seisojan pehmeä luonne?

Keskustelua koirien luonnetesteistä

Valvoja: Maarit Seppänen

jussi järvinen

seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja jussi järvinen » 15.11.2004 19:28

Meikäpä on kieltäytynyt oman uroksen kohdalla useasta astutuksesta ja olisi pitänyt kieltäytyä vieläkin useammasta. Tämä liittyy samaan juttuun kun pentujen myyminen ei metsästyskäyttöön.

Valjakkohiihto harrastuksena on harrastus muitten joukossa ja en usko että sillä koirista tulee sen huonompia tai parempia metsästyskoiria. Eihän ruottista kaikki homotkaan tule......
Se jos pelkästään koiria käytetään valjakkohiihtoon eikä millään tavalla mitata niiden jahtiominaisuuksia sukupolvien ajan, niin saattaa tulla myöhemmin ongelmia.
Monipuolisuus mun uskoakseni on vain hyväksi koiralle.

Seppo Lehtovirta

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 15.11.2004 20:20

Kairankiertäjä.
Kurkataampa hieman vaaan toiseenkin kuppiin.

Mistäpä nykyiselle kokeissa käyvälle koiramäärälle pedot?
Mielestäni mäyrä on se, jolla koiran kovuus mitataan ja niitä ei joka koiralle enää luonnosta löydy.
Tuskinpa kerhon rahkeetkaan riittäisivät ko. toimintaan, edes tarhasupilla tehtynä.
Miten oletat ”viherpiipertäjien” reagoivan, jos alamme järjestää tarhattujen eläinten avulla kovuustestejä? Vastaan tullee oletettavasti myös eläinsuojelulaki; raatelemiselta tuskin voidaan välttyä ainakaan kaikissa tapauksissa, kun koira osoittaa kovuutta (saatamme aiheuttaa hallaa luolakoira metsästykselle ja heidän jalostuksen kannalta tuiki tarpeellisille kokeilleen)

Petotyöskentely on seisovalla koiralla sivuhomma (vaikkakin hyvin suotava) ja vain harvoille koirille edes usein mahdollinen Emme myöskään voi pakottaa ohjaajia asettamaan koiraansa alttiiksi mahdollisille haavereille, niidenkin hoito saattaa joissakin tapauksissa tulla kalliiksikin.
Meillä pedon osuessa vastaan kokeissa, se arvostellaan koiralle täydentävänä riistatyönä (aika harvoin muuten osuu kohdalle)

Kannattaa myös ehkä ottaa huomioon tuo vihreiden vaikutuspiirissä oleva EU, ja ollaan vaan matalalla profiililla niin kuin ei oltaiskaan, sen ainakaan ei soisi näihin asioihin sotkeutuvan.

Enempää en puutu tuohon petoasiaan se on enemmänkin Karin ominta aluetta.

Kumpi mielestäsi sitä porukalla opeteltua tottelevaisuutta tarvitsee, ohjaaja vai koira?
Koiralle tärkeät, kaikkeen toimintaan vaikuttavat, ovat lauman sisäiset säännöt ja rajat. Jos niitä ei ole, tuskin niitä tokokentältäkään löytyy, yksin tai porukalla etsittynä.
Montako koirillaan hyvin menestynyttä ohjaajaa olet nähnyt tokokentillä, muuta kuin ehkä kouluttajina?
Tuossapa muutamia kysymyksiä pohdittaviksi.

Kyse tuossa Jussi on enemmän koiran esiintuomisesta valjakkohiidossa kuin itse ko. harrastuksesta. Se juuri aiheuttaa tuon ongelman jolloin tulee näitä jalostuksellisia seurauksia kun jossakin vaiheessa taas halutaan lähteä mukaan "jalostukseen".

Jaa ettei kaikki homot tulekkaan ruottista???? mutta jos ne on ainakin käyneet siellä opissa ;)

Marko Koivula

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Marko Koivula » 15.11.2004 21:02

On taidettu keskustella tästä aiemminkin.
Edellen olen huolestunut siitä että hunompaan suuntaan ollaan menossa.
Nyt ne jotka jotain ymmärtävät koiranjalostuksesta lyövät päänsä
yhteen ja alkavat aikuisten oikeasti tekemään jotain, Niitäkin jotka ymmärtävät, varmasti on ... ainakin jossain.
Jalostustoimikunta, jalostusneuvojat !
(Itse en niihin kuulu olen harrastanut vasta 15 vuotta,
nyt tiedän promillen )
KATEUS POIS JA REHELLISYYS PELIIN !

Nyt on jo vain ajankysymys koska vuosikirjasta saa lukea että koira kohtasi vaarallisen jyrsijän JÄNIKSEN. Heh, heh

Eli ei kehitetä omaa rotua vaan tämä:
Jalo seisoja !
Vakaa, hillitty, tasapainoinen, riistaa ja laukausta pelkäämätön; ei arka eikä agressiivinen.

Nyt taitaa tulla näitä:
Vihaisuus ja kaikki luonteen heikkoudet, erityisesti paukkuarkuus, riistan pelko, vihaisuus, hermostuneisuus ja pelkopureminen.
( Blink.. eikun luontaiset tiedottajat joita kukaan ei koskaan ole nähnyt seisovan muuta kun isännän tukemana, ulina takajoukoissa, turhat murinat, petotyöskentelyn puute )

Meillä on hyvä harrastus sitä vaan pitää jalostaa oikeaan suuntaan tai
palata ehkä entiseen.

Terveisin valkoisen- ja mustanpäistärikon koiran omistaja.

ps. värillä ei ole väliä kunhan se on musta tai ehkä valkoinen tai ehkä rus...
KARKEAKARVAINEN SAKSANSEISOJA

[%sig%]

Petteri_N

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 15.11.2004 21:55

Eksyy jo todella kauaksi alkuperäisestä aiheesta, mutta lienekkö tuo nyt niin vaarallista...

Olen huomannut että "toko" vaikuttaa koiraan lähinnä siten, että koira huomioi ohjaajan "mieluummin" silloin kun olemme ottaneet parit treenit lähipäivinä. Kuuliaisuus on parempi ja muutenkin koira tuntuu jotenkin olevan yhteistyöhaluisempi.

Toko-liikkeillä sinäänsä ei ole mitään merkitystä tämän asian kanssa vaan enemmänkin "toko-tapahtumalla". Meillä toko pohjautuu aina palkkioon ja siihen, että koirasta on mielekästä ottaa vastaan käskyjä ja tehdä liikkeitä. Ehkä tämä luo koiralle vääristyneen illuusion siitä että isännän totteleminen on hauskaa, hehe!

No, kuitenkin, meillä "toko" ei ole mitään äkseerausta. Se on hauskaa yhdessä puuhastelua, jolla saa helposti purettua metsästyskoiran ytimeen patoutuneet vimmat metsälle. Tätä siis teemme silloin kun emme syystä tai toisesta pääse hetkeen metsään. Toko on tottapuhuen todella kuluttavaa silloin kun koira tekee sitä tosissaan. Meillä nuo ovat aivan pölöhöjä tokohommiin, vaikka ovatkin olevinaan kovia mehtäkoiria.

Metodina on yksinomaan tuolla sivustollanikin läpikäyty "taistelu palkkiona" -tyyli.

http://www.saksanseisoja.com/koulutusta1.php

Käpälämäen Ukko

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 16.11.2004 11:33

Eipä se petoeläin todistus paljon vaatisi, hieman yhteistyötä luolapuolenmiesten kanssa. Koira käytettäisiin luolakokeen yhteydessä häkillä ja merkittäisiin ylös koiran reagointi eläimeen, yrittää kiinni, haukkuu ja on kiinnostunut, ei reagoi, ja aristaa. Siinä arviot ja todistuksen antaisi luolapuolen tuomari.
Jalostuksesta sen verran että valkoinen on paskakoira, se on nähty :)

Seppo Lehtovirta

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Seppo Lehtovirta » 16.11.2004 13:55

Tuo vanhempi koirani ei ainakaan koskaan ole välittänyt loukussa tai häkissä olevasta pedosta, mutta luonnossa tavattuun petoon sitten suhtaudutaankin jo aivan eri tavalla. Eli jos testataan koiran kovuutta pedolle, se on testattava vapaana olevalla eläimellä... ainakin fiksummilla koirilla.

Kairankiertäjä

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Kairankiertäjä » 16.11.2004 16:52

"Montako koirillaan hyvin menestynyttä ohjaajaa olet nähnyt tokokentillä, muuta kuin ehkä kouluttajina?"
No sanotaan nyt vaikka että en ole nähnyt yhtään tokossa tai pk:ssa menestynyttä, joka pärjää yksikseen trenaneena. KAER kokeisiin en usko että sillä on merkitystä, ne tokon hyödyt kun on aivan muussa. Keskustelun perusteella voisin todeta, että tasapainoisen kanakoiran pää kestää käydä tokokentillä, kunhan ohjaaja osaa pitää tokon erillään metsästysharjoittelusta. Näin siis ymmärsin. Tokosta itsessään tuskin tämän otsikon alla kannatta kättä vääntää.

On tietysti valitettavaa jos kerholla ei rahkeet riitä petokovuutta mittaamaan. Toisaalta jos osalla jäsenistöä on halukkuuttaa jonkin sortin petotodistuksen hankintaan, niin olisi hyvä jos mahdollisuus sellaiseen pystyttäisiin tarjoamaan. Menestyksestä siinä voisi sitten laittaa tiedon vaikka tuonne tietokantaan ja lehteen.
Mitä tulee näihin piiperöihin, niin ihan viimekuukausina siellä päin ollaan kovasti myöntyväisiä petopyyntiin. Näiden radikaalieläinsuojelijoiden loputtomasta mielistelystä ei tule mitään, joten sieltä ei kyllä minunmielestä kannata syitä hakea.

[%sig%]

jussi järvinen

seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja jussi järvinen » 16.11.2004 19:47

Meistä hyvin moni käyttää seisojaa apuna pienpetopyynnissä ja hyvä näin. Mutta ne on yleensä semmoisia jahteja jotka ei ole lastenkatseltavaa eikä ulkopuolisien immeisten. On hyvin riskialtista tehdä julkisesti testejä tai jahteja koirien kanssa mikä ei ole yleisesti hyväksyttävää ei metsästäjien kesken. Kun luolakoirienkin kokeetkin saattaa tulevaisuudessa olla kielletty laji.
Suosittelisin harrastamaan piepetopyyntiä seisojien kanssa kaikessa hiljaisuudessa niin kauan kun sitä vielä saadaan tehdä.

sivusta seuraaja

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja sivusta seuraaja » 16.11.2004 20:56

Voi kuulkaa, minä olen juuri sellainen ihminen jolla ei saisi olla seisovaa lintukoiraa.
Käyn tottelevaisuus harjoituksissa, joskus agilityssä ja muissa piskien pyrähdyksissä. Mielelläni olisin viikkoja lapissa metsästämässä tai mieluusti päästäisin koirani "takapihalle" peltopyitä hakemaan.
MUTTA olen nainen, hieman alle 30 ja työskentelen pienipalkkaisella alalla. Joten ei ole varaa lähteä viikoiksi metsästämään eikä tälläinen blondi pääse seuroihin.
Koiraa käyn harjoittamassa fasaanitarhoilla ja jos varaa on niin ammun alas linnun. Näillä tarhoilla vaan on usein niin lentokyvyttömiä lintuja, ettei tahdo ampuminenkaan onnistua.
No, koira seisoo ja noutaa ja minulle se riittää.
Ja olenpa haaveillut teettäväni pennut nartullani, kunhan kokeista tulokset saamme.

Taidan siis juuri olla sellainen ihminen jolle ei seisojaa saa myydä ; )

Ai, niin tämä ei ollut mikään treffi ilmoitus, heh

Janet Tervashonka

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Janet Tervashonka » 17.11.2004 02:32

...nyt minusta kyllä tuntuu, että kaikkein kamalin ihminen on ilmoittautunut! Minä käyn vain tokossa, mutta että agilityssäkin se on ennenkuulumatonta!! Ja vielä tunnustat kokopäiväisen äkseerauksen! Rotu menee varmasti pilalle niin täällä Suomessa kuin koko maailmassakin. Uskon, että koirallasi on hirveitä henkisiä ja fyysisiä kärsimyksiä, ja eläinsuojelulain nimissä sinun olisi lopetettava kaikki muu, kuin rotuun kuuluva harrastus. En voi käsittää kasvattajaa, joka myy koiran blondille!

Jos vielä aiot teettää pennut koirallasi, koko tuhatvuotinen saksanseisojarodun kehitys pysähtyy ja rodun emämaan jalostustoimikuntakin saa sydänkohtauksen, omasta maastamme puhumattakaan. Ja mitenkä vielä on nämä valjakkohiihto- ja petokovuusasiat? Kyllä valjakkohiihto kunnonkohotuksesta käy, mutta harrastuksena se on tuomittavaa, sillä silloin alkaa koko rotu ulisemaan ja seisonta kärsii. Säälin kasvattajia, jotka tosissaan yrittävät jotain saksanseisojien eteen tehdä ja toiset ne vaan tekee kaikkensa viedäkseen pohjan koko jalostustyöltä viemällä koiransa agilityyn ja tokoon. Toinen, agilityakin kamalampi asia on Lapissa käymättömyys. Sen pitäisi olla suorastaan jalostusrekisteriin pääsemisen ehto.

Kehotan sinua välittömästi kiertämään kaukaa agility- ja tokokentät, värjäämään hiuksesi, menemään korkeampipalkkaiselle alalle (auto- ja kuljetusala) unohtamaan pennuttamisen ja lähtemään viikoksi (tai jos eksyt, loppuiäksi) Lappiin.

Intsi02

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 17.11.2004 06:30

Noni. Nyt on kaikki nähty ja kuultu. Vai vieläkö joku kehtaa ilmoittaa harrastavansa koiransa kanssa lähes yksinomaan jäljestystä, entä kuka ei ole osannut opettaa koiralleen täydellisen säännöllistä hakukuviota? On myös kuultu vahvoja huhuja, että joku ryökäle olisi osallistunut seisojansa kanssa koiratanssikurssille!

Ehdotan, että tähän ennenkuulumattomaan rodunpilaamiseen puututaan hetimmiten ja jämäkästi, muuten koko jalo kanakoiraharrastuksemme leimautuu ämmien puuhasteluksi ja koirakantamme degeneroituu silmissä. Asianosaisten koirat on välittömästi asetettava jalostus- ja harrastuskieltoon ("harrastus", pthui mikä sana!) eikä olisi pahitteeksi informoida eläinsuojeluviranomaisiakaan.

Petteri_N

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Petteri_N » 17.11.2004 07:35

Kylläpäs nämä meitin naiset nyt heittäytyivät hauskan ironisiksi, hehe. Naurattaa ihan.

Suomenniemi on täynnä seisojalle soveltuvaa riistaa ja metsästysmahdollisuuksia saa kun vaan osoittaa ne ansaitsevansa. Monesti metsästysseurat vaan vaativat muutakin jäseneltään kuin metsästysseuran etujen hyödyntämistä... Tämä voidaan toki ottaa henkilökohtaisuutena ja syrjintänä. Mutta Lappiin ei tarvitse mennä voidakseen metsästää seisojalla täyspainoisesti. Itse olen metsästänyt seisojilla heti siitä lähtien kun kinttu nousi mättään yli. Sitä ennen isä kantoi repussa (ja koskaan ei nähnyt mitä siellä seisonnalla tapahtuu kun ukon pää oli edessä...). Siinä sivussa olen ollut huomaavinani että nämä meidän seisojaveijarit ovat paljon paljon monipuolisempia vekkuleita riistan suhteen kuin vain tyypillinen riekko/fasu -meininki. Ihmettelen jos joku on näinkin itsestäänselvän asian jättänyt hoksaamatta... Rahasta homma ei ole kiinni (itsekin opiskelen parhaillaan ilman tukia täyspäiväisesti) Eukko on sillä pienipalkkaisella alalla... eikä sitä kyllä muutenkaan tunnu kiinnostavan kustantaa meikäläisen harrastuksia. (Tämäkään ei ole muuten treffi-ilmo.)

Kun olette selvinneet tuosta ironianpuuskasta niin miettikääpä mitä me kaikki voisimme tehdä rodun eteen niillä meillä olevilla mahdollisuuksilla, kuin että etsisimme ympäriltämme meitä syyllistävää ainesta. Yksi tällainen teko vois olla vaikkapa jättää käyttämättä koiraansa jalostukseen. Helppoa!

Lisäksi kukaan ei ole puhunut edellä siitä että rotu menisi pilalle jos niillä harrastaa muutakin. Lukekaa nyt vaikka melekosen kovan mehtämiehen Järvis Jussin pätkä tuosta edeltä "Monipuolisuus mun uskoakseni on vain hyväksi koiralle." Se mitä tuolla edellä sanottiin, koski koirayksilöitä, ei rotua. Puhe oli siitä auttaako toko merkittävästi koirayksilöä metsästystilanteissa. Samoin jonkun koirayksilön onnellisuudella tai onnettomuudella ei ole mitään tekemistä rodunjalostuksen kannalta. Pointti keskustelussa on siinä, että painotus pitäisi (IMHO) olla metsästyksessä, eikä näiden seisojalle hyvin soveltuvien muiden harrasteiden pitäisi viedä aikaa eikä pohjaa metsästykseltä. Mutta ainahan merkityksiä löytyy myös rivien välistä. Varsinkin jos tieten tahtoaen tonkii...

<utopia>
Olis tämä muuten helppoa tämä rodunjalostus jos tietyn koetuloksen/-ten jälkeen koiran voisi sanoa olevan jalostuskoira ja sillä teetettäisiin hetmiten hyvillä mielin pentuja. Sitten saisivat taas metsästäjät itselleen entistä parempia koiria ja voisivat luottavaisin mielin taas pennuttaa (tai käyttää siitokseen) sen oman, tietyn tason saavuttaneen koiransa. Näin jatkuisi loputon kehä, jossa koirat paranisivat paranemistaan eikä kukaan koskaan syytäisi paskaa pentumarkkinoille (ja myöhemmin omille nilkoilleen).
</utopia>

Valitettavasti tämä utopia on todettu empiirisesti vääräksi...

Intsi02

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 17.11.2004 09:05

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, millä tavalla valkoinen väri muka korreloi luonteen tai metsästysominaisuuksien kanssa? Vai minkä kanssa se nyt joidenkin mielestä korreloikaan, oli sen verran epämääräisiä heittoja tuolla edempänä.. Tarkoittaako tämä esim. sitä, että oma koirani, kahden tumman kaksoisvalion jälkeläinen, on jotenkin heikompi vain sen takia, että se sattui saamaan vaalean pohjavärin?

Ennen vanhaan oli kai sellainenkin luulo, että musta väri merkitsee seisojalla hyviä metsästysominaisuuksia? "Ota mustapäistärikkö, niin saat hienon metsästyskoiran" jne. Onko muita yhtä mielenkiintoisia käsityksiä, ja onko niillä mitään todellisuuspohjaa?

Käpälämäen Ukko

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko » 17.11.2004 12:07

Ei millään tavalla. Kannattaa opetella lukemaan rivien välistä, itselläkin on valkoinen koira, heh heh. Valkoinen on paskaväri, ei oikein näy koira haussa,,, edes sulalla kelillä. :)

Intsi02

Re: seisojan pehmeä luonne?

Viesti Kirjoittaja Intsi02 » 17.11.2004 12:19

"ei oikein näy koira haussa,,, edes sulalla kelillä"

Viherkaihiko se Ukon näkökenttää sumentaa vai likinäkö. Valkoinen värihän nimenomaan näkyy, tumma taas häviää hyvin helposti sinne pusikoihin. Ja vielä kun vaalealla on kolme kunnon puppemaista tummaa läiskää rungossaan, niin ei tuo ihan helposti lumiseen maastoon häviä. Ja jos häviääkin, ainahan on olemassa huomioliivit. ;)

Vastaa Viestiin