kanakoiran luonnetesti

Keskustelua koirien luonnetesteistä

Valvoja: Maarit Seppänen

Juha

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Juha » 4.11.2002 10:15

Tää on tätä "vika löytyy aina narun toisesta päästä"-ajattelua, joka jostain syystä on pesiytynyt koiraharrastajiin aika syvälle. Sillä sitten syyllistetään luonneongelmaisten koirien omistajia.

Toki on ongelmia, jotka johtuvat koiran vääränlaisesta käsittelystä, esim. dominanssiongelmat, ja kokenut kouluttaja pystyy suurimman osan muistakin luonneongelmista peittämään ja koulimaan koiran käytöksestä hyväksyttävän. Sirkuksessa eläintenkesyttäjä saa leijonat menemään letkajenkkaa, mutta voiko sitä samaa vaatia tavalliselta koiranomistajalta?

Kuitenkaan se koira ei ole syntyessään mikään tabula rasa joka on syntyessään hyvä ja viaton ja jonka ihminen sitten pilaa. Siksi luonnetestaus on paikallaan ihan jalostuksellisessa mielessä.

Tuure Woltter

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Tuure Woltter » 5.11.2002 11:59

En aseta hetkeäkään kyseenalaiseksi luonnetestausta,enkä sano että aina vika on narun toisessa päässä MUTTA usein näin vain on,ja kyllä pitäisi tavallisenkin koiran omistajan siihen pyrkiä että koira menee letkajenkkaa niin jatkossa on koiran kanssa touhuaminen paljon paljon mielekkäänpää että pannaas edelleen fundeeraten.........

Seppo Lehtovirta

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 7.11.2002 19:22

Kyllä Tuure on hyvin pitkälle oikeassa, eikä tarkoitus ole varmaan ketään syllistää, mutta ajattelemaan olisi hyvä pikkasen herättää jotta hommat suuntautuisivat tulevaisuudessa oikeaan suuntaan.
Luonnetestaus on hyvä asia, sitä joskus kokeen yhteydessä hieman harrastettiinkin kävelyttämällä koiria aivan toisten koirien edestä, jolloin hyökkääys halut tulivat jo pikkaisen esiin.
Jos luonnetestaus liitetään koetoimintaan, tulee se olla siinä muodossa että testi on suoritettu hyväksyttävästi, ilman että siitä jaetaan pisteitä jotka olisivat omiaan alentamaan koiriemme metsästystaipumuksien arvostusta, kuitenkin niin että ilman luonnetestausta ei ainakaan enää voittaja- tai avoimenluokan kokeeseen voi ilman testin suoritamista osallistua.
Tämä on vain ehdotus, keskustelu laajemmin olisi paikallaan.

Juhalle voisi sanoa että ei se eläintenkesyttäjäkään yrittäisi luonnevikaista leijonaa saada tanssimaan letkajenkkaa, mutta terveet yksilöt toisilla on taipumus saada toimimaan haluamallaan tavalla. Leijonalle pitää letkis opettaa, sillä ei ole siihen luontaisia jalostuksen kautta esiinhaettuja taipumuksia niin kuin koirillamme on jo myötäsyntyisesti seisonta ja metsästystaipumus joita me voimme hyödyntää käyttämällä hyväksemme koiran laumakäyttäytymistä.

Jukka Rouhiainen

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Jukka Rouhiainen » 8.11.2002 13:46

Kanakoiran luonne on mielestäni yhtä tärkeä asia kuin ulkomuoto ja metsätystaipumukset. Kahdelle jälkimmäiselle meillä on kriteerit ja arvosteluperusteet, jotka toimivat käytännössä varsin hyvin. Myös luonne tulee osaltaan näyttelyissä ja kokeissa testatuksi. Kauniit, mutta arat koirat eivät tahdo serttiseulaa läpäistä, sen paremmin kuin agressiiviset ja yhteistyöhaluttomat. Huonommatkin metsästystaipukset omaavista on voitu kovasti kouluttamalla saada "ykkösen koira". Huonontaako se koiran saaman tuloksen arvoa, jos luonne on tasapainottanut puutteita metsästystaitojen perimässä ? Toisaalta hyvätkään metsästyskyvyt eivät pääse esille, jos luonteen ominaisuudet sen estäävät.

Kovan riistavietin ja kovan luonteen omaavasta seisojasta hyvällä metsästysperimällä todennäköisimmin saa ns kilpailuhuipun. Aloittelijan käsissä epäonnistumisen riski on huomattava, mikroautoista Formula Ykkösiin on pitkä matka. Toisaalta pehmeä, herkkä seisoja antaa useimmiten onnistumisen kokemuksia aloittelijallekin, vaikka siitä ei koehuippua tulisikaan. Käsittääksi luonne voi sekä vaikeuttaa että helpottaa, jopa merkittävästikin käyttökelpoiseksi metsästyskoiraksi kehittymistä.

Mutta mitkä ovat tavoiteltavia ominaisuuksia ? Ja missä rajat ? Entä miten testataan ? Mitä milläkin ominausuudella tarkoitetaan, mikä on sen sisältö ?
Ennen luonnetestien vaatimista pitää olla käsitys, mitä halutaan.

Pitäisin seuraavia ominaisuuksia tavoiteltavina:
-yhteistyöhalu/kontaktihakuisuus
koiran halua työskennellä yhteistoiminnassa eri tilanteissa
- tasapainoisuus
kyky kohdata outoja tapahtumia pelkäämättä tai ylireagoimatta

Ei toivottavia
-agressiivisuus
vihaisuus ihmisiä tai toisia koiria kohtaan

Luonnetesti sinänsä on tavoiteltava asia, mutta ei ole järkevää lähteä ensin
testaamaan ja sitten arvioimaan onko testi hyvä. Minulla ei ole kokonaiskäsitystä, millainen olisi hyvä testi seisojalle, tuskin kovin monella muullakaan. Siksi lyhyt lista yllä. Kuitenkin varmasti jokaiselta löytyy näkemystä, mitä tarvittaisiin ja mitä ei haluttaisi koirissamme olevan. Mitä useampi mielipide, sitä parempi keskiarvo. Hyvän keskiarvon pohjalta asia voi edetä, joten....


-

Seppo Lehtovirta

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 8.11.2002 14:24

Muuten hyvä Jukka, mutta asettaisin kuitenkin koiran metsästystaipumukset näistä kolmesta ominaisuudesta ehdottomasti etusijalle.
Tuota kilpailukoiraa en edelleenkään ymmärrä, koska mielestäni meillä on vain yksi kilpailu, eli riistakoira.
Muita joitakin leikkimielisiä kilpailuja saattaa toki olla. Junkkariakin nykyään pidetään kilpailuna, minä tosin en sitä sellaiseksi miellä sillä eihän voida olettaa että 10-22 kuukautiset koirat kilpailisivat tasaväkisesti.

Jukka Rouhiainen

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Jukka Rouhiainen » 8.11.2002 18:27

Tosi on Seppo, näyttelyt ovat kilpailua, kokeet eivät ! Kilpailuhuippu on huonosti valittu sana kuvaamaan koiraa, jonka taidot voidaan kokeissa kiistatta todeta.

Metsästysominaisuudet lyhyellä tähtäyksellä pitää olla etusijalla. Sitä vartenhan me koiria jalostamme. Tässä onkin ero: koko seisoja- kannassa perimän pitää olla riittävää, ettemme tule vahingossa kerranneeksi esimerkiksi perinnöllistä sairautta tai muuta ei toivottua ominaisuutta. Ajateltaessa muutamia sukupolvia eteenpäin pidän arveluttavana ehdottomuutta metsästysominaisuuksiin tuijottamisessa.
Siitoskoiria valittaessa joudutaaan tekemään aina kompromissi, koska täydellistä koiraa ei ole, kahdesta puhumattakaan. Oleelliseksi muodostuu ns yleisesti hyväksytty käsitys hyvästä metsästysseisojasta.

Hyvät metsästysominaisuudet ovat päämäärä, jonka eteen kannattaa tehdä töitä myös luonneominaisuuksien saralla. Peräänkuulutan edelleen käsityksiä luonteesta, joten....

Heikki Pöllänen

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Heikki Pöllänen » 17.1.2003 07:58

Ennen kuin vakavammin harkitaan järjestelmälliseen kanakoiriemme luonnetestaamiseen siirtymistä, on kysyttävä, mitä hyötyä siitä olisi?

Saksanseisojakerhon toimesta on aiemmin noin 10 vuotta sitten arvosteltu koirien luonnetta muutaman vuoden ajan kokeiden yhteydessä. Koetuomareiden tuli täyttää 5 kohdan luonnearvostelu. Tilastoa seurattaessa tuli kuitenkin pian selväksi, että järjestelmä ei tuottanut haluttua tietoa ja siitä luovuttiin. Nykyisin on koearvostelun yhteydessä mahdollista merkitä rastilla, jos koiran luonteessa on huomauttamista. Syy on selvennettävä sanallisesti koekertomuksessa. Tällaisia voivat olla mm. vihaisuus, paukkuarkuus tai huomattavan häiritsevä käytös jälkijoukossa. Merkintöjä kertyy muutamia vuosittain, kuitenkin ilmeisesti vähemmän kuin mitä tapauksia olisi.

Koirien luonteen havainnointiin on näyttely koetta parempi tilaisuus ja se kuuluukin näyttelyarvosteluun. Vertailin näyttelyssä huonon luonnearvostelun saaneiden koirien käyttäytymistä koekertomusten valossa. En löytänyt yhtään tapausta, jossa olisi löytynyt minkäänlaista vastaavuutta. Käyttökokeiden ja ilmeisesti näyttelyjenkin yhteydessä tuomarit keskittyvät ensisijassa käyttöominaisuuksien tai ulkomuodon havainnointiin, ja luonne jää helposti vähemmälle huomiolle. Varsinkin koetuomareilla olisi mielestäni parantamisen varaa luonteiden merkitsemisessä.

Olen itsekin käyttänyt yhtä saksanseisojaani palveluskoirien luonnetestissä, kylläkin eräänlaisena mallikoirana ilman virallista tulosta. Koira oli testituloksen mukaan juuri sellainen kuin arvelinkin sen olevan. Lisäksi olen seurannut palveluskoirien testejä sen verran, että tunnen kokeen ja sen järjestelyt.

Luonnetestiä tarvitaan erityisesti, kun valitaan palveluskoiria eri tehtäviin. Selvimmin tämä tulee esille valittaessa viranomaiskoiria suojelukoulutukseen. Vastaavaa tehtävävalintaa ei kanakoirilla ole, vaan niiden tulisi olla aina metsästykseen soveltuvia. Luonnehan testataan koiran ollessa jo lähes aikuinen, joten virallista testeistä ei ole juuri apua koulutusmetodejakaan valittaessa.

Kanakoirien erikoiskoe on mielestäni myös oiva luonnetesti. Kanakoiralle tarpeellinen toimintakyky tulee selvimmin esille suoraan riistalle johtavassa toiminnassa; seisonnassa ja etenemisessä. Miksi kokeilla koiraa pahvisilla ihmishahmoilla, kun edessä oleva riista tuntuu olevan joillekin koirille melkoinen ”mörkö”. Toimintakykyä testaavat myös haasteelliset noutotehtävät. Vaikkei noutosuoritus varsinkaan kylmällä linnulla ole kummoinen, on siinäkin monilla koirilla melkoisia ongelmia. Tosin niissähän voi syy olla myös koulutusvirheissä, ei kuitenkaan aina! Koiran käyttäytyminen jälkijoukoissa huomataan myös, mikäli se on kovin häiritsevää.

Nykyiset viralliset luonnetestit ovat hyvä keino saada koirastaan lisätietoa, mutta jalostuksen työkaluksi niistä ei mielestäni ole. Jos kanakoirien luonnetta testataan niin ensisijaisesti tulisi testata jalostukseen käytettävät nartut, koska ne antavat omalla käytöksellään mallin pennuilleen. Emät eivät saa olla arkoja, vihaisia tai levottomia. Nämä ominaisuudet valistuneet kasvattajat pystyvät huomaamaan ilman testejäkin. Jalostusrekisteriin hyväksyttyjen koirien luonne on ollut esillä myös näyttelyissä ja kokeissa.

Kanakoirien luonteessa tulisi kiinnittää huomiota vihaisuuteen, levottomuuteen, käyttäytymiseen autossa ja oudoissa paikoissa, paukkuarkuuteen, metsästyshaluun (saalistusvietti), yhteistyöhön (sosiaalisuus, laumavietti). Näihin kaikkiin saadaan vastaus myös kanakoirien erikoiskokeissa. Mielestäni kanakoiriemme luonteet ovat pääosin kunnossa. Levottomuuteen tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin autossa tai hotellihuoneessa haukkuva tai uikuttava koira.

Yleistä tietoutta koirien viettitoiminnoista ja luonteesta tulisi lisätä myös kanakoiraharrastajien keskuudessa. Mm. taisteluhalun ja saalistusvietin ymmärtämisellä ja sopivalla käytöllä voidaan monet koulutusongelmat ohittaa tai tehdyt virheet korjata. Pidän tämän tietouden lisäämistä tärkeämpänä kuin palveluskoiramaisten luonnetestitulosten seuraamista.

Heikki Sarvikivi

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Heikki Sarvikivi » 17.1.2003 08:43

Sinä sen kaima sanoit naulan kantaan! Viimeisen kappaleen viittauksesi antaisi hyvän aiheen artikkelisarjaan Saksanseisojassa.

Seppo Lehtovirta

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 17.1.2003 12:29

Asia pitää erittäin pitkälle paikkansa, kanakoirat ovat luonteensa puolesta ”koirakansan” eliittiä, joitakin ehkä todella harvoja tapauksia lukuun ottamatta. Tämä ”vanha” luonnetestausmalli ei kysynyt lisää harrastusaikaa eikä tuottanut lisäkustannuksia, se myös oli aivan riittävä. Ihmettelinkin aikanaan, että miksi siitä luovuttiin. Nyt sekin selvisi, se ei tuottanut ”haluttua tietoa”, mutta joidenkin kohdalla ”koekiintiö” vain saattoi tulla täyteen, kun ei ollut mielekästä esittää kalustoansa esittelevää koiraa kokeen luonnetestausosassa. Näin olin aikanaan havaitsevinani.
Ohjaaja osaa myös omalla toiminnallaan peittää koiransa aggressiivisuutta.
Tiedän tapauksen, jossa talon emäntä varoi perheen seisojaa, joka tietyissä tilanteissa esiintyi uhkaavasti. Tämä emäntä oli ennenkin toiminut koirien kanssa, joten emännän arkuudesta ei ollut kyse, vaan terveestä itsesuojeluvaistosta, lapsia perheessä ei ollut. Koira oli menestynyt kokeissa ja näyttelyissä ja mitään mainintaa aggressiivisuudesta ei sen papereissa esiintynyt. Kokeissa ongelma ei tullut esiin, kun koira pidettiin riittävän kaukana toisista koirista lyhyessä taluttimessa, ja riistavietti vei voiton haussa, joten jälkijoukkoon ei metsästystilanteessa mielenkiinto riittänyt, mutta parihakuun ei koiraa tarvinnut laskea, sen lopputulos oli ennakoitavissa. Koira ei antanut suoraa haastetta toiselle koiralle, vaan kävi salakavalasti takaviistosta kiinni toisen koiran soppatorveen. Kaksi tapausta olen omin silmin nähnyt. Tämä koira ei enää kilpaillut luonnetestin tulon jälkeen. Tämän tapauksen esilletuonti vain siksi, jotta havaitaan että kaikki tieto ja hyöty ei aina ole papereista luettavissa.
Tästä poikkeuksesta huolimatta koiriemme luonne on riittävän hyvä, emmekä välttämättä tarvitse palveluskoirien laajuista testiä, aivan kuin Heikit esittivät. Vanhan mallin testi kyllä saattaisi olla hyvä palauttaa käytäntöön.

Jyrki

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Jyrki » 17.1.2003 15:04

edellisiin lisätäkseni heitän ajatuksen ilmaan.
Erilliset luonnetestit koirille taitavat olla turhia, mutta tarpeen tullen luonteesta pitäisi pystyä myös jotain ylös laittamaan kaer-kokeiden yhteydessä. Kaer-tuomarit pystyisivät varmasti tuon osuuden arvioimaan metsästyksen kannalta sekä koiran sosiaalista puolta muiden koirien kanssa. Pitäisikös siis sitten pöytäkirjoissa olla jollain tasolla eritelty tuo luonneosuus mitattavilla arvoilla? Tämä siksi, että jos sanallisia arviointeja käytetään, on niitä vaikea mitata esim. tilastollisesti. Lisäksi sanallisten tarinoiden toisiinsa vertaaminen on vaikeaa.
Tällä tavoin saataisiin pitkässä juoksussa kerättyä materiaalia myös luonteen ominaisuuksista. Näin siitä sitten saataisiin mahdollisesti vinkkejä jalostukseen, jos jossain linjoissa esiintyy haitallista luonteenpiirrettä enemmän.

Lauri Ojala

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Lauri Ojala » 19.1.2003 21:12

Olen mielenkiinnolla (oppiakseni) seurannut eri koirarotuja edustavien henkilöiden keskusteluja koirien luonnetestauksesta. Ilokseni huomasin että saksanseisoja taholla, jollaisen koiran olen itsekin omistanut on virinnyt sellaisen tason keskustelua jota kannattaa jatkaa. Koska keskustelu on jumittunut tilanteeseen,onko hyvä metsästyskoira myös hyväluontoinen ajatelin esittää toteamuksen/kysymyksen keskustelun kehittämiseksi.


- Luonnetestituomareiden peruskoulutusjaksoon kuului aikanaan Erkki Pulliaisen luentojakso. Hän on tutkinut susia ja sen perusteella määritteli minkälaisen arvostelun luonnonsusi saisi luonnetestissä. Kuten arvattavaa se ei läpäisisi luonnetestiä. Jos tilanteesta voitaisiin oppia jotain pitäisi pohtia mitä ominaisuuksia sudelta puuttu ja miksi se ei läpäissyt testiä. Kukaan ei voine kiistää ettei luonnonsusi olisi hyvä metsästäjä joten sen arviominen voitanee jättä erilliseksi pohdinnaksi. Lajiominaisen viestintä järjestelmän ja sosiaalisenkäyttäytymisen ongelmatkaan ei toden-näköisesti ole suden ongelma. Ongelma on pelko ja luotamuksenpuute ihmistä kohtaan joka on suden perinnöllinen ominaisuus. Nykyisen tutkimuksen perusteella voitanee olettaa että koira on jalostunut sudesta. Koira edustaa ihmiseen luottaessaan epätyypillistä käyttäytymistä perinnölliseen taustaansa nähden. Luottamus ihmiseen on jalostuksen tulos joka ilman määrätietoista jalostamista palaa vääjäämättä alkuperäiseen olomuotoon?

Toivoisin keskustelua ja vastaväitteitä esittämääni näkemykseen. Ainoastaan keskustelemalla ja esittämällä omia ja ottamalla huomioon muiden esittämän näkemyksen kehittyy oikenlainen lopputulos.

Petteri_N

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 21.1.2003 21:14

En usko että luottamus ihmiseen on täysin jalostuksen tuotetta. Kyllä kyse on pitkälti myös siitä, että luottamus ihmiseen on hankittu ominaisuus. Samanhan voi todeta vaikkapa harakan tai hirven kohdalla.

Lähes syntymästään saakka ihmisen kanssa eläneet villieläimet kesyyntyvät ja luottavat ihmiseen aivan kuten koiratkin. Itselläni oli penskana kesy harakka elättinä ja viimeksi nyt syksyllä näin Rukan kupeessa seinää vasten köllöttelevän hirven talon pihassa.

Jos taas ajatellaan luonnossamme eläviä villikoiria (tai koirasusia) niin nehän karttavat ihmistä, vaikka niiden sukujuuret voisivat olla ainakin suurelta osin hyvin luottavaisia ihmistä kohtaan. Ne ovat oppineet varomaan ihmistä.

Kyse luottamuksessa on pohjimmiltaan pelosta ja sen voittamisesta. Kun puhutaan luonteesta, puhutaan mielestäni eräänlaisesta tunnehallinnasta. Miten koira osaa suhteuttaa tunteensa? Pelko, mielihyvä, agressiivisuus... Näiden perustunteiden kombinaatioistahan luonne loppujen lopuksi koostuu.

Seisoja olisi luonnossa onneton metsästäjä ja kuolisi hetkessä sukupuuttoon ellei se olisi kehittänyt symbioosia ihmisen kanssa. Koirahan menettää mahdollisuutensa saada saalis kiinni juuri silloin kun se pysähtyy seisontaan.

Jep, jatkakaahan joku muu.

Juha

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Juha » 22.1.2003 18:56

Ainakin näillä susikoiraroduilla, siis ei saksanpaimenkoirilla vaan niillä, joiden jalostuksessa on käytetty sutta ihan hiljattain, on taipumusta arkuuteen ja ne ovat yleensä epäluuloisia ja varautuneita ihmisiä kohtaan.

Eli vaikka ne kasvattivarikset ja pullahirvet kesyyntyvät täysin, niin siitä ei voi suoraan päätellä että sama pätee kaikkiin luojanluomiin ja että periytyvät ominaisuudet eivät vaikuttaisi asiaan. Muuten karhunpennuista saisi ihan kivoja pihavahteja syrjäseuduille...

Petteri_N

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 23.1.2003 20:26

Öö, jaa. Minä kun olen kuullut juuri päinvastaista. Että koirasusi nimenomaan olisi hyvin seuranhaluinen.

Tässä esimerkiksi eräästä kanadalaisesta koirasudesta juttua omistajansa kertomana:

Presently 4 Years old. Temperament: Does not like to be confined. Very affectionate. Loves attention all the time. Can be stubborn at times. Loves pulling Sled. Doesn't Bark, but yeowls, or yodels. Doesn't like other Males in this presence. Likes marking his territory,you would be marked if you stood still long enough.

Mistä löytynee sitten tietoa näistä päinvastaisista tapauksista, eli ihmistä karttavista ja "ei seurallisista" koirasusisa?

Seppo Lehtovirta

Re: kanakoiran luonnetesti

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 24.1.2003 12:06

Minun mielestäni: (koskee koko tekstiä)
Kesyyntymisessäkin on eri asteita, riippuen siitä missä vaiheessa tai tapauksessa suhde ihmiseen on muodostunut ja kuinka luotettavaksi eläin ihmisen kokee. Pelko koetaan eläinmaailmassa lähes aina uhaksi, koska pelko tuo muassaan arvaamattomuuden.
Monen eläimen kohdalta tiedämme myös, että tietyssä vaiheessa syntymänsä jälkeen eläimen vaistot ovat vielä niin kehittymättömät, että se ottaa emokseen minkä tahansa eläimen, myös ihmisen, ja lähtee talsimaan perässä jos et hätistä pois, varsinkin hirvieläimet.

Villinä syntyneestä ja eläneestä et enää saa täysin tahtoosi mukautuvaa eläintä, jonkin asteisen luottamuksen saa aikaiseksi ja sekin yleensä perustuu eläimen ravinnontarpeen tyydyttämiseen.

Kehitysmaissa vielä jossakin päin koirat toimivat puhtaasti Symbioosissa ihmisen kanssa. Silloinkin syynä on ravinto ja suoja villielämiä vastaan, ja ihmisellä koiran vahtiominaisuudet.

Koirasusikin villinä on tietenkin arka ihmistä kohtaan, niin kuin mikä tahansa villiintynyt koira, mutta se kovin pelko puuttuu. Eli voitaisiin olettaa että susi käy aikuisen ihmisen päälle vain nurkkaan ahdistettuna, koirasusi ehkä herkemmin. Olikohan se jossakin Forssan tienoilla, kun muistaakseni viime- tai edellisvuosisadalla, oletettu koirasusi tappoi muistaakseni toistakymmentä ihmistä ennen kuin se kyettiin eliminoimaan. Kanadassa kesy koirasusi aikanaan tappoi perheen vastasyntyneen lapsen (vahingossa?), nappasi päästä kiinni kun sille esiteltiin uutta tulokasta.

Edelleen olen sitä mieltä että luonne seisojilla on jo hyvin pitkälle jalostunut, ja riittää kun poistamme ”häirikköyksilöt” ajoissa ”jalostusputkesta”, ja siihen riittää ennen käytössä ollut, kokeen yhteydessä suoritettu luonnetesti. Sen sijaan ei välttämättä tarvitse poistaa tietyn käyttäytymismallin omaavia koiria, jos häiritsevä käyttäytyminen juontaa pääosin ohjaajasta, eikä haittaa metsästystä, tai ole vaaraksi muille. Vaarana on että yritetään karsia koirista ohjaajan ominaisuuksia pois.

Pakollinen luonnetesti tulisi määrätä koiranpidon ehdoksi näille, jotka ottavat pelkäksi lemmikiksi voimakkaan suojelus- tai taisteluvietin omaavan koiran tai koirasuden. Niin… ja tietenkin myös heidän koirilleen. Työkoirien luonne ja ominaisuudet tuleekin testata huolellisesti, toiminta kohteena kun usein on kuitenkin ihminen.

Tuosta seisomalla menetetystä saaliinsaantimahdollisuudesta kannattaa ehkäpä jatkaa keskustelua ”riistatyön opettamisen” alla. Mielestäni se on mielenkiintoinen ja keskustelunarvoinen näkökulma. On totta että ihmisen jalostuksen tuotteista (seisojista) valtaosa kuolisi pois riittämättömän metsästystaidon seurauksena, luonnontilaan joutuessaan. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että seisontataipumus on koirasta itsestään lähtöisin, ja se on vain yksi koiran metsästystaipumuksista, muuthan me pyrimme peittämään tai karsimaan pois.

Vastaa Viestiin