Jälkiarvoitus :)

Keskustelua erästyksestä yleensä. Täällä voisi käydä keskusteluja koira-aiheiden ulkopuolella. Tarinoita ja turinoita harrastukseen liittyen.

Valvoja: Maarit Seppänen

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Jälkiarvoitus :)

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg »

Kuva

Päästiinpä näkemään eilen päivällä seisojan kanssa pellolla tämä jäljen jättäjä. :D Tietenkään kameraa ei ollut mukana heti, vaan kävin kuvaamassa jäljet jälkeenpäin.
n. 100m päästä otus ohitti meidät kerran pysähtyen ja jatkoi sitten matkaa määrätietoisesti. Kovasti olisi seisojanuorukaista kyllä kiinnostanut, mutta taitaa käydä koiralle köpelösti jos tämä kynsiin joutuu.

Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen »

Eihän tuosta ole pitkäkään aika kun seisojalla tommosta pyydettiin :D

Siis "epätyypillinen" sohjolumen ilveksen jälki, jossa kynnet näkyvät alustan liukkauden vuoksi?
Kuva

J.N

Viesti Kirjoittaja J.N »

Ilveshän tuo tosiaan taitaa olla. Oli eilen minullakin aika yllättävä tilanne. Kaverin mäykky räksytti louhessa supia ja minun seisojatyttö päivysti louhen päällä kolmen äijän kanssa.

Homma meinasi toisen supin kanssa mennä vähän pitkäksi, kun hämärässä susiporukka rupesi ulvomaan ehkä noin 1-2 kilometrin päässä. tuntuivat olevan kahdessa kohdassa, ja paikka vaihtui välillä.. Olisiko koiran väkytys luolassa houkutellut hukat tarkkailemaan helppoa välipalaa.. Vähän oli normi luolareissua jännittävämpi tunnelma :) Itselläkin niskavillat pystyssä ;)

Ei lähtenyt minun tyttö enää hakuun takaisin mennessä..

marppi

Viesti Kirjoittaja marppi »

Meilläpäin on ilveskanta runsastunut ja jänikset, kauriit ja kulkukissat vähentyneet. Kaatolupia ei helpolla saa. Onko kellään kokemuksia seisojan ja ilveksen kohtaamisesta?

Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen »

Noi ilvekset on aina hiukka haasteellisia, ajokoirathan noita mielellään pöllyyttelee jos luvan siihen saavat. :lol: Saa omistaja vähän tarkkailla ettei ilves vaihdu ajettavasta ajajaksi.

Toi on jännä juttu muuten mikä ero on seisojan ja ajokoiran käyttäytymisellä kun petoelukoita on lähistöllä. Seisojat alkaa "luumuilemaan", vilkuilevat syrjäsilmällä ja kuljeksivat ihan kuin pienemmällä vaihteella mutta hiipivät kuitenkin eteenpin pikkuhiljaa, kun taas ajokoirat menee ihan lukkoon, karvat pystyssä murisevat ja painuvat heti poispäin eivätkä repimälläkään tule hajun suuntaan. Näin on käynyt ainakin sudella ja karhulla. Sen lähempää kosketusta meidän kenellekään koiralle ei ole annettukaan noista isommista elukoista, eivät ole tottuneet petorotsikoihin. Supit ja ketut kyllä vielä kyytiä saa.

Tollaset me löydettiin meidän päiväretkellä, oli kai äiti ja kakara ollu liikenteessä.

Kuva
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen »

Meillä ei kyllä seisojat ole karhuista välittäneet yhtään mitään. Ei kiinnostusta eikä pelkoa. Ei jäljille, ei kuolleelle karhulle, eikä elävän sadan metrin päässä möyrivän hajuille. Ihmeissään vaan kuunteli että mikä hemeletti siellä aukolla mesoo. Vinkkasin koiralle että jos ei mentäs tarkemmin kaverin touhuja kyselemään, saa rauhassa möyriä kantojaan...

Ilveksestä oli hyvinkin kiinnostunut, mutta eipä siitä jälkitarhan runsauden vuoksi lopulta valmista tullut.
Kuva

Titta Pitkänen
Suuri guru
Viestit: 664
Liittynyt: 13.12.2005 00:03
Paikkakunta: Kuopio / Käpälämäki

Viesti Kirjoittaja Titta Pitkänen »

Seisojilla on ihme tyyli olla sillee perverssillä tavalla kiinnostuneita sellaisista ei-ihan-niin-järkevistä jutuista. :roll: Hyvänä esimerkkinä ne p*rkeleen siilit... Tapporavistus toisensa perään kun tollot luulee että tämähän kova vastustaja on kun vieläkin korville osumia antaa... :roll: Ilvekselle en oo törmyyttänyt seisojaa, tulos olis vissiin hiukka eri kun naapurin kissavainaalla... :roll:
Mitä enemmän opin tuntemaan Miestäni, sitä enemmän rakastan myös seisojaani ;)

marppi

Viesti Kirjoittaja marppi »

Meidän seisojan saa melkein kantaa pois, kun ottaa seisonnan ilveksen hajulle. Ajokoira luikki epäluuloisena ilveksen hajulle ja karhun hajua pelkäsi. Mäyräkoira taas ei erottele turkisriistaa oli sitten kysymyksessä supi tai karhu...

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko »

Toi on jännä juttu muuten mikä ero on seisojan ja ajokoiran käyttäytymisellä kun petoelukoita on lähistöllä. Seisojat alkaa "luumuilemaan", vilkuilevat syrjäsilmällä ja kuljeksivat ihan kuin pienemmällä vaihteella mutta hiipivät kuitenkin eteenpin pikkuhiljaa, kun taas ajokoirat menee ihan lukkoon, karvat pystyssä murisevat ja painuvat heti poispäin eivätkä repimälläkään tule hajun suuntaan. Näin on käynyt ainakin sudella ja karhulla. Sen lähempää kosketusta meidän kenellekään koiralle ei ole annettukaan noista isommista elukoista, eivät ole tottuneet petorotsikoihin.
Nuo Pulun kommentit ei kyllä koske mun koiria, ne ei muuta ymmärrä kuin pinkoa ilvesten perässä, susista ei ne oo ollenkaan kiinnostuneet, karhun makuukselle vanhempi tiedotti.. tosin silloin oli säkäkarvat hieman pörhöllään. Nuoremman edestä pomppasi errauspoika hakkuuaukion yli, mut sitä vaan katseella seurattiin, me molemmat.. :lol: koiraa en kieltänyt, itsellä ei ollu luotipyssy matkassa. :wink:

Hilkka Lindberg
REPPUKOIRA!
Viestit: 422
Liittynyt: 26.11.2005 13:10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Hilkka Lindberg »

Petteri_N kirjoitti: Siis "epätyypillinen" sohjolumen ilveksen jälki, jossa kynnet näkyvät alustan liukkauden vuoksi?
Minulle oli yllätys että ilveksestä jää tollainen jälki missä kynnetkin näkyy reilusti. Ja yllätys oli se otuksien kokokin, aika iso uros taisi olla.
Innokkaasti seisoja olisi lähtenyt jälkiä pitkin menemään.

Muutama vuosi sitten meillä asustele karhu, joka kävi meidän kaurapellossa aterioimassa. Noutajat olivat hyvinkin kiinnostuneita jäljistä, ilmeisesti niillä ei ole perimässään minkäänlaista tajua pedosta. Karhukoira taas osoitti jonkinsortin pelkoa?/kunnioitusta?/vihaa? kulkemalla karvat pystyssä jälkiä myöten.

mauri.harju

Viesti Kirjoittaja mauri.harju »

Niitä isojen kattien kurmuuttamisia seisojilla kannattaa harkita tarkkaan.Ilveksellä on pieni sydän, eikä se jaksa juosta nopean koiran edessä kuin muutaman sata metriä. Kun koira saa tuntuman ilvekseen, pitää koiran olla rohkea mutta ei tyhmä. Iholle ei saa mennä, siinä käy yleensä huonosti. Koiran tulisi painostaa ilves puuhun tai esim. kiven päälle. Joukossa tyhmyys tiivistyy; kolme lyhytkarvaista tosi karskia koiraa kävi ylle ja turpaan tuli koirille. Pari viikkoa sitten laikka tappoi naapuripitäjässä ilveksen jota oli ammuttu aiemmin samassa jahdissa. Koiralta venähti vain yksi jalka.
Tietysti riippuu myös ilveksen koosta, onko koiralla saumaa pärjätä sille.
Näitä katteja alkaa olla ainakin meillä päin jo joka nurkassa, joten kokemuksia kohtaamisesta alkaa pikapuoliin pakostakin tulla koirille.

Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen »

Näitä katteja alkaa olla ainakin meillä päin jo joka nurkassa, joten kokemuksia kohtaamisesta alkaa pikapuoliin pakostakin tulla koirille.
Tuossa kun jahtasimme ilkkoja tammikuulla, niin seuramme alueella oli tieto 13 eri ilveksestä. Maita pikkasen toistakymmentä tuhatta hektaaria. Kaatolupia yksi.

Enemmän näkyy ilveksen kuin ketun jälkiä. Iso kissa raivaa aika tehokkaasti noita kettuja tieltään.
Kuva

Eero Könönen
Suuri guru
Viestit: 729
Liittynyt: 22.11.2005 19:48
Paikkakunta: Savo-Karjala

Viesti Kirjoittaja Eero Könönen »

Tuossa kun jahtasimme ilkkoja tammikuulla, niin seuramme alueella oli tieto 13 eri ilveksestä. Maita pikkasen toistakymmentä tuhatta hektaaria.
Ainut tapa edes suuntaa-antavasti selvittää ilvesten yksilömäärä joltain rajatulta alueelta on suorittaa yhtäaikainen "maastoutuminen" vastasataneelle lumelle niin, että alue on viipaloitu sellaisiin lohkoihin, jotka voidaan miesvoimin päivässä kiertää. Jos arvioitava alue on noinkin suuri, on yksilömäärän tarkka ilmoittaminen käytännössä mahdotonta, ellei operaatioon osallistu yhtäaikaisesti todella suuri määrä asiantuntevia petolaskijoita. Ilvesyksilöiden tunnistaminen esim. jäljen perusteella ei juurikaan onnistu.
Määräarvio voi heittää kymmenilläkin yksilöillä, usein myös todellisuutta pienemmäksi (ilvespentue esim. jotostaa usein polkien tarkasti samoihin jälkipainalluksiin) - toisaalta samasta yksilöstä voidaan tehdä lyhyelläkin aikavälillä havaintoja eri puolilla esim. seuran aluetta.

Silkasta mielenkiinnosta ja hiukan "virkanikin" puolesta: Mihin noinkin tarkka tieto ilvesyksilömäärästä tässä tapauksessa perustui?
Kuva

Petteri Nissinen
Kanakoiratieteen tohtori
Viestit: 1203
Liittynyt: 22.11.2005 17:38
Paikkakunta: Napapiiri
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Petteri Nissinen »

erakko kirjoitti:
Tuossa kun jahtasimme ilkkoja tammikuulla, niin seuramme alueella oli tieto 13 eri ilveksestä. Maita pikkasen toistakymmentä tuhatta hektaaria.
Ainut tapa edes suuntaa-antavasti selvittää ilvesten yksilömäärä joltain rajatulta alueelta on suorittaa yhtäaikainen "maastoutuminen" vastasataneelle lumelle niin, että alue on viipaloitu sellaisiin lohkoihin, jotka voidaan miesvoimin päivässä kiertää. Jos arvioitava alue on noinkin suuri, on yksilömäärän tarkka ilmoittaminen käytännössä mahdotonta, ellei operaatioon osallistu yhtäaikaisesti todella suuri määrä asiantuntevia petolaskijoita. Ilvesyksilöiden tunnistaminen esim. jäljen perusteella ei juurikaan onnistu.
Määräarvio voi heittää kymmenilläkin yksilöillä, usein myös todellisuutta pienemmäksi (ilvespentue esim. jotostaa usein polkien tarkasti samoihin jälkipainalluksiin) - toisaalta samasta yksilöstä voidaan tehdä lyhyelläkin aikavälillä havaintoja eri puolilla esim. seuran aluetta.

Silkasta mielenkiinnosta ja hiukan "virkanikin" puolesta: Mihin noinkin tarkka tieto ilvesyksilömäärästä tässä tapauksessa perustui?
Tämä oli jälkiä kiertäneiden partioiden ilmoittama "vähimmäismäärä" teitä ylittäneiden jälkien perusteella. Osittain ringit ulottuivat naapuriseuran puolelle, yhteisluvalla kun pyydettiin. Lopullista totuutta en tiedä - eikä varmaan kukaan muukaan. Lumisateen jälkeen "motitetut" tutut alueet yhden päivän aikana. Ajettu autolla kävelyvauhtia mettäteitä (joita riittää). Jälkiä on monesti hankala huomata jos ei ole harjaantunut silmä ja tarpeeksi hidas vauhti. Kohtalaisen ammattitaitoista porukkaa omasta mielestäni tämä ydinporukka on petojen suhteen.

Seuran alueella tuota seurantaa on ollut pidemmän aikaa ja monet ilvekset on "yksilöity" aika tarkkaan. Elävät toisinaan erittäinkin pienissä plänteissä kun vaan ruokamaille sattuvat. Tammikuussa ongelmana oli ettei uutta lunta tullut. Jälkeä oli niin paljon, ettei jäljittämisestä tullut yhtään mitään.
Kuva

Käpälämäen Ukko

Viesti Kirjoittaja Käpälämäen Ukko »

Niitä isojen kattien kurmuuttamisia seisojilla kannattaa harkita tarkkaan.Ilveksellä on pieni sydän, eikä se jaksa juosta nopean koiran edessä kuin muutaman sata metriä. Kun koira saa tuntuman ilvekseen, pitää koiran olla rohkea mutta ei tyhmä.
Noh, parhaimmillaan on ilves menny liki 3km seisojan edessä, louhikkoon tietty,eikä mulla oo ihan hitaammasta päästä koirat. Vanha ilves ei nouse puuhun, louheen se menee, tuttuun ja turvalliseen. Semmoseen paikkaan ei koiran kyllä kannata mennä. Poikailves kyllä joutuu puuhun nousemaan kun ei oo vielä vietereissä voimaa. Ykskään ei oo kuitenkaan kuollu sydänpysäykseen vielä.

Pohjois-savossa lienee kaks kolmasosaa maamme ilveksistä, kaipa niitä jälkiä näkyy jos käy metsän puolella.. itse en enää laske ollenkaan aikuisten ilvesten jälkiä vain poikueet..koska siten vain voidaan laskea realistiset kanta-arviot. Aikuiset kun tuppaa kuljeksimaan missä sattuu, kissat kun ei oo reviirieläimiä.

Vastaa Viestiin