Meille muutti IMS!

Pennun valintaan, hoitamiseen yms. liittyvää keskustelua. Tässä keskusteluosiossa ei pentukauppaa!

Valvoja: Maarit Seppänen

Mia Hyttinen
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 16
Liittynyt: 23.1.2011 18:15

Viesti Kirjoittaja Mia Hyttinen » 28.1.2011 19:38

Monissa roduissa on vuosikymmenten ajan värivirheelliset pennut aina lopetettu heti syntymän jälkeen automaattisesti. Tietysti esim kaer-koe on tarkoitettu ajamaan nimenomaan kanakoirien jalostusta, ja sinne ei Surilla ole asiaa kuin nuorten luokkaan, sen jälkeen tarvitsisi olla näyttelytulos. Tietysti antaisiko värivirheellisen koiran tulokset rodunomaisesta kokeesta antamaan kuvaa sisarusten tai vanhempien jalostusarvosta, jää se sitten pohtimisasteelle.
Mejässä on sama juttu, ilman näyttelytulosta on asiaa vain nuorten luokkaan, mutta sentään agilityssä saa kilpailla ylemmissäkin luokissa tälläinen väärän värinenkin.

Hanna Lejonqvist
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 15
Liittynyt: 25.12.2010 17:32
Paikkakunta: Hämeenlinna

Viesti Kirjoittaja Hanna Lejonqvist » 28.1.2011 21:44

Kiva nähdä siskolikkaa täällä!! :D Toivottavasti joskus myös livenä.
Teidän täytyy koittaa sitä näyttelytulosta hämärässä hallinäyttelyssä joltain ambomaan allrounderilta joka ei muista värivaatimuksia 8)

Kauheeta kyytiä tuntuu kasvavan tämä hiiwiö, vaikka vertaankin sitä noihin "jättirotuisiin" ja niiden kasvuvauhtiin. En ole punninnut, mutta jos se omaankin silmään "kasvaa silmissä" niin niinhän sen täytyy olla! Lystiä on edelleenkin pitänyt ja vaikka suu auki Ruuti koheltaa menemään ja hampaat tarttuu kaikkeen eteen tulevaan niin ei ole vahinkoa saanut aikaiseksi... -vielä :wink:

Itse en juuri rotujen historiaa saati "kennelbyrokratiaa" tunne, mutta sellainen ajatus kuulostaa maijameikäläisestä ihan kivalta, että ruskeat IMSit voisi rekisteröidä PKSS:ksi, vaikkapa ER-rekkarisääntöjen mukaan ja päinvastoin (syntyykö mustia pkss pentuja?).
Elämä on joskus niin mustavalkoista

Saija Suomaa

Viesti Kirjoittaja Saija Suomaa » 29.1.2011 15:07

Hei!

Vaikka värin alkuperä on pkss rodusta, ei ruskeapäistärikköjä ims-pentuja silti voi rekisteröidä pkss rotuun. Kuten sanoin, rodut ovat eläneet erillään noin 100 vuotta ja kehittyneet tänä aikana vähän omanlaisikseen. Olin paikalla kun vuonna 2000 esiteltiin ruskeapäistärikkö ims pitkäkarvaisen saksanseisojan pääjalostuskatselmuksessa Saksassa. Oli lyhytrunkoisempi (ims rotumääritelmän mukaisesti), hentoraajaisempi ja kapeampi kuin samaan aikaan kehässä olleet puhtaat pkss-koirat, mutta kokeista oli kuulemma ihan ok palkinnot. Tuo esittely liittyi osaltaan siihen yhteistyöprojektiin, jota ims ja pkss rotujärjestöjen välille oli Saksassa viritelty ja joka sitten ims rotujärjestön aloitteesta kariutui.

Ei pitkäkarvaisen saksanseisojan rotujärjestö noita ruskeapäistärikkö ims-koiria omaan rotukirjaansa huoli, argumentteja on useita asiaa vastaan. Ims on ollut aina pieni rotu Saksassakin ja ovat tämän vuoksi (näin argumentoitiin) joutuneet joissakin vaiheissa matkan varrella keventämään jonkin verran jalostuskriteereitä verrattuna pitkäkarvaiseen. Lisäksi ims rodulla on joitakin sellaisia vakavampia sairauksia, joita pitkäkarvaisella ei ole. Mutta pääasiallinen syy oli se, että asia koetaan ims rotujärjestön ongelmaksi, eikä suuri enemmistö pkss rotujärjestön jäsenistä nähnyt, että sattumanvaraisista yhdistelmistä tulleiden ruskeankirjavien ims-koirien rotuun otosta olisi saavutettavissa etua pkss-rodulle. Hallittu ja suunnitelmallinen, rotukirjan ulkopuolella pidettävä risteytysohjelma olisi ollut eri asia, siinä vanhempaiskoirat olisi valittu todella huolella. Nämä siis saksalaisen pkss rotujärjestön argumentteja, joka on rodun emämaan rotujärjestönä määräävässä asemassa rotuun liittyvissä kysymyksissä.

Suomessa ei voida tehdä mitään sellaista, mitä rotujen emämaassa ei ole sallittu tehtäväksi. Ainakin pitkäkarvaisen saksanseisojan rotukirja on ollut suljettu jo jostakin 1900-luvun alusta asti. Tämä tarkoittaa sitä, että rotuun ottoja ei noin vain tehdä.

Vaikka alkuperäinen kahteen rotuun jakaminen ilmeisimmin perustuikin valitettavaan virhearvioon, on aikaa kulunut jo niin paljon, että erillisinä rodut näillä näkymin tulevat pysymään elleivät maailmankirjat mene ihan sekaisin...

Musta väri on vallitseva, eli väistyvän ruskean pigmentin omaavat koirat saavat ainoastaan ruskeankirjavia jälkeläisiä.

Mutta, kuten sanottu, ihan hyviä käyttökoiria noista ruskeankirjavista ims pennuista voi tulla! Tai ei se ainakaan väristä ole kiinni, vanhempaiskoirien ominaisuudet siinä vaikuttavat ja koiran koulutus.

T: Saija Suomaa

Eija Rantanen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 63
Liittynyt: 22.11.2005 18:57
Paikkakunta: Toijala

Viesti Kirjoittaja Eija Rantanen » 3.2.2011 16:47

No niin, asia tulikin melko perusteellisesti selvitetyksi!

Tervetuloa vaan Surin kanssa porukkaan, kyllä täällä muitakin jalostuskelvottomia pyörii :oops: , ja ainakin toistaiseksi useimmat meistä hakee sitä hyvää käyttökoiraa! =)

Jere Aalto
Pentu
Viestit: 3
Liittynyt: 2.12.2010 21:42

Viesti Kirjoittaja Jere Aalto » 3.2.2011 17:32

Voi Eija sun kanssas.....

Saija Suomaa

Viesti Kirjoittaja Saija Suomaa » 3.2.2011 20:13

Hei!

Ettei jäisi väärää käsitystä niin lisäänpä vielä, että hyvin on paikkansa ansainnut meidänkin taloudessa tuo oma jalostuskelvoton (toinen olkanivel leikattu) 6 v koirani! Monia nautinnollisia hetkiä se on tarjoillut metsällä, kelpo reppukoira.

Tältä omaltani tuo vika ei näy mitenkään päällepäin, väri nyt sattuu olemaan tosi näkyvä. Mutta samalla tavalla kannattaa lähteä mukaan harrastusporukkaan ja koulutusvinkkejä hommaamaan jalostuskelvottoman koirankin kanssa (niin minäkin olen tehnyt!), ei tämä mikään jalostuskoirien ja niiden omistajien pieni sisäpiiri ole! Jos olisi niin aika tosi pieneksi jäisi kuviot, niin iso osa koirista on "pelkkiä" (!) metsästyskoiria!

Onhan se onnellinen asia, jos sattuu jalostuskelpoinen koira käsiin osumaan, mutta kaipa me kaikki sitä hyvää käyttökoiraa lähdemme hakemaan, kun pentua valitsemme.

Mitä koeharrastukseen tulee, kannattaa tuo nuorten luokkaan osallistumisen mahdollisuus ilman muuta hyödyntää, varsinkin, jos sitä kautta tulee koulutettua koira vähän paremmin. Hyvin koulutetun toimivan koiran kanssa on nautinto metsästää! Sitä paitsi koenäytöistä tulee arvokasta tietoa pentuesisarten mahdollista jalostuskäyttöä ajatellen, mikä taas on koko rodun etu.

Vielä pieni tarkennus tuohon väriperiytymiseen: kahden ruskeapäistärikön jälkeläisissä ei siis voi tulla mustankirjavia, mutta jos ruskeapäistärikön yhdistää mustankirjavaan niin silloin tietysti tulee myös mustankirjavia jälkeläisiä. Jopa niin, että kaikki pennut ovat mustankirjavia, jos tuo musta vanhempi on samanperintäinen (eli homotsygootti) mustan värin suhteen. Niin kuin suurin osa ims-koirista ilmeisesti on.

T: Saija

Mia Hyttinen
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 16
Liittynyt: 23.1.2011 18:15

Viesti Kirjoittaja Mia Hyttinen » 4.2.2011 18:34

Pentutottikseen ollaankin jo ilmottauduttu ja Sten Christofferssonin Lintukoirat-kirja yllättänyt erittäin positiivisesti. Todella perusteelliset ohjeet kaikkeen koiranpennun kanssa elämiseen. Suosittelen todella, esim. adlibriksestä tulee parissa päivässä ja hintaa vaivaiset 25euroa.
On käyty ostamassa pari damia (vielä tietysti hieman isoja pennun suuhun mutta pysyy suussa ja neiti on aivan tohkeissaan kun saa kantaa aarretta sen hetken..) Muutaman damin tein itsekin kun sattui olemaan huomioväristä kangasta ja solumuovia omasta takaa. Jälkinaru on myös, ihan vaan jo että saa sitten keväällä kuljettua pelloilla pennun kanssa ja tarvittaessa pysäytettyä :) ...vaikka hieman alkoi mejä kiinnostaa myös, tälläisellä koiralla tuskin on sellaisessa mitään hankaluuksia. Paikallisella koirakerholla on erittäin toimivan oloinen mejäjaos...
Ja onneksi ei ole ensimmäinen koira eli perusjutut tulee selkänahasta eikä koirakirjasta lukemalla :D
Tarkoitus on ehdottomasti saada toimiva metsästyskoira miehelle, ja tälläkin hetkellä kisailen aktiivisesti agilityssä toisella koiralla ja yksi koira on eläkkeellä ko. lajista. Kotikoiria on omiksi tarpeiksi ja Surisijan kanssa onkin tarkoitus nimenomaan harrastaa monipuolisesti.
Suri tuli meille tavallaan valmiisiin saappaisiin, tällä hetkellä 12v saksanpaimensekoitusvanhus vielä on täällä näyttämässä elämänmallia zen-mäisellä vanhuuden tuomalla viisaudella, mutta vanhan herran hyvät päivät on jo takana päin ja tuota syntyvää aukkoa Suri tuli paikkailemaan.
Jalostuskelvottomuutta Surissa en harmittele, päin vastoin, kaikki koirat on nytkin leikattuja, helpottaa kaikkien elämää tasapuolisesti.

Eija Rantanen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 63
Liittynyt: 22.11.2005 18:57
Paikkakunta: Toijala

Viesti Kirjoittaja Eija Rantanen » 8.2.2011 15:43

Juu Jere en tarkoittanut sitä ohutnilkkaista.. :lol:

Saijalle: Se on kyllä ollut parasta tuossa olkapääviassa että leikkauksen jälkeen se tulee yleensä ehoon kuntoon. Ja koiran omistajahan on vain tyytyväinen kun ei tarvitse lähteä kokeisiin... mahtaako edes Junkkariin lähteä, epäilen... :roll:

Eija Rantanen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 63
Liittynyt: 22.11.2005 18:57
Paikkakunta: Toijala

Viesti Kirjoittaja Eija Rantanen » 8.2.2011 15:45

Huomasin vasta äsken että tuon viestini saattoi käsittää niin että etsisin edelleen hyvää käyttökoiraa... sellainenhan minulla jo on.. :lol:

Hanna Lejonqvist
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 15
Liittynyt: 25.12.2010 17:32
Paikkakunta: Hämeenlinna

Viesti Kirjoittaja Hanna Lejonqvist » 21.3.2011 08:17

Keväisiä terveisiä Ruutilta! En ole vieläkään saanut aikaiseksi kuvia nettiin, mutta kunhan joskus ehdin niin teen puutikkiselle oman kotisivun kun vihdoin sain hankittua järkkärikamerankin niin pääsen ottamaan komijoita mettästyskuveja 8)

Edelleen olemme aivan hullaantuneita kakaraan, pikkuhiljaa alkaa pureminenkin helpottaa, hyppimiseen ei olla vielä edes puututtu kun eihän tuollaisen kirpun loikkiminen mitään haittaa. Kerjäämisestä ei tarvinnut palkita kuin kerran kun osui ekalla oikea ajankohta, nyt se sujuu täydellisesti! Elikkäs siis kun ihmiset syö niin meidän koirat kerjää muutaman metrin päässä makuuasennossa. Tämä tyttö se oppii laakista kun vaan ohjaaja on kyllin nopea.

Paikallamakuuta, esineen noutoa ja seuraamista on myös kovasti harjoiteltu. Harmillista on tuo valtaisa lumen määrä, ei päästä metsään kun koko sakki uppoaa hankeen vesirajaa myöten :shock: mutta jäällä askel kantaa ja sielläkös rallia piisaa! Puttis on niin positiivinen ilmestys, että meillä onnenpäiviä piisaa ja hymy on herkässä. Ihana koira!
Elämä on joskus niin mustavalkoista

Mari Riikonen
Pentu
Viestit: 2
Liittynyt: 16.3.2011 23:46
Paikkakunta: Hämeenlinna

Viesti Kirjoittaja Mari Riikonen » 23.3.2011 21:40

Heippa!

Meille muuttaa nyt perjantaina 25.pvä lkss uros pentu, ikää 7 vkoa :)

Hämeenlinnassa myös asustellaan ja edellisen lkss nartun kanssa käytiin kanta-hämeen kanakoirakerhon tapaamisissa muutama vuosi sitten, joten tarkoitus olisi sinne taas mönkiä oppiin uutta ja ihmeellistä :lol:

Olisi kiva päästää pentu suht samanikäisten kanssa touhuamaan sitten kun on rokotukset kunnossa...onko kiinnostusta?

Hanna Lejonqvist
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 15
Liittynyt: 25.12.2010 17:32
Paikkakunta: Hämeenlinna

Viesti Kirjoittaja Hanna Lejonqvist » 8.4.2011 12:29

Kaikenlaiset tapaamiset sopivat meille mainiosti kunhan vaan aikataulu antaa myöten! Asumme kylläkin ihan täällä suurhämeenlinnan itärajalla, Lammilla. Täällä olisi kyllä mukavat maastot laskea nuorikoita hurvittelemaan tai sopii toki muukin paikka.

Ruuti jää odottamaan poikakaverin yheydenottoa innolla :lol:
Elämä on joskus niin mustavalkoista

Mia Hyttinen
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 16
Liittynyt: 23.1.2011 18:15

Viesti Kirjoittaja Mia Hyttinen » 29.6.2011 17:23

Kuinkas menee muilla pennuilla? Täällä aletaan olla jo aivan järkäleen kokosia! 7.5kk ikää täynnä ja tämä "pentueen pienin" painaa jo 25kg! Kissojenkin kanssa tulee loistavasti toimeen, ei jahtaa sisällä eikä ulkona.
Tottiksessa on käyty ahkerasti ja aina vaan jaksaa yllättää koiran kyvyt..! Syttyy hyvin ja osaa rauhoittua _aina_ tarvittaessa makuulle, eikä kiepu joka suuntaan niinkun voisi kuvitella.
Uimari neito on myös, oikeastaan sukeltajaräveltäjä... Välillä ui nätisti ja sitten taas unohtaa moisen taidon ja alkaa läpsytellä pintaa kohti :D Veden alta zoomailee maisemia välillä pelottavan pitkiä aikoja...
Autoilla voi mihin vaan, ei matkapahoinvointia, osaa odottaa autossa hiljaa ja nätisti, tulee toimeen kaikkien koirien kanssa...

IMS Suri ui
Kuva
Suri juhannuksena vanhimman narttuni kanssa kaverin kuvaamana
Kuva

Hanna Lejonqvist
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 15
Liittynyt: 25.12.2010 17:32
Paikkakunta: Hämeenlinna

Viesti Kirjoittaja Hanna Lejonqvist » 9.8.2011 11:24

Ruuti on myös kova uimaan ja sukeltamaan, tässä (liian? ) isossa kuvassa hän näyttää mallia :D

Kaikki VEPEn SOVE/ALO -luokkien liikkeet osataan jo, ensi kesänä startataan kokeeseen!
Kesäaikana tottistelu on jäänyt vähemmälle, uinti on ollut ykkösjutska. Nyt ollaan käyty paljon metsässä, kantarelleja pyytämässä. Siinäkin Ruuti on ihan tosi tosi hyvä. Riemuitsee oikein tasajalkaa hyppien sienten päällä kun satun niitä löytämään :P


Kuva
Elämä on joskus niin mustavalkoista

Mari Riikonen
Pentu
Viestit: 2
Liittynyt: 16.3.2011 23:46
Paikkakunta: Hämeenlinna

Viesti Kirjoittaja Mari Riikonen » 9.8.2011 18:31

Terve! Meidän 6kk Mortti lkss on myös iso juippi jo =) Mihin katosi se pieni söpö palleroinen?? :roll:

TOKO myös meillä hallussa ja lintujakin ollaan päästy ihmettelemään ja hienosti on sujunut muutenkin 8) Sunnuntaina ensimmäiseen pentunäyttelyyn ollaan menossa.

Vähän jäänyt muiden kiireiden alle tämä palstalla vierailu, mutta oltaisiin valmiita raivaamaan kalenterista tilaa kavereiden näkemiseen?

Vastaa Viestiin