uros ja uros

Keskustelua koirien luonnetesteistä

Valvoja: Maarit Seppänen

jam

uros ja uros

Viesti Kirjoittaja jam » 27.10.2009 19:06

koirani on n.6v.kk.saksanseisoja.mukava kotikoira ja kiva mettäkaveri. mutta ne muut urokset.tilanne on pahentunut joka vuosi vähitellen.että tänä syksynä jouduin keskeyttämään syksyn kesken kerkes lohmiin metässä vastaan tulleita uroksia aina sen antipiottikuurin eestä.kaksi kertaa.pystyykö tälle pahalle ongelmalle tekemään jotakin vielä.koira on muuten mukava ja pelivuosia vielä jäljellä. onko kokemuksia.

Jussi Järvinen
KVA -keskustelija
Viestit: 80
Liittynyt: 23.11.2005 20:06
Paikkakunta: Ivalo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jussi Järvinen » 27.10.2009 19:28

Valitettavasti et pysty muuta kuin elämään asian kanssa. Ei se siitä miksikään muutu.
Joku kertoo että helpottaa kuin urokselta nykästää palli vekka. Mulla ei kokemusta pallihommasta.

-j-

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 27.10.2009 20:40

jussij kirjoitti:Valitettavasti et pysty muuta kuin elämään asian kanssa. Ei se siitä miksikään muutu.
Joku kertoo että helpottaa kuin urokselta nykästää palli vekka. Mulla ei kokemusta pallihommasta.

-j-
Kolmen uroksen suhteen kokemusta "nipsasusta". Yhdelläkään se ei ole vaikuttanut mitään tuollaisen käytöksen suhteen. Muut urokset eivät kyllä enää välitä niistä eivätkä koe niitä uroksiksi, mutta itse eunukit taas ovat jo oppineet sen uroon toimintamallin. Sanosinpa, että no can do.

Mietipä Jussi esim. Juhan Kenua... Kenu ja Veeti oli kyllä hauska parivaljakko. Kumpikin eunukkeja, mutta Kenu ei ollut koskaan tavannut Veetiä uroksena. No astuahan sen piti yrittää Veetiä. Siinä sitten Veeti nujuutti Kenua ja Kenu vaan ihmeissään äimisteli, että onpa ärhäkkä tyttö. Tulivat lopulta hyvin toimeen. Mutta jos vaan oikea uroo tuli tätä eunukki-Kenua vastaan, niin infernon lieskat löi pikkukoiran pääkopasta...
Viimeksi muokannut Petteri Nissinen, 27.10.2009 22:18. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kuva

Jussi Järvinen
KVA -keskustelija
Viestit: 80
Liittynyt: 23.11.2005 20:06
Paikkakunta: Ivalo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jussi Järvinen » 27.10.2009 22:15

Niinpä. Jos on uros joka haluaa vain tapella, sehän tappelee on palleja tai ei.
Pitänee erotaa tästä ne urokset jotka eivät ole niin sanotusti käsissä. Eli johtaa laumaan isännän sijasta. Näitä löytyy myös naaraissa ja monessa rodussa. Näissä tapauksissa on usein kysymys epäkelpo isännästä. Enkä nyt tarkoita alkuperäisen kysyjän tapausta.

j

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 28.10.2009 09:19

Ei auta pallien poisto ei. Joskus syytä pitää etsiä peilistä, mutta kyllä se vika on kuitenkin siinä koirassa. Voi olla, että koiran itsetunto ei ole kohdallaan, aina pitää näyttää ja mitata. On myös kokemusta koirasta, joka on kaikkien muiden koirien mielestä POMO, mutta silti sen pitää joka ikinen kerta miltei tappaa muut urokset (ja nartut) kokoon ja näköön katsomatta. Paha luonnevikahan sellainen on ja tiedän tapauksesta, että johtajuusongelmia tai muita isännästä peräisin olevia syitä ei ole. Peukalot pystyssä ja vakuutukset kunnossa, jos ei voi tehdä mitä pitäisi tehdä, sillä toivoa muutoksesta ei ole.

jam

Viesti Kirjoittaja jam » 28.10.2009 14:04

joo leikkauksesta olen kuullut tuon saman ei ehkä auta.entäs koulutuspannalla pois kitkeminen. esim. lavastaa tilanne kahden uroksen kohtaaminen koirat tottakai remmeissä kiinni eikä missään nimessä päästäkään niitä yhteen. vaan siinä vaiheessa kun tilanne on menossa vääjäämättä päälle käymiseksi. kun koirassa on paljon hyviä puolia olis valmis yrittämään poistaa tätä vaivaa muilla konsteilla .kuin niillä vihtavuorenmuroilla..

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 29.10.2009 09:08

"Koulutuspanta" :lol: :shock: onko tämä se sama laite, se autuaaksi tekevä jalostuksemme "apuväline", jolla turpoavaa paskaa siirretään tuleville sukupolville lapioitavaksi?

Mitään vaikutusta ei millään pakkoa tuottavalla apuvälineellä ole jos koira ei tottele sen kummemmin niskassa jo riippuvan isännän komentoa kuin vastapelurin kipeältä tuntuvaa hammasta. Korkeintaan provosoi entistä enemmän ja tuo sille koiralle entistä enemmän epävarmuutta urosten kohtaamisessa. Lujahermoinen ja itseluottamusta omaava uros kun ei niitä rähinöitä aloita kuin äärimmäisen harvoin. Sitten kun järjestämme tilanteen, jossa just sillä epävarmalla hetkellä tulee aivan omituinen kipu ja stressi, niin mitäpä tapahtuu? Parantaako tilannetta?

Tuollainen käytös on siellä pääkopassa ja jos jollain kummalla sen pois saa, niin siinä sivussa on kyllä saatu varmasti aikaa sellaisia piileviä pommeja ja muita sijaistoimintoja, että enpä luottaisi tuollaisen koiran pääkoppaan ainakaan yhtään enempää.

On vain paras pitää se uros tarkasti erossa toisista uroksista ja varautua siihen, että lompakolla käydään jossain vaiheessa lääkärikulujen jälkeen ja sakkojakin lätkäistään. Hyvä esimerkki tuolta Joensuun suunnasta oli äskettäin, kun aggressiiviseksi tiedetyt (ennytmuistarotua) koirat tappoivat arvokkaan jalostuspystärin. Ei ollut halpa keikka äkäsen koiran omistajalle se.
Kuva

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 29.10.2009 09:59

Miten olis kuonokoppa? On niitä sellaisiakin malleja, jotka ei estä haikujen tuloa nokkaan. Onhan se tietysti omistajan itsetunnolle kova paikka viedä kaveria kuonokoppa päässä ihmisten ilmoille ja metsälle, mutta harkittavaksi...

Avatar
Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen » 29.10.2009 11:16

Eiköhän se nyt ole selvä, mikä on oikea toimintamalli, jos koiran luonne on hallitsemattoman aggressiivinen.
Kuva

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 29.10.2009 20:08

Petteri puhuu nyt tässä asiassa ihan juuri asian ytimestä, eli sähköpannalla koira takuulla provosoituu entistä kovempin suorituksiin. Esimerkkinä kerrottakoon että mm. suojelussa usein käytetään koiralla piikkipantaa juuri purujen parantamiseksi, eli siinä vaiheessa kun koira käy kiinni, sitä hetsataan taluttimesta joka on kytketty koiran piikkipantaan, joka tietenkin aiheuttaa koiralle kipua, jonka seurauksena koiran adrenaliini puskee koiran entistä kovempaan suoritukseen. Eli tässä tapauksessa ehdoton "ei"-ääni sähköpannan käytölle.

Ja totta sekin että pannan käyttö siirtää vaivat vaan seuraaviin sukupolviin - joku varmaan muistaa kirjan (Sten Christofferson?) jossa verrattiin "ilman sähköä-englantilaisia" ja jenkkikoiria, joiden perimästä koulutettavuus oli sähköpantojen myötä kadonnut. Eli perse edellä puuhun.

Johtajuusharjoituksia ja ehdoton paikka-käsky olis vinkki. Siis se vanha kunnon "kuin olis viikatteella jalat vedetty alta"-meininki.

Paljon tuntuvat vihaisia koiria omistavan immeiset ja jonniiverran taitavat jalostukseenkin käyttää. Ongelmathan tulee siinä vaiheessa vasta esiin kun jotain sattuu eli koira on lähtenyt syystä tai toisesta hanskasta. Eka kerta voi olla yllätys, toinen kerta on jo omistajan huolimattomuutta.
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Gia

Viesti Kirjoittaja Gia » 2.11.2009 21:00

Onpa olleet erikoiset suojeluharjoitukset... Sen verran lajia harrastaneena voisin sanoa, etten allekirjoittaisi edellistä väitettä... Se ken on moiseen syyllistynyt, menköön itseensä...

Avatar
Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen » 2.11.2009 21:57

Muusta en tiedä mutta "maahantuojien" jutuista päätellen tuttua juttua. :roll: Aika outoa mutta kai normaalia (?) joissain piireissä. Piikkipannan omistaminen ei ole kuulema laitonta mutta käyttö on.
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Seppo Reinikainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 54
Liittynyt: 8.4.2009 10:46
Paikkakunta: Helsinki

Voihan nenä !

Viesti Kirjoittaja Seppo Reinikainen » 4.11.2009 16:27

Ikuisuuskysymys karkkareiden kohdalla näyttäisi olevan keskustelu luonnevikaisten koirien koulutuksesta. Apukeinoksi kouluttajille joku tarjoaa piikkipantaa ja toinen sähköllä terästettyä ja kait jonkun mielestä pesäpallomailastakin on apua.

Nimimerkki Erakko kertoi mielestäni ainoan toimivan keinon näiden koirien kohdalla ja tarkoitti ilmeisesti sitä, että savua korvaan ja kuoppaan.

Nimimerkki Susihukkanen on huomannut näitä koiria olevan paljon ja joidenkin käyttävän niitä jalostukseenkin.

Kasvattajien moraalittomuudesta on kysymys silloin, kun selkeästi luonnevikaisia koiria käytetään jalostukseen. Minkäänlaisin jalostuksellisin keinoin asiaan ei pystytä puuttumaan, mikäli kasvattajien moraali ei parane. Tuskinpa kaer tuomari pystyy erottamaan pesäpallomailalla tai sähköpannalla kesytettyä koiraa normaaliluonteisesta hauvasta.

Vuosikymmeniä on keskusteltu karkkareiden luonteesta ja välillä näyttikin siltä, että muutosta parempaan olisi tapahtunut. Mutu tuntumalla luonnevikaisten koirien määrä olisi taas kasvamassa, onko syynä tuontikoirat, kukapa tietää.

Seisojien pääasiallinen funktio on toimia seurakoirana. Niillähän metsästetään keskimäärin kuukausi vuodessa ja 11 kk ne ovat kotikoiria. Helppoa koulutettavuutta ja mukavaa yhteiseloa on lupa odottaa kaikilta seisojaroduilta. Niinpä luonnevikaisina tulisi myöskin pitää vaikeasti koulutettavia koiria eikä pelkästään ympäristölle vaarallisia.

Piittaamattomiin kasvattajiin ei millään järkipuheella pystytä vaikuttamaan. Nyt nettiaikakaudella meillä on tehokas vaikutuskeino. Ongelmakoirien omistajat voivat omalla nimellään esiintyen käydä tällä saitilla kertomassa huolistaan. Mikäli samojen kasvattajien koiria alkaa jatkuvasti löytymään ongelmakoirien rivistä, on meille ehkä muodostunut käsitys kasvattajista, joita pennunostajan kannattaa välttää.

Pentujen kyselijät voidaan myöskin ohjata tälle saitille. Kummastelen, mikäli tarhaan jäävät myymättömät pennut eivät saa kasvattajaa miettelijääksi.

Juha Leppänen
AVO-luokan keskustelija
Viestit: 32
Liittynyt: 19.3.2007 18:10

Viesti Kirjoittaja Juha Leppänen » 5.11.2009 20:51

Jos on tarkoitus harrastaa metsästystä vain kuukausi vuodessa,niin ehkä kannattaa harkita sitä koiranottoa uudestaan... :roll: Tuleehan siinä hulluksi isäntäkin jos ei metsälle pääse,puhumattakaan koirasta... :wink:

Seppo Reinikainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 54
Liittynyt: 8.4.2009 10:46
Paikkakunta: Helsinki

Väännetäänpä rautalangasta

Viesti Kirjoittaja Seppo Reinikainen » 5.11.2009 22:11

Et näköjään halunnut ottaa kantaa keskustelun aiheeseen. Keskusteltiin luonnevikaisista koirista, jotka koulutuksesta huolimatta ovat ongelmaisia omistajilleen.

Mutu tuntumalla 30 jahtipäivää vuodessa on monelle perheelliselle liikaakin. Siinä on saatettu käyttää perheen yhteistä aikaa enemmän kuin lääkäri määrää. Moni jahtimies haluaa kuitenkin itselleen mukavan koiran jahtikaveriksi, vaikkei jokaista lain sallimaa jahtipäivää kykenisi hyödyntämäänkään.

Ottamatta enempää kantaa jahtipäivien määrään, kysyn, miksei hyvä metsästyskoira voi olla myöskin mukava perhekoira ? Jos se ajatus hyväksytään, niin silloin koiran luonne tulee määräävään asemaan. Toisin sanoen, luonne on tärkein asia. Ja siitähän ehkä nyt on ollut kysymys.

Vastaa Viestiin