Murinaa...

Pennun valintaan, hoitamiseen yms. liittyvää keskustelua. Tässä keskusteluosiossa ei pentukauppaa!

Valvoja: Maarit Seppänen

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » 23.1.2006 22:51

Seppo Lehtovirta kirjoitti:Kun annat sille luun, pistä se ensin istumaan ja opeta koira siihen, että se ottaa ruuan kädestäsi vasta luvalla.
Katso sopivan ahdas paikka, jossa koira ei pääse sinua karkuun, anna sille luu ja anna sen pitää sitä hetki ja silittele koiraa samalla, sitten ota luuhun kiinni ja komenna irti. Mikäli se ei irrota ja murisee niin napauta naseva napsaus kuonon päälle ja komenna samalla napakasti ”irti”. Tuo ”luunappi” saa koirassa aikaan aivastusreaktion, jolloin se helposti irrottaa otteensa. Kehu koiraa kun se irrotti. Pidä luuta kädessäsi koiran näkyvissä, mutta älä anna sen ottaa sitä. Vasta, kun koira on rauhoittunut annat sille luun takaisin niin kuin edellä kerroin. Silittele koiraa, puhu sille rauhoittavasti ja toista edellä kerrottu niin kauan, että koira oppii luovuttamaan luunsa murisematta ja irrottaa otteensa siitä käskystä.
Tällä tavoin olen omieni kanssa toiminut, nyt viimeksi tuon rasavillin kanssa (3,5kk). Kun koira antaa herkkunsa murisematta minulle, on myös muut perheenjäsenet toistaneet saman. Koskaan ei ole lapsillekkaan (3kpl) murisseet tuollaisen session jälkeen, oli kyseessä sitten vaikka minkälainen herkku. Tämän nuorikon kanssa tuli eka kerralla omaan käteen ihan mukavan näköiset skraadet.

Hyvä puoli tässä on myös se, että kun lapsetkin ovat prosessin läpi käyneet, niin koira ei varasta heidän käsistä ruokaa (voileipiä tms.). Tällaisiinkin tapauksiin olen törmännyt.

Kjoki

Viesti Kirjoittaja Kjoki » 23.1.2006 22:54

Jaahas, ja kirjautuminen unohtui. Eli tuo vieras olen minä. :oops:

Lumo

Viesti Kirjoittaja Lumo » 24.1.2006 15:56

Melkosta taistelua on... Ei sitten millään tahdo luutansa luovuttaa, melkosen sisukas narttu tästä on tulossa. Parempi herkut laittaa piiloon ja kokeilla myöhemmin, kun alkaa kädet olla melko mustelmilla ja naarmuilla.

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 24.1.2006 19:39

Älä missään tilanteessa anna pennun jäädä voitolle, eli luuta pennulle. Vie se siltä onnistuneesti, laita piiloon ja palkitse sitten vielä jollain muulla. Harjoittelette sitten uudestaan kun olette molemmat tasaantuneet. Tsemppiä vaan yritykselle... :wink:
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Tommi Väisänen

Viesti Kirjoittaja Tommi Väisänen » 25.1.2006 07:23

ite tekisin kerralla selväksi pennulle kenen pillin mukaan täällä tanssitaan.vaikkapa vaan liiotellun ronskisti,pääasia että pennulle paikka laumassa selviää.

Lumo

Viesti Kirjoittaja Lumo » 25.1.2006 07:33

Juu eipä sitä luovuttaa sais tai kohta mua viedään ku tota mummoa narun perässä :lol: :lol:

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 25.1.2006 10:51

Melkosta taistelua on...
Pelkäänpä että se koirasi ottaa nyt homman leikin kannalta. Tee sille tosiaan kerralla selväksi että sinä otat sen luun. Jos sytkyilee vastaan, niin kunnon alistus. Vaikka kurkusta kiinni ja painat lattiaan. Jos raapii, niin tiukennat otetta. Kyllä se pian hoksaa että nyt loppu leikki.

Muista kuitenkin antaa se luu sille penikalle takaisin. Ja yleensäkin, otitpa siltä mitä tahansa pois, niin kehu kun se luovuttaa sulle sen aarteensa ja anna aarre takaisin. Jos koira kantaa jotain, niin kutsu se luokse ja rapsuttele, älä yritäkään välill ottaa sen aarteita pois. Sitten kun otat, niin ihmettelet ja kiittelet miten hieno homma se on kun tämmösiä aarteita sillä on.

Tämä ihan sillä, että jos systemaattisesti viet pennulta kaiken, niin voipa olla se nouto aika takkuista jatkossa. Pian pentu alkaa tilanteen salliessa sytkiä aarteineen karkuun. Mutta jos se huomaa, ettei se tuo emäntä minulta varasta näitä ja jopa kehuu ja on ylpeä kun tuon sille aarteet näytille, niin jopa on helppo edetä noutokoulutukseen siitä.

Nimim. "roskakorillisen kaikenlaista tavaraa suurella kiitoksella ja ylpeydellä eräänä iltana vastaan ottanut..."
Kuva

Lumo

Viesti Kirjoittaja Lumo » 25.1.2006 11:07

<--------- toi pikipää saa kyytiä kuhan tästä kotiin pääsen :D :D


Onko mahdollista että ärhäkkä luonne periytyisi? Ajattelin kun ton penikan mamma on äreä, mutta toimii kuitenkin kuin ajatus.

Sami G

Viesti Kirjoittaja Sami G » 25.1.2006 11:13

Luulisin että luonne on niitä helpoiten periytyviä asioita koirissa.

Lumo

Viesti Kirjoittaja Lumo » 25.1.2006 12:50

Nohh eiköhän se todellinen luonne nyt viikonloppuna avaudu, kun samoillaan tunturiin. :D

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 25.1.2006 18:30

Uskon että koiran pomotushalut ja muutkin ei-toivotut käyttäytymiset saattaisivat jäädä sinne tunturin kuppeelle... Väsynyt mutta onnellinen sano pentu ku luustaan tappelematta luopui. :wink:
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 26.1.2006 19:03

Pojjat tuolla mielestäni ovat aivan oikeassa, Tällainen "valtataisto" pitäisi hoitaa kerralla pois päiväjärjestyksestä, muuten ohjaajasta saattaa jäädä vähän "pehmyt" kuva koiralle.
Mitä kovempi on koira, sitä kovempi luu on oltava ohjaajan.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » 11.2.2006 18:37

Ruoka on yksi niistä ainoista asioista joita laumassa alempiarvoinen susi saa ylempiarvoisiaan vastaan puolustaa. Tämä ominaisuus on periytynyt myös koirille, tietyillä yksilöillä tämä ominaisuus ilmenee vahvemmin kuin muilla. Kippoaan/luutaan puolustava koira voi tuottaa ongelmia perheessä eläessään ,itse koen kaiken niin sanotun alkukantaisen käyttäytymisen mitä koira/nuori pentu esittää positiivisena asiana yleensä merkki vahvoista vietti ominaisuuksista. kokemukseni mukaan nuori koira, nartut yleensä vasta ensimmäisen juoksun jälkeen joskus toisen ovat pääkopaltaan niin varmoja että oikeasti käyttävät hampaita isäntäänsä vastaan. Monet nuoret koirat ärhentelevät kipostaan mutta kun niille tokaisee , älähän viitti hölmö ja menee itsevarmasti kipolle niin koira väistää. Itse olen kouluttanut tavan pois siten että olen istunut keittiön/tarhan lattialla ruokakippo sylissä ja koira on siitä syönyt, toimii joka kerta/tai pitänyt luuta kädessä mistä koira on sitä saanut kaluta samalla sitä silitellen. Kirjoitusta lukiessa tuli ensimmäisenä mieleen että ohjaaja koira suhde/ luottamus ei ole kunnossa en näkisi että syy olisi niinkään valtataistelussa. Jos menet tuollaisessa tilanteessa (koira syö kipolla/luuta) vetelemään henkisesti kesken kasvuista yksilöä pitkin korvia sen muristessa kipollaan niin se ei varmasti vahvista suhdettanne. (mustavalkoisuus kaikessa koulutuksessa) Oma mielipiteeni on se että koira saa puolusaa luutansa/ruokaansa muilta koiraluman jäseniltä=normaalia toimintaa, mutta sen pitää sietää se että isäntäväki pitelee sen kippoa varsinkin jos perheessä on lapsia. Ketjun aloittajalle vinkiksi että vahvistaisin laumaviettiä sekä saalisviettiä käyttäen suhdettasi koiraan. Linnun noutamisella/luovuttamisella ei ole mitään tekemistä asian kanssa! 8) Aurinkoista kevättä!

Lumo

Viesti Kirjoittaja Lumo » 11.2.2006 18:43

Kiitti vaan vinkeistä, mutta murinat on muristu ruuan ja luiden suhteen. nyt voidaan syödä vaikka samasta kupista.... :D :D

Vastaa Viestiin