seisojan pehmeä luonne?

Keskustelua koirien luonnetesteistä

Valvoja: Maarit Seppänen

Janet Tervashonka

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Janet Tervashonka » 12.11.2004 10:04

Petterille....meni melkein maailmankaikkeus klyyvariin (vitsivitsi)!!

Mutta meidän perheen ensimmäinen seisoja oli kylläkin otettu ilman metsästystarkoitusta, eikä juolahtanut silloin mieleenkään mitkään rodunjalostukselliset tai muut laajempikantoiset asiat. Vastustin viimeiseen asti seisojan ottamista talouteen yksinkertaisesti siksi, että ne olivat mielestäni niin rumia. Koira, joka silloin kotiutui meille, otettiin puhtaasti vetokoiraksi (valjakkohiihto) Sen jälkeen tuli vielä 2 seisojaa, joilla ei oikeastaan muuta tehty, kuin vedätetty suksien edessä (no, pari ykköstä tokossa + näyttelyt).

Siinähän ei ole mitään kokonaisuuden kannalta, jos joitakin yksilöitä menee silloin tällöin muuhun, kuin rodunomaiseen käyttöön. Silloin asialle tulee aivan uusi merkitys, kun koirilla aletaan teettämään pentuja ja kasvattamaan niitä a)joko näyttely- tai b)valjakkokoiriksi ilman todistusta metsästyskokeesta. Meiltä on lähtenyt maailmalle 38 pentua. Vain muutama niistä on mennyt ei-rodunomaiseen käyttöön, jotkut ovat jopa saavuttaneet kaer-kokeista tuloksia.

Jos haluaa teettää pennut nartulla, jolla ei ole mitään tuloksia ja käyttää valiourosta, siihen ei ole mitään estettä. Jalostustoimikunta suosittelee (tiettyyn rajaan asti) ja uroksen omistaja on aina valmis antamaan koiraansa rahatukkoa vastaan, vaikka luulisi, että jonkinlainen vastuu olisi myös mieskoiran isännällä. Koskaan ei ole kieltäydytty antamasta urosta vaikka suoraan sanottuna melko vaatimattomin eväin on tässäkin talossa joskus narttuja astutettu.

Täällä palstalla keuhkotaan monenlaisista asioista. Kuinka moni uroksenomistaja on kuitenkaan tosipaikan tullen t antamasta urostaan astutukseen? Onko raha ja kyseenalainen maine houkuttelevampi? Jotta kaikki olisi vieläkin surkeampaa, pennut menevät kohtuuhyvin kaupaksi eikä tuloksia pahemmin kysellä.....

[%sig%]

erkki

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja erkki » 12.11.2004 12:02

Ainakin karkeakarvaisissa löytyy kiitettävästi sellaisia uroksen omistajia, jotka todellakin osaavat sanoa ei jos nartulla ei ole näyttöjä kyvyistään ja/tai taustat epäilyttävät muuten. Samalla tavoin on uroksen omistajia, jotka ovat itse ilmoittaneet ettei heidän koiraansa käytetä jalostukseen luonteeseen tai terveydellisiin asioihin vedoten.

Janet Tervashonka

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Janet Tervashonka » 12.11.2004 12:35

Sehän onkin hienoa! Minun kohdalleni ei ole sattunut niin selkärangallisia uroksenomistajia. Mietin, millähän ne meidän nartut olisi aikanaan astutettu, jos ei olisi ollut uroksia tarjolla? Mutta , täytyy samaan hengenvetoon todeta, että niin sekundaa ei kaikesta huolimatta meidän kasvateista tullut, että rotu kokonaisuudessaan olisi kovasti kärsinyt.

Petteri_N

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 12.11.2004 12:58

Saanko Janet kysyä mikä teillä on ollut perusteena nartun / narttujen astuttamiselle? Enkä nyt yritä syyllistää vaan kysyn ihan uteliaisuuttani.

Nimim. "eräs joka ei tule koskaan antaamaan urostaan astutukseen"

Intsi02

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 12.11.2004 13:09

En ota kantaa kenenkään istutuksiin saatikka astutuksiin, mutta ylipäänsä olisi kiva, jos täällä foorumilla keskusteltaisiin enemmän seisojien jalostuksesta. Koska missä muualla siitä (netissä) keskusteltaisiin jos ei täällä rotujärjestön palstalla?

*vienosti toivoo hän*

Janet Tervashonka

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Janet Tervashonka » 12.11.2004 21:44

Ainiin unohtui vielä vastata Petterin kysymykseen, että mikä ihme....kaikkien näiden vuosien ja erirotuisten koirien jälkeen täytyy todeta, että saksanseisoja on ylivertainen valjakkohiihtokoira. Ja nimenomaan ylivertainen hienojen metsästysominaisuuksiensa ansiosta!!

Ja sitten toiseen, hyvin mielenkiintoiseen Petterin kysymykseen. Turha on Petterin huoli syyllistämisestä, sillä silloin on myöhäistä itkeä, kun on jo paskat housussa, vai mitä? Ja samaan hengenvetoon, että jos katsotaan tuloksia/tuotettu pentumäärä, voisi sanoa, ettei yhtään hävitä niile kasvattajille, joiden nartut pukertavat elämänsä aikana 6 pentuetta!!

Ensimmäinen pentueemme syntyi varmaankin sen takia, että niin kovasti halusimme kasvattaa ja meillä sattui olemaan synnyttämään kykenevä narttu. Seuraavakin pentue oli samasta nartusta...ja muistaakseni samat perusteet astuttamiselle. Ensimmäisestä pentueesta sijoitimme nartun, joka teki meille 9 pentua ja valiouros oli isänä, nartulla tuloksena A-lonkat ja muistaakseni ykkönen näyttelystä. Jossain vaiheessa "heräsimme linnuille" me ihmiset ja jo seuraavalla nartulla oli koetuloskin ennen astutusta. Mutta...tämä koira oli 3-vuotiaana meille takaisin tullessaan tulinen peräänmenijä, ja sitä emme saaneet koulutettua siitä pois. Sen koiran sisarkin teki yhdet pennut. Kolmessa viimeisessä pentueessa on ollut jo hieman rodunjalostuksellista näkymää, ja onhan Sirillä kolme MVA-pentu ja sen sisarella yksi. Muotovalio ei sinänsä sano mitään, olen sitä mieltä, että kaikki koirat saavat kolme serttiä, jos vaan on aikaa ja varaa juoksuttaa niitä eri tuomareilla, mutta valionarvoon liittyvä koetulos, vaikka se onkin vaatimaton, on todisteena jonkinlaisista metsästysominaisuuksista. Yhden sijoitusnartun olen nytteemmin luovuttanut "käyttämättömänä" pois puuttuvan koetuloksen takia, vaikka sertti ja A-lonkat onkin.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen on minulla ja miehelläni molemmilla metsästyskortti ja oikeus kahden metsästysseuran alueella jahtiin. Mutta täytyy rehellisesti todeta, että saksanseisojakerho ei koskaan ole koetulosten hankintaan kannustanut, saatikka innostanut rodunomaisten koirien kasvattamiseen. Varsinkin alkuaikoina näyttelyissä jotkut pulskat ja parrakkaat henkilöt lohkaisivat melko ilkeitäkin kommentteja kun koiramme voittivat. Kehää seurattiin silmä kovana ja verenmaku suussa ja todella joskus on saanut suoranaisen haukkumaryöpyn kehän reunalla. Niiiin.....ja sitten nämä samaiset henkilöt keuhkoavat, ettei näytteytuloksilla mitään merkitystä ole....Viimeiset pentumme syntyivät muuten neljä vuotta sitten valionpäivänä ja sen jälkeen jalostustoimikunta lähetti kirjeen, jossa kehotti jättämään pentujen teon sikseen....ja olemme totelleet!!

Tässä Petteri, lyhyt katsaus kennelimme historiaan, sen nousuun ja tuhoon.

Intsi02

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 13.11.2004 07:47

"ettei yhtään hävitä niile kasvattajille, joiden nartut pukertavat elämänsä aikana 6 pentuetta!!"

Nyt kun otit asian puheeksi... Nousipa taannoin tukka tanakkaan yläkenoon, kun ensimmäistä kertaa näin listan, jossa mainittiin näitä kuuden pentueen narttuja. Vieläpä 90-luvulla on moista toimintaa harrastettu, ja ties vaikka joku harrastaisi vieläkin.

En tiedä, miksi ko. listat on tehty, mutta tuskinpa niiden syvin olemus koskaan avautuu kaikille. Minulle avautui.

Terv. nimim. Boikotoin kasvattajia, jotka teettävät nartulla yli kolme pentuetta

Seppo Lehtovirta

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 13.11.2004 10:49

Mitäpä aikanaan sanoin tuosta koirien esiintuomisesta näissä urheilu ja kilpailulajeissa, huolimatta siitä että jotkut näistä lajeista hyvinkin soveltuvat koiran kunnon ylläpitoon ja kohotukseen?

Tiedämme myös että koiran luontaiset toiminnot jonkin verran myös taantuvat kun välistä on parikin sukupovea pois käytöstä johon se on aikanaan jalostettu.

Olen jo aiemmin joskus kertonut esimerkin, jossa pelkästään valjakkohiihtoon muutaman sukupolven ajan käytettyjen koirien jälkeläiseltä ei seisontakynnys tullut esiin luontaisena, mutta ajo- ja menohalut olivat kovat, jopa niin kovat että koira myöhemmällä iällä jouduttiin lopettamaan. ja nimen omaan lintujen ajamisen takia.

Kannattaa myös pohtia miten jalostuminen tapahtuu luonnossa, se malli kuitenkin on kaikkein tarkoituksenmukaisin ja tehokkain.

Tuo koiran kovuuden arvioiminen on myös osattava tehdä "harrastustaidolla" (korvaa tässä tapauksessa ammattitaidon) ;) jotta ei "sorsittaisi" sosiaalista ja ”älykästä” koiraa. Aivan niin kuin Jukka tuolla aiemmin mainitsi.

Myös tuo aiemmin Veijon esiin ottama metsästysmahdollisuuksien avautuminen on täysin mahdollista, mutta se ei tapahdu sormia napsauttamalla ja tyylillä "heti kaikki mulle tänne".
Sekin on pitkäjänteistä "ovien avaamista".
Tänä päivänä tässä asiassa on kyse paljolti omasta aktiivisuudesta, sillä seurat ovat nuorentamassa porukkaansa lähes ympäri Suomen, tietenkin jonkin näköinen seula siinä jäsentenkin valinnassa on edelleenkin oltava.

Janet Tervashonka

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Janet Tervashonka » 13.11.2004 21:29

Valjakkohiihto ja muu koiraurheilu seisojalla ei varmaan sinällään ole ongelma, jos koira on alunperin metsästyskäyttöön hankittu. Ja vaikka se olisikin pelkkä urheilukoira, ongelma tulee siinä vaiheessa esille kun
a)valitaan pentu pelkkää valjakkohiihtoa silmälläpitäen ja näin kasvattaja saa väärän viestin pentujen menekistä
b)mennään seuraavaan vaiheeseen ja valitaan seuraavan sukupolven vanhemmiksi menestyneet valjakkohiihtokoirat (joita sitten valjakkohiihtäjät valitsevat lemmikeikseen).

Vuosikirjasta olen ollut huomaavinani, että norjalaisperäiset valjakkosukuiset seisojat ovat nekin joitakin tuloksia saaneet kaer-kokeissa. Mutta olen kuullut (liekö kateellisten panettelua), että seisojilla, joilla on takana useampi polvi pelkkää valjakkotaustaa, ovat hermorakenteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan heikompia. Stressiherkkyys näillä koirilla tekee ne myös huonommiksi siinä mihin ne on jalostettu - valjakkokoirina. Toisaalta nämä metsästysominaisuuksien perusteella jalostetut koirat pääsevät vaivatta huipulle valjakkohiihdossakin.

Ja sitten: sen lisäksi, että koiralla harrastetaan, sen täytyy olla myös miellyttävä ja luotettava perheenjäsen, sehän on koiran päävirka, vaikka nyt miten olisi mtesästävässä perheessä. Niinkuin täälläpäin sanotaan:"Kelpo pitokoira".

kauhanen

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja kauhanen » 14.11.2004 10:01

kukaan ei ole huomannut tälle vieraalle kysyjälle kommentoida hänen koirastaan :-)
mun mielestä 1,5 vuotias koira ei kyllä ole luonnevikainen jos se ensikertaa tavatessaan supikoiran ei sitä raatele annospaloiksi, jollei se ole pennusta asti ollut "miehen" mukana jokapäiväisessä kaikenriistan jahdissa.
toikin homma olis pitänyt hoitaa siten että raivona paljain käsin itse supiin kiinni ja hulluna huutaen hakkaamaan sitä puunrunkoa päin ja päälle purra sitä nenään, kokoajan koiraa kehuen ja yllyttäen.
eikun oikeasti, homma olis pitänyt viedä loppuun heti niinkuin se kuuluu, mutta mistä sitä kaikkea tietämään, ellei sitä tietoa kerran ole.
joskus kun noita koiria kävi "treeneissä" ( sori jussi, heh) niin suurin osa hyppi taakseppäin kun näytin elävää supia joka päästää ihan miehekkään kurkkuäänen, saatikka mäyrän tullessa eteen ei ole montaakaan koiraa joka sen kanssa uskaltaa taistoon käydä, se on varma juttu se.
sitten toinen juttu joka häiritsee mua on toi tokokentillä ravaaminen seisojien kanssa, sopii varmaan jollekkin hurjalle urokselle, sen rauhoittamiseski ja ylenpalttisen koheltamisen asettamiseksi, mutta metsästyskoiran sitä ei kyllä tarvi kärsiä, jatkuvaa käskynalla olemista, kun metsästys mielestäni tulee olla koiran puolelta sellaista pikkusen vapaaehtoista ja luontaista, ainakin nykyään, ainoana käskynä ISTU, jollei koira sitä itse lintujen siivittäessä tee,... kait sen käskystä sillointällöin kiinnikkin on saatava, ainakin autolla, ettei jää rekan alle .

Kairankiertäjä

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Kairankiertäjä » 14.11.2004 10:45

Miten se koira kärsii komennuksen alla olemisesta? Onko seisoja muka jotenkin onnellisempi jos sitä ei tokokentillä kuljeteta? Mitä haittaa tottelevaisuudesta on metsästyksessä? Se että koiralle voi opettaa perustottelevaisuuden muutenkin, ei varmaankaan tee siitä tokokentästä huonoa paikkaa. Siellähän koira oppii työskentelemään muista koirista välittämättä ja muutakin "sosiaalista" elämää.

Sitten tuohon petokovuuteen ja sen mittaamiseen. Kun otetaan huomioon saksanseisojan käyttö mettästyskoirana, niin miksi siltä ei mitata esimerkiski petotyöskentelyä? Olen käsittäny että joskus suomessaki olisi näin tehty, mutta jätetty pois. Siis eikö koiralta voitaisi vaatia vesityön lisäksi petotyöskentely esim saajakseen kilpailla, tai että ilman sitä ei ykköstä heru VOI-luokassa. Ainakin minulle oli petokovuudella merkitystä, kun karkkarin hankin.

[%sig%]

kauhanen

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja kauhanen » 14.11.2004 11:51

vaikka hyppäisit agilitykentillä rouvien kanssa viikonloput, aivan sama, mun mielestä tokokentät sopii saksanpaimenkoirille, ei lintukoirille.piste
petokovuuden perusteella hankittu karkkari on täysin vailla perusteita, niin lyhkäsissä kuin karkeissa on samalla lailla petotyöskentelystä tykkääviä koiria.

kauhanen

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja kauhanen » 14.11.2004 12:19

olis varmaan pitänyt hiukan perustella tarkemmin taas, eli tuollainen herkempi koira voi olla tosi hyvä jahtikaveri jollei sen kuuppaa sekoiteta jatkuvalla käskemisellä ja jokapäiväisellä äkseeraamisella, koira tuntee olonsa epävarmaksi funtsiessaa koska isäntä/emäntä taas käskee tekemään jokun tepun, jos sen taas annetaan rauhassa toteuttaa itseään, ja annetaan sille aikaa, alkaa se luonnon sille suomin avuin metsästämään ja toimimaan reippaammin, se on ihan saletti juttu ettei herkää koiraa parane jatkuvasti komennella, menee pilalle vaan, sen pää ei yksinkertaisesti kestä sitä, siihen kun vielä lisätään omistajan hermoromahdus maastossa on soppa valmis, koira ei edes hae, ja pahimmassa tapauksessa se pistelee suoraan autolle, odottamaan inhottavan retken päättymistä.
takaan, että tuollainen herkkä koira alkaa toimimaan jos se viedään kuukauden ajan joka päivä maastoon missä on sille riittävästi riistaa, eikä tippakaan puututa sen tekemiseen.
ennen olin äksy ärripurri, nykyään jaksan odottaa, varsinkin tuossa petoasiassa koirat syttyvät eri tahtiin, tosissaan en ole nähnyt kuin kaksi seisojaa jotka kävivät pedon kimppuun pentuna,kaikki ne ovat myöhemmin niitä retuutelleet, harva koira osaa tosissaan edes tappaa supia, vaikka omistaja niin kuvittelee, pää siltä on koiran repäistävä irti ennekuin se kuolee, on niitä niin monta sataa tullut hävitettyä vuosien saatossa.

Seppo Lehtovirta

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 14.11.2004 13:04

Toko-harjoituksista varsinainen oppi ja hyöty suuntautuu ohjaajalle(ainakin tulisi suuntautua), koiralle siitä ei sanottavampaa hyötyä ole metsästyskäyttöä silmälläpitäen. Sosiaaliseen toimintaan ym. muuhun se soveltuu kyllä hyvinkin.

Mielestäni tuo toko homma nykyään mielletään monasti täysin väärin, usein se mielletään jonkinlaiseksi koirakouluksi ja sitähän se ei ole. Kyllä siellä nimen omaan pyritään ohjaajan perehdyttämiseen ja koulutukseen. Jos ohjaaja joutuu jokaisen koiransa kanssa juoksemaan nimenomaan "tottelevaisuutta kouluttamassa" toko-kentällä niin silloin on kyllä jotain ymmärretty hieman väärin. Koiralle siitä kaiken lisäksi tulee helposti harrastuksen muoto, joka ei välttämättä liity mitenkään itse metsästykseen ja näinpä se tottelevaisuuskin monasti jää sinne toko-kentälle.

Sanoisinko näin, vain taitamatonta koiraa (oikeammin pitäisi kai sanoa taitamattoman ohjaajan koiraa) tarvitsee metsästystilanteessa pitää käskyn alla, ja tällaisella koiralla ei sitten kannata joka paikkaan mennäkään.
Mitä vapaammin koira saa itseään metsästyksessä toteuttaa, sitä parempi on yleensä lopputulos, edellyttäen tietenkin että sieltä "toko kentältä" ohjaaja on ottanut saamansa opin käyttöön ja luonut laumalleen säännöt ja rajat joiden puitteissa koira saa vapaasti suorittaa sille annettua tehtävää.

Myös tuosta petohommasta olen samaa mieltä Karin kanssa ja koirallehan ei ole tärkeää pedon (kilpailijan) tappaminen vaan eliminointi, kuoleehan se kuitenkin kun pohjatyö on hyvin tehty, ohjaajan tietenkin tulee varmistua että eläin ei tarpeettomasti kidu.

Eli kyllä minä tuon Karin kanssa olen pitkälti samoilla linjoilla.

Kairankiertäjä

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Kairankiertäjä » 15.11.2004 16:48

Kah meinasin ensin syyttää lukutaijottomuuvesta, mutta vika olikin kirjoitustaijjossani.

Kysytäämpä uuvestaan. Miksi saksanseisojilta ei vaadita petonäyttöä. Minulle oli siis petokovuudella merkitystä rotuvalinnassa (tosin enemmän muita syitä valintaan) ja olisin mielelläni pentua valitessa katsonut suvusta myös nämä tiedot. En tässä ole vaatimassa sellaista näyttöä, vaan utelen kokeneilta miksi sellaista ei ole, vaikka tietääkseni aijemmin sellainen on ollut.

Seppo Lehtovirta, Tuosta tokokentästä. Minä olen käsittänyt että tokokenttä on paikka, missä voi harjoitella porukalla tottelevaisuutta ja niitä "sosiaalisia" taitoja jos tarvitsee. Siis siellä voi käydä muutenkin kuin olemalla jossain koirakoulussa, joka on tarkoitettu mainitsemaasi aloittelevan koiraharrastajan ohjaamiseksi. Mitä tulee itte tokoharrastukseen mettästyskoiralle, niin tuskin siitäkään on haittaa (ainakaan tiettyyn pisteeseen asti), mutta koska mettäkoiralla on aikas paljon muutakin tekemistä niin ainakaan meijän aika ei riittäisi siihen.

[%sig%]

Vastaa Viestiin