Kysymys sorsastuksesta seisojalla

Kohteena olevien harjoituslintujen vaikutus koiran kykyyn käsitellä riistaa

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
Epätietoinen

Kysymys sorsastuksesta seisojalla

Viesti Kirjoittaja Epätietoinen » 1.9.2005 14:11

Hei

Sorsastuspaikkani on isohko järvenlahti, jossa on tiheä kaislikko. Sorsia on vaikea saada kyttäämällä, sillä ne laskeutuvat milloin minnekin. Olen muutaman kerran laskenut kokeilumielessä koirani kaislikkoon ja kehottanut hakuun. Koira perkaa kaislikkoa innokkaasti ja saa sorsat lähtemään lentoon. En ole ampunut ainuttakaan tällaisista tilanteista sillä minua arveluttaa se vaikuttaako tämä jotenkin koiran työskentelyyn kanalinnuille. Siis jos ammun koiran karkottamia sorsia ilman seisontaa. Kaislikossa koira ei voi seistä, sillä siellä se etenee uiden. Se ei myöskään yleensä pääse edes näkemään karkottuvia sorsia kaislikon tiheydestä.
Tällainen ”aktiivinen” sorsastus kiinnostaisi paljon enemmän kuin iänikuinen passissa kökkiminen, mutta mitä mieltä olette oppiiko koira epätoivottuja piirteitä kanalinnustusta ajatellen?

[%sig%]

Pekka Hautamäki

Re: Kysymys sorsastuksesta seisojalla

Viesti Kirjoittaja Pekka Hautamäki » 1.9.2005 14:31

Saksassa tehdään elävällä sorsalla vesityö, jossa koiran tulee ajaa kaislikosta lentokyvyttömäksi tehty sorsa ampumahollille ammuttavaksi koiran nenän eteen. Itse oon käyttänyt myös vastaavassa tilanteessa seisojaa ja pudotellut. Järjestäenhän pudotuksiin tulee "paukkunouto", koira ku ei stoppaa uimista, vaikka käskettäis. En tiedä vaikutuksista seisontaominaisuuksiin, omani ainakin törmäilee, karkottaa, menee perään ja tekee paukkunoutoja niin ku ennenkin. Saattaa se joskus seistäkkin... Mutta näähän on metsästyskoiria ja välttämättä koesääntöjä ei aina tartte pitää mielessä.

erakko

Re: Kysymys sorsastuksesta seisojalla

Viesti Kirjoittaja erakko » 1.9.2005 15:10

Ainut mielenkiintoinen ja metsästyksellinen sorsastustapa on mielestäni juuri tuo koiran kanssa ruovikossa eteneminen - itse joko kahlaten tai veneellä, koira edessä hajuja hakien ja lintuja ilmaan nostaen. Myös haavakot ja jo kuolleet linnut tulevat näin korjuuseen.
Hommassa tulee mitä erilaisimpia tilanteita, seisonnoista kiivaisiin raanakkojahteihin, mutta jotenkin tuntuu siltä, että koira oppii erottamaan kanalinnustuksen kurinalaisuuden tästä vesilinnustustouhusta.
Eli ei ole ollut ainakaan varttuneemmalla iällä koirien kanssa ongelmia.

Lassi Hed

Re: Kysymys sorsastuksesta seisojalla

Viesti Kirjoittaja Lassi Hed » 1.9.2005 16:13

Tähän syntiin minäkin olen langennut kaikkien koirieni kanssa, mutta ovat kyllä kanalintuja kiltisti seisseet. Ei ehkä kannata ihan pentukoiran kanssa aloittaa tällaisella metsästyksellä.

veijo toimela

Re: Kysymys sorsastuksesta seisojalla

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 1.9.2005 19:04

Koiran ikä ei tullu tuossa esille, mutta Pekka H tuossa yllä vei täysin "sanat suusta" =o)

Sorsastus on hauskaa. Ja vesilinnut herkullisia. Tuli net tiputettua sitten pompuista tai hienoista nostoissa upeitten seisontojen jälkhen!

Mettästyskoiriahan nämä ovat.

mauri harju

Re: Kysymys sorsastuksesta seisojalla

Viesti Kirjoittaja mauri harju » 1.9.2005 20:43

Soitto soimaan vaan. Olen jokaisella koirallani harrastanut ylläolevaa toimintaa, eikä ole vaikuttanut mitenkään mettähommiin, päin vastoin lahentää koiran ja ohjaajan yhteistoimintaa.

Sotka

Re: Kysymys sorsastuksesta seisojalla

Viesti Kirjoittaja Sotka » 1.9.2005 21:51

Jep, kenttään vaan.. Tai siis veteen.
Mutta niinkun Erako & Lassi kirjoitteli niin ei minkään enskertalaisen kanssa.

JS

Epätietoinen

Re: Kysymys sorsastuksesta seisojalla

Viesti Kirjoittaja Epätietoinen » 2.9.2005 07:23

Kiitos asiantuntevista vastauksista. Koira ei ole enää mikään nuorikko, joten nyt alkaa sitten kaislikon perkaus...

Heikki Pöllänen

Re: Kysymys sorsastuksesta seisojalla

Viesti Kirjoittaja Heikki Pöllänen » 2.9.2005 10:26

Pitäisiköhän ihan virallisemmin yrittää ampua alas tuo käsitys siitä, että nuorta kanakoiraa ei saisi viedä vesilintujahtiin. Samaan keskusteluun voisi ottaa Juha K. Kairikon viimeisessä Jahti -lehdessä toteaman ihmettelyn, että kanakoirafanaatikot eivät hyväksy ajatusta kanakoirien käyttämisestä kaurisjahdissa karkottavina koirina. Siis Suomessa, muualla Euroopassa niitä käytetään menestyksellä myös villisikajahdeissa. Eli mannermainen suomalainen kanakoirako olisi monipuolinen metsästyskoira, jota ei kuitenkaan saa viedä nuorena vesilintujahtiin eikä lainkaan kaurisjahtiin? Höpö höpö!

Seisojat ovat älykkäitä koiria, jotka omaksuvat kunkin metsästystavan tarkoituksenmukaisimman toiminnan, mikäli sitä jahtiin oikein ohjataan ja käytetään.

[%sig%]

Intsi02

Re: Kysymys sorsastuksesta seisojalla

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 2.9.2005 10:34

Mielellään sitä ajattelisi, että nuoren koiran kanssa voisi kokeilla myös mejää (huom. KOKEILLA, harva siitä päätoimista työtä koiralleen aikoo). Mitä sanotte tästä? Välillä kuulee niin tuomitsevia kommentteja, varsinkin kuumalta puolelta.

Kaikkeen jahtiin

Re: Kysymys sorsastuksesta seisojalla

Viesti Kirjoittaja Kaikkeen jahtiin » 2.9.2005 17:24

Hyvä keskustelunaihe, sillä saksanseisojan käyttöstä ns. yleiskoirana useammassa jahtimuodossa jakaa mielipiteitä. Täällä etelässä esim lumien tultua maahan on tehokasta pyytää rusakoita ja kettuja metsäsaarekkeista saksanseisojalla, joka ajaa haukulla joitakin satoja metrejä. Talvella pakkaskeleillä rusakot eivät useinkaan päästä koiraa seisontaetäisyydelle vaan kaarkaavat jo aikaisemmin, joten ajohaukku on suotavaa, jotta passimiehet tietävät, että kaadettavaa on tulossa. Mutta onko tämänkaltaisella metsästyksellä vaikutusta lintutyöskentelyyn, jos koira hallitsee ennen tämänkaltaisen jahtimuodon aloittamista lintujen käsittelyn.
Olisi mukava kuulla mielipiteitä.

PS. suomenajokoiralla vastaava jahti on huomattavasti vaikeampaa, sillä rusakon "karatessa" haetaan koiraa ympäri pitäjää loppupäivä :)

[%sig%]

erakko

Re: Kysymys sorsastuksesta seisojalla

Viesti Kirjoittaja erakko » 2.9.2005 18:11

Edelleenkin vetoaisin - ja kokemuksesta - rotumme ilmiömäiseen muuntautumiskykyyn mitä erilaisimmissa tehtävissä, niin metsästyksessä, kuin sen ulkopuolellakin.
Meillä täällä itäisessä Suomessa esim. harrastetaan jo nuorella koiralla valjakkohiihtoa, samalla kun se toimii tehokkaana supipyövelinä. Sorsastus onnistuu toisesta syksystä lähtien, eikä vaaranna kanalinnustusta, kunhan on ensin siitä jyvälle päässyt. Jänis seisonnat ja rusakkoajot kuuluvat mukavina lisukkeina linnustuspäiviin. Minkitkin välillä pääsevät hengestään. Jälkeä ajetaan koemielessä ja tositilanteissa. Hiihtovaelluksilla koirat toimivat vetojuhtina. Ja mikä parasta, saksanseisojat ovat kotikoiria parhaasta päästä!

Tietenkin jos pyritään puritaanisesti ja yksinomaan kanakoirakoemaiseen täyden pistesaaliin metsästykseen, pilkkuja pökkien, tai pidetään ainoana oikeana metsästämisenä tuntuririekostamista ja lakeuksilla monotonista hakukuvion sahausta, niin on syytä unohtaa kaikki muu mukava ja hyödyllinen touhu.

Luovalle metsästäjälle ja koiraihmiselle saksanseisoja peruskoulutuksen jälkeen on ehtymätön aarreaitta.

OHHOH! Olipas varsinainen mainospläjäys. Pitäisköhän tiputta tuota patetian tasoa...(tai jättää seuraava siideri väliin...)

[%sig%]

Vastaa Viestiin