rotuvertailua

Pennun valintaan, hoitamiseen yms. liittyvää keskustelua. Tässä keskusteluosiossa ei pentukauppaa!

Valvoja: Maarit Seppänen

Vastaa Viestiin
Tommi Väisänen

Viesti Kirjoittaja Tommi Väisänen » 10.4.2006 09:38

oma kanta asiaan: en tule tekemään koiran kanssa mitään,mistä ei tule olemaan hyötyä käytännön metsästyksessä.Ja siltikin koiran kanssa pystyy,jos halua,intoa ja mahdollisuuksia on,tekemään vaikka jos mitä ihan tuota tavoitetta aatellen.Siihen ei tarvi ku aavistuksen verran luovaa ajattelua.Ja ajortin.Sillä jos meinaa sovittaa koiran kans metässä kulkemisen opiskelun,työn ja perhe-elämän väliin niin ei polkutipyörällä tai mopolla juurikaa ehi mihinkää,linja-autotki kulkee niin harvoin.
Siispä en kaipaa koiralleni agilityä.Ilkikurisesti sanottuna eiköhä se osaa ihan luonnostaa metässä ne puut väistellä eikä sen tarvi mettäautotietäkään "ylittää" tien ali rumpuputkea pitkin.Ojista se ui yli tai hyppää.Ja sillä siisti.

Emma

Viesti Kirjoittaja Emma » 10.4.2006 10:01

Täällä ei kyllä ole esitetty mitään kunnon perusteluja sille, miksi agility olisi huono harrastus metsästyskoiralle ja väite, että koira olisi vähemmän arvokas jalostusyksilö on lähinnä huvittava :D
On olemassa koiria, jotka on pk-puolelta käyttövalioita, agilityvalioita, tokovalioita ja vieläpä muotovalioita. Hyvä koira käy kaikkeen.
Sen sijan olen Tean kanssa vähän samoilla linjoilla. Olen nähnyt aika monta koiraa joilla on vuosien agilityharrastuksen seurauksena etupää ja/tai selkä rikki. Korkeiden esteiden hyppääminen on erittäin rankkaa etenkin koiran etupäätä ajatellen ja se kyllä yleensä näkyy jossain vaiheessa.
Itse ajattelen niin, että koirani ykköslaji tulee olemaan metsästys joka on fyysisesti raskasta joten en halua rikkoa sitä jossakin kakkoslajissa kuten agilityssä. Tuntuu turvallisemmalta käydä juoksulenkillä, tokoilla ja hiihtää.

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 10.4.2006 10:17

Niin, kyllä niitä vauhtia ja vaarallisiatilanteita riittää yllin kyllin tuon metsästystoiminnankin parissa. Raajoille ja selälle lienee ystävällisempi riistamailla pompittava joustavampi kamara. :)
Kuva

vieras

Viesti Kirjoittaja vieras » 10.4.2006 10:40

Minulla on agilityyn sopimaton kknarttu;tulinen ja kiihtyvä.joten pelkään sen telovan itsensä telineillä,joten harrastetaan vain hiihtoa ja pyöräilyä hihnalenkkien lisäksi.Metsästysaikaan on sitten kunto kohdallaan.Kai agilityyn valikoituu sopivampi luonteiset seisojat.

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 10.4.2006 10:51

Laji kuin laji on hengenvaarallista, puhumattakaan venähdyksistä, murtumista, nyrjähdyksistä. Niin koiralle kuin omistajallekin. Koirakin voi loukkaantua ihan siinä omassa kotikeittiössä, kuten ihminenkin. Voi vaikka juuttua pullapala kurkkuun. Mitäs siihen sanotte. :wink:
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Emma

Viesti Kirjoittaja Emma » 10.4.2006 11:17

Tosi on, onnettomuuksia voi sattua missä vaan ja miten vaan. Kaikkea ei voi ennakoida. Suurin osa onnettomuuksista sattuukin kotona :)
Tarkoitin kuitenkin lähinnä sitä, että agilityssä ei ole kyse pelkästään onnettomuusriskistä vaan ihan nähtävissä olevasta kulutuksesta.
Totta kai metsässä juostessa koiralle voi sattua vaikka mitä ja samoiten agiltyradalla se voi tippu vaikka puomilta ja loukata itsensä.
Ero on siinä, että jos koira harrastaa kovan tason agilityä monta vuotta (ilman onnettomuuksiakin) niin se tulee saamaan aika pahojakin kulumia etupään niveliin ja selkään, aivan varmasti. Jos koira vielä siihen päälle juoksee metsällä niin kyllä rasitusvammojen määrä varmasti kasvaa.

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 10.4.2006 11:36

vieras kirjoitti:Kai agilityyn valikoituu sopivampi luonteiset seisojat.
Ei Kai agilityyn valikoidu seisojat lainkaan - kyllä ne kaikki (teveet ja rotumääritelmää vastaavat) ovat luonnoltaan metsästyskoiria. :!:
Kuva

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 10.4.2006 13:37

Jos joku on sitä mieltä että saa agilityllä seisojan lihaskunnon metsästyksessä vaadittavaan kuntoon, tai edes lähelle sitä, ei kyllä tunne seisojaa ja sen todellista metsästyskäyttöa alkuunkaan. Sellaisella koiralla voi tietenkin nuohota muutaman hehtaarin peltotilkkuja.
Seisoja ja palveluskoirat eivät ole vertailukelpoisia keskenään, sen verran niiden toiminnot, liikkuminen ja käyttö eroavat toisistaan.
Olen joillekin harrastajille sanonutkin, että siirtyessään pk puolelta seisojaharrastuksen pariin, pitäisi pää tyhjentää täysin ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä, niin on mahdollisuus selvitä alkukankeuksista ja karikoista huomattavasti helpommin.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

vieras

Viesti Kirjoittaja vieras » 10.4.2006 14:54

pk-koirista ja metsästyskoirista kokemusta sen verran,että ennemmin vertaisin seisojaa ajokoiraan;riistavietti menee kaiken edelle.

J.N

Viesti Kirjoittaja J.N » 10.4.2006 15:20

Onneksi metsästysaika näillä koirilla on kuitenkin pitkä. Supikausi on edelleen menossa ja parhaat hanget on vasta edessäpäin, jos koulutukseen linnuilla vielä tarvista. kesällä kun vielä vähän noutoa kuntoon ja muuta tokoilua, niin missä ihmeen välissä sinne "litylätyyn" vielä pitäisi puskea..
Ja koirahan ymmärtää varmaankin oman parhaansa ja odottelee kiltisti niitä paria viikkoa vuodessa, kun pääsee tositoimiin.
Täh?

Devil

Viesti Kirjoittaja Devil » 11.4.2006 07:18

No, eiköhän tämä keskustelu ala olla ohi, kun ainoat argumentit ovat enää kekseliäät (?) nimiväännökset "vääristä" lajeista.

vieras

Viesti Kirjoittaja vieras » 11.4.2006 08:36

Kuinkahan moni oikeasti harrastaa koko vuoden ympäri aktiivisesti metsästystä. Kun vielä huomioidaan rauhoitusajat, jolloin koiraa ei saa edes pitää irti, niin eipä se lityläty välttämättä ole huono vaihtoehto. Eihän se mikään varsinainen kestävyyslaji ole, mutta parempi sekin rimpuilu kuin uunin pankolla makoilu. Saapahan isäntä/emäntäkin vähän liikettä toisin kuin autolla koiria juoksuttaessa - sitäkin porukkaa nimittäin näkee ihan tarpeeksi metsäautoteillä kulkemassa.

Ja jos joku kuvittelee, että koiran saa oikeasti metsästyskuntoon vähän elokuussa treenaillen niin on auttamatta väärässä. Seisojan harjoittelua voisi hyvinkin verrata vaikka hiihtäjien tarvitsemaan harjoitteluun. Kunnon peruskestävyyttä ei luoda kuukaudessa - vaan se vaatii ympärivuotista liikkumista! Välillä kevyemmin ja välillä vähän rykienkin. Vaihtelevuus on valttia!

Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras » 11.4.2006 08:39

Sepolle: lihaskunto ja kestävyys taitavat olla vähän eri asioita!

Emma

Viesti Kirjoittaja Emma » 11.4.2006 09:01

Seppo Lehtovirta kirjoitti: Seisoja ja palveluskoirat eivät ole vertailukelpoisia keskenään, sen verran niiden toiminnot, liikkuminen ja käyttö eroavat toisistaan.
Olen joillekin harrastajille sanonutkin, että siirtyessään pk puolelta seisojaharrastuksen pariin, pitäisi pää tyhjentää täysin ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä, niin on mahdollisuus selvitä alkukankeuksista ja karikoista huomattavasti helpommin.
Eipä niin ole vertailukelpoisia mutta silti kaipaisin perusteluja tolle, että pk-puolelta tullessa pitäisi tyhjentää pää täysin. Pk-puolella on erittäin paljon käyttökelpoista seisojakoulutuksessa kunhan oppii huomioimaan riistaviettisyyden ja sen, että seisoja ei (yleensä) kestä niin monta toistoa.
Pk-puolella joillakin koirilla on ihan järjetön saalisvietti eikä sekään ole niin helppo asia hallita kun ehkä luullaan. Siinä sitä saa seistä mettässä kesken hakutreenien ja ihmetellä kun koira juoksee kilometrin päässä jäniksen perässä ;)

Avatar
Päivi Reiman
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 56
Liittynyt: 22.12.2005 14:43
Paikkakunta: Kerava
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Päivi Reiman » 11.4.2006 10:19

Tähän keskusteluun on turha sanoa mitään muuta kuin se, että eipä se koira agilityssä (esteillä) itseään telo tai hajota, jos sille on oikea esteiden suoritustapa opetettu. Mutta jos menee "ummikkona" (sekä koira että isäntä) esteitä loikkimaan, niin kyllähän siellä sitten vammoja saa aikaiseksi.

Enkä kyllä ihan heti sitäkään usko, että saksanseisojan kokoinen koira saisi etupäänsä (kyynärät, lavat) hajalle tuon korkuisilla hypyillä. Jos vain hyppytekniikka toimii. Pienemmillä koirilla (jotka kuitenkin makseja) rasitus on huomattavasti suurempi ja rasitusvammojen riski kasvaa.

Vastaa Viestiin