisääjä Kahden kerhon väkeä Keskiviikko, 08.Elokuu, 2001 - klo 07.43:


Heh,nuuskukerhoissa käytetään vesinoudoissa riistaa monipuolisenmin,kuin seisojilla,ihan vaan tiedoksi.

Nim.merk:Kahden kerhon väkeä

Lisääjä hötkyylijä Keskiviikko, 08.Elokuu, 2001 - klo 14.41:


Me ollahan vain keteuresta vihiriänä, kun joillakin on maharollista hakia einehensä mettästä. Meillä kun on pakko nuukaalla ampumises, ku ne siipien viuhinat on niin nykyään vähis tuala mettis.
Äläkää ny viittikö sen tähäre meitä lykätä pois tästä mukavasta harrastuksesta.

Lisääjä nälkäkurki Keskiviikko, 08.Elokuu, 2001 - klo 15.49:


sepä se juuri on! toiselle (=metsästäjä) tää homma on vaan harrastusta, mutta toiselle (=metsästyskoira) se on elinehto.

Lisääjä vikke nilo Keskiviikko, 08.Elokuu, 2001 - klo 17.17:


huvittavaa tekstiä! tyhymät idiootit ko tommosta suustanne päästätte, ette näköjään oo omilla koirilla saanu niistä etelän kokeista ees kolomosta kummempaa tulosta eli jos ykkösen oisitta saanu nii teksti ois varmaan ollu toisennäköistä mutta minkä sille voi jos omistaa mittään tekemättömän kusipumpun

Lisääjä vikke Keskiviikko, 08.Elokuu, 2001 - klo 17.21:


se äskönen viesti oli tarkoitettu sille mulkvistille eiku mulkkukakalle

Lisääjä mulkukka Torstai, 09.Elokuu, 2001 - klo 10.21:


kiitoos! en mie ookkaan käyny etelän kokeissa, kun ei tuo hiace kestä. mie vaan metästelen...

Lisääjä jussi järvinen Keskiviikko, 20.Helmikuu, 2002 - klo 21.06:


Kohteena olevan harjoituslinnun vaikutus koiran kykyyn käsitellä riistaa.
Oli toi otsikko alussa, palaisin siihen. En kyseenalaista nyt fasaaneita enkä muitakaan riistalintuja maassamme.
Kaikilla meillä ei ole mahdollisuutta kokeilla koiraansa kiirunalla tunturissa. Mutta niillä joilla mahdollisuus on käyttäkää se ihmeessä.

Olin tänään ton parivuotisen kakaran kanssa paljakalla tarkoituksena saada pataan muutama riekko.Mutta...
Tyttö oitis nosti päänsä ja hilppasi ylös tunturien laelle. Tapaili seisontaa ja seisoi välillä. Kuuli minun hiihtelevän ja tamppailevan lähemmäksi jolloin aina rykäsi pikkasen eteen. En nähnyt edessä mitään. Laelle oli matkaa vielä 500 m ja silleen. Rupes hiki kirmaamaan ja ohimossa tykyttämään. Jolloin vislasin kakaran pois "vörhäämästä". No se perskuta tiedotti ja vikisi takas ylös. Nyt en laskenut sitä kauaksi. Tampattuani jonkin matkaa koiran perässä se toppasi seisomaan. Otin haulikon ja nykäsin lukot auki . Kuului napsahdus haulikosta lukkojen auetessa. Niin tämä kakara otti sen etenemis käskynä ja rykäsi 20 metsriä eteen ja kiirunat taivaalle.
Kattelin siinä kun on kaunista kaunista, parimkymmentä lintua lentää ja kauaksi. Linnut siivitti seuraavaan tunturiin.
No me oltiinkin jus menossa sinne päin.
Siellä seuraavassa tunturissa pääsin näkemään paremmin mitä tapatui riistatilanteissa.
Nousin rinettä ylös kakara jossain edellä touhottamassa. Pysähdyin hengähtämään sauvoja vasten. Samalla näin tasanteella kakaran kiinteässä seisonnassa. Tuuli oli kova ja nostatti lunta ettei näkynyt tunturin pinnassa koiran jälkiä ollenkaan.
Rupesin kaivelemaan haulikkoa , ajattelin meneväni lähemmäksi koiraa ja sitten vasta lataan . Ajatuksena että pääsen komentamaan jos etenee lukkojen äänestä.
Ollessani 70-50 m koiran alapuolella, kakara lähtee tarkentamaan eteenpäin jonnekkin? Samassa näin lumipalloja kaukana hangella. Vislasin tytölle että odottaa mua. Sinne toppasi eteen onneksi. Rämmin lähemmäksi koiraa mutta se taas hiippailee kohti lumipalloja. Kiirunat juoksee näkösällä pitkin hankea ristiin rastiin. Koiralla on ensin ilmavainunen seisonta mutta lähenpänä muuttuu näköseisonnaksi. Jäljitystä näkösällä jatkuu ylös tunturiin asti. Välillä sivunmaisia lintuja siivittää jonnekkin mutta pääjoukko pysyy kasassa.Edelleen juoksenellen minne sattuu äänellen.
Kakara menee perässä ilman käskyjä. Joudun toki välillä pistämään silmät kiinni .Kakara tekee nopeita nykäisyjä linnuille aina välillä. Yrittää paimentaa parvea kasaan ja seisoo taas kiinteästi kuin patsas. Ongelmana on minä,en pääse ylärinteeseen satoja metrejä koiran nopeudella.
Viimeinkin koira ei jatka paimentamista. Seisoo kiinteesti odottaen. Lataan ja annan luvan edetä.

Tällaisia tilanteita on miltei aina kiirunalla. Koira paimentaa juoksevia lintuja sopivalla etäisyydellä yrittäen painaa ne paikoilleen. On mukavaa ja mielenkiitoista katsella miten nuori koira oppii hoitamaan ristiin rastiin poukkoilevat juoksevat linnut , joista osa saataa siivittää kesken tilanteen tai koko parvi.Vaikeutta lisää vielä että puolet riistatyön ajasta linnut saataa olla näkösällä ja ei näkösällä. Vaikeutta myös lisää se kun ohjaaja on yleensä 100 m päässä vähintään kuin tilanne alkaa.
Kiiruna on hauska lintu seisojalle. Saataa kesken seisonnan nostaa päätänsä jostain ja päästää kriik kriik. Ja nämä meidän luffet on ihmeissään. Onneksi kokeissa ei näitä paljon tapaa . Paitsi Muotkalla talvikokeissa.

Vastaa Viestiin