uros ja uros

Keskustelua koirien luonnetesteistä

Valvoja: Maarit Seppänen

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 5.11.2009 22:46

Rupesin nyt ihan ajatuksella miettimään millaisten seisojien kanssa olen ollut tekemisissä - metsällä tai muuten vaan koulutuksissa, turuilla ja toreilla ym. porukassa. Muistan tasan yhden "luonnevikaisen", jonka suhtautumista muihin koiriin piti varoa. Sekään koira ei ollut ihmisille vihainen. Kuitenkin noita tavattuja koiria on luvalla sanottuna paljon. Räsähdyksiä tulee aina, se kuuluu koirien elämään, mutta ylilyöntejä hyvin vähän.

En pitäisi seisojien kohdalla aggressiivisuutta jalostuksen ongelmana ainakaan kokemani perusteella. Millaista otantaa aiheesta lienee muilla?
Kuva

Tero Kumpulainen
VOI -luokan keskustelija
Viestit: 59
Liittynyt: 17.1.2006 18:48

Viesti Kirjoittaja Tero Kumpulainen » 6.11.2009 10:15

"Seisojien pääasiallinen funktio on toimia seurakoirana. Niillähän metsästetään keskimäärin kuukausi vuodessa ja 11 kk ne ovat kotikoiria."

Arvasin, että tuosta kommentista joku vetää herneitä palkoineen nenäänsä. On siitä nimittäin aiemminkin tällä palstalla väitelty.
Näillä sivuilla tuntuu nimittäin jutuista päätellen esiintyvän yllättävän monta ammatikseen metsästävää, ja mikäli joku puhuu kanakoirilla metsästämisen yhteydessä harrastuksesta, niin hävetköön sitä, s...tana!

Olen kyllä Sepon kanssa 100% samaa mieltä. Seisojakin on monella ensisijaisesti seurakoira, sitten vasta metsästysharrastukseen käytetty metsästyskoira. Toki Suomesta ja tämän palstan kirjoittelijoistakin löytyy varmasti henkilöitä, jotka metsästävät enemmän kuin tuon Sepon mainitseman kuukauden, mutta taatusti on henkilöitä, joille siinäkin on puolet liikaa. Se oikea AMMATTI ja PERHE rajoittavat kummasti harrastuksia (sekä tietysti metsästysajan pituus).

Siispä olen myös sitä mieltä, että jos seisojan luonne ei ole oikea ja sen kanssa ei tule toimeen tuota metsäkanalinnun metsästysajan ulkopuolista 11 kk aikaa, niin silloin se on huono koira.

Varsinaiseen kysymykseen en lähde vastailemaan, miettiköön ketjun aloittaja kohdallaan, pärjääkö koiransa kanssa.

Jukka Hokkanen
REPPUKOIRA!
Viestit: 127
Liittynyt: 23.11.2005 16:19
Paikkakunta: Petäjävesi

Viesti Kirjoittaja Jukka Hokkanen » 6.11.2009 10:54

Henkilökohtainen, vankkumaton mielipiteeni on, että jokaisen jalostusvalinnan ja jokaisen pentuvalinnan ensimmäisenä kriteerinä, kriteerinä, jossa ei voi tehdä kompromisseja, on luonne. (Se on sitten toinen juttu, kuinka sitä kulloinkin voi arvioida).
Perskohtaista kokemusta: ensimmäinen karhukoirani oli yhdistelmästä, josta oli aivan ylivoimainen määrä KVA koiria, mutta tiedettiin, että taipuvaisuutta vihaisuuteen on. No hirvikoiraahan sitä haluttiin, eikä seurakoiraa. Tuli mahdottoman hyvä hirvikoira, mutta ikänsä sai pelätä, ketä se kaadolla puree. Ei kiva. Eka seisojani sitten: en halunnut arkaa. Kun menin pentua hakemaan, se lymyili pihalla kasvattajan jaloissa ja ensimmäinen ajatukseni oli, että onko se piru sittenkin arka. Olin kuitenkin niin kuumeessa, että se piti saada, olihan se valkopohjainen ja kaikkea. Ja sitten vähän toiveajattelua: jospa se oli ekakertoja ulkona, jospa se siitä reipastuisi... Muutenhan se sitten onkin aivan taivaallisen mukava tyttö, mutta kyllä se arkuus ja itseluottamuksen puute vaan siinä näkyy ja harmittaa.
Minkäänlaisia myönnytyksiä en enää luonteen kohdalla tee.

Juha Partanen
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 8
Liittynyt: 11.5.2006 09:42

Viesti Kirjoittaja Juha Partanen » 6.11.2009 16:03

Gia kirjoitti:Onpa olleet erikoiset suojeluharjoitukset... Sen verran lajia harrastaneena voisin sanoa, etten allekirjoittaisi edellistä väitettä... Se ken on moiseen syyllistynyt, menköön itseensä...
Kymmenkunta vuotta sitten Kajaanin palveluskoirakerhon muutamissa treeneissä kaikilla koirilla oli "piikkari" kaulassa.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 6.11.2009 17:21

Juha kirjoitti:
Gia kirjoitti:Onpa olleet erikoiset suojeluharjoitukset... Sen verran lajia harrastaneena voisin sanoa, etten allekirjoittaisi edellistä väitettä... Se ken on moiseen syyllistynyt, menköön itseensä...
Kymmenkunta vuotta sitten Kajaanin palveluskoirakerhon muutamissa treeneissä kaikilla koirilla oli "piikkari" kaulassa.
Mutta puolustusvoimilla ei. :)
Kuva

Pasi Antikka
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 10
Liittynyt: 16.2.2008 17:30
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

Viesti Kirjoittaja Pasi Antikka » 6.11.2009 18:49

Tullaan pikkuhiljaa perimmäisten kysymysten ääreen;kuka minkäkinlaisella koiralla metsästelee/haluaa metsästää.
Oma mielipiteeni on että metsästykoirasta rodusta riippumatta löytyy ainakin seuraavat ominaisuudet,kuka missäkin arvossa mitäkin ominaisuutta pitää
ja mihin järjestykseen ne laittaa?

-Luonne
-Käyttöominaisuudet
-Terveys

Oma järjestykseni on tuo yllä oleva.
Kipinäpanta koiran kaulassa en suostu metsälle menemään,vaikka
koira pelaisi miten riistalla.
Joltakin toiselta toimiva koira saa anteeksi kaikki,
jos toimii,mutta meidän tarhassa hälle ei ole tilaa.

Avatar
Seppo Lehtovirta
Suuri guru
Viestit: 613
Liittynyt: 24.11.2005 13:24

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 6.11.2009 20:21

Mielestäni metsästyskoiralla ehdottomasti tärkein arvostettava (A1) ominaisuus on metsästysominaisuus ja nimenomaan perimän mukana tuleva. Sillä, mihin järjestykseen asetetaan jalostuksesta pois sulkevat virheet (luonteessa, terveydessä), ei ole mitään väliä.

Jalostukselliselta kannalta ehdottomasti ensisijaisesti tulee vaalia metsästyksellisiä ominaisuuksia, sillä jos ne eivät täyty niin noita muitahan ei tarvitse edes miettiä, koska silloin koiralla ei pitäisi olla käyttöä jalostusrintamalla.

Mitä metsästäjä tekee sellaisella koiralla, jolla on vain hyvä luonne, mutta ei riittäviä metsästysominaisuuksia? Jos tälle linjalle mennään, niin silloin kyllä pyllistetään härskisti noille jalostuksen uranuurtajille, jotka tämän harrastusmuodon meille ylipäätään ovat mahdollistaneet.
Jotta ymmärtäisi koiran käyttäytymisen riistatilanteessa, täytyy ymmärtää myös saaliin käyttäytyminen ja sitä ohjaavat seikat ko. tilanteessa.

Pasi Antikka
NUO-luokan keskustelija
Viestit: 10
Liittynyt: 16.2.2008 17:30
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

Viesti Kirjoittaja Pasi Antikka » 6.11.2009 20:57

Mitä tekee metsästyskoiralla jonka irti päästettyään saa odotella kenen pystykorvaa se luoviltaan tuo hampaissaan?
Mitä tekee metsästyskoiralla joka pirtissä juoksoo kuin puolivillainen,eikä rauhoitu aloilleen laisinkaan?

Kun joudun arvostelemaan kokonaisuutta,enkä vain yhtä ominaisuutta?

Metsästysvietissä seisojilla ei käsittääkseni ole ongelmia?
Viimeksi muokannut Pasi Antikka, 6.11.2009 21:34. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg » 6.11.2009 21:26

Muuten asiasta kolmanteen... jokohan seisojia on keritty käyttää MH luonnekuvauksissa?
Naapurithan tuota näkyy harrastavan :
http://www.vorsteh.se/mentaltypbeskrivning_1390.html
Mistähän mahtaisi löytyä heidän tuloksiaan ?

Vötky

Viesti Kirjoittaja Vötky » 6.11.2009 21:34

Karahka kirjoitti:Mitä tekee metsästyskoiralla jonka irti päästettyään saa odotella kenen pystykorvaa se luoviltaan tuo hampaissaan?
Mitä tekee metsästyskoiralla joka pirtissä juoksoo kuin puolivillainen,eikä rauhoitu aloilleen laisinkaan?

Metsästysvietissä seisojilla ei käsittääkseni ole ongelmia?
Juuri näin - yllä kuvatun oloisia koiria tulee ihan liikaa vastaan metsissä etenkin hirvenmetsästysaikana. Laikat ja karhukoirat oman kokemuksen mukaan kaikkein pask..pia. ELi kyllä ensisijaisen tärkeätä on jalostuksessa pitää huoli siitä että luonne on kunnossa eikä ole tarvetta käydä jokaisen vastaantulen koiran saati ihmisen kimppuun. Tämänkin syksyn viimeinen linnustusreissu meni siinä kun yritti hätistellä karhukoiraa oman koiran jäljiltä. Metsästysintoa on riittävästi kyllä vähän vähemmänkin verenhimoisissa otuksissa.

Anne Viitanen
Juniori
Viestit: 5
Liittynyt: 3.12.2006 14:44

Viesti Kirjoittaja Anne Viitanen » 28.11.2009 19:31

[quote="Seppo Lehtovirta"]Mielestäni metsästyskoiralla ehdottomasti tärkein arvostettava (A1) ominaisuus on metsästysominaisuus ja nimenomaan perimän mukana tuleva.

Hieman menee ohi aiheen, mutta pakko kysyä tässä kohtaa viisaammilta. Onko jotenkin "tieteellisesti" osoitettu, että kumpi periyttää esim. yllä mainittua ominaisuutta paremmin, emä vai isä? Vai onko ylipäätään niin, että joku yksilö periyttää, ja toinen ei, sukupuolesta riippumatta.

markoa

Viesti Kirjoittaja markoa » 28.11.2009 21:08

Jukka Hokkanen kirjoitti:Henkilökohtainen, vankkumaton mielipiteeni on, että jokaisen jalostusvalinnan ja jokaisen pentuvalinnan ensimmäisenä kriteerinä, kriteerinä, jossa ei voi tehdä kompromisseja, on luonne. (Se on sitten toinen juttu, kuinka sitä kulloinkin voi arvioida).
Mie väittäisin että koska koiran luonteen arvioiminen on täysin herrassaan, niin ainakin jalostuksessa käytettävien koirien ihan ensimmäisenä kriteerinä tulee olla terveys. Tuo luonteen arvioiminen on toistaiseksi niin paljon arvioijasta riippuvainen seikka, että kovin paljoa arvoa ei niille voi antaa. Se pitää itse arvioida ja sekin on aika haastavaa jos ei omaa hulia arvioi ja monelle se oman hulin arvioiminen vasta haastavaa onkin..

Oli himometsästäjä (kanakoiraharrastaja) tai sitten valinnut itselleen metsästyskoiran lähinnä seurakoiraksi, niin totuus on että se huli viettää enemmän aikaa kotioloissa kun metsässä. Jos koira ei osaa rauhoittua, on vihainen tms. selkeästi vitopäinen, niin pahimmallakin himometsästäjällä tulee sellaisen hulin kanssa viimistään kesällä aika paha olla.

Mutta minusta tuossa luonteen arvioinnissa pitää etsiä muitakin seikkoja kuin heikkouksia. Meidän tulisi saada yhtenäiset jalostuskriteerit luonteen osalta ja keinot sen mittaamiseen. Käyttöä (kuin kotioloja) ajatellen olisi koiran oltava tasapainoinen, luonteltaan kyllin kova (ennenkaikkea petokova), mutta silti ihmisystävällinen ja helposti koulutettava. Heh, helppo nakki.

Jos minulta kysytään, niin vaikka aikalailla hulin kanssa vietän aikaa metsästellen, niin mielummin metsästän koiralla jolla luonne on kohillaan ja paukuttaa tasasesti kakkosen arvoista metsästystä, kun vitopäisellä käyttövaliolla.

MSK

Viesti Kirjoittaja MSK » 28.11.2009 21:10

Inari: Kysymyksestäsi voi päätellä, että genetiikka ei ole vahvimpia puoliasi :wink:

Joten HYVIN paljon yksinkertaistettuna...

Jälkeläinen saa puolet perimästään isältä ja puolet emältä. Nyrkkisääntö on siis se, että molemmat vaikuttavat yhtä paljon. Käytännön esimerkkinä elävästä elämästä vaikka se, että lapsi – sukupuolesta riippumatta poika tai tyttö – voi muistuttaa ihan yhtä lailla isäänsä kuin äitiäänkin. Niin ulkonäön kuin henkisten ominaisuuksienkin osalta.

Poikkeuksena se , että jotkut harvat ominaisuudet, esim. tietyt sairaudet, ovat sukupuolisidonnaisia ja voivat periytyä vain toisen sukupuolen kautta. Metsästysominaisuuksien osalta tästä ei kuitenkaan ole mitään näyttöä vaan oletus on se, että sekä isä että äiti vaikuttavat yhtä paljon.

Toinen merkittävä asia on se, että koiranpentu elää 7-8 ensimmäistä viikkoaan emän kanssa ja saa hyvin paljon vaikutteita emältään. Käytännössä tarkoittaa sitä, että koiran luonteeseen ja käyttäytymismalleihin emo vaikuttaa enemmän kuin isä ja sillä voi toki olla vaikutusta myöhemmässä elämässä myös metsästysvaiheeseen siirryttäessä.

Lisäksi asiaan vaikuttaa se, että riippuen emän tai isän omasta perimästä, jompi kumpi voi periyttää omia näkyviä ominaisuuksiaan tehokkaammin kuin toinen. Tässä kyse ei kuitenkaan ole sukupuolesta vaan kyseisen vanhemman geenistön eräänlaisesta ’samankaltaisuudesta’, jota kuvaavat termit homotsygotia ja heterotsygotia.

"Metsästysominaisuuksien" osalta homman tekee monimutkaiseksi se, että kyse ei ole mistään yhdestä geenistä, vaan hyvin monimutkaisesta periytymisestä. Mielestäni silloin on tärkeämpää tarkastella laajasti isän ja emän lähisukulaisten ja esivanhempien ominaisuuksia kuin vain ja pelkästään pentueen isän tai emän omia ominaisuuksia.

Seppo tuossa edellä ilmeisesti tarkoitti sitä, että koiran hyvällä koulutuksella voidaan taidokkaasti peitellä perimää. Ja huonolla koulutuksella vastaavasti pilata perinnölliset taipumukset.

Anne Viitanen
Juniori
Viestit: 5
Liittynyt: 3.12.2006 14:44

Viesti Kirjoittaja Anne Viitanen » 29.11.2009 11:59

[quote="MSK"]Inari: Kysymyksestäsi voi päätellä, että genetiikka ei ole vahvimpia puoliasi :wink:

Juu ei, siksi tälllä kyselen. Vastaus oli niin kattava, kuin ehkä voi olla. Eli, voi olla, voi olla että ei ;) Siis tuo periyttäminen. Emän vaikutus jälkeläisiin, ottaen huomioon pentuaika, sai sen huomion kuin ajattelinkin.

Avatar
Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen » 29.11.2009 16:21

Seisojan metsästysominaisuus on niin laaja käsite, ettei sen periytyvyydestä voi yksiselkoisesti puhua. Siihen sisältyy myön hyvin paljon samoja piirteitä kuin koiran luonteeseenkin. Metsästyksen kannalta tärkeitä osa-alueita voimme tietysti seurata, mutta johtopäätösten tekeminen ja vieläpä tiedon hyödyntäminen jalostuksessa ja tulosten saaminen hyvien koirien muodossa onkin sitten ihan eri juttu. Tähän kun sotketaan ihmisten omanarvontunto ja koiran käyttäminen egon jatkeena, niin ei ihme, että epämiellyttäviä yllätyksiä pullahtelee. Mutta yrittänyttä ei laiteta...
Kuva

Vastaa Viestiin