Pillikurkun suosio kasvaa ?

Keskustelua koirien luonnetesteistä

Valvoja: Maarit Seppänen

Lassi Hed
REPPUKOIRA!
Viestit: 107
Liittynyt: 22.11.2005 19:19
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Lassi Hed » 22.7.2008 13:44

Muistutuksena vanha viisaus:

Narulla on helppo jarruttaa, mutta huono työntää...

ps. mulla on usein mettälläkin pari haussa, kun ei ole enempää laittaa hakuun 8)

Timop

Viesti Kirjoittaja Timop » 22.7.2008 23:49

Vähän nyt lipesi luonnetestauskeskustelu, mutta...
pölykeuhko kirjoitti:"Vai on se huonoa ja epäluotettavaa tietoa jos tessu siellä yksin hakee ja riistatöitä tehdään...?Kauan on porukat pärjänneetkin ennenkuin totuus tuli ilmi :wink: :wink:Kuurnakallion kanssa samoilla linjoilla.......
... Niin, kumpi on sitten tärkeämpää, paljon jaettuna hyviä palkintoja, vai oikeasti hyviä koiria? Paljonko kertoo koiran linnunlöytökyvystä laittaa se fasaaneilla "kyllästettyyn" peltoon tekemään niitä riistatöitä? Lähinnähän se kertoo, että töppäileekö se linnuilla? Kuuluuko käyttövalion olla vain tällainen "töppäilemätön", vai kuuluisiko sen olla LISÄKSI jotain muutakin, kuten sellainen, joka löytää lintuja hyvin, useasti keskiverto "kilpakumppaniaan" nopeammin.

Tunturissakaan ei taida ohjaajan jutuilla palkinnot irrota, ainakin itse olen siinä uskossa ollut että tuomarin tulisi nähdä riistatyöt. Jos se paritoveri napsii lähimaastosta linnut toisen juoksennellessa kilometrien päässä, niin tilanteesta riippuen voi itse kukin miettiä taasen sitä linnunlöytökykyä. Ja jos tuo vielä tapahtuu useasti saman päivän aikana, niin...
pölykeuhko kirjoitti:" Norja ja Nokkala riittää...jos osallistujia piisaa..Viime vuonna enää 8 koiraa... :? Mistähän se johtuu..?
Asenteista? Nokkalalla ei taida mainekaan aivan olla samaa luokkaa kuin Riistakoiralla tai Junkkarilla?

Ari K

Viesti Kirjoittaja Ari K » 23.7.2008 07:50

Kuurnakallio kirjoitti:Parihausta sitten, että pidetään vain tämä meidän linjamme. Menköön ne vauhtihirmut sitten vaikka sinne Norjaan kisoihin.
Nythän meillä on jo ainakin karkkareissa sellaista menoverta, ettei niitä tavallisilla konsteilla saa ruotuun. Näiden taustoilla on koiria, joiden jalostus on suunnattu parimenohirmuiksi tasangoille. Ei nämä sovellu meidän kivisiin ja peitteisiin metsiimme.
Olenpa joskus kuullut sanottavan, että liian kanssa pärjää. Ja täytyy kyllä todeta, että minusta riittämätön haku on pahempi ongelma kuin mahottomat menohalut. Ainakaan itse en paljon perusta metsästellä sellaisella koiralla, joka perkkaa erittäin tarkasti alueen, mutta vain maastossa vallitsevan näkyvyyden levyisesti tai maksimissaan avomaastossa joitain kymmeniä metrejä puolelleen. Ja sen verran tarkka on koiran nokka, että enimmäkseen taitavat linnut löytyä ilman spanielimaisen tiuhaa hakukuviotakin (poikkeuksena ehkä jotkin fasaanitarhat, joissa linnunhajua on vähän jokapuolella?)

Yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki laajahakuisetkin koirat joilla itse olen saanut olla olla metsästämässä, mukauttavat hakunsa maaston mukaan. Pitäähän koirankin tietää missä isäntä menee. Ja sieltä vähän näköyhteyden ulkopuoleltahan isäntä käydään hakemassa linnuille (tiedottamista tuo parihaku ei kyllä oikein tue?).

Kuten Lassi totesi: Narulla on helppo jarruttaa, mutta huono työntää...

Jussi Järvinen
KVA -keskustelija
Viestit: 80
Liittynyt: 23.11.2005 20:06
Paikkakunta: Ivalo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jussi Järvinen » 26.7.2008 18:19

Niin miksikö kokeilla parihakua?
Kun parihakua kokeiltaisiin aina kuin aina kuin maastot sen sallivat ja kirjattaisiin asiat ylös. Olisi meillä vuosien päästä edes jotain tietoa sen vaikutuksista. Korostan että parihakua kokeiltaisiin, ei siten että sillä karsitaan koiria kokeista normaalissa kaerissa.
On myös huomioitava että meidän on opeteltava parihakua kun emme sitä kovinkaan hyvin osaa mannermaisella puolella. Ei ole kuin pienellä joukolla kokemusta koko asiasta. Ja ne jotka käy rajojemme ulkopuolella hakemassa kansainvälistä kokemusta, kohtaavat parihakua väistämättä.
Parihaussa ohjaajat kulkevat tuomarin lähettyvillä, koiria ei kävellen saatella luoveille. Koiran tulee itse hakea annettu alue. Monesti pellolla ohjaajat saattavat koiraa hakuun kun luovit eivät ylety kuin yhden tai kahden saran verran sivuille. Jos toisella koiralla on haluja hakea koko alue ja toisella ei. On päivän selvää että jyvät erottuvat akanoista.

-j-

Ari K

Viesti Kirjoittaja Ari K » 27.7.2008 00:23

Jussipas se kirjoitteli asiaa. Parihaku testaa kyllä varmasti koiran ominaisuuksia hyvin ja sitä pitäisi käyttää. Kunhan se on vain yhtenä ominaisuuksien esiin tuojana, eikä nouse liian määräävään asemaan.

Aika moni varmaankin käytännön metsästyksessä pitääkin koiria parihaussa. Joko useampaa omaansa tai omaansa yhtä aikaa kavereiden kanssa. Ja täytyy kyllä sanoa, että on mukavaa kaverin kanssa seurata, kun kaksi hyvin hakevaa koiraa pyrkii kilvan löytämään lintuja. Kun säestyskin vielä toimii kuten asiaan kuuluu, päästään nauttimaan aika mukavista tilanteista.

Kuurnakallio

Viesti Kirjoittaja Kuurnakallio » 28.7.2008 11:00

Edelleen väitän, että ei sillä parihaulla varsinaiseen hakukykyyn ja metsästysintoon ole niin suurta vaikutusta. Yksin hakeva ja ilman ylimääräistä innoitusta ne todelliset koiran itsenäinet ominaisuudet tulevat esiin. Onhan Englannissakin kettukoiria jalostettu vuosikymmeniä laumametsästyksessä ja ei ne yksin työskennellessä ole mitään ihmeellisiä. Kun taas suomenajokoiran sammumaton metsästysinto on jalostettu täysin yksin työskennellen. Ovathan seisojatkin koiria ja työskentelyä voi näihin ajureihin metsästysintojen osalta vähän verrata.
Voihan se parihaku olla kaunista ja tehokastakin, mutta niin on myös hyvällä yksinhakevalla koirallakin. Yksin hakevaan pystyy myös ohjaaja täysin keskittymään.
Muutetaan koesääntöjä mieluummin enemmän hakupainotteiseksi, niin tällä on siihen ominaisuuteen enemmän vaikutusta.
Onneksi on Riistakoira, kilpailu, missä koiria jo enemmän koetellaan.
Kuitenkin, jos tätä parihakua nyt sitten jotkut haluavat kokeilla, niin kaikilla on oltava samanlaiset pelisäännöt.

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 28.7.2008 12:50

Tokihan se pillikurkku on hiljaisempi, kun pääsee hakemaan. Miksei samalla päästetä koko ryhmää irralleen, niin kaikki sesset onkin sitten hyshiljaa ja takuulla hermorakenne kunnossa kun kirmailevat iloisesti pitkin mettiä. Eikun peltoja.

edit: mulla ei mitään parihakua vastaan, mutta väitän ettei sillä tuota pilkkikurkkua saa jalostettua poes... ja koiran hermorakenteesta metsästyksellisessä mielessä saadaan enemmän tietoa ite riistatyössä.

edit2: pitäiskö olla pillikurkuille ja parihaulle olla omat topiikkinsa?

Pekka Hautamäki
REPPUKOIRA!
Viestit: 156
Liittynyt: 24.11.2005 17:09
Paikkakunta: Koskenkorva

Viesti Kirjoittaja Pekka Hautamäki » 28.7.2008 13:17

Kuurnakallio kirjoitti:Englannissakin kettukoiria jalostettu vuosikymmeniä laumametsästyksessä ja ei ne yksin työskennellessä ole mitään ihmeellisiä.
Englanninkettukoirat toimii ajueena. Seisoja taas työskentelee itsenäisesti, oli siellä sitte toinen kaveri hakemassa tai ei.

OT: kymmenen vuotta sitte yritin paria kettukoiraa pelaamaan yksin, mutta vihtavuoren kenneliin ne molemmat lähti... Aika veikeitä tapauksia, kumpikaan ei menny yksin kuin korkeintaan 200metriä, mutta yhdessä painettiin hetken aikaa, yleensä vielä ilman ääntä :twisted: :twisted: :twisted: . Ison kissin ajo ainoastaan luonnas jollain lailla. Ei muuten kauaa viihtynyt kissi jalakamiehenä :lol:
Lätsä följyhyn ja menoksi

markoa

Re: Pillikurkun suosio kasvaa ?

Viesti Kirjoittaja markoa » 28.7.2008 14:51

Jukka Rouhiainen kirjoitti:
.. Tuolloin hermorakenne todettiin keskimäärin hyväksi, ainoana hälyttävänä merkkinä oli ns pillikurkkuisuus. Pillikurkkuisuus, joka ilmenee häiritsevänä vinkumisena, kitinänä, läheisriippuvuutena ja rauhattomuutena, tulee esille erityisesti kokeissa, ryhmäharjoituksissa ja monissa tilanteissa kotioloissa. Pidän sitä selkeänä merkkinä hermorakenteen puutteista ja ei-toivotusta luonteesta.
Palatakseni tähän aiheeseen. Jos tuota listaa vähän purkaisi, niin tuo läheisriippuvuus mahtaa olla jonninverran opittukin tapa, mutta varmaan jalostuksella taipuvaisuutta siihen voidaan karsia. Rauhattomuuteen taasen tietääkseni vaikuttaa (jalostuksen lisäksi) koiran ravinto..(?)

Jotenkin minusta muutenkin tuntuu, että metsästyskoirien ruokintaan ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

j-p

Viesti Kirjoittaja j-p » 29.7.2008 09:32

Se on kyllä äärimmäisen ärsyttävä piirre tuo pillikurkkuisuus. Sitä taitaa esiintyä enemmän karkkareissa kuin lyhkäreissä..?
Oma kk on pahanlaatuinen tapaus. En oikein ole löytänyt keinoa sen kitkemiseksi. ehdotuksia? Ei toimi positiivinen palaute hiljaisuudesta sen paremmin kuin negatiivinen palaute pillittämisestäkään.. Negatiivinen ehkä vähän auttaa, mutta ei pitkäksi aikaa, pitäisiköhän olla vielä kovempi pakote..?.
Toiset rodut, kanakoirista esim. munsterit tai meillä jo edesmennyt hoffi ilmaisevat tyytymättömyyttään haukkumalla pillittämisen sijaan. Haukkuminen on aivan yhtä ärsyttävää.. Eli ei se ongelma ole yksin seisojien.. Se haukkuminen on kyllä helpommin tulkittavissa dominanssiksi kuin tuo pillittäminen, mutta molemmat oireet taitavat kummuta samasta asiasta..

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 29.7.2008 12:31

Tjaah, itte ainakin koulutuskentällä oon pyrkiny rotuisen kuin rotuisen koiran kera menemään aina kauemmaksi stressin laukaisevasta tekijästä. Kun koira on hiljaa, sitä kehutaan ja viedään lähemmäs ja lähemmäs "pillityksen" aiheuttajaa. Hidasta, mutta varmaa. Aina kun koiran äänihanat aukeaa, viedään se poispäin tilanteesta. Toiset oppii minuutissa, toiset vuodessa. Poispäin kääntyessä tietysti eka annetaan se "EI"-komento, ja heti uusi käsky, vaikka se "tänne" kun käännytään poispäin...

Kaikki koirat ei ole pillikurkkuja, mutta aika moni omistaja osaa hetsata koiran hermoromahduksen partaalle ihan huomaamattaan. :lol:
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Jussi Järvinen
KVA -keskustelija
Viestit: 80
Liittynyt: 23.11.2005 20:06
Paikkakunta: Ivalo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jussi Järvinen » 29.7.2008 12:49

Parihaulla ei ole mitään tekemistä kettuajureitten eikä muittenkaan vastaavien asioitten kanssa. Seisoja parihaussa on teknisesti aivan eri asia kuin yksin juoksentelu. Parihaussa juostaan kilpaa kumpi ensin löytää riistan. Lajina ei kauheasti seiskaryhmän kanssa tekemistä mutta arvokasta tietoa jalostukselle.
Allekirjoittaneellakin on ollut kokeessa koiria arvosteltavana, kokeessa jossa osa koirista löytää lintuja ja osa ei sitten millään vaikka lintuja alueella on sata varmasti. Kaksi koiraa irti niin homman syvin olemus paljastuu…On lukuisia asioita jotka puoltaisivat parihaun osittaisen kokeilun.
Itse olen laittanut kokeessa niin pellolla kuin tunturissakin koiria parihakuun. Eikä ole yhtään huonoa kokemusta.


-j-

Kuurnakallio

Viesti Kirjoittaja Kuurnakallio » 29.7.2008 21:40

Niin se parihaussa oleva kilpajuoksu on vähän verrattavissa kahteen ajokoiraan. Siinä se yksin niin metsästysinnotonkin ajuri saattaa olla aivan mahtava koira, kun taas yksin sillä ei ole mitään intoja hakea ja ajaa.
Olen kyllä kokenut parihakuakin. Yksi esimerkki on, kun koirani oli nuori. Tällöin parihakija pääsi, vaikka toisin sovittiin, säestämään. Ei siinä sitten minunkaan koirani, joka ei ollut tottunut muiden koirien kanssa työskentelemään, kestänyt, vaan yhdessä tehtiin oma-alotteinen nosto. Pitkällekin mentiin. Yksin olisi kyllä homman hoitanut. Vauhti oli siinä hommassa molemmilla, muutenkin nopeilla koirilla, ihan päätöntä. Ei siinä vauhdissa kokenutta fasaanikukkoa olisi otettu.
No jos tiedetään, että alueella on lintuja ja toiset löytää ja joku ei, niin se jokuhan on selvästi ja yksinkertaisesti huono hakija. Ei kai siinä mitään epäselvää ole.
Nythän on sovittu tietääkseni vain joitakin kilpailuja, missä tätä parihakua kokeillaan. Ei kai tätä nyt normaalissa kokeessa sitten käytetä?

Pekka Hautamäki
REPPUKOIRA!
Viestit: 156
Liittynyt: 24.11.2005 17:09
Paikkakunta: Koskenkorva

Viesti Kirjoittaja Pekka Hautamäki » 30.7.2008 06:54

Kuurnakallio kirjoitti:Nythän on sovittu tietääkseni vain joitakin kilpailuja, missä tätä parihakua kokeillaan. Ei kai tätä nyt normaalissa kokeessa sitten käytetä?
Väärin.

Meillä on kilpailu, jossa koiria ei haeteteta yks kerrallaan.
Normaalissa kokeessa voi olla pari sesseä yhtä aikaa irti tai sitte vain yks kerrallaan.
Lätsä följyhyn ja menoksi

Avatar
Emma Pirilä
REPPUKOIRA!
Viestit: 136
Liittynyt: 11.4.2007 09:25
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Emma Pirilä » 30.7.2008 09:32

Noista pillikurkuista sen verran, että itse olen törmännyt niihin usein koulutuskentällä ja rotu on monesti paimensukuinen. Näitä pillikurkkuja on monesti hyvinkin taitavien ohjaajien käsissä joten en usko, että tuo on pelkästään ohjaajasta johtuvaa. Näin sanovat myös esim. moni sakemannin omistaja, että toisissa linjoissa on selvästi enemmän tuota piippaamista. Se ei todellakaan ole välttämättä helposti pois koulutettavissa. Tiedän ihmisiä jotka ovat tehneet töitä vuosikausia ja silti koiraa huutaa esim. noutokapulan nähdessään. Kyllä se täytyy olla myös jostain geeneistä kiinni. Sikäli siihen pitäisi pystyä puuttumaan jalostuksen kautta mutta kun ongelmia tuntuu olevan niin paljon muitakin niin en tiedä paljonko tuohon jaksetaan kiinnittää huomiota.

Mulla on ollut koira parihaussa silloin kun olen käynyt täkäläisten settereiden kanssa treenaamassa. Nuorena poikana se juoksi vaan toisten perässä ja haukkui hulluna :lol: :roll: Ei siinä silti montaa kertaa tarvittu kun koira jo tajusi ettei se tainnut olla homman nimi ja se alkoi esittämään jotain haun tapaista. On sille sattunut hakukaverin kanssa törmäys samaan peltopyyparveen ja perässä juostiin iloisesti mutta en ole pitänyt noita tilanteita edes pahana kun eihän ne niitä lintuja juosten saa kiinni mutta tuon jälkeen hakuinto nousi. Omalle koiralle parihausta on ollut vain ja ainoastaan hyötyä sillä nuori koira sai mielestäni valtavasti itseluottamusta. Kaikille se ei tietenkään välttämättä sovi, se on ihan selvä. Omassa rodussa voin todeta ettei kaikista olisi parihakuun, luonne tulee vastaan. Myös sikäli parihaku voisi antaa jalostuksellisesti hyödyllistä tietoa.

Vastaa Viestiin