seisojan pehmeä luonne?

Keskustelua koirien luonnetesteistä

Valvoja: Maarit Seppänen

vieras

seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja vieras » 10.11.2004 08:17

Kuinka tavallista seisojissa ja tarkemminkin karkeakarvaisissa - jos niissä nyt sitten on edes eroja - on jopa hyvin pehmeä luonne? Koira siis muistaa erittäin hyvin kaikki negatiiviset asiat ja antaa niiden vaikuttaa käyttäytymiseensä siten, että olotila muistuttaa suorastaan pienoista lukkoa.
Kysymyksessä on 1,5 vuotias narttu, jonka luonnekuva on muutenkin hyvin ristiriitainen. Se oli jo pentuvaiheessa hyvin villi ja leikeissään hyvin raju. Nykyään vieläkin se leikkiessään toisten koirien kanssa vaikuttaa hyvin riehakkaalta, mutta alistuu kyllä helposti vahvaluontoisen koiran edessä. Perustottelevaisuus saatiin mielestäni hyvälle mallille ja tokokentällä ei ole ollut mitään suurempia ongelmia. Suurempi "yhteenotto" tapahtui noin 8 kuukauden iässä, jolloin luoksetulo tökki pahasti. Olin omalla toiminnallani saanut koiran lukkoa muistuttavaan olotilaan, jolloin koira ei tiennyt, onko luoksetulo hyvä vai huono asia. Tästä kuitenkin selvittiin ja pitkään onkin tultu ihan hyvin juttuun. Ajoittain koira kuitenkin muistuttaa herkästä mielestään ja saattaa kieltäytyä tekemästä jotain yksinkertaista suoritusta, jolloin tiukkaan ääneensävyyn käskyttäminen vain pahentaa asiaa. Koiran saa kyllä haltuun käskyttämällä sen paikalleen ja sitä kehuen lähestymällä, mutta nämä tempaukset alkavat rassata isäntää. Tiedän, että olen itse tehnyt virheitä koulutuksessa, mutta en mitään niin dramaattisen ennenkuulumatonta, ettei niistä pitäisi ylitse päästä. Olen keskustellut asiasta muiden enemmän kokemusta omaavien koiraihmisten kanssa, ja he ovat myös todenneet koirani olevan hyvin pehmeän yksilön.
Uusimman muistutuksen koiran luonteesta sain viime viikonvaihteessa, kun metsälenkillä törmäsimme supikoiraan. Supi oli hyvin kesyn tuntuisesti pesäpoteronsa edustalla olevan juurakon alla eikä häiriintynyt meistä juurikaan. Koira merkkasi selvästi supin voimakkaan tuoksun, mutta ei uskaltanut lähestyä sitä 2 metriä likemmälle, vaan peruutteli voimakkaasti. Yritin suorastaan innostaa ja houkutella koiraa lähemmäksi supia, mutta koira ei uskaltanut lähemmäksi. Minulla ei ollut kättä pitempää matkassa joten meidän täytyi vain katseella seurata supin viimein löntystävän takaisin pesäänsä. En ollut tilanteesta muuten millänikään, kunhan vain totesin koiran jälleen osoittavan arkaa luonnettaan.
Eilisiltana kuljimme sitten lenkillä tuon pesän ohitse, jolloin pysähdyin itse tarkastelemaan pesää. Koira pysähtyi noin 5 metrin päähän eikä taaskaan uskaltautunut lähemmäksi. Yritin jälleen houkutella sitä tutikimaan paikkaa, mutta koira kieltäytyi täysin tulemasta. Poistuin pesältä noin 10 metrin päähän ja kutsuin koiraa, mutta koira pisti jälleen lukon päälle. Aivan kuin se olisi pelännyt minuakin tilanteessa(?). Tämän jälkeen vaati taas pienen äkseeraussession, että sain koiran haltuun.
Mitäs olette yleisesti mieltä koiran luonteesta? Onko tämä lainkaan tavallista? Mitä tuollaisella koiralla voi harrastaa, kun se tuntuu menevän jumiin, jos koulutuksessa tulee jotain yllättävää/outoa eteen? Olen ymmärtänyt, että karkkarit olisivat luonnostaan petovihaisia eikä niillä täten pitäisi olla pelkoa ko. tilanteissa. Olen kovasti miettinyt omaa osallisuuttani koiran luonteeseen, mutta en ole toiminnastani löytänyt epäkohtia tuon edellämainitun luoksetulo-ongelman lisäksi. Tämän kyseisen supitilanteen ei edes luulisi liittyvän mitenkään koulutuksellisiin ongelmiin.
Siis mielipiteitä/kokemuksia ?

[%sig%]

erkki

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja erkki » 10.11.2004 09:01

Ehtisitkö soittamaan minulle, puh 050 568 2160.

/erkki

metsästäjä

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja metsästäjä » 10.11.2004 18:57

Jos sun koira on valkoinen ja pohjoisesta ostettu niin älä ihmettele!

carnevals

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja carnevals » 10.11.2004 19:13

Jaa,metsästäjä kannattaa varmaan perustella tuommoset lausunnot.
Ei taija ihan noin voida yleistää asioita, mulla on pohjoisen koira ja valkoinenkin, mutta eipä oo noita onkelmii.
Et mitenkähän se tuohon väriin liittyisi?

veijo toimela

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 10.11.2004 19:52

Metsästäjällä on itellä päistärikkö, etelästä ostettu, purree niin riistan kun kanssamettästäjätki :o) eli on soppelin kova.

Että semmosia perusteluja. Päästhin taas rotuopin syvimphin kiemuroihin.

veijo toimela

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 10.11.2004 19:54

Metsästäjällä tarkotin tuossa yllä "metsästäjä" -nimimerkkiä.

metsästäjä

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja metsästäjä » 10.11.2004 20:12

Joskus jopa toivon , että olisikin. Niiden luonteita ei ainakaan ole pilattu värin takia.

carnevals

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja carnevals » 10.11.2004 20:51

Ei kai sitä valkoista väriä voi syyttää, jos jonkun koira on luonnevikainen.
Niitä on varmasti enemmän muissa väreissä,jos ruvetaan kappaleissa laskemaan :)

jussi järvinen

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja jussi järvinen » 10.11.2004 23:06

No jaa,kaikissa seisoja roduissa on tommosia vikoja jonkin verran ja lisää tulee.
lkss:jassa on selvästi ollut jo aikaisemmin pehmeyttä ja karkkari tulee perässä muutaman vuoden viiveellä. Mistä tämä johtuu? No sitä on vaikea yksiselitteisesti osoittaa, mutta selvästikkin on havaittavissa että koirien metsästyskäyttö on vähentynyt ja ihmiset vain harrastaa,treenaa ja treenaa ja käy näyttelyissä. Sekä yhdistellään koiria joita ei missään nimessä pitäisi lyödä yhteen. Jalostetaan miltein pelkästään terveyttä. Kun pitäisi katsoa enemmänkin hyviä metsästysominaisuuksia ja luonnetta. ja niistä jälkeläisistä valkata terveet ja hyvät ominaisuudet omaavat yksilöt jalostuskäyttöön.
Neuvoksi voisi sanoa että ottakaa selvää enemmän koirista mistä olette hommaamassa koiraa ja kasvattajille että älkää myykö koiria minne vain . Elikkä ainoastaan metsästyskäyttöön ja piste.

veijo toimela

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 10.11.2004 23:36

MOT

joukoB

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja joukoB » 11.11.2004 08:42

Kyllä Jussin näkemää mörköä on aiheellista pohtia, ennen kuin alkaa tulla pelkopurijoita.

jukka rouhiainen

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja jukka rouhiainen » 11.11.2004 10:46

Oletteko laittaneet merkille, että luonnetestauksen puolella "kova" ja seisojan metsätysominaisuuksien yhteydessä "kova" tarkoittavat aivan eri asiaa ? Luonnetestauksen näkökulmasta koiran tulee olla mahdollisimman kova. Kova tarkoittaa koiran kykyä palautua häiröstä tai yllättävästä tilanteesta. Esimerkkinä vaikka pamaus tai muu kova ääni, vaikkapa kettinkiä pellin päälle heitettynä. Mitä nopemmin koira toipuu häiriöstä, sen kovempi, pehmeällä kestää palautuminen kauan. Mitä kauemmin kestää sen pehmeämpi.

Riistatilanne kovuus on enemmän tottelemattomuutta, omapäisyyttä ja itsellistä (epätarkoituksenmukaista sellaista!) työskentelyä. Liiallinen pehmeys riistalla johtaa myös moniin vaikeuksiin metsästyksen kannalta. Luonnetestin "pehmeä koira" voi olla riistalla kova tai päinvastoin.

Puhuisinkin tässä yhteydessä petokovuudesta ja riistaluonteesta erotuksena luonnetestisssä käytetystä kovuudesta. Hyvän riistaluonteen omaava koira on metsästyksessä yhteistyöhaluinen, tottelevainen ja tasapainoista innokkuutta osoittava. Luonnekova, petokova ja hyväriistaluonne lienee useimman toivelistalla ?

JoukoB

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja JoukoB » 11.11.2004 11:12

Juuri näin se menee.

Petteri_N

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 11.11.2004 12:57

Jukka kyllä kiteytti asian erinomaisesti! Tuostapa on hyvä ottaa copypaste kun noita eroja jollekin seisojan kanssa pelaamattomalle selittää.


"No sitä on vaikea yksiselitteisesti osoittaa, mutta selvästikkin on havaittavissa että koirien metsästyskäyttö on vähentynyt ja ihmiset vain harrastaa,treenaa ja treenaa ja käy näyttelyissä."

Tuota olen itsekin ihmetellyt. Mikä ihme saa ihmisen ottamaan seisovan kanakoiran, jos sitä ei ole mahdollista käyttää siihen tarkoitukseen johon ko. rotu on luotu? Mikä on motiivi moiselle toiminnalle? Nimenomaan ero näkyy "harrastamisessa" ja metsästämisessä. Onko metsätyskoiran virka täytetty, jos sitä käytetään kerran syksyssä max. viikon reissu metsällä (josta tosiaan vielä puolet "treeniä") ja loput kontaktit riistaan ovat kolme neljä pyörähdystä kokeissa ja pari kusetuslenkkiä pellolla?

Ja ennen kuin joku ehtii repäistä herneet klyyvariin, että "eikö muka ihmisellä ole vapaus valita miten harrastaa ja millä", niin muistuttasin, että myös harrastajilla ja varsinkin heillä on suuri vastuu seisovista koiristamme ja niiden tulevaisuudesta.

veijo toimela

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja veijo toimela » 11.11.2004 13:38

Samhan liittyen joku joskus mainitti, että kun valitethan, että eihän sitä pääse mettästämhän, kun mettästysmaat/-pellot on kaukana...jopa 100-200 km joutus mutkin ajelemhan. No, olen antanu ittelleni ymmärtää, että näyttelymatkojaki tehhän kuitenki kohtuullisen kauas kauhiasti valittamatta? Tämä vain tämmönen välikäen tieto ja niistä vejetty oma näkemys, tiiä sitten pittääkö paikkansa. Suurempi ropleema taitaa olla mettästysseurhoin pääseminen, varsinki maattomilla. Sinänsä surullista sellasten kannalta, jotka oikiasti haluais harrastaa myös rodunomasesti näillä mettästyskoirilla.

Ja nyt sitten tietenki joku heittää, että heleppohan minun on sanoa kun riekkomaitten keskellä asun.

No niin onki.

Ja näyttelyissäki olen käyny sen verran, että koira on saanu "vanhan ykkösen" eli sitä kautta saa käyttää kokheissa (tai kelepais se kolomonenki vishin tuohon tarkotukshen?). Eikä sertien mettästys jaksa innostaa kun pitäs vishin ittekki vähän asennoitua siihen nykystä paremmin. Mukavaa hommaa sinänsä, en sitä kiellä.

Mutta varsinaisesta aiheesta karkas (taas) tämä tarina.

Vastaa Viestiin